KKO:2018:62

OK 25 a luku 11 § 1 mom 1 kohta
OK 12 luku 15 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden yksipuolinen tuomio 26.11.2015 (nro 15/51892), takaisinsaantihakemuksen käsittely käräjäoikeudessa, käräjäoikeuden päätös 13.4.2017 (nro 17/21493) ja Helsingin hovioikeuden päätös 22.11.2017 (nro 1392) kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Riitta Mutanen (yksipuolinen tuomio 26.11.2015) ja käräjätuomari Ismo Räty (päätös 13.4.2017) sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Jukka Kontio, Birgitta Lemström ja Jukka Lindstedt.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen. B Oy vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. B Oy (jäljempänä yhtiö) on alkuperäisessä kanteessaan vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan sille myyntisopimukseen perustuvia laskusaatavia yhteensä 481 369,19 euroa korkoineen ja perintäkuluineen. Helsingin käräjäoikeus on 26.11.2015 antanut A:ta vastaan yksipuolisen tuomion katsottuaan, että A oli kanteeseen vastatessaan vedonnut ainoastaan sellaiseen perusteeseen, jolla selvästi ei ole vaikutusta asian ratkaisemiseen (oikeudenkäymiskaari 5 luku 13 § 1 momentti 2 kohta).

2. A on hakenut takaisinsaantia yksipuoliseen tuomioon. Takaisinsaantihakemuksen liitteenä on ollut alkuperäisen kanteen vastaukseksi tarkoitettu 2.11.2015 päivätty kirjelmä.

3. A on esittänyt takaisinsaantihakemuksessaan, että hän oli jo 2.11.2015 toimittanut kyseisen kirjelmän käräjäoikeudelle sähköisesti. Tämän jälkeen hän oli yrittänyt 9.11.2015 toimittaa kirjelmän uudelleen sähköpostiviestin liitetiedostona, mutta liitetiedosto oli jäänyt pois viestistä. Käräjäoikeus ei ollut ilmoittanut hänelle, että viestistä 9.11.2015 puuttui liitetiedosto tai että 2.11.2015 lähetettyä tiedostoa ei ollut vieläkään saatu auki. Jos asiasta olisi ilmoitettu, hän olisi voinut toimittaa vastauksen liitteineen postitse. Hakemuksen mukaan kirjelmästä voidaan todeta, että kyse on riitaisesta asiasta.

4. Hakemuksen liitteenä olleen kirjelmän mukaan A kiistää yhtiön vaatimukset. Kiistämisen perusteeksi kirjelmässä on ilmoitettu, että A:lta oli osapuolten välisen sopimussuhteen aikana useita kertoja jäänyt laskuttamatta toimituksia asiakkailta siksi, että yhtiö ei ollut toimittanut rahtikirjoja ja toimitusinformaatio oli ollut puutteellista. Lisäksi oli ilmennyt, että yhtiö oli joissakin tapauksissa laskuttanut kahdesti samasta toimituksesta ja että rahoitusyhtiö oli lähettänyt A:lle maksukehotuksia sellaisista yhtiön laskuista, jotka eivät kuuluneet hänelle. Yhtiö oli myöntänyt laskutuksessa olevan virheitä, mutta ei ollut ilmeisesti päivittänyt vaatimuksiaan. Laskutukseen liittyvien epäselvyyksien selvittäminen oli kesken. Laskutusajoista ei myöskään ollut sovittu yhtiön esittämällä tavalla, vaan pitkäaikaisena käytäntönä oli ollut laskujen maksaminen erikseen sovitusti tulevien laskutusten/suoritusten mukaan.

5. Käräjäoikeus on 19.8.2016 sähköpostitse tiedustellut osapuolilta tarkennuksia kanteesta ja A:n 2.11.2015 päivätystä kirjelmästä ilmenevistä seikoista. Vain yhtiö on vastannut tiedusteluun.

6. Tämän jälkeen käräjäoikeus on toimittanut A:lle lausumapyynnön, jossa A:ta on pyydetty antamaan kirjallinen lausuma tai oikeastaan täydentämään vastaustaan oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 10 §:n mukaiseksi uhalla, että käräjäoikeus voi jättää asian käsittelyn sillensä tai vastapuolen vaatimuksesta ratkaista asian yksipuolisella tuomiolla tai tuomiolla, jos lausumaa ei anneta määräajassa tai lausumasta ei selvästi käy ilmi A:n kanta esitettyihin kysymyksiin. Lausumapyynnössä on kehotettu A:ta ilmoittamaan, miltä osin kanne myönnetään ja miltä osin sitä vastustetaan, ilmoittamaan sellaiset perusteet, joilla on merkitystä asian ratkaisemisen kannalta, sekä ilmoittamaan todistusteemoineen ne todisteet, jotka hän aikoo esittää.

7. A on antanut määräajassa lausuman. Lausuman mukaan A:ta oli tarkoitus kuulla todistelutarkoituksessa ja A:n kirjanpitäjää todistajana sen osoittamiseksi, että yhtiön laskutus sopimussuhteen aikana oli ollut suurempi kuin mitä A oli sillä ajalla laskuttanut asiakkailtaan. Lausumassa on lisäksi ilmoitettu A:n haluavan sopia asian ja tehty sovintoesitys.

8. Käräjäoikeus on jättänyt A:n takaisinsaantihakemuksen tutkimatta. Se on katsonut, ettei A:n takaisinsaantihakemuksesta liitteineen ollut ilmennyt yksiselitteisesti A:n kanta alkuperäisen kanteen vaatimuksiin eivätkä A:n kirjelmät täyttäneet oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 10 §:n 1 momentissa vastaukselle asetettuja vaatimuksia. Käräjäoikeuden pyydettyä A:lta kirjallista lausumaa hän oli antanut lausuman, jossa ei vastattu lausumapyynnössä esitettyihin kysymyksiin. Lausuman perusteella vastapuolen olisi ollut mahdotonta ottaa kantaa A:n esittämiin väitteisiin, ja lausumasta oli ilmennyt asian selvitystyön olevan vielä lokakuussa 2016 kesken. A ei ollut pyytänyt lisäaikaa lausuman toimittamiselle. Alkuperäistä velkomusta koskeva haaste oli annettu hänelle tiedoksi jo 13.5.2015 ja vastauksen määräaikaa oli pidennetty A:n pyynnöstä 2.11.2015 saakka. Koska A oli laiminlyönyt noudattaa käräjäoikeuden täydennyskehotusta, takaisinsaantihakemus oli jätettävä tutkimatta.

9. A on hovioikeudessa vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Hovioikeus ei ole myöntänyt A:lle jatkokäsittelylupaa.

10. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut myöntää A:lle jatkokäsittelylupa.

Jatkokäsittelyluvan edellytykset

11. Jatkokäsittelylupa on oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan myönnettävä, jos ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta (muutosperuste). Säännöksessä käytetty sanamuoto viittaa kaikissa tapauksissa matalaan lupakynnykseen ja lupa tulee myöntää jo silloin, kun syntyy epäily ratkaisun oikeellisuutta kohtaan (esimerkiksi KKO 2013:42, kohta 6 ja KKO 2014:89, kohta 8).

Takaisinsaantihakemukselle asetetut vaatimukset

12. Takaisinsaantihakemuksen sisällölle asetetuista vaatimuksista säädetään oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 15 §:ssä. Pykälän 2 momentin mukaan jos yksipuolinen tuomio on annettu siitä syystä, että asianosainen ei ole noudattanut kehotusta antaa kirjallinen vastaus tai saapua tuomioistuimeen, hakemuksessa on mainittava sellainen syy tuomion muuttamiselle, jolla olisi voinut olla merkitystä asiaa ratkaistaessa. Jos yksipuolinen tuomio on annettu sen vuoksi, että asianosainen ei ole antanut kirjallista lausumaa, jossa ilmenee hänen kantansa pyynnössä esitettyihin kysymyksiin, hänen kantansa on ilmettävä takaisinsaantia koskevasta hakemuksesta. Korkein oikeus toteaa, että 2 momentin säännös kattaa sekä sellaiset tilanteet, joissa asianosainen ei ole antanut määräajassa kirjallista vastausta lainkaan (oikeudenkäymiskaaren 5 luku 13 § 1 momentti 1 kohta) että sellaiset tilanteet, joissa asianosainen ei ole antanut määräajassa minimivaatimukset täyttävää kirjallista vastausta (oikeudenkäymiskaaren 5 luku 13 § 1 momentti 2 kohta).

13. Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 15 §:n 2 momenttia koskevan hallituksen esityksen mukaan takaisinsaantihakemuksessa esitettävän kiistämisen perusteen on oltava vastaavanlainen kuin mitä vastaajalta olisi edellytetty yksipuolisen tuomion välttämiseksi kirjallisessa vastauksessa. Takaisinsaantihakemuksen tulee olla sisällöltään sellainen, että jos siinä esitetyt näkökohdat olisi esitetty oikeudenkäynnissä ennen yksipuolisen tuomion antamista, asiassa ei olisi voitu antaa yksipuolista tuomiota, vaan asian käsittelyä olisi tullut jatkaa tai asia olisi ratkaistu tuomiolla (KKO 2001:46).

14. Yksipuolisen tuomion antamisen edellytyksiä koskevan oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 13 §:n esitöissä todetaan, että vastaaja välttyy yksipuoliselta tuomiolta esittämällä vastauksessaan esimerkiksi sellaisen kiistämisen perusteen kuin ˮvelka ei ole syntynytˮ, ˮvelka on maksettuˮ, ˮjääkaappi ei toimiˮ, ˮauto oli korjattu niin huonosti, että se jouduttiin korjaamaan uudestaanˮ tai ˮkirjoja ei ole toimitettuˮ (HE 15/1990 vp s. 59). Kiistämisen perusteelle ei siten ole tarkoitettu asettaa tiukkoja vaatimuksia, kunhan esitetyt perusteet ovat sellaisia, joilla voi olla vaikutusta asian ratkaisemisen kannalta.

15. Jos hakija ei ole noudattanut 12 luvun 15 §:n 2 momentissa säädettyä, tuomioistuimen on pykälän 3 momentin mukaan kehotettava häntä korjaamaan puute määräajassa uhalla, että hakemus muuten jätetään tutkimatta. Hakijalle on samalla ilmoitettava, millä tavoin hakemus on puutteellinen.

Käräjäoikeuden päätöksen arviointi

16. Edellä esitettyjen säännösten mukaisesti käräjäoikeuden on tullut A:n takaisinsaantihakemuksen tutkittavaksi ottamisesta päättäessään arvioida, onko hakemuksessa ilmoitettu sellainen syy tuomion muuttamiselle, jolla olisi voinut olla merkitystä asiaa ratkaistaessa. Kun käräjäoikeus on katsonut, ettei tällaista syytä ole esitetty, sen olisi tullut kehottaa A:ta täydentämään hakemustaan uhalla, että se muuten jätetään tutkimatta. Käräjäoikeus on kuitenkin pyytänyt A:lta lausumaa uhalla, että asia muutoin jätetään sillensä tai ratkaistaan yksipuolisella tuomiolla tai tuomiolla. A:n toimitettua lausuman käräjäoikeudelle se on jättänyt hakemuksen tutkimatta sen vuoksi, että A:n takaisinsaantihakemus ja aikaisemmat kirjelmät eivät ole täyttäneet vastaukselle asetettuja vaatimuksia ja että A on laiminlyönyt täydennyskehotuksen noudattamisen.

17. Korkein oikeus toteaa, että A on takaisinsaantihakemuksessaan ja sen liitteenä olleessa kirjelmässä kiistänyt maksuvelvollisuutensa ja vedonnut kiistämisensä perusteena muun muassa yhtiön laskutuksen virheellisyyteen sekä asianosaisten väliseen maksuaikakäytäntöön. Kysymys on sellaisista laskusaatavien määrää ja erääntymistä koskevista väitteistä, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa, onko A:lla yhtiön kanteessaan väittämä maksuvelvollisuus. Lisäksi A on käräjäoikeuden pyynnöstä antamassaan lausumassa nimennyt näitä väitteitä koskevan henkilötodistelun. A on siten maininnut takaisinsaantihakemuksessaan yksipuolisen tuomion muuttamiselle sellaisia syitä, joita ei voida pitää oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla selvästi asian ratkaisemiseen vaikuttamattomina. Siten hakemusta ei olisi tullut jättää tutkimatta sillä perusteella, ettei A käräjäoikeuden mukaan kaikilta osin ole noudattanut täydennyskehotusta.

18. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että asiassa on ilmennyt aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta. Hovioikeuden olisi siksi tullut myöntää jatkokäsittelylupa muutosperusteella.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja A:lle myönnetään jatkokäsittelylupa.

Asia palautetaan Helsingin hovioikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan jatkettava valituksen käsittelyä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pekka Koponen, Tuula Pynnä, Päivi Hirvelä, Lena Engstrand ja Juha Mäkelä. Esittelijä Mia Hoffrén.