KKO:2018:57

TSL 5 luku 2 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 11.6.2015 nro 15/21266, muutoksenhaku Helsingin hovioikeudessa ja hovioikeuden tuomio 30.9.2016 nro 1401 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Kalevi Passila ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Marjatta Möller, Åsa Nordlund ja Tiina Isokääntä (eri mieltä). Esittelijä Terhi Jyrkkiö.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

X Oyj Abp:lle myönnettiin valituslupa.

X Oyj Abp vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.

A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja käsittely alemmissa oikeuksissa

1. A on työskennellyt X:n palveluksessa yhtiön Helsingin keskustan tavaratalon elintarvikeosaston lihamestarina ja myyjänä toistaiseksi voimassa olevassa työsopimussuhteessa 9.8.1999 lukien.

2. X on yhteistoiminnasta yrityksissä annetussa laissa tarkoitettujen neuvottelujen jälkeen huhtikuussa vuonna 2013 päättänyt 7 miljoonan euron säästötarpeen vuoksi lomauttaa melkein kaikki 5 000 työntekijäänsä portaittain 12 työpäivän ajaksi. Vaihtoehtona lomautukselle yhtiö on esittänyt lomarahojen vaihtamisen vapaapäiviksi. Työntekijöistä noin puolet on valinnut tämän vaihtoehdon. Muut työntekijät A mukaan lukien on kukin vuorollaan lomautettu 1.5.2013 lukien. A on lomautettu 12 päivän ajaksi ajanjaksoilla 27.5. – 7.6. ja 11.7. – 12.7.2013.

3. X on palkannut A:n toimipisteeseen Helsingin keskustan tavaratalon elintarvikeosastolle vuoden 2013 touko-, kesä- ja heinäkuun aikana yhteensä ainakin 27 uutta työntekijää. Saman vuoden huhti- ja joulukuun välisenä aikana elintarvikeosastolle palkattujen uusien työntekijöiden määrä on ollut ainakin 73. Koko tavarataloon on viimeksi mainitulla aikavälillä palkattu yhteensä 196 uutta työntekijää, minkä lisäksi yhtiön Helsingin Itäkeskuksen tavarataloon on samalla ajanjaksolla palkattu 98 työntekijää.

4. A on kanteessaan vaatinut, että X velvoitetaan suorittamaan hänelle korvausta ansionmenetyksestä lomautusjaksoiltaan. Lomautukselle ei ole ollut perustetta, koska osastolle, jossa A työskentelee, oli otettu A:n lomautuksen ajankohtana uusia työntekijöitä A:lle sopiviin tehtäviin. Näitä töitä olisi lomauttamisen sijasta tullut tarjota A:lle.

5. X on kiistänyt kanteen ja katsonut, että sillä oli ollut työsopimuslain mukainen peruste lomauttaa A eikä A:lle ollut voitu kohtuudella järjestää lomautuksen ajaksi muuta työtä. Tavoiteltu säästö olisi jäänyt saavuttamatta, mikäli työntekijöitä olisi pyritty uudelleensijoittamaan ja perehdyttämään toisiin tehtäviin kahden viikon ajaksi. Tämä olisi myös ollut vastoin työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimusta. Uudet työntekijät oli palkattu yhtiöstä pois lähteneiden työntekijöiden tilalle, ja myös uudet työntekijät oli lomautettu.

6. Käräjäoikeus on katsonut ottaen huomioon lomautuksen luonteen säästölomautuksena, lomautusten kohdistumisen suureen määrään työntekijöitä sekä lomautusten lyhyen keston, että työnantajalta ei ollut voitu kohtuudella edellyttää muun työn tai koulutuksen järjestämistä A:lle. Säästölomautuksen kohdistaminen muiden työntekijöiden ohella A:han on lisäksi ollut työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimuksen mukaista. Käräjäoikeus on hylännyt kanteen.

7. A:n valituksesta antamassaan tuomiossa hovioikeus on katsonut, että jättämällä selvittämättä ja tarjoamatta A:lle korvaavia työtehtäviä lomautuksen ajaksi X oli rikkonut työnantajalle säädettyä työntarjoamisvelvollisuutta. A olisi voitu sijoittaa ainakin johonkin niistä tehtävistä, joita uudet työntekijät tulivat elintarvikeosastolle hoitamaan touko – heinäkuun 2013 aikana. Hovioikeus on velvoittanut X:n suorittamaan A:lle korvausta perusteettoman lomauttamisen aiheuttamasta ansionmenetyksestä.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

8. X:n valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana, onko A:n lomautus ollut perusteeton ja onko yhtiö siten velvollinen korvamaan hänelle lomauttamisen aiheuttaman ansionmenetyksen. Asiassa on riidatonta, että X:n edellytykset tarjota työtä olivat lomautuksia toteutettaessa työsopimuslain 5 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla tilapäisesti vähentyneet ja että yhtiöllä oli siten lähtökohtaisesti ollut peruste lomauttaa A. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, olisiko X:n kuitenkin pitänyt järjestää A:lle muuta sopivaa työtä lomautuksen ajaksi.

Arvioinnin lähtökohdat

9. Työsopimuslain 5 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan työnantaja saa lomauttaa työntekijän, jos työ tai työnantajan edellytykset tarjota työtä ovat vähentyneet tilapäisesti eikä työnantaja voi kohtuudella järjestää työntekijälle muuta sopivaa työtä tai työnantajan tarpeita vastaavaa koulutusta.

10. Lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen mukaan lomautettaessa työntekijä mainitun kohdan nojalla ei muun työn tarjoamisvelvollisuuden ja koulutuksen järjestämisvelvollisuuden sisältö ole aivan niin laaja kuin lain 7 luvun 4 §:ssä säädetään irtisanomisperusteen osalta. Velvollisuuden sisältöä on arvioitava kussakin lomautustilanteessa erikseen ottaen huomioon muun muassa työnantajan toiminnasta johtuvat tarpeet sekä työnantajan toimintaedellytykset ylipäätään (HE 157/2000 vp s. 86).

11. Työnantaja, jonka palkanmaksukyky ja siten työn tarjoamisen edellytykset ovat työsopimuslain 5 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla tilapäisesti vähentyneet, voi lomauttaa lyhyeksi ajaksi kaikkikin työntekijänsä, mikäli työnantajan toiminnan kannalta välttämättömien säästöjen saavuttaminen tätä edellyttää. Kysymys on tällöin niin sanotusta säästölomautuksesta, joka kohdistuu lähtökohtaisesti työnantajayrityksen koko henkilöstöön tai suureen osaan sitä (ks. KKO 26.5.1981 nro 228 ja KKO 1997:21).

12. Korkein oikeus toteaa, että velvollisuus tarjota lomautusuhan alla olevalle työntekijälle muuta sopivaa työtä on yleinen ja koskee siten lähtökohtaisesti myös säästölomautusta. Pelkät työnjohdolliset hankaluudet eivät poista työn tarjoamisvelvollisuutta (KKO 2017:4, kohdat 9 ja 16). Velvollisuuden sisältöä ja laajuutta on kuitenkin arvioitava tapauskohtaisesti. Kuten kohdassa 10 on todettu, arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota muun ohella kysymyksessä olevan lomautuksen erityispiirteisiin, työnantajan toiminnasta johtuviin tarpeisiin sekä työnantajan toimintaedellytyksiin. Työn tarjoamisvelvollisuus väistyy, jos työnantaja osoittaa, että työn tarjoaminen on säästölomautuksen tarkoitukseen nähden mahdotonta tai liiketaloudellisesti epätarkoituksenmukaista (KKO 2017:4, kohta 16). Ratkaisussa KKO 1997:21 säästötarve oli kohdistunut kaupungin kaikkiin hallintokuntiin ja lomautusaika oli ollut lyhyt. Nämä seikat huomioon ottaen kaupunki ei ollut voinut kohtuudella järjestää lomautetuille työntekijöille muuta työtä.

13. Asiassa sovellettavan työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 3 momentin (55/2001) mukaan työnantajan on kohdeltava työntekijöitä tasapuolisesti, ellei siitä poikkeaminen ole työntekijöiden tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua.

14. Tasapuolisen kohtelun vaatimus koskee myös työntekijöiden lomauttamista työn tarjoamisen edellytysten tilapäisen vähentymisen perusteella. Tehtäviensä ja asemansa puolesta toisiinsa rinnastettavia työntekijöitä on kohdeltava säästötoimenpiteitä toteutettaessa samalla tavalla, ellei erilaiselle kohtelulle ole objektiivisesti arvioiden perusteltua ja hyväksyttävää syytä. Säästölomautustilanteessa muista työntekijöistä poikkeavalla tavalla voidaan kohdella esimerkiksi työnantajan liiketoiminnan kannalta keskeistä avaintyöntekijää.

15. Lisäksi työsopimussuhteissa yleisesti noudatettavasta lojaliteettiperiaatteesta seuraa, että taloudellisissa vaikeuksissa olevan työnantajan on säästötoimenpiteistä päättäessään otettava huomioon myös työntekijöiden etu ja pyrittävä turvaamaan työsuhteiden jatkuvuus (ks. esim. KKO 2016:13, kohta 12).

Korkeimman oikeuden arviointi tässä tapauksessa

16. Asiassa ei ole selvitetty, minkälaista työtä A:n lomautusjaksojen aikana palkatut uudet työntekijät ovat X:n Helsingin keskustan tavaratalon elintarvikeosastolla tehneet. Selvää kuitenkin on, että työ on pääosin ollut sellaista, että sitä olisi voitu tarjota myös lomautushetkellä noin 14 vuotta osastolla myyjänä ja lihamestarina työskennelleelle A:lle. Näin ollen X olisi voinut tarjota A:lle lomautuksen ajaksi muuta sopivaa työtä. Asiassa on kuitenkin arvioitava, onko työnantajalta voitu tässä tapauksessa kohtuudella edellyttää muun työn tarjoamista A:lle tämän lomautuksen ajaksi.

17. Esitetyn selvityksen perusteella X on pyrkinyt menettelemään säästötoimenpiteistä päättäessään työntekijöitään kohtaan tasapuolisesti. Yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta säästötoimenpiteet ovat kohdistuneet kaikkiin yhtiön työntekijöihin. Vanhojen työntekijöiden ohella yhtiö on lomauttanut myös uudet, vasta lomautuksista päättämisen jälkeen työhön otetut työntekijät.

18. Vaatimus kohdella työntekijöitä tasapuolisesti ei kuitenkaan yksin ole riittävä peruste työntekijän lomauttamiselle, mikäli lomautukselle työsopimuslaissa säädetyt edellytykset eivät muutoin täyty. Työnantajan on peruutettava toistaiseksi toteuttamattomat lomautukset, mikäli lomautusten perusteena oleva säästötarve poistuu ennen kuin lomautukset on ehditty toteuttaa. Näin on toimittava myös silloin, jos lomautuksista päättämisen jälkeen käy ilmi, että tarvittavat säästöt voidaan saavuttaa työntekijöiden kannalta lievemmin keinoin. Asiassa ei kuitenkaan ole ilmennyt, että X:n säästötarve olisi poistunut ennen kuin kysymyksessä olevat säästötoimenpiteet oli toteutettu tai että tarvittavat säästöt olisi ollut mahdollista saavuttaa työntekijöiden kannalta lievemmin keinoin.

19. Korkein oikeus toteaa, että lomautusaika on ollut lyhyt ja lomauttaminen on kohdistunut huomattavaan määrään työntekijöitä. Tähän nähden on ilmeistä, että lomautuksilla tavoiteltujen säästöjen toteutuminen olisi vaarantunut, jos yhtiö olisi pyrkinyt sijoittamaan työntekijänsä lyhyen lomautuksen ajaksi toisiin tehtäviin. Korvaavaa työtä olisi lisäksi ollut tarjolla vain osalle lomautetuista ja lomautusuhan alla lomarahansa vapaapäiviksi vaihtaneista työntekijöistä, jolloin säästötoimenpiteet eivät olisi kohdistuneet toisiinsa tehtäviensä ja asemansa perusteella rinnastettaviin yhtiön työntekijöihin samalla tavoin. Myös tämä puoltaa osaltaan työnantajan valitsemaa toteutustapaa.

20. Asiassa ei myöskään ole ilmennyt, että X olisi ottanut palvelukseensa lomautusten aikana uusia työntekijöitä tekemään lomauttamiensa työntekijöiden töitä. Lomautusten perusteena ei ole ollut työn vähentyminen, eikä yhtiön työntekijämäärä uusien työntekijöiden palkkaamisen myötä ole kokonaisuutena kasvanut. Yhtiön mukaan kysymys oli yhtiöstä pois lähteneiden työntekijöiden tilalle palkatuista uusista henkilöistä, joiden rekrytointi oli tarpeen yhtiön liiketoiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi. Ottaen lisäksi huomioon sen, että uusien työntekijöiden määrä on ollut yhtiön koko työntekijämäärään nähden vähäinen, Korkein oikeus katsoo, ettei uusien työntekijöiden ottaminen osoita, että A:n lomauttamiselle ei olisi ollut säädettyä perustetta.

21. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että X ei ole edellä kuvatuissa olosuhteissa voinut kohtuudella järjestää lomautetuille työntekijöilleen eikä siten myöskään A:lle lomautuksen sijasta muuta työtä. Yhtiö ei siten ole vastuussa A:lle lomautusajalta aiheutuneesta ansionmenetyksestä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Timo Esko sekä oikeusneuvokset Jarmo Littunen, Mika Huovila, Tatu Leppänen ja Juha Mäkelä. Esittelijä Samuli Sillanpää.