Lausuntopyyntö 3.10.2022

Aikuisadoptiota koskeva asia S2022/5

MUUTOKSENHAKIJA: A
VASTAPUOLET: B ja C
ASIA: Muutoksenhakuoikeus täysi-ikäisen adoptiota koskevassa asiassa

Ratkaisu, johon on haettu muutosta

Helsingin hovioikeuden tähän liitetty päätös 5.11.2021 nro 1492

Pyyntö asian kiireellisestä käsittelystä

Adoptiolain 57 §:n mukaan adoption vahvistamista koskevat asiat on kaikissa oikeusasteissa käsiteltävä kiireellisinä. Tällä perusteella Korkein oikeus pyytää, että ihmisoikeustuomioistuin käsittelee asian kiireellisesti.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Mistä asiassa on kysymys

1. Asiassa on kysymys täysi-ikäisen lapsen biologisen äidin oikeudesta hakea muutosta adoption vahvistamista koskevaan käräjäoikeuden päätökseen ja siitä, mikä merkitys biologisen äidin yksityis- ja perhe-elämän suojalla on asiassa.

Asian kannalta merkitykselliset tosiseikat

2. A on vuonna 1993 syntyneen C:n biologinen äiti ja adoptiota hakeneen B:n sisar. A:lla on C:n lisäksi neljä muuta lasta. B:llä ei ole omia lapsia.

3. A oli toiminut yksin C:n huoltajana ja vastannut pääasiassa tämän hoivasta vuoteen 1997 saakka. C oli asunut A:n luona ainakin loppuvuoteen 1996 asti, jolloin hän oli muuttanut asumaan tätinsä B:n luokse. C oli asunut B:n luona aina siihen asti, kunnes oli vuonna 2016 muuttanut itsenäisesti asumaan.

4. Helsingin käräjäoikeus on 29.1.1997 määrännyt B:n A:n ohella tuolloin 3-vuotiaan C:n huoltajaksi. Oheishuoltajuuteen oli päädytty A:n hakemuksesta ja syynä oli ollut A:n yksinhuoltajuus sekä tämän elämäntilanteen pitkään jatkunut epävakaisuus. A oli ollut opiskelija ja kolmen lapsen yksinhuoltaja. Oheishuoltohakemuksen mukaan A ja B olivat sopineet C:n oheishuoltajuudesta pitkällisen harkinnan ja vakavien keskustelujen jälkeen. Hakemuksesta käy ilmi, että myös adoptiota oli harkittu, mutta sitä ei oltu tuossa vaiheessa pidetty mahdollisena. A on kertonut, ettei hänellä kuitenkaan missään vaiheessa ollut aikomusta luopua äitiydestään.

5. Riidatonta on, että C:n ja A:n välille on C:n ensimmäisinä elinvuosina syntynyt vanhemman ja lapsen välinen tiivis ja läheinen suhde, joka oli säilynyt hyvänä siitä huolimatta, että C oli oheishuoltojärjestelyn seurauksena muuttanut asumaan tätinsä B:n luokse. Muuton jälkeenkin A oli osallistunut huoltajana yhdessä B:n kanssa C:n päiväkodin ja koulun keskusteluihin ja ollut mukana C:n lääkärikäynneillä ja hoitojaksoilla. A oli edelleen osallistunut myös C:n arkeen, ja C oli viettänyt aikaa A:n luona erityisesti silloin, kun B oli töissä tai työmatkoilla. Myös yhteys C:n ja A:n muiden lasten välillä oli ollut suhteellisen tiivis. C, A, B ja A:n muut lapset olivat viettäneet usein viikonloppuja ja lomia yhdessä. C oli kutsunut A:ta aina äidikseen. B:tä C oli kutsunut tädiksi tai tämän etunimellä. C:n aikuisiällä A:n ja C:n välillä on ollut aikuisten perheenjäsenten välillä tavanomaisesti olevaa yhteydenpitoa, vaikka suhteessa oli ilmennyt myös joitain ristiriitoja.

Adoption vahvistamista koskeva oikeudenkäynti ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

6. B haki käräjäoikeudessa adoption vahvistamista hänen ja nyt jo täysi-ikäisen C:n välille. C antoi suostumuksensa adoptioon. Käräjäoikeus varasi A:lle sekä C:n biologiselle isälle D:lle tilaisuuden lausuman antamiseen. D hyväksyi adoptiohakemuksen, A vastusti sitä.

7. A katsoi lausumassaan, että adoptiolain 4 §:n mukaiset adoption edellytykset eivät täyty. A:n mukaan B:n ja C:n välille ei ollut syntynyt lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattavaa suhdetta vaan mainittu suhde oli aina ollut A:n ja C:n välillä. B on C:n täti, jonka luona tämä oli lapsena asunut. A:n mukaan adoption motiivit liittyivät jäämistösuunnitteluun ja olivat puhtaasti verotuksellisia.

8. Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että C oli ollut alaikäisenä 4-vuotiaasta lähtien B:n hoidettavana ja kasvatettavana ja että C:n ja B:n välille oli C:n ollessa alaikäinen muodostunut vakiintunut lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava suhde. Käräjäoikeus hyväksyi hakemuksen ja vahvisti adoption.

9. A ilmoitti ratkaisuun tyytymättömyyttä ja valitti hovioikeuteen. Hovioikeus jätti A:n valituksen tutkimatta katsottuaan, ettei A ollut adoption vahvistamista koskevassa asiassa asianosainen eikä hänellä sen vuoksi ollut muutoksenhakuoikeutta asiassa.

10. Hovioikeus totesi päätöksessään ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön viitaten, että ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitettu perhe-elämän suoja ei koske vanhemman ja täysi-ikäisen lapsen suhdetta, ellei näytetä, että heidän välillään on myös jokin muu kuin normaaleihin tunnesiteisiin perustuva riippuvuussuhde. Hovioikeus totesi, ettei ollut ilmennyt perusteita tulkita myöskään perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvattua perhe-elämän suojaa ihmisoikeustuomioistuimen omaksumaa tulkintaa laajemmin. Kysymys ei siten ollut A:n perhe-elämän suojan piiriin kuuluvasta asiasta eikä asiassa siten tullut arvioitavaksi se, loukkasiko muutoksenhakuoikeuden epääminen A:n ihmis- ja perusoikeuksia.

11. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen johdosta kysymys siitä, onko A:lla ollut oikeus hakea muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun vai onko hovioikeus voinut jättää A:n valituksen tutkimatta.

Kansallinen adoptiota koskeva sääntely

12. Adoptiolain 4 §:n mukaan täysi-ikäisen henkilön adoptio voidaan vahvistaa, jos on selvitetty, että adoptoitava on alaikäisenä ollut adoptionhakijan hoidettavana ja kasvatettavana tai että hänen ja hakijan välille on hänen ollessaan alaikäinen muutoin muodostunut vakiintunut lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava suhde.

13. Adoptiolain 10 §:n 1 momentin mukaan adoptiota ei voida vahvistaa ilman adoptoitavan suostumusta, jos hän on täyttänyt 12 vuotta. Suostumus ei kuitenkaan ole tarpeen, jos adoptoitava ei voi sairautensa tai vammansa vuoksi ilmaista tahtoaan.

14. Adoptiolain 11 §:n 1 momentin mukaan alaikäisen adoptiota ei voida vahvistaa, elleivät hänen vanhempansa ole antaneet siihen suostumustaan. Mainitussa säännöksessä tai muuallakaan laissa ei sen sijaan edellytetä täysi-ikäisen adoption osalta biologisten vanhempien suostumusta. Myös lain 13 §:n mukaiset muut edellytettävät suostumukset koskevat vain alaikäisen lapsen adoptiota.

15. Adoption oikeusvaikutuksista säädetään adoptiolain 18 §:ssä. Säännös koskee yhtä lailla sekä alaikäisen lapsen että täysi-ikäisen henkilön adoptiota. Mainitun säännöksen 1 momentin mukaan, kun adoptio on vahvistettu, adoptiolasta pidetään adoptiovanhempien eikä aikaisempien vanhempien lapsena, jollei erikseen muuta säädetä tai adoption luonteesta muuta johdu. Poikkeuksena on kuitenkin 2 momentin mukaan tilanne, jossa aviopuoliso on avioliiton aikana tai avioliiton purkauduttua kuoleman johdosta yksin adoptoinut toisen aviopuolison lapsen (perheensisäinen adoptio). Tällöin lasta pidetään aviopuolisoiden yhteisenä lapsena ja oikeussuhde purkautuu vain lapsen ja tästä kokonaan erossa olevan vanhemman ja tämän suvun välillä.

16. Selvityksen esittämisestä ja sen hankkimisesta adoptioasiassa säädetään adoptiolain 52 ja 53 §:ssä. Ensin mainitun pykälän mukaan adoption vahvistamista koskevaan hakemukseen on liitettävä tarpeellinen selvitys siitä, että adoption vahvistamiseen on lain mukaiset edellytykset. Adoptiolain 53 §:n mukaan tuomioistuimen on omasta aloitteestaan määrättävä hankittavaksi kaikki selvitys, joka on tarpeen adoption vahvistamista koskevan asian ratkaisemiseksi. Tuomioistuimen on tarvittaessa kuultava kaikkia henkilöitä, jotka voivat antaa tietoja adoptiota koskevasta asiasta.

17. Pakollisesta kuulemisesta adoptiota koskevan asian tuomioistuinkäsittelyssä säädetään adoptiolain 54 §:n 1 momentissa. Mainitun lainkohdan mukaan alaikäisen lapsen vanhemmalle sekä huoltajalle ja edunvalvojalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi adoption vahvistamista koskevassa asiassa. Jos lapsen vanhempi on vajaavaltainen, myös hänen huoltajalleen ja edunvalvojalleen on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Jos adoptionhakijan toimintakelpoisuutta on rajoitettu, myös hänen edunvalvojalleen on varattava tilaisuus tulla kuulluksi.

18. Muutoksenhakuoikeudesta adoptioasiassa säädetään adoptiolain 56 §:ssä. Pykälän mukaan hakijalla, lapsella sekä henkilöllä, jota 54 §:n 1 momentin mukaan on kuultava, on oikeus hakea muutosta adoption vahvistamista koskevassa asiassa annettuun tuomioistuimen päätökseen.

Asialegitimaatiota koskeva kansallinen sääntely

19. Asialegitimaatio eli asiavaltuus tarkoittaa oikeutusta käydä oikeutta omissa nimissään oikeudenkäynnin kohteeksi saatetusta oikeudellisesta vaateesta. Asialegitimaatio määräytyy Suomessa yleensä asianosaispiirin ja aineellisen lainsäädännön mukaan.

20. Adoptiolain 51 §:n 2 momentin mukaan adoption vahvistamista koskeva asia pannaan vireille käräjäoikeudessa adoption hakijan kirjallisella hakemuksella. Oikeudenkäymiskaaren 8 luvun 4 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan lapseksiottamista koskevan asian käsittelyä on jatkettava riita-asian käsittelyä koskevassa järjestyksessä, jos asia on riitainen.

21. Oikeudenkäymiskaaren 8 luvussa ei ole tarkemmin yksilöity sitä, keitä on pidettävä hakemusasian asiaan osallisina. Luvun 5 §:n mukaan jos hakemusasiassa on varattava asiaan osalliselle tilaisuus tulla kuulluksi, käräjäoikeuden on kehotettava häntä antamaan lausuma hakemuksen johdosta.

22. Oikeudenkäymiskaaren 8 luvun esitöissä (HE 32/2001 vp s. 67, jossa on viittaus tältä osin aikaisempaan sääntelyyn, jota puolestaan koskee HE 90/1985 vp s. 9 ja 13–14) on todettu, että on olemassa verrattain paljon sellaisia hakemusasioita, jotka koskevat hakijan lisäksi myös muiden henkilöiden oikeusasemaa. Tällaisia henkilöitä, joita ehdotettavassa laissa kutsutaan asiaan osallisiksi, ovat hakijan lisäksi esimerkiksi kuolinpesän osakkaat pesänjakajan määräämistä koskevassa hakemusasiassa taikka alaikäisen lapsen vanhemmat lapseksiottamisen vahvistamista koskevassa asiassa. Asiaan osallisten piiri ilmenee usein kutakin hakemusasiaa koskevasta lainsäädännöstä.

23. Suomessa on vakiintuneesti katsottu, että asialegitimaatio määräytyy jutun asianosaispiirin mukaan. Henkilöön liittyvissä asioissa asialegitimaatio määräytyy lain säännösten eikä asiaan liittyvän intressin perusteella. Toisaalta on todettu, että tällaisissa asioissa puhevallan arvioinnissa saatetaan joutua ottamaan huomioon myös perhe-elämän suojaa koskevat säännökset ja periaatteet (esim. KKO 2021:37, kohta 10). Pelkästään sen, että henkilöä on kuultu oikeudenkäynnin eri käsittelyvaiheissa, ei ole katsottu perustavan hänelle asianosaisasemaa eikä muutoksenhakuoikeutta asiassa (KKO 2015:59, kohta 38).

Perus- ja ihmisoikeuksia koskeva relevantti sääntely

24. Suomen perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä on suojattu.

25. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Artiklan 2 kappaleen mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa muun muassa muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

26. Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Pykälän 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

27. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 (1) artiklan mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä.

Asianosaisten kannanotot asiassa

28. A on vedonnut Korkeimmassa oikeudessa siihen, että kysymyksessä on perustavanlaatuisesti ja lopullisesti hänen ja hänen koko perheen ja suvun välisiin suhteisiin vaikuttava, erittäin merkittävä asia. Adoption menestyessä A menettäisi vanhemmuutensa ja hänestä tulisi biologisen lapsensa täti ja hänen biologisista lapsistaan toistensa serkkuja. Kysymys on hänen yksityis- ja perhe-elämänsä alaan kuuluvasta, perustuslain 10 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitetusta asiasta, jossa hänellä tulee perustuslain 21 §:n ja ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan nojalla olla oikeus hakea muutosta. A:n mukaan hovioikeuden ratkaisu on selvästi kohtuuton ja epäoikeudenmukainen ja se loukkaa hänen oikeuttaan päästä tuomioistuimeen ja saada asiansa käsitellyksi oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä.

29. B on Korkeimmassa oikeudessa todennut, että se, että käräjäoikeus on kuullut A:ta ilman lain velvoitetta, että hovioikeus on lausuttanut A:ta tai että ratkaisun vaikutukset ulottuvat myös A:han ei ole muodostanut A:lle asianosaisasemaa eikä itsenäistä muutoksenhakuoikeutta. Täysi-ikäisen lapsen biologisilla vanhemmilla ei ole muutoksenhakuoikeutta adoptiota koskevassa asiassa.

30. C ei ole käyttänyt puhevaltaansa Korkeimmassa oikeudessa.

Korkeimman oikeuden kannanotot sekä neuvoa-antavan lausunnon tarve

31. Korkein oikeus toteaa, että A:n kuuleminen käräjäoikeudessa on perustunut edellä kohdassa 16 selostettuun adoptiolain 53 §:n säännökseen koskien selvityksen hankkimista viran puolesta. Adoptiolain 54 §:n säännös vanhemman pakollisesta kuulemisesta koskee sen sijaan vain alaikäisen lapsen adoptiota. Täysi-ikäisen lapsen adoptio ei adoptiolain säännösten mukaan edellytä täysi-ikäisen lapsen biologisen vanhemman suostumusta eikä edes tämän kuulemista siinäkään tapauksessa, että biologisen vanhemman vanhemmuus adoptiolain 18 §:n mukaisesti lakkaa adoption vahvistamisen myötä, kuten nyt käsillä olevassa tapauksessa. Adoptiolain 56 §:n sanamuodon mukaan täysi-ikäisen lapsen biologisella vanhemmalla ei myöskään ole muutoksenhakuoikeutta asiassa.

32. Korkein oikeus toteaa, että nykyisin voimassa olevan taikka sitä edeltävien adoptiolakien esitöistä ei löydy kannanottoja täysi-ikäisen lapsen biologisten vanhempien mahdollisista prosessuaalisista oikeuksista adoptioasiaa käsiteltäessä. Vuoden 1979 lapseksiottamisesta annetun lain esitöissä (HE 147/1978 s. 25) on nimenomaisesti todettu, että täysivaltaisen henkilön lapseksiottaminen on hänen ja lapseksiottajan välinen henkilökohtainen asia. Tämä viittaa Korkeimman oikeuden käsityksen mukaan siihen, että täysi-ikäisen lapsen vanhemmilla ei ole ajateltu olevan oikeussuojan tarvetta eikä siksi myöskään prosessuaalista asemaa adoptiota koskevassa asiassa.

33. Korkein oikeus toteaa, että täysi-ikäisen lapsen vanhempi ei adoptiolain säännösten mukaan ole asianosainen adoption vahvistamista koskevassa asiassa. A:ta on adoptiolain 53 §:n säännös huomioon ottaen voitu kuulla ja myös tosiasiassa kuultu selvityksen hankkimiseksi, vaikka kuulemiseen ei ole ollut adoptiolain 54 §:n nojalla velvollisuutta. Pelkästään se, että A:ta on kuultu oikeudenkäynnin eri käsittelyvaiheissa, ei perusta hänelle asianosaisasemaa eikä muutoksenhakuoikeutta asiassa (KKO 2015:59, kohta 38). A:sta ei myöskään ole tullut asianosaista vain sillä perusteella, että hän on vastustanut adoptiota.

34. Ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut, että perhesiteet aikuisten ja heidän vanhempiensa tai sisarustensa välillä eivät kuulu ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitetun perhe-elämän suojan piiriin, ellei asiassa ole selvitystä heidän välisistään muista kuin normaaleihin tunnesiteisiin perustuvista riippuvuussuhteista (esim. Benhebba v. Ranska, kohta 36, Mokrani v. Ranska, kohta 33, Onur v. Yhdistynyt kuningaskunta, kohta 45, Slivenko v. Latvia, kohta 97 ja Emonet ja muut v. Sveitsi, kohta 35). Tässä asiassa ei ole edes väitetty käsillä olevan erityisiä riippuvuussuhteita sen enempää C:n ja B:n välillä kuin A:n ja C:nkään välillä. Korkein oikeus katsoo edellä mainitun ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella vaikuttavan siltä, että asia ei tulisi arvioitavaksi ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitetun perhe-elämän suojan kannalta.

35. Ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin todennut, että ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitetun yksityiselämän suojan alue kattaa henkilön sosiaalisesta elämästä sen osan, joka ei kuulu perhe-elämän suojan piiriin (esim. Znamenskaya v. Venäjä 2.6.2005, kohta 27 ja siinä mainitut viittaukset). Vaikka perhe-elämän suojaa koskevia säännöksiä ei siten voitaisi soveltaa, asia voisi tulla arvioitavaksi ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaisen yksityiselämän suojan alaan kuuluvana (Paradiso ja Campanelli v. Italia 24.1.2017, kohta 165, Lazoriva v. Ukraina 17.4.2018, kohta 61 ja 66 sekä Azerkane v. Alankomaat 2.6.2020, kohta 65).

36. Tässä asiassa on riidatonta, että A:n ja C:n välille on C:n ollessa lapsi syntynyt vanhemman ja lapsen välinen sosiaalinen ja emotionaalinen perhesuhde. Tuo suhde on säilynyt suhteellisen tiiviinä ja hyvänä siitä huolimatta, että C oli noin neljävuotiaana muuttanut B:n luokse asumaan. A oli tämänkin jälkeen osallistunut huoltajana C:n asioiden hoitamiseen, pitänyt ajoittain edelleen huolta C:stä sekä viettänyt aikaa yhdessä C:n ja B:n ja muiden lastensa kanssa. Sekä A että B ovat kertoneet C:n kutsuneen vain A:ta äidikseen. A:n ja C:n välinen yhteydenpito on jatkunut myös C:n tultua aikuiseksi ja huoltosuhteen päätyttyä. Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että A:n ja C:n välinen A:n vanhemmuuteen perustuva perheside ei ole missään vaiheessa katkennut.

37. Korkein oikeus on isyyden vahvistamista koskevassa asiassa KKO 2021:88, kohta 10, aikaisempaan oikeuskäytäntöönsä (KKO 2012:11, KKO 2014:13 ja KKO 2014:14) viitaten todennut, että biologisen alkuperän tunteminen ja sen oikeudellinen vahvistaminen ja julkistaminen ovat nykyisen tietämyksen mukaan henkilön identiteetin tärkeitä osia ja kuuluvat siten perustuslain 10 §:n ja ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvatun yksityiselämän suojan ydinalueeseen. Ajan kuluminen ei merkitse sitä, että lapsen tarve tietää ja tuntea molemmat vanhempansa sekä saada isyys vahvistetuksi poistuisi, vaan se saattaa jopa kasvaa. Nyt käsillä olevassa asiassa ei kuitenkaan ole kysymys biologisen alkuperän tuntemisesta vaan Korkeimman oikeuden arvioitavana on se, merkitseekö virallisen vanhemman aseman menettäminen adoptiota koskevan oikeudenkäynnin johdosta puuttumista biologisen vanhemman perustuslain 10 §:ssä ja ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvattuun yksityiselämään. Korkeimman oikeuden käsityksen mukaan edellä kohdissa 34 ja 35 selostetun ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella ei ole selvää, minkälainen painoarvo biologisen vanhemman yksityis- ja perhe-elämän suojaan liittyville seikoille tulee tällaisessa asiassa antaa.

38. Asiassa on kysymys siitä, tuleeko A:lla olla oikeus saattaa käräjäoikeuden vahvistama adoptio hovioikeuden tutkittavaksi muutoksenhaun keinoin. Korkein oikeus toteaa, että ihmisoikeussopimuksen 6 artikla ei, toisin kuin Suomen perustuslain 21 §, turvaa oikeutta muutoksenhakuun. Arvioitaessa muutoksenhakuoikeuden olemassaoloa voi kuitenkin Korkeimman oikeuden käsityksen mukaan tulla otettavaksi huomioon A:lle ihmisoikeutena kuuluva oikeus päästä tuomioistuimeen ja oikeus saada asiansa käsitellyksi oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä.

39. On siten mahdollista, että asiassa tulee punnittavaksi yhtäältä adoptiota hakevan B:n ja adoptoitavan C:n sekä toisaalta biologisen vanhemman A:n yksityiselämän piiriin kuuluvia seikkoja. Korkeimman oikeuden käsityksen mukaan edellä kohdissa 34 ja 35 selostetun ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella ei ole selvää, millainen painoarvo biologisen vanhemman yksityiselämän suojalle tulisi antaa aikuisen lapsen adoption ollessa kyseessä ja minkälaisia vaatimuksia ihmisoikeussopimuksessa turvatut oikeudet asettavat adoptiota koskevalle oikeudenkäyntimenettelylle. Tästä syystä Korkein oikeus katsoo tarpeelliseksi pyytää ihmisoikeustuomioistuimelta ihmisoikeussopimuksen 16. lisäpöytäkirjan 1 artiklan mukaista neuvoa-antavaa lausuntoa jäljempänä mainituista kysymyksistä.

Kysymykset, joista neuvoa-antavaa lausuntoa pyydetään

40. Korkein oikeus on, varattuaan asianosaisille tilaisuuden lausua neuvoa-antavaa lausuntoa koskevan pyynnön sisällöstä, päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle seuraavat kysymykset:

1) Onko ihmisoikeussopimusta tulkittava siten, että täysi-ikäisen lapsen adoption vahvistamista koskeva oikeudenkäynti ylipäänsä ja erityisesti käsillä olevan tapauksen olosuhteissa kuuluu tämän biologisen vanhemman ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitetun suojan piiriin?

2) Mikäli vastaus edellä esitettyyn kysymykseen on myöntävä, onko ihmisoikeussopimuksen 6 ja 8 artikloja tulkittava siten, että täysi-ikäisen lapsen biologista vanhempaa on kaikissa tapauksissa tai erityisesti tämän tapauksen olosuhteissa kuultava adoption vahvistamista koskevassa oikeudenkäynnissä?

3) Mikäli vastaus edellä esitettyihin kysymyksiin on myöntävä, onko ihmisoikeussopimuksen 6 ja 8 artikloja tulkittava siten, että biologiselle vanhemmalle on annettava asianosaisen asema asiassa ja että biologisella vanhemmalla tulee olla oikeus saattaa adoption vahvistamista koskeva päätös muutoksenhaun keinoin ylemmän tuomioistuimen tutkittavaksi?

41. Saatuaan neuvoa-antavan lausunnon Korkein oikeus antaa asiassa päätöksen.

KORKEIN OIKEUS

Juha Häyhä, Ari Kantor, Kirsti Uusitalo, Juha Mäkelä, Timo Ojala
Esittelijä Paula Jutila