KKO:2026:7
Tehostettuun matkustuskieltoon määrätty A oli irrottanut hänen ylleen tehostetun matkustuskiellon valvomiseksi kiinnitetyn teknisen välineen.
Korkein oikeus katsoi, että A ei ollut oikeutettu vähennykseen rangaistuksesta tehostetusta matkustuskiellosta johtuvan vapauden rajoituksen perusteella sen jälkeen, kun hän oli irrottanut teknisen valvontavälineen.
RL 6 luku 13 § 1 mom
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Helsingin käräjäoikeuden tuomio 3.8.2023 nro 23/129313
Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen nuorena henkilönä tehtyihin ryöstöön ja eräisiin muihin rikoksiin. Käräjäoikeus määräsi A:lle aikaisemmin tuomitun ehdollisen vankeuden pantavaksi täytäntöön osaksi ja tuomitsi A:n yhteiseen 8 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
Tuomitusta rangaistuksesta tehtävien vähennysten osalta käräjäoikeus totesi, että A oli ollut käsiteltävänä olleiden rikosten johdosta vapautensa menettäneenä 1.6.2023 lukien 3.7.2023 saakka. Hänet oli 3.7.2023 määrätty tehostettuun matkustuskieltoon. A oli 7.7.2023 irrottanut tehostetun matkustuskiellon valvomiseksi hänen ylleen kiinnitetyn teknisen välineen eli jalkapannan. Hänet oli otettu kiinni 10.7.2023 ja vangittu 13.7.2023. A oli määrätty päästettäväksi vapaaksi 2.8.2023.
Käräjäoikeus totesi, ettei rikoslain 6 luvun 13 § ole yksiselitteinen siltä osin, tarkoitetaanko tehostetussa matkustuskiellossa olemisella ja vapauden rajoituksella vain sitä, että rikoksesta sittemmin tuomittu oli määrätty tehostettuun matkustuskieltoon, vai sitä, että tällainen määräys on myös pantu täytäntöön ja että täytäntöönpano on rikkomuksitta keskeytyksettä jatkunut.
Käräjäoikeus katsoi, että rikoslain 6 luvun 13 §:n 1 momentin tarkoitus ja tausta, lainsäätäjän tutkinta-arestin osalta ilmaisema tarkoitus sekä vastakkaisesta tulkinnasta aiheutuvat haitalliset seuraukset selvästi puoltavat tulkintaa, jonka mukaan tehostettuun matkustuskieltoon määrätty mutta sen ehtoja teknisen välineen poistamalla rikkova henkilö ei saa hyväkseen ehtojen rikkomisaikaa vastaavaa vapauden rajoituksen aikaa.
Käräjäoikeus katsoi johtopäätöksenään, että rikoslain 6 luvun 13 §:n 1 momentissa tehostetussa matkustuskiellossa olemisella ja vapauden rajoituksella tarkoitetaan rikoksesta sittemmin tuomittua, jonka vapautta tehostetun matkustuskiellon täytäntöönpano myös tosiasiallisesti rajoittaa. Tehostetussa matkustuskiellossa olemisen ajaksi ei siten ollut katsottava aikaa, jolloin A oli irrottanut ylleen kiinnitetyn teknisen välineen.
Käräjäoikeus merkitsi näiltä osin tuomioon A:n vapaudenmenetysajaksi 1.6.–3.7.2023 ja 10.7.–2.8.2023 sekä tehostetun matkustuskiellon perusteella vapauden rajoituksen ajaksi 4.–7.7.2023.
Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Peter Huhanantti ja lautamiehet.
Helsingin hovioikeuden tuomio 22.2.2024 nro 24/107852
A valitti hovioikeuteen.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua A:lle tuomitun rangaistuksen osalta.
Tehostetun matkustuskiellon rikkomiseen liittyvän vapauden rajoituksen ajan 7.–10.7.2023 huomioon ottamisen osalta hovioikeus totesi, että tutkinta-arestia koskevasta pakkokeinolain 2 luvun 12 i §:n 2 momentista ilmenee, että tutkinta-arestin suorittamisajaksi ei lueta aikaa sen vuorokauden alusta, jolloin säännöksessä kuvattu velvollisuuksien rikkominen tapahtui, tutkinta-arestiin määrätty jatkoi rikollista toimintaa tai pakeni.
Tehostettua matkustuskieltoa koskevassa pakkokeinolain 5 luvun 11 §:n 2 momentissa taas on viittaussäännös, jonka mukaan tehostetun matkustuskiellon tekniseen valvontaan ja virka-apuun sovelletaan, mitä lain 2 luvun 12 d ja 12 j §:ssä säädetään. Säännös ei sen sijaan sisällä viittausta lain 2 luvun 12 i §:ään, eikä tehostetun matkustuskiellon osalta laissa ole vastaavaa säännöstä suorittamisajan huomioimatta jättämisestä kuin tutkinta-arestin osalta on. Hovioikeus katsoi, ettei siitä, ettei laissa tai sen esitöissä ole lausuttu vapauden rajoituksen ajan vähentämisestä tehostetun matkustuskiellon rikkomistilanteessa, voida tehdä päätelmää, että sanottuun tilanteeseen sovellettaisiin analogisesti tutkinta-arestin säännöksiä.
Hovioikeus katsoi, että vähennyksenä tuli ottaa huomioon vapauden rajoitus myös ajalta, jolloin tehostettuun matkustuskieltoon määrätty on rikkonut tehostettua matkustuskieltoa. Epäselvässä tulkintatilanteessa on ensisijaisesti valittava vastaajalle edullinen tulkinta.
Hovioikeus merkitsi nyt kysymyksessä olevilta osin tuomioon vapaudenmenetysajaksi 1.6.–3.7.2023 ja 10.7.–2.8.2023 sekä tehostetun matkustuskiellon perusteella vapauden rajoituksen ajaksi 3.–10.7.2023.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Jenny Öberg ja Mari Köngäs sekä asessori Annika Juvonen (eri mieltä).
Eri mieltä ollut asessori hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen tehostettuun matkustuskieltoon liittyvän vapauden rajoituksen vähentämättä jättämisestä aikavälillä 7.–10.7.2023.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.
Syyttäjä vaati valituksessaan, että A:lle tuomitusta rangaistuksesta ei tehdä vähennystä vapauden rajoituksen perusteella 7.7. ja 10.7.2023 väliseltä ajalta.
A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa
1. A on määrätty tehostettuun matkustuskieltoon 3.7.2023. Hän on 7.7.2023 irrottanut hänen ylleen tehostetun matkustuskiellon teknistä valvontaa varten kiinnitetyn jalkapannan. Hänet on otettu kiinni 10.7.2023 ja vangittu 13.7.2023.
2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:lle tuomitusta vankeusrangaistuksesta tehtävä vähennys tehostetusta matkustuskiellosta johtuvan vapauden rajoituksen perusteella siltä ajalta, jolloin hän on ollut määrättynä tehostettuun matkustuskieltoon mutta estänyt sen teknisen valvonnan irrotettuaan hänen ylleen kiinnitetyn valvontavälineen.
Sovellettavat säännökset
3. Vapaudenmenetysajan ja vapauden rajoituksen ajan vähentämisestä tuomitusta rangaistuksesta säädetään rikoslain 6 luvun 13 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan jos määräaikainen vankeusrangaistus tuomitaan teosta, jonka johdosta rikoksen tehnyt on ollut vapautensa menettäneenä yhtäjaksoisesti vähintään yhden vuorokauden, tuomioistuimen on vähennettävä rangaistuksesta vapaudenmenetystä vastaava aika tai katsottava vapaudenmenetys rangaistuksen täydeksi suoritukseksi. Jos määräaikainen vankeusrangaistus tuomitaan teosta, jonka johdosta rikoksen tehnyt on ollut tehostetussa matkustuskiellossa tai tutkinta-arestissa yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuorokautta, tuomioistuimen on vähennettävä rangaistuksesta vapauden rajoitusta vastaava aika siten, että kaksi vuorokautta tehostetussa matkustuskiellossa tai tutkinta-arestissa vastaa yhtä päivää vankeutta tai se on katsottava rangaistuksen täydeksi suoritukseksi.
4. Säännös on alun perin koskenut vapaudenmenetyksen vähentämistä. Sen tavoitteena oli, ettei rikoksen johdosta vapautensa menettänyt henkilö joudu ankaramman kokonaisseuraamuksen kohteeksi kuin henkilö, jota vastaan tällaista pakkokeinoa ei ole käytetty (HE 237/1972 vp s. 4).
5. Rikoslain 6 luvun 13 §:ää on täydennetty 1.1.2019 voimaan tulleella lailla (102/2018) vapauden rajoitusta vastaavan ajan vähentämistä koskevalla sääntelyllä samassa yhteydessä, kun pakkokeinolakiin lisättiin lailla 101/2018 säännökset tehostetusta matkustuskiellosta ja tutkinta-arestista. Lain perustelujen mukaan tehostettu matkustuskielto ja tutkinta-aresti ovat kumpikin teknisin välinein valvottuja pakkokeinoja, joilla on pyritty löytämään uskottavia ja tehokkaasti valvottuja vaihtoehtoja tutkintavankeudelle. Tehostettuna matkustuskieltona toimeenpantu aika tuli ottaa huomioon rangaistusta määrättäessä, kun sähköistä valvontaa alettiin toteuttaa matkustuskieltoon määrätyn henkilökohtaista vapautta ja liikkumisoikeutta voimakkaasti rajoittavana pakkokeinona, johon tuomioistuimen harkinnan mukaan voidaan liittää asunnossa pysymisvelvollisuus. Ilman teknistä valvontaa toteutettavaa matkustuskieltoa ei vähennetä, koska tällaisessa matkustuskiellossa ollutta ei pidetä vapautensa menettäneenä. (HE 252/2016 vp s. 26, 28–29 ja 31.)
6. Pakkokeinolain 2 luvun 12 i §:ssä säädetään tutkinta-arestiin määrätyn velvollisuuksien rikkomisesta. Pykälän 2 momentin mukaan tutkinta-arestin suorittamisajaksi ei lueta aikaa sen vuorokauden alusta, jolloin velvollisuuksien rikkominen tapahtui, tutkinta-arestiin määrätty jatkoi rikollista toimintaa tai pakeni. Lain perustelujen (HE 252/2016 vp s. 43) mukaan tutkinta-arestille asetettujen velvollisuuksien rikkomista ja niiden käsittelyä koskeva sääntelyratkaisu vastaa osin yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanossa ja valvotun koevapauden kohdalla tehtyjä sääntelyratkaisuja.
7. Lain esitöissä ei ole käsitelty kysymystä siitä, miten tehostettua matkustuskieltoa koskevien velvollisuuksien rikkominen mahdollisesti vaikuttaa rikoslain 6 luvun 13 §:ssä säänneltyyn vähennykseen.
Arviointi vapauden rajoituksen ajan vähentämisestä
8. Rikoslain 6 luvun 13 §:n mukaan tuomioistuimen on vähennettävä rangaistuksesta vapauden rajoitusta vastaava aika, jos määräaikainen vankeusrangaistus tuomitaan teosta, jonka johdosta rikoksen tehnyt on ollut tehostetussa matkustuskiellossa yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuorokautta. Korkein oikeus katsoo, että säännöksen sanamuodon perusteella ei voida suoraan päätellä, mitä säännöksessä tarkoitetaan tehostetussa matkustuskiellolla olemisella ja tuleeko vähennys tehdä tilanteessa, jossa tehostettuun matkustuskieltoon määrätty on rikkonut tai irrottanut hänen ylleen kiinnitetyn teknisen valvontavälineen.
9. Pakkokeinolain 5 luvun 1 a §:n mukainen tehostettu matkustuskielto eroaa luvun 1 §:n mukaisesta matkustuskiellosta siinä, että tehostettua matkustuskieltoa valvotaan teknisin välinein. Tehostettuun matkustuskieltoon määrätty on oikeutettu vähennykseen vapauden rajoituksen perusteella riippumatta siitä, onko tehostettuun matkustuskieltoon liitetty velvollisuutta pysyä asunnossa. Luvun 1 §:n mukainen matkustuskielto ei oikeuta vähennykseen tuomitusta rangaistuksesta. Korkein oikeus toteaa, että erottava tekijä matkustuskiellon ja tehostetun matkustuskiellon ja siten rikoslain 6 luvun 13 §:n mukaiseen vähennykseen oikeuttamattoman ja oikeuttavan matkustuskiellon välillä on siis tekninen valvonta. Tämä puoltaa tulkintaa, jonka mukaan vähentämiseen ei oikeuta aika, jolloin tekninen valvonta ei pakkokeinon kohteena olevan henkilön omien tahallisten toimenpiteiden vuoksi ole ollut mahdollista.
10. Vapaudenmenetysajan ja vapauden rajoituksen ajan vähentämisen yleisenä tavoitteena on, ettei rikosasian käsittelyn vuoksi vapautensa menettänyt tai sen rajoittamisen kohteeksi joutunut henkilö joudu ankaramman kokonaisseuraamuksen kohteeksi kuin henkilö, jota vastaan tällaista pakkokeinoa ei ole käytetty. Vähennystä on tehostetun matkustuskiellon osaltakin perusteltu pakkokeinon voimakkaasti vapautta rajoittavalla luonteella. Korkein oikeus katsoo, että vapauden rajoittamisen kohteena olevien yhdenvertainen kohtelu puoltaa tulkintaa, jonka mukaan rangaistuksesta tehtävään vähennykseen vapauden rajoittamisen perusteella ei oikeuta sellainen aika, jolloin pakkokeinon kohteen vapautta ei tosiasiallisesti ole rajoitettu pakkokeinon kohteena olevan henkilön omien toimenpiteiden vuoksi.
11. Tehostettua matkustuskieltoa ja tutkinta-arestia koskevat säännökset on lisätty pakkokeinolakiin samalla lailla. Edellä selostetun pakkokeinolain 2 luvun 12 i §:n mukaisesti tutkinta-arestin suorittamisajaksi ei lueta aikaa, jolloin tutkinta-arestiin määrätty törkeästi rikkoo velvollisuuksiaan. Korkein oikeus katsoo, että vastaavan velvollisuuksien rikkomista koskevan sääntelyn puuttuminen tehostetun matkustuskiellon osalta puoltaa tulkintaa, jonka mukaan vähennykseen oikeuttaisi myös sellainen aika, jolloin tehostettuun matkustuskieltoon määrätyn vapautta ei tosiasiallisesti ole rajoitettu teknisellä valvonnalla.
12. Tutkinta-arestiin voidaan vangitsemisen ja vangittuna pitämisen sijasta määrätä ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittu. Tehostettu matkustuskielto puolestaan on pakkokeino, johon rikoksesta epäilty voidaan vangitsemisen sijasta määrätä ennen rikosasian tuomion antamista. Korkein oikeus toteaa, että monista yhtäläisyyksistään huolimatta tehostetussa matkustuskiellossa ja tutkinta-arestissa on kysymys kahdesta eri pakkokeinosta, mitä osaltaan osoittaa myös näitä koskevien säännösten sijoittaminen pakkokeinolain 2 lukuun ja toisaalta 5 lukuun. Korkein oikeus katsoo, että edellä kuvattu pakkokeinojen eroavaisuus vähentää niiden erilaisesta sääntelystä tehtävien päätelmien painoarvoa.
13. Korkein oikeus toteaa, että tehostetun matkustuskiellon teknistä valvontaa koskeva ominaispiirre ja vapauden rajoittamisen kohteena olevien henkilöiden yhdenvertainen kohtelu puoltavat kokonaisuudessaan tulkintaa, jonka mukaan rangaistuksesta tehtävään vähennykseen oikeuttavana vapauden rajoittamista koskevana aikana ei pidetä aikaa, jolloin tehostetun matkustuskiellon kohteena olevan henkilön vapautta ei tosiasiallisesti ole rajoitettu tämän omien toimenpiteiden vuoksi. Mainittua tulkintaa voidaan pitää myös tehostetun matkustuskiellon valvomiseksi kiinnitetyn teknisen välineen irrottaneen kannalta kohtuudella ennakoitavana.
14. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus katsoo perustelluksi tulkita rikoslain 6 luvun 13 §:ää siten, että tehostettuun matkustuskieltoon määrätty ei ole oikeutettu vähennykseen vapauden rajoituksen perusteella silloin, kun hän on irrottanut hänen ylleen matkustuskiellon valvomiseksi kiinnitetyn teknisen välineen eikä hän siten omien toimiensa vuoksi ole ollut sen teknisen valvonnan kohteena, joka tehostettuun matkustuskieltoon kuuluisi.
Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa
15. A on kohdassa 1 kuvatuin tavoin irrottanut hänen ylleen tehostetun matkustuskiellon valvomiseksi kiinnitetyn jalkapannan eikä hän siten ole oikeutettu rikoslain 6 luvun 13 §:n mukaiseen vähennykseen tehostetun matkustuskiellon perusteella kyseisen ajankohdan jälkeen. Hovioikeuden tuomioon merkittyä vapauden rajoittamista koskevaa aikaa on tältä osin oikaistava.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:lle tuomitusta vankeusrangaistuksesta vähennetään rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla hovioikeuden jo vähentämät vapaudenmenetysajat sekä tehostetun matkustuskiellon perusteella vapauden rajoitusta vastaavina aikoina hovioikeuden määräämän asemesta 3.–7.7.2023.
Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tuomo Antila, Lena Engstrand, Mika Ilveskero, Juha Mäkelä ja Timo Ojala. Esittelijä Jenna Mansikkamäki.