KKO:2026:34
A:lle vaadittiin rangaistusta lähestymiskiellon rikkomisesta, jonka asianomistaja oli hänen entinen aviopuolisonsa B. Rikosilmoituksen tehnyt B oli esitutkinnassa antanut poliisin ottaa valokuvia A:n hänelle lähettämistä viesteistä. Oikeudenkäynnissä B:llä ei ollut vaatimuksia ja hän kieltäytyi todistamasta.
Korkein oikeus katsoi, että läheiskriminointisuoja tai läheisen kieltäytymisoikeus eivät estäneet viestien hyödyntämistä todisteena. Ks. KKO:2017:65 KKO:2021:73
OK 17 luku 17 §
OK 17 luku 18 §
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Syyte ja vastaus Keski-Suomen käräjäoikeudessa
Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta lähestymiskiellon rikkomisesta sillä perusteella, että A oli hänelle määrätyn lähestymiskiellon vastaisesti ottanut yhteyttä lähestymiskiellolla suojattuun entiseen aviopuolisoonsa B:hen muun muassa lähettämällä tälle useita viestejä sähköpostin ja sovelluksen kautta.
A vaati syytteen hylkäämistä. Hän vaati myös, että syyttäjän todisteeksi nimeämät viestit asetetaan hyödyntämiskieltoon B:n kieltäydyttyä todistamasta asiassa.
Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomio 12.10.2023 nro 23/140143
Käräjäoikeus totesi B:n ilmoittaneen istunnossa, että hänellä ei ollut asiassa vaatimuksia ja että hän käytti A:n entisenä aviopuolisona oikeuttaan olla kertomatta asiasta mitään. A:n ja B:n väliset viestit olivat päätyneet esitutkinta-aineistoon B:n toimitettua ne poliisille. Käräjäoikeus katsoi, että viestien käyttäminen todisteena olisi B:n kieltäytymisoikeuden kiertämistä ja ettei viestejä voitu käyttää ainoana näyttönä A:n syyllisyyttä arvioitaessa. Käräjäoikeus otti arvioinnissaan huomioon myös sen, että A ei ollut voinut vastakuulustella B:tä viestien sisällöstä.
Kun asiassa ei ollut esitetty muuta A:n syyllisyyttä tukevaa näyttöä, käräjäoikeus hylkäsi syytteen.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Timo Partanen.
Muutoksenhaku Vaasan hovioikeudessa
Syyttäjä vaati valituksessaan hovioikeudelle, että hänen sallitaan esittää nimeämänsä kirjallinen todistelu näyttönä ja että A tuomitaan rangaistukseen lähestymiskiellon rikkomisesta.
A vaati vastauksessaan hovioikeudelle valituksen hylkäämistä.
Vaasan hovioikeuden päätös 30.4.2024
Hovioikeus totesi, että kuvat B:n puhelimessa olleista viesteistä olivat päätyneet osaksi esitutkinta-aineistoa B:n toimitettua ne poliisille. Kun B oli vapaaehtoisesti luovuttanut kyseisen sittemmin reaalitodisteeksi nimetyn aineiston poliisille, kysymys ei ollut vastoin kieltäytymisoikeutta hankitusta todistelusta tai sanotun oikeuden kiertämisestä. Se, oliko kysymys ainoasta syytettä tukevasta näytöstä, samoin kuin A:n vastakuulusteluoikeuden puuttumisen merkitys tulivat arvioitaviksi näytön riittävyyttä ja todistelun näyttöarvoa harkittaessa.
Näillä perusteilla hovioikeus salli syyttäjän esittämän kirjallisen todistelun vastaanottamisen todisteena.
Vaasan hovioikeuden tuomio 5.9.2024 nro 24/133334
Hovioikeus otti vastaan todisteena valokuvat viesteistä sekä niistä teetetyt suomenkieliset käännökset. Hovioikeus katsoi selvitetyksi, että A oli lähestymiskiellon ollessa voimassa lähettänyt sovelluksen kautta ja sähköpostitse B:lle viestejä, joille ei ollut asiallista ja ilmeisen tarpeellista perustetta.
Hovioikeus tuomitsi A:n lähestymiskiellon rikkomisesta sakkoon.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Petteri Korhonen ja Patrick Palmroos sekä asessori Tiitus Hiivanainen.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna kysymykseen siitä, voidaanko asiassa hyödyntää näyttönä B:n puhelimesta esitutkinnassa otettuja valokuvia A:n hänelle lähettämistä viesteistä sekä viestien käännöksiä.
A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös ja tuomio kumotaan, että viestit asetetaan hyödyntämiskieltoon ja että asia palautetaan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
Syyttäjä vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian tausta
1. B on tehnyt rikosilmoituksia entisen aviopuolisonsa A:n epäillysti tekemästä lähestymiskiellon rikkomisesta. Hän on esitutkinnassa sallinut poliisin ottaa valokuvia puhelimeensa A:lta tulleista viesteistä. Asiaa käräjäoikeudessa käsiteltäessä B:llä ei ole ollut vaatimuksia ja hän on kieltäytynyt todistamasta hänen ja A:n välisen läheissuhteen perusteella.
2. Käräjäoikeus on katsonut, ettei viestejä voitu käyttää näyttönä A:n syyllisyydestä. Muun syytettä tukevan näytön puuttuessa käräjäoikeus on hylännyt syytteen.
3. Syyttäjän valitettua käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeus on sallinut syyttäjän vedota näyttönä viesteihin sekä niistä tehtyihin käännöksiin ja katsonut A:n syyllistyneen lähestymiskiellon rikkomiseen.
Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa
4. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana, voidaanko mainittuja viestejä ja niistä tehtyjä käännöksiä hyödyntää oikeudenkäynnissä näyttönä. Kysymys on erityisesti siitä, merkitseekö viestien esittäminen näyttönä B:n kieltäydyttyä todistamasta asiassa läheiskriminointisuojan tai läheisen kieltäytymisoikeuden kiertämistä.
Keskeiset oikeusohjeet ja arvioinnin lähtökohdat
5. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 1 momentista ilmenevän vapaan todistelun lähtökohdan mukaisesti asianosaisella on oikeus esittää haluamansa näyttö asian tutkivalle tuomioistuimelle, jollei laissa toisin säädetä.
6. Mainitun luvun 17 §:n 1 momentin mukaan säännöksessä yksilöidyt asianosaisen läheiset, joihin kuuluu muun ohella asianosaisen entinen aviopuoliso, saavat kieltäytyä todistamasta. Lainkohdassa on kysymys asianosaisen läheisen oikeudesta kieltäytyä kokonaan todistamasta eli niin sanotusta läheisen kokonaiskieltäytymisoikeudesta.
7. Luvun 18 §:n 1 momentissa säädetään niin sanotusta itsekriminointisuojasta ja läheiskriminointisuojasta. Lainkohdan mukaan jokaisella on oikeus kieltäytyä todistamasta siltä osin kuin todistaminen saattaisi hänet tai häneen saman luvun 17 §:n 1 momentissa tarkoitetussa suhteessa olevan henkilön syytteen vaaraan tai myötävaikuttaisi hänen tai häneen mainitussa suhteessa olevan henkilön syyllisyyden selvittämiseen.
8. Mainitun luvun 25 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan tuomioistuin ei saa rikosasiassa hyödyntää luvun 18 §:ssä säädetyn vaitiolo-oikeuden vastaisesti hankittua todistetta.
9. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on katsottu, että näyttönä ei voida käyttää todistetta, jonka esittäminen tai hyödyntäminen merkitsisi tosiasiassa todistamiskiellon loukkaamista, kiertämistä tai muutoin sen tarkoittaman suojan murtamista. Tämän periaatteen on todettu ilmenevän muun muassa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 9 §:n 2 momentin säännöksestä, jonka mukaan henkilöllä, jolla on tuomioistuimessa kuulusteltaessa velvollisuus tai oikeus kieltäytyä todistamasta, ei ole velvollisuutta muun ohella luovuttaa esinettä tai asiakirjaa käytettäväksi todisteena näytön hankkimiseksi salassa pidettävästä tai vaitiolo-oikeuden alaisesta tiedosta. Kunkin todistamiskiellon osalta on kuitenkin erikseen tapauskohtaisesti arvioitava, milloin tällainen kiellon loukkaus voi olla käsillä. (Ks. KKO 2021:73, kohta 18 ja siinä viitattu ratkaisu.)
10. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on katsottu, että itsekriminointisuoja ja läheiskriminointisuoja eivät anna suojaa syyllisyyttä tukevia lausumia vastaan sinänsä, vaan ne turvaavat sitä, ettei todisteita hankita pakottamalla tai painostamalla epäiltyä tai tämän läheistä myötävaikuttamaan todisteiden hankkimiseen. Suoja ulottuu niihin tilanteisiin, joissa henkilö pakotetaan aktiivisesti tuottamaan raskauttavia todisteita, kuten tunnustamaan tai kertomaan todisteen sijaintipaikka taikka johdattamaan todisteen luokse. Itse- tai läheiskriminointisuoja ei estä epäillyltä tai tämän läheiseltä myös pakkokeinoja käyttämällä saadun todistusaineiston hyödyntämistä, kunhan aineisto ei ole syntynyt tai sitä ei ole hankittu vaikuttamalla epäasianmukaisesti epäillyn tai tämän läheisen tahdonmuodostukseen. (KKO 2021:73, kohdat 12 ja 13 viittauksineen.)
11. Korkein oikeus on lisäksi todennut, että läheisen kokonaiskieltäytymisoikeudella suojellaan läheisen luottamuksellista suhdetta asianosaiseen. Läheisen kieltäytymisoikeus liittyy muun muassa perustuslain 10 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvattuun yksityis- ja perhe-elämän suojaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että tällaisen todistamiskiellon tarkemmassa sääntelyssä valtioilla on laajahko harkintamarginaali. (KKO 2017:65, kohta 23 ja siinä viitattu ratkaisu.)
12. Korkein oikeus on edelleen todennut, että läheisen kokonaiskieltäytymisoikeudella suojattava luottamuksellinen ja läheinen suhde asianosaiseen voisi vaarantua, jos toinen osapuoli olisi aina velvollinen kertomaan hänelle luottamuksellisesti uskottuja tai perhe-elämässä saatuja tietoja, jotka voivat olla toiselle haitallisia tai muuten arkaluonteisia. Todistamisvelvollisuus asettaisi osapuolen vaikeaan ristiriitatilanteeseen, jos hänen pitäisi valita valehtelemisen ja toiselle mahdollisesti haitallisten tietojen totuudenmukaisen kertomisen välillä. Tällaisessa tapauksessa voidaan myös asettaa kertomuksen luotettavuus kyseenalaiseksi. (KKO 2017:65, kohta 27.)
13. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1995:66 katsonut, ettei vastaajan lähiomaista esitutkinnassa alustavasti puhutelleen poliisin todistajankertomukseen voitu nojautua näyttönä, kun lähiomainen oli tässä puhuttelussa kertonut syytteessä tarkoitetusta teosta ja myöhemmin oikeudenkäynnissä kieltäytynyt todistamasta asiassa. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun uudistuksessa ei ole siihen johtaneen hallituksen esityksen perusteluiden mukaan ollut tarkoitus puuttua ratkaisusta KKO 1995:66 ilmenevään linjaan (HE 46/2014 vp s. 78).
14. Myös läheisen kokonaiskieltäytymisoikeutta on läheiskriminointisuojan tavoin katsottu loukkaavan se, jos todiste olisi hankittu läheiseltä pakottamalla, painostamalla tai muutoin hänen tahdonmuodostukseensa epäasianmukaisesti vaikuttamalla (KKO 2017:65, kohta 26). Salaisilla pakkokeinoilla hankitun todistelun hyödyntämisen ei ole katsottu vaarantavan asianosaisen ja tämän läheisen luottamussuhdetta tai merkitsevän läheisen kokonaiskieltäytymisoikeuden murtamista (ks. KKO 2017:65, kohdat 28–29).
Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa
15. Asiassa ei ole väitettykään, että B:n tahdonmuodostukseen olisi vaikutettu epäasianmukaisesti, kun hän on esitutkinnassa antanut poliisin ottaa valokuvia A:n hänelle lähettämistä viesteistä. Tällaisesta ei ole muutoinkaan viitteitä, vaan hänen on katsottava esittäneen viestit poliisille vapaaehtoisesti. Viestien ja niistä tehtyjen käännösten hyödyntämistä todisteina oikeudenkäynnissä ei siten voida pitää oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n 1 momentin mukaisen läheiskriminointisuojan kiertämisenä.
16. B:n kokonaiskieltäytymisoikeuden tehokkaan toteutumisen kannalta merkityksellistä on se, että B on vedonnut oikeudenkäynnissä oikeuteensa olla todistamatta asiassa ja tätä oikeutta on kunnioitettu. B:tä ei näin ollen ole asetettu sellaiseen ristiriitatilanteeseen, jossa hänen olisi pitänyt valita totuuden kertomisen ja läheisensä suojaamisen välillä, minkä välttämiseksi kokonaiskieltäytymisoikeudesta on säädetty. Puheena olevaa todistelua eivät myöskään rasita mainitun kaltaisesta ristiriitatilanteesta johtuvat epäilyt todistelun luotettavuudesta, joilla läheisen kokonaiskieltäytymisoikeutta on niin ikään perusteltu.
17. Puheena olevat kirjalliset todisteet ovat koskeneet B:n ja A:n välisiä viestejä. Kyse ei ole sellaisesta todistelusta, jolla pyrittäisiin esittämään näyttöä B:n esitutkintaviranomaiselle antamasta kertomuksesta toisen todistuskeinon välityksellä. Viestit ovat itsenäisiä, B:n kertomuksesta riippumattomia ja siitä erillisiä todisteita. Kun kysymys on B:n kertomuksesta erillisestä ja itsenäisestä todistelusta, myös sen näyttöarvo on harkittavissa siitä erillään vapaan todistusharkinnan periaatteen mukaisesti. Tästä syystä todistelun hyödyntämisen edellytyksiä arvioitaessa merkitystä ei ole myöskään sillä, että A:lla ei ole ollut mahdollisuutta kuulustella B:tä.
18. Edellä todetun perusteella viesteissä on kysymys B:n esitutkintaviranomaiselle antamasta kertomuksesta erillisestä ja itsenäisestä todistelusta, jota ei ole hankittu hänen tahdonmuodostukseensa epäasiallisesti vaikuttamalla. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, ettei nyt puheena olevan todistelun hyödyntämisessä näyttönä oikeudenkäynnissä ole kysymys myöskään oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 17 §:n 1 momentissa tarkoitetun läheisen kokonaiskieltäytymisoikeuden kiertämisestä.
Johtopäätös
19. Korkein oikeus katsoo edellä lausutuilla perusteilla, että A:n lähettämiä viestejä ja niistä tehtyjä käännöksiä on voitu hyödyntää näyttönä oikeudenkäynnissä.
Päätöslauselma
Hovioikeuden ratkaisua ei muuteta siltä osin kuin syyttäjän on sallittu esittää nimeämänsä kirjallinen todistelu. Hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Tatu Leppänen sekä oikeusneuvokset Tuomo Antila, Juha Mäkelä, Alice Guimaraes-Purokoski ja Pasi Pölönen. Esittelijä Juhana Moilanen.