KKO:2026:33

A-yhtiöt olivat markkinaoikeudessa esittäneet muun ohella sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin ja liikesalaisuuslakiin perustuvia vahingonkorvaus- ja hyvitysvaatimuksia B Oy Ab:tä vastaan. A-yhtiöt olivat sittemmin yrityssalaisuuden rikkomista ja yrityssalaisuuden väärinkäyttöä koskevan syyteasian yhteydessä vaatineet B Oy Ab:ltä rikosperusteisesti määrältään samansuuruista vahingonkorvausta ja hyvitystä.

Markkinaoikeus oli jättänyt siellä vireillä olevat asiat lepäämään odottamaan rikosasian tuomiota. Käräjäoikeus ja hovioikeus olivat katsoneet, että vireilläolovaikutuksesta johtuvaa estettä ottaa A-yhtiöiden vaatimuksia tutkittavaksi syyteasian yhteydessä ei ollut. Hovioikeus oli lainvoimaisella tuomiollaan hylännyt syytteen sekä vahingonkorvaus- ja hyvitysvaatimukset.

Korkein oikeus katsoi, että markkinaoikeudessa ja syyteasian yhteydessä esitetyt korvausvaatimukset perustuivat olennaiselta osin samaan tapahtumainkulkuun ja merkitsivät asiallisesti samaa oikeusseuraamusta. Tuomioistuinten toimivallasta tai yksityisoikeudellisten vaatimusten laadusta johtuvaa estettä vedota markkinaoikeudessa esitettyihin vaihtoehtoisiin kanneperusteisiin ajettaessa vaatimuksia syyteasian yhteydessä ei olisi ollut. Korkein oikeus katsoi, että lähtökohtaisesti ensin annettu hovioikeuden lainvoimainen tuomio oli esteenä markkinaoikeudessa vireillä olleiden kanteiden tutkimiselle.

Korkein oikeus katsoi kuitenkin ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, että A-yhtiöillä oli tässä asiassa ollut perusteltu syy olla vetoamatta syyteasian yhteydessä niihin yksityisoikeudellisia vaatimuksia koskeviin vaihtoehtoisiin kanneperusteisiin, joita koskevat asiat oli jätetty markkinaoikeudessa lepäämään. Hovioikeuden tuomion oikeusvoimavaikutus ei siten tässä tapauksessa ulottunut markkinaoikeudessa esitettyihin vahingonkorvaus- ja hyvitysvaatimuksiin.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Markkinaoikeuden päätös 29.10.2025 (nro 595/2025) ennakkopäätöskysymyksen siirtämisestä Korkeimman oikeuden ratkaistavaksi kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Markus Mattila, Pekka Savola ja Jari Tiainen.

Asian käsittely Korkeimmassa oikeudessa

Markkinaoikeus täydensi Korkeimman oikeuden pyynnöstä ennakkopäätöskysymyksen siirtämistä koskevaa päätöstään.

Ennakkopäätöskysymys otettiin ratkaistavaksi.

A Oy ja A A/S katsoivat yhteisessä lausumassaan, että hovioikeuden rikosasiassa antaman tuomion oikeusvoimavaikutus ei ulottunut markkinaoikeudessa esitettyihin vahingonkorvaus- ja hyvitysvaatimuksiin.

B Oy Ab katsoi lausumassaan, että hovioikeuden rikosasiassa antamalla tuomiolla, jonka yhteydessä oli hylätty A Oy:n ja A A/S:n vahingonkorvaus- ja hyvitysvaatimukset, oli markkinaoikeudessa esitettyihin, samaan tapahtumainkulkuun perustuviin vahingonkorvaus- ja hyvitysvaatimuksiin ulottuva, sitova oikeusvoimavaikutus, joka esti vahingonkorvaus- ja hyvitysvaatimusten tutkimisen ja hyväksymisen markkinaoikeudessa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A Oy on markkinaoikeudessa 23.12.2019 vireille panemassaan kanteessa muun ohella esittänyt sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin ja liikesalaisuuslakiin perustuvia B Oy Ab:hen kohdistettuja vahingonkorvaus- ja hyvitysvaatimuksia (kanteen vaatimukset 9, 13 ja 14). A A/S on sittemmin yhtynyt A Oy:n vaatimuksiin.

2. Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa on 26.3.2020 tullut vireille muun ohella yrityssalaisuuden rikkomista ja yrityssalaisuuden väärinkäyttöä (syytekohdat 1 ja 2) koskeva rikosasia. Syyteasian yhteydessä A A/S ja A Oy (jäljempänä yhdessä myös A-yhtiöt) ovat vaatineet yhteisvastuullisesti B Oy Ab:ltä ja syytekohtien 1 ja 2 henkilövastaajilta vahingonkorvausta sekä liikesalaisuuslain mukaista hyvitystä. Käräjäoikeuden tuomioon kirjatun mukaan A-yhtiöiden yhteismäärältään 1 120 000 euron vaatimukset on esitetty tässä yhteydessä rikosperusteisesti.

3. Markkinaoikeus on A-yhtiöiden pyynnöstä 28.8.2020 jättänyt markkinaoikeudessa vireillä olleet asiat lepäämään odottamaan rikosasian ratkaisua. Markkinaoikeus on katsonut, että käräjäoikeudessa vireillä olevassa rikosasiassa annettavalla ratkaisulla ei ole markkinaoikeudessa arvioitavana olevissa asioissa sitovaa vaikutusta. Markkinaoikeus on kuitenkin todennut, että asioissa oli suurelta osin kysymys ainakin pääosin samaan tapahtumainkulkuun liittyvistä vahingonkorvausvaatimuksista ja samankaltaisista vahingonkorvauksen edellytyksistä. Markkinaoikeuden mukaan samaa tapahtumainkulkua ja samankaltaisia perusteita ei ole lähtökohtaisesti tarkoituksenmukaista käsitellä samanaikaisesti käräjäoikeudessa ja markkinaoikeudessa.

4. Käräjäoikeus on hylännyt B Oy Ab:n vireilläolovaikutukseen perustuvan vaatimuksen jättää syyteasian yhteydessä esitetyt korvausvaatimukset tutkimatta.

5. Käräjäoikeus on tuomiollaan 1.12.2021 lukenut syytekohtien 1 ja 2 mukaisen menettelyn henkilövastaajien syyksi, tuominnut B Oy Ab:n yhteisösakkoon ja velvoittanut B Oy Ab:n yhteisvastuullisesti henkilövastaajien kanssa maksamaan A A/S:lle hyvitystä 350 000 euroa ja vahingonkorvausta 100 000 euroa.

6. Henkilövastaajien ja B Oy Ab:n valituksesta Turun hovioikeus on tuomiossaan 23.4.2024 käräjäoikeuden tavoin katsonut, että vireilläolovaikutuksesta johtuvaa estettä korvausvaatimusten tutkimiselle ei ollut. Hovioikeus on tuomiollaan lisäksi hylännyt syytteen yrityssalaisuuden rikkomisesta ja yrityssalaisuuden väärinkäytöstä, vaatimuksen yhteisösakkoon tuomitsemisesta sekä A-yhtiöiden vahingonkorvaus- ja hyvitysvaatimukset. Hovioikeuden tuomio on lainvoimainen.

Korkeimman oikeuden ratkaistavana oleva kysymys

7. Markkinaoikeus on oikeudenkäymiskaaren 30 a luvun 7 §:n nojalla siirtänyt Korkeimman oikeuden ratkaistavaksi kysymyksen siitä, onko hovioikeuden 23.4.2024 antama lainvoimainen rikosasian tuomio, jonka yhteydessä on hylätty syytekohtiin 1 ja 2 liittyvät A Oy:n ja A A/S:n B Oy Ab:hen kohdistamat vahingonkorvaus- ja hyvitysvaatimukset, esteenä olennaiselta osin samaan tapahtumainkulkuun perustuvien markkinaoikeudessa esitettyjen korvaus- ja hyvitysvaatimusten 9, 13 ja 14 tutkimiselle tai hyväksymiselle kokonaan tai osittain.

8. A-yhtiöt ovat markkinaoikeuden ennakkopäätöskysymystä koskevan siirtopäätöksen jälkeen päivittäneet korvausvaatimuksiaan markkinaoikeudessa yhdistämällä aiemmat vaatimuksensa 9, 13 ja 14 yhdeksi vaatimuskohdaksi 9. A-yhtiöt ovat vaatineet, että markkinaoikeus velvoittaa B Oy Ab:n korvaamaan ensisijaisesti A Oy:lle ja toissijaisesti A A/S:lle yhteensä 1 120 000 euroa vahingosta, joka on aiheutunut siitä, että B Oy Ab on oikeudettomasti hankkinut, käyttänyt ja ilmaissut A-yhtiöiden liikesalaisuuksia ja liikesalaisuuksien luvattomalla käyttämisellä houkutellut A-yhtiöiden asiakkaita itselleen sekä harjoittanut sopimatonta menettelyä. Korkein oikeus toteaa, että markkinaoikeuden ennakkopäätöskysymystä koskeva siirtopäätös ei koske vahingonkorvausvaatimusta siltä osin kuin vaatimus on perustettu sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 ja 2 §:n vastaiseksi väitettyyn menettelyyn.

Tuomion oikeusvoimaa koskeva oikeuskäytäntö

9. Oikeusvoimasta eli lainvoimaisen tuomion sitovasta vaikutuksesta toisessa oikeudenkäynnissä ei ole säännöksiä laissa. Oikeusvoiman niin sanotussa positiivisessa vaikutuksessa on kyse siitä, että aikaisemmassa oikeudenkäynnissä on ratkaistu jokin sellainen oikeussuhde, joka on merkityksellinen myös myöhemmässä oikeudenkäynnissä. Tällöin aikaisempi ratkaisu on asetettava ilman uutta tutkintaa myöhemmän ratkaisun perustaksi. Oikeusvoiman niin sanotusta negatiivisesta vaikutuksesta taas on kysymys silloin, kun lainvoimaisesti ratkaistua, samaa asiaa koskevaa uutta kannetta ei voida tutkia. (Esim. KKO 2016:26, kohta 10.) Oikeuskäytännössä ratkaistavaksi on jäänyt, milloin kysymys on samasta asiasta.

10. Korkein oikeus toteaa, että syyteasiaa koskevalla lainvoimaisella tuomiolla ei lähtökohtaisesti ole sitovaa vaikutusta myöhemmässä riita-asiassa. Silloin kun vahingonkorvausta vaaditaan rikokseen perustuen syyteasian yhteydessä, kysymys on kuitenkin yksityisoikeudellisesta vaatimuksesta. Kun tällainen vaatimus ratkaistaan syyteasian yhteydessä, syyteasiassa annettava lainvoimainen tuomio estää muiden edellytysten täyttyessä samaa asiaa koskevan uuden kanteen tutkimisen riita-asiana. (Esim. KKO 2014:101, kohta 6.)

11. Korkein oikeus toteaa edelleen, että samaan perusteeseen nojautuvaa ja samaa oikeusseuraamusta koskevaa uutta kannetta ei voida tutkia. Korkein oikeus on useissa ennakkopäätöksissään arvioinut sitä, voidaanko uutena asiana tutkia samaan perusteeseen nojautuva mutta aikaisemmasta tuomiosta poikkeavaa oikeusseuraamusta koskeva kanne tai eri oikeustosiseikkojen perusteella ajettava mutta aikaisemmassa kanteessa tarkoitettua oikeusseuraamusta koskeva kanne (esim. KKO 2014:101, kohta 7 ja siinä viitatut ratkaisut).

12. Korkein oikeus on aikaisemmassa ratkaisukäytännössään katsonut, että kanteen hylkäävä tuomio ei estänyt kantajaa nostamasta uutta kannetta sellaisella perusteella, johon kantaja ei ollut aiemmassa oikeudenkäynnissä vedonnut (esim. KKO 1992:45). Korkeimman oikeuden uudemmassa oikeuskäytännössä tulkintaa on kuitenkin muutettu. Korkein oikeus on katsonut, että kantajalla ei lähtökohtaisesti ole oikeutta uuteen perusteeseen vetoamalla saada tuomiolla hylättyä samaa oikeusseuraamusta tarkoittavaa vaatimustaan tutkituksi uudessa oikeudenkäynnissä silloin, kun kanteet ovat niissä esitetyistä oikeudellisesti erilaisista perusteista huolimatta perustuneet samaan tapahtumainkulkuun ja tosiseikastoon (esim. KKO 2001:136 ja KKO 2008:43). Sittemmin tulkinta on laajentunut niin, että lainvoimaisen tuomion oikeusvoiman on katsottu kattavan sekä vaihtoehtoiset kanneperusteet että vaihtoehtoiset oikeusseuraamukset (esim. KKO 2013:23). Tulkinnassa keskeistä merkitystä on annettu sille, perustuvatko kanteet olennaisesti samaan tapahtumainkulkuun ja tosiseikastoon (esim. KKO 2013:23, kohdat 11–12, KKO 2013:83, kohta 7 ja KKO 2014:101, kohta 8). Oikeusvoimavaikutuksen syntymisen edellytyksenä kuitenkin on, että jälkimmäisessä kanteessa vedottuihin uusiin seikkoihin olisi voitu vedota jo aikaisemmassa oikeudenkäynnissä (esim. KKO 2008:43, kohta 13 ja KKO 2013:54, kohta 12).

13. Korkein oikeus toteaa vielä, että asian muuttumista toiseksi arvioidaan samalla tavoin sekä oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:ssä säädetyn kanteenmuutoskiellon että oikeusvoimavaikutuksen osalta. Näin ollen aikaisemman tuomion oikeusvoimavaikutus ulottuu yleensä vain sellaisiin uusiin vaatimuksiin, jotka kanteenmuutoskiellon estämättä olisi voitu tutkia jo aikaisemmassa oikeudenkäynnissä. (Esim. KKO 2013:72, kohta 12.) Esimerkiksi kanteenmuutoskieltoa koskevassa ratkaisussaan KKO 2020:18 Korkein oikeus on katsonut, että yhteistalouden purkamista koskevan lain mukaista hyvitystä koskeva asia ei ollut muuttunut toiseksi, vaikka kantaja oli oikeudenkäynnin aikana vaatinut vastaavan määrän suorittamista toissijaisesti myös velkasaatavana, vahingonkorvauksena tai perusteettoman edun palautuksena ja vedonnut näiden tueksi osaksi myös uusiin oikeustosiseikkoihin.

14. Oikeusvoimavaikutuksen syntymisen edellytyksiä arvioitaessa huomiota on voitu kiinnittää tapauskohtaisesti myös siihen, onko asianosaisella ollut aiemmassa oikeudenkäynnissä perusteltu syy olla vetoamatta uusiin oikeustosiseikkoihin (esim. KKO 2013:72, kohta 16 ja KKO 2014:101, kohta 11).

Liikesalaisuuksien oikeudettomaan käyttöön liittyvästä sääntelystä

Liikesalaisuuslain ja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain säännökset

15. Liikesalaisuuslaki on tullut voimaan 15.8.2018. Lain 3 §:ssä säädetään liikesalaisuuden oikeudettomasta hankkimisesta. Pykälän perustelujen (HE 49/2018 vp s. 86) mukaan sääntely vastaa aiemmin voimassa olleen sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 4 §:n 1 momentissa säädettyä liikesalaisuuden hankkimiskieltoa. Liikesalaisuuslain 4 §:ssä puolestaan säädetään liikesalaisuuden oikeudettomasta käyttämisestä ja ilmaisemisesta. Tältä osin sääntely vastaa osin aiemmin voimassa ollutta sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 4 §:ää (HE 49/2018 vp s. 88).

16. Liikesalaisuuslain 11 §:ssä säädetään hyvityksestä ja vahingonkorvauksesta. Pykälän 1 momentin mukaan joka tahallaan tai huolimattomuudesta käyttää liikesalaisuutta 4 §:n vastaisesti, on velvollinen suorittamaan liikesalaisuuden haltijalle kohtuullisen hyvityksen liikesalaisuuden käyttämisestä sekä korvauksen kaikesta vahingosta, jonka loukkaus aiheuttaa. Pykälän 2 momentin mukaan joka tahallaan tai huolimattomuudesta hankkii tai ilmaisee liikesalaisuuden 3 tai 4 §:n vastaisesti, on velvollinen korvaamaan liikesalaisuuden haltijalle kaiken vahingon, jonka loukkaus aiheuttaa.

17. Ennen liikesalaisuuslain voimaan tuloa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 4 §:ssä (1061/1978) säädettiin muun ohella liikesalaisuuden oikeudettomasta hankkimisesta, käyttämisestä ja ilmaisemisesta. Lain 7 a §:n mukaan kyseisen lain vastaisella menettelyllä aiheutetun vahingon korvaamisesta säädetään vahingonkorvauslaissa. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa ei ollut säännöstä hyvityksestä.

18. Liikesalaisuuslain 17 §:ssä viitataan, samoin kuin aiemmin voimassa olleen sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 10 §:n (810/1990) 2 momentissa, rikoslain 30 luvun yrityssalaisuusrikoksiin. Liikesalaisuuslain perusteluissa on todettu, että pykälä on informatiivinen ja sen tarkoituksena on tuoda esiin, että tietyt liikesalaisuuslaissa kielletyiksi säädettävät teot voivat täyttää myös jonkin rikoslain yrityssalaisuusrikoksen tunnusmerkistön. Pykälässä ei kuitenkaan kytketä liikesalaisuuslain vastaista menettelyä rikoslaissa rangaistavaksi säädettyihin tekoihin. (HE 49/2018 vp s. 111.)

Rikoslain 30 luvun rangaistussäännökset

19. Liikesalaisuuslakia säädettäessä rikoslain 30 luvun säännöksiä muutettiin korvaamalla yrityssalaisuuden käsite liikesalaisuuden käsitteellä lukuun ottamatta rikosnimikkeitä, jotka säilyivät ennallaan. Näiden teknisluonteisten muutosten tarkoituksena oli yhtenäistää tunnusmerkistöissä käytetyt käsitteet muun liikesalaisuuksia koskevan lainsäädännön kanssa. (HE 49/2018 vp s. 125–126.)

20. Rikoslain 30 luvun 5 §:ssä säädetään yrityssalaisuuden rikkomisesta ja luvun 6 §:ssä yrityssalaisuuden väärinkäytöstä. Mainitun 5 §:n säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 66/1988 vp s. 78) on todettu, että säännös vastaa asiallisesti sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 4 §:n 2 ja 3 momentin sisältöä liikesalaisuutta koskevilta osin. Toisaalta myöhemmässä liikesalaisuuslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 49/2018 vp s. 126) on todettu, että mainittu rikoslain säännös liittyy sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 4 §:n 2 ja 3 momentin säännöksiin, joskaan säännösten soveltamisalat eivät täysin vastaa toisiaan. Rikoslain 30 luvun 6 §:n alkuperäisissä perusteluissa (HE 66/1988 vp s. 78 ja 86) puolestaan on todettu, että säännös vastaa asialliselta sisällöltään sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 4 §:n 4 momenttia. Toisaalta tältäkin osin myöhemmissä perusteluissa (HE 49/2018 vp s. 127) on todettu, että säännös liittyy asiallisesti sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 4 §:n 4 momentin kieltosäännökseen.

Markkinaoikeuden ja yleisen tuomioistuimen toimivalta liikesalaisuuksia koskevissa riita-asioissa

21. Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 1 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan markkinaoikeus käsittelee teollis- ja tekijänoikeudellisina asioina myös sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa sen toimivaltaan kuuluviksi säädetyt riita-asiat. Pykälän 5 momentin mukaan markkinaoikeus käsittelee teollis- ja tekijänoikeudellisina asioina myös liikesalaisuuslaissa sen toimivaltaan kuuluviksi säädetyt riita-asiat.

22. Liikesalaisuuslakia säädettäessä liikesalaisuuksien suojaa koskeva sääntely on kumottu sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetusta laista ja siirretty eräin täsmennyksin liikesalaisuuslakiin. Liikesalaisuuslain 20 §:n 2 momentin mukaan ennen kyseisen lain voimaantuloa tehtyihin tekoihin sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Pykälän 3 momentin mukaan ennen kyseisen lain voimaantuloa vireille tulleiden asioiden käsittelyyn tuomioistuimessa sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Tältä osin lain perusteluissa on todettu, että jos kanne tulee vireille lain voimaantulon jälkeen, noudatetaan asian käsittelyssä uuden lain säännöksiä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kanne nostetaan joko käräjäoikeudessa tai vaihtoehtoisesti markkinaoikeudessa, jos lain 18 §:n edellytykset asian käsittelemisestä markkinaoikeudessa ovat käsillä. (HE 49/2018 vp s. 114.)

23. Liikesalaisuuslain 18 §:ssä säädetään toimivaltaisesta tuomioistuimesta. Säännöksen mukaan laissa tarkoitetut yksityisoikeudelliset vaatimukset tutkitaan käräjäoikeudessa. Oikeushenkilöä tai elinkeinotoimintaa harjoittavaa luonnollista henkilöä vastaan esitetty yksityisoikeudellinen vaatimus voidaan kuitenkin tutkia myös markkinaoikeudessa noudattaen mitä näiden riita-asioiden käsittelystä säädetään oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa. Säännöksen perusteluissa on kiinnitetty huomiota siihen, että käytännössä säännös tarkoittaa, että jatkossa käräjäoikeus on toimivaltainen tutkimaan kaikkia liikesalaisuuslaissa tarkoitettuja liikesalaisuuteen liittyviä siviilioikeudellisia vaatimuksia, mutta samaa asiaa ei voida käsitellä sekä käräjäoikeudessa että markkinaoikeudessa. Perusteluissa on lisäksi todettu, että markkinaoikeus ei voi tutkia rikokseen perustuvia vaatimuksia. (HE 49/2018 vp s. 111 ja 113.)

Syyteasian yhteydessä ajettavasta yksityisoikeudellisesta vaatimuksesta

24. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 1 §:n mukaan syyteasian yhteydessä voidaan ajaa syytteessä tarkoitetusta rikoksesta johtuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta. Sääntelyn tarkoituksena on mahdollistaa rikokseen perustuvien yksityisoikeudellisten vaatimusten käsittely ja ratkaiseminen yhdessä rikosasian kanssa ilman, että korvaukseen oikeutettu asianosainen joutuisi ryhtymään erilliseen oikeudenkäyntiin. Säännöksen perustelujen (HE 82/1995 vp s. 53) mukaan syytteen yhteydessä voidaan käsitellä myös sellainen syytteessä tarkoitetusta rikoksesta johtuva yksityisoikeudellinen vaatimus, joka on kohdistettu johonkuhun muuhun kuin rikosasian vastaajaan, ja syyteasian yhteydessä voidaan käsitellä myös muun kuin asianomistajan esittämä syytteessä tarkoitetusta rikoksesta johtuva yksityisoikeudellinen vaatimus.

25. Korkein oikeus toteaa, että korvausvaatimusta voidaan pitää oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 1 §:n tarkoittamalla tavalla rikoksesta johtuvana, vaikka korvausvaatimuksen perusteena olevat seikat eivät ole kaikilta osin samoja kuin syytteen perusteena olevat seikat. Korvausvaatimuksen tutkiminen syyteasian yhteydessä edellyttää kuitenkin, että vaatimuksen perusteena olevat seikat ilmenevät syytteessä esitetystä teonkuvauksesta tai että niihin on vedottu itse korvausvaatimuksessa. (KKO 2025:81, kohta 7.)

26. Korkein oikeus toteaa edelleen, että tällaisella rikoksesta johtuvalla yksityisoikeudellisella vaatimuksella ei tarvitse olla yhtä kiinteä yhteys syytteessä tarkoitettuun rikokseen kuin luvun 9 §:n mukaisella rikokseen perustuvalla, syyttäjän rikosasian vastaajaa vastaan ajamalla asianomistajan yksityisoikeudellisella vaatimuksella. Viimeksi mainittu asianomistajan vaatimus ei voi perustua sellaisiin seikkoihin, joihin syyttäjä ei ole vedonnut syytteensä tueksi. (HE 82/1995 vp s. 58.)

27. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 8 §:n mukaan jos syyte hylätään, yksityisoikeudellinen vaatimus voidaan kuitenkin tutkia tai vaatimuksen käsittelyä voidaan jatkaa riita-asiain oikeudenkäynnistä säädetyssä järjestyksessä. Korkein oikeus toteaa, että lainkohta ilmentää osaltaan vakiintunutta periaatetta siitä, että rikosoikeudellisen vastuun ja vahingonkorvausvastuun syntyedellytyksiä arvostellaan myös syyteasiassa lähtökohtaisesti itsenäisesti. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että syytteen hylkääminen ei aina tarkoita sitä, että myös syyteasian yhteydessä ajettu yksityisoikeudellinen vaatimus tulisi hylätä (esim. KKO 2025:85, kohta 29 ja siinä viitatut ratkaisut).

Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa

Hovioikeuden vireilläolovaikutusta koskevan ratkaisun sitovuus

28. Edellä todetusti käräjäoikeus on hylännyt B Oy Ab:n vireilläolovaikutukseen perustuvan vaatimuksen jättää syyteasian yhteydessä esitetyt korvausvaatimukset tutkimatta. Hovioikeus ei ole tältä osin muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua. Hovioikeus on perustellut ratkaisuaan ennen muuta sillä, että markkinaoikeus ei olisi ollut toimivaltainen käsittelemään rikosperusteisia korvausvaatimuksia vaan ne tuli ratkaista yleisessä tuomioistuimessa.

29. Korkein oikeus toteaa, että sellaiset oikeudenkäyntimenettelyä koskevat ratkaisut, jotka eivät merkitse oikeudenkäynnin päättymistä eivätkä sen vuoksi rinnastu aineelliseen ratkaisuun, eivät ole yleensä sitovia niin, että niistä ei voitaisi poiketa saman oikeudenkäynnin aikana. Tällaiset oikeudenkäyntiin liittyvät ratkaisut eivät voi uudessakaan oikeudenkäynnissä olla sitovia ainakaan silloin, kun prosessuaalinen tilanne on muuttunut. Myöskään ratkaisujen perustelut eivät saa oikeusvoimaa. (Esim. KKO 2015:59, kohta 11 ja Juha Lappalainen, Siviiliprosessioikeus II, 2001, s. 414–415.)

30. Asian vireilläolovaikutus (lis pendens) tarkoittaa, että samaa asiaa ei saa oikeudenkäynnin kestäessä saattaa toisen oikeudenkäynnin kohteeksi. Asian vireilläolovaikutus voidaan nähdä asiassa annettavan ratkaisun lainvoimaisuuteen kytkeytyvän negatiivisen oikeusvoiman vastinparina.

31. Korkein oikeus katsoo, että vireilläolovaikutusta koskevan prosessiväitteen hylkäävää ratkaisua ei voida rinnastaa aineelliseen ratkaisuun siten, että ratkaisu sitoisi myöhemmässä oikeudenkäynnissä. Kun hovioikeus on jo tutkinut ja ratkaissut lainvoimaisesti pääasian, vireilläolovaikutusta koskeva hovioikeuden ratkaisu ei saa kyseessä olevassa asiassa oikeusvoimaa niin, että ratkaisu sitoisi tässä uudessa oikeudenkäynnissä. Korkein oikeus voi siten hovioikeuden vireilläolovaikutusta koskevan ratkaisun estämättä arvioida oikeusvoimavaikutuksen kannalta merkityksellistä asioiden samuutta itsenäisesti.

Markkinaoikeudessa ja syyteasian yhteydessä esitettyjen korvausvaatimusten vertailu

32. Korkein oikeus toteaa, että sekä markkinaoikeudessa että syyteasian käsittelyn yhteydessä esitettyjen korvausvaatimusten asianosaisina ovat olleet A-yhtiöt kantajina ja B Oy Ab vastaajana. Asioissa on siis kysymys oikeussuhteesta samojen asianosaisten välillä, vaikka syyteasian yhteydessä vaatimukset on kohdistettu B Oy Ab:n ohella myös henkilövastaajiin.

33. A-yhtiöt ovat markkinaoikeudessa vaatineet B Oy Ab:ltä hyvityksenä ja vahingonkorvauksena yhteensä 1 120 000 euroa, jonka on todettu vastaavan A-yhtiöille tietyllä ajanjaksolla aiheutunutta vahinkoa. Vastaavasti A-yhtiöt ovat myös syyteasian yhteydessä esittäneet B Oy Ab:tä ja rikosasian henkilövastaajia kohtaan samansuuruisen hyvitys- ja vahingonkorvausvaatimuksen, joka on kohdistunut samalle ajanjaksolle.

34. Markkinaoikeudessa korvausvaatimukset on perustettu siihen, että B Oy Ab on oikeudettomasti hankkinut, käyttänyt ja ilmaissut A-yhtiöiden liikesalaisuuksia. Korvausvaatimuksista hyvitysvaatimus on perustettu oikeudellisesti liikesalaisuuslain 11 §:n 1 momenttiin ja vahingonkorvausvaatimus yhtäältä liikesalaisuuslain 11 §:n 1 ja 2 momenttiin ja toisaalta sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 4 §:ään (1061/1978) ja 7 a §:ään, jonka mukaan vahingon korvaamisesta säädetään vahingonkorvauslaissa. Vahingonkorvausvaatimusten kahtiajakoisuus on perustunut siihen, että vaatimusten perusteena olevat teot ovat tapahtuneet osittain ennen liikesalaisuuslain voimaantuloa 15.8.2018.

35. Syyteasian yhteydessä A-yhtiöt ovat ilmoittaneet esittävänsä korvausvaatimuksensa rikosperusteisesti. A-yhtiöt eivät ole esittäneet syytteen teonkuvauksista poikkeavia perusteita korvausvaatimuksille. Rikosperusteisuudella tässä asiassa on siten katsottava tarkoitetun ensinnäkin, että vaatimusten perusteena oikeustosiseikkoina on vedottu syytekohtien 1 ja 2 teonkuvausten mukaiseen henkilövastaajien tahalliseen menettelyyn, josta myös B Oy Ab:n on katsottu olevan korvausvastuussa yhteisvastuullisesti henkilövastaajien kanssa. Edelleen rikosperusteisena esitetty vahingonkorvausvaatimus on katsottava perustetun oikeudellisesti vahingonkorvauslain säännöksiin, kuten lain 5 luvun 1 §:ään. Vahingonkorvauslaissa ei kuitenkaan säädetä hyvityksen kaltaisesta seuraamuksesta, vaan tällainen sääntely sisältyy ainoastaan liikesalaisuuslakiin.

36. Yrityssalaisuuden rikkomista koskevan syytekohdan 1 teonkuvauksen mukaan toinen henkilövastaaja oli vienyt mukanaan sekä oikeudettomasti ilmaissut ja käyttänyt A Oy:n yrityssalaisuuksia B Oy Ab:n hyväksi. Yrityssalaisuuden väärinkäyttöä koskevan syytekohdan 2 teonkuvauksen mukaan toinen henkilövastaaja oli B Oy Ab:n elinkeinotoiminnassa käyttänyt A Oy:n yrityssalaisuuksia. A-yhtiöiden korvausvaatimusten perusteluissa on vedottu lisäksi siihen, että B Oy Ab oli käyttänyt, ilmaissut ja hyödyntänyt A-yhtiöiden liikesalaisuuksia liiketoiminnassaan.

37. Markkinaoikeuden siirtopäätöksessä on todettu, että markkinaoikeudessa esitetyt vahingonkorvaus- ja hyvitysvaatimukset perustuvat olennaiselta osin samaan tapahtumainkulkuun kuin rikosasian syytekohdat 1 ja 2 ja niiden osalta esitetyt vahingonkorvaus- ja hyvitysvaatimukset.

38. Korkein oikeus toteaa, että kummassakin oikeudenkäynnissä B Oy Ab:ltä on vaadittu samalta ajalta aiheutuneen vahingon korvaamista ja liikesalaisuuslakiin perustuvaa hyvitystä. Eri oikeuskäsittelyissä vaaditut oikeusseuraamukset ovat siis samat, vaikka vahingonkorvausvaatimukset onkin perustettu oikeudellisesti eri sääntelyyn.

39. Edellä todetusti liikesalaisuuslaissa kielletyiksi säädettävät teot voivat täyttää myös jonkin rikoslain yrityssalaisuusrikoksen tunnusmerkistön, mutta kaikki liikesalaisuuslaissa kielletty liikesalaisuuksien hankinta, käyttö tai ilmaiseminen ei välttämättä ole rikoslain nojalla rangaistavaa. Vaikka markkinaoikeuden mukaan siellä esitetyt vaatimukset ovat perustuneet olennaisesti samaan tapahtumainkulkuun kuin syytteen teonkuvauksissa kuvattu menettely, syyteasian yhteydessä esitetyt korvausvaatimukset on perustettu nimenomaisesti siihen, että niiden perusteena oleva menettely täyttää rikoksen tunnusmerkistön.

40. Markkinaoikeudessa vaatimusten perusteena taas on ollut liikesalaisuuslaissa ja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa kielletyksi säädetty toiminta, jonka osalta arviointi ja korvauksen edellytykset voivat poiketa rikoslaissa rangaistavaksi säädetyn menettelyn ja rikosperusteisesti vaaditun korvauksen edellytysten täyttymisen arvioinnista.

41. Korkein oikeus toteaa johtopäätöksenään, että korvausvaatimuksia on siten ajettu osin erilaisin oikeudellisin perustein syyteasian yhteydessä ja markkinaoikeudessa. Myöskään vedotut oikeustosiseikat eivät ole vaatimusten perusteena olevasta olennaisesti samasta tapahtumainkulusta huolimatta täysin samat.

Hovioikeuden tuomion negatiivinen oikeusvoima

42. Korkein oikeus toteaa, että hovioikeuden tuomion oikeusvoimavaikutuksen arvioinnissa ei ole merkitystä sillä, että syyteasian yhteydessä korvausvaatimuksia on kohdistettu B Oy Ab:n ohella myös henkilövastaajiin. Selvää on, että myöskään hovioikeuden tuomion lopputuloksella ei ole oikeusvoiman syntyvaikutuksen kannalta merkitystä.

43. Edellä todetun mukaisesti syyteasian yhteydessä esitetyt korvausvaatimukset ja markkinaoikeudessa esitetyt korvausvaatimukset ovat perustuneet olennaiselta osin samaan tapahtumainkulkuun ja koskeneet samoja oikeusseuraamuksia, mutta vaatimukset on perustettu osin erilaisiin oikeudellisiin perusteisiin ja oikeustosiseikkoihin. Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden tuomion negatiivisen oikeusvoimavaikutuksen syntymisen kannalta keskeistä on tällöin se, olisiko ensiksi ratkaistun syyteasian yhteydessä yleisessä tuomioistuimessa voitu vedota myös markkinaoikeudessa esitettyihin vaihtoehtoisiin oikeudellisiin perusteisiin ja niiden kannalta merkityksellisiin, syytteen teonkuvauksesta poikkeaviin tosiseikkoihin. Tässä harkinnassa on arvioitava myös, olisiko yleinen tuomioistuin ollut toimivaltainen käsittelemään asiaa myös kyseisillä vaihtoehtoisilla perusteilla.

44. Korkein oikeus toteaa, että liikesalaisuuslain 18 §:n ja 20 §:n 3 momentin perusteella yleinen tuomioistuin on ollut toimivaltainen käsittelemään liikesalaisuuslaissa tarkoitetut, 15.8.2018 jälkeen vireille tulleet yksityisoikeudelliset vaatimukset, vaikka ennen lain voimaantuloa tehtyihin tekoihin sovelletaankin sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain aineellisia säännöksiä.

45. A-yhtiöt ovat ajaneet yksityisoikeudellisia korvausvaatimuksiaan syyteasian yhteydessä itse. Tällöin korvausvaatimuksilta ei ole edellytetty vastaavanlaista yhteyttä syytteessä tarkoitettuun rikokseen kuin tilanteessa, jossa syyttäjä ottaa asianomistajan yksityisoikeudellisen vaatimuksen ajaakseen. A-yhtiöiden markkinaoikeudessa ja syyteasian yhteydessä esittämät vahingonkorvaus- ja hyvitysvaatimukset perustuvat edellä todetuin tavoin olennaiselta osin samaan tapahtumainkulkuun ja tarkoittavat asiallisesti samaa oikeusseuraamusta. Rikoslain rangaistussäännöksillä sekä liikesalaisuuslain ja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain säännöksillä liikesalaisuuksien oikeudettomasta hankkimisesta, käyttämisestä ja ilmaisemisesta on myös vahvoja yhtymäkohtia. Korkein oikeus katsoo, että A-yhtiöiden markkinaoikeudessa esittämiä vahingonkorvaus- ja hyvitysvaatimuksia olisi voitu pitää oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla syytekohdissa 1 ja 2 tarkoitetuista yrityssalaisuusrikoksista johtuvina.

46. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus katsoo, että tuomioistuinten toimivaltasäännökset tai oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun säännökset eivät olisi estäneet A-yhtiöitä ajamasta syyteasian yhteydessä vahingonkorvaus- ja hyvitysvaatimuksia vaihtoehtoisesti myös markkinaoikeudessa esitetyillä kanneperusteilla.

47. Kun otetaan huomioon Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä muodostunut edellä kohdassa 12 kuvattu lainvoimaisten tuomioiden laaja oikeusvoimavaikutus, Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden ensin antama lainvoimainen tuomio estäisi lähtökohtaisesti markkinaoikeudessa esitettyjen vahingonkorvaus- ja hyvitysvaatimusten tutkimisen.

Onko A-yhtiöillä ollut perusteltu syy olla vetoamatta vaihtoehtoisiin kanneperusteisiin syyteasian yhteydessä

48. Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään perustellut lainvoimaisen tuomion laajaa oikeusvoimavaikutusta erityisesti lainkäytön taloudellisuudella ja tehokkuudella, jotka puoltavat sitä, että samoihin oikeustosiseikkoihin perustuvat vaatimukset esitetään, tutkitaan ja ratkaistaan samassa oikeudenkäynnissä. Myöskään vastaajan kannalta ei ole kohtuullista, että pääosin samoihin seikkoihin ja samaan todisteluun perustuvia vaatimuksia käsitellään ilman pätevää syytä peräkkäisissä oikeudenkäynneissä. Tällaisen menettelyn salliminen olisi omiaan heikentämään myös yleistä oikeusvarmuutta. (Esim. KKO 2013:72, kohta 12.) Toisaalta oikeusvoimavaikutuksen laajuutta arvioitaessa on otettava huomioon oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset, joihin kuuluu muun ohella pääsy tuomioistuimeen. Lainvoimaisen tuomion sitovaa vaikutusta ei sen vuoksi ole perusteltua ulottaa sellaisiin kanneperusteisiin, joihin kantajalla on ollut perusteltu syy olla vetoamatta ensimmäisessä oikeudenkäynnissä.

49. Kuten edellä on todettu, laajasta oikeusvoimavaikutuksesta seuraa, että lähtökohtaisesti myös A-yhtiöiden liikesalaisuuslakiin ja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin perustetut vahingonkorvaus- ja hyvitysvaatimukset olisi myöhemmän tutkimatta jäämisen uhalla tullut esittää syyteasian yhteydessä, kun B Oy Ab:hen kohdistetut yksityisoikeudelliset korvausvaatimukset on tutkittu ja ratkaistu ensimmäisen kerran. Tällainen menettely olisi ollut myös lainkäytön taloudellisuuden ja tehokkuuden näkökulmasta perusteltua tilanteessa, jossa A-yhtiöt ovat halunneet esittää yleisessä tuomioistuimessa syyteasian yhteydessä myös korvausvaatimuksia.

50. Käräjä- ja hovioikeus ovat kuitenkin edellä selostetuin tavoin tässä asiassa antamissaan ratkaisuissa nimenomaisesti katsoneet, että markkinaoikeudessa vireillä olevat asiat eivät estä syyteasian yhteydessä esitettyjen rikosperusteisten korvausvaatimusten tutkimista. Lisäksi, kun liikesalaisuuslain ja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaiseen menettelyyn perustuva kanne oli rikosasian vireille tullessa jo vireillä markkinaoikeudessa, tällaisia korvausvaatimuksia ei vireilläolovaikutuksen vuoksi olisi voitukaan ottaa tutkittavaksi syyteasian yhteydessä rikosperusteisiin vaatimuksiin nähden vaihtoehtoisena vaatimuksena.

51. Korkein oikeus johtopäätöksenään katsoo, että näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa A-yhtiöillä on ollut perusteltu syy olla vetoamatta syyteasian yhteydessä niihin yksityisoikeudellisia vaatimuksia koskeviin vaihtoehtoisiin kanneperusteisiin, joita koskeva asia oli jätetty markkinaoikeudessa lepäämään. Tällaisessa tilanteessa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksiin kuuluva pääsy tuomioistuimeen edellyttää, että hovioikeuden tuomion sitova vaikutus ulotetaan vain tuolla tuomiolla tosiasiassa ratkaistuihin kanneperusteisiin. Korkein oikeus katsoo siten, että hovioikeuden tuomio 23.4.2024, jolla A-yhtiöiden rikosperusteiset vahingonkorvaus- ja hyvitysvaatimukset on hylätty, ei estä markkinaoikeudessa esitettyjen vahingonkorvaus- ja hyvitysvaatimusten tutkimista.

Estääkö hovioikeuden tuomio markkinaoikeudessa esitettyjen korvausvaatimusten hyväksymisen

52. Hovioikeus on tuomiollaan hylännyt syytteen yrityssalaisuuden rikkomisesta (syytekohta 1) ja yrityssalaisuuden väärinkäytöstä (syytekohta 2), B Oy Ab:n yhteisösakkoon tuomitsemista koskevan vaatimuksen sekä A-yhtiöiden rikosperusteisina esitetyt vahingonkorvaus- ja hyvitysvaatimukset. Tuomion perustelujen mukaan rikokseen perustuvat vahingonkorvausvaatimukset syytekohdissa 1 ja 2 on hylätty, koska syyte on hylätty. Hyvitysvaatimuksen hylkäämistä on perusteltu sillä, että henkilövastaajan ei ole näytetty menetelleen syytekohdan 2 teonkuvauksessa kerrotulla tavalla eikä hän siten ole käyttänyt liikesalaisuutta liikesalaisuuslain 4 §:n vastaisesti.

53. Korkein oikeus toteaa, että tuomion perustelut eivät saa oikeusvoimaa, vaan sitova vaikutus on vain lainvoimaisen tuomion lopputuloksella. Edellä kohdassa 41 todetusti A-yhtiöiden korvausvaatimuksia on ajettu syyteasian yhteydessä ja markkinaoikeudessa osin erilaisin oikeudellisin perustein eivätkä vedotut oikeustosiseikat ole vaatimusten perusteena olevasta olennaisesti samasta tapahtumainkulusta huolimatta täysin samat. Edelleen liikesalaisuuslaissa kielletyiksi säädettävät teot voivat täyttää myös jonkin rikoslain yrityssalaisuusrikoksen tunnusmerkistön, mutta kaikki liikesalaisuuslaissa kielletty liikesalaisuuksien hankinta, käyttö tai ilmaiseminen ei välttämättä ole rikoslain nojalla rangaistavaa.

54. Johtopäätöksenään Korkein oikeus katsoo, että hovioikeus ei ole henkilövastaajien ja B Oy Ab:n rikosoikeudellista vastuuta ja A-yhtiöiden rikosperusteisia korvausvaatimuksia koskevalla tuomiollaan ratkaissut ennakkoluonteisesti ja markkinaoikeutta sitovasti kysymystä siitä, täyttyvätkö markkinaoikeudessa esitettyjen vahingonkorvaus- ja hyvitysvaatimusten kanneperusteet. Näin on siitä huolimatta, että hovioikeus on edellä todetusti tuomionsa perusteluissa arvioinut vastaajien syytteen teonkuvauksissa kuvattua menettelyä myös liikesalaisuuslain kannalta. Näin ollen kysymys siitä, voidaanko markkinaoikeudessa vireillä olevat vahingonkorvaus- ja hyvitysvaatimukset hyväksyä, samoin kuin kysymys siitä, mikä todistusvaikutus hovioikeuden tuomiolle on annettava, on ratkaistava markkinaoikeudessa.

Päätöslauselma

Korkein oikeus vastaa ennakkopäätöskysymykseen seuraavasti:

Turun hovioikeuden 23.4.2024 antama ja sittemmin lainvoimaiseksi tullut rikosasian tuomio, jonka yhteydessä on hylätty syytekohtiin 1 ja 2 liittyvät A Oy:n ja A A/S:n B Oy Ab:hen kohdistamat vahingonkorvaus- ja hyvitysvaatimukset, ei ole esteenä olennaiselta osin samaan tapahtumainkulkuun perustuvien markkinaoikeudessa esitettyjen vahingonkorvaus- ja hyvitysvaatimusten 9, 13 ja 14, jotka on sittemmin yhdistetty vaatimukseksi 9, tutkimiselle tai hyväksymiselle kokonaan tai osittain.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Lena Engstrand, Eva Tammi-Salminen, Tuija Turpeinen ja Heli Melander. Esittelijä Mirva Näsi.