KKO:2026:31

Rahoitusyhtiötä oli luvattomasti käyttöön saatuja pankkitunnuksia käyttämällä erehdytetty myöntämään luotto ja suorittamaan luoton määrä pankkitunnusten haltijan pankkitilille. Sanotulta tililtä A oli ottanut vastaan rahaa järjestämälleen pankkitilille. Rahat oli edelleen siirretty seuraavalle pankkitilille, josta ne oli nostettu käteiseksi ja luovutettu tuntemattomiksi jääneille henkilöille. A:n oli katsottu syyllistyneen rahanpesuun.

Korkein oikeus katsoi, että A oli rahanpesun tunnusmerkistön täyttävällä menettelyllään merkityksellisellä tavalla heikentänyt rahoitusyhtiön mahdollisuuksia saada esirikoksella viedyt varat takaisin ja että vahingon aiheutuminen menettelyn seurauksena oli ollut A:n kohtuudella ennakoitavissa. A oli korvausvastuussa rahoitusyhtiölle aiheutuneesta vahingosta.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomio 9.3.2023 nro 23/110205

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että Y oli erehdytetty luovuttamaan pankkiasioiden hoitamiseen liittyvät käyttäjätunnukset ja tunnusluvut tuntemattomiksi jääneille henkilöille. Y:n pankkitileiltä oli tehty tilisiirtoja yhteensä 37 000 euron arvosta eri pankkitileille, joilta 30 000 euroa oli onnistuttu nostamaan käteiseksi. Viimeksi mainitusta määrästä 15 000 euroa oli ollut peräisin luotosta, joka oli otettu käyttämällä luvattomasti Y:n pankkitunnuksia ja erehdyttämällä siten rahoitusyhtiö X Oy:n henkilökuntaan kuuluvia.

Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että A oli hankkinut pyynnöstä ja luvattua palkkiota vastaan esirikoksen tekijöille käyttöön B:n pankkitilin, jolle oli siirretty Y:n pankkitileiltä yhteensä 11 500 euroa petosrikoksella saatua omaisuutta. B oli suostunut ottamaan A:n pyynnöstä ja luvattua palkkiota vastaan pankkitililleen mainitut 11 500 euroa, jotka hän oli siirtänyt edelleen luvatta veljensä pankkitilille. B oli nostanut rahat pankkiautomaatista käteiseksi ja luovuttanut ne A:lle, joka oli luovuttanut ne edelleen tuntemattomiksi jääneille henkilöille. Käräjäoikeus katsoi A:n ja B:n menetelleen tahallisesti ja luki heidän syykseen rahanpesun.

X Oy vaati rikosoikeudenkäynnissä A:n ja B:n velvoittamista korvaamaan sille rikoksella aiheutettu vahinko.

Käräjäoikeus katsoi, että A ja B olivat menettelyllään osaltaan aiheuttaneet sen, että X Oy:n ulottumattomiin oli saatettu siltä lähtöisin olevia varoja, minkä vuoksi he olivat korvausvastuussa X Oy:lle. Mainitsemillaan perusteilla ja ottaen huomioon myös muiden rahanpesusta tuomittujen vastaajien korvausvelvollisuuden käräjäoikeus katsoi A:n ja B:n korvausvelvollisuuden määräksi 5 749,50 euroa. A velvoitettiin yhteisvastuullisesti B:n kanssa suorittamaan mainittu määrä X Oy:lle.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Marja-Leena Virkkala ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 27.8.2024 nro 24/132220

A vaati hovioikeudessa, että X Oy:n vahingonkorvausvaatimus hylätään.

Hovioikeus katsoi, että X Oy:ltä petosrikoksella saadut varat olivat siirtyneet pois Y:n varallisuuspiiristä ja vahinko oli aiheutunut osaltaan A:n menettelystä tämän osallistuttua varojen siirtämiseen. Näin ollen A:n menettely oli ollut välittömässä syy-yhteydessä viime kädessä X Oy:lle aiheutuneeseen vahinkoon. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jussi Heiskanen, Maria Ahlström ja Tiina Nurmimäki. Esittelijä Jesper Wilkman.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että X Oy:n vahingonkorvausvaatimus hylätään.

X Oy vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Asiassa on selvitetty, että X Oy:n henkilökuntaan kuuluvia on Y:n pankkitunnuksia luvattomasti käyttämällä erehdytetty myöntämään 15 000 euron luotto ja maksamaan luoton määrä Y:n pankkitilille. Petosrikoksen tekijät ovat jääneet tuntemattomiksi. X Oy on rahanpesua koskevan rikosoikeudenkäynnin yhteydessä vaatinut vahingonkorvausta muun ohella A:lta.

2. Käräjäoikeus on katsonut näytetyksi, että A on hankkinut pyynnöstä ja luvattua palkkiota vastaan edellä kuvatun esirikoksen tekijöiden käyttöön kanssavastaaja B:n pankkitilin. Tilille on siirretty Y:n pankkitileiltä 11 500 euroa petosrikoksella saatuja varoja, joista enintään 10 200 euroa on ollut peräisin X Oy:n Y:n tilille maksamasta luotosta. B on edelleen siirtänyt rahat veljensä pankkitilille, jolta hän on nostanut rahat käteiseksi ja luovuttanut ne A:lle. A on tämän jälkeen luovuttanut rahat tuntemattomiksi jääneille henkilöille. Käräjäoikeus on katsonut A:n menetelleen tahallisesti ja lukenut hänen syykseen yhdessä B:n kanssa tehdyn rahanpesun.

3. Vahingonkorvauksen osalta käräjäoikeus on katsonut, että A on menettelyllään osaltaan aiheuttanut sen, että X Oy:n ulottumattomiin on saatettu siltä lähtöisin olevia varoja, minkä perusteella A on korvausvastuussa X Oy:lle aiheutuneesta vahingosta.

4. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

5. A:n valituksen perusteella Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko X Oy:llä oikeutta vahingonkorvaukseen rahanpesuun syyllistyneeltä A:lta.

Sovellettavat säännökset

6. Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan se, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä muualla kyseisessä laissa säädetään, muuta johdu. Lain 5 luvun 1 §:n mukaan vahingonkorvaus käsittää hyvityksen sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon, muun ohella silloin, kun vahinko on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla. Lain 6 luvun 2 §:n mukaan milloin vahinko on kahden tai useamman aiheuttama, vastaavat he yhteisvastuullisesti.

7. Rahanpesun rangaistavuudesta säädetään rikoslain 32 luvun 6 §:ssä. Tässä asiassa on ollut kyse pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta rahanpesusta. Mainitun kohdan mukaan rahanpesuun syyllistyy se, joka ottaa vastaan, käyttää, muuntaa, luovuttaa, siirtää, välittää tai pitää hallussaan rikoksella hankittua omaisuutta, rikoksen tuottamaa hyötyä tai näiden tilalle tullutta omaisuutta hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä tai peittääkseen tai häivyttääkseen hyödyn tai omaisuuden laittoman alkuperän tai avustaakseen rikoksentekijää välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset.

Arvioinnin lähtökohdat

8. Vahingonkorvausvastuun edellytyksiin kuuluu syy-yhteys korvausvastuun perusteena olevan menettelyn ja vahinkoseurauksen välillä. Menettelyn täytyy olla välttämätön ja riittävä syy vahingon aiheutumiselle. Korvausvelvollisen vastuulle ei voida lukea sellaisia vahinkoja, jotka ovat aiheutuneet hänen menettelystään riippumatta. Syy-yhteyden täyttymisen edellytykseksi ei toisaalta voida asettaa sitä, että menettely olisi ainoa syy vahinkoon (ks. esim. KKO 2025:21, kohta 7 ja siinä mainitut ratkaisut).

9. Korvausvastuun perustavalle syy-yhteydelle on oikeuskäytännössä usein asetettu lisävaatimus, jonka mukaan vahingon on täytynyt olla vahingon aiheuttajan kohtuudella ennakoitavissa. Korvausvastuun ulkopuolelle rajautuvat siten menettelyn sellaiset seuraukset, jotka ovat siinä määrin etäisiä, epätavanomaisia tai epätodennäköisiä, ettei vahingon aiheuttajan objektiivisesti arvioiden ole tullut kyseisissä olosuhteissa ottaa niitä toiminnassaan huomioon. (Ks. KKO 2025:21, kohta 8 ja siinä mainitut ratkaisut.)

10. Korkein oikeus ei ole antanut ennakkopäätöstä siitä, onko rahanpesuun syyllistynyt korvausvastuussa rahanpesun esirikoksesta sen asianomistajalle aiheutuneesta vahingosta. Korkein oikeus toteaa, että Suomen vahingonkorvausoikeus perustuu samankaltaisille säännöksille ja periaatteille kuin muiden pohjoismaiden vahingonkorvausoikeus, jolloin laintulkinnassa voidaan kiinnittää huomiota myös niiden oikeuskäytäntöön.

11. Ruotsin korkein oikeus on ratkaisussaan NJA 2017 s. 1053 arvioinut rahanpesurikokseen syyllistyneen korvausvastuuta pankille tilanteessa, jossa pankki oli erehdytetty myöntämään luotto henkilölle, joka ei ollut osallinen petosrikokseen. Pankki oli suorittanut varat tämän ulkopuolisen nimiin avatulle tilille. Vastaaja oli ottanut sanotulta tililtä varat vastaan omalle pankkitililleen, jolta varat oli lopulta nostettu. Ruotsin korkein oikeus on todennut, että jos rahanpesuun syyllistynyt on menettelyllään tuntuvasti heikentänyt esirikoksen asianomistajan mahdollisuuksia saada varojaan takaisin, myös hän on vastuussa esirikoksesta johtuvasta vahingosta. Näin ollen Ruotsin korkein oikeus on kyseisessä tapauksessa katsonut, että rahanpesurikokseen syyllistynyt oli menettelynsä perusteella vahingonkorvausvastuussa pankille. Ratkaisussa NJA 2020 s. 344 Ruotsin korkein oikeus on soveltanut samoja oikeudellisia lähtökohtia tilanteessa, jossa petosrikoksen asianomistajat olivat tallettaneet varoja vastaajan tilille, mutta tämä ei ollut siirtänyt varoja eteenpäin. Ruotsin korkein oikeus on katsonut, että tässä tapauksessa esirikoksen asianomistajien mahdollisuudet saada rahat takaisin eivät vielä olleet heikentyneet sillä tavalla, että rahanpesurikkomukseen syyllistynyt vastaaja olisi ollut korvausvastuussa. Myös Norjan korkein oikeus on ratkaisussa HR-2025-432-A katsonut, että rahanpesurikokseen syyllistynyt voi olla korvausvastuussa esirikoksen asianomistajalle aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta.

12. Korkein oikeus toteaa, että rahanpesua koskevassa rangaistussäännöksessä on säädetty rangaistavaksi muun ohella erilaisia menettelytapoja, joilla tekijä pyrkii peittämään tai häivyttämään esirikoksella saatujen varojen laittoman alkuperän. Tällaisesta toiminnasta voi seurata se, että esirikoksen asianomistajan mahdollisuudet saada omaisuutensa takaisin vaikeutuvat. Rahanpesurikoksen tunnusmerkistön täyttävä menettely voi siten osaltaan myötävaikuttaa esirikoksen asianomistajalle aiheutuvaan vahinkoon, joten on perusteltua katsoa, että rahanpesuun syyllistynyt voi olla, tyypillisesti esirikoksen tekijän ohella, korvausvastuussa siitä. Koska rahanpesurikoksen tunnusmerkistö voi täyttyä hyvin monenlaisilla menettelyillä, on korvausvastuun syntymiseksi riittävältä syy-yhteydeltä kuitenkin perusteltua edellyttää, että rahanpesurikokseen syyllistynyt on menettelyllään merkityksellisellä tavalla heikentänyt esirikoksen asianomistajan mahdollisuuksia saada esirikoksella viety omaisuus takaisin. Lisäksi tämän seurauksen on tullut olla rahanpesuun syyllistyneen kohtuudella ennakoitavissa.

13. Korkein oikeus toteaa, että rahanpesurikoksen tunnusmerkistö kattaa hyvin monenlaisia menettelyjä, joiden yhteys esirikoksen asianomistajalle aiheutuvaan vahinkoon voi suuresti vaihdella. Tämän vuoksi korvausvelvollisuutta on arvioitava viime kädessä tapauskohtaisesti.

Arviointi tässä asiassa

14. A on tuomittu rahanpesusta, kun hän on ollut osallisena edellä kohdassa 2 kerrottuun menettelyyn, jossa B:n pankkitilille on siirretty X Oy:n alun perin Y:n pankkitilille erehdytettynä maksamia varoja. Tämän jälkeen rahat on edelleen siirretty seuraavalle pankkitilille ja lopulta nostettu käteiseksi ja luovutettu tuntemattomiksi jääneille henkilöille. Asiassa on arvioitava, onko A tällä menettelyllään aiheuttanut X Oy:lle korvattavaa vahinkoa.

15. Kysymyksessä oleva vahinko on saanut alkunsa siitä, kun X Oy on erehdytettynä myöntänyt luoton ja siirtänyt luoton määrän Y:n tilille. Rahat ovat olleet vielä tässä vaiheessa helposti jäljitettävissä Y:n tililtä, eikä rahoille ollut tehty niiden palauttamista vaikeuttavia häivytystoimia. A on tämän jälkeen edellä kuvatulla menettelyllään merkityksellisellä tavalla heikentänyt X Oy:n mahdollisuuksia saada petosrikoksen seurauksena myöntämäänsä luottoon perustuva rahamäärä takaisin. Korkein oikeus katsoo, että A:n menettely on ollut korvausvastuun perustavalla tavalla syy-yhteydessä X Oy:lle aiheutuneeseen vahinkoon. Kun A on toteuttanut edellä selostettuja rahanpesun tekijäntoimia, on myös ollut hänen kohtuudella ennakoitavissaan, että hänen menettelynsä seurauksena X Oy menettää lopullisesti Y:n tilille siirtämänsä rahat ja kärsii tästä vahinkoa.

Johtopäätös

16. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on rahanpesun tunnusmerkistön täyttävällä menettelyllään aiheuttanut X Oy:lle vahinkoa, jonka hän on velvollinen korvaamaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Tatu Leppänen sekä oikeusneuvokset Tuomo Antila, Kirsti Uusitalo, Juha Mäkelä ja Heli Melander. Esittelijä Matti Pyöriä.