KKO:2026:29

Luoto oli vuonna 1845 vahvistetussa isojaossa luettu erään kylän talon nro 5 tiluksiin kuuluvaksi. Vuonna 1860 vahvistetussa halkomisessa luoto oli luettu osaksi erään toisen kylän talosta nro 1 muodostetun tilan tiluksia. Viimeksi mainitulla tilalla suoritetussa vuonna 1928 rekisteröidyssä lohkomisessa luoto oli luettu osaksi kantatilan tiluksia.

Maanmittauslaitoksen keskushallinto esitti halkomistoimituksen ja lohkomistoimituksen purkamista siltä osin kuin ne olivat ristiriidassa aikaisemman toimituksen kanssa. Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että kiinteistöjärjestelmän selvyys tai luotettavuus taikka muukaan yleinen etu ei vaatinut toimitusten purkamista, ja jätti esityksen tutkimatta.

KML 278 § 2 mom

Asian aikaisempi käsittely

Kylän B talolla 1 suoritetussa 8.3.1860 vahvistetussa halkomistoimituksessa nro 1577 luoto C (jäljempänä luoto) oli luettu osaksi halkomisessa muodostetun tilan nro 1:2 tiluksia. Sittemmin tilalla nro 1:2 suoritetussa maarekisteriin 24.11.1928 merkityssä lohkomistoimituksessa nro 8345 luoto oli jäänyt osaksi kantatilan nro 1:15 tiluksia.

Purkuesitys Korkeimmassa oikeudessa

Maanmittauslaitoksen keskushallinto esitti kiinteistönmuodostamislain 278 §:n nojalla, että Korkein oikeus purkaa 8.3.1860 vahvistetun halkomistoimituksen nro 1577 siltä osin kuin luoto kuvionumerolla 69 oli luettu osaksi B:n kylän tilaa nro 1:2 ja siltä osin kuin toimituksessa muutoin oli lausuttu kuviosta nro 69, jonka ei arkistoselvityksissä ja B:n isojaossa ollut todettu alun perin kuuluneen B:n kylään lainkaan. Virhe kuvion 69 kohdalla oli kertaantunut myöhemmin maarekisteriin 24.11.1928 merkityssä lohkomistoimituksessa nro 8345, jossa luoto oli kyseisellä kuvionumerolla merkitty kantatilaan karttaan ja luettu kantatilaan kuuluvaksi. Keskushallinto esitti myös mainittua lohkomistoimitusta tältä osin purettavaksi.

Esityksen mukaan arkistotutkimuksissa oli selvinnyt, että B:n kylässä suoritetussa 17.5.1838 vahvistetussa isojaossa luoto oli kuvattu toimituskartalle, mutta sille ei ollut annettu kuvionumeroa eikä jakokirjasta ilmennyt, että luotoa olisi jaettu tässä isojaossa talon nro 1 tiluksiin. A:n kylässä suoritetussa 11.11.1845 vahvistetussa isojaossa luoto oli isojaon jakokirjassa merkitty yksiselitteisesti osaksi kuvionumeroa 132, joka puolestaan oli luettu talon nro 5 tiluksiin kuuluvaksi.

Myöhemmin B:n kylän talolla nro 1 suoritetussa halkomistoimituksessa nro 1577, joka oli vahvistettu 8.3.1860, luoto oli kuvionumerolla nro 69 luettu osaksi halkomisessa muodostetun tilan nro 1:2 tiluksia. Tilalla nro 1:2 suoritetussa 24.11.1928 maarekisteriin merkityssä lohkomistoimituksessa nro 8345 luoto oli jäänyt osaksi kantatilan tiluksia. Pinta-alaltaan 0,06 hehtaarin kokoinen luoto oli nykyisin kiinteistörekisterissä merkitty osaksi viimeksi mainitusta tilasta muodostunutta tilaa D.

Esityksen mukaan kiinteistöjärjestelmässä oli tällä hetkellä tilanne, jossa luoto kuului lainvoimaisten toimitusratkaisujen perusteella yhtäältä A:n kylän talosta nro 5 muodostettuihin tiloihin sekä toisaalta B:n kylässä sijaitsevaan tilaan D. Saman alueen kuuluminen samanaikaisesti kahteen eri kiinteistöön aiheutti kiinteistöjärjestelmässä epäselvyyttä ja heikensi sen luotettavuutta, joten keskushallinnolla oli oikeus purkuesityksen tekemiseen. Kysymys oli oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetusta ilmeisesti väärästä lain soveltamisesta. Asiantila oli korjattavissa vain siten, että ajallisesti myöhemmät, aikaisemman toimituksen kanssa ristiriidassa olevat toimitukset puretaan.

Asiassa oli järjestetty kuulemiskokous 14.9.2023. Kokouksessa läsnä olleiden ja asiassa muutoin lausuneiden sekä kuulemiskokouksen järjestäjän mielipide oli ollut, että nykytilanne olisi pysytettävä, jolloin luoto olisi edelleenkin katsottava osaksi tilaa D. Tämä vastasi vakiintunutta käsitystä luodon hallinnasta. Luodolla oli tilan D:n omistajille kuuluvia rakennuksia, joihin oli myös aikanaan saatu rakennuslupa.

Maanmittauslaitoksen keskushallinto oli varannut niille asianosaisille, joita asia koski, tilaisuuden esittää käsityksensä purkuesityksestä. Tilan D omistajat olivat vastustaneet purkuesitystä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. Kysymyksessä oleva luoto on kylän A vuonna 1845 vahvistetussa isojaossa luettu kuuluvaksi talon nro 5 tiluksiin. Myöhemmin kylässä B suoritetussa ja vuonna 1860 vahvistetussa halkomisessa talolla nro 1 sama luoto on luettu osaksi tuossa halkomisessa muodostetun tilan tiluksia, ja se on viimeksi mainitulla tilalla suoritetussa vuonna 1928 maarekisteriin merkityssä lohkomisessa edelleen luettu osaksi kantatilan tiluksia.

2. Maanmittauslaitoksen keskushallinto on esittänyt vuoden 1860 halkomistoimituksen ja vuoden 1928 lohkomistoimituksen purkamista siltä osin kuin nämä toimitukset ovat ristiriidassa aikaisemman vuonna 1845 vahvistetun isojaon kanssa.

3. Korkeimmassa oikeudessa on ensin kysymys siitä, onko Maanmittauslaitoksen keskushallinnolla oikeus tehdä esitys toimitusten purkamisesta. Jos vastaus on myönteinen, kysymys on siitä, perustuvatko toimitukset osin ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

Maanmittauslaitoksen keskushallinnon oikeus esittää toimituksen purkamista

4. Kiinteistönmuodostamislain 278 §:n 1 momentin mukaan lainvoiman saaneessa toimituksessa tehdyn päätöksen muuttamiseen sovelletaan, mitä oikeudenkäymiskaaren 31 luvussa säädetään ylimääräisestä muutoksenhausta riita-asiassa. Pykälän 2 momentin mukaan Maanmittauslaitoksen keskushallinnolla on oikeus tehdä Korkeimmalle oikeudelle esitys kiinteistörekisteriin merkityn toimituksen tai lainvoimaisen päätöksen purkamisesta sellaisen virheen johdosta, jonka korjaamista kiinteistöjärjestelmän selvyys tai luotettavuus taikka muu yleinen etu vaatii. Esitys voidaan tehdä sen estämättä, mitä laissa säädetään tuomion tai päätöksen purkamisen määräajasta.

5. Kiinteistönmuodostamislain 278 §:n 2 momentti on saanut nykyisen sisältönsä lailla 670/2005, jolla momenttiin on lisätty säännös Maanmittauslaitoksen keskushallinnon oikeudesta tehdä purkuesitys määräajoista riippumatta. Ennen tätä muutosta myös Maanmittauslaitoksen keskushallinnon purkuesityksiä koskivat oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 10 §:n säännökset siitä, missä ajassa tuomion purkamista tarkoittava hakemus riita-asiassa on tehtävä.

6. Kiinteistönmuodostamislain 278 §:n 2 momentin muuttamiseen johtaneessa hallituksen esityksessä muutosta on perusteltu sillä, että momentissa tarkoitettu virhe saattaa ilmetä vasta pitkän ajan, jopa kymmenien vuosien kuluttua. Virheellisesti suoritettuun toimitukseen liittyvät epäselvyydet tulevat yleensä esille vasta seuraavan toimituksen tai muun kiinteistöoikeudellisen asian yhteydessä. Toisaalta hallituksen esityksessä on todettu, että Korkeimmalle oikeudelle jää edelleenkin valta yksittäistapauksittain harkita, onko kysymyksessä sellainen virhe, jonka korjaamista kiinteistöjärjestelmän selkeys tai luotettavuus taikka muu yleinen etu vaatii. (Ks. HE 9/2005 vp s. 29.)

7. Kuten Korkein oikeus on useissa kiinteistönmuodostamislain 278 §:n 2 momentin soveltamista koskevissa ennakkopäätöksissään (KKO 2021:67, kohta 5, KKO 2023:81, kohta 2 ja KKO 2024:17, kohta 3) todennut, säännös on yleisluonteinen ja antaa varsin laajan harkintavallan purkuesitystä ratkaistaessa. Yksinomaan lainvoimaiseen toimituspäätökseen sisältyvä merkittäväkään lainsoveltamisvirhe ei oikeuta Maanmittauslaitoksen keskushallintoa tekemään purkuesitystä, ellei virhe vaikuta kiinteistöjärjestelmän selvyyttä tai luotettavuutta heikentävästi tai ole muutoin sen laatuinen, että yleinen etu vaatii virheen korjaamista.

8. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on katsottu useiden erilaisten ja erilaisissa kiinteistötoimituksissa tehtyjen virheiden perustaneen Maanmittauslaitoksen keskushallinnolle oikeuden purkuesityksen tekemiseen. Tyypillisimmillään esitysoikeuden voidaan katsoa olleen niissä tapauksissa, joissa eri toimituspäätökset ovat olleet keskenään ristiriitaisia siten, että sama alue on eri toimituksissa luettu kuuluvaksi eri kiinteistöihin, jolloin myös kiinteistöjärjestelmän tiedot ovat muodostuneet keskenään ristiriitaisiksi. (Ks. esimerkiksi KKO 2021:67, kohta 6.)

9. Toisaalta Maanmittauslaitoksen keskushallinnon puhevaltaa arvioitaessa on ratkaisukäytännössä voitu ottaa huomioon myös virheen merkityksen vähäisyys, virheellisen toimituspäätöksen kohteena olleen alueen nautinta ja toimituksesta kulunut aika (ks. KKO 2021:67, kohta 7 ja KKO 2024:17, kohta 4).

10. Korkein oikeus toteaa, että lainvoimaisen kiinteistötoimituksen purkaminen voi tarkoittaa merkittävää tosiasiallista puuttumista yksityisten omistus- ja muiden oikeuksien sisältöön. Tyypillisesti näin on silloin, kun lainvoiman saaneen toimituksen mukaan määräytyvää kiinteistön ulottuvuutta vastaava omistajanhallinta on jatkunut riidattomasti ja häiriöittä hyvin pitkän ajan. Sanottu on otettava osaltaan huomioon arvioitaessa, oikeuttaako yleinen etu Maanmittauslaitoksen keskushallinon tekemään esityksen virheelliseksi väittämänsä kiinteistötoimituksen purkamisesta.

Maanmittauslaitoksen esitysoikeuden arviointi tässä asiassa

11. Esitetyn selvityksen perusteella kysymyksessä oleva luoto on 11.11.1845 vahvistetussa isojaossa osoitettu kylässä A sijaitsevan talon nro 5 tiluksiin. Tämän jälkeen 8.3.1860 vahvistetussa halkomisessa luoto on luettu osaksi kylässä B sijaitsevaa tilaa nro 1:2 ja tällä tilalla myöhemmin suoritetussa 24.11.1928 rekisteröidyssä lohkomisessa osaksi kantatilaa 1:15, josta on myöhemmin muodostunut tila D. Siten sama alue kuuluu eri lainvoimaisten toimitusten perusteella eri rekisteriyksiköihin. Tämän kaltaista tilannetta on yleensä pidetty sellaisena, että kiinteistöjärjestelmän selvyys ja luotettavuus vaativat virheen korjaamista.

12. Toisaalta vuonna 1845 vahvistetun isojaon jälkeen luotoa ei ole mainittu minkään kylän A tilan tiluksena toimitusasiakirjoissa tai -kartoilla. Sen sijaan luodon on jo noin 15 vuotta myöhemmin vuonna 1860 vahvistetussa halkomisessa katsottu kuuluneen kylän B talon nro 1 tiluksiin ja sitä on myös myöhemmissä kiinteistötoimituksissa käsitelty tämän mukaisesti. Luoto on nykyisin merkitty kiinteistörekisterissä osaksi tilaa D.

13. Tilan D omistajilla ja näiden edeltäjillä on ollut luodon pitkäaikainen riidaton ja häiriötön omistajanhallinta. Nykyisten omistajien mukaan heidän isänsä on vuonna 1949 ostanut tilan 1:15, johon luodon on katsottu kauppaa tehtäessä kuuluneen. He ovat ostaneet tilan, josta nykyinen tila D on muodostettu, isältään vuonna 1974. Luodolle on rakennettu noin 40 m2 suuruinen lomarakennus vuonna 1972 myönnetyn rakennusluvan perusteella. Luodolle on rakennettu myös kaksi talousrakennusta.

14. Luodon on edeltä ilmenevin tavoin ainakin vuodesta 1860 lähtien eli yli 165 vuotta katsottu kuuluneen eri kiinteistötoimituksissa ja rekisterissä kylän B talosta nro 1 muodostuneisiin tiloihin. Tämän pitkän ajan kuluessa vakiintuneen ja kiinteistörekisterin nykyisiä merkintöjä vastaavan tilanteen huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että kiinteistöjärjestelmän selvyys tai luotettavuus ei vaadi Maanmittauslaitoksen keskushallinnon purkuesityksessä tarkoitettujen luotoa koskevien virheiden korjaamista. Maanmittauslaitoksen keskushallinto ei ole osoittanut, että muukaan yleinen etu vaatisi purkuesityksessä tarkoitettujen virheiden korjaamista.

15. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että Maanmittauslaitoksen keskushallinnolla ei ole oikeutta esittää toimitusten purkamista.

Päätöslauselma

Maanmittauslaitoksen keskushallinnon purkuesitys jätetään tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Huovila, Lena Engstrand, Pekka Pulkkinen, Kaarlo Hakamies ja Heli Melander. Esittelijä Heikki Heino.