KKO:2026:28

Asianomistajalle oli uskoteltu, että hän liittyi henkirikoksiin, joita ei kuitenkaan todellisuudessa ollut tapahtunut. Vastaajat olivat erehdyttäneet asianomistajan luovuttamaan heille rahaa vastineeksi muun muassa henkirikosten uhrien ruumiiden hävittämisestä sekä kuvitteellisten henkilöiden kaappaamisesta ja surmaamisesta.

Korkein oikeus katsoi, että vastaajat olivat syyllistyneet petosrikoksiin ja he olivat velvollisia korvaamaan asianomistajalle aiheuttamansa vahingon. Asiaa ei ollut aihetta arvioida toisin niiden toimien laadun vuoksi, joista asianomistaja oli erehdytetty maksamaan.

RL 36 luku 1 §
RL 36 luku 2 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 31.3.2023 nro 23/113541

A:ta, B:tä, C:tä, D:tä, E:tä, F:ää ja G:tä sekä eräitä kanssavastaajia syytettiin asianomistajaan kohdistuneista petosrikoksista.

Syytekohdassa 9 käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että asianomistaja oli riitautunut F:n kanssa asunnollaan, minkä jälkeen A, B, D ja E olivat ennalta suunnitellusti kohdistaneet F:ään muodollista väkivaltaa. Asianomistajalle oli uskoteltu F:n kuolleen väkivallan seurauksena, ja asianomistaja oli maksanut vastaajille ruumiin hävittämisestä 56 000 euroa.

Syytekohdassa 10 käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että G oli ennalta suunnitellusti riitautunut asianomistajan kanssa tämän asunnolla, minkä jälkeen B, C ja D olivat kohdistaneet G:hen muodollista väkivaltaa. Asianomistajalle oli uskoteltu G:n kuolleen väkivallan seurauksena, ja asianomistaja oli maksanut vastaajille ruumiin hävittämisestä 50 000 euroa.

Syytekohdassa 14 käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A, B ja C sekä eräät kanssavastaajat olivat ennalta sopimansa suunnitelman mukaisesti tavanneet asianomistajan tämän asunnolla, jolloin mainitut kanssavastaajat olivat esiintyneet syytekohdissa 9 ja 10 väkivallan uhreiksi uskoteltujen henkilöiden sisarena ja vaimona ja vaatineet selvitystä näiden surmaamisesta. Asianomistaja oli vaatinut naisten surmaamista ja ruumiiden hävittämistä, koska nämä olivat olleet tietoisia henkirikoksista, jotka asianomistaja luuli tehdyn aikaisemmin. Asianomistaja oli maksanut vastaajille pyytämistään rikoksista 13 500 euroa.

Syytekohdassa 16 käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että asianomistaja oli maksanut C:lle 8 700 euroa keksityn henkilön sieppaamisesta, tämän vaimon toimittamisesta kotimaahansa sekä tietokoneen ja muistitikun tuhoamisesta C:n uskoteltua, että kyseisen keksityn henkilön vaimon tietokoneella ja muistitikulla oli arkaluontoisia tietoja asianomistajan aikaisemmin tekemäkseen luulemista henkirikoksista.

Syytekohdassa 18 käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että asianomistajan jouduttua ongelmiin kohdeltuaan väkivaltaisesti erästä tuntemattomaksi jäänyttä naista B ja C olivat valheellisesti kertoneet löytäneensä kyseisen naisen ja kertoneet myös naisen äidin tietävän asiasta. Asianomistaja oli käskenyt surmata naiset ja hävittää ruumiit. Asianomistaja oli maksanut vastaajille pyytämistään rikoksista 30 000 euroa.

Syytekohdassa 21 käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että B, C ja eräs kanssavastaaja olivat suunnitelmansa mukaisesti menneet asianomistajan asunnolle, jossa asianomistaja oli pahoinpidellyt mainittua kanssavastaajaa. B ja C olivat kaataneet kanssavastaajansa päälle verta ja uskotelleet asianomistajalle tämän kuolleen. Asianomistaja oli maksanut vastaajille 35 000 euroa ruumiin hävittämisestä.

Syytekohdassa 24 käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A, B, C ja D olivat yhdessä asianomistajan kanssa laatineet suunnitelman kahden henkilön sieppaamisesta ja lunnaiden vaatimisesta. Vastaajat olivat erehdyttäneet asianomistajaa järjestämällä tekaistut sieppaustilanteet ja uskottelemalla asianomistajalle sieppausten uhrien kuolleen. Asianomistaja oli käskenyt hävittää ruumiit ja maksanut vastaajille sieppaamisista ja ruumiiden hävittämisestä yhteensä 35 000 euroa.

Vastaajat vaativat petosrikoksia koskevien syytteiden hylkäämistä väittäen, että sillä, että heidän menettelynsä mahdollisesti täytti petosrikoksen tunnusmerkistön, ei ollut asiassa merkitystä, koska petosrikoksia koskevalla kriminalisoinnilla ei ollut tarkoitettu suojattavan luottamusta siihen, että sopimuskumppani ryhtyy siihen rikolliseen menettelyyn, josta osapuolet ovat sopineet. Asianomistaja ei ansainnut rikosoikeuden suojaa hänen toimintansa lainvastaisten motiivien vuoksi. Joka tapauksessa petosrikoksen tunnusmerkistö ei täyttynyt, koska asianomistajalle ei ollut syntynyt vastaajien menettelyn johdosta taloudellista vahinkoa. Toisenlainen tulkinta olisi Suomen oikeusjärjestyksessä yleisesti noudatetun puuttumattomuusperiaatteen vastainen. Tämä periaate evää oikeussuojan lainvastaisilta ja hyvän tavan vastaisilta oikeustoimilta.

Käräjäoikeus katsoi asianosaisten kertomuksista ilmenevän, että asianomistaja oli tapahtuma-aikaan käyttänyt runsaasti alkoholia. Asianomistajan käsityksen mukaan hän oli ollut väkivaltaisen rikollisjärjestön johtaja, jonka määräyksestä ihmisiä pahoinpideltiin, siepattiin ja tapettiin. Käräjäoikeus katsoi A:n, B:n ja C:n yli vuoden ajan menettelyllään myötävaikuttaneen asianomistajan poikkeavan todellisuuskäsityksen syntymiseen ja ylläpitäneen sitä sekä lavastaneen useita tilanteita, joiden tarkoituksena oli ollut saada asianomistaja uskomaan, että tämä oli pahoinpidellyt ja tappanut useita ihmisiä tai että vastaajat olivat hänen määräyksestään tehneet näin. Käräjäoikeus piti uskottavana, että asianomistaja oli tapahtuma-aikaan ollut siinä käsityksessä, että hän oli aiheuttanut usean ihmisen pahoinpitelyn, sieppauksen tai kuoleman. Käräjäoikeus katsoi, että sillä, että menettely, johon tekijät olivat totuudenvastaisesti luvanneet ryhtyä, oli lainvastaista, ei ollut merkitystä arvioitaessa, täyttikö menettely petoksen tunnusmerkistön.

Käräjäoikeus luki syytekohdassa 9 A:n, B:n, D:n, E:n, F:n ja heidän kanssavastaajansa syyksi 25.–28.8.2019 tehdyn törkeän petoksen, syytekohdassa 10 B:n, C:n, D:n ja G:n syyksi 9.–18.9.2019 tehdyn törkeän petoksen, syytekohdassa 14 A:n, B:n ja C:n sekä kahden kanssavastaajan syyksi 18.–22.11.2019 tehdyn petoksen, syytekohdassa 16 C:n syyksi 31.12.2019–7.2.2020 tehdyn petoksen, syytekohdassa 18 B:n ja C:n syyksi 10.–20.3.2020 tehdyn törkeän petoksen, syytekohdassa 21 B:n ja C:n syyksi 15.–31.3.2020 tehdyn törkeän petoksen sekä heidän kanssavastaajansa syyksi petoksen sekä syytekohdassa 24 A:n, B:n, C:n ja D:n syyksi 1.4.–27.8.2020 tehdyn törkeän petoksen.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n, B:n, C:n, D:n, E:n, F:n ja G:n eri pituisiin vankeusrangaistuksiin ja velvoitti heidät korvaamaan asianomistajalle eri syytekohdissa petosrikoksella aiheuttamansa taloudelliset vahingot.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Antti Oinas ja Toni Värttö sekä käräjänotaari Veronica Lankinen.

Vaasan hovioikeuden tuomio 30.8.2024 nro 24/132544

A, B, C, D, E, F ja G valittivat hovioikeuteen vaatien muun ohessa petosrikossyytteiden sekä niihin liittyvien asianomistajan vahingonkorvausvaatimusten hylkäämistä.

Hovioikeus totesi, että mitään henkirikoksia tai muita rikoksia ei ollut tehty eikä niitä ollut ollut aikomustakaan tehdä, vaan syytteessä selostettujen tekojen yksinomaisena tarkoituksena oli erehdyttää huomattavia rahamääriä asianomistajalta. Hovioikeus katsoi johtopäätöksenään, että etenkään väitetyssä asetelmassa asianomistajalta ei voitu evätä petosrikoksen asianomistajalle lain mukaan kuuluvaa oikeussuojaa, mikäli petosrikoksen keskeiset tunnusmerkistötekijät täyttyvät.

Oikeudellisesti oli hovioikeuden mukaan perustellumpaa rangaista petokseen syyllistyneitä henkilöitä heidän tekemistään rikoksista ja asianomistajaa vastaavasti niistä rikoksista, joita hänen menettelynsä täyttää, kuten käräjäoikeus oli tehnytkin. Hovioikeuden mukaan erityisesti taloudellisen vahingon osalta merkityksellistä oli vielä se, että asianomistajalta syytteen mukaan erehdytetyt varat olivat kuuluneet hänelle, eikä näin ollen voitu katsoa, ettei asianomistajalle olisi erehdyttämisistä aiheutunut taloudellista vahinkoa. Siitä seikasta, että syytteessä tarkoitetut sopimukset eivät suorituskanteen perusteina saisi oikeussuojaa tuomioistuimissa, ei seurannut sitä, että asianomistajalle ei olisi rikosten täyttyessä aiheutunut korvauskelpoista taloudellista vahinkoa. Tällainen tulkinta olisi hovioikeuden mukaan petosrikoksesta tehtyyn tulkintaan nähden epäjohdonmukainen, eikä sitä voitu perustella puuttumattomuusperiaatteellakaan.

Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion vastaajien syyksi luettujen petosrikosten osalta. Koska syyksilukemista ei muutettu, vastaajia ei vapautettu vahingonkorvausvelvollisuudesta asianomistajalle.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Annette Laukkonen, Timo Saranpää ja Johanna Borgmästars.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle, B:lle, C:lle, D:lle, E:lle, F:lle ja G:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, täyttääkö hovioikeuden selvitetyksi katsoma menettely kutakin vastaajaa koskevissa syytekohdissa petoksen tai törkeän petoksen tunnusmerkistön, sekä kysymystä siitä, onko asianomistajalle aiheutunut kyseisissä syytekohdissa vahinkoa, jonka vastaajat ovat velvollisia korvaamaan.

A, B, C, D, E, F ja G vaativat valituksissaan, että syytteet petosrikoksista ja niihin liittyvät vahingonkorvausvaatimukset hylätään.

Syyttäjät ja asianomistaja vaativat vastauksissaan, että valitukset hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja alempien oikeusasteiden ratkaisut

1. Alemmat oikeusasteet ovat katsoneet selvitetyksi, että asianomistaja on tapahtuma-aikaan ollut siinä valheellisessa uskossa, että hän oli toiminut väkivaltaisen rikollisjärjestön johtajana, jonka määräyksestä ihmisiä oli pahoinpidelty, siepattu ja tapettu. Hovioikeus on katsonut asiassa käyneen luotettavasti ilmi, että asianomistajan alkoholinkäyttö on syytteessä tarkoitettuna ajanjaksona ollut huomattavan runsasta, ja luonnehtinut asianomistajan todellisuuskäsitystä tapahtuma-aikaan harhaiseksi. Etenkin A, mutta myös B ja C ovat hovioikeuden mukaan varsin määrätietoisesti käyttäneet asianomistajan alkoholinkäyttöä ja vaikutusalttiutta hyväkseen tekojensa toteuttamisessa.

2. Hovioikeus on lukenut yhteensä seitsemän asianomistajaan kohdistunutta petosrikosta eri vastaajien syyksi eri rooleissa syytekohdissa 9, 10, 14, 16, 18, 21 ja 24. Asianomistaja on erehdytetty maksamaan vastaajille perusteettomasti korvausta muun muassa henkirikoksista ja ruumiiden hävittämisestä salaamalla asianomistajalta sen, että vastaajien lavastamia rikoksia ei ollut todellisuudessa tapahtunut ja että vastaajat eivät ole aikoneet ryhtyä hänen edellyttämiinsä toimenpiteisiin.

3. Syytekohdassa 9 asianomistaja on riitautunut F:n kanssa, minkä jälkeen A, B, D, E ja eräs kanssavastaaja ovat kohdistaneet F:ään näennäistä väkivaltaa. Asianomistajalle on uskoteltu F:n kuolleen, ja asianomistaja on maksanut ruumiin hävittämisestä 56 000 euroa.

4. Syytekohdassa 10 G on riitautunut asianomistajan kanssa, minkä jälkeen B, C ja D ovat kohdistaneet G:hen näennäistä väkivaltaa. Asianomistajalle on uskoteltu G:n kuolleen, ja asianomistaja on maksanut ruumiin hävittämisestä 50 000 euroa.

5. Syytekohdassa 14 A, B ja C sekä kaksi kanssavastaajaa ovat tavanneet asianomistajan, ja mainitut kanssavastaajat ovat esiintyneet syytekohdissa 9 ja 10 väkivallan uhreiksi uskoteltujen henkilöiden sisarena ja vaimona. Asianomistaja on vaatinut naisten surmaamista ja ruumiiden hävittämistä ja maksanut pyytämistään henkirikoksista 13 500 euroa.

6. Syytekohdassa 16 asianomistaja on maksanut C:lle 8 700 euroa kuvitteellisen henkilön sieppaamisesta, tämän vaimon toimittamisesta kotimaahansa sekä tietokoneen ja muistitikun tuhoamisesta.

7. Syytekohdassa 18 B ja C ovat uskotelleet asianomistajalle löytäneensä asianomistajan aikaisemmin väkivaltaisesti kohteleman naisen ja kertoneet myös tämän äidin tietävän asiasta. Asianomistaja on maksanut 30 000 euroa naisen ja tämän äidin surmaamisesta ja ruumiiden hävittämisestä.

8. Syytekohdassa 21 B ja C ovat erään kanssavastaajan kanssa menneet asianomistajan asunnolle, jossa tämä on pahoinpidellyt mainittua kanssavastaajaa. B ja C ovat uskotelleet asianomistajalle kanssavastaajan kuolleen, ja asianomistaja on maksanut 35 000 euroa ruumiin hävittämisestä.

9. Syytekohdassa 24 asianomistaja, A, B ja C sekä D ovat laatineet suunnitelman kahden henkilön sieppaamisesta ja lunnaiden vaatimisesta. Vastaajat ovat järjestäneet tekaistut sieppaustilanteet ja videoineet näistä toisen. Asianomistajalle on uskoteltu sieppausten uhrien kuolleen, minkä jälkeen tämä on käskenyt hävittää ruumiit. Asianomistaja on maksanut sieppaamisista ja ruumiiden hävittämisistä 35 000 euroa.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

10. Asiassa on kysymys siitä, täyttääkö hovioikeuden selvitetyksi katsoma vastaajien menettely petosrikoksen tunnusmerkistön ja ovatko vastaajat syyllistyneet petosrikoksiin ottaen erityisesti huomioon niiden toimien laatu, joista asianomistaja on erehdytetty heille maksamaan. Kysymys on lisäksi siitä, ovatko vastaajat aiheuttaneet asianomistajalle taloudellista vahinkoa, jonka he ovat velvollisia korvaamaan.

Sovellettava rangaistussäännös

11. Rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan petoksesta on tuomittava se, joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä. Saman luvun 2 §:ssä säädetään törkeästä petoksesta.

Täyttääkö vastaajien menettely petosrikoksen tunnusmerkistön?

12. Vastaajien tarkoituksena on ollut saada asianomistaja uskomaan kuvitteellisiin vakaviin rikoksiin ja maksamaan vastaajille kyseisten rikosten peittelemisestä uusin rikoksin, joita vastaajilla ei ole ollut aikomustakaan tehdä. Toisin kuin muissa syytekohdissa, syytekohdassa 24 kysymyksessä olleen sieppaamisen suunnittelemisen on aloittanut asianomistaja. Tässäkään syytekohdassa vastaajat eivät ole aikoneetkaan toteuttaa rikoksia sillä tavoin kuin he ovat asianomistajalle uskotelleet, vaan he ovat myöhemmässä vaiheessa asianomistajalta rahaa saadakseen erehdyttäneet tätä uskottelemalla, että uhrit ovat sieppauksen yhteydessä kuolleet, minkä jälkeen asianomistaja on maksanut vastaajille ruumiiden hävittämisestä.

13. Korkein oikeus toteaa, että vastaajat ovat erehdyttämällä tahallisesti asianomistajaa tämän maksuihin johtaneista olosuhteista saaneet asianomistajan tekemään syytteessä tarkoitetut suoritukset tarkoituksenaan hankkia itselleen taloudellista hyötyä. Vastaajilla ei ole ollut laillista oikeutta erehdyttämällä saamiinsa maksuihin, joten vastaajien tavoittelema hyöty on ollut oikeudetonta. Vastaajat ovat menettelyllään aiheuttaneet asianomistajalle taloudellista vahinkoa, kun asianomistajan varallisuus on vähentynyt kyseisten varojen menettämisen myötä. Vastaajien menettely täyttää siten petosrikoksen tunnusmerkistön.

Puuttumattomuusperiaate

14. Vastaajat ovat vaatineet syytteiden hylkäämistä vedoten erityisesti siihen, että asianomistajan pyytämät palvelukset ovat olleet lain tai hyvän tavan vastaisia, eivätkä ne siten saa niin sanotun puuttumattomuusperiaatteen vuoksi oikeussuojaa.

15. Yksityisoikeudessa on perinteisesti katsottu, että lain tai hyvän tavan vastaiset oikeustoimet – esimerkiksi sopimukset rikoksen tekemisestä – ovat pätemättömiä ja niiden osalta noudatetaan niin sanottua puuttumattomuusperiaatetta. Sen lisäksi, että esimerkiksi sopimuksessa tarkoitettua suoritusvelvollisuutta ei tällöin voida toteuttaa oikeusteitse, myöskään jo tehtyjen suoritusten takaisin saaminen oikeusteitse ei tällöin ole mahdollista, vaikka toisen osapuolen vastasuoritus jäisi saamatta. Kuten Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2022:44 (kohta 14) todennut, puuttumattomuusperiaatetta on pidettävä velvoiteoikeudellisena poikkeuksena, jonka soveltamisala on suppea.

16. Rikosoikeudessa puuttumattomuusperiaatteelle ei ole perinteisesti annettu merkitystä ratkaisuperusteena. Korkeimman oikeuden vanhemmassa ratkaisukäytännössä petosrikoksesta on tuomittu muun ohessa laittoman alkoholikaupan (KKO 1921 II 263, KKO 1921 II 328, KKO 1924 II 302, KKO 1924 II 795, KKO 1948 II 439) ja laittoman uhkapelin (KKO 1927 II 432, KKO 1948 II 370, KKO 1962 II 79) yhteydessä tapahtuneesta erehdyttämisestä siitä huolimatta, että asianomistajan sitoumus on ollut lain tai hyvän tavan vastainen.

17. Korkein oikeus toteaa, että rikosoikeuden tavoitteet ja puuttumattomuusperiaatteeseen perinteisesti liitetyt päämäärät puhuvat voimakkaasti sitä vastaan, että puuttumattomuusperiaatetta sovellettaisiin rikosasiassa vastuusta vapauttavana perusteena. Rikosoikeuteen liittyy asianomistajan suojaamisen lisäksi myös muita tavoitteita, eikä rangaistavan menettelyn alaa ja siten rikoksentekijän vastuuta ole perusteltua kaventaa sen vuoksi, että myös asianomistajan toiminta on ollut rikollista tai muuten moitittavaa. Edelleen kun yksityisoikeudessa on sovellettu puuttumattomuusperiaatetta, taustalla on osaltaan ollut pyrkimys torjua rikollista tai muuten moitittavaa toimintaa. Tällöin on johdonmukaista, että puuttumattomuusperiaatetta ei sovelleta rikosoikeudellisena vastuuvapausperusteena.

18. Petoskriminalisoinnin ensisijaisena tarkoituksena on suojata varallisuutta ja asianomistajan oikeutta määrätä omaisuudestaan (KKO 2015:88, kohta 14). Korkein oikeus to­teaa, että lain tai hyvän vastaiseen sopimukseen erehdyttämistä ei voida katsoa oikeutetuksi ja siten rikosvastuun ulkopuolelle jääväksi, vaikka tällaisia sopimuksia ei yksityisoikeudellisesti suojattaisi. Taloudellisen vahingon aiheuttaminen toista erehdyttämällä on näin ollen rangaistavaa siitä huolimatta, että asianomistajan pyytämä suoritus on liittynyt lainvastaiseen toimintaan.

Syyksilukemista koskeva johtopäätös

19. Korkein oikeus katsoo edellä lausutuin perustein, että petosrikoksen tunnusmerkistön täyttävät teot syytekohdissa 9, 10, 14, 16, 18, 21 ja 24 on luettava vastaajien syyksi hovioikeuden katsomin tavoin.

Vahingonkorvausvelvollisuus

20. Vastaajat ovat vedonneet siihen, että he eivät ole vahingonkorvausvastuussa asianomistajaa kohtaan, vaikka heidän katsottaisiin syyllistyneen petosrikoksiin. Osa vastaajista on vedonnut siihen, että edellä käsitellystä puuttumattomuusperiaatteesta seuraa, ettei sopimusten perusteella tehtyjä rahasuorituksia ole palautettava, koska kysymys on ollut rikosten tekemistä koskevista sopimuksista. Osa vastaajista on katsonut, että asianomistajalle ei voida katsoa aiheutuneen vahinkoa siitä, että rikokset, joista tämä on maksanut, on jätetty tekemättä.

21. Vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n mukaan milloin vahinko on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla tai julkista valtaa käytettäessä taikka milloin muissa tapauksissa on erittäin painavia syitä, käsittää vahingonkorvaus hyvityksen myös sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.

22. Asianomistajan korvausvaatimukset perustuvat siihen, että vastaajat ovat aiheuttaneet hänelle petosrikoksilla taloudellista vahinkoa. Vastaajien on edellä katsottu syyllistyneen kyseisiin petosrikoksiin ja aiheuttaneen erehdyttämällä asianomistajalle petoksen tunnusmerkistön tarkoittamin tavoin taloudellista vahinkoa hänen varallisuutensa vähennyttyä vastaajille suoritettujen maksujen myötä.

23. Edellä todetuin tavoin puuttumattomuusperiaatteesta voi seurata, että esimerkiksi kun on tehty sopimus rikoksen tekemisestä, sopijapuoli ei voi oikeusteitse saada maksusuorituksiaan takaisin vedoten siihen, että toinen sopijapuoli ei ole tehnyt rikosta sovitulla tavalla. Asianomistajan vaatimuksissa ei kuitenkaan nyt ole kysymys hänen suorittamiensa maksujen palauttamisesta tällaisella perusteella, vaan vastaajien petosrikoksilla aiheuttaman taloudellisen vahingon korvaamisesta vahingonkorvauslain säännösten mukaisesti. Ottaen huomioon, mitä edellä on todettu puuttumattomuusperiaatteesta soveltamisalaltaan suppeana poikkeuksena, Korkein oikeus katsoo, ettei kyseinen periaate anna aihetta poiketa siitä, mitä vahingonkorvauslaissa säädetään rangaistavaksi säädetyllä teolla aiheutetun vahingon korvaamisesta. Hovioikeuden tuomion lopputulosta vahingonkorvausvelvollisuuden osalta ei siten ole aihetta muuttaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Lena Engstrand, Juha Mäkelä, Jussi Tapani ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Pekka Pöyhönen.