KKO:2026:26

Rikosasian asianomistaja tarvitsi hovioikeudessa jatkokäsittelyluvan, vaikka vastaaja oli tuomittu käräjäoikeudessa ankarampaan rangaistukseen kuin kahdeksan kuukautta vankeutta, kun asianomistaja vaati hovioikeudessa muutosta käräjäoikeuden tuomioon vain käräjäoikeuden hylkäämän syytekohdan osalta sekä yhteisen rangaistuksen korottamista vain vaatimansa uuden syyksilukemisen perusteella.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomio 3.3.2025 nro 1026 4429

Käräjäoikeus luki rikosasian vastaajan syyksi muun ohella kolme asianomistajaan kohdistunutta rikosta, mutta hylkäsi syytteen kahdesta samaan asianomistajaan kohdistuneesta rikoksesta. Käräjäoikeus tuomitsi vastaajan edellä mainituista ja muista hänen syykseen luetuista teoista vankeuteen 12 vuodeksi.

Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet laamanni Anders Cederberg ja käräjätuomarit Paula Korhonen ja Julia Korkatti.

Helsingin hovioikeuden päätös 13.10.2025 nro 1038 2471

Asianomistaja valitti hovioikeuteen vaatien vastaajan tuomitsemista rangaistukseen myös toisesta hylätyksi tulleesta syytekohdasta sekä rangaistuksen korottamista, mikäli vastaajan syyksi luetaan myös mainitun syytekohdan mukainen rikos.

Hovioikeus siirsi Korkeimman oikeuden ratkaistavaksi kysymyksen siitä, tarvitseeko asianomistaja jatkokäsittelyluvan asiassa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Karita Lassila, Salla Vaahtera ja Heikki Kemppinen.

Asian käsittely Korkeimmassa oikeudessa

Ennakkopäätöskysymys on otettu ratkaistavaksi 29.10.2025.

Asianomistajalle on varattu tilaisuus antaa lausuma ennakkopäätöskysymyksestä. Hän ei ole antanut lausumaa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on lukenut rikosasian vastaajan syyksi muiden rikosten ohella kolme asianomistaja A:han kohdistunutta rikosta ja tuominnut tälle yhteisen 12 vuoden vankeusrangaistuksen, mutta hylännyt syytteen kahdesta A:han kohdistuneesta rikoksesta. Vastaaja on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut erään asianomistajaa koskevan syytekohdan hylkäämistä sekä rangaistuksen alentamista. Myös asianomistaja A on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut, että vastaaja tuomitaan yhdestä häntä koskevasta, käräjäoikeuden hylkäämästä syytekohdasta ja että vastaajalle tuomittua vankeusrangaistusta tämän muutosvaatimuksen menestyessä korotetaan.

2. Hovioikeus on oikeudenkäymiskaaren 30 a luvun 7 §:n nojalla siirtänyt Korkeimman oikeuden ratkaistavaksi kysymyksen: ”Tarvitseeko rikosasian asianomistaja hovioikeudessa jatkokäsittelyluvan tilanteessa, jossa vastaaja on tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin kahdeksan kuukautta vankeutta ja asianomistaja valittaa käräjäoikeuden hylkäämästä syytekohdasta vaatien samalla vastaajan rangaistuksen korottamista, mutta vain jos syyksilukemista koskeva vaatimus hyväksytään?” Tämä kysymys on hovioikeudessa vireillä olevassa asiassa merkityksellinen arvioitaessa sitä, tarvitseeko A hovioikeudessa jatkokäsittelyluvan.

Jatkokäsittelylupaa koskevat säännökset ja esityöt

3. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 5 §:n 1 momentissa säädetyn pääsäännön mukaan asiassa tarvitaan jatkokäsittelylupa, kun käräjäoikeuden ratkaisuun haetaan muutosta valittamalla.

4. Tästä jatkokäsittelylupajärjestelmän pääsäännöstä on säädetty rikosasioiden osalta poikkeuksia pykälän 2 ja 3 momentissa. Pykälän 2 momentin mukaan rikosasian vastaaja, joka on tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin kahdeksan kuukautta vankeutta, ei tarvitse jatkokäsittelylupaa miltään osin asiassa, jos valitus koskee hänen syykseen luettua rikosta taikka rangaistusta. Pykälän 3 momentin mukaan syyttäjä tai asianomistaja ei tarvitse jatkokäsittelylupaa miltään osin asiassa, jos vastaaja on tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin kahdeksan kuukautta vankeutta ja valitus koskee vastaajan syyksi luettua rikosta taikka vastaajalle tuomittua rangaistusta.

5. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 5 § on tullut voimaan 1.10.2015, jolloin jatkokäsittelylupajärjestelmän soveltamisalaa on laajennettu. Lain muutosta koskevassa hallituksen esityksessä on todettu, että rikosasian asianomistaja tarvitsisi aina jatkokäsittelyluvan valittaessaan hovioikeuteen (HE 246/2014 vp s. 1 ja 18). Perustuslakivaliokunta kuitenkin kiinnitti huomiota siihen, että esitys periaatteessa heikensi rikoksen uhrin prosessuaalista asemaa rikosoikeudenkäynnissä, ja katsoi, että tasavertaisten prosessuaalisten keinojen vaatimuksen perusteella lakivaliokunnan tuli muuttaa sääntelyä siten, että asianomistajalta ei edellytetä jatkokäsittelylupaa niissä tilanteissa, joissa vastaajaltakaan ei sitä vaadita (PeVL 59/2014 vp s. 6).

6. Lakivaliokunta katsoi perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten, että sääntelyä tuli muuttaa siten, asianomistajalta ei edellytetä jatkokäsittelylupaa, jos vastaajaltakaan ei sitä vaadita. Lakivaliokunta totesi myös, ettei ehdotetusta muutoksesta seurannut, että luvan tarpeellisuus määräytyisi juttukohtaisesti, vaan se määräytyisi edelleenkin asianosaiskohtaisesti. (LaVM 24/2014 vp s. 3–4.) Voimassa oleva 3 momentti vastaa sanamuodoltaan lakivaliokunnan ehdotusta.

Korkeimman oikeuden arviointi

7. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 5 §:n 3 momentin sanamuodon mukaan rikosasian asianomistaja ei tarvitse jatkokäsittelylupaa miltään osin asiassa, jos vastaaja on tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin kahdeksan kuukautta vankeutta ja valitus koskee vastaajan syyksi luettua rikosta taikka vastaajalle tuomittua rangaistusta. Asianomistaja tarvitsee siten jatkokäsittelyluvan niissä tilanteissa, joissa asianomistajan valitus asiassa koskee muuta kuin käräjäoikeuden vastaajan syyksi lukemaa rikosta taikka vastaajalle syyksi luetusta rikoksesta tuomittua rangaistusta.

8. Lakia tulkittaessa lähtökohtana on säännöksen sanamuoto. Lain esitöistä ilmenevät kannanotot jatkokäsittelylupajärjestelmän laajentamisen yleisistä tavoitteista eivät oikeuta sovellettavan säännöksen tulkintaa säännöksen nimenomaisesta sanamuodosta poikkeavalla tavalla. Lakivaliokunnan toteamin tavoin jatkokäsittelyn tarvetta ei edelleenkään tule arvioida juttukohtaisesti, vaan asianosaiskohtaisesti. A:n tarvetta jatkokäsittelyluvalle arvioidaan siten vain sillä perusteella, mitä hänen muutoksenhakunsa koskee, eikä tämän arvioinnin kannalta ole merkityksellistä esimerkiksi se, mitä vastaaja on valituksessaan hovioikeudelle vaatinut.

9. A on valittanut hovioikeuteen käräjäoikeuden tuomiosta siltä osin kuin siinä oli hylätty häntä asianomistajana koskeva syytekohta. Asianomistajan valitus ei siten koske käräjäoikeuden vastaajan syyksi lukemaa rikosta.

10. A on vaatinut myös rangaistuksen korottamista, mutta vain siinä tapauksessa, että vastaajan syyksi hovioikeudessa luetaan A:n vaatimin tavoin käräjäoikeuden hylkäämän syytekohdan mukainen rikos. Valitus ei siten koske myöskään vastaajalle käräjäoikeudessa syyksi luetuista rikoksista tuomittua rangaistusta pykälän 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Asian arviointiin ei vaikuta se, että valituksenalaisen syytekohdan syyksilukemisen mahdollisesti muuttuessa hovioikeuden tulee määrätä yhteinen vankeusrangaistus uudelleen.

11. Kun A:n valitus hovioikeudessa koskee yksinomaan käräjäoikeudessa hylättyä syytekohtaa ja sen perusteella tuomittavaa rangaistusta, oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 5 §:n 3 momentin poikkeussäännös ei sovellu arvioitaessa hänen tarvettaan jatkokäsittelylupaan. Jatkokäsittelyluvan tarvetta on siten arvioitava oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 5 §:n 1 momentista ilmenevän pääsäännön mukaan.

12. Edellä todetuin perustein Korkein oikeus katsoo, että rikosasian asianomistaja A tarvitsee tässä asiassa jatkokäsittelyluvan hovioikeudessa.

Päätöslauselma

Korkein oikeus vastaa ennakkopäätöskysymykseen seuraavasti:

Rikosasian asianomistaja A tarvitsee jatkokäsittelyluvan hovioikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Kirsti Uusitalo, Alice Guimaraes-Purokoski, Tuija Turpeinen ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Laura Ritakari-Rautio.