KKO:2026:25

Aikuisikäiset A ja B olivat lähetelleet toisilleen seksuaalisia viestejä, kuvia ja videoita. A oli B:n pyynnöstä ottanut itsestään kuvia ja videoita siten, että 9-vuotias C oli nukkunut vähäpukeisen A:n vieressä ja näkynyt osassa kuvia ja videoita. Osassa kuvista ja videoista A oli B:n pyynnöstä tyydyttänyt itseään.

Korkein oikeus katsoi A:n syyllistyneen tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 20 luvun 6 §:n 1 momentin (486/2019) mukaiseen lapsen seksuaalisen hyväksikäyttöön ja rikoslain 20 luvun 4 §:n 2 momentin (495/2011) mukaiseen pakottamiseen seksuaaliseen tekoon.

A:n menettely täytti myös tuomitsemishetkellä voimassa olleen rikoslain 20 luvun 14 §:n 1 momentin (723/2022) seksuaalisen kajoamisen lapseen tunnusmerkistön. Korkein oikeus katsoi, että tuomitsemishetkellä voimassa olleen lain soveltaminen ei johtanut lievempään lopputulokseen, ja sovelsi tekohetkellä voimassa ollutta lakia.

RL 3 luku 2 §
RL 20 luku 4 § 2 mom (495/2011)
RL 20 luku 6 § 1 mom (486/2019)
RL 20 luku 10 § 2 mom (509/2014)
RL 20 luku 14 § 1 mom (723/2022)
RL 20 luku 23 § 2 mom (723/2022)

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden tuomio 22.9.2023 nro 23/135254

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että aikuisikäiset A ja B olivat lähetelleet toisilleen seksuaalisia viestejä, kuvia ja videoita. A oli B:n pyynnöstä ottanut itsestään vähäpukeisia kuvia ja videoita siten, että 9-vuotias asianomistaja C oli nukkunut A:n vieressä ja näkynyt osassa kuvia ja videoita. Lisäksi osassa kuvista ja videoista A oli B:n pyynnöstä tyydyttänyt itseään käsin.

B oli viestittänyt A:lle olevansa kiihottunut pelkästään ajatellessaan pyytämäänsä videota. A ja B olivat viestitelleet, oliko C A:n seurassa ja C:n läsnäoloon liittyvästä kiinnijäämisen riskistä sekä kiihottuuko B A:n lähettämistä kuvista ja videoista vai A:n rajojen kokeilusta.

Käräjäoikeus katsoi, että B:n pyytämillä ja A:n lähettämillä kuvilla ja videoilla sekä C:n läsnäololla ja näkymisellä osassa kuvia ja videoita oli ollut seksuaalinen tarkoitus. Teko oli kohdistunut C:hen. Teko oli toteutettu käyttäen hyväksi C:n nukkumista. C ei ollut tullut tietoiseksi menettelystä, mutta A:n ja B:n kannalta oli ollut sattumanvaraista ja ennalta arvaamatonta, oliko C tullut siitä tietoiseksi tekohetkellä tai myöhemmin. Lisäksi käräjäoikeus katsoi, että teko oli loukannut olennaisesti C:n seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

Käräjäoikeus katsoi, että A ja B olivat yhdessä tehneet kuuttatoista vuotta nuoremmalle C:lle seksuaalisia tekoja, jotka olivat omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä, ja että A ja B olivat yhdessä käyttämällä hyväkseen sitä, että C oli ollut unitilan aiheuttaman tiedottomuuden tai muun avuttoman tilan takia kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, saaneet hänet alistumaan seksuaalisten tekojen kohteeksi, mikä oli olennaisesti loukannut C:n seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

Käräjäoikeus luki tekohetken lain nojalla A:n ja B:n syyksi 31.10.–2.11.2020 tehdyt lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pakottamisen seksuaaliseen tekoon. Käräjäoikeus tuomitsi A:n hänen syykseen luetuista rikoksista yhteiseen 9 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus katsoi, ettei tuomitsemishetkellä voimassaolleen lain soveltaminen olisi johtanut lievempään lopputulokseen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Markus Möttönen ja lautamiehet.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 30.8.2024 nro 24/132497

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tanja Makkonen, Virpi Pääkkönen ja Tero Vauhkonen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että syyte hylätään tai että tekoa arvioidaan tuomitsemishetkellä voimassa olevan lain mukaisena seksuaalisena kajoamisena lapseen ja rangaistusta alennetaan.

Syyttäjä ja C vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että A ja B olivat lähetelleet toisilleen seksuaalisia viestejä, kuvia ja videoita. A oli B:n pyynnöstä ottanut itsestään kuvia ja videoita siten, että 9-vuotias asianomistaja oli nukkunut vähäpukeisen A:n vieressä ja näkynyt osassa kuvia ja videoita. Osassa kuvista ja videoista A oli B:n pyynnöstä tyydyttänyt itseään käsin. Käräjäoikeus on tuominnut A:n 31.10.-2.11.2020 tehdystä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pakottamisesta seksuaaliseen tekoon yhteiseen 9 kuukauden ehdollisen vankeusrangaistukseen.

2. A on valittanut hovioikeuteen. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

3. Korkeimmassa oikeudessa on ensiksi kysymys siitä, onko A syyllistynyt tekohetkellä voimassa olleiden rikoslain 20 luvun 6 §:n 1 momentin (486/2019) mukaiseen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja saman luvun 4 §:n 2 momentin (495/2011) mukaiseen pakottamiseen seksuaaliseen tekoon. Jos näin on, arvioitavaksi tulee kysymys siitä, johtaako voimassa olevan rikoslain 20 luvun (723/2022) soveltaminen lievempään lopputulokseen.

Tekohetkellä voimassa olleet säännökset ja oikeusohjeet

4. Tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 20 luvun 6 §:n 1 momentin (486/2019) mukaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi muun muassa se, joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä.

5. Tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 20 luvun 4 §:n 2 momentin (495/2011) mukaan pakottamisesta seksuaaliseen tekoon tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi muun muassa se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, saa hänet alistumaan seksuaalisen teon kohteeksi ja se olennaisesti loukkaa hänen seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan. Säännöksessä tarkoitetusta tilasta on kysymys esimerkiksi silloin, kun henkilö nukkuu.

6. Seksuaalisella teolla tarkoitetaan tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 20 luvun 10 §:n 2 momentin (509/2014) mukaan sellaista tekoa, joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen.

7. Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan rangaistussäännöksen tarkoituksena on suojella lasta tätä vahingoittavilta seksuaalisilta teoilta. Teon seksuaalinen olennaisuus on arvioitava objektiivisesti ulkonaisesti havaittavien seikkojen perusteella, ja arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota kaikkiin määritelmäsäännöksessä mainittuihin seikkoihin eli tekijään, teon kohteeseen ja teko-olosuhteisiin. Seksuaalisen teon määritelmää koskevien esitöiden mukaan eräitä tekotapoja voidaan pitää luonteeltaan seksuaalisesti olennaisina tekijän tarkoitusperistä riippumatta. Eräissä tilanteissa määritelmässä tarkoitettua olennaisuutta arvioitaessa merkitystä voi olla myös sillä, missä tarkoituksessa teko tapahtuu. Tämä liittyy hallituksen esityksen mukaan määritelmässä mainittuihin teko-olosuhteisiin. (HE 282/2010 vp s. 8, 109–110 ja LaVM 43/2010 vp s. 9.)

8. Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan rangaistussäännöksen soveltamisalaan kuuluvien tekojen piiri on laaja, ja se on täsmentynyt lain esitöiden ja oikeuskäytännön perusteella (ks. esim. HE 212/2018 vp s. 7). Korkein oikeus on todennut, että seksuaalisesti olennainen teko voi kohdistua lapseen, vaikkei lasta suoraan kosketeta, puhutella tai katsota seksuaalisesti merkitsevällä tavalla (KKO 2011:34, kohta 9). Seksuaalisesti olennainen teko voi myös kohdistua nukkuvaan lapseen esimerkiksi alastonta lasta valo- tai videokuvaamalla (KKO 2010:52 ja KKO 2015:50).

9. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön täyttymisen edellytyksenä on, että teko on omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä. Tekoa ja sen tapahtumaolosuhteita on ar­vioitava siltä kannalta, johtaako vallinneissa olosuhteissa tapahtunut teko tyypillisesti lapsen tulevan kehityksen vaarantumiseen (KKO 2010:52, kohta 5). Myös nukkuvaan lapseen kohdistuvassa teossa, jossa lapsi ei ole tullut tietoiseksi häneen kohdistetusta teosta, teko voi olla omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä (KKO 2015:50).

10. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2015:50 tekijä oli valo- ja videokuvannut 7-vuotiaan lapsen alastonta alaruumista ja sukupuolielintä tämän nukkuessa, mistä lapsi ei ollut tullut tietoiseksi. Korkein oikeus katsoi (kohta 11), että arvioitaessa onko teko ollut omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä, on otettava huomioon myös se, onko teon tulemiseen lapsen tietoon niin varteenotettava mahdollisuus, että tekoa sen vahingoittavan vaikutuksen vuoksi on pidettävä säännöksessä tarkoitetulla tavalla vahingollisena. Tunnusmerkkiä ”on omiaan” on tällaisessa tapauksessa perusteltua tulkita siten, että se kuvaa teon tyypillistä vahingollisuutta siitä riippumatta, tuleeko teko tosiasiallisesti kohteen tietoon. Yleisen elämänkokemuksen perusteella voidaan arvioida, että tällainen tapaus yleensä tulee jossakin vaiheessa lapsen tietoon ja että se on silloin omiaan vahingoittamaan hänen kehitystään. Korkein oikeus arvioi, että kyseisessä asiassa se mahdollisuus, että lapsi saa tietää menettelystä tulevaisuudessa, oli edelleen varteenotettava.

11. Tekijän tahallisuuden on katettava teon seksuaalisesti olennainen luonne ja se, että teko on käsillä olevissa olosuhteissa omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä. Tekijän pitää olla mainituista seikoista tahallisuuden edellyttämällä tavalla tietoinen. (KKO 2025:92, kohta 11.) Vaikka teon seksuaalinen olennaisuus arvioidaan objektiivisin perustein, tekijän tarkoitus tulee ottaa huomioon tahallisuutta arvioitaessa (LaVM 43/2010 vp s. 9).

Arviointi tässä asiassa

12. Käsillä olevassa asiassa arvioitavana on ensinnäkin, onko lapselle tehty seksuaalisesti olennaisia tekoja, kun lapsi on nukkunut itsestään seksuaalisia kuvia ja videoita ottaneen A:n vieressä ja näkynyt osassa niistä. Tällaisessa tilanteessa arviointi siitä, onko lapseen kohdistunut seksuaalinen teko, on tehtävä tapauskohtaisten olosuhteiden perusteella.

13. A:n ja B:n välisestä viestikeskustelusta ilmenee, että B on useasti pyytänyt A:lta tämän seksuaalista toimintaa sisältävää valokuva- ja videoaineistoa siten, että nukkuva asianomistaja on paikalla ja näkyy kuvissa ja videoissa. A:n ottamiin ja B:lle lähettämiin valokuviin ja videoihin on sisältynyt A:n seksuaalisen toiminnan kuvaamista nukkuvan asianomistajan vieressä. Asianomistaja on myös näkynyt osassa aineistoa. B on lisäksi ilmaissut A:lle tällaisen aineiston kiihottavan häntä. A ja B ovat viestitelleet siitä, oliko asianomistaja A:n seurassa ja asianomistajan läsnäoloon liittyvästä kiinnijäämisen riskistä. A on esittänyt B:lle kysymyksen siitä, kiihottuuko tämä aineistosta vai A:n rajojen kokeilusta.

14. Korkein oikeus katsoo B:n pyyntöjen ja muun viestikeskustelun osoittavan, että nukkuvan asianomistajan paikallaolo ja näkyminen valokuvissa ja videoissa on ollut osa A:n ja B:n välistä seksuaalista toimintaa. Näissä olosuhteissa A:n ja B:n seksuaalinen toiminta on kohdistunut myös nukkuvaan asianomistajaan siten, että hänelle on katsottava tehdyn seksuaalisesti olennaisia tekoja. Tämän asian arvioinnissa ei ole merkitystä sillä, että asianomistaja ei ole ollut alasti eikä häntä ole riisuttu, tai että A on asianomistajan läheinen, minkä vuoksi asianomistajan nukkumiseen A:n kanssa samassa sängyssä ei sinänsä liity epätavanomaisia piirteitä.

15. Korkein oikeus katsoo lisäksi, että on olemassa varteenotettava mahdollisuus siihen, että asianomistaja saa tietää menettelystä tulevaisuudessa. Siten asianomistajaan kohdistunut seksuaalinen teko on omiaan vahingoittamaan hänen kehitystään, vaikka menettely ei ole tekohetkellä tullut hänen tietoonsa.

16. Pakottamista seksuaaliseen tekoon koskevalla rangaistussäännöksellä suojataan henkilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Lapseen kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön säätäminen rangaistavaksi perustuu mainitun yleisen suojaamistavoitteen lisäksi siihen, että laissa määrättyä ikärajaa nuorempia lapsia halutaan suojella heitä vahingoittavilta seksuaalisilta teoilta myös lapsen omasta tahdosta riippumatta. Nämä rikostunnusmerkistöt eivät siten ole toisiinsa nähden sellaisessa suhteessa, että lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä voitaisiin pitää erityissäännöksenä, jonka soveltaminen syrjäyttäisi pakottamista seksuaaliseen tekoon koskevan rangaistussäännöksen. (KKO 2010:52, kohta 9 ja KKO 2015:50, kohta 19.)

17. Asianomistaja on ollut tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 20 luvun 4 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tiedottomuuden tilassa, koska hän ei nukkuessaan ole kyennyt millään tavoin reagoimaan kuvaamiseen. Tällaisessa tilassa asianomistaja on rangaistussäännöksessä tarkoitetulla tavalla saatu alistumaan kuvaamiselle, minkä on katsottava olennaisesti loukkaavan asianomistajan seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

18. Korkein oikeus katsoo, että B:n esittämien pyyntöjen ja muun viestikeskustelun perusteella A:n on käsillä olleissa olosuhteissa täytynyt ymmärtää tekojensa kohdistuneen myös nukkuvaan asianomistajaan, tälle näin tehtyjen tekojen seksuaalisesti olennainen luonne sekä se, että teot ovat omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä. Käsillä olleissa olosuhteissa A:n on lisäksi täytynyt ymmärtää saavansa asianomistajan nukkumista hyväksikäyttäen tämän alistumaan seksuaalisten tekojen kohteeksi. A on siten toiminut tahallisesti ja hänen menettelynsä täyttää tekoaikana voimassa olleen lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pakottamisen seksuaaliseen tekoon tunnusmerkistöt.

Lievemmän lain periaate

19. Voimassa olevan rikoslain 20 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan seksuaalisesta kajoamisesta lapseen on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi muun muassa se, joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä. Säännös vastaa tekoaikana voimassa ollutta rikoslain 20 luvun 6 §:n 1 momentin (486/2019) mukaista lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöä. Seksuaalisen teon määritelmä luvun 23 §:n 2 momentissa vastaa sanamuodoltaan tekoaikana voimassa olleen lain mukaista määritelmää.

20. Rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Pykälän 2 momentin mukaan silloin, kun tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan kuitenkin uutta lakia, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen.

21. Korkein oikeus toteaa, että A:n menettely täyttää voimassa olevan rikoslain 20 luvun 14 §:n 1 momentin tunnusmerkistön. Asiassa on vielä arvioitava, johtaako voimassa olevan lain soveltaminen lievempään lopputulokseen kuin tekohetken lain soveltaminen.

22. Arvioitaessa sitä, johtaako tuomitsemishetkellä voimassa olevan lain soveltaminen lievempään lopputulokseen, vertailu on perustettava siihen, mihin konkreettiseen lopputulokseen yhtäältä tekohetkellä voimassa olleen rangaistussäännöksen ja toisaalta tuomitsemishetkellä voimassa olevan rangaistussäännöksen soveltaminen johtaa (KKO 2024:62, kohta 14). Rangaistusasteikkojen vertailun tai rikosnimikkeiden vertailun perusteella ei voida suoraan päätellä, että voimassa olevan lain soveltaminen johtaisi lievempään lopputulokseen (kohta 13).

23. Rikoslain 20 luvun uudistamiseen johtaneen hallituksen esityksen perusteluista ilmenee, että lainsäätäjän tarkoituksena on lainsäädännön selkiyttämiseksi, yksinkertaistamiseksi ja soveltamisongelmien välttämiseksi, että lapsiin kohdistuneisiin tekoihin sovellettaisiin pääsääntöisesti vain lapsiin kohdistuvia rikoksia koskevia säännöksiä erityissäännöksinä ja alle 16-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvien rikosten nimikkeet ja rangaistusasteikot olisivat aiempaa ankarampia (HE 13/2022 vp s. 43 ja 97). Kuitenkin hallituksen esityksessä todetulla tavalla seksuaalisen kajoamisen lapseen rangaistusasteikko on enimmäisrangaistuksen osalta matalampi kuin niissä muutosta edeltävissä tapauksissa, joissa on tuomittu rikoslain 7 luvun säännöksiä soveltaen yhteiseen rangaistukseen seksuaaliseen tekoon pakottamisesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä (HE 13/2022 vp s. 62).

24. Tässä asiassa tekohetken lain soveltaminen johtaa siihen, että A:n menettely luetaan hänen syykseen sekä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä että pakottamisena seksuaaliseen tekoon ja näistä rikoksista tuomitaan yhteinen rangaistus. Voimassa olevaa lakia sovellettaessa A:n menettelyä arvioitaisiin yksin seksuaalisena kajoamisena lapseen. Tekohetken lain mukainen ankarin yhteinen enimmäisrangaistus olisi rikoslain 7 luvun 2 §:n nojalla korkeampi kuin seksuaalisesta kajoamisesta lapseen tuomittava enimmäisrangaistus.

25. Korkein oikeus toteaa, että tekohetken lain mukaan kahden eri tunnusmerkistön täyttävät rikokset on tehty samalla tosiasiallisella menettelyllä. Moitittavaa A:n menettelyssä on erityisesti ollut seksuaalisten tekojen kohdistuminen lapseen tavalla, joka on ollut omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä, eikä moitittavuusarvioinnin kannalta olennaista itsenäistä merkitystä ole sillä, että samalla on loukattu lapsen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Toisaalta seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaaminen on sellainen seikka, joka tulee ottaa huomioon myös määrättäessä rangaistusta voimassa olevan lain mukaisesta seksuaalisesta kajoamisesta lapseen. Lisäksi säädetyt vähimmäis- ja enimmäisrangaistukset lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä ja seksuaalisessa kajoamisessa lapseen ovat samat, kun rangaistusasteikko pakottamisesta seksuaalisen tekoon on mainittuja rikoksia lievempi.

26. Korkein oikeus katsoo, ettei voimassa olevassa sääntelyssä ole lievennetty arvioitavana olevan menettelyn rikosoikeudellista arvostelua tekoajan mukaiseen sääntelyyn verrattuna. Voimassa olevan lain soveltaminen ei siten johda tässä tapauksessa lievempään lopputulokseen kuin tekohetken lain soveltaminen, vaan teosta tulisi tuomita vastaava seuraamus kuin tekohetkellä voimassa olleen lain perusteella. Asiassa on näin ollen sovellettava tekohetkellä voimassa olleita rikoslain säännöksiä.

Korkeimman oikeuden johtopäätös

27. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että A on syyllistynyt hovioikeuden hänen syykseen lukemaan lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja pakottamiseen seksuaaliseen tekoon. Aihetta hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei ole.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Mika Ilveskero, Timo Ojala, Pekka Pulkkinen ja Heli Melander. Esittelijä Anssi Rantala.