KKO:2026:21

Rikosasian vastaajat olivat syyllistyneet törkeisiin huumausainerikoksiin myymällä Subutex-tabletteja ja amfetamiinia. Vastaajat olivat rahoittaneet amfetamiinin hankintaa Subutex-tablettien myynnistä saamilla varoillaan.

Korkein oikeus katsoi, että peräkkäisissä huumausainekaupoissa rikoshyödyn määränä oli pidettävä huumausainekaupoista saatujen varojen yhteismäärää riippumatta siitä, millä varoilla huumausaine-eriä oli hankittu. (Ään.) Vrt. KKO:2007:1

Vahvennettu jaosto

RL 10 luku 2 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 30.12.2021 nro 21/156101

Käräjäoikeus katsoi A:n, B:n, C:n ja D:n syyllistyneen joulukuun 2020 ja kesäkuun 2021 välisenä aikana tehtyihin törkeisiin huumausainerikoksiin. Käräjäoikeuden mukaan huumausainerikosten tekemistä varten erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän jäsenet A, B ja C olivat muun ohessa myyneet 5 000 kappaletta Subutex-tabletteja ja 8,9 kilogrammaa amfetamiinia. D:n katsottiin muun ohessa myyneen omaan lukuunsa 500 Subutex-tablettia ja 1 560 grammaa amfetamiinia.

Syyttäjän A:han, B:hen ja C:hen yhteisvastuullisesti kohdistama kaikkiaan 233 500 euron menettämisseuraamusvaatimus perustui 5 000 Subutex-tabletin myynnistä saadun 100 000 euron ja 8,9 amfetamiinikilogramman myynnistä saadun 133 500 euron yhteismäärään. D:hen kohdistunut menettämisseuraamusvaatimus perustui hänen myymiensä Subutex-tablettien ja amfetamiinin myynnistä saatuun yhteismäärään.

Käräjäoikeuden mukaan A:n, B:n ja C:n kohdalla oli riidatonta, että Subutex-tablettien myyntihinta oli 20 euroa kappaleelta. Syyttäjän menettämisseuraamusvaatimuksessa käyttämä amfetamiinin myynnin grammahinta oli riidaton. A, B ja C olivat siten saaneet huumausaineiden myynnistä yhteensä 233 500 euroa.

A, B ja C olivat rahoittaneet huumausaine-erien hankintaa edellisten huumausaine-erien myynnistä saamillaan tuotoilla. Käräjäoikeus katsoi, että rikoksen tuottaman hyödyn kertautumisen välttämiseksi amfetamiinin levittämisestä saatua hyötyä arvioitaessa vähennyksenä oli otettava huomioon amfetamiinin hankintahinta 85 000 euroa. Käräjäoikeus tuomitsi A:n, B:n ja C:n yhteisvastuullisesti menettämään valtiolle rikoksen tuottamana hyötynä 148 500 euroa.

Käräjäoikeus katsoi D:n saaneen rikoshyötyä 500 Subutex-tabletin myynnistä ainakin 10 000 euroa ja 780 gramman amfetamiinin myynnistä laskennallisesti ainakin 31 200 euroa. Amfetamiinin hankintahinta oli ollut 13 500 euroa.

Käräjäoikeuden mukaan D oli rahoittanut sittemmin myymänsä amfetamiinin hankintaa edellisistä huumausaine-eristä saamillaan tuotoilla. Käräjäoikeus katsoi, että hyödyn kertautumisen välttämiseksi amfetamiinin levittämisestä saatua hyötyä arvioitaessa vähennyksenä oli otettava huomioon amfetamiinin hankintaan käytetty Subutex-tablettien levittämisestä saatu rikoshyöty. Käräjäoikeus tuomitsi D:n menettämään valtiolle rikoksen tuottamana hyötynä 31 200 euroa.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Elisa Savolainen ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 22.6.2023 nro 23/126243

Syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A:n, B:n ja C:n menetettäväksi tuomittava rikoshyöty korotetaan 233 500 euroksi ja D:n 41 200 euroksi.

Hovioikeus totesi menettämisseuraamusten osalta kysymyksen olevan erityisesti siitä, tuleeko tietyn huumausaine-erän kohdalla menetettäväksi tuomittavasta rikoshyödystä vähentää erän hankintaan käytetty rahamäärä, jos myöhempi erä katsotaan hankitun aikaisemman huumausaine-erän myynnistä saaduilla tuotoilla. Hovioikeus viittasi korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöön (KKO 2015:74, KKO 2017:56 ja KKO 2022:53) sekä oikeuskirjallisuudessa esitettyyn ja totesi, etteivät rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/42/EU täytäntöönpanon yhteydessä tehtyjen lainmuutosten esityöt tai myöhempi oikeuskäytäntö antaneet tukea johtopäätökselle, että rikoshyödyn määrää olisi arvioitava toisin kuin käräjäoikeus oli tehnyt. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota menettämisseuraamusten osalta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kristina Isaksson, Anna-Maija Ruohoniemi ja Juha Terho.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa A:lle, B:lle, C:lle ja D:lle tuomittujen rikoshyötyä koskevien menettämisseuraamusten osalta.

Valituksessaan syyttäjä vaati A:lle, B:lle ja C:lle yhteisvastuullisesti tuomitun menettämisseuraamuksen korottamista 233 500 euroksi ja D:lle tuomitun menettämisseuraamuksen korottamista 41 200 euroksi.

A, B, C ja D vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.

Asian käsittely Korkeimmassa oikeudessa

Korkeimman oikeuden presidentin määräyksestä asia on ratkaistu vahvennetussa jaostossa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Hovioikeus on lainvoimaisesti katsonut A:n, B:n ja C:n syyllistyneen törkeisiin huumausainerikoksiin. A:n, B:n ja C:n on katsottu yhdessä muodostaneen huumausainerikosten tekemiseen erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän. Syyttäjän A:han, B:hen ja C:hen kohdistama 233 500 euron suuruinen vaatimus yhteisvastuullisesta menettämisseuraamuksesta perustuu siihen, että he ovat myyneet 5 000 kappaletta Subutex-tabletteja 100 000 eurolla ja 8,9 kilogrammaa amfetamiinia 133 500 eurolla.

2. Hovioikeus on lainvoimaisesti lukenut D:n syyksi kaksi törkeää huumausainerikosta. Syyttäjän D:hen kohdistama 41 200 euron menettämisseuraamus perustuu 500 Subutex-tabletin myymiseen 10 000 eurolla ja 1 560 amfetamiinigramman myymiseen 31 200 eurolla.

3. Käräjäoikeuden tuomion mukaan A, B ja C ovat saaneet Subutex-tablettien myynnistä 100 000 euroa ja amfetamiinin myynnistä 133 500 euroa. Amfetamiinin hankintahinta on ollut 85 000 euroa, ja tätä hankintaa vastaajat ovat rahoittaneet amfetamiinin hankintaa edeltäneestä Subutex-tablettien myynnistä saamillaan tuotoilla. Käräjäoikeus on katsonut, että A:n, B:n ja C:n kohdalla amfetamiinin yhteenlaskettuja myyntihintoja vastaavasta laskennallisesta 133 500 euron rikoshyödystä on kaksinkertaisen hyödyn menettämisen välttämiseksi tullut vähentää amfetamiinin hankintahinta 85 000 euroa. Käräjäoikeus on tuominnut A:n, B:n ja C:n yhteisvastuullisesti menettämään valtiolle rikoksen tuottamana hyötynä 148 500 euroa.

4. Käräjäoikeus on katsonut D:n saaneen Subutex-tablettien levittämisestä ainakin 10 000 euroa, ja amfetamiinin osalta laskennallinen hyöty oli 31 200 euroa. Amfetamiinin hankintahinta on ollut 13 500 euroa. Amfetamiinin hankintaan on käytetty Subutex-tableteista saatu hyöty. Hyödyn kertaantumisen välttämiseksi hänen kohdallaan yhteenlasketuista myyntihinnoista on tullut vähentää amfetamiinin hankintaa edeltäneestä Subutex-tablettien myynnistä saatu 10 000 euroa. Käräjäoikeus on tuominnut D:n menettämään valtiolle rikoksen tuottamana hyötynä 31 200 euroa.

5. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota menettämisseuraamusten osalta.

Kysymyksenasettelu

6. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn määrittämisessä otettava huomioon se, että myöhemmin myytyjä huumausaine-eriä on rahoitettu aiemmasta huumausainekaupasta saaduilla varoilla.

Sovellettavat säännökset ja tulkinta-aineisto 

7. Rikoslain 10 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan valtiolle on tuomittava menetetyksi rikoksen tuottama taloudellinen hyöty, jolla tarkoitetaan 1) rikoksella välittömästi saatua omaisuutta; 2) 1 kohdassa tarkoitetun omaisuuden sijaan tullutta omaisuutta; 3) 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun omaisuuden tuottoa; 4) 1–3 kohdassa tarkoitetun omaisuuden ja tuoton arvoa ja 5) rikoksella saadun säästön arvoa. Pykälän 2 momentin mukaan, jos hyödyn määrästä ei ole saatavissa selvitystä tai se on vain vaikeuksin esitettävissä, hyöty on arvioitava ottaen huomioon rikoksen laatu, rikollisen toiminnan laajuus ja muut olosuhteet. Pykälästä ei ilmene, miten rikoshyödyn määrä tarkemmin lasketaan.

8. Rikoslain 10 luvun 2 §:n 1 momentin säännöksellä on pantu kansallisesti täytäntöön rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/42/EU (”konfiskaatiodirektiivi”) 2 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan rikoshyötyä koskevat säännökset.

9. Konfiskaatiodirektiivin 1 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että direktiivissä vahvistetaan vähimmäissäännöt, joiden nojalla omaisuus voidaan tuomita menetetyksi rikosasiassa. Direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan rikoshyödyllä tarkoitetaan kyseisessä direktiivissä rikoksen välittömästi tai välillisesti tuottamaa taloudellista etua; se voi muodostua mistä tahansa omaisuudesta, ja siihen kuuluvat minkä tahansa rikoksen välittömästi tuottaman hyödyn myöhempi uudelleensijoittaminen tai muuntaminen ja mitkä tahansa taloudellista arvoa omaavat edut. Direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotta rikoshyöty tai rikoshyödyn arvoa vastaava omaisuus voidaan tuomita joko kokonaan tai osittain menetetyksi rikoksen johdosta annetulla lainvoimaisella tuomiolla.

10. Kun rikoslain 10 luvun 2 § on muutettu tässä asiassa sovellettavaan muotoonsa, tarkoituksena on osaltaan ollut laajentaa mahdollisuutta tuomita rikoksesta peräisin oleva omaisuus valtiolle menetetyksi (HE 4/2016 vp s. 1 ja 31–34 ja LaVM 4/2016 vp s. 1–2). Taloudellisen hyödyn aiempaa täsmällisempää määrittelyä on pidetty perusteltuna rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen ja siitä johdettavan täsmällisyysvaatimuksen kannalta (PeVL 8/2016 vp s. 2–3). Lain esitöistä (HE 4/2016 vp ja LaVM 4/2016 vp) ei kuitenkaan ilmene, että rikoshyödyn laskemista koskevaa oikeustilaa olisi ollut tarkoitus peruslähtökohdiltaan muuttaa direktiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä.

11. Oikeuskäytännössä on rikoslain 10 luvun 2 §:n esitöiden (HE 4/2016 vp s. 5) mukaisesti vakiintuneesti katsottu, että rikoshyötynä tulee pääsääntöisesti menettää vain todellinen nettohyöty. Näin voidaan turvata sen tavoitteen toteutuminen, että menettämisseuraamus ei muodostu rangaistuksen luonteiseksi seuraamukseksi. Nettohyötyperiaatetta on kuitenkin rikoshyötyä laskettaessa syytä noudattaa ainoastaan silloin, kun rikoshyödystä vähennettäväksi vaaditut kustannukset eivät ole liittyneet muuhun rikolliseen toimintaan. Rikoksen valmistelusta tai täytäntöönpanosta aiheutuneet kustannukset voidaan pääsääntöisesti ottaa vähennyksenä huomioon menetettäväksi tuomittavaa taloudellista hyötyä laskettaessa, jollei niiden aiheutumiseen sinänsä liity rangaistavaa menettelyä. Huumausaineiden myynnin kohdalla aineiden ostohintaa ei oteta huomioon vähennyksenä, sillä huumausaineiden hankkiminen on itsessään rangaistavaa. (Ks. esim. KKO 2004:73, kohta 12, KKO 2007:1, kohta 13 ja KKO 2017:56, kohdat 14–16.)

12. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2007:1 soveltaessaan aiemmin voimassa ollutta rikoslain 10 luvun 2 §:ää (875/2001) todennut (kohta 15), että huumausainerikoksen tuottaman hyödyn laskemisen perusteena on huumausaine-erien myymisestä saatujen kauppahintojen yhteismäärä. Saman rikoksentekijän peräkkäisistä kaupoista saamien myyntihintojen yhteenlaskeminen saattaa kuitenkin joissain tilanteissa johtaa hyödyn moninkertaiseen menettämiseen. Jos uusien huumausaineiden ostoa rahoitetaan aiemmista kaupoista saaduilla myyntituloilla, myöhemmästä kaupasta saatuun myyntihintaan sisältyy sellaista hyötyä, joka on tuomittava menetetyksi jo aiemman kaupan perusteella. Lain mukaan rikoksen tekijälleen tuottama hyöty on kuitenkin menetettävä vain yhteen kertaan. Edelleen ratkaisussa on lausuttu (kohta 16), että hyödyn moninkertainen menettäminen olisi täsmällisesti poissuljettavissa vain, jos toiminnan rahoituksesta olisi tarkka selvitys. Käytännössä tällaisen selvityksen esittämiseen ei yleensä ole mahdollisuutta sen enempää syyttäjällä kuin vastaajallakaan. Tarkan selvityksen puuttuessa menettämisseuraamuksen kertautuminen on pyrittävä estämään tarkastelemalla huumausainerikosta kokonaisuutena. Näissä tilanteissa huumausainerikoksen tekijälleen tuottama kokonaishyöty joudutaan viime kädessä arvioimaan.

13. Mainitussa ennakkopäätöksessä oli kysymys tilanteesta, jossa tekijä oli ostanut ja myynyt huumausaineita pienissä erissä kerrallaan noin puolentoista vuoden ajan rahoittaakseen omaa huumausaineiden käyttöään. Toimintaan alun perin sijoitettujen varojen määrä oli ollut verraten vähäinen ja tekijä oli jatkanut välitystoimintaansa aiemmista kaupoista saaduilla tuloilla. Korkein oikeus arvioi tekijän saaman kokonaishyödyn täydeksi määräksi 15 000 euroa, kun tekijän saamasta yhteenlasketusta 27 239 euron myyntitulosta tehtiin tuntuva vähennys rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn kertaantumisen estämiseksi (kohta 17).

Korkeimman oikeuden arviointi rikoshyödyn määrän laskemisesta huumausainekaupassa

14. Rikoshyödyn määränä huumausainekaupassa on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti pidettävä huumausaineiden myymisestä saatujen varojen yhteismäärää. Huumausaineiden hankintahintoja ei oteta huomioon laskennallisena vähennyksenä, eikä rikoshyötyä näin ollen määritetä tekijän kokonaisvarallisuusaseman muutoksen perusteella. Huumausaineita myynyt henkilö menettää huumausaineiden myynnistä saamiensa varojen ohella huumausaineiden ostamiseen käyttämänsä varat. Rikoslain 10 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan rikoshyödyn määrä on arvioitava vain, jos hyödyn määrästä ei ole saatavissa selvitystä tai se on vain vaikeuksin esitettävissä.

15. Lausuttu tarkoittaa, että huumausainekaupoista saatu rikoshyöty lasketaan niin sanottua bruttohyötyperiaatetta noudattaen. Bruttohyötyperiaatetta noudatettaessa myöskään peräkkäisissä huumausainekaupoissa ei tehdä laskennallista vähennystä huumausainekauppaan käytettyjen varojen alkuperän perusteella. Rikoshyöty lasketaan mainitulla tavalla riippumatta siitä, onko myöhemmin myytyjen huumausaineiden ostamiseen käytetty aiemmasta huumausainekaupasta saatuja ja rikoshyödyksi katsottavia varoja vai tekijän muita varoja.

16. Korkein oikeus toteaa, että säännönmukaisen laskennallisen vähennyksen tekeminen rikoshyödystä sillä perusteella, että aiemmasta huumausainekaupasta saatuja varoja käytetään sittemmin myytävien huumausaineiden ostoon, merkitsee to­siasiassa poikkeusta muutoin huumausainekauppojen osalta vakiintuneesti noudatetusta bruttohyötyperiaatteesta. Ennakkopäätöksessä KKO 2007:1 periaatteesta poikettiin tällä tavalla tapauksessa, jossa tekijä oli ostanut ja myynyt huumausaineita vähäisiä määriä rahoittaakseen omaa huumausaineen käyttöään. Oikeuskäytännössä on sittemmin poikettu periaatteesta yleisesti niissä tapauksissa, joissa huumausaineiden myyntiä on rahoitettu aiemmista huumausainekaupoista saaduilla varoilla.

17. Korkein oikeus katsoo, että aikaisempiin myynteihin perustuvan vähennyksen tekeminen menettämisseuraamuksesta kohtelee tekijöitä perusteettomasti eri tavalla esimerkiksi sen mukaan, mitä varoja myöhemmässä ostossa on käytetty, tai riippuen siitä, ostetaanko huumausaineita kerralla suurempi erä vai toistuvasti aiemmista huumausainekaupoista saaduilla varoilla. Vähennysten tekemisen voidaan katsoa olevan myös vastoin lainsäätäjän tavoitetta estää rikoksesta saatujen varojen käyttäminen uusiin rikoksiin (ks. tältä osin esim. HE 4/2016 vp s. 32). Vähennykset joudutaan lisäksi yleensä arvioimaan, koska tarkan selvityksen esittäminen huumausainekaupan rahoituksesta ei useinkaan ole mahdollista. Vähennysten tekeminen voi sen vuoksi johtaa vaikeasti ennakoitavissa olevaan ja epäyhtenäiseen menettämisseuraamuskäytäntöön varsinkin, jos aiemman hyödyn kertautumisvaikutus joudutaan arvioimaan aina uuden oston kohdalla.

18. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus katsoo, ettei ratkaisussa KKO 2007:1 omaksuttua poikkeusta huumausainekaupoissa muutoin noudatetusta bruttohyötyperiaatteesta voida pitää perusteltuna. Mikäli periaatteen soveltaminen johtaa yksittäistapauksessa epäoikeudenmukaiseen tai kohtuuttomaan lopputulokseen, menettämisseuraamusta on mahdollista kohtuullistaa rikoslain 10 luvun 10 §:n nojalla kohtuullistamisen edellytysten täyttyessä. Korkein oikeus katsoo siten ratkaisusta KKO 2007:1 poiketen, että peräkkäisissä huumausainekaupoissa rikoshyödyn määränä on pidettävä huumausainekaupoista saatujen varojen yhteismäärää riippumatta siitä, millä varoilla huumausaine-eriä on hankittu.

Rikoshyödyn määrä tässä asiassa

19. Koska vastaajien myymien huumausaineiden kauppahinnat ovat tässä tapauksessa selvillä, rikoslain 10 luvun 2 §:n 2 momentin säännös hyödyn määrän arvioimisesta ei tule sovellettavaksi, vaan rikoshyötyjen määrinä on pidettävä kauppahintojen yhteenlaskettuja määriä. Kyseiset määrät on lähtökohtaisesti tuomittava kokonaisuudessaan menetetyiksi.

20. A:n, B:n ja C:n yhteisvastuullisen menettämisseuraamuksen määränä on edellä lausutun perusteella pidettävä näiden myymien huumausaine-erien yhteenlaskettuja kauppahintoja eli 233 500 euroa. D:n menettämisseuraamuksen määränä on pidettävä hänen huumausaineiden myynnistä saamiaan 41 200 euroa.

21. Asiassa on kuitenkin vielä arvioitava, antaako se, että A, B, C ja D ovat rahoittaneet uudempien huumausaine-erien ostoja aiemmista huumausainekaupoista saamillaan varoilla, aihetta kohtuullistaa menettämisseuraamuksia.

Rikoshyödyn kohtuullistamisen lähtökohdat

22. Rikoslain 10 luvun 10 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan menettämisseuraamus saadaan jättää tuomitsematta, jos menettämisseuraamuksen tuomitseminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon rikoksen ja esineen tai omaisuuden laatu, vastaajan taloudellinen asema sekä muut olosuhteet. Pykälän 2 momentin perusteella menettämisseuraamus voidaan 1 momentissa mainituilla edellytyksillä määrätä koskemaan vain osaa esineestä tai omaisuudesta tai sen arvosta. Menetetyksi voidaan niin ikään tuomita osa sekä esineestä tai omaisuudesta että sen arvosta. Menetetyksi voidaan tuomita myös osa hyödystä.

23. Kohtuullistamisharkinta tehdään laista ilmenevästi tapauskohtaisesti kulloistenkin olosuhteiden perusteella kokonaisarviointina. Rikoslain 10 luvun 10 §:n 1 momentin 3 kohdan perustelujen mukaan yleensä kohtuullistaminen tulisi laajemmalti kyseeseen tuottamuksellisten kuin tahallisten rikosten yhteydessä. Seuraamuksen tarvetta arvioitaessa olisi otettava huomioon myös yleisen lainkuuliaisuuden ja yhdenvertaisuuden vaatimukset. Tässä harkinnassa voidaan ottaa huomioon muun ohella se, muodostuuko konfiskaatio tosiasiallisesti rankaisun luonteiseksi. Menettämisseuraamuksen tulee olla oikeudenmukaisessa suhteessa tuomittavan olosuhteisiin ja hänen syykseen luettuun menettelyyn. Käytännössä kohtuullistaminen tulee kyseeseen erityisesti silloin, kun vastaaja ei ole rikokseen osallinen tai siitä hyötynyt. (HE 80/2000 vp s. 34–35.)

Rikoshyödyn kohtuullistamisen edellytykset tässä asiassa

24. Vastaajien syyksi on luettu edellä kohdista 1 ja 2 ilmenevät törkeät huumausainerikokset. Tässä asiassa ei ole ilmennyt perusteita katsoa, että menettämisseuraamuksien tuomitsemista olisi pidettävä kohtuuttomana.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

A:n, B:n ja C:n yhteisvastuullisesti valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä menetettäväksi tuomittu määrä korotetaan 233 500 euroksi.

D:n valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä menetettäväksi tuomittu määrä korotetaan 41 200 euroksi.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet vahvennetussa jaostossa presidentti Tatu Leppänen sekä oikeusneuvokset Ari Kantor, Mika Huovila, Tuomo Antila, Kirsti Uusitalo (eri mieltä), Mika Ilveskero, Juha Mäkelä, Timo Ojala, Alice Guimaraes-Purokoski, Pekka Pulkkinen ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Pekka Pöyhönen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Uusitalo : Olen eri mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö tuomittavan menettämisseuraamuksen määrästä. Katson, ettei ole perusteita poiketa ratkaisussa KKO 2007:1 omaksutusta bruttohyötyperiaatteen tulkinnasta ja sen nojalla tehdystä niin sanotun kertaantumisvähennyksen tekemisestä. Tämän vuoksi hyväksyn hovioikeuden tuomion perusteluineen.