KKO:2026:16

A oli tuomittu kahdesta törkeästä eläinsuojelurikoksesta hänen laiminlyötyään huolehtia siitä, että hänen kaksi koiraansa saivat riittävästi hoitoa, ruokaa ja juotavaa, sillä seurauksella, että toinen koira oli nälkiintymisen seurauksena kuollut ja toinen oli myöhemmin löydetty A:n asunnosta sairaalloisen alipainoisena, nälkäisenä ja janoisena.

Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, ettei A:ta ollut pidettävä pysyvästi kykenemättömänä tai soveltumattomana omistamaan, pitämään tai hoitamaan eläimiä taikka muuten vastaamaan niiden hyvinvoinnista. Pysyvän eläintenpitokiellon edellytykset eivät siten täyttyneet, eikä hovioikeuden A:lle määräämää 15 vuoden pituista eläintenpitokieltoa ollut aihetta muuttaa.

RL 17 luku 23 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomio 28.9.2023 nro 23/137878

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli laiminlyönyt huolehtia siitä, että hänen kaksi koiraansa saivat riittävästi hoitoa, ruokaa ja juotavaa sillä seurauksella, että toinen koira oli nälkiintymisen seurauksena kuollut tammikuussa 2021 ja toinen koira oli helmikuussa 2022 löydetty A:n asunnosta sairaalloisen alipainoisena, nälkäisenä ja janoisena sekä muutoinkin hoitamattomana. Teot oli tehty erityisen raa’alla ja julmalla tavalla, ja ne olivat olleet myös kokonaisuutena arvostellen törkeitä.

Käräjäoikeus luki A:n syyksi kaksi törkeää eläinsuojelurikosta ja tuomitsi A:n yhteiseen 9 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Eläintenpitokiellon edellytyksiä arvioidessaan käräjäoikeus totesi, että A:n asunnosta ja eläinten elinolosuhteista esitettyjen kuvien ja A:n syyksi luetun menettelyn luonteen perusteella selvää oli, että rikokset olivat olleet seurausta A:n varsin kokonaisvaltaisesta elämänhallinnan menetyksestä. Tämän vuoksi oli ilmeistä, että syyttäjän vaatiman pysyvän eläintenpitokiellon määräämisen edellytykset olivat lähtökohtaisesti käsillä. Selvitystä ei ollut kuitenkaan esitetty A:n henkilökohtaisten haasteiden syntymisestä, kehittymisestä tai ennusteista, joten sitä, oliko häntä pidettävä pysyvästi kykenemättömänä pitämään eläimiä ja huolehtimaan niiden hyvinvoinnista, ei voitu arvioida. A:ta ei ollut myöskään aikaisemmin määrätty eläintenpitokieltoon. Käräjäoikeus määräsi A:n koiria koskevaan eläintenpitokieltoon 10 vuoden määräajaksi.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Peter Arvidsson.

Turun hovioikeuden tuomio 12.3.2024 nro 24/111078

Syyttäjä vaati hovioikeudessa, että eläintenpitokielto määrätään pysyväksi tai sitä ainakin pidennetään ja että kielto määrätään koskemaan kaikkia eläimiä.

Hovioikeus totesi, että A:n syyksi oli luettu kaksi törkeää eläinsuojelurikosta, joista kummankin tekoaika oli ollut varsin pitkä, noin puolitoista vuotta. Molemmissa rikoksissa oli ollut kysymys samanlaisesta menettelystä. Vähintäänkin ensimmäisen koiran kuoleman jälkeen A:n oli ollut ymmärrettävä menettelystään aiheutuvat seuraukset. A ei kuitenkaan vielä tässäkään vaiheessa ollut muuttanut toimintaansa. A:n menettely oli aiheuttanut koirille erittäin tuntuvaa kärsimystä.

A oli laiminlyönyt koirien riittävän ravinnon ja veden saannin, jotka olivat kaikkien eläinten selviytymisen kannalta välttämättömiä. Myös eläimen oleskelupaikan tietynasteinen siisteys oli tärkeä osa useimpien lemmikkieläinten hoitoa. Puutteet A:n vastuulla olleiden koirien hoidossa olivat liittyneet eläinlajista riippumattomiin perustarpeisiin. Hovioikeus katsoi, että A:n menettely osoitti hänessä kykenemättömyyttä huolehtia ainakaan tuolla hetkellä mistään eläinlajista. Tästä syystä eläintenpitokielto oli määrättävä koskemaan kaikkia eläimiä.

Selvitystä niistä syistä, jotka olivat johtaneet käsillä oleviin laiminlyönteihin, ei ollut saatu, joskin A:lla olisi ollut mahdollisuus tällaisen selvityksen esittämiseen. A:n menettelystä oli kuitenkin pääteltävissä, että syynä laiminlyönteihin oli ollut pikemminkin kokonaisvaltainen elämänhallinnan menettäminen kuin määrätietoinen pyrkimys kohdella eläimiä julmasti. Toisin kuin tarkoituksellinen julmuus eläimiä kohtaan, elämänhallinnan menettämisestä aiheutuvat laiminlyönnit eivät välttämättä osoittaneet henkilön olevan pysyvästi sopimaton huolehtimaan eläimistä. A:ta ei myöskään ollut aiemmin tuomittu eläintenpitokieltoon. Nämä seikat puhuivat pysyvän eläintenpitokiellon määräämistä vastaan.

A:n menettely oli kuitenkin ollut erittäin vakavaa ja pitkäkestoista. Törkeä eläinsuojelurikos osoitti tekijässä jo lähtökohtaisesti vakavaa piittaamattomuutta eläimen hyvinvoinnista. A:n syyksi oli luettu kaksi törkeää eläinsuojelurikosta, jotka eivät olleet omassa rikoslajissaankaan olleet lievimmästä päästä. A ei ollut tekoaikana ollut enää aivan nuori. Eläintenpitokiellon määräämisen tarkoituksena ei ollut eläinsuojelurikoksen tekijän rankaiseminen vaan eläinten hyvinvoinnin turvaaminen ja uusien rikosten estäminen. Nämä seikat puhuivat pysyvän eläintenpitokiellon määräämisen puolesta.

Hovioikeus katsoi, että pysyvän eläintenpitokiellon määräämisen edellytykset olivat sinänsä täyttyneet. Pysyvän kiellon lopullinen luonne huomioon ottaen kiellon määräämiselle pysyvänä tulisi kuitenkin olla erityisen painavat perusteet. Tällaisia voisi hovioikeuden näkemyksen mukaan olla ensimmäistä kertaa kieltoon määrättävän kohdalla etenkin terveydentilasta johtuva ilmeinen kykenemättömyys huolehtia eläimistä vastaisuudessa tai tietoinen pyrkimys aiheuttaa eläimelle kärsimystä. Hovioikeus katsoi, ettei ollut poissuljettua, että A myöhemmässä elämänvaiheessa soveltuisi pitämään ja omistamaan eläimiä. Hovioikeus päätyi harkinnassaan siihen, että eläintenpitokielto oli määrättävä 15 vuoden ajaksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Anne Laine ja Valtteri Kartio sekä asessori Mikael Pulkkinen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A määrätään pysyvään eläintenpitokieltoon, ja toissijaisesti, että A:lle määrättyä eläintenpitokieltoa pidennetään.

A ei vastannut valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A oli laiminlyönyt huolehtia siitä, että hänen kaksi koiraansa saivat riittävästi hoitoa, ruokaa ja juotavaa, sillä seurauksella, että toinen koira oli nälkiintymisen seurauksena kuollut tammikuussa 2021 ja toinen koira oli helmikuussa 2022 löydetty A:n asunnosta sairaalloisen alipainoisena, nälkäisenä ja janoisena. Teot oli tehty erityisen raa’alla ja julmalla tavalla, ja ne olivat olleet myös kokonaisuutena arvostellen törkeitä. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi kaksi törkeää eläinsuojelurikosta ja määrännyt A:n koiria koskevaan eläintenpitokieltoon kymmeneksi vuodeksi.

2. Syyttäjä on vaatinut hovioikeudessa eläintenpitokiellon määräämistä pysyväksi ja koskemaan kaikkia eläimiä. Hovioikeus on katsonut, että A:n menettely osoitti hänessä kykenemättömyyttä huolehtia ainakaan tuolla hetkellä mistään eläinlajista. Hovioikeus on määrännyt eläintenpitokiellon koskemaan kaikkia eläimiä. Hovioikeus on kuitenkin katsonut, ettei ollut poissuljettua, että A myöhemmässä elämänvaiheessa soveltuisi pitämään ja omistamaan eläimiä. Pysyvän eläintenpitokiellon puolesta ja sitä vastaan puhuvia seikkoja punnittuaan hovioikeus on päätynyt määräämään eläintenpitokiellon 15 vuoden ajaksi.

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A määrättävä kaikkia eläimiä koskevaan pysyvään eläintenpitokieltoon tai onko kiellon kestoa ainakin pidennettävä.

Sovellettavat säännökset

4. Rikoksen tekoaikaan voimassa olleen rikoslain 17 luvun 23 §:n 1 momentin (14/2011) mukaan se, joka tuomitaan törkeästä eläinsuojelurikoksesta, on samalla tuomioistuimessa määrättävä eläintenpitokieltoon. Tuomioistuin voi kuitenkin jättää kiellon määräämättä, jos siihen on erityisen painavia syitä. Mainittua säännöstä on sittemmin muutettu lailla 696/2023. Voimassa oleva rikoslain 17 luvun 23 §:n 1 momentti vastaa asiallisesti aikaisemmin voimassa ollutta säännöstä.

5. Rikoslain 17 luvun 23 §:n 2 momentin mukaan eläintenpitokieltoon määrätty ei saa omistaa, pitää eikä hoitaa eläimiä eikä muuten vastata eläinten hyvinvoinnista. Kielto voi koskea määrättyjä eläinlajeja tai eläimiä yleensä.

6. Sanotun pykälän 3 momentin mukaan eläintenpitokielto voidaan määrätä vähintään yhden vuoden määräajaksi tai pysyväksi. Eläintenpitokielto voidaan määrätä pysyväksi, jos 1) kieltoon määrättävä on syyllistynyt törkeään eläinsuojelurikokseen, 2) kieltoon määrättävälle on aiemmin lainvoimaisesti tuomittu määräaikainen eläintenpitokielto tai 3) kieltoon määrättävän terveydentila on heikko. Lisäksi edellytetään, että kieltoon määrättävää on pidettävä pysyvästi kykenemättömänä tai soveltumattomana omistamaan, pitämään tai hoitamaan eläimiä taikka muuten vastaamaan niiden hyvinvoinnista.

7. Pysyvän eläintenpitokiellon määrääminen on mahdollista vain laissa mainituissa tilanteissa siinä mainittujen edellytysten täyttyessä. Lain esitöissä (HE 97/2010 vp s. 27) on todettu, että törkeä eläinsuojelurikos osoittaa usein tekijässään jo lähtökohtaisesti vakavaa piittaamattomuutta eläinten hyvinvoinnista. Törkeään eläinsuojelurikokseen voi kuitenkin syyllistyä esimerkiksi hyvin nuorena, jolloin henkilön persoona on vasta muokkautumassa. Pysyvän eli koko tuomitun loppuiän kestävän eläintenpitokiellon määrääminen tulisi siksi kyseeseen vain, jos tuomittua olisi pidettävä pysyvästi kykenemättömänä tai soveltumattomana eläintenpitoon tai eläinten omistamiseen. Arvioinnissa voidaan ottaa huomioon tuomittavana olevan teon laatu, aikaisempi toiminta taikka kieltoon määrättävän henkilökohtaisista ominaisuuksista eläintenpidon kannalta merkityksellinen muu selvitys.

Eläintenpitokiellon määräämisen lähtökohdat

8. Eläintenpitokieltoa koskevalla sääntelyllä turvataan eläinten hyvinvointia, ja kyse on tulevaisuuteen ulottuvasta turvaamistoimesta. Kysymys ei ole eläinsuojelurikoksen lisärangaistuksesta, vaan kielto tulee määrätä niin pitkäksi aikaa kuin sitä voidaan pitää eläimiin kohdistuvien tulevien rikosten estämiseksi perusteltuna ja tarpeellisena. Eläintenpitokiellon määräämisen edellytyksiä arvioitaessa keskeistä on se, voidaanko henkilöä pitää sopimattomana tai kykenemättömänä huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista. Tätä arvioitaessa merkitystä on syyksi luetun eläinsuojelurikoksen vakavuusasteella ja sen laadulla. Arvioitaessa henkilön kykyä turvata eläinten hyvinvointi vastaisuudessa merkitystä on myös asiassa esitetyn selvityksen perusteella tehtävällä arviolla eläinsuojelurikoksen uusimisriskistä. Tässä arvioinnissa voidaan kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, millaista piittaamattomuutta rikoksen tekotapa ja muut teon olosuhteet osoittavat eläinten hyvinvointia kohtaan taikka miten laajamittaista ja pitkäaikaista säännösten vastainen menettely on ollut. (Ks. KKO 2024:78, kohta 9.) Viime kädessä kysymys on kokonaisharkinnasta.

9. Pysyvän eli tuomitun koko loppuelämän kestävän eläintenpitokiellon määrääminen on hyvin ankara seuraamus, etenkin, jos se määrätään kaikkia eläinlajeja koskevana (HE 97/2010 vp s. 11). Laissa ei ole säädetty menettelystä, jolla pysyvään eläintenpitokieltoon määrätyn henkilön olisi olosuhteiden olennaisesti muututtua mahdollista saattaa tuomioistuimen tai muunkaan viranomaisen uudelleen arvioitavaksi, onko eläintenpitokielto edelleen tarpeellinen turvaamistoimi eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tähän nähden Korkein oikeus katsoo, että pysyvän eläintenpitokiellon määräämisen kynnystä on pidettävä määräaikaista kieltoa selvästi korkeampana.

Korkeimman oikeuden arviointi eläintenpitokiellon määräämisestä

10. A on syyllistynyt kahteen törkeään eläinsuojelurikokseen, joten pysyvän eläintenpitokiellon edellytykset ovat tältä osin täyttyneet. Arvioitavana on, onko A:ta pidettävä pysyvästi kykenemättömänä tai soveltumattomana omistamaan, pitämään tai hoitamaan eläimiä taikka muuten vastaamaan niiden hyvinvoinnista.

11. Korkein oikeus toteaa, että eläintenpitokiellon määräämistä koskevan harkinnan lähtökohtana tulee olla edellä todetusti syyksi luettu rikollinen teko ja sen laatu ja vakavuus. A:n on selvitetty laiminlyöneen huolehtia siitä, että hänen koiransa ovat saaneet riittävästi hoitoa, ruokaa ja juotavaa. Toinen hänen koiristaan on kuollut tammikuussa 2021 nälkiintymisen, kuivumisen ja paksusuolen verenkiertohäiriön shokkitilaan ja sydänpysähdykseen. Pitkälle edennyt nälkiintymistila oli aiheuttanut koiralle pitkäaikaista voimakasta kärsimystä ja kipua. Ensimmäisen koiran kuoltua A:n toinen koira on löydetty myöhemmin helmikuussa 2022 A:n asunnosta sairaalloisen alipainoisena, nälkäisenä ja janoisena, eikä koiralla ollut ollut ruokaa tai juomaa tarjolla. Lisäksi A oli laiminlyönyt muun ohella koirien kynsien ja turkin hoidon. A:n asunnossa oli ollut runsaasti koiran jätöksiä, ja asunto oli ollut muutenkin epäsiisti ja sen myötä koiran terveydelle haitallinen.

12. Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi luetut törkeät eläinsuojelurikokset kohdistuvat eläinten perustarpeisiin ja ovat jo lajissaan siinä määrin vakavia, että niiden perusteella on aihetta epäillä, voidaanko A:n katsoa tulevaisuudessakaan olevan kykenevä ja soveltuva huolehtimaan minkään eläimen hyvinvoinnista. Eläintenpitokielto onkin määrätty koskemaan kaikkia eläimiä. A:n syyksi luettujen rikosten laatu ja vakavuus puhuvat yhtäältä myös sen puolesta, että eläintenpitokielto määrättäisiin pysyvänä.

13. Toisaalta hovioikeus on katsonut näytetyksi, että syynä hoidon laiminlyönteihin on ollut pikemminkin A:n kokonaisvaltainen elämänhallinnan menettäminen kuin määrätietoinen pyrkimys kohdella eläimiä julmasti, eikä tätä ole aihetta arvioida Korkeimmassa oikeudessa esitetyn perusteella toisin. A on ollut teot tehdessään noin 30-vuotias aikuinen, jolloin elinikäisellä kiellolla on hänen kohdallaan hyvin pitkäaikainen vaikutus. Ottaen huomioon edellä mainitut rikosten tekemiseen liittyvät olosuhteet ja A:n nuorehko ikä, Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa kuitenkaan voida katsoa, että A olisi koko loppuelämänsä ajan kykenemätön tai soveltumaton omistamaan, pitämään tai hoitamaan mitään eläintä taikka muuten vastaamaan eläimen hyvinvoinnista. Sen vuoksi A:ta ei ole perusteltua määrätä pysyvään eläintenpitokieltoon.

14. Syyttäjä on toissijaisesti vaatinut, että A:lle määrättyä eläintenpitokieltoa pidennetään. Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi luettujen tekojen ilmentämään A:n eläintenpitoa koskevaan kyvyttömyyteen ja soveltumattomuuteen nähden määräaikaisen eläintenpitokiellon keston on oltava hyvin pitkä, etenkin kun hänen elämäntilanteensa kohentumisesta ei ole esitetty selvitystä. Syyksi luetut rikokset ja edellä selostetut niiden tekoon liittyvät olosuhteet huomioon ottaen hovioikeuden määräämää 15 vuoden eläintenpitokieltoa voidaan kuitenkin pitää eläinten suojelemiseksi riittävänä turvaamistoimena. Aihetta pidentää A:lle määrättyä eläintenpitokieltoa ei siten ole.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kirsti Uusitalo, Eva Tammi-Salminen, Tuija Turpeinen, Kaarlo Hakamies ja Heli Melander. Esittelijä Matti Pyöriä.