KKO:2026:10

Käräjäoikeus oli vahvistanut adoption A:n ja tämän täysi-ikäisen tytärpuolen välille. Päätöksen saatua lainvoiman A vaati hänelle määrätyn edunvalvojan edustamana päätöksen purkamista sillä perusteella, että hän ei ollut adoptiohakemuksen tekemisen aikaan kyennyt ymmärtämään asian merkitystä.
Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että edunvalvojalla oli kelpoisuus edustaa A:ta purkuasiassa.

L holhoustoimesta 29 §
OK 12 luku 1 a §

Asian aikaisempi käsittely

A oli Varsinais-Suomen käräjäoikeudelle toimitetussa hakemuksessa vaatinut, että käräjäoikeus vahvistaa adoption hänen ja hänen täysi-ikäisen tytärpuolensa B:n välille.

Käräjäoikeus oli päätöksellään 14.9.2023 nro 1012 5967 vahvistanut adoption hakemuksen mukaisesti.

Ylimääräinen muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A vaati hänelle määrätyn edunvalvojan edustamana hakemuksessaan käräjäoikeuden päätöksen purkamista oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla. Hakemuksen mukaan A ei ollut adoptiohakemuksen tekemisen aikaan kyennyt ymmärtämään asian merkitystä.

B vaati lausumassaan hakemuksen jättämistä tutkimatta, koska edunvalvojalla ei ollut kelpoisuutta edustaa A:ta asiassa.

A antoi häneltä B:n lausuman johdosta pyydetyn lausuman.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Asian tausta

1. A on asianajaja X:n laatimassa, käräjäoikeudessa 24.8.2023 vireille tulleessa hakemuksessa vaatinut, että käräjäoikeus vahvistaa adoption hänen ja hänen täysi-ikäisen tytärpuolensa B:n välille. Käräjäoikeus on käsitellyt asian kirjallisesti kansliassa ja 14.9.2023 antamallaan päätöksellä vahvistanut adoption hakemuksen mukaisesti.

2. A:lle on vuonna 2024 määrätty edunvalvoja edustamaan häntä muun muassa edellä mainitun päätöksen lainmukaisuuden selvittämisessä sekä mahdollisessa päätöksen purussa.

3. A on edunvalvojansa edustamana Korkeimmassa oikeudessa vaatinut adoptiota koskevan päätöksen purkamista. Purkuhakemuksen mukaan A ei ollut adoptiota haettaessa kyennyt ymmärtämään asian merkitystä ja tieto tästä seikasta olisi johtanut asiassa toiseen lopputulokseen. B on vaatinut, että purkuhakemus jätetään tutkimatta, koska edunvalvojalla ei ole kelpoisuutta edustaa A:ta asiassa.

Hakemuksen tutkiminen

Kysymyksenasettelu

4. Asiassa on ensin ratkaistava, tuleeko Korkeimman oikeuden tutkia, onko edunvalvojalla kelpoisuus edustaa A:ta tässä purkuasiassa, vaikka edunvalvoja on nimenomaisesti määrätty muun muassa tämän tehtävän hoitamista varten. Jos vastaus on myönteinen, tulee arvioitavaksi, onko kyse holhoustoimesta annetun lain 29 §:n 3 momentissa lueteltuihin asioihin rinnastuvin tavoin henkilökohtaisesta asiasta, jossa edunvalvojalla ei ole kelpoisuutta edustaa A:ta. Sikäli kuin edunvalvojalla on kelpoisuus edustaa A:ta, on lisäksi arvioitava, kykeneekö A ymmärtämään purkuasian merkityksen siten, että jos edunvalvojan ja A:n katsottaisiin käyttäneen asiassa erimielisinä puhevaltaa, A:n kanta olisi ratkaiseva.

Sovellettavat säännökset ja arvioinnin lähtökohdat

5. Holhoustoimesta annetun lain 29 §:ssä säädetään edunvalvojan kelpoisuudesta edustaa päämiestään. Pykälän 2 momentin mukaan edunvalvojalla on, jos tuomioistuin on niin määrännyt, oikeus edustaa päämiestään myös sellaisessa tämän henkilöä koskevassa asiassa, jonka merkitystä päämies ei kykene ymmärtämään. Pykälän 3 momentin mukaan edunvalvojalla ei ole kelpoisuutta päämiehensä puolesta antaa suostumusta avioliittoon tai lapseksiottamiseen, tunnustaa isyyttä, hyväksyä isyyden tunnustamista, tehdä tai peruuttaa testamenttia eikä edustaa päämiestään muussa sellaisessa asiassa, joka on näihin rinnastuvin tavoin henkilökohtainen. Pykälän 4 momentin mukaan edunvalvojan oikeudesta käyttää päämiehensä puhevaltaa tuomioistuimessa ja muun viranomaisen luona säädetään erikseen.

6. Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 1 a §:n 1 momentin mukaan edunvalvoja, joka on määrätty täysivaltaiselle, käyttää päämiehensä ohella itsenäisesti puhevaltaa asioissa, jotka kuuluvat hänen tehtäviinsä. Jos edunvalvoja ja hänen päämiehensä ovat puhevaltaa käyttäessään eri mieltä, päämiehen kanta on ratkaiseva, jos hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen.

7. Holhoustoimesta annetun lain esitöiden mukaan lain 29 §:n 3 momentin säännös edunvalvojan edustusvallan rajoituksista perustuu periaatteeseen, jonka mukaan kukaan ei voi edustaa toista asiassa, joka on luonteeltaan korostetun henkilökohtainen. Harkittaessa, rinnastuuko asia momentissa mainittuihin korostetusti henkilökohtaisiin oikeustoimiin, voidaan ottaa huomioon myös tapauksen olosuhteet. (HE 146/1998 vp s. 42–43; ks. myös KKO 2002:13.)

8. Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että prosessioikeudellisten ja holhoustoimea koskevien säännösten välinen suhde päämiehen puhevaltaa koskevassa sääntelyssä ilmenee holhoustoimesta annetun lain 29 §:n 4 momentista, jonka mukaan päämiehen puhevaltaa koskevat kysymykset on säännelty erikseen ja jolla viitataan prosessilakeihin. Puhevaltaa koskevassa sääntelyssä ensisijaisia ovat siten prosessinormit. Prosessisäännöksiä pitäisi oikeuskirjallisuudessa esitetyn mukaan kuitenkin soveltaa siten, että mahdollisimman pitkälle kunnioitetaan holhoustoimesta annetun lain pääperiaatteita. (Pertti Välimäki, Edunvalvontaoikeus, 2013, s. 247.)

9. Oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että jos tuomioistuin antaisi edunvalvojalle tehtävän, jota laki ei salli, päätöstä olisi ilmeisesti pidettävä ipso iure tehottomana mahdollisesta lainvoimaisuudestaan huolimatta (Markku Helin, Edunvalvojan päätösvallan rajoista, Lakimies 6–7/2001, s. 1087 av. 27).

Korkeimman oikeuden arviointi

10. Korkein oikeus toteaa, että edunvalvojan kelpoisuutta edustaa päämiestään oikeudenkäynnissä arvioidaan ensisijaisesti oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 1 a §:n säännösten perusteella. Pykälän 1 momentin mukaisesti edunvalvoja, joka on määrätty täysivaltaiselle, käyttää päämiehensä ohella itsenäisesti puhevaltaa tehtäviinsä kuuluvissa asioissa. Edunvalvojan tehtävät ja sen myötä hänen kelpoisuutensa laajuus ilmenevät edunvalvojan määräämistä koskevasta päätöksestä. Edunvalvojan määräämistä koskevaan päätökseen on mahdollisuus hakea muutosta. Lähtökohtana on, että edunvalvojan määräämistä koskevan päätöksen oikeellisuutta ei tutkita siinä oikeudenkäynnissä, jossa edunvalvoja edustaa päämiestään.

11. Kun kysymys on oikeudenkäynnistä päämiehen henkilöä koskevassa asiassa, edunvalvojan kelpoisuutta toimia päämiehensä puolesta arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon myös holhoustoimesta annetun lain 29 §:n 3 momentin säännös ja sen taustalla oleva päämiehen ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen pohjautuva periaate, jonka mukaan kukaan ei voi edustaa toista korostetun henkilökohtaisessa asiassa. Korkein oikeus katsoo, että kyseistä säännöstä on pidettävä sillä tavoin ehdottomana, että vaikka edunvalvoja olisi nimenomaisesti määrätty edustamaan päämiestään tietyssä tämän henkilöä koskevassa oikeudenkäyntiasiassa, myös kyseistä asiaa käsittelevän tuomioistuimen on vielä arvioitava, onko asia luonteeltaan sellainen, että edunvalvoja voi siinä edustaa päämiestään ja voidaanko esimerkiksi edunvalvojan asiassa päämiehensä puolesta vireille panema hakemus tutkia. Tätä johtopäätöstä puoltaa osaltaan myös se, että arvioitaessa, onko asiaa pidettävä holhoustoimesta annetun lain 29 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla henkilökohtaisena, on edellä todetulla tavalla voitava ottaa huomioon myös tapauskohtaiset olosuhteet, kuten seikat, joihin asiassa esitetyn vaatimuksen tueksi vedotaan.

12. Korkein oikeus katsoo edellä esitetyillä perusteilla, että käsillä olevassa asiassa on edunvalvojan määräämistä koskevan päätöksen sisällöstä riippumatta tutkittava, onko kyseessä B:n väittämin tavoin sellainen holhoustoimilain 29 §:n 3 momentissa tarkoitettu asia, jossa edunvalvoja ei voi edustaa A:ta.

13. Holhoustoimesta annetun lain 29 §:n 3 momentissa mainitaan nimenomaisesti suostumuksen antaminen adoptioon yhtenä sellaisena asiana, jossa edunvalvoja ei ole kelpoinen edustamaan päämiestään. Myös adoptiopäätöksen purkamista koskevalla hakemuksella pyritään saamaan aikaan muutos hakijan oikeudellisesti vahvistettuihin perhesuhteisiin, ja tällainen purkuhakemus voi siten joissakin tilanteissa olla luonteeltaan vastaavalla tavalla henkilökohtainen asia kuin suostumuksen antaminen adoptioon. Asian luonnetta on kuitenkin arvioitava tapauskohtaisesti ottaen erityisesti huomioon se, millä perusteella adoptiopäätöksen purkamista haetaan.

14. Käsillä oleva purkuhakemus perustuu siihen väitteeseen, että A:n nimissä oli tehty hakemus adoption vahvistamiseksi, vaikka hän ei ollut kyennyt ymmärtämään adoptioasian merkitystä. Purkuhakemuksen tarkoituksena on, että A:n oikeudellisesti vahvistetut perhesuhteet palautuvat sellaisiksi kuin ne olivat ennen adoptiohakemuksen johdosta annettua päätöstä. Purkuhakemuksen perusteeksi esitettyjen seikkojen valossa kysymys ei siten ole pyrkimyksestä saada aikaan uusia muutoksia A:n perhesuhteisiin hänen tahdostaan riippumatta, vaan päinvastoin pyrkimyksestä puuttua A:n itsemääräämisoikeutta loukanneeksi väitettyyn menettelyyn ja palauttaa sitä edeltänyt tilanne. Korkein oikeus katsoo, että näissä olosuhteissa purkuhakemusta ei voida pitää sellaisena holhoustoimesta annetun lain 29 §:n 3 momentissa tarkoitettuna asiana, jossa edunvalvojalla ei olisi kelpoisuutta edustaa A:ta.

15. Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 1 a §:n 1 momentin mukaisesti edunvalvoja käyttää tehtäviinsä kuuluvissa asioissa puhevaltaa päämiehensä ohella ja näiden ollessa puhevaltaa käyttäessään erimielisiä päämiehen kanta on ratkaiseva, jos hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen.

16. A:n toimintakykyä koskevana selvityksenä on asiassa esitetty muun muassa lääkärinlausunnot kesäkuulta 2023, tammikuulta 2024 ja lokakuulta 2025. A:ta kesäkuussa 2023 tutkineet lääkärit sekä A:lle määrätty edunvalvoja ovat lisäksi Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä kertoneet hänen toimintakyvystään. Tästä selvityksestä käy johdonmukaisesti ilmi A:n terveydentilan ja kognition heikkeneminen sekä Alzheimerin taudin eteneminen vaikeaan vaiheeseen. Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä on A:n henkilökohtaisen kuulemisen yhteydessä tehtyjen havaintojen perusteella käynyt selväksi, ettei hän kykene ymmärtämään tämän purkuasian merkitystä eikä itsenäisesti ja johdattelematta ilmaisemaan siinä omaa tahtoaan. Asiassa edellä mainittujen lisäksi esitetty lääkärinlausunto, jonka mukaan A olisi maaliskuussa 2025 ymmärtänyt asian merkityksen ja kyennyt ilmaisemaan siinä oman tahtonsa, sekä kyseisen lausunnon antaneen lääkärin Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä kertoma eivät anna aihetta poiketa edellä mainituista A:n henkilökohtaiseen kuulemiseen perustuvista johtopäätöksistä, jotka ovat sopusoinnussa muun asiassa esitetyn lääketieteellisen selvityksen kanssa.

17. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:lle määrätty edunvalvoja voi edustaa A:ta tässä asiassa, ja tutkii hakemuksen.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Tatu Leppänen sekä oikeusneuvokset Tuomo Antila, Eva Tammi-Salminen, Jussi Tapani ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Kirsikka Linnanmäki.