KKO:2025:85

Pyörätuolilla liikkunut B ei ollut voinut osallistua lehtiyhtiön ravintolatilassa järjestämiin yleisötilaisuuksiin paikan päällä sen vuoksi, että tilaan ei ollut esteetöntä pääsyä.

Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, ettei lehden päätoimittaja A ollut asettanut B:tä ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan. Syyte syrjinnästä hylättiin. (Ään.)

B:hen oli kuitenkin kohdistunut yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettua välillistä syrjintää, kun hänen pääsynsä tilaisuuksiin oli estynyt. Korkein oikeus katsoi, ettei B:n vaatimusta yhdenvertaisuuslain mukaisesta hyvityksestä tullut hylätä yksin syytteen hylkäämisen vuoksi ja että lehtiyhtiö tuli määrätä suorittamaan B:lle hyvitystä.

RL 11 luku 11 §
ROL 3 luku 8 §
YhdenvertaisuusL 13 §
YhdenvertaisuusL 24 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomio 26.5.2021 nro 21/123270

Käräjäoikeus katsoi, että lehtiyhtiön julkaiseman sanomalehden vastaava päätoimittaja A oli syyllistynyt rikoslain 11 luvun 11 §:n 3 kohdassa tarkoitettuun syrjintään haastattelu- ja keskustelutilaisuuksien järjestämisestä vastuussa olleena ja järjestämistoimiin osallistuneena asettamalla B:n ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan vammaisuuden perusteella ilman hyväksyttävää syytä. Lehtiyhtiö oli helmi–toukokuussa 2018 järjestänyt neljä julkista haastattelu- ja keskustelutilaisuutta tilassa, joka ei ollut esteetön. B ei ollut vamman johdosta sähköpyörätuolia liikkumiseen käyttävänä henkilönä voinut osallistua tilaisuuksiin.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n 20 päiväsakkoon sekä velvoitti A:n ja lehtiyhtiön suorittamaan yhteisvastuullisesti B:lle korvauksena kärsimyksestä 800 euroa ja lehtiyhtiön yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä 1 200 euroa, molemmat määrät korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Anniina Anthoni.

Turun hovioikeuden tuomio 1.3.2023 nro 23/108808

A ja lehtiyhtiö valittivat hovioikeuteen ja vaativat valituksissaan syytteen ja muiden vaatimusten hylkäämistä. B vaati vastavalituksessaan kärsimyskorvauksen korottamista 1 500 euroksi ja yhdenvertaisuuslain mukaisen hyvityksen korottamista 5 000 euroksi.

Hovioikeus katsoi asiaa kokonaisuutena arvioituaan, että A ei ollut menettelyllään asettanut B:tä ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan, kun syrjintä ei ollut kohdistunut B:hen henkilönä, tilaa oli pyritty järjestämään esteettömäksi ja tilaisuudet olivat olleet verkkosivuilla seurattavissa etäyhteyksin. Hovioikeus hylkäsi syytteen ja vapautti A:n ja lehtiyhtiön kaikesta suoritusvelvollisuudesta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Leena Mikkonen (eri mieltä), Kaarina Syysvirta ja Juha Suvanto.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Mikkonen ei olisi muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta. Hän katsoi, että A, joka ei ollut päässyt henkilökohtaisesti osallistumaan tilaisuuksiin, oli tilaisuuksien luonne huomioon ottaen asetettu ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle ja B:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan syyttäjä vaati, että A tuomitaan rangaistukseen syrjinnästä.

Valituksessaan B vaati, että A tuomitaan rangaistukseen syrjinnästä, että A ja lehtiyhtiö velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle korvauksena kärsimyksestä 1 500 euroa ja että lehtiyhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle 5 000 euroa yhdenvertaisuuslain mukaisena hyvityksenä, molemmat määrät korkoineen.

Vastauksessaan A ja lehtiyhtiö vaativat valitusten hylkäämistä.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu antoi yhdenvertaisuuslain 19 §:n 2 momentissa tarkoitetun perustellun kannanoton ja lisäksi häneltä saman lain 27 §:n nojalla pyydetyn lausuman.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. X Oy (lehtiyhtiö) on järjestänyt kevätkaudella 2018 kuukausittain kirjallisuusteemaisia maksuttomia haastattelu- ja keskustelutilaisuuksia eräässä ravintolassa. Tilaisuudet ovat olleet seurattavissa myös lehtiyhtiön julkaiseman sanomalehden verkkosivuilta.

2. Sähköpyörätuolilla vamman vuoksi liikkuva B oli käynyt ennen lehtiyhtiön 23.1.2018 järjestämän tilaisuuden alkamista ravintolan ovella. Tuolloin oli ilmennyt, ettei ravintolalla ollut sellaista pyörätuoliluiskaa, jota käyttämällä B olisi päässyt sisälle ravintolaan. Lisäksi oli todettu, ettei B:n pääseminen tilaan onnistunut nostamalla hänet sähköpyörätuolissa sisälle. B on saattanut tilaisuuden järjestelyt yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi, mitä koskevan selvityspyynnön lautakunta on lähettänyt lehtiyhtiölle 24.1.2018. Syyte ei ole koskenut tätä tilaisuutta.

3. Tilan esteellisyyttä koskeva asia oli tullut lehtiyhtiön julkaiseman sanomalehden vastaavana päätoimittajana toimineen A:n tietoon lautakunnan lähettämästä selvityspyynnöstä. A:n mukaan hän oli antanut toimeksiannon selvittää ravintolan omistajan kanssa pyörätuoliluiskan hankkimista. Omistajan taholta oli tuotu esille, että asia hoidetaan heidän toimestaan. A oli ollut siinä käsityksessä, että luiska saataisiin käyttöön nopeasti, jo seuraavaan tilaisuuteen 13.2.2018 mennessä, minkä vuoksi tapahtumien järjestämistä oli jatkettu samoissa tiloissa. Luiskan hankkiminen oli kuitenkin viivästynyt, sillä luiskan valmistaminen edellytti mittatilaustyötä ja sen valmistaja sairastui. Luiska oli saatu käyttöön vasta 27.4.2018 ja oli siten käytettävissä 22.5.2018 tilaisuudessa. Kaupungin rakennusvalvonnan tarkastusmuistion 9.5.2018 ja lausunnon 21.5.2018 mukaan ravintolan sisäänkäynti ja wc-tilat eivät ole täyttäneet voimassa olleita esteettömyysmääräyksiä. Kun oli selvinnyt, ettei myöskään wc-tiloihin ollut esteetöntä pääsyä, eikä luiskan järjestäminen siten ollut riittävä ratkaisu, oli A:n mukaan viimeistään loppukeväästä 2018 ryhdytty etsimään uusia tiloja tapahtumien järjestämiselle. Keväällä oli sovittu ravintoloitsijan kanssa, että pysytään sovitussa sitoumuksessa ja jatketaan kevään ajan vielä samoissa tiloissa. Syksyllä tilaisuudet oli järjestetty eri paikassa.

4. Ensimmäinen syytteessä tarkoitettu tilaisuus on järjestetty 13.2.2018. B ei ollut yrittänytkään osallistua tähän tilaisuuteen, koska hänen tiedossaan oli ollut, ettei sisälle päässyt sähköpyörätuolilla. Seuraavan kerran B oli ollut paikalla 13.3.2018 ja odottanut ravintolan ovella. Tuolloin apua tiloihin pääsemiseksi ei ollut enää tarjottu. Tilaisuuksiin 10.4. ja 22.5.2018 B ei ollut yrittänyt osallistua, mutta olisi kertomansa mukaan osallistunut niihin, jos tila olisi ollut esteetön.

5. Käräjäoikeus on katsonut A:n syyllistyneen syrjintään sekä velvoittanut hänet ja lehtiyhtiön suorittamaan B:lle korvausta kärsimyksestä sekä lehtiyhtiön yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä. Hovioikeus on hylännyt syytteen ja vapauttanut A:n ja lehtiyhtiön kaikesta korvausvelvollisuudesta.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

6. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A ilman hyväksyttävää syytä asettanut B:n ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan ja siten syyllistynyt rikoslain 11 luvun 11 §:n 3 kohdassa tarkoitettuun syrjintään, kun edellä mainitut kirjallisuustilaisuudet on järjestetty esteellisissä tiloissa. Lisäksi kysymys on kärsimyskorvauksesta sekä yhdenvertaisuuslain mukaisesta hyvityksestä.

Syrjintärikossäännös ja arvioinnin lähtökohdat

7. Rikoslain 11 luvun 11 §:n 3 kohdan mukaan syrjinnästä on muun ohella tuomittava se, joka julkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä ilman hyväksyttävää syytä asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan vammaisuuden perusteella.

8. Lainkohta on saanut olennaisen sisältönsä 1.9.1995 voimaan tulleella lailla 578/1995, jonka säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä ilmenee, että syrjintäsäännös on tarkoitettu yleissäännökseksi, jota sovelletaan kaikissa muissa lain säätämisen aikaan voimassa olleiden syrjintäkieltojen alaan kuuluvissa tilanteissa paitsi työsyrjinnässä. (HE 94/1993 vp s. 33.)

9. Hallituksen esityksen mukaan mainitun 3 kohdan mukaista syrjintää ei olisi merkitykseltään vähäinen tai perusteiltaan tulkinnanvarainen asettaminen eriarvoiseen tai muita huonompaan asemaan. Syrjintänä ei voida pitää erilaisten perusteiden asettamista sinänsä, vaan sillä tavoin tapahtuvaa erottelua, että se johtaa käytäntöön sovellettuna jonkun asettamiseen olennaisesti huonompaan asemaan kuin muut. Syrjintää tämän tekomuodon osalta voi olla esimerkiksi ilman hyväksyttävää syytä tapahtunut oppilaitosten sisäänpääsyvaatimusten määritteleminen syrjintää merkitsevin perustein tai terveydenhuollossa potilaiden hoidon kiireellisyysjärjestyksen vahvistaminen syrjivällä perusteella vastoin hoidollisia kokemussääntöjä. Ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan asettamista olisi myös esimerkiksi huoneenvuokrasopimuksen, vakuutussopimuksen, rahalainan tai muun vastaavan oikeussuhteen irtisanominen syrjivin perustein. Samoin olisi myös arvosteltava sitä, että tällaisten oikeussuhteiden irtisanomis- tai purkamisperusteet määriteltäisiin syrjivin perustein. (HE 94/1993 vp s. 35–36.)

10. Vammaisuus syrjintäperusteena on lisätty rikoslain 11 luvun 11 §:ään 1.1.2010 lailla 885/2009. Lainmuutoksen taustalla oli Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojaamisesta biologian ja lääketieteen alalla lisäpöytäkirjoineen sekä niiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattaminen. Lainmuutoksen perustelujen mukaan vammaisuus on eri asia kuin pykälässä aiemmin mainittu terveydentila, eikä rikosoikeudellinen laillisuusperiaate sallinut rangaistussäännöksen laajentavaa tulkintaa, minkä vuoksi vammaisuus oli syytä mainita pykälässä erikseen. Lisäksi perusteluissa viitattiin YK:n yleissopimukseen vammaisten henkilöiden oikeuksista (vammaisyleissopimus), jonka ratifiointi oli tuolloin vireillä, ja todettiin yleissopimuksen tavoitteena olevan vahvistaa vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia nauttia kaikista olemassa olevista ihmisoikeussopimuksista ja perusvapauksista täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti muiden henkilöiden kanssa. Rikoslain muutoksella parannettaisiin vammaisten oikeusasemaa yleissopimuksen hengessä. (HE 216/2008 vp s. 51–52.)

11. Kuten Korkein oikeus on työsyrjintää koskevassa ratkaisussaan KKO 2015:41 (kohta 10) todennut, syrjintärikoksen tunnusmerkistöön sisältyvien käsitteiden soveltaminen edellyttää tulkintaa, jota kuitenkin koskee rikosoikeuden laillisuusperiaate. Rikoslakia ei ole sallittua tulkita laventavasti eikä rikoslaille tule tulkinnalla vahvistaa sisältöä, joka ei ole sopusoinnussa lain tarkoituksen kanssa tai johtaa ennakoimattomaan lopputulokseen. Vaikka rikoslain soveltaminen on lähtökohtaisesti itsenäistä ja muusta lainsäädännöstä riippumatonta, voidaan rikoslain säännösten tulkinnassa tukeutua kuvatuin rajoittein siihen, miten samankaltaiset tilanteet on muualla lainsäädännössä säännelty.

Muista syrjinnän kieltoa koskevista oikeusohjeista

12. Suomen perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lisäksi Suomen valtio on monin kansainvälisin sopimuksin sitoutunut kieltämään syrjinnän. Syrjintä on kielletty muun muassa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa (26 artikla), Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa (14 artikla) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (21 artikla). Syrjintäperusteina luetellut seikat näissä sopimuksissa poikkeavat jossain määrin toisistaan, ja vammaisuudesta syrjintäperusteena määrätään näistä erikseen vain unionin perusoikeuskirjassa.

13. Rikoslain 11 luvun 11 §:ssä rangaistusuhalla tehostetun syrjintäkiellon tarkoitus liittyy perustuslain 6 §:n 2 momentissa ilmaistuun yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen. Tämän periaatteen keskeisen merkityksen vuoksi ei ole perusteltua, että syrjintäkieltoa ilman painavia syitä tulkittaisiin eri tavoin oikeusjärjestyksen eri alueilla. Tällainen perusteltu syy olisi esimerkiksi tavoite rajoittaa syrjinnän rikosoikeudellinen soveltamisala suppeammaksi kuin muussa lainsäädännössä. Rikosoikeuden laillisuusperiaate kuitenkin edellyttää, ettei säännöstä tällöin tulkita tavalla, joka on sen tarkoitukselle vieras ja johtaa ennakoimattomaan tulokseen. (Ks. KKO 2015:41, kohta 18.)

14. Syrjinnän kiellosta säädetään yhdenvertaisuuslain 8 §:ssä, jonka 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä muun ohella vammaisuuden perusteella. Lain 10 §:n mukaan syrjintä on välitöntä, jos jotakuta kohdellaan henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta on kohdeltu, kohdellaan tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa. Lain 13 §:n mukaan syrjintä on välillistä, jos näennäisesti yhdenvertainen sääntö, peruste tai käytäntö saattaa jonkun muita epäedullisempaan asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella, paitsi jos säännöllä, perusteella tai käytännöllä on hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia.

15. Yhdenvertaisuuslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan rikosoikeudellisista seuraamuksista säädetään rikoslaissa eikä yhdenvertaisuuslaissa ja esimerkiksi syrjintä voi tulla erikseen arvioitavaksi yhdenvertaisuuslain ja erikseen rikoslain kannalta. Yhdenvertaisuuslain syrjinnän kielto on olennaisesti rikoslain rangaistussäännöksiä laajempi. Lisäksi rikokset ovat yleensä rangaistavia vain tahallisina, kun taas tämänkaltaista tekijän syyllisyyttä ei arvioida yhdenvertaisuuslakia yksittäistapauksiin sovellettaessa. Yhdenvertaisuuslain vastainen syrjintä ei näin ollen välttämättä ole rikoslain nojalla rangaistavaa. (HE 19/2014 vp s. 58.) Lain esitöistä lisäksi ilmenee, että yhdenvertaisuuslain tarkoitus on konkretisoida perustuslain, kansainvälisten ihmisoikeuksien ja EU-oikeuden yhdenvertaisuus- ja syrjintänormeja (PeVL 31/2014 vp s. 5 ja TyVM 11/2014 vp s. 9).

16. Vammaisyleissopimus on saatettu Suomessa voimaan 10.6.2016 (laki 373/2015, SopS 26–27/2016). Sopimuksen 2 artiklan mukaan ”syrjintä vammaisuuden perusteella” tarkoittaa vammaisuuteen perustuvaa erottelua, syrjäyttämistä tai rajoittamista, jonka tarkoituksena tai vaikutuksena on heikentää tai mitätöidä kaikkien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tunnustamista, nauttimista tai käyttämistä yhdenvertaisesti muiden kanssa politiikan, talouden, sosiaaliturvan, kulttuurin tai yksilön oikeuksien alalla tai muulla alalla sisältäen kaikki syrjinnän muodot, kohtuullisen mukauttamisen epääminen mukaan lukien. Sopimuksen 5 artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuspuolet kieltävät kaiken syrjinnän vammaisuuden perusteella ja takaavat vammaisille henkilöille yhdenvertaisen ja tehokkaan oikeussuojan syrjintää vastaan syrjintäperusteesta riippumatta. Sopimuksen 9 artiklan 1 kappaleen mukaan, jotta vammaiset henkilöt voisivat elää itsenäisesti ja osallistua täysimääräisesti kaikilla elämänalueilla, sopimuspuolet toteuttavat asianmukaiset toimet varmistaakseen vammaisille henkilöille muiden kanssa yhdenvertaisen pääsyn muun ohella fyysiseen ympäristöön sekä yleisölle avoimiin palveluihin.

17. Vammaisyleissopimuksen noudattamista valvova vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea on edellyttänyt paitsi vammaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltämistä myös sitä, että tällaiseen lainsäädäntöön tulee liittyä tehokkaita oikeussuojakeinoja siviili-, hallinto- ja rikosoikeudellisissa menettelyissä (General comment No. 6 (2018) on equality and non-discrimination, kappale 22). Komitea on lisäksi katsonut, että sopimusvaltioiden tulee selkeästi määritellä kielletyksi syrjinnäksi muun muassa pääsyn epääminen fyysiseen ympäristöön sekä avoimien palvelujen pariin, ja että tällaisen epäämisen kohteeksi joutuneella vammaisella henkilöllä tulee olla käytettävissään tehokkaita oikeussuojakeinoja (General comment No. 2 (2014) Accessibility, kappale 29).

18. Vammaisyleissopimuksen voimaansaattamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 284/2014 vp s. 28) on tuotu esille, että syrjintä on kielletty muun ohella rikoslaissa. Yleissopimuksen vaikutusta rikoslain tulkintaan ei kuitenkaan ole käsitelty, eikä muutoksia rikoslakiin ole tässä yhteydessä ehdotettu.

Korkeimman oikeuden arviointi rikoslain 11 luvun 11 §:n 3 kohdan tulkinnasta

19. Korkein oikeus toteaa, että lähtökohtana rikoslain tulkinnassa on sen säännösten yleiskielinen tai juridistekninen merkitys. Rikoslain 11 luvun 11 §:n 3 kohdan sanamuoto rikosoikeudellisesti rangaistavan syrjinnän edellytyksenä olevasta ilmeisen eriarvoiseen asemaan tai muita olennaisesti huonompaan asemaan asettamisesta viittaa yleiskielisesti ymmärrettynä jonkin verran korkeampaan kynnykseen kuin esimerkiksi yhdenvertaisuuslain 10 §:ssä tarkoitetun välittömän syrjinnän edellytyksenä oleva epäsuotuisampi kohtelu tai lain 13 §:ssä tarkoitetun välillisen syrjinnän edellytyksenä oleva muita epäedullisempi asema. Myös vammaisyleissopimuksessa syrjintä on määritelty väljemmin kuin rikoslaissa. Sanotulle rikoslain tunnusmerkistötekijälle ei myöskään ole säädetty tiettyä juridisteknistä merkitystä, mutta säännöksen perusteluissa on edellä kohdassa 9 todetun mukaisesti lausuttu siitä, ettei merkitykseltään vähäinen tai perusteiltaan tulkinnanvarainen asettaminen eriarvoiseen tai muita huonompaan asemaan olisi siinä tarkoitettua syrjintää.

20. Edellä kohdassa 13 todetulla tavalla syrjinnän kieltoa on lähtökohtaisesti tulkittava samalla tavalla oikeusjärjestyksen eri alueilla rikoslaki mukaan luettuna. Lisäksi rikoslain syrjintäsäännöksen perusteluista ilmenee lainsäätäjän tarkoituksena olleen kattaa sillä sen säätämisen aikaan voimassa olleet muun lainsäädännön syrjintäkiellot. Sittemmin syrjintää koskevaksi yleislaiksi säädetyn yhdenvertaisuuslain esitöistä käy kuitenkin selvästi ilmi, että yhdenvertaisuuslain mukaisen syrjinnän käsitteen on tarkoitettu olevan olennaisesti laajempi kuin rikoslain syrjintää kohtaan antama suoja ja ettei kaikki yhdenvertaisuuslain tarkoittama syrjintä ole rikoksena rangaistavaa. Myös unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännössä on rikosoikeuden syrjintää kohtaan antaman suojan katsottu olevan rajoitetumpaa kuin siviilioikeudellisen suojan (ks. esim. tuomio 15.4.2021, Braathens Regional Aviation, C-30/19, suuri jaosto, EU:C:2021:269, 50 ja 51 kohta). Myöskään vammaisyleissopimus ja sen tulkinta-aineisto eivät edellytä, että kaikki sopimuksen kieltämä syrjintä olisi rangaistavaa, vaan sopijavaltioilla on harkintavaltaa syrjinnän torjumisen muotojen valinnassa. Vammaisyleissopimuksen voimaantultua tätä harkintavaltaa ei ole Suomessa käytetty tavalla, jonka perusteella kaikkea vammaisyleissopimuksen kieltämää syrjintää tulisi pitää rikoksena.

21. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että rikoslain 11 luvun 11 §:n 3 kohdassa kielletyn syrjinnän soveltamisala on tarkoitettu suppeammaksi kuin yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetun välittömän tai välillisen syrjinnän, eikä kaikki yhdenvertaisuuslain tarkoittama syrjintä ole siten rikosoikeudellisesti rangaistavaa. Myöskään kaikki vammaisyleissopimuksen kieltämä syrjintä ei ole rikoslain syrjintäsäännöksen nojalla rangaistavaa. Rikoslain 11 luvun 11 §:n 3 kohdan tarkoittamalta syrjinnältä on siten edellytettävä säännöksen esitöissä kuvatun mukaisesti esimerkiksi yhdenvertaisuuslain tarkoittamaan syrjintään verrattuna jonkin verran korotettua vakavuusastetta sekä menettelyn moitittavuutta, kun säännöksen sanamuodon mukaan tunnusmerkistön täyttyminen vaatii ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan asettamista.

Onko A syyllistynyt syrjintään?

22. Korkein oikeus toteaa, että B:llä ei ole ollut sähköpyörätuolia liikkumiseen käyttävänä henkilönä mahdollisuutta osallistua paikan päällä kirjallisuustilaisuuksiin niiden järjestämispaikan sisäänkäynnin esteellisyyden vuoksi. Se, että tilaisuudet ovat olleet seurattavissa etäyhteyksin lehtiyhtiön verkkosivujen välityksellä, ei muuta sitä, että B:llä ei ole ollut muiden tavoin mahdollisuutta osallistua niihin tapahtumapaikalla. Hän on siten joutunut vammaisuutensa vuoksi eriarvoiseen ja muita huonompaan asemaan.

23. Korkein oikeus katsoo, että esteellisyyteen liittyvät näkökohdat olisi ollut perusteltua ottaa huomioon jo tilaisuuksien järjestämiseen ryhdyttäessä. Myös edellytyksiä jatkaa tilaisuuksien järjestämistä kyseisessä tilassa olisi ollut aihetta harkita jo siinä vaiheessa, kun pyörätuoliluiskan toimitus oli viivästynyt riippumatta siitä, mistä syystä viivästys on johtunut.

24. B:n eriarvoiseen ja muita huonompaan asemaan joutumisen vakavuusastetta ja A:n menettelyn moitittavuutta lieventää kuitenkin se, että kysymyksessä on ollut ravintolakäyttöön tarkoitettu liikehuoneisto, jossa on saanut harjoittaa mainittua liiketoimintaa tilan esteellisyydestä huolimatta. A on lisäksi ryhtynyt toimiin siitä huolehtimiseksi, että ravintolaan saataisiin pyörätuoliluiska, kun tieto sen sisäänkäynnin esteellisyydestä oli tullut. Luiskan toimituksen viivästyminen ei ole riippunut A:sta, ja luiska on ollut käytettävissä toukokuussa järjestetyssä tilaisuudessa. B:n mahdollisuus osallistua aiempiin tilaisuuksiin ei myöskään ole kokonaan estynyt, kun ne ovat olleet seurattavissa lehtiyhtiön verkkosivujen välityksellä, vaikka etäyhteys ei olekaan täysin vastannut tilaisuuden luonteeseen kuulunutta vuorovaikutteista läsnäoloa paikan päällä.

25. Edellä todetun perusteella A on pyrkinyt huolehtimaan järjestelyistä, joiden avulla vain yhteen tilaisuuksista paikan päällä osallistumaan yrittäneellä B:llä olisi ollut mahdollisuus osallistua niihin. Muutoinkin A:n menettelystä, tilaisuuksien järjestämispaikasta sekä eriarvoiseen asemaan joutumisen vakavuusasteesta edellä todetut seikat puhuvat rikoslain syrjintärikosta koskevan tunnusmerkistön täyttymistä vastaan. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei B:tä ole asetettu ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan rikoslain 11 luvun 11 §:n 3 kohdan tarkoittamalla tavalla. Hovioikeuden tuomion lopputulosta syytteen hylkäämisen osalta ei siten ole aihetta muuttaa.

Kärsimyskorvaus

26. Kun syyte on hylätty, kärsimyskorvaukselle ei ole vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaista perustetta. Näiltä osin hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiselle ei ole aihetta.

Yhdenvertaisuuslain mukainen hyvitys

27. Hovioikeus on hylännyt B:n vaatimuksen velvoittaa lehtiyhtiö suorittamaan hänelle yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä sen vuoksi, että A:han kohdistettu syyte on hylätty.

28. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 8 §:n mukaan jos syyte hylätään, yksityisoikeudellinen vaatimus voidaan kuitenkin tutkia tai vaatimuksen käsittelyä voidaan jatkaa riita-asiain oikeudenkäynnistä säädetyssä järjestyksessä.

29. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että syytteen hylkääminen ei aina tarkoita sitä, että myös rikosasian yhteydessä ajettu yksityisoikeudellinen vaatimus tulisi hylätä (ks. esim. KKO 2023:62, kohta 14 ja siinä viitatut ratkaisut).

30. Edellä kohdasta 15 ilmenevällä tavalla syrjintä voi tulla erikseen arvioitavaksi yhdenvertaisuuslain ja erikseen rikoslain kannalta, eikä yhdenvertaisuuslain kieltämä syrjintä ole välttämättä rikoslain nojalla rangaistavaa. Vaikka B on vaatinut lehtiyhtiöltä yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä syytteessä kuvattujen seikkojen perusteella, vaatimus ei ole perustunut pelkästään siihen, että asiassa on tapahtunut rikos, vaan siihen, että B on katsonut tulleensa syrjityksi vammaisuutensa perusteella. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden ei olisi tullut hylätä hyvitysvaatimusta mainitsemallaan perusteella, vaan tutkia hyvitysvaatimus tai jatkaa hyvitysvaatimuksen käsittelyä riita-asiain oikeudenkäynnistä säädetyssä järjestyksessä. Viivästyksen välttämiseksi Korkein oikeus ottaa heti ratkaistavakseen kysymyksen yhdenvertaisuuslain mukaisesta hyvityksestä.

31. Edellä kohdassa 22 todetulla tavalla B:n pääsy kirjallisuustilaisuuksiin on estynyt niiden järjestämispaikan sisäänkäynnin esteellisyyden vuoksi. B on siten näennäisesti yhdenvertaisesta käytännöstä huolimatta joutunut muita epäedullisempaan asemaan yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Ravintolan wc-tilojen esteellisyydellä ei ole asiassa merkitystä, sillä sen ei ole selvitetty tulleen lehtiyhtiön tietoon ennen hyvitysvaatimuksen perusteena olevien tilaisuuksien järjestämistä. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että kirjallisuustilaisuuksien järjestämisen jatkamisessa esteellisissä tiloissa on ollut kysymys lehtiyhtiön B:hen kohdistamasta yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitetusta välillisestä syrjinnästä.

32. Yhdenvertaisuuslain 23 §:n 1 momentin mukaan syrjinnän kohteeksi joutuneella on oikeus saada hyvitys siltä palvelujen tarjoajalta, joka on sanotun lain vastaisesti syrjinyt häntä. Lain 24 §:n 1 momentin mukaan hyvityksen tulee olla oikeudenmukaisessa suhteessa teon vakavuuteen. Teon vakavuutta arvioidaan ottamalla huomioon rikkomuksen laatu, laajuus ja kesto. Pykälän 3 momentin mukaan hyvitystä voidaan kohtuullistaa tai se voidaan jättää määräämättä, jos hyvitys muodostuisi kohtuuttomaksi ottaen erityisesti huomioon kieltoa rikkoneen pyrkimykset estää tai poistaa menettelyn vaikutukset ja kiellon rikkojan taloudellinen asema.

33. B:n hyvitysvaatimus on perustunut siihen, ettei hän ole päässyt osallistumaan neljään kirjallisuustilaisuuteen, jotka oli järjestetty helmi-toukokuussa 2018. Korkein oikeus toteaa, että edellä kohdassa 3 mainitulla tavalla toukokuussa järjestetyn tilaisuuden aikaan pyörätuoliluiska on ollut käytössä. B:n olisi siten ollut mahdollista osallistua tähän tilaisuuteen paikan päällä, eikä B:hen ole tältä osin kohdistunut syrjintää. Näin ollen B:n pääsy on estynyt kaikkiaan kolmeen tilaisuuteen.

34. B on käynyt yrittämässä sisäänpääsyä kerran, ja kahden muun tilaisuuden osalta hänellä on ollut perusteltu aihe olla menemättä paikalle. Sen vuoksi myös viimeksi mainittujen kahden tilaisuuden osalta kysymys on syrjinnästä. Syrjivä käytäntö on toistunut kolmessa eri tilaisuudessa ja sijoittunut hieman alle kahden kuukauden ajanjaksolle. Rikkomuksen laatua kuitenkin lieventää se, että sanottuna ajanjaksona ravintolan ovelle on pyritty hankkimaan pyörätuoliluiska. Nämä seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että 2 000 euron hyvitys on oikeudenmukaisessa suhteessa teon vakavuuteen. Vaikka lehtiyhtiö on pyrkinyt estämään tai poistamaan menettelyn vaikutukset hankkimalla pyörätuoliluiskan, Korkein oikeus katsoo, ettei hyvitys muodostu kohtuuttomaksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

X Oy velvoitetaan suorittamaan B:lle yhdenvertaisuuslain mukaisena hyvityksenä 2 000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.3.2020 lukien.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Lena Engstrand (eri mieltä), Eva Tammi-Salminen, Alice Guimaraes-Purokoski ja Pasi Pölönen. Esittelijä Juhana Moilanen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Engstrand: Erimielisyyteni koskee sitä, onko A ilman hyväksyttävää syytä asettanut B:n ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan ja siten syyllistynyt rikoslain 11 luvun 11 §:n 3 kohdassa tarkoitettuun syrjintään. Tämän vuoksi lausun kohtien 22–25 asemesta seuraavan:

Enemmistön perusteluista ilmenevällä tavalla B:llä ei ole ollut sähköpyörätuolia liikkumiseen käyttävänä henkilönä mahdollisuutta osallistua paikan päällä kirjallisuustilaisuuksiin niiden järjestämispaikan sisäänkäynnin esteellisyyden vuoksi, vaan hän on joutunut vammaisuutensa perusteella eriarvoiseen ja muita huonompaan asemaan. Kysymys on ollut ainakin yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitetusta välillisestä syrjinnästä. Syrjinnän rikosoikeudellinen soveltamisala on kuitenkin tarkoitettu suppeammaksi kuin yhdenvertaisuuslaissa ja vammaisyleissopimuksessa. Rikoslain 11 luvun 11 §:n 3 kohdan tarkoittamalta syrjinnältä edellytetäänkin ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan asettamista eli jonkin verran korotettua vakavuusastetta sekä menettelyn moitittavuutta.

Rikoslain 11 luvun 11 §:n syrjintärikossäännöksellä suojellaan perustuslain 6 §:ssä turvattua yhdenvertaisuutta. Viimeksi mainitun pykälän 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan vammaisuuden perusteella. Vammaisuus on lisätty rikoslain 11 luvun 11 §:ään syrjintäperusteeksi tarkoituksena parantaa vammaisten oikeusasemaa sittemmin ratifioidun vammaisyleissopimuksen hengessä. Yleissopimuksen tavoitteena on vahvistaa vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia nauttia ihmisoikeuksista ja perusvapauksista täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti muiden henkilöiden kanssa.

Katson, että henkilöä, joka vammaisuuden vuoksi ei pääse osallistumaan fyysisesti julkiseen tilaisuuteen, jossa paikalla olevilla henkilöillä on mahdollisuus aktiivisesti osallistua keskusteluun, kohdellaan muihin verrattuna täysin erilaisella tavalla. Se, että tilaisuus on seurattavissa internetin välityksellä, ei muuta tätä arviointia. Kysymys ei ole merkitykseltään vähäisestä asettamisesta eriarvoiseen tai muita huonompaan asemaan, vaan siitä, että henkilö asetetaan ilmeisen eriarvoiseen ja muita olennaisesti huonompaan asemaan. Huomioon ottaen rikoslain 11 luvun 11 §:n sanamuoto sekä siinä mainitun vammaisuutta koskevan syrjintäperusteen taustalla olevat suojeltavat arvot katson, että tämä tulkinta on sopusoinnussa lain tarkoituksen kanssa eikä johda ennakoimattomaan lopputulokseen.

A on kirjallisuustilaisuuksia järjestävän lehtiyhtiön julkaiseman sanomalehden vastaavana päätoimittajana kertomuksensa mukaan antanut tilaisuuksien järjestämiselle hyväksyntänsä ja hän on näin ollen ollut vastuussa tilaisuuksien järjestämisestä.

A on tullut tietoiseksi tilan esteellisyydestä ja sen muodostamasta syrjintäperusteesta yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan 24.1.2018 lähettämän selvityspyynnön perusteella. Asiassa on riidatonta, että A on yrittänyt saada tilaa esteettömäksi pyörätuoliluiska hankkimalla, ja että luiskan toimitus on viivästynyt A:sta riippumattomista syistä. Katson kuitenkin, että varmistaakseen tilan esteettömyyden A:n olisi tullut ryhtyä muihin toimenpiteisiin jo ennen seuraavaa, useita viikkoja syrjintäperusteen ilmenemisen jälkeen, 13.2.2018 järjestettävää tilaisuutta. A:n olisi tässä tarkoituksessa tullut selvittää esimerkiksi tilapäisen luiskan hankkimista nyt suunnitellun, mittatilaustyönä toimitettavan luiskan sijaan. Viime kädessä tilaisuus olisi tullut siirtää esteettömään tilaan. Ravintoloitsijan kanssa solmitulla sopimuksella esteelliseksi osoittautuneen tilan vuokraamisesta ei ole tätä arvioitaessa merkitystä. Se, että tilaa on yritetty saada esteettömäksi, ei siis muuta arviointia siitä, että kysymys on ollut ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan asettamisesta, eikä muodosta menettelylle hyväksyttävää syytä, kun sama tilanne on toistunut useita viikkoja esteellisyyden ilmenemisen jälkeen järjestetyssä seuraavassa tilaisuudessa sekä myös sitä seuraavissa tilaisuuksissa.

Kun A ei ole ryhtynyt riittäviin toimiin tilaisuuksien järjestämiseksi esteettömiksi, katson, että hän on tahallisesti menettelemällä syyllistynyt syytteessä tarkoitettuun syrjintärikokseen 13.2.–10.4.2018. Sen sijaan syyte on hylättävä siltä osin kuin se koskee 22.5.2018 järjestettyä tilaisuutta. Pyörätuoliluiska on ollut tuolloin käytettävissä eikä ravintolan wc-tilojen esteellisyyden ole selvitetty tulleen A:n tietoon ennen tuota tilaisuutta. Oikeudenmukainen rangaistus on 15 päiväsakkoa. Kärsimyskorvauksen osalta hyväksyn käräjäoikeuden tuomion. Hyvityksen osalta olen samaa mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.