KKO:2025:99
A oli ajopiirturia käyttämättä kuljettanut metsäkoneurakointia harjoittavan yrityksensä kuorma-autoa, jonka kyydissä oli hakkuutyömaalle siirrettävä hakkuukone.
Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että kysymys oli ollut metsätaloutta harjoittavan yrityksen omassa yritystoiminnassa tapahtuneesta tavarankuljetuksesta, minkä vuoksi A:n ei ollut tarvinnut käyttää ajopiirturia. Syyte tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkomisesta hylättiin.
L liikenteen palveluista 267 §
VNA ajopiirturikorttien myöntämisestä ja poikkeuksista ajopiirturin käytössä 7 § 1 kohta
Euroopan parlamentin ja neuvoston A (EY) N:o 561/2006 13 art
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Oulun käräjäoikeuden tuomio 23.2.2023 nro 23/107813
Käräjäoikeus katsoi syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli 15.6.2022 kuljettajana tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkonut ajopiirturia koskevia säännöksiä, kun hän ei ollut käyttänyt pakolliseksi säädettyä ajopiirturia kuljettaessaan valtatiellä kuorma-autoa, jonka kyydissä oli hakkuukone.
Esitetyn selvityksen mukaan A oli syytteessä tarkoitetussa tilanteessa ollut kuljettamassa metsäkonetta B Oy:n yritystoiminnassa alle sadan kilometrin etäisyydellä yhtiön sijaintipaikasta. Käräjäoikeus piti B Oy:n pääasiallista liiketoimintaa, johon kuului puiden kaatamista, runkojen käsittelyä työmaalla ja niiden siirtämistä hakkuualueelta tien laitaan sekä metsämaan muokkaamista, kiinteästi metsätalouteen liittyvänä. Käräjäoikeus katsoi kuitenkin, että yrityksen tulisi myös tuottaa puuta eli omistaa ja kasvattaa metsää, jotta sitä voitaisiin pitää ajopiirturikorttien myöntämisestä ja poikkeuksista ajopiirturin käytössä annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna metsätaloutta harjoittavana yrityksenä. Kun B Oy ei omistanut metsää, A:n suorittamaa kuljetusta ei voitu pitää sellaisena metsätaloutta harjoittavan yrityksen lukuun tehtynä tavarankuljetuksena, jossa ajopiirturia ei mainitun säännöksen mukaan tarvitse käyttää.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkomisesta sakkoon.
Asian on ratkaissut käräjänotaari Teemu Nilosaari.
Rovaniemen hovioikeuden tuomio 23.8.2023 nro 23/131416
A valitti hovioikeuteen.
Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut ja totesi lisäksi, että B Oy:n metsäkoneurakointina harjoittama puunkorjuu kuului sinänsä metsätalouden piiriin. Koska yhtiön toiminta oli metsäkoneurakointipalvelun myyntiä kolmansille osapuolille, kysymys ei ollut tavarankuljetuksesta sen omassa yritystoiminnassa. Kuljetus oli siten ollut ajopiirturin käyttöpakon piirissä.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Petri Nykänen ja Kirsi Erkkilä sekä asessori Jimi Sillanpää.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
A:lle myönnettiin valituslupa.
A vaati valituksessaan, että syyte hylätään.
Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian tausta ja kysymyksenasettelu
1. A on 15.6.2022 kuljettanut B Oy:n omistamalla kuorma-autolla hakkuukonetta. Kuljetuksen tarkoituksena on ollut hakkuukoneen vieminen puunkorjuuta varten yrityksen metsäkoneurakointikohteeseen, joka sijaitsi alle sadan kilometrin etäisyydellä yrityksen sijaintipaikasta. Kuorma-autossa ei ollut ajopiirturia.
2. Käräjäoikeus on katsonut, ettei A:n suorittamaa kuljetusta voitu pitää sellaisena metsätaloutta harjoittavan yrityksen lukuun tehtynä tavarankuljetuksena, jossa ajopiirturia ei ajopiirturikorttien myöntämisestä ja poikkeuksista ajopiirturin käytössä annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:n 1 kohdan mukaan tarvitse käyttää. Käräjäoikeus on tuominnut A:n tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkomisesta sakkoon. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.
3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A ollut velvollinen käyttämään ajopiirturia kuljettamassaan kuorma-autossa. Tarkemmin kysymys on siitä, onko puunkorjuuta metsäkoneurakointina harjoittavaa B Oy:tä pidettävä metsätaloutta harjoittavana yrityksenä ja onko kuorma-autoa käytetty yrityksen omassa yritystoiminnassa.
Sovellettava rangaistussäännös ja ajopiirturin käyttövelvollisuutta koskeva sääntely
4. Liikenteen palveluista annetun lain (liikennepalvelulaki) 267 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkomisesta tuomitaan kuljettaja, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo muun ohessa ajopiirturia koskevaa ajo- ja lepoaika-asetuksen tai ajo-piirturiasetuksen säännöstä.
5. Säännöksessä viitatuilla asetuksilla tarkoitetaan liikennepalvelulain 42 §:n mukaan tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 561/2006 (ajo- ja lepoaika-asetus) sekä tieliikenteessä käytettävistä ajopiirtureista, tieliikenteen valvontalaitteista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 kumoamisesta sekä tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 muuttamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 165/2014 (ajopiirturiasetus).
6. Ajopiirturiasetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan ajopiirturia on käytettävä jäsenvaltiossa rekisteröidyissä ajoneuvoissa, joita käytetään maanteiden henkilö- tai tavaraliikenteessä ja joihin sovelletaan ajo- ja lepoaika-asetusta.
7. Ajo- ja lepoaika-asetuksen soveltamisalasta säädetään sen 2 ja 3 artiklassa. Asetus on soveltunut A:n kuljettamalla kuorma-autolla tehtäviin tavarankuljetuksiin. Kuorma-autoa tavaraliikenteessä käytettäessä on siten tullut lähtökohtaisesti käyttää ajopiirturia.
Metsätaloutta harjoittavaa yritystä koskeva poikkeus ajopiirturin käyttövelvollisuudesta
8. Ajopiirturiasetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat myöntää vapautuksen asetuksen soveltamisesta muun ohella ajo- ja lepoaika-asetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille ajoneuvoille. Viitatun säännöksen b alakohdan nojalla vapautus voidaan myöntää muun ohessa metsätaloutta harjoittavien yritysten käyttämille ajoneuvoille, joita käytetään tavarankuljetukseen niiden omassa yritystoiminnassa enintään 100 kilometrin etäisyydellä yrityksen sijaintipaikasta. Poikkeusten myöntämisen yleisenä edellytyksenä on, että poikkeukset eivät vaaranna ajo- ja lepoaika-asetuksen 1 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista.
9. Suomessa kansallisista poikkeuksista ajopiirturiasetuksen soveltamisesta on säädetty liikennepalvelulain 45 §:n 3 momentin nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa ajopiirturikorttien myöntämisestä ja poikkeuksista ajopiirturin käytössä (valtioneuvoston asetus). Valtioneuvoston asetuksen 7 §:n 1 kohdan mukaan ajo- ja lepoaika-asetuksen 5–9 artiklaa ei tarvitse noudattaa eikä ajopiirturia käyttää muun ohessa metsätaloutta harjoittavan yrityksen käyttämässä ajoneuvossa, jota käytetään tavarankuljetukseen sen omassa yritystoiminnassa enintään 100 kilometrin etäisyydellä yrityksen sijaintipaikasta.
Poikkeussäännöksen tulkinnan lähtökohdat
10. Valtioneuvoston asetuksen 7 §:n 1 kohdan poikkeussäännös perustuu ajopiirturiasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa sekä ajo- ja lepoaika-asetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa jäsenvaltioille säädettyyn mahdollisuuteen myöntää poikkeuksia ajopiirturin käyttövelvollisuudesta. Valtioneuvoston asetuksen säännöksen sanamuoto vastaa ajo- ja lepoaika-asetuksen säännöksen sanamuotoa. Myös valtioneuvoston asetuksen 7 ja 8 §:n muuttamiseen 31.5.2021 voimaan tulleella asetuksella (431/2021) liittyvästä perustelumuistiosta ilmenee sääntelyn tarkoituksena olleen, että metsätaloutta harjoittavia yrityksiä koskeva poikkeus vastaa ajo- ja lepoaika-asetuksen tarkoitusta.
11. Kun otetaan huomioon valtioneuvoston asetuksen sanamuoto ja edellä selostettu tarkoitus, siinä kansallisesti säädettyä poikkeusta on tulkittava mahdollisimman pitkälle yhdenmukaisesti ajo- ja lepoaika-asetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa.
12. Ajo- ja lepoaika-asetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa käytettyjä käsitteitä ”metsätaloutta harjoittava yritys” ja ”oma yritystoiminta” ei määritellä ajo- ja lepoaika-asetuksessa, eikä näiden käsitteiden tulkinnasta ole unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Unionin tuomioistuin on kuitenkin lukuisissa ajopiirturin käyttöä koskeneissa ratkaisuissaan todennut, ettei poikkeussäännöksiä voida tul-kita niin, että niiden vaikutukset ulottuisivat yli sen, mikä on tarpeen niiden etujen suojaamiseksi, jotka poikkeuk-silla on tarkoitus taata. Poikkeusten ulottuvuus on lisäksi määritettävä ottamalla huomioon kyseessä olevan säännöstön tavoitteet eli kilpailun edellytysten yhdenmukaistaminen tieliikenteessä sekä tällä alalla työskentelevien henkilöiden työolojen ja liikenneturvallisuuden parantaminen (ks. ratkaisun KKO 2018:27 kohdassa 37 viitattu unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö).
13. Pricoforest-ratkaisussa (tuomio 7.7.2022, Pricoforest, C-13/21, EU:C:2022:531) unionin tuomioistuin on todennut unionin oikeuden yhtenäisen soveltamisen ja yhdenvertaisuusperiaatteen vaatimuksista seuraavan, että säännöstä, jossa käytettyä käsitettä ei ole ajo- ja lepoaika-asetuksessa määritelty ja jossa ei ole viitattu jäsenvaltioiden oikeuteen käsitteen määrittelemiseksi, on tavallisesti tulkittava koko unionissa itsenäisesti ja yhtenäisesti. Tulkinnassa on otettava huomioon paitsi säännöksen sanamuodon tavanomainen merkitys yleiskielessä myös säännöksen asiayhteys ja kyseisellä lainsäädännöllä tavoiteltu päämäärä. (Tuomion 21 ja 22 kohta.)
14. Unionin tuomioistuin on tulkinnut British Gas -ratkaisussa (tuomio 25.6.1992, British Gas, C-116/91, EU:C:1992:277) tuolloin voimassa olleen tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 4 artiklan 6 kohdan käsitettä ”kaasulaitoksen toimintaan tarkoitetut ajoneuvot”. Tuomioistuin on katsonut, että säännöksessä säädetty poikkeus koskee vain ajoneuvoja, joita käytetään yksinomaan kaasun tuotantoon, siirtoon tai jakeluun taikka tätä varten välttämättömien laitosten kunnossapitoon liittyvissä kuljetuksissa. Poikkeusta ei sovelleta ajoneuvoihin, joita käytetään osittain tai kokonaan kotitalouskäyttöön tarkoitettujen kaasulaitteiden kuljettamiseen (21 kohta). Muu tulkinta olisi tuomioistuimen mukaan muun ohella antanut kaasulaitokselle kilpailullista etua tällaisia laitteita toimittaviin yrityksiin verrattuna (17 ja 19 kohta).
15. Ratkaisussa Mrozek ja Jäger (tuomio 21.3.1996, Mrozek ja Jäger, C-335/94, EU:C:1996:126) kysymys on ollut asetuksen (ETY) N:o 3820/85 4 artiklan 6 kohdan käsitteen ”jätteiden keruuseen tarkoitetut ajoneuvot” tulkinnasta. Unionin tuomioistuin on arvioinut kysymystä British Gas -ratkaisussa muotoilemiensa perusteiden valossa ja katsonut, että ”jätteiden keruu” tarkoitti ainoastaan jätteiden keruuta paikasta, johon ne on jätetty. Tätä varten käytetyt ajoneuvot liikkuvat rajoitetulla alueella ja liikkuminen on kestoltaan lyhytaikaista, joten kuljetus on keruuseen nähden toissijaista (12 kohta).
16. Unionin tuomioistuin on sittemmin katsonut, että ajo- ja lepoaika-asetuksen 13 artiklan 1 kohdan h alakohdan käsitettä ”ajoneuvot, joita käytetään teiden kunnossapidossa” on tulkittava kohdissa 14 ja 15 selostetun oikeuskäytännön valossa (tuomio 13.3.2014, A. Karuse, C-222/12, EU:C:2014:142, 17–34 kohta). Tuomioistuin on katsonut, että käsitteen soveltamisalaan kuuluvat ajoneuvot, jotka kuljettavat materiaalia teiden kunnossapitotöiden paikalle, mikäli kuljetus liittyy yksinomaan mainittujen töiden suorittamiseen ja on niihin nähden toissijaista toimintaa (48 kohta).
17. NK-ratkaisussa (tuomio 7.2.2019, NK, C-231/18, EU:C:2019:103) unionin tuomioistuin on tulkinnut ajo- ja lepoaika-asetuksen 13 artiklan 1 kohdan p alakohdan ”paikallisten markkinoiden” käsitettä. Tuomioistuin on katsonut, että mikäli kyseistä poikkeussäännöstä tulkittaisiin laajentavasti siten, että siinä sallittaisiin se, että ajopiirtureiden käyttöä koskevasta velvollisuudesta vapautettaisiin ajoneuvot, joilla kuljetetaan eläviä eläimiä maatilalta suoraan paikallisiin teurastamoihin, syntyisi vaara siitä, että talouden toimijoita kannustettaisiin käyttämään suhteettomassa määrin voimakkaita ajoneuvoja, jotka päivittäin kuljettaisivat tuntikaupalla ja keskeytyksettä eri maatiloilta peräisin olevia eläimiä paikallisiin teurastamoihin muun muassa sellaisten kuljettajien sosiaaliturvaa ja liikenneturvallisuutta koskevien tavoitteiden vastaisesti, joihin ajo- ja lepoaika-asetuksella pyritään (28 kohta).
Onko B Oy metsätaloutta harjoittava yritys
18. Syyttäjä on vastauksessaan todennut, että puunkorjuu on osa metsätaloutta. Hän on kuitenkin katsonut, että valtioneuvoston asetuksessa säädetyn poikkeuksen puitteissa suoritetun puunkorjuun tulisi liittyä metsänomistajan tai hallintaoikeuden perusteella metsätaloutta harjoittavan yrityksen toimintaan. Syyttäjän mukaan puunkorjuuta muille urakointina tarjoava B Oy ei siten kuulu poikkeuksen piiriin.
19. Korkein oikeus toteaa, että metsätaloudella tarkoitetaan vakiintuneesti metsän taloudellista hyödyntämistä puustoa kasvattamalla ja puuta myymällä. Puun myymisen edellytyksenä on metsänhakkuu eli puunkorjuu. Puunkorjuun on siten katsottava olevan keskeinen osa metsätaloutta. Metsätalouden käsitteen yleiskielen mukainen merkitys ei lähtökohtaisesti puolla sellaista tulkintaa, jonka mukaan puunkorjuu luettaisiin osaksi metsätaloutta vain, kun puun myynnistä viime kädessä hyötyvä metsänomistaja suorittaa sen itse, mutta ei silloin, kun metsänomistaja teettää puunkorjuun sellaista tarjoavalla yrityksellä.
20. Valtioneuvoston asetuksessa käytetty käsite ”metsätaloutta harjoittava yritys” vastaa ajo- ja lepoaika-asetuksen suomenkielistä sanamuotoa. Asetuksen englanninkielisessä tekstissä on käytetty ilmaisua ”forestry undertakings”, ranskankielisessä ”enterprises de sylviculture”, saksankielisessä ”Forstwirtschaftsunternehmen”, ruotsinkielisessä ”skogsföretag” ja espanjankielisessä ”empresas forestales”.
21. Korkein oikeus toteaa, että mainitut ilmaisut viittaavat vähintään asetuksen suomenkielisessä versiossa käytettyä ilmaisua ”metsätalous” laajuudeltaan vastaavaan yritystoiminnan alaan. Nekin puoltavat siten tulkintaa, jonka mukaan puukorjuuta tarjoavat yritykset luetaan metsän omistuksesta riippumatta metsätaloutta harjoittaviksi yrityksiksi.
22. Syyttäjä on vedonnut tulkintansa tueksi lisäksi siihen, että B Oy toimii metsäkoneurakointialalla, johon kohdistuu kilpailullisia paineita. Korkein oikeus toteaa tältä osin, että unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännön valossa ratkaisevaa ei ole, kohdistuuko yrityksen omaan toimialaan sinänsä kilpailupaineita. Ajopiirturin käyttöä koskevan oikeuskäytännön perusteella on sen sijaan arvioitava, kohdistuuko kyseiseen kuljetustoimintaan kilpailupaineita tai onko samalla alalla toimijoita, joita vapautus ajopiirturin käytöstä ei koske ja joihin nähden yritys siten saisi kilpailuetua ajopiirturin käyttövelvollisuudesta vapautuessaan. Lisäksi arvioinnissa on otettava huomioon alalla työskentelevien henkilöiden työolojen ja liikenneturvallisuuden parantamisen tavoitteet.
23. Tässä asiassa syyttäjä ei ole väittänytkään, että pelkälle metsätyökoneiden kuljetukselle niiden säilytyspaikasta hakkuutyömaille olisi olemassa kilpaillut markkinat, joilla ajopiirturin käytöstä vapautettu puunkorjuuyritys voisi saada kilpailuetua laitteita kuljettaessaan. A:n mukaan tällaisia markkinoita ei ole, sillä kuljetusten toteuttamiseen käytetään tähän tarkoitukseen erityisesti rakennettuja ja varusteltuja erikoiskuljetusajoneuvoja, jotka ovat käytännössä puunkorjuuyritysten omistamia. Viitteitä ei ole myöskään siitä, että puheena olevien kuljetusten vapauttamisella ajopiirturin käytöstä sadan kilometrin säteellä yrityksen sijaintipaikasta olisi liikenneturvallisuuteen tai kuljettajien työoloihin liittyvien ajo- ja lepoaika-asetuksen tavoitteiden kanssa ristiriitaisia vaikutuksia. Jos säännöstä tulkittaisiin päinvastaisella tavalla, kilpailuetua puunkorjuuyrityksiin verrattuna saisivat sellaiset yritykset, jotka suorittavat itse puunkorjuun omistamassaan metsässä.
24. Ajo- ja lepoaika-asetuksen tavoitteina olevien kilpailun edellytysten, työolojen ja liikenneturvallisuuden näkökulmasta ei siten ole estettä lukea puunkorjuuta metsätalouteen riippumatta siitä, suorittaako puunkorjuun metsän omistaja vai puunkorjuuta muille tarjoava yritys.
25. Korkein oikeus katsoo edellä lausutuin perustein, että metsäkoneurakointina puunkorjuuta tekevä B Oy on valtioneuvoston asetuksen 7 §:n 1 momentissa tarkoitettu metsätaloutta harjoittava yritys.
Onko ajoneuvoa käytetty B Oy:n omassa yritystoiminnassa
26. Hovioikeus on katsonut, että syytteessä tarkoitetussa kuljetuksessa ajoneuvoa ei ole käytetty B Oy:n omassa yritystoiminnassa sen vuoksi, että sen toiminta on metsäkoneurakointia kolmansille osapuolille.
27. Ennen voimassa olevaa ajo- ja lepoaika-asetusta metsätaloutta harjoittavia yrityksiä koskevasta poikkeuksesta ajopiirturin käyttövelvollisuuteen säädettiin tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 13 artiklan c kohdassa. Toisin kuin voimassa olevassa säännöksessä, kyseisessä säännöksessä ei ollut edellytystä ajoneuvon käyttämisestä yrityksen omassa yritystoiminnassa.
28. Ajo- ja lepoaika-asetuksen valmistelussa omaa yritystoimintaa koskeva edellytys on lisätty Euroopan parlamentin kä-sittelyssä. Lisäystä on perusteltu tarpeella selventää, että poikkeukset ovat sallittuja vain silloin, kun kyse on nimenomaan näiden alojen yritystoiminnasta (Euroopan parlamentin mietintö, 12.11.2002, A5-0388/2002 lopullinen, tarkistus 53). Komissio on hyväksynyt tarkistuksen todeten, että se selkeyttää poikkeuksen tarkoitusta ja sulkee pois mahdollisuuden, että kyseisiä ajoneuvoja käytetään muissa tiekuljetuksissa (Euroopan yhteisöjen komission muutettu ehdotus, 11.8.2003, KOM (2003) 490 lopullinen, s. 6).
29. Ajo- ja lepoaika-asetuksen valmisteluaineiston perusteella omassa yritystoiminnassa käyttämistä koskevan edellytyksen tarkoituksena on ollut selventää, että metsätaloutta harjoittavan yrityksen ajoneuvo on muiden edellytysten täyttyessä vapautettu ajopiirturin käytöstä tietyssä kuljetuksessa vain, jos ajoneuvoa myös kyseisessä kuljetuksessa käytetään yrityksen metsätalousyritystoiminnassa. Edellytyksen tämä tulkinta on yhdenmukainen sen unionin oikeuskäytännössä vakiintuneen ajopiirturin käyttövelvollisuudesta vapauttamisen edellytyksen kanssa, että arvioitavana olevan kuljetuksen on tullut liittyä yksinomaan poikkeuksen perusteena olevaan toimialaan ja olla siihen nähden toissijaista.
30. Asiassa ei ole väitetty, että syytteessä tarkoitetun kuljetuksen tarkoituksena olisi ollut muu kuin hakkuukoneen siirtäminen hakkuutyömaalle B Oy:n siellä suorittamaa puunkorjuuta varten. Kuljetus on siten liittynyt yksinomaan yrityksen omaan puunkorjuuta koskevaan yritystoimintaan ja ollut siihen nähden sääntelyn soveltamisedellytysten tarkoittamassa merkityksessä toissijaista.
31. Korkein oikeus katsoo edellä lausutuin perustein, että ajoneuvoa on valtioneuvoston asetuksen 7 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin käytetty B Oy:n omassa yritystoiminnassa.
Johtopäätös
32. A:n kuljettama ajoneuvo on kuulunut metsätaloutta harjoittavalle B Oy:lle, ja ajoneuvoa on syytteessä tarkoitetussa tavarankuljetuksessa käytetty yrityksen omassa yritystoiminnassa alle sadan kilometrin etäisyydellä yrityksen sijaintipaikasta. Ajoneuvo on näin ollen ollut vapautettu ajopiirturin käyttövelvollisuudesta, eikä A ole ajopiirturia käyttämättä jättämällä rikkonut ajopiirturiasetuksen säännöksiä.
Ennakkoratkaisun pyytämisen tarve
33. A on vaatinut, että Korkein oikeus pyytää Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua, mikäli Korkein oikeus olisi harkinnassaan päätymässä siihen, että nyt kysymyksessä olevassa kuljetuksessa ajoneuvoa ei ole käytetty yrityksen omassa yritystoiminnassa. Korkein oikeus toteaa, että asian ratkaisun riippuessa unionin oikeuden tulkinnasta asiassa on arvioitava ennakkoratkaisun pyytämisen tarpeellisuutta muiltakin osin.
34. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan mukaan Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu muun ohessa unionin toimielimen säädöksen tulkinnasta. Jos tällainen kysymys tulee esille sellaisessa kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa asiassa, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, tämän tuomioistuimen on saatettava kysymys Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tällainen tuomioistuin voi kuitenkin jättää ennakkoratkaisupyynnön tekemättä muun ohella silloin, kun unionin tuomioistuin on jo tulkinnut kyseessä olevaa unionin oikeuden säännöstä tai määräystä taikka kun se, miten unionin oikeutta on tulkittava, on niin ilmeistä, ettei tästä ole mitään perusteltua epäilystä (ks. esim. tuomio 6.10.2021, Con-sorzio Italian Management ja Catania Multiservizi, C-561/19, EU:C:2021:799, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
35. Unionin tuomioistuin ei ole ratkaisukäytännössään tulkinnut ajo- ja lepoaika-asetuksen nyt esillä olevaa 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan metsätalouden käsitettä eikä sitä, mitä säännöksen edellytys ”omassa yritystoiminnassa” merkitsee. Kuten edeltä selviää, unionin tuomioistuin on kuitenkin antanut ajo- ja lepoaika-asetuksen ja sitä edeltäneen säädöksen poikkeussäännösten tulkinnasta lukuisia ennakkoratkaisuja. Ajopiirturin käyttövelvollisuutta koskevien poikkeusten tulkintaperusteita koskee siten vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka valossa metsätalouden käsitteen sisällöstä ei ole epäselvyyttä. Omaa yritystoimintaa koskevan edellytyksen merkitys on edellä todetuin tavoin selvitettävissä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön lisäksi ajo- ja lepoaika-asetuksen valmisteluaineistosta, eikä ennakkoratkaisun pyytäminen tämänkään käsitteen tulkinnasta ole tarpeen.
36. Koska ajo- ja lepoaika-asetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkinnasta ei käsillä olevan asian ratkaisuun vaikuttavilta osin ole epäselvyyttä, ennakkoratkaisun pyytäminen ei ole tarpeen.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan.
Syyte tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkomisesta hylätään. A vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Tuomo Antila, Juha Mäkelä, Jussi Tapani ja Heli Melander. Esittelijä Pekka Pöyhönen.