KKO:2025:95

Maanmittaustoimisto oli käynnistänyt lunastustoimituksen Tenojoen kalastusrajoituksista kalastusoikeuden haltijoille aiheutuviin menetyksiin perustuvien korvausten ratkaisemiseksi. Lunastustoimituksen aikana valtio oli kiistänyt kalastusoikeuden haltijoiden esittämät korvausvaatimukset. Valtio sekä useat kalastusoikeuden haltijat olivat valittaneet lunastustoimituksessa annetusta päätöksestä maaoikeuteen. Maaoikeus oli valtion valituksen perusteella katsonut, ettei eräillä kalastusoikeuden haltijoilla ollut oikeutta korvaukseen. Maaoikeus oli hylännyt näiden kalastusoikeuden haltijoiden vaatimukset saada hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä.

Korkein oikeus katsoi, että kalastusoikeuden haltijoilla oli oikeus saada hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä, vaikka heidän korvausvaatimuksensa oli hylätty. Oikeudenkäynnin kestona huomioon otettavan ajan katsottiin alkaneen siitä, kun valtio oli lunastustoimituksessa kiistänyt kalastusoikeuden haltijoiden korvausvaatimukset.

HyvitysL 3 § 1 mom
HyvitysL 4 §
HyvitysL 5 § 1 mom 1 kohta

Asian käsittely lunastustoimituksessa ja maaoikeudessa

Lunastustoimitus nro 2001–827878

Rovaniemen maanmittaustoimisto oli 30.4.1992 antanut määräyksen kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (jäljempänä lunastuslaki) tarkoitetun lunastustoimituksen suorittamiseksi. Toimitusmääräyksen mukaan toimituksessa tuli ratkaista Tenojoen kalastussääntöä koskevan sopimuksen ja kalastussäännön eräiden määräysten aiheuttamien menetysten korvaamisesta annetun lain, (501/1991, jäljempänä Tenojoen kalakorvauslaki) mukaiset korvauskysymykset Utsjoen kunnassa. Maanmittauslaitos oli sittemmin jakanut toimituksen suoritettavaksi useammassa osassa.

Nyt kysymyksessä oleva toimitus oli koskenut korvauskysymyksiä yhteisen vesialueen X:n lohkokunta osakaskiinteistöillä siltä osin kuin ne liittyivät patokalastukseen. Ensimmäinen toimituskokous oli pidetty 26.11.2001. Suomen valtio, jota edusti Lapin työvoima- ja elinkeinokeskus, oli 3.7.2003 antamassaan vastineessa kiistänyt kokonaisuudessaan siihen mennessä esitetyt korvausvaatimukset. Korvauspäätökset annettiin toimituksen loppukokouksessa 24.10.2017.

Lapin käräjäoikeuden maaoikeutena 5.11.2021 antama tuomio nro 21/19012

Suomen valtio, edustajanaan Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (jäljempänä ELY-keskus) valitti toimitusratkaisusta maaoikeuteen ja vaati lunastustoimituksessa määrättyjen korvausten poistamista kokonaisuudessaan tai niiden alentamista. Myös eräät kalastusoikeuden haltijat valittivat toimitusratkaisusta ja vaativat muutoksia korvausten määräämisperusteisiin.

Useat kalastusoikeuden haltijat vaativat maaoikeudessa hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä.

Maaoikeus hyväksyi osittain ELY-keskuksen valituksen. Maaoikeus katsoi, että kalastusoikeuden haltijan menetys tulee korvattavaksi, mikäli kalastusoikeuden käyttäminen on estynyt kokonaan tai kalastusoikeuden rajoittumisesta johtuva menetys ylittää 1 000 euron suuruisen korvauskynnyksen. Eräiden kalastusoikeuden haltijoiden osalta valtion velvollisuus maksaa lunastuskorvausta poistettiin kokonaisuudessaan, koska kumpikaan mainituista kriteereistä ei täyttynyt.

Kalastusoikeuden haltijoiden valitukset hylättiin.

Maaoikeus hylkäsi niiden kalastusoikeuden haltijoiden vaatimukset oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä, joiden osalta maaoikeus katsoi, ettei heillä ollut lainkaan oikeutta saada valtiolta lunastuskorvausta.

Maaoikeus totesi, että oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetussa laissa (jäljempänä hyvityslaki) ei ollut erikseen säädetty maaoikeusasioista, vaan lain esitöissä niiden osalta oli viitattu riita-asioiden oikeudenkäyntiä koskevaan sääntelyyn. Maaoikeusasioissa oli kuitenkin kysymys muutoksenhausta asioihin, jotka saattavat koskea henkilön yksityisluontoisia oikeuksia eli asioita, joiden käsittelyssä on kiinnitettävä huomiota Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa oikeudenkäynnille asetettuihin vaatimuksiin. Näin ollen maaoikeusasioissa oli perusteltua katsoa, että tarkasteltava aika voi alkaa jo ennen varsinaisen oikeudenkäynnin vireilletuloa. Perusoikeusmyönteisen soveltamisen kannalta nyt kysymyksessä olevassa asiassa hyvityslakia oli tulkittava niin, että oikeudenkäynnin katsottiin alkaneen kesällä 2003, jolloin valtio oli kiistänyt kalastusoikeuden haltijoiden korvausvaatimukset.

Viivästymistä oli arvioitava kunkin kalastusoikeuden haltijan osalta erikseen, ja tarkasteltavan ajan oli katsottava alkaneen siitä, kun hyvityksen vaatija oli saanut kalastusoikeuden. Asian laatu huomioon ottaen käsittelyn ei voitu katsoa viivästyneen, jos kalastusoikeuden saamisesta maaoikeuden tuomion antamiseen oli kulunut enintään seitsemän vuotta.

Maaoikeus katsoi, että oikeudenkäynnin viivästyminen ei välttämättä oikeuta hyvitykseen. Oikeus hyvitykseen edellytti hyvityslain 4 §:n 1 momentin mukaan myös asian riittävää merkitystä asianosaiselle. Asian merkityksen perusteella hyvitystä voitiin korottaa tai alentaa.

Maaoikeus katsoi, että niille, joiden patokalastusoikeus jäi niin vähäiseksi, ettei maaoikeuden määrittämä 1 000 euron suuruinen korvauskynnys ylittynyt, ei asialla ollut juurikaan merkitystä. Heille ei viivästystä ollut tarvetta hyvittää.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Tuula Hiukka-Poikela, maaoikeusinsinööri Sakari Haulos ja lautamiehet.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Niille kalastusoikeuden haltijoille, joiden vaatimuksen oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä maaoikeus oli hylännyt, myönnettiin valituslupa oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä koskevien vaatimusten osalta.

Muutoksenhakijat vaativat valituksissaan hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä.

Valtiokonttori antoi vastauksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. X:n lohkokuntaa koskeneessa lunastustoimituksessa kalastusoikeuden haltijoille on määrätty korvauksia patokalastusoikeuden rajoittamisesta johtuneista taloudellisista menetyksistä. ELY-keskus on valittanut korvauspäätöksestä maaoikeuteen, jossa A ja eräät muut kalastusoikeuden haltijat ovat muun ohella vaatineet hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä. Maaoikeus on katsonut, että A:lla ja eräillä muilla kalastusoikeuden haltijoilla ei ole oikeutta lunastuskorvaukseen, koska heidän osaltaan taloudellisen menetyksen määrä on jäänyt maaoikeuden korvausoikeudelle määrittämää alarajaa eli 1 000 euroa pienemmäksi. Maaoikeus on katsonut, että koska patokalastusoikeuden vähäisyyden takia näillä kalastusoikeuden haltijoilla ei ole oikeutta lunastuskorvaukseen, asialla ei ole ollut heille juurikaan merkitystä. Näin ollen heillä ei ole ollut oikeutta myöskään hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästymisestä.

Korkeimman oikeuden ratkaistavana oleva kysymys

2. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, onko niillä kalastusoikeuden haltijoilla, joilla ei ole katsottu olevan oikeutta lunastuskorvaukseen, oikeus hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästymisestä. Mikäli heillä katsotaan olevan korvausasian lopputuloksesta riippumatta oikeus hyvitykseen, arvioitavaksi tulee, mistä ajankohdasta oikeudenkäynnin katsotaan viivästymisen arvioinnin kannalta alkaneen ja mikä on hyvityksen määrä.

Asian lopputuloksen vaikutus viivästymisen hyvittämistä arvioitaessa

3. Oikeus oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa on osa Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa turvatuista oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeista. Sen tarkoituksena on osaltaan turvata oikeudenkäytön tehokkuutta ja uskottavuutta sekä suojella asianosaista huolelta, haitalta ja epävarmuudelta, joka liittyy oikeudenkäynnin kohtuuttomaan pitkittymiseen (ks. esim. KKO 2023:36, kohta 5).

4. Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain (hyvityslaki) 3 §:n 1 momentin mukaan yksityisellä asianosaisella on oikeus saada valtion varoista lain 6 §:ssä tarkoitettu kohtuullinen hyvitys, jos oikeudenkäynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa.

5. Oikeudenkäynnin viivästymistä arvioitaessa on hyvityslain 4 §:n 1 momentin mukaan otettava huomioon oikeudenkäynnin keston lisäksi erityisesti 1) asian laatu ja laajuus, 2) asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta oikeudenkäynnissä sekä 3) asian merkitys asianosaiselle. Pykälän 2 momentin mukaan huomioon on lisäksi otettava Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka koskee Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen soveltamista.

6. Hyvityslain perusteluissa (HE 233/2008 vp s. 24) on katsottu, että mitä merkityksellisempi asia on kyseessä, sitä joutuisammin se tulee käsitellä. Jos asian ratkaisulla on erityinen henkilökohtainen intressi asianosaiselle, vaaditaan yleensä tavallista joutuisampaa käsittelyä. Erityistä joutuisuutta edellytetään myös niissä tilanteissa, joissa asianosainen on henkilökohtaisten olosuhteidensa vuoksi erittäin heikossa asemassa. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöön viitaten lain esitöissä on lisäksi todettu, että oikeudenkäynnin lopputuloksella ei sinänsä ole merkitystä eikä lopputulos yleensä vaikuta hyvityksen määrään (HE 233/2008 vp s. 26).

7. Korkein oikeus toteaa, että lain sanamuodon perusteella oikeudenkäynnin lopputulokselle ei ole annettava merkitystä arvioitaessa, onko asianosaisella oikeus hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästymisestä. Myöskään ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella ei voida päätellä, että asian lopputulokselle voitaisiin antaa merkitystä oikeudenkäynnin viivästymistä tai viivästymisen hyvittämistä harkittaessa. Hyvityslain perusteluissa mainitut, asian merkitystä kuvaavat seikat eivät liity asian lopputulokseen vaan asian laatuun sekä asianosaisen henkilökohtaisiin olosuhteisiin. Edellä todetun perusteella Korkein oikeus katsoo, että oikeudenkäynnin lopputuloksella ei ole lähtökohtaisesti merkitystä hyvityksen määräämisen perusteeseen eikä lopputulos myöskään yleensä vaikuta hyvityksen määrään.

8. Nyt kysymyksessä oleville muutoksenhakijoille oli lunastustoimituksessa määrätty kalastusoikeuden rajoittamisesta aiheutuneista taloudellisista menetyksistä korvauksia pienimmillään seitsemän euroa ja enimmillään vajaat 2 000 euroa kuitenkin niin, että enimmäkseen korvaukset ovat olleet alle 150 euroa. Osa näistä kalastusoikeuden haltijoista oli itse valittanut lunastustoimituksessa määrättyjen korvausten laskentaperusteista maaoikeuteen vaatien korvausten korottamista. Kaikki muutoksenhakijat ovat olleet ELY-keskuksen muutoksenhaun seurauksena maaoikeudessa ELY-keskuksen vastapuolina. ELY-keskus on esittänyt maaoikeudessa määrällisesti huomattavan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen kalastusoikeuden haltijoita kohtaan.

9. Maaoikeus on poistanut patokalastusoikeuden vähäisyyden perusteella muutoksenhakijoilta heille lunastustoimituksessa määrätyt korvaukset ja hylännyt asian vähäisyyden vuoksi heidän hyvitysvaatimuksensa oikeudenkäynnin viivästymisestä.

10. Korkein oikeus katsoo, että asian merkityksellisyyttä ei voida arvioida maaoikeuden ratkaisun lopputuloksen eikä myöskään yksinomaan lunastustoimituksessa määrättyjen korvausten suuruuden perusteella. Edellä kohdassa 8 mainitut seikat huomioon ottaen oikeudenkäynnin viivästymisestä voidaan katsoa aiheutuneen myös näille kalastusoikeuden haltijoille sellaista huolta, haittaa ja epävarmuutta, jota viivästymishyvityksellä on tarkoitettu korvata. Korkein oikeus katsoo, että myös niillä kalastusoikeuden haltijoilla, joille ei ole maaoikeudessa määrätty maksettavaksi korvausta kalastusoikeuden rajoittamisesta aiheutuneesta taloudellisesta menetyksestä, on oikeus saada hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä.

Oikeudenkäynnin alkamisajankohta viivästymisen arvioinnin kannalta

11. Hyvityslain 5 §:ssä säädetään siitä, mistä ajankohdasta lukien oikeudenkäynnin katsotaan viivästymisen arvioinnin kannalta alkavan. Lain esitöissä on katsottu pykälän säännösten vastaavan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntöä ja todettu, että ihmisoikeussopimuksen kannalta oikeudenkäynti saattaa alkaa jo aikaisemmin kuin kansallisen prosessilain mukaan (HE 233/2008 vp s. 25).

12. Hyvityslain 5 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkaa riita- ja hakemusasiassa asian vireilletulosta tuomioistuimessa (1 kohta); rikosasiassa siitä, kun toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut vastaajalle hänen tekemäkseen epäillystä rikoksesta tai kun häneen kohdistettu rikosepäily on olennaisesti vaikuttanut hänen asemaansa (2 kohta); tai asianomistajan vaatimuksen vireilletulosta tuomioistuimessa (3 kohta). Pykälän 2 momentin mukaan hallintolainkäyttöasiassa oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkaa, kun vireillepanoasiakirja on toimitettu asianomaiselle tuomioistuimelle tai viranomaiselle. Oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkaa kuitenkin jo oikaisuvaatimuksen tai muun vastaavan hallintomenettelyssä käsiteltävän vaatimuksen tekemisestä, jos tällainen vaatimus on lain mukaan tehtävä ennen kuin päätökseen saa hakea muutosta valittamalla. Erityisestä syystä oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika voi alkaa tätä aikaisemmasta ajankohdasta.

13. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä oikeudenkäynnin alkamisajankohtana on pidetty lähtökohtaisesti vaatimuksen vireilletuloa tuomioistuimessa. Tästä on poikettu muun ohella silloin, kun jokin hallinnollinen päätös on ollut välttämätön edellytys sille, että asia on voitu saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tällöin oikeudenkäynnin alkamisajankohtana on voitu pitää esimerkiksi sitä ajankohtaa, jolloin asianosaiset ovat esittäneet vaatimuksensa sille hallintoviranomaiselle, jonka päätös on ollut oikeudenkäynnin edellytyksenä (ks. esim. suuren jaoston tuomio Eskelinen v. Suomi 19.4.2007, kohdat 65–66). Tämä ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö on otettu huomioon edellä selostetussa hyvityslain 5 §:n 2 momentissa, jossa säädetään oikeudenkäynnin kestona huomioon otettavan ajan alkamisesta hallintolainkäyttöasiassa.

14. Korkein oikeus toteaa, että lunastustoimitus ja sitä seuraava oikeudenkäynti maaoikeudessa poikkeavat tavanomaisista riita- ja hakemusasioista, sillä asianosaisen oikeus korvaukseen ratkaistaan ensivaiheessa hallinnollisessa lunastustoimituksessa. Vasta lunastustoimituksessa annetusta ratkaisusta voidaan hakea muutosta valittamalla maaoikeuteen. Tällaisessa asiassa hyvityslain 5 §:n tulkitseminen sen 1 momentin 1 kohdan sanamuodon perusteella siten, että lunastuskorvausta koskevan oikeudenkäynnin katsottaisiin alkaneen vasta asian vireilletulosta maaoikeudessa, johtaisi selvään ristiriitaan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta koskevan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa.

15. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Tämä voi tapahtua muun ohella siten, että lain perusteltavissa olevista tulkintavaihtoehdoista valitaan se, joka parhaiten edistää perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien tarkoituksen toteutumista ja joka ehkäisee ristiriidan niiden kanssa. Edellä todettu ristiriita yhtäältä ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen ja sen tulkintakäytännön ja toisaalta hyvityslain 5 §:n 1 momentin 1 kohdan sanamuodon välillä on mahdollista välttää siten, että hyvityslain 5 §:n säännöksiä tulkitaan yhdessä lain 4 §:n 2 momentin säännöksen kanssa. Oikeudenkäynnin alkamisajankohtaa on siten arvioitava ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, jos se tuon käytännön mukaan on aikaisempi kuin lain 5 §:n 1 momentin 1 kohdan sanamuodon mukaan. Tällainen tulkinta on sopusoinnussa myös lain esitöistä ilmenevän tarkoituksen ja hallintolainkäyttöasioita koskevan 5 §:n 2 momentin kanssa.

16. Vastaavalla tavalla ratkaisussa KKO 2020:2 on ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön tukeutuen katsottu, että rikosasian yhteydessä esitetyn asianomistajan korvausvaatimuksen käsittelyn viivästymisen keston alkamisajankohtana oli hyvityslain 5 §:n 1 momentin 3 kohdan sanamuodon vastaisesti pidettävä ajankohtaa, jolloin asianomistaja oli esitutkinnassa ilmoittanut esittävänsä vahingonkorvausvaatimuksen.

17. Oikeudenkäynnin kestona huomioon otettavaa aikaa tässä asiassa on edellä sanotun vuoksi perusteltua arvioida jo ennen asian vireilletuloa tuomioistuimessa. Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä oikeudenkäynnin kestona huomioon otettavan ajan on yleensä katsottu alkavan siitä, kun yksityisluonteista oikeutta koskeva asia on tullut riitaiseksi (ks. esim. Janssen v. Saksa, 20.12.2001, kohta 40 ja von Koester v. Saksa (no 1), 7.1.2010, kohdat 118–120).

18. Nyt käsiteltävässä asiassa X:n lohkokunnan osakaskiinteistöjä koskeva lunastustoimitus on tullut vireille 30.4.1992 Rovaniemen maanmittaustoimiston annettua tätä koskevan määräyksen. Kalastusoikeuksien sisältö ja niiden haltijat ovat olleet tuossa vaiheessa vielä epäselviä. Ensimmäisen kerran kysymys siitä, millä kiinteistöillä on ollut osuus patokalastusta koskeneisiin erityisiin etuuksiin ja mikä on ollut kunkin kiinteistön osuuden suuruus, on ratkaistu kiinteistönmääritystoimituksessa 22.5.2001 annetussa päätöksessä. Korvauskysymysten käsittely lunastustoimituksessa on aloitettu 26.11.2001. Valtio on kiistänyt esitetyt korvausvaatimukset 3.7.2003 antamassaan lausumassa.

19. Korkein oikeus katsoo edellä todetun perusteella, että oikeudenkäynnin viivästymistä lunastuskorvauksen osalta on tässä asiassa arvioitava 3.7.2003 lähtien, jolloin asia on lunastustoimituksessa muuttunut riitaiseksi.

20. Siltä osin kuin osa viivästymishyvitystä vaatineista kalastusoikeuden haltijoista on saanut kalastusoikeuden vasta edellä mainitun ajankohdan jälkeen, oikeudenkäynnin viivästymistä on muun selvityksen puuttuessa arvioitava vasta siitä ajankohdasta lähtien, kun he ovat saaneet kiinteistön omistusoikeuden sekä siihen kuuluneen kalastusoikeuden ja tulleet asianosaisiksi lunastustoimituksessa.

Onko asian käsittely viivästynyt 3.7.2003 jälkeen?

21. Oikeudenkäynnin viivästymistä arvioitaessa keskeisin arviointiperuste on, kuinka kauan oikeudenkäynti on kestänyt. Kysymys oikeudenkäynnin viivästymisestä ratkaistaan kuitenkin eri seikkojen kokonaisarvostelun perusteella. Mitä vaikeampi asia on, sitä pidempää käsittelyaikaa voidaan yleensä pitää kohtuullisena. Jos ratkaisulla on erityinen henkilökohtainen intressi asianosaiselle, vaaditaan yleensä tavallista joutuisampaa käsittelyä. (KKO 2023:36, kohta 9.)

22. Oikeudenkäynti voi viivästyä joko siten, että oikeudenkäynnin kokonaiskesto muodostuu liialliseksi, tai siten, että jokin oikeudenkäynnin vaihe viivästyy itsessään. Vaiheen viivästymistä arvioitaessa merkitystä on muun muassa sillä, sisältyykö siihen pitkiä passiivisia ajanjaksoja, jolloin oikeudenkäyntiä ei ole viety eteenpäin (KKO 2023:17, kohta 82 ja siinä viitattu ratkaisu).

23. X:n lohkokunnan patokalastuksen rajoituksia koskevia korvauskysymyksiä on käsitelty 26.11.2001, 22.6.2015, 14.6.2016, 27.6.2017 ja 24.10.2017 pidetyissä lunastustoimituskokouksissa. Vuosina 2001 ja 2002 on pantu vireille kaksi kiinteistönmääritystoimitusta, joiden ratkaiseminen on ollut edellytyksenä korvaukseen oikeutettujen kalastusoikeuden haltijoiden määrittämiseksi. Viimeisin kiinteistönmääritystä koskeva ratkaisu on annettu 26.5.2016. X:n lohkokunnan patokalastusoikeuksia koskeva lunastustoimitus on lopetettu 24.10.2017.

24. Maaoikeus on ratkaissut 5.11.2021 antamallaan tuomiolla lunastustoimituksesta tehdyt valitukset. Asian käsittely maaoikeudessa on siten kestänyt noin neljä vuotta. Korkeimmassa oikeudessa asian käsittely on tullut vireille 19.7.2022 ja kestänyt noin kolme vuotta.

25. Korkein oikeus toteaa, että lunastuskorvauksia koskevan asian käsittelyn kokonaiskestoon on vaikuttanut erityisesti lunastustoimitukseen kulunut aika. Toimitusmenettelyn pitkä kesto on puolestaan johtunut erityisesti siitä, että kalastusoikeudet ovat olleet epäselviä. Tämän vuoksi kalastusoikeuksia on käsitelty eri kiinteistönmääritystoimituksissa, joista on edelleen valitettu tuomioistuimiin. Näiden ja muiden korvauksen perusteena olevien tosiseikkojen selvittäminen on siten ollut tavanomaista selvästi vaikeampaa. Kysymys Tenojoen kalastusoikeuksista koskee tuhansia kiinteistöjä, ja pelkästään X:n lohkokunnan 48 padon osalta asianosaisena on yli 120 kiinteistöjen omistajaa, joista monet ovat jakamattomia kuolinpesiä. Asia on asianosaisten lukumääränkin perusteella poikkeuksellisen laaja. Kalastus- ja korvauslainsäädäntöön liittyvien oikeudellisten kysymysten ohella asiassa on esitetty saamelaisten kulttuurisen vahingon korvaamista koskevia vaatimuksia. Maaoikeudessa asian käsittelyyn kuluneeseen aikaan on vaikuttanut lisäksi asiakirjojen käännättäminen pohjoissaameksi ja käännöstyöhön kykenevien henkilöiden vähäisyys sekä koronaviruspandemiasta johtuvat maahantulorajoitukset.

26. Korkein oikeus katsoo, että asian laadun ja laajuuden sekä edellä todettujen erityispiirteiden vuoksi oikeudenkäynnin kestoa sen kussakin yksittäisessä vaiheessa voidaan pitää kohtuullisena, vaikka toimitusmenettely sekä asian käsittelyt maaoikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa ovat kestäneet selvästi tavanomaista pidempään. Asian käsittelyyn 3.7.2003 jälkeen kulunut yli kahdenkymmenen vuoden aika on kuitenkin kokonaisuudessaan niin pitkä, että oikeudenkäynnin on katsottava viivästyneen hyvitykseen oikeuttavalla tavalla noin kymmenen vuotta. Koska lunastustoimituksen pitkään kestoon on osaltaan vaikuttanut korvausratkaisun edellytyksenä olevien asioiden käsittely tuomioistuimissa, käsittelyn kokonaiskeston viivästymiseksi katsottavan ajan voidaan ar­vioida jakautuneen puoliksi lunastustoimituksen ja tuomioistuinten kesken.

Hyvityksen määrä

27. Kalastusoikeuden haltijat ovat katsoneet, että heillä jokaisella on oikeus saada hyvitystä laissa säädetty enimmäismäärä 10 000 euroa, mikä määrä on erityisistä syistä ylitettävä 2 000 eurolla. Koska kalastus on X:n lohkokunnassa saamelaiskulttuurin ydintä ja oikeudenkäynti on koskenut saamelaisten toimeentuloa, kalastusoikeuden haltijat ovat vaatineet vielä edellä mainitun hyvityksen kaksinkertaistamista 24 000 euroon.

28. Hyvityslain 6 §:n 2 momentin mukaan hyvityksen määrä on 1 500 euroa vuodessa kultakin vuodelta, jona oikeudenkäynti on tuomioistuimen tai viranomaisen vastuulla olevasta syystä viivästynyt. Hyvityksen yhteismäärää korotetaan enintään 2 000 eurolla, jos pääasia on erityisen merkittävä asianosaiselle. Asiaa pidetään erityisen merkittävänä, jos se liittyy välittömästi henkilön terveyteen, toimeentuloon, oikeudelliseen asemaan tai muuhun vastaavaan seikkaan. Hyvitystä voidaan alentaa tai korottaa lain 4 §:n 1 momentissa mainitun tai muun niihin rinnastuvan seikan perusteella. Lain 6 §:n 3 momentin mukaan hyvitys on enintään 10 000 euroa. Hyvityksen enimmäismäärä voidaan erityisestä syystä ylittää.

29. Hyvityslain esitöissä on arvioitu asiakohtaisia erityispiirteitä, joiden perusteella hyvitystä voidaan alentaa tai korottaa. Esimerkiksi asian erityinen vaikeus voi alentaa hyvitystä ja viranomaisten huomattava passiivisuus asian käsittelyssä voi korottaa sitä. Hyvitystä voidaan alentaa myös esimerkiksi niissä tapauksissa, joissa hyvitystä vaativa asianosainen ei ole viivästyneen oikeudenkäynnin alkuperäinen osapuoli. Poikkeuksellisesti hyvitystä alentavat perusteet voivat johtaa myös siihen, ettei hyvitystä määrätä lainkaan, vaan tyydytään oikeudenkäynnin viivästymisen toteamiseen. Hyvityksen määrään ei vaikuta se, millainen on hyvityksen saajan taloudellinen asema. (HE 233/2008 vp s. 26.)

30. Kalastusoikeuden haltijoista A, B, C, D, E, F, G, H, I ja J ovat asiakirjoista ilmenevän selvityksen mukaan omistaneet patokalastukseen oikeuttavan kiinteistön joko aiemmin tai viimeistään vuonna 2003, jolloin lunastuskorvausta koskeva asia on tullut riitaiseksi. K:n, L:n ja M:n saannossa on kysymys perinnöstä, jossa perittävälle on kuulunut asianosaisasema lunastustoimituksessa ainakin vuodesta 2003 lähtien. Edellä todetun oikeudenkäynnin viivästyksen on katsottava kohdistuneen täysimääräisesti näihin kalastusoikeuden haltijoihin.

31. Kalastusoikeuden haltijoista N, O, P, Q, R, S, T, U, V ja W ovat asiakirjoista ilmenevän selvityksen mukaan saaneet omistusoikeuden patokalastukseen oikeuttavaan kiinteistöön vasta vuosina 2011–2013. Oikeudenkäynnin viivästykseksi katsottava aika on heidän osaltaan siten selvästi lyhyempi kuin kohdassa 30 mainituilla kalastusoikeuden haltijoilla. Ottaen huomioon, että korvausoikeutta ei ole enää Tenojoen kalakorvauslain kumoamisen jälkeiseltä ajalta ja kysymys heidän oikeudestaan korvaukseen on siten koskenut vain muutamaa vuotta, myös asian merkitys on ollut heille pienempi kuin muille kalastusoikeuden haltijoille.

32. Edellä kohdasta 25 ilmenevin tavoin asia on ollut poikkeuksellisen laaja ja siinä esitettyjen oikeudellisten kysymysten ja myös tosiseikkojen selvittämisen osalta erityisen vaikea, mikä on otettava huomioon hyvityksen määrää selvästi alentavana tekijänä.

33. Asian merkitystä asianosaisille arvioitaessa on otettava huomioon, että nyt kyseessä olevien kalastusoikeuden haltijoiden pato-osuudet ja niitä vastaavasti lunastustoimituksessa määrätyt korvaukset saalismenetyksistä ovat olleet siinä määrin pieniä, ettei käsiteltävänä olevan asian voida katsoa liittyvän välittömästi heidän toimeentuloonsa. Toisaalta asian merkitystä kalastusoikeuden haltijoiden kannalta jossain määrin lisää se, että kysymyksessä olevat kalastusoikeudet ovat liittyneet saamelaisille alkuperäiskansana kuuluvaan oikeuteen ylläpitää omaa kulttuuriaan, millä seikalla he myös ovat perustelleet korvausvaatimuksiaan.

34. Korkein oikeus katsoo, että ottaen huomioon oikeudenkäynnin viivästymisen kesto, asian poikkeuksellinen laatu ja laajuus sekä asian merkitys kullekin asianosaiselle kohtuullisen hyvityksen määränä kohdassa 30 mainituille kalastusoikeuden haltijoille on pidettävä kullekin 4 000 euroa. Kohtuullisena hyvityksenä kohdassa 31 mainituille kalastusoikeuden haltijoille on pidettävä kullekin 2 000 euroa ottaen huomioon se, että kohdassa 31 todetuin tavoin heidän osaltaan oikeudenkäynnin viivästykseksi katsottava aika on ollut selvästi lyhyempi ja asian merkitys vähäisempi.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden tuomiota muutetaan siten, että Suomen valtio edustajanaan Valtiokonttori velvoitetaan suorittamaan hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä:

- A:lle, B:lle, C:lle, D:lle, E:lle, F:lle, G:lle, H:lle, I:lle, J:lle, K:lle, L:lle ja M:lle kullekin erikseen 4 000 euroa sekä

- N:lle, O:lle, P:lle, Q:lle, R:lle, S:lle, T:lle, U:lle, V:lle ja W:lle kullekin erikseen 2 000 euroa.

Muilta osin maaoikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Tuomo Antila, Juha Mäkelä, Tuija Turpeinen ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Heikki Heino.