KKO:2025:93
Oikeusavun taloudellisia edellytyksiä arvioitaessa oikeusavun hakijalle aiheutuvia kotihoidon asiakasmaksua ja edunvalvontapalkkiota ei voitu ottaa välttämättöminä menoina huomioon laskettaessa oikeusapulain 3 §:ssä ja sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa oikeusavusta tarkoitettua käyttövaraa.
OikeusapuL 3 § 1 ja 2 mom
VNA oikeusavusta 2 §
VNA oikeusavusta 12 §
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Asian tausta
Etelä-Savon oikeusaputoimisto oli 21.5.2024 myöntänyt törkeää varkautta koskeneen asian asianomistaja A:lle oikeusapua 20 prosentin perusomavastuulla 10.5.2024 lukien.
A oli oikeusaputoimistolle toimittamassaan ratkaisupyynnössä katsonut, että oikeusavun omavastuuosuus oli määrätty liian suureksi, koska käyttövaralaskelmassa ei ollut välttämättömänä menona otettu huomioon kotihoidon asiakasmaksua 179,16 euroa. A:lta perittiin myös 70 euron suuruinen oikeusapumaksu.
Oikeusaputoimisto, joka ei ollut A:n ratkaisupyynnön johdosta oikaissut oikeusapupäätöstään, oli siirtänyt asian Helsingin käräjäoikeuden ratkaistavaksi.
Helsingin käräjäoikeuden päätös 18.6.2024 nro 24/3484
Käräjäoikeus totesi, että oikeusapulain 3 §:n 1 momentissa todetaan ne perusteet, joiden nojalla hakijan käytettävissä olevia varoja (käyttövara) on arvioitava, ja tarkempia määräyksiä käyttövaran laskemisesta annetaan valtioneuvoston asetuksella. Oikeusavusta annetun asetuksen mukaan kotihoidon asiakasmaksua ei lasketa talouden välttämättömäksi menoksi, eikä sitä siten voida ottaa huomioon käyttövaralaskelmassa.
Käräjäoikeus hylkäsi ratkaisupyynnön.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Eero Nikkarinen.
Helsingin hovioikeuden päätös 23.8.2024 nro 1203
A valitti hovioikeuteen ja vaati, että hänelle myönnetään oikeusapu ilman omavastuuosuutta ja oikeusapumaksu jätetään perimättä. Kotihoidon asiakasmaksu ja edunvalvontapalkkio olivat A:lle välttämättömiä menoja.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Terhi Mattila ja Mirjami Paso sekä asessori Laura Kirvesniemi.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
A:lle myönnettiin valituslupa.
Valituksessaan A vaati, että hänelle myönnetään oikeusapu ilman omavastuuosuutta, jolloin myös oikeusapumaksu tulee jättää perimättä.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Tausta ja kysymyksenasettelu
1. Oikeusaputoimisto on 21.5.2024 myöntänyt A:lle oikeusavun 10.5.2024 lukien ja määrännyt A:n omavastuuosuudeksi 20 prosenttia. Oikeusaputoimisto ei ole ottanut käyttövaralaskelmassa huomioon A:n kuukausittaiseksi menokseen ilmoittamaa kotihoidon asiakasmaksua. A:n vaadittua omavastuuosuuden poistamista oikeusaputoimisto ei ole oikaissut oikeusapupäätöstä.
2. Käräjäoikeus on hylännyt A:n ratkaisupyynnön omavastuuosuuden poistamisesta. A on valituksessaan hovioikeudelle todennut muun ohella, että kotihoidon asiakasmaksu ja edunvalvontapalkkio ovat välttämättömiä menoja, jotka tulee ottaa huomioon käyttövaraa laskettaessa. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua.
3. Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana on kysymys siitä, voidaanko oikeusavun taloudellisia edellytyksiä arvioitaessa ottaa kotihoidon asiakasmaksu ja edunvalvontapalkkio välttämättöminä menoina huomioon laskettaessa oikeusapulaissa ja oikeusavusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (oikeusapuasetus) tarkoitettua käyttövaraa.
Oikeusapu ja sovellettavat säännökset
4. Oikeusapulailla turvataan oikeudenkäynnin asianosaisen oikeus saada julkisin varoin kustannettua oikeusapua oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin varmistamiseksi. Oikeusapulaissa säädetty asianosaisen oikeus saada oikeudellista apua koskee niitä, jotka eivät taloudellisen asemansa vuoksi kykene itse kokonaisuudessaan vastaamaan tarvitsemansa oikeusavun kustannuksista. Oikeusavun hakijan taloudellisen aseman perusteella oikeusapu voidaan myöntää korvauksetta tai omavastuuosuudella.
5. Oikeusapulain esitöissä on korostettu tarvetta luoda järjestelmä, joka perustuu hakijoiden tosiasialliseen taloudelliseen asemaan. Koska julkinen oikeusapujärjestelmä on niitä varten, jotka eivät muutoin kykene suoriutumaan oikeusavustaan aiheutuvista menoista, oikeusavun taloudellisia edellytyksiä koskevan järjestelmän tulee pohjautua hakijan käytettävissä oleviin tuloihin. Järjestelmän tavoitteena on olla taloudellisten edellytysten osalta yksinkertainen ja tasapuolinen. (Ks. HE 82/2001 vp s. 47.)
6. Oikeusapulain 3 §:n 1 momentin mukaan oikeusapua annetaan hakemuksesta korvauksetta tai omavastuuosuutta vastaan hakijan taloudellisen aseman perusteella. Hakijan taloudellinen asema arvioidaan hänen kuukausittain käytettävissään olevien varojen (käyttövara) ja varallisuuden perusteella. Käyttövara lasketaan hakijan ja hänen puolisonsa kuukausittaisten tulojen, välttämättömien menojen ja elatusvelvollisuuden perusteella. Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin huomioon otettavista tuloista ja menoista sekä elatusvelvollisuuden vaikutuksesta käyttövaraa laskettaessa, varallisuuden huomioon ottamisesta sekä niistä perusteista, joita noudatetaan määrättäessä oikeusapua saaneen omavastuuosuus.
7. Oikeusavusta annetun valtioneuvoston asetuksen (oikeusapuasetus) 2 §:n 1 momentin mukaan käyttövara lasketaan vähentämällä kuukausittaisista tuloista ennakonpidätyksen tai ennakonkannon mukainen vero ja työntekijän lakisääteiset maksut. Tuloista vähennetään myös kohtuulliset asumismenot, päivähoitomaksut, elatusapumaksut, ulosottosuoritukset sekä velkajärjestelyn maksuohjelman mukaiset suoritukset.
8. Oikeusapuasetuksen 12 §:ssä säädetään tarkemmin siitä, mitä käyttövaralaskelmassa hyväksytään asumismenoina. Pykälän 1 momentin mukaan asumismenoina hyväksytään kohtuullinen vuokra, vastike ja omakotitalon hoitomenot. Pykälän 2 momentin mukaan asumismenoina käyttövaralaskelmassa voidaan huomioida myös laitoshoidossa olevan hakijan tai hänen puolisonsa hoitomaksut.
9. Oikeusapulain 12 §:n 1 momentin mukaan oikeusaputoimisto perii hakijalta oikeusapumaksun oikeusavun myöntäessään. Oikeusapuasetuksen 20 §:n mukaan maksua ei peritä, jos hakija saa korvauksetonta oikeusapua.
10. Oikeusapulain 20 §:n 1 momentin mukaan jos oikeusapua myönnettäessä määrätty omavastuuosuus muodostuisi oikeusapua saaneen taloudellisiin oloihin nähden selvästi kohtuuttomaksi, omavastuuosuuden määrää voidaan alentaa vielä määrättäessä tuomioistuimessa avustajan palkkiosta. Pykälän perustelujen mukaan omavastuuosuutta voitaisiin kohtuullistaa säännöksen perusteella vain selvästi kohtuuttomiksi muodostuvissa tilanteissa. Säännöksen soveltamisen ei tulisi johtaa siihen, että oikeusavun saajan maksukyvyn mukaan porrastetuksi tarkoitettu omavastuujärjestelmä menettäisi merkityksenä. (Ks. HE 82/2001 vp s. 108.)
Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa
11. Korkein oikeus toteaa, että kotihoidon asiakasmaksu ja edunvalvontapalkkio ovat A:lle tarpeellisia ja tosiasiallisia menoja. Jos kotihoidon asiakasmaksu otettaisiin huomioon A:n välttämättömänä menona käyttövaralaskelmassa, A:lle ei jäisi oikeusapuasetuksen 5 § huomioon ottaen omavastuuosuutta maksettavaksi. Tällöin häneltä ei perittäisi myöskään 70 euron suuruista oikeusapumaksua.
12. Oikeusapulain 3 §:n 1 ja 2 momentista ilmenee, että käyttövaraa laskettaessa huomioon otettavista menoista säädetään tarkemmin asetuksella ja että asetuksella on myös tarkoitus rajata sitä, mitä menoja pidetään käyttövaralaskelmassa hyväksyttävinä välttämättöminä menoina. Oikeusapuasetuksessa on nyt kysymyksessä olevilta osin säädetty laissa olevan valtuutussäännöksen nojalla käyttövaralaskelmassa hyväksyttävistä menoista. Korkein oikeus toteaa, että oikeusapuasetus ei ole A:n väittämin tavoin tältä osin ristiriidassa oikeusapulain kanssa.
13. A on esittänyt, että kotihoidon asiakasmaksu tulee rinnastaa laitoshoidon hoitomaksuihin, jotka edellä todetun mukaisesti voidaan huomioida asumismenoina käyttövaralaskelmassa.
14. Korkein oikeus toteaa, että kotihoidon asiakasmaksuilla saatetaan tarjotun palvelun sisällöstä riippuen kattaa saman tyyppisiä menoeriä kuin laitoshoidon hoitomaksuillakin. Kotihoidon asiakasmaksuilla on myös yhteys asumiseen sikäli, että kotihoidolla pyritään huolehtimaan siitä, että henkilö suoriutuu jokapäiväiseen elämään kuuluvista toiminnoista kodissaan. Kotihoito voi siten olla edellytyksenä sille, että henkilö ylipäänsä pystyy asumaan omassa kodissaan. Lisäksi kotihoidon merkityksen voidaan arvioida oikeusapulain ja -asetuksen säätämisen jälkeen kasvaneen siten, että yhteiskunta pyrkii aiempaa useammin tarjoamaan hoitoa ja huolenpitoa apua tarvitsevan henkilön kotona ympärivuorokautisen laitoshoidon sijaan. Nämä seikat yhdessä oikeusapulain järjestelmän tavoitteena olevan järjestelmän tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamisen kanssa puoltavat sitä, että kotihoidon asiakasmaksuja kohdeltaisiin käyttövaralaskelmassa vastaavalla tavalla kuin laitoshoidossa olevan henkilön hoitomaksuja.
15. Vaikka kotihoidon asiakasmaksuilla ja laitoshoidon hoitomaksuilla on edellä kerrottuja yhtymäkohtia, oikeusapuasetuksen 12 §:n näkökulmasta merkityksellisenä erona näiden maksujen välillä on kuitenkin se, että toisin kuin laitoshoidon hoitomaksut, kotihoidon asiakasmaksut eivät edes osittain muodostu varsinaisista asumismenoista. Tämä seikka huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, ettei oikeusapuasetuksen 12 §:ää voida säännöksen sanamuoto huomioon ottaen tulkita siten, että kotihoidon asiakasmaksu olisi käyttövaralaskelmassa huomioon otettava asumismeno.
16. Koska oikeusapuasetus on käyttövaralaskelmassa huomioitavien menojen osalta tyhjentävä, merkitystä ei voida antaa sille seikalle, että kotihoidon asiakasmaksua ja myös edunvalvontapalkkiota on pidettävä A:lle välttämättöminä menoina, joiden syntymiseen hän ei voi itse vaikuttaa. Korkein oikeus katsoo, että kotihoidon asiakasmaksua ja edunvalvontapalkkiota ei voida ottaa huomioon käyttövaralaskelmassa tällä tai muillakaan perusteilla.
17. Oikeusapua myönnettäessä määrättyä omavastuuosuutta voidaan oikeusapulain 20 §:n 1 momentin perusteella avustajan palkkion määräämisen yhteydessä alentaa, mikäli omavastuuosuus muodostuisi oikeusapua saaneen taloudellisiin oloihin nähden selvästi kohtuuttomaksi. Tällöin voidaan viime kädessä varmistaa se, että oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuus toteutuu kussakin yksittäistapauksessa syntyneiden oikeudenkäyntikulujen kokonaismäärä huomioon ottaen. A:n osalta oikeusavun omavastuun alentaminen oikeusapulain 20 §:n 1 momentin nojalla on ollut arvioitavana silloin, kun hänen avustajalleen määrättiin palkkio käräjäoikeudessa ratkaistussa rikosasiassa. Tähän ratkaisuun on saanut hakea muutosta oikeusapulain 26 §:ssä säädetyin tavoin.
Lopputulos
18. Kotihoidon asiakasmaksua ja edunvalvontapalkkiota ei ole huomioitava A:n käyttövaraa laskettaessa, eikä A:n 20 prosentin omavastuuosuutta ole aihetta alentaa. Asian lopputulos huomioon ottaen A ei vapaudu myöskään oikeusapumaksusta.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kirsti Uusitalo, Eva Tammi-Salminen, Timo Ojala, Tuija Turpeinen ja Pasi Pölönen. Esittelijä Sofia Aspelund.