KKO:2025:88
Tarpeettomasta turvaamistoimesta aiheutuneen vahingon korvaamista koskeva kanne oli oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momentin nojalla pantava vireille vuoden kuluessa siitä, kun tuomioistuimen määräys turvaamistoimen peruuttamisesta oli saanut lainvoiman ja turvaamistoimen täytäntöönpano oli peruutettu. Kanneajan alkamiseen ei vaikuttanut se, että tuolloin oli edelleen vireillä pääasia, jossa oli ratkaistavana, oliko turvaamistoimen hakijalla väittämänsä oikeus vastapuolta vastaan.
OK 7 luku 12 § 2 mom
Asian tausta ja käsittely markkinaoikeudessa
Asian tausta
A Oy:llä oli ollut Suomessa lisäsuojatodistus, joka oli perustunut Suomessa voimaan saatettuun eurooppapatenttiin. A Oy oli 26.10.2017 nostanut markkinaoikeudessa B Oy:tä vastaan lisäsuojatodistuksen loukkausta koskevan kanteen ja vaatinut turvaamistoimen määräämistä lisäsuojatodistuksen perusteella.
Markkinaoikeus oli turvaamistoimivaatimuksen johdosta 21.12.2017 antamallaan päätöksellä kieltänyt sakon uhalla B Oy:tä muun ohella tarjoamasta ja tuomasta maahan lisäsuojatodistuksessa tarkoitettuja valmisteita lisäsuojatodistuksen voimassaoloaikana. Turvaamistoimen määräämistä koskevaan päätökseen ei ollut haettu muutosta.
Markkinaoikeus oli 19.10.2018 hylännyt B Oy:n hakemuksen turvaamistoimen peruuttamisesta. Korkein oikeus oli B Oy:n valituksesta määrännyt 11.4.2019 antamallaan päätöksellä turvaamistoimen peruutettavaksi. Ulosottoviranomainen oli samana päivänä ilmoittanut turvaamistoimen täytäntöönpanon peruuttamisesta.
Markkinaoikeus oli toisessa asiassa 25.9.2019 antamallaan tuomiolla julistanut kysymyksessä olevan lisäsuojatodistuksen mitättömäksi. Tuomion tultua lainvoimaiseksi A Oy oli 23.12.2020 peruuttanut B Oy:tä vastaan nostamansa lisäsuojatodistuksen loukkausta koskevan kanteen ja markkinaoikeus oli 11.3.2021 jättänyt kanteen sillensä.
Kanne ja vastaus markkinaoikeudessa
B Oy vaati 11.5.2021 nostamassaan kanteessa, että markkinaoikeus velvoittaa A Oy:n suorittamaan korvausta tarpeettoman turvaamistoimen johdosta aiheutuneesta vahingosta.
B Oy:n mukaan kanne oli nostettu määräajassa. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momentissa säädetty vuoden pituinen määräaika oli alkanut siitä, kun markkinaoikeus oli 11.3.2021 jättänyt A Oy:n loukkauskanteen sillensä. Kysymys turvaamistoimen tarpeettomuudesta oli ratkennut vasta pääasian yhteydessä.
A Oy vaati kanteen hylkäämistä. B Oy ei ollut nostanut kannetta oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momentin mukaisessa määräajassa.
Markkinaoikeuden välituomio 16.1.2024 nro 29/2024
Markkinaoikeus antoi välituomion siitä, oliko kanne nostettu ajoissa.
Markkinaoikeus totesi, että kanteen vireillepanoa koskeva määräaika oli oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momentin säännöksen sanamuodon mukaan sidottu turvaamistoimen peruuttamiseen.
Markkinaoikeuden mukaan oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momenttia koskevista esitöistä ei ollut saatavissa tukea sille, että säännöksessä tarkoitetun määräajan alkaminen olisi, vastoin säännöksen sanamuotoa, tarkoitettu sitoa jollain tavoin pääasian ratkaisemiseen. Myöskään Korkein oikeus ei ollut ennakkopäätöksessään KKO 1998:96 lausunut, että kanteen nostaminen olisi joltain osin sidottu pääasian lopputulokseen.
Markkinaoikeus katsoi, että oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momentissa säädetty yhden vuoden määräaika oli alkanut kulua 11.4.2019, jolloin Korkein oikeus oli määrännyt turvaamistoimen peruutettavaksi ja ulosottovirasto oli peruuttanut sen täytäntöönpanon. Kanne olisi näin ollen tullut nostaa viimeistään 11.4.2020. Kun kanne oli nostettu vasta 11.5.2021, se oli nostettu myöhässä.
Markkinaoikeus hylkäsi kanteen.
Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Petri Rinkinen ja Reima Jussila.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
B Oy:lle myönnettiin valituslupa.
B Oy vaati valituksessaan, että markkinaoikeuden välituomio kumotaan ja asia palautetaan markkinaoikeuteen B Oy:n vahingonkorvauskanteen käsittelyn jatkamiseksi.
A Oy vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian tausta
1. B Oy:n kanne turvaamistoimesta aiheutuneen vahingon korvaamisesta on nostettu 11.5.2021. Markkinaoikeus on katsonut, että oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momentissa säädetty yhden vuoden määräaika vahingonkorvauskanteen nostamiselle on alkanut 11.4.2019, jolloin Korkein oikeus on peruuttanut markkinaoikeuden määräämän turvaamistoimen ja ulosottoviranomainen on peruuttanut turvaamistoimen täytäntöönpanon. Markkinaoikeus ei ole antanut merkitystä sille, että se pääasia, johon turvaamistoimi liittyi, oli tuolloin vireillä ja ratkaistiin vasta 11.3.2021. Markkinaoikeus on hylännyt kanteen myöhään nostettuna.
Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa
2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko B Oy pannut kanteen vireille oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momentin mukaisessa määräajassa. Asiassa on erityisesti kysymys siitä, onko turvaamistoimeen liittyvän pääasian vireilläololla vaikutusta kanneajan alkamista arvioitaessa.
Kanneajan alkamista koskevat oikeusohjeet
3. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n mukaan hakijan, joka on tarpeettomasti hankkinut turvaamistoimen, on korvattava vastapuolelle turvaamistoimesta ja sen täytäntöönpanosta aiheutunut vahinko ja asiassa aiheutuneet kulut.
4. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momentin mukaan kanne vahingon ja kulujen korvaamisesta on puhevallan menettämisen uhalla nostettava vuoden kuluessa päivästä, jona turvaamistoimi peruutettiin, taikka jos toimenpidettä koskevasta päätöksestä tehty valitus on silloin vielä ratkaisematta, siitä lukien, kun asia on lopullisesti ratkaistu.
5. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momenttia asiallisesti vastanneen aiemman ulosottolain (37/1895) 7 luvun 20 §:n 3 momentin (389/1973) perusteluissa (HE 24/1972 vp s. 24–25) kanneajan säätämistä on perusteltu erityisesti hakijavakuuden palauttamiseen liittyvillä syillä.
6. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momentin esitöissä (HE 179/1990 vp) tai sitä vastanneen aiemmin voimassa olleen ulosottolain säännöksen esitöissä ei ole otettu kantaa siihen, mikä merkitys pääasian vireilläololla on kanneajan alkamisen kannalta. Aiemmin voimassa olleen säännöksen perustelujen (HE 24/1972 vp s. 25) valossa on kuitenkin selvää, että säännöksen ilmaisulla ”toimenpidettä koskeva päätös” ei viitata pääasiaan vaan turvaamistoimea koskevaan päätökseen.
7. Korkein oikeus on aiemmin voimassa olleen ulosottolain 7 luvun 20 §:n 3 momentin tulkintaa koskevassa ratkaisussaan KKO 1998:96 katsonut kanneajan alkamisen edellyttävän, että tuomioistuimen päätös takavarikon peruuttamisesta on saanut lainvoiman ja ulosottomies on toimeenpannut takavarikon peruuttamisen. Kyseisessä tapauksessa tuomioistuin oli päättänyt takavarikon peruuttamisesta pääasiaratkaisun yhteydessä.
Turvaamistoimivaatimuksen käsittelystä
8. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun mukaisen turvaamistoimen myöntäminen edellyttää, että hakija saattaa todennäköiseksi tietyn saamisensa tai muun oikeutensa olemassaolon (niin sanottu vaade-edellytys) ja että on olemassa vaara, että vastapuoli menettelee tätä oikeutta vaarantavalla tavalla (niin sanottu vaaraedellytys). Luvun 8 §:n 1 momentin mukaan turvaamistoimi on määrättävä peruutettavaksi, jos syytä, jonka vuoksi turvaamistoimesta on päätetty, ei enää ole. Luvun 11 §:n mukainen korvausvastuu edellyttää, että turvaamistoimi on hankittu tarpeettomasti.
9. Turvaamistoimen määrääminen ja myös sen peruuttaminen on mahdollista käsitellä pääasiasta erillään summaarisessa menettelyssä, eikä turvaamistoimiasiassa ratkaista, onko turvaamistoimen hakijalla väittämänsä oikeus vastapuolta vastaan (esim. KKO 2019:34, kohta 15). Korkein oikeus toteaa, että erityisesti silloin, kun pääasiassa on kiistetty hakijan väittämän oikeuden olemassaolo ja väite turvaamistoimen tarpeettomuudesta siten perustuu vaade-edellytyksen täyttymättä jäämiseen, turvaamistoimen tarpeettomuus voi lähtökohtaisesti tulla lopullisesti arvioitavaksi vasta, kun kysymys hakijan oikeuden olemassaolosta on ratkaistu pääasiassa annetulla ratkaisulla. Toisaalta turvaamistoimen määräämistä ja sen peruuttamista voidaan käsitellä pääasiasta erillään myös tilanteissa, joissa pääasia ei ole vielä tullut tai välttämättä tulekaan vireille. Turvaamistoimi voi joissakin tilanteissa osoittautua tarpeettomaksi myös pääasiassa annettavasta ratkaisusta riippumatta.
Kanneajan alkamista koskeva arviointi
10. Lakia tulkittaessa lähtökohtana on säännöksen sanamuoto. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momentin sanamuoto ei puolla sellaista tulkintaa, että turvaamistoimen peruuttamisesta huolimatta kanneaika voisi alkaa vasta pääasian tultua ratkaistuksi. Aiemmin voimassa ollut sääntely tai lakien esityöt eivät nekään anna tukea tällaiselle tulkinnalle.
11. Asian arvioinnissa on lisäksi otettava huomioon turvaamistoimen täytäntöönpanon edellytyksenä olevan hakijavakuuden asettajan oikeudet. Ulosottokaaren 8 luvun 2 §:n pääsäännön mukaan turvaamistoimen täytäntöönpano edellyttää, että hakija asettaa ulosottomiehelle vakuuden vahingosta, joka voi syntyä vastaajalle turvaamistoimesta. Lain 3 luvun 45 §:n mukaan vakuus on palautettava, kun se oikeus tai vaatimus, jonka turvaamiseksi vakuus on annettu, on toteutettu taikka tuomiolla hylätty tai muuten lakannut. Korkein oikeus toteaa, että selkeä ja yksiselitteinen turvaamistoimen peruuttamiseen kytkeytyvä kanneajan alkaminen on hakijavakuuden asettajan näkökulmasta ennakoitava ja perusteltu.
12. Prosessiekonomiset näkökohdat osaltaan puoltavat sitä, että myös turvaamistoimen peruuttamisen aikaan vireillä olevan pääasian tulisi olla ratkaistuna ennen kuin oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momentin mukainen kanneaika voi alkaa, mutta tällainen tulkinta olisi vastoin mainitun säännöksen sanamuotoa. Tarpeettomasta turvaamistoimesta aiheutuneita vahinkoja koskevat, ennen pääasian ratkaisemista nostetut korvauskanteet on asian ratkaisemisen sitä vaatiessa mahdollista jättää myös odottamaan pääasiaratkaisua. Kanneperusteen mahdollinen epäselvyys ei siten estä kanteen vireillepanoa.
13. Turvaamistoimesta aiheutunutta vahinkoa koskeva kanne on mahdollista panna vireille jo ennen hakijan oikeuden olemassaoloa koskevan pääasian ratkaisemista myös niissä tilanteissa, joissa vahingonkorvauskanteen peruste on riippuvainen pääasian ratkaisemisesta. Näin ollen esimerkiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/48/EY teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta (niin sanottu täytäntöönpanodirektiivi) tai TRIPS-sopimus (Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen liite 1 C, sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista), joilla osaltaan turvataan muun ohella tehokkaiden oikeussuojakeinojen toteutumista teollisoikeudellisissa asioissa, eivät myöskään tällaisissa asioissa anna aihetta tulkita oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momenttia sen sanamuodosta poikkeavalla tavalla.
14. Edellä todetun perusteella Korkein oikeus katsoo, että myös tilanteissa, joissa pääasiaa ei ole ratkaistu, tarpeettomasta turvaamistoimesta aiheutuneen vahingon korvaamista koskeva kanne on oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momentin nojalla pantava vireille vuoden kuluessa siitä, kun tuomioistuimen määräys turvaamistoimen peruuttamisesta on saanut lainvoiman ja ulosottoviranomainen on toimeenpannut turvaamistoimen peruuttamisen.
Johtopäätös tässä asiassa
15. Tässä asiassa turvaamistoimi on peruutettu Korkeimman oikeuden päätöksellä 11.4.2019 ja ulosottoviranomainen on samana päivänä ilmoittanut turvaamistoimen täytäntöönpanon peruuttamisesta. Näin ollen oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momentin mukainen yhden vuoden kanneaika on alkanut tuolloin.
16. B Oy on nostanut vahingonkorvauskanteen markkinaoikeudessa 11.5.2021. Kun kannetta ei ole pantu vireille oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momentissa säädetyssä määräajassa, kanne on tullut hylätä.
Tuomiolauselma
Markkinaoikeuden välituomion lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tuomo Antila, Kirsti Uusitalo, Mika Ilveskero, Timo Ojala ja Heli Melander. Esittelijä Mirva Näsi.