KKO:2025:84
A oli laittomasti pitänyt levitystarkoituksessa hallussaan noin 165 grammaa 86–88 painoprosenttista kokaiinia.
Korkein oikeus katsoi, että kokaiinin tavanomaisena käyttövahvuutena oli pidettävä 70 painoprosentin pitoisuutta. A:n hallussaan pitämä kokaiini oli poikennut selvästi keskimääräisestä pitoisuudesta, johon kokaiinierä tuli laskennallisesti muuntaa rangaistusta mitattaessa. Oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetusta törkeästä huumausainerikoksesta oli kolme vuotta vankeutta.
RL 6 luku 3 §
RL 6 luku 4 §
RL 50 luku 2 §
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Pohjois-Savon käräjäoikeuden tuomio 5.5.2023 nro 23/116468
Käräjäoikeus katsoi A:n laittomasti pitäneen hallussaan noin 165 grammaa 86–88 painoprosenttista kokaiinia, jota A oli yrittänyt levittää myymällä 100 euron grammahinnalla. Lisäksi A oli laittomasti pitänyt hallussaan 35 grammaa marihuanaa ja 0,5 grammaa amfetamiinia. Käräjäoikeus luki A:n syyksi törkeän huumausainerikoksen.
Käräjäoikeus totesi tuomittavan rangaistuksen osalta, että huumausaine-erän vaarallisuuteen vaikuttivat huumausaineen laatu ja määrä sekä pitoisuus. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion mittaustulokset osoittivat, että huumausainemarkkinoilta takavarikoidun kokaiinin pitoisuus vaihtelee vuosittain huomattavasti ja ettei kokaiinin keskimääräinen pitoisuus ole pitkän aikavälin tarkastelussa vakiintunut. Käräjäoikeus katsoi, että kokaiinin keskimääräisenä pitoisuutena voitiin pitää poliisin vuosina 2007–2022 takavarikoimien kokaiinierien pitoisuuksien mittaustulosten keskiarvoa 42,75 painoprosenttia.
Kaikkien tutkittujen aine-erien keskimääräinen pitoisuus olisi näyttänyt viime vuosina jossain määrin nousseen, mutta se oli edelleen varsin kaukana A:n hallussaan pitämän kokaiinin pitoisuudesta. A:n hallussaan pitämä kokaiini oli näin ollen ollut tavanomaista vahvempaa. Keskimääräisen vahvuiseksi muunnettuna kokaiinia oli ollut noin 330 grammaa. Tähän nähden oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetusta törkeästä huumausainerikoksesta oli käräjäoikeuden mukaan 3 vuotta 4 kuukautta vankeutta. Käräjäoikeus otti rangaistusta alentavana huomioon A:lle aiemmin tuomitun vankeusrangaistuksen ja tuomitsi hänet 3 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen.
Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Anne Karhu ja lautamiehet.
Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 27.10.2023 nro 23/142433
A valitti hovioikeuteen ja vaati rangaistuksen alentamista.
Hovioikeus katsoi, että tavanomaisella käyttövahvuudella tarkoitetaan yleisesti levitettävän huumausaineen katukauppapitoisuutta tai sen vaihteluväliä. Asiassa ei ollut esitetty tarkempaa selvitystä katukaupassa tai internetissä ostajan omaan käyttöön myytävän kokaiinin tavanomaisesta pitoisuudesta eikä siten kokaiinin tavanomaisesta käyttövahvuudesta. Takavarikoiduista kokaiinieristä laskettuja keskiarvoja voitiin kuitenkin pitää suuntaa antavina. Tulosten vaihtelun vuoksi keskiarvoja oli syytä tarkastella pitkältä aikaväliltä. Hovioikeuskäytännössä kokaiinia oli pidetty tavanomaista vahvempana tapauksissa, joissa sen pitoisuus oli ollut 60–90 painoprosenttia.
A:n hallussaan pitämä kokaiini oli siten ollut tavanomaista vahvempaa, mikä oli otettava huomioon rangaistusta mitattaessa. Lisäksi oli otettava huomioon kokaiinin levitystarkoitus sekä A:n laittomasti hallussaan pitämien muiden huumausaineiden laatu ja määrä. Hovioikeus katsoi, ettei A:lle tuomitun rangaistuksen alentamiseen ollut aihetta.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pia Porkka, Päivi Törmänen ja Juha Palkamo. Esittelijä Heli Koivunen.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
A:lle myönnettiin valituslupa.
A vaati valituksessaan, että rangaistusta alennetaan.
Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.
Välitoimi
Korkein oikeus pyysi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta lausunnon niistä seikoista, joiden perusteella kokaiinin keskimääräistä pitoisuutta eli tavanomaista käyttövahvuutta voidaan arvioida. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos antoi 7.11.2024 pyydetyn lausunnon.
A ja syyttäjä antoivat lausunnon johdosta pyydetyt lausumat.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian tausta
1. Käräjäoikeus on katsonut, että A oli laittomasti pitänyt hallussaan levitystarkoituksessa noin 165 grammaa 86–88 painoprosenttista kokaiinia sekä lisäksi pitänyt hallussaan 35 grammaa marihuanaa ja 0,5 grammaa amfetamiinia. Käräjäoikeus on katsonut oikeudenmukaiseksi seuraamukseksi A:n syyksi luetusta törkeästä huumausainerikoksesta 3 vuotta 4 kuukautta vankeutta. Käräjäoikeus on ottanut rangaistusta alentavana huomioon A:lle aikaisemmin tuomitun vankeusrangaistuksen ja tuominnut hänet 3 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen.
2. A on valittanut hovioikeuteen, joka on katsonut, ettei tuomitun rangaistuksen alentamiseen ole ollut aihetta.
Kysymyksenasettelu
3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys A:lle tuomittavan rangaistuksen mittaamisesta ja erityisesti siitä, mikä merkitys hänen hallussaan pitämän kokaiinin pitoisuudella on rangaistusta mitattaessa.
Rangaistuksen mittaamisen lähtökohdat huumausainerikoksissa
4. Rikoslain 50 luvun 2 §:n mukaan törkeästä huumausainerikoksesta tuomitaan vankeutta vähintään yksi vuosi ja enintään kymmenen vuotta.
5. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.
6. Huumausainerikoksissa rangaistuksen mittaamiseen vaikuttaa keskeisesti se, kuinka vaarallisesta huumausaineesta on kysymys ja kuinka suuri määrä huumausainetta teon kohteena on ollut. Huumausaineen määrän suuruutta mittaamisen kannalta arvioitaessa on merkitystä kyseisen huumausaineen tavanomaisella käyttöannoksella. Huumausainerikoksesta tuomittavan rangaistuksen ei kuitenkaan tule perustua yksin rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatuun ja määrään, vaan rangaistuksen mittaamisessa on otettava huomioon kaikki rikoslain 6 luvun 4 §:ssä mainitut seikat. (KKO 2024:32, kohta 6 ja siinä viitatut ratkaisut sekä KKO 2025:39, kohta 6.)
7. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on katsottu, että huumausainerikoksen kohteena olevan huumausaine-erän pitoisuuteen on syytä kiinnittää huomiota rikoksesta tuomittavaa rangaistusta mitattaessa ainakin silloin, jos aine-erän pitoisuus selvästi poikkeaa tavanomaiseksi katsottavasta pitoisuudesta (KKO 2021:81, kohta 14 ja siinä viitatut ratkaisut).
8. Rangaistusta mitattaessa huumausaine-erä on voitu laskennallisesti muuntaa edellä tarkoitettuun keskimääräisenä pidettyyn pitoisuuteen ja arvioida sen nojalla käyttöannosten määrää. Laskennallinen muuntaminen on mahdollistanut eri tapauksissa esillä olleiden huumausaine-erien suuruuden ja niistä tuomittujen rangaistusten vertailun. (KKO 2021:3, kohta 9 ja siinä viitatut ratkaisut sekä KKO 2021:81, kohta 15.)
Kokaiinin keskimääräinen pitoisuus eli tavanomainen käyttövahvuus
9. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen 7.11.2024 antaman lausunnon mukaan kokaiini (kokaiinihydrokloridi) on voimakkaasti riippuvuutta aiheuttava keskushermostoa stimuloiva aine. Kokaiinin vaikutukset muistuttavat amfetamiinin vaikutuksia mutta alkavat nopeammin ja ovat lyhytkestoisempia. Kokaiini sijoittuu viiden haitallisimman päihteen joukkoon ja amfetamiini seitsemänneksi haitalliseksi Euroopassa. Lausunnon mukaan kokaiinia käytetään pääasiassa nenän kautta nuuskaamalla ja keskimääräisenä käyttöannoksena voidaan pitää 100 milligrammaa. Lausunnon mukaan on oletettavissa, että kokaiinin käyttäjä ei aineen keskimääräisen puhtauden kasvaessa siirry suoraan pienempiin käyttöannoksiin eikä perusteita löydy sille, että kokaiinin käyttöannoksen suuruutta olisi tarvetta muuttaa.
10. Lausunnossa on lisäksi todettu, että jakeluketjun aikana kokaiinia tavallisesti jatketaan voittojen lisäämiseksi useaan otteeseen sekoittamalla kokaiinia sellaisten aineiden kanssa, joita ei ole helppo värin tai rakenteen perusteella erottaa jauhemaisesta kokaiinista. Kokaiinin jatkaminen ei ole kuitenkaan yhtä tavanomaista kuin amfetamiinilla.
11. Kohdissa 6–8 selostetusta Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä ilmenevästi huumausaine-erän pitoisuuteen on kiinnitetty huomiota, kun se selvästi poikkeaa tavanomaiseksi katsottavasta pitoisuudesta. Tällöin huumausaine-erä laskennallisesti muunnetaan tavanomaiseksi katsottuun pitoisuuteen. Edellä kokaiinista, sen käyttötavoista ja vaikutuksista lausutut seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että sen ratkaisukäytännössä omaksuttua, erityisesti amfetamiinia koskevaa linjausta on perusteltua soveltaa myös kokaiiniin. Asiassa on siten määritettävä kokaiinin keskimääräinen pitoisuus eli tavanomainen käyttövahvuus.
12. Asiassa on esitetty keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion pitoisuusmäärityksiä vuosilta 2007–2023. Niistä ilmenee poliisin takavarikoimien kokaiinierien pitoisuuksien keskiarvo kultakin vuodelta. Kokaiinin pitoisuuden keskiarvo kaikilta vuosilta on ollut 44,65 painoprosenttia. Kokaiinin keskimääräinen pitoisuus on noussut vuodesta 2014 lähtien, jolloin se on ollut 28 painoprosenttia. Vuonna 2023 kokaiinin keskimääräinen pitoisuus on ollut 75 painoprosenttia. Pitoisuuden kannalta merkitystä on ollut myös sillä, minkä suuruisen erän takavarikosta on ollut kysymys. Vuonna 2023 kokaiinin keskimääräinen pitoisuus alle 100 gramman takavarikoissa on ollut 72 painoprosenttia. Määrän kasvaessa keskimääräinen pitoisuus on ollut korkeampi siten, että 100 gramman ja yhden kilogramman välisissä takavarikoissa se on ollut 81 painoprosenttia sekä yli kilogramman takavarikoissa 85 painoprosenttia.
13. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnossa viitatun Euroopan huumeraportin 2024 mukaan kokaiinin keskimääräinen puhtaus oli kasvanut 45 prosenttia ajanjaksolla 2012–2022. Puhtaus katukaupassa oli ollut vaihteluvälillä 52–83 prosenttia koko Euroopassa vuonna 2022, ja puolet maista oli ilmoittanut keskimääräisen puhtauden olevan 64–76 prosenttia.
14. Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2021:81 (kohta 18) mukaisesti voidaan pitää ilmeisenä, että suuremmissa erissä huumausaineiden tuotanto-, myynti- ja välitysketjun alkupäässä huumausaineita käsiteltäessä amfetamiinin kaltaisten huumausaineiden pitoisuudet ovat keskimäärin korkeammat kuin aineita sittemmin vähäisissä erissä katukaupassa tai internetissä myytäessä. Tähän nähden Korkein oikeus katsoo, että tavanomaista käyttövahvuutta arvioitaessa huomiota on erityisesti kiinnitettävä pienten kokaiinierien pitoisuuksiin.
15. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnon mukaan keskusrikospoliisin rikostekninen laboratorio on selvittänyt kokaiinin tavanomaisen käyttöannoksen pitoisuutta 0,4–4 gramman katunäytteissä ajanjaksolla 31.10.2022–20.9.2023. Tutkimuksen perusteella kokaiinihydrokloridin pitoisuuden keskiarvo on ollut 64 painoprosenttia ja mediaani 73 painoprosenttia. Lähes puolet näytteistä on ollut pitoisuudeltaan yli 80 painoprosenttia.
16. Korkein oikeus toteaa, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnossa viitatun katunäytteitä koskevan tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia kuin alle 100 gramman kokaiinierien takavarikoissa todetut pitoisuudet. Tämä viittaa siihen, että myös kokaiinin katukauppavahvuus on noussut huomattavasti eivätkä pelkästään suuret takavarikoidut maahantuontierät ole vaikuttaneet kokaiinin keskimääräisen pitoisuuden merkittävään nousuun. Tätä johtopäätöstä tukee myös se, että kokaiinin jatkaminen ei ole yhtä tavanomaista kuin amfetamiinin. Kuvattujen muutosten takia yli kymmenen vuoden takaisille pitoisuusmäärityksille ei voida enää antaa kovin suurta painoarvoa.
17. Edellä todetut seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että kokaiinin keskimääräisen pitoisuuden vaihteluvälinä on perusteltua pitää noin 60–80 painoprosenttia. Näin ollen kokaiinin keskimääräisenä pitoisuutena eli tavanomaisena käyttövahvuutena voidaan pitää noin 70 painoprosenttia. Rangaistusta mitattaessa pitoisuudeltaan tästä selvästi poikkeava kokaiini on perusteltua laskennallisesti muuntaa tähän pitoisuuteen ja arvioida sen nojalla käyttöannosten määrää.
Rangaistuksen mittaaminen tässä asiassa
18. A on pitänyt hallussaan noin 165 grammaa kokaiinia, joka on keskimääräisesti ollut pitoisuudeltaan noin 87,3 painoprosenttia. Kokaiinierän pitoisuus ylittää keskimääräisen pitoisuuden vaihteluvälin ja poikkeaa siten selvästi edellä todetusta kokaiinin keskimääräisestä eli noin 70 painoprosentin pitoisuudesta. Tavanomaiseen käyttövahvuuteen muunnettuna A:n hallussa on siten ollut noin 206 grammaa kokaiinia. A:n syyksi on luettu myös se, että hän oli yrittänyt myymällä levittää kokaiinia.
19. Laskemalla huumausaine-eristä saatavien käyttöannosten lukumääriä voidaan vertailla eri huumausaineista tuomittavia rangaistuksia ja varmistaa rangaistustason suhteellisuus. Korkein oikeus katsoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnosta ilmenevän mukaisesti, että kokaiinin keskimääräisenä käyttöannoksena voidaan pitää 100 milligrammaa. Siten A:n hallussaan pitämä tavanomaiseen käyttövahvuuteen muunnettu noin 206 grammaa kokaiinia vastaa noin 2 060 käyttöannosta. Verrattaessa tätä amfetamiiniin, jonka tavanomainen käyttöannos on 0,2 grammaa (KKO 2021:81, kohta 21), mainittuun määrään käyttöannoksia olisi tarvittu noin 412 grammaa amfetamiinia, josta on vakiintuneen rangaistuskäytännön mukaan tuomittu noin kaksi vuotta vankeutta. Kokaiini on amfetamiinia vaarallisempi huumausaine, minkä vuoksi siitä on mitattava amfetamiinia ankarampi rangaistus.
20. Edellä todetut seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukaisena rangaistuksena yksin A:n syyksi luetusta kokaiinin hallussapidosta ja levittämisen yrityksestä on pidettävä noin kolme vuotta vankeutta. A:n hallussaan pitämillä muilla huumausaineilla ei ole sanottavaa vaikutusta rangaistuksen mittaamiseen. Oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetusta törkeästä huumausainerikoksesta on siten kolme vuotta vankeutta.
21. Hovioikeuden antaman tuomion jälkeen A on käräjäoikeuden tuomioilla 24.10.2024 ja 1.11.2024 tuomittu ehdottomiin vankeusrangaistuksiin rikoksista, jotka olisi voitu käsitellä samassa yhteydessä nyt käsillä olevan rikoksen ja 2.5.2023 annetussa tuomiossa A:n syyksi luetun rikoksen kanssa. Mainituissa tuomioissa tuomitut rangaistukset on rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla otettava kohtuuden mukaan huomioon nyt tuomittavaa rangaistusta alentavana seikkana. Kun käräjäoikeuden tuomioilla 24.10.2024 ja 1.11.2024 tuomittuja rangaistuksia on kuitenkin jo kohtuullistettu aikaisempien tuomioiden vuoksi, niillä ei ole tässä asiassa olennaista rangaistusta alentavaa vaikutusta. Korkein oikeus katsoo, että rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla huomioon otettavien tuomioiden rangaistusta alentava vaikutus on kaksi kuukautta.
22. Edellä mainituilla perusteilla oikeudenmukaisena rangaistuksena A:lle on pidettävä 2 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistusta. Hovioikeuden tuomitsemaa rangaistusta on siten alennettava.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti.
A:lle tuomittu vankeusrangaistus alennetaan 2 vuoteen 10 kuukauteen.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Lena Engstrand, Mika Ilveskero, Timo Ojala ja Pasi Pölönen. Esittelijä Matti Pyöriä.