KKO:2025:80

A oli ollut suojaamattomissa sukupuoliyhteyksissä B:n kanssa. A oli aikaisemmin altistunut sukuelinherpekselle, mitä hän ei ollut kertonut B:lle ennen sukupuoliyhteyksiä. B:llä oli jonkin ajan kuluttua sukupuoliyhteyksistä todettu sukuelinherpes.

A:han kohdistettu syyte vammantuottamuksesta hylättiin, koska asiassa ei katsottu näytetyn A:n tartuttaneen sukuelinherpestä B:lle.

RL 21 luku 10 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte, vaatimukset ja vastaus Keski-Suomen käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati, että A tuomitaan rangaistukseen törkeästä vammantuottamuksesta tai vaihtoehtoisesti vammantuottamuksesta. A oli törkeän huolimattomalla menettelyllään tartuttanut asianomistajaan sukuelinherpeksen. A oli salannut asianomistajalta tienneensä tai ainakin epäilleensä vahvasti hänellä olevan sukuelinherpes. Sairaanhoitajana työskentelevän A:n oli täytynyt käsittää elimistöön jäävän viruksen tarttumisen olleen todennäköinen tai ainakin mahdollinen seuraus etenkin suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä. Viruksesta on aiheutunut asianomistajalle kivuliaita oireita sukupuolielimiin ja virus jää lopullisesti hermon päätteisiin. Teko oli myös kokonaisuutena törkeä ottaen huomioon sairauden elinikäisyys ja oirekuva ja se, että asianomistaja oli nimenomaan tiedustellut A:lta mahdollisista sukupuolitaudeista ennen suojaamatonta sukupuoliyhteyttä ja A oli kiistänyt hänellä olevan tauteja sekä kertonut käyneensä sukupuolitautitesteissä, joissa ei ollut todettu sukupuolitauteja.

Asianomistaja yhtyi rangaistusvaatimukseen ja vaati, että A velvoitetaan maksamaan hänelle vahingonkorvausta korkoineen.

A kiisti syytteen ja korvausvaatimuksen. Hän ei ollut tartuttanut asianomistajaan sukuelinherpestä huolimattomalla menettelyllä. Hän ei ollut tiennyt tai vahvasti epäillyt kantavansa sukuelinherpestä aiheuttavaa virusta.

Käräjäoikeuden tuomio 20.1.2023 nro 23/102666

Käräjäoikeus tuomitsi A:n vammantuottamuksesta sakkorangaistukseen sekä velvoitti A:n maksamaan asianomistajalle vahingonkorvausta.

Käräjäoikeus katsoi sukuelinherpeksen olevan sairaus, joka ei ole vähäinen. Käräjäoikeus piti mahdollisena, että asianomistaja oli jo aiempien intiimien kanssakäymistensä vuoksi herpesviruksen kantaja niin, että sairaus olisi jo aiemmin saatu sukuelimiin. Asiassa oli kuitenkin käräjäoikeuden mukaan seikkoja, jotka puolsivat enemmän sitä vaihtoehtoa, että asianomistaja oli saanut tartunnan vain vähän ennen oireiden alkamista ja nimenomaan A:lta. Asianomistajaa koskevan lääkärinlausunnon mukaan tämän rajujen oireiden perusteella kyseessä oli herpeksen ensitartunta. Herpestartunta oli tällöin todennäköisimmin saanut alkunsa muutamien lähiviikkojen aikana. Asianomistaja oli lisäksi kertonut, ettei hänellä ollut ollut samoihin aikoihin muita seksikumppaneita eikä hänellä ollut ollut aikaisemmin herpesoireita. Käräjäoikeus totesi A:n olleen aiemmin suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä henkilön kanssa, jolla oli ollut sukuelinherpes sekä tienneen, ettei oireetonta herpestä ollut testattu hänelle tehdyillä sukupuolitautitesteillä. Käräjäoikeus katsoi näillä perusteilla selvitetyksi, että A oli tartuttanut asianomistajalle sukuelinherpestä aiheuttavan viruksen. Käräjäoikeus totesi A:n tietoisesti jättäneen kertomatta altistuneensa aiemmin sukuelinherpekselle ja voivansa olla sen kantaja. A ei ollut myöskään hankkinut PCR-testitulosta varmistaakseen asiaa. Tästä huolimatta A oli vastannut asianomistajan nimenomaiseen tiedusteluun, että hänelle oli tehty sukupuolitautitestit ja ettei hänellä ollut ollut sukupuolitauteja. Näin ollen A oli ollut huolimaton. Käräjäoikeus ei kuitenkaan pitänyt huolimattomuutta törkeänä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Päivi Kylmälahti.

Vaasan hovioikeuden tuomio 15.1.2024 nro 24/101645

A valitti hovioikeuteen vaatien, että syyte ja korvausvaatimus hylätään.

Syyttäjä ja asianomistaja vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden johtopäätöksen perusteluineen siltä osin, että sukuelinherpestä oli pidettävä laadultaan vähäistä vakavampana sairautena. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin asianomistajan herpestartunnan olevan peräisin A:lta. Päätelmää tukivat muun ohella asianomistajan voimakkaat ensitartuntaan viittaavat oireet sekä oireiden puhkeaminen pian syytteessä tarkoitettujen suojaamattomien sukupuoliyhteyksien jälkeen. Asianomistaja oli kertonut olleensa tarkka ehkäisystä ja että hän ei ollut ollut aiemmin suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä kenenkään kanssa eikä ollut harrastanut myöskään suuseksiä ilman suuseksisuojaa. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin A:n menetelleen huolimattomasti. A:n asianomistajan oireista tiedon saatuaan asianomistajalle lähettämät viestit ja anteeksipyyntö viittasivat siihen, että A oli pitänyt todennäköisenä hänen aiemman altistumisensa johtaneen herpestartuntaan. Sairaanhoitajan koulutuksen saaneena A:n oli täytynyt tietää suojaamattomaan sukupuoliyhteyteen liittyvän riski herpeksen tarttumisesta. Koska asianomistaja oli ennen sukupuoliyhteyksiä nimenomaisesti tiedustellut vastaajalta sukupuolitaudeista, A:n olisi tullut huolellisuusvelvoitteensa täyttääkseen kertoa altistumisestaan ja siihen liittyvästä tartuntariskistä tai ainakin huolehtia siitä, ettei yhdyntöihin ryhdytä ilman kondomia.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Tuula Keltikangas ja Mika Kinnunen sekä asessori Tiitus Hiivanainen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että syyte ja korvausvaatimus hylätään.

Syyttäjä ja asianomistaja vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A ja asianomistaja ovat olleet 4.2.2021 lukien useita kertoja suojaamattomassa vaginaalisessa ja oraalisessa sukupuoliyhteydessä. Ennen sukupuolisuhteeseen ryhtymistä A oli asianomistajan kysyessä ilmoittanut käyneensä sukupuolitautitesteissä ja ettei hänellä ole sukupuolitauteja. Asianomistaja on saanut sukupuolielimiinsä 15.2.2021 oireita, joista hän on kertonut A:lle. A on viesteissään asianomistajalle 16.2.2021 muun muassa kertonut ”luulevansa vahvasti” itsellään olleen jossain vaiheessa herpes, mutta että se ei ollut ollut aktiivisena pitkään aikaan. Edelleen hän on kertonut käyneensä testeissä ja ettei hänellä ollut todettu sukupuolitauteja mutta herpestartuntaa ei ollut testattu. A on kertonut aikaisemmalla kumppanillaan olleen herpes ja epäilevänsä siksi herpestartuntaa. Asianomistajalla on lääkärinkäynnin 17.2.2021 yhteydessä todettu sukuelinherpes oireiden perusteella.

2. A:lle on vaadittu rangaistusta ensisijaisesti törkeästä vammantuottamuksesta ja toissijaisesti vammantuottamuksesta sillä perusteella, että hän on huolimattomalla menettelyllään tartuttanut asianomistajaan sukuelinherpeksen. Syytteen mukaan A oli salannut asianomistajalta tienneensä tai ainakin epäilleensä vahvasti hänellä olevan sukuelinherpes. Sairaanhoitajana työskennelleen A:n oli täytynyt käsittää elimistöön jäävän viruksen tarttumisen olevan todennäköinen tai ainakin mahdollinen seuraus suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä.

3. Käräjäoikeus on tuominnut A:n rangaistukseen vammantuottamuksesta. Hovioikeus, jonne A on valittanut, ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:n katsottava syyllistyneen vammantuottamukseen.

Vammantuottamusta koskeva rangaistussäännös

5. Rikoslain 21 luvun 10 §:n mukaan joka huolimattomuudellaan aiheuttaa toiselle ruumiinvamman tai sairauden, joka ei ole vähäinen, on tuomittava vammantuottamuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

6. Vammantuottamuksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää syytteessä tarkoitetun ruumiinvamman tai sairauden olevan vähäistä vakavampi. Lain esitöiden mukaan oikeuskäytännössä on kehittynyt kriteereitä sille, millainen vamma tai sairaus ylittää tämän kynnyksen. Vähäisempiin vammoihin ei ole syytä rangaistavuutta laajentaa. (HE 94/1993 vp s. 98.)

7. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä vähäistä vakavampina sairauksina on pidetty liikenneonnettomuudesta seurauksena ollutta psyykkisen tilan häiriintymistä (KKO 1998:67) ja iäkästä henkilöä uhkaillen ja kiviä heittelemällä aiheutettua hengenvaarallista sydämen rytmihäiriökohtausta (KKO 1979 II 63). Oikeuskirjallisuudessa on puolestaan katsottu, että vähäisinä sairauksina voidaan pitää vilustumisia ja muita sellaisia sairauksia, jotka eivät edellytä lääkärin hoitoa.

8. Rangaistussäännöksestä ilmenevin tavoin vammantuottamuksesta tuomitseminen edellyttää, että vähäistä vakavampi ruumiinvamma tai sairaus johtuu tekijän huolimattomuudesta eli että ruumiinvamma tai sairaus on syy-yhteydessä tekijän huolimattomaan menettelyyn.

Korkeimman oikeuden arviointi

Sairauden vakavuus

9. Asiassa esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella sukuelinherpestä aiheuttavat Herpes simplex -virukset 1 (HSV-1) ja 2 (HSV-2). Herpestartunnan ollessa genitaalialueella puhutaan sukuelinherpeksestä, jota molemmat virustyypit voivat aiheuttaa. Tartunta on mahdollista saada sekä yhdynnässä että oraaliseksin välityksellä. Tyypillisiä sukuelinherpeksen oireita ovat aristavat rakkulat ja rikkoumat sukuelinalueella. Tartuntaan voi liittyä myös yleisoireita kuten päänsärkyä, kuumetta ja lihaskipua etenkin ensitartunnan yhteydessä. Tartunta voi oireilla voimakkaasti mutta olla myös oireeton. Herpesvirus jää tartunnan jälkeen piilevänä elimistön hermosolmukkeisiin ja saattaa oireilla ajoittain. Ensitartunnan jälkeen oireet ovat usein lievempiä ja lyhytkestoisempia. Viruslääkkeillä voidaan lievittää oireita ja vähentää tartuttavuutta mutta herpesvirusta ei pystytä täysin poistamaan.

10. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus katsoo, ottaen huomioon etenkin sukuelinherpeksen oireiden mahdollisen voimakkuuden, uusiutuvuuden, ja sairauden parantumattomuuden, että sukuelinherpestä on pidettävä rikoslain 21 luvun 10 §:ssä tarkoitettuna sairautena, joka ei ole vähäinen.

Syy-yhteyttä koskevan arvioinnin lähtökohdat

11. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rikosasiassa kantajan on näytettävä ne seikat, joihin hänen rangaistusvaatimuksensa perustuu. Tuomion, jossa vastaaja tuomitaan syylliseksi, edellytyksenä on pykälän 2 momentin mukaan, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä. Syy-yhteys on sellainen rangaistusvastuun edellytyksiin kuuluva oikeustosiseikka, joka kantajan tulee oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 3 §:ssä säädetyllä tavalla näyttää toteen (ks. esimerkiksi KKO 2019:98 kohdat 37 ja 41). Rikosasian vastaajalla ei ole velvollisuutta esittää syyttömyyttään tukevaa näyttöä tai velvollisuutta myötävaikuttaa oman syyllisyytensä selvittämiseen. Keskeisiin rikosoikeudellisiin periaatteisiin kuuluu myös syyttömyysolettama ja se, että epäselvässä näyttötilanteessa asia ratkaistaan syytetyn eduksi.

12. Vammantuottamusta koskevassa ennakkopäätöksessä KKO 2017:18 (kohta 11) on todettu, että teon ja siitä aiheutuneen ruumiinvamman syy-yhteyden arvioinnissa keskeisessä asemassa on lääketieteellinen näyttö eli tutkimushavainnot ja lääketieteelliset kokemussäännöt. Tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa kysymys syy-yhteydestä on kuitenkin viime kädessä oikeudellinen. Syylliseksi tuomitsevan tuomion edellytyksenä rikosasiassa on, että myös syy-yhteyden arvioimiseksi tarpeellisista lääketieteellisistä kokemussäännöistä on esitetty riittävä näyttö.

Syy-yhteyttä koskeva lääketieteellinen näyttö tässä asiassa

13. A on kiistänyt tartuttaneensa herpesvirusta asianomistajaan. Asiassa on riidatonta, ettei A:lla ollut tekoaikaan todettu herpestä, eikä hänellä ole tuolloin väitettykään olleen herpestartuntaan viittaavia oireita. A oli kuitenkin epäillyt herpesvirustartuntaa oltuaan aikaisemmin suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä sukuelinherpestä sairastaneen oireettoman henkilön kanssa ja altistuneensa siten sukuelinherpestartunnalle. Asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee, että A on ottanut yhteyttä terveysasemalle 4.11.2020 ja että käyntisyyksi on kirjattu huoli tai pelko sukupuolitaudista. A oli ilmaissut haluavansa seksitautitutkimuksiin. Kirjauksen mukaan A:lla ei ollut ollut oireita mutta epäily taudista. Testeissä ei ollut todettu sukupuolitautia. Herpestä ei ollut testattu.

14. Edellä kohdassa 1 todetuin tavoin asianomistajan on selvitetty kärsineen herpesviruksen aiheuttamista oireista pian A:n ja asianomistajan aloitettua sukupuolisuhteen. Terveyskeskuslääkärin laatiman lääkärinlausunnon 2.3.2021 mukaan asianomistaja on käynyt terveysaseman päivystyksessä 17.2.2021 tulosyynä alapään rakkulat. Lääkärinlausunnosta ilmenee muun muassa, että asianomistajan ulkosynnyttimissä isoissa häpyhuulissa on ollut vasemmalla ensiherpekseen sopiva 1,5 senttimetrinen haavauma sekä välilihan alueella herpekseen sopivaa rakkulointia ja pieni haavauma. Asianomistajalla on diagnosoitu kliinisesti sukuelinherpes. Oireiden voimakkuuden perusteella lausunnon antaneelle lääkärille on tullut vaikutelma, että kysymyksessä on herpeksen ensitartunta. Tällöin herpestartunta on lausunnon mukaan todennäköisimmin saanut alkunsa muutamien lähiviikkojen aikana.

15. Korkeimman oikeuden toimittamassa suullisessa käsittelyssä asiantuntijana kuullun Helsingin yliopiston sukupuolitautiopin dosentin, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin sukupuolitautien vastuulääkärin mukaan herpeksen itämisaika on yleensä noin 4–5 päivästä noin 2–3 viikkoon. Herpeksen oirehtiminen on yksilöllistä riippuen tartunnan saaneen vastustuskyvystä. On mahdollista, että oireita ei ole lainkaan, että henkilö voi oirehtia kerran tai että oireet uusiutuvat ja ovat toistuvia. Ensimmäiset oireet voivat ilmaantua vasta vuosien päästä tartunnasta, eikä tartunnan ajankohtaa ole mahdollista selvittää. Jos rakkuloita on molemmin puolin sukuelimiä ja kymmenittäin, voivat oireet viitata äskettäin saatuun tartuntaan, mutta voimakkaita oireita on selvitetty voivan ilmetä myöhemminkin. Muu infektio tai trauma voi alentaa vastustuskykyä samoin kuin haavauma, stressi tai yhdynnän myötä syntyvä hankaus. Virus jää tartunnan jälkeen piilevänä elimistöön ja voi aktivoitua tartunta-alueella ajoittain aiheuttaen oireita. Herpes on tarttuva etenkin silloin, kun henkilöllä on oireita, kuten rakkuloita tai haavoja. Myös oireeton viruksenkantaja voi tartuttaa sairauden, koska pieniä määriä virusta voi erittyä vaikkei oireita olisikaan. Herpestartunta on diagnosoitavissa luotettavasti vain sillä hetkellä, kun se aiheuttaa näkyviä oireita. Tartuntariski mieheltä naiselle on yleensä suurempi kuin naiselta miehelle, koska naisen limakalvoalue on suurempi.

16. Asiantuntija on todennut voimakkaiden ensioireiden ilmenevän usein muutoksina molemmin puolin sukupuolielimiä ja että asianomistajaa koskevassa lääkärinlausunnossa on merkitty havaitun muutoksia vain vasemmalla puolella. Lisäksi asianomistajalla todettu haavauma on kookas siihen nähden, että herpesrakkulat ovat yleensä melko pieniä. Lääkärinlausunnolta ilmenevä oirehdinta ei asiantuntijan mukaan ole sellaista, jonka perusteella voisi selvästi sanoa kysymyksessä olleen ensitartunta. Ensioireiden tunnistettavuus riippuu lääkärin kokemuksesta ja ammattitaidosta.

Syy-yhteyden arviointi esitetyn selvityksen perusteella

17. Edellä kohdassa 11 lausutuin perustein vammantuottamuksen lukeminen A:n syyksi edellyttää muun ohella sellaista näyttöä, jonka perusteella voidaan vailla varteenotettavaa epäilyä katsoa A:n tartuttaneen herpesviruksen asianomistajalle.

18. Asiassa esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella voidaan pitää luotettavasti selvitettynä, että herpesvirus HSV-1 on väestössä yleinen eikä myöskään herpesvirus HSV-2 ole harvinainen, joskin sukuelinherpeksen esiintyvyys on vain noin 3 prosenttia todetuista sukupuolitaudeista. Molemmat herpesvirukset voivat aiheuttaa sukuelinherpeksen. Suuri osa viruksen kantajista on tietämättömiä saamastaan tartunnasta. Herpesvirus tarttuu todennäköisemmin kantajan ollessa oireinen. Kondomin ja suuseksisuojan käyttö vähentää merkittävästi sukuelinherpeksen tarttumista mutta ei täysin suojaa tartunnalta. Oireiden puhkeamisen ajankohtaan ja voimakkuuteen vaikuttavat monet seikat, ja herpestartunta voi edeltä ilmenevin tavoin olla myös kokonaan oireeton.

19. Asiassa esitettyyn selvitykseen nähden on mahdollista, että A on ollut herpesviruksen kantaja ja tartuttanut sukuelinherpeksen asianomistajalle. Asianomistajalla todetut voimakkaat oireet puoltavat johtopäätöstä tartunnan ensioireista. Edellä lääketieteellisestä selvityksestä esitetyn perusteella tartunnan ajankohta ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti pääteltävissä oireiden ilmaantumisajankohdasta tai voimakkuudesta, vaan oireet ovat myös voineet ilmaantua vasta pitkän ajan kuluttua tartunnasta.

20. Osapuolten kertoman mukaan he olivat olleet useita kertoja suojaamattomassa vaginaalisessa ja oraalisessa sukupuoliyhteydessä, johon on ollut molempien asianosaisten suostumus. Korkein oikeus katsoo sanotun horjuttavan sen asianomistajan esittämän seikan uskottavuutta, että tämä olisi aikaisemmissa sukupuolisuhteissaan poikkeuksetta edellyttänyt käytettävän kondomia ja suuseksisuojaa. Tähän nähden ja kun sukuelinherpeksen oireet voivat ilmetä vasta pitkänkin ajan kuluttua tartunnasta, asiassa ei voida poissulkea sitä vaihtoehtoa, että asianomistaja oli saanut sukuelinherpestartunnan jo aikaisemmin toisaalta. Asiassa on otettava huomioon sekin, ettei A:n ole väitettykään kärsineen herpestartuntaan viittaavista oireista asianomistajan kanssa sukupuoliyhteydessä ollessaan, eikä hänen ole tuohon mennessä selvitetty kantaneen herpesvirusta.

21. Korkein oikeus katsoo edeltä ilmenevän perusteella, että asiassa jää varteenotettava epäily siitä, että asianomistajalla todettu herpestartunta olisi peräisin A:lta. Koska vammantuottamuksen rangaistavuuden edellytyksenä oleva syy-yhteys on jäänyt näyttämättä, A:n menettelyn mahdollista huolimattomuutta ei ole tarpeen arvioida.

Johtopäätös

22. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt syytteessä tarkoitettuun vammantuottamukseen.

23. Asianomistajan vahingonkorvausvaatimus on perustunut siihen, että A olisi rangaistusvaatimuksen mukaisella menettelyllä aiheuttanut hänelle vahinkoa. Koska A:n ei ole näytetty aiheuttaneen sairautta rangaistusvaatimuksessa selostetulla tavalla, myöskään vahingonkorvausvaatimuksen hyväksymiselle ei ole perustetta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan.

Syyte sekä asianomistajan vahingonkorvausvaatimus hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Mika Huovila, Juha Mäkelä, Alice Guimaraes-Purokoski ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Silja Leino.