KKO:2025:73
Rikosasian vastaajan avustaja osallistui pääkäsittelyyn etäyhteydellä käräjäoikeuden tuomiopiirissä sijaitsevasta vankilasta. Avustaja ei yleisesti hoitanut asianajotehtäviä kyseisessä käräjäoikeudessa, eikä hänen käyttämisensä ollut oikeusapulain 17 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin perusteltua.
Avustajalla oli oikeus palkkioon matka-ajalta ja matkakulujen korvaukseen vastaten sitä määrää, joka käräjäoikeuden istuntopaikkakunnalta vankilaan saapuvalle avustajalle olisi tullut maksaa. Ks. KKO:2020:44
OikeusapuL 17 §
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Asian tausta ja vaatimus Pirkanmaan käräjäoikeudessa
A oli määrätty B:n avustajaksi Pirkanmaan käräjäoikeudessa käsiteltävässä rikosasiassa. A:n toimisto sijaitsi Turussa, eikä hän yleisesti hoitanut asianajotehtäviä Pirkanmaan käräjäoikeudessa.
A ja B olivat osallistuneet käräjäoikeuden pääkäsittelyyn videoyhteyden välityksellä Kylmäkosken vankilasta.
A oli vaatinut käräjäoikeudessa palkkiota matkustamisesta johtuvasta ajanhukasta ja korvausta matkakuluista perustuen edestakaiseen matkaan Turusta Kylmäkoskelle.
Käräjäoikeuden tuomio 30.8.2023 nro 23/132534
Käräjäoikeus hyväksyi A:n vaatimuksen sekä määräsi maksettavaksi matkustamisesta johtuvasta ajanhukasta palkkiota kolmelta tunnilta ja korvauksen 240 kilometrin matkakuluista.
Käräjäoikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomiopiiriin kuuluvalta Virroilta matka Kylmäkosken vankilaan oli pidempi kuin Turun ja Kylmäkosken vankilan välinen matka.
Asian on ratkaissut käräjänotaari Jari Ramberg.
Turun hovioikeuden päätös 28.11.2023 nro 757
Syyttäjä valitti hovioikeuteen.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Hovioikeus totesi, että määrättäessä A:n palkkiota matkustamisesta johtuvasta ajanhukasta ja korvausta matkakuluista vertailun kohteeksi tuli valita Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomiopiiriin kuuluva ja Kylmäkosken vankilaan nähden kaukaisin kunta Virrat, josta teoriassa saapuvaan avustajaan nähden tuomiopiirin ulkopuolista avustajaa ei ollut perustetta asettaa eriarvoiseen asemaan. Virroilta Kylmäkosken vankilaan oli pidempi matka kuin Turusta Kylmäkoskelle. Hovioikeus katsoi siten, että Turusta tulevalla avustajalla oli oikeus saada matkustamisesta Kylmäkosken vankilaan ja takaisin johtuvat palkkio ja kulut vastaavalla tavalla kuin Virroilta tulevalle avustajalle maksettaisiin.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Nora Viikari, Martta Plathin-Arvidsson ja Tiina Hirvonen.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.
Syyttäjä vaati valituksessaan, että A:n vaatimus matka-ajan palkkiosta ja matkakulujen korvauksesta hylätään siltä osin kuin se ylittää Pirkanmaan käräjäoikeuden kanslian sijaintipaikkakunnan eli Tampereen ja Kylmäkosken vankilan väliseen edestakaiseen matkustamiseen kuluvan enintään kahden tunnin matka-ajan ja tästä matkustamisesta aiheutuvat kustannukset enintään 84 kilometrin matkalta.
A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian tausta
1. A on vaatinut käräjäoikeudessa palkkiota rikosasian pääkäsittelyyn matkustamisesta johtuvasta ajanhukasta ja korvausta matkakuluista perustuen edestakaiseen matkaan toimistoltaan Turusta Kylmäkosken vankilaan.
2. Käräjäoikeus on hyväksynyt A:n vaatimuksen ja määrännyt maksettavaksi palkkiota matka-ajalta kolmelta tunnilta ja korvauksen 240 kilometrin matkakuluista. Syyttäjä on valittanut hovioikeuteen. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oleva kysymys
3. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana kysymys avustajan palkkiosta matka-ajalta ja matkakulujen korvaamisesta.
Sovellettavat säännökset ja oikeusohjeet
4. Avustajien oikeutta korvauksiin matkustamisesta on lainsäädännössä alun perin rajoitettu maksuttomasta oikeudenkäynnistä annettuun lakiin (87/1973) otetulla, 1.2.1993 voimaan tulleella 15 §:n 1 momentin (1668/1992) säännöksellä. Sen mukaan avustajan palkkiota ja kulujen korvausta määrättäessä oli otettava huomioon muun ohella se, onko ollut erityisiä syitä määrätä avustaja tuomioistuinpaikkakunnan ulkopuolelta. Nykyisen oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio muun ohella välttämättömästä matkustamisesta johtuvasta ajanhukasta sekä korvaus kuluista. Jos avustajaksi on määrätty henkilö, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa, korvataan matkustamisesta syntyvät lisäkulut ja ajanhukka ainoastaan, jos tällaisen avustajan käyttäminen on perusteltua.
5. Oikeusapulain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 82/2001 vp s. 103–104) mukaan matka-ajan ja -kulujen korvaamista koskevan rajoituksen tarkoituksena on, että oikeusapua saavan asianosaisen avustajalle suoritetaan korvausta vain sellaisista kuluista, joita kyseisessä tuomioistuimessa normaalisti toimivalle avustajalle aiheutuu. Avustajan matkustamiseen liittyvien lisäkulujen välttämiseksi avustaja yleensä palkataan kyseisessä tuomioistuimessa yleisesti asianajotehtäviä hoitavien avustajien piiristä. Tätä on kohtuullista pääsääntöisesti edellyttää myös julkista oikeusapua saavalta. Tästä pääsäännöstä voidaan poiketa eli matkustamisesta aiheutuvat lisäkulut ja ylimääräinen ajanhukka korvata, jos on perusteltua käyttää muuta kuin kyseisessä tuomioistuimessa yleisesti asianajotehtäviä hoitavaa avustajaa. Säännös ei sinänsä estä muunkin kuin kyseisessä tuomioistuimessa yleisesti asioivan avustajan määräämistä, vaan kyse olisi vain matkustamisesta syntyvän lisäkulun ja ajanhukan korvaamisesta.
6. Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2020:44 arvioinut sellaisen puolustajan oikeutta matkustamisesta johtuvaan palkkioon ja kuluihin, joka ei yleisesti hoitanut asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa ja jonka käyttämiseen ei ollut oikeusapulain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua perustetta. Korkein oikeus on katsonut (kohta 24), että oikeusapulain 17 §:ää on nykyisen ja aikaisemman lain esityöt huomioon ottaen perusteltua tulkita niin, että matkustamisesta syntyvillä lisäkuluilla ja ajanhukalla tarkoitetaan lainkohdassa kustannuksia, jotka ylittävät tuomioistuinpaikkakunnalta tulevalle avustajalle suoritettavat palkkiot ja kulukorvaukset. Korkein oikeus on todennut, että säännöksellä on pyritty rajoittamaan kulujen määrää eikä sinänsä ammatinharjoittamista. Siten avustajalla, joka ei yleisesti hoida asianajoa kyseisessä tuomioistuimessa, on oikeus saada matkustamisesta johtuva palkkio ja kulut siihen määrään, joka vastaa tuomioistuinpaikkakunnalta tulevalle avustajalle maksettavia rahamääriä. Kyseisessä asiassa oli kysymys puolustajan tehtävän hoitamisesta hovioikeuden pääkäsittelyssä. Puolustajalla katsottiin olevan oikeus palkkioon ja korvaukseen pääkäsittelyyn matkustamisesta samojen perusteiden mukaan kuin syyteasiaa ensiasteena käsitelleen käräjäoikeuden kanslian sijaintipaikkakunnalla toimivalla puolustajalla olisi ollut (kohdat 19 ja 25).
Korkeimman oikeuden arvioinnin lähtökohdat
7. Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan matkustamiseen liittyviä korvauksia määrättäessä lähtökohtana on, että yksityiselle avustajalle, joka yleisesti hoitaa asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa, suoritetaan kohtuullinen palkkio muun ohella välttämättömästä matkustamisesta johtuvasta ajanhukasta sekä korvaus kuluista. Nykyisessä laissa käytetty kriteeri, joka kattaa kyseisessä tuomioistuimessa yleisesti asianajotehtäviä hoitavat henkilöt, viittaa maantieteellisesti laajemmalla alueella toimivien avustajien joukkoon kuin aikaisemmassa laissa käytetty ilmaisu tuomioistuinpaikkakunnalla toimiva avustaja.
8. Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2020:44 katsonut, että oikeusapulain 17 §:ää on nykyisen ja aikaisemman lain esityöt huomioon ottaen perusteltua tulkita niin, että matkustamisesta syntyvillä lisäkuluilla ja ajanhukalla tarkoitetaan lainkohdassa kustannuksia, jotka ylittävät tuomioistuinpaikkakunnalta tulevalle avustajalle suoritettavat palkkiot ja kulukorvaukset. Siten avustajalla, joka ei yleisesti hoida asianajoa kyseisessä tuomioistuimessa, on katsottu olevan oikeus saada matkustamisesta johtuva palkkio ja kulut siihen määrään, joka vastaa tuomioistuinpaikkakunnalta tulevalle avustajalle maksettavia rahamääriä.
9. Ratkaisussa käytetty tuomioistuinpaikkakunnan käsite ei ole yksiselitteinen esimerkiksi tilanteissa, joissa asiaa käsittelevällä käräjäoikeudella on useita istuntopaikkoja. Korkein oikeus toteaa, että avustajalle suoritetaan palkkiota matka-ajalta ja korvataan matkakuluja saapumisesta istuntopaikalle. Tähän nähden ratkaisussa KKO 2020:44 tarkoitettuna tuomioistuinpaikkakuntana on lähtökohtaisesti perusteltua pitää sitä paikkakuntaa, jolla sijaitsevassa istuntopaikassa asia on tosiasiallisesti käsitelty.
10. Kaikilla istuntopaikkakunnilla ei kuitenkaan ole saatavilla kyseiselle paikkakunnalle sijoittuneita avustajia. Tällaisella istuntopaikkakunnalla esiintyvät, kyseisessä tuomioistuimessa yleisesti asianajotehtäviä hoitavat avustajat tyypillisesti tulevat istuntopaikalle muulta paikkakunnalta. Tällöin palkkion määräävän tuomioistuimen on perusteltua arvioida, mikä on tosiasiallinen tyypillinen matkakulu tällaiselle istuntopaikalle saapuvalle avustajalle, ja ottaa tämä määrä perusteeksi, kun määrätään palkkiota matka-ajalta ja korvausta matkakuluista avustajalle, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä asianomaisessa tuomioistuimessa ja jonka käyttäminen ei ole ollut laissa tarkoitetulla tavalla perusteltua.
11. Edellä mainituin perustein Korkein oikeus katsoo, että ratkaisussa KKO 2020:44 annettua oikeusohjetta on perusteltua tarkentaa siten, että avustajalla, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä asianomaisessa tuomioistuimessa ja jonka käyttäminen ei ole ollut laissa tarkoitetulla tavalla perusteltua, on oikeus korvaukseen matkustamisesta siihen määrään, joka vastaa käräjäoikeuden istunnon toimittamispaikkakunnalta tulevalle avustajalle maksettavia rahamääriä tai, jos istuntopaikkakunnalla ei ole sijoittuneena tehtävään soveltuvia avustajia, siihen määrään, joka on tosiasiallinen tyypillinen matkakulu sellaiselle kyseiselle istuntopaikalle saapuvalle avustajalle, joka yleisesti hoitaa asianajotehtäviä asianomaisessa tuomioistuimessa.
Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa
12. A ei yleisesti hoida asianajotehtäviä Pirkanmaan käräjäoikeudessa. A:n käyttäminen avustajana ei ole ollut oikeusapulain 17 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin perusteltua. A on osallistunut Pirkanmaan käräjäoikeuden pääkäsittelyyn päämiehensä kanssa etäyhteyden välityksellä Kylmäkosken vankilasta.
13. Käräjäoikeuden istunto on toimitettu Tampereella, jossa on sijoittuneena useita avustajia. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2020:44 ilmaistun ja edellä tarkennetun oikeusohjeen mukaisesti A:lla on oikeus saada matkustamisesta johtuvasta ajanhukasta palkkio ja matkakulut korvatuiksi samojen perusteiden mukaan kuin käräjäoikeuden istunnon toimittamispaikkakunnalta Tampereelta tuleva puolustaja olisi niihin oikeutettu.
14. Edellä esitetyin perustein Korkein oikeus katsoo, että A:lla on oikeus saada matkustamisesta johtuvasta ajanhukasta palkkio ja matkakulut korvatuiksi siihen määrään, joka vastaa Tampereelta Kylmäkoskelle ja takaisin matkustaneelle avustajalle maksettavia määriä.
15. Pirkanmaan käräjäoikeuden ja Kylmäkosken vankilan välinen edestakainen matka-aika on korkeintaan kaksi tuntia. Näin ollen A:n palkkio matkustamisesta aiheutuneesta ajanhukasta on kahden tunnin ajankäytön perusteella 220 euroa.
16. Pirkanmaan käräjäoikeuden ja Kylmäkosken vankilan välinen edestakainen matka on 84 kilometriä. Korvaus matkakuluista on määrättävä tämän mukaisesti.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätös kumotaan.
Käräjäoikeuden tuomiota muutetaan siten, että valtion varoista maksetaan oikeustieteen maisteri A:lle B:n avustamisesta käräjäoikeuden määräämien palkkion ja kulujen asemesta palkkiota 962,50 euroa, korvauksena matkakuluista 44,52 euroa sekä arvonlisäveron määrä 241,68 euroa, mitkä määrät jäävät valtion vahingoksi.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Tuomo Antila, Kirsti Uusitalo, Mika Ilveskero ja Tuija Turpeinen. Esittelijä Laura Kallioinen.