KKO:2025:69
Kysymys siitä, oliko rikoksesta epäillyn Albanian kansalaisen luovuttamiselle Albaniaan rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta annetun lain 3 §:ssä tarkoitettu este.
L rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta 3 §
Korkeimman oikeuden lausunto
Asian tausta ja luovuttamispyyntö
Oikeusministeriö on rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta annetun lain (jäljempänä luovuttamislaki) 16 §:ään viitaten pyytänyt Korkeimman oikeuden lausuntoa Albanian tasavallan (jäljempänä Albania) kansalaisen ja siellä rikoksesta epäiltynä olevan A:n luovuttamisesta Albaniaan.
Luovuttamispyyntö perustuu Tiranassa toimivan korruptiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskevia asioita käsittelevän ensimmäisen asteen erityistuomioistuimen 2.6.2025 antamaan päätökseen nro 52, jolla A on määrätty vangittavaksi. Luovuttamispyynnön ja siihen liitettyjen asiakirjojen mukaan A:ta epäillään huumausainerikoksesta, joka on tehty erityisessä yhteistyön muodossa järjestäytyneenä rikollisryhmänä (Albanian rikoslain 283/a artiklan 1 kohta ja 28/4 artikla), järjestäytyneeseen rikollisryhmään osallistumisesta (Albanian rikoslain 333/a artiklan 2 kohta) sekä rikoksen tekemisestä rikollisessa organisaatiossa ja järjestäytyneessä rikollisryhmässä (Albanian rikoslain 334 artiklan 1 kohta).
A:n lausuma
A on 24.7.2025 toimittamassaan lausumassa katsonut, että luovuttamiselle ei ole laillisia edellytyksiä muun ohella luovuttamislain 2 ja 3 §:n perusteella.
A oli asunut Suomessa yhtäjaksoisesti yli viisi vuotta. Hänellä oli pysyvä oleskelulupa sekä puoliso ja lapsi Suomessa. A tuli katsoa Suomessa pysyvästi asuvaksi ja rinnastaa Suomen kansalaiseen, jota ei luovuttamislain 2 §:n mukaan saa luovuttaa.
Asiassa oli kysymys huhtikuun ja elokuun 2024 välisenä aikana Espanjasta Suomeen maahantuodusta yli 200 kilogrammasta marihuanaa, jota oli jaettu ja myyty Suomessa. A:ta epäiltiin avunantotyyppisistä toimista huumausainerikokseen. Väitetyt teot olivat tapahtuneet Suomessa ja edellyttäneet tutkintatoimenpiteitä Suomessa. Asiaa ei ollut tarkoituksenmukaista siirtää käsiteltäväksi Albaniassa, vaan asia oli tarkoituksenmukaista käsitellä Suomessa. Suomen ja Albanian olennaisesti toisistaan poikkeavat rangaistukset huumausainerikoksissa muodostivat luovuttamislain 3 §:n mukaisen esteen luovuttamiselle. Ottaen huomioon A:n avunantotyyppiseksi kuvattu osallisuus seuraamus Albanian lain mukaan saattaisi muodostua kohtuuttomaksi Suomen rangaistuskäytäntöön verrattuna.
Korkeimman oikeuden lausunnon perustelut
1. Luovuttamislain 17 §:n 1 momentin mukaan Korkein oikeus tutkii, huomioon ottaen lain 1–10 §:n säännökset tai Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen vastaavat määräykset, voidaanko luovuttamispyyntöön suostua.
2. Suomi ja Albania ovat molemmat rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen (yleissopimus, SopS 32/1971) sopimuspuolia. Luovuttamispyyntöä arvioitaessa on luovuttamislain ohella otettava huomioon myös mainitun yleissopimuksen määräykset.
Suomen kansalaisuuteen perustuva luovuttamisen kielto
3. Luovuttamislain 2 §:n mukaan Suomen kansalaista ei saa luovuttaa.
4. Yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdan (a) alakohdan mukaan sopimuspuolella on oikeus kieltäytyä luovuttamasta omia kansalaisiaan. Sopimuspuoli voi saman artiklan 1 kohdan (b) alakohdan perusteella antamassaan selityksessä kohdaltaan määrittää, mitä ”kansalaisilla” tarkoitetaan. Yleissopimuksen voimaansaattamisesta annetun asetuksen (640/1971) 3 §:n mukaan Suomi on sopimukseen liittyessään selittänyt, että ”kansalaisilla” tarkoitetaan Suomen osalta Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kansalaisia sekä näissä valtioissa pysyvästi asuvia ulkomaalaisia.
5. Korkein oikeus toteaa, että edellä mainitulla yleissopimuksen 6 artiklan nojalla annetulla selityksellä Suomi on varannut oikeuden kieltäytyä luovuttamisesta, kun pyynnön kohteena on Suomessa pysyvästi asuva ulkomaalainen. Ottaen kuitenkin huomioon, että luovuttamislain 2 §:n mukainen luovuttamiskielto koskee vain Suomen kansalaisia, luovuttamiselle ei tällaisessa tilanteessa ole oikeudellista estettä, joita Korkein oikeus luovuttamista koskevassa lausunnossaan arvioi.
6. A on Albanian kansalainen, eikä häntä koske luovuttamislain 2 §:n mukainen Suomen kansalaisia koskeva luovuttamiskielto. Luovuttamislain 2 § tai vastaavat määräykset yleissopimuksessa eivät näin ollen muodosta estettä A:n luovuttamiselle.
Luovuttaminen Suomessa tehdystä rikoksesta
Arvioinnin lähtökohdat
7. Luovuttamislain 3 §:n mukaan Suomessa taikka suomalaisessa laivassa tai ilma-aluksessa tehdystä rikoksesta saadaan luovuttaa vain, jos rikoksen oikeudellinen selvittäminen luovuttamista pyytävässä valtiossa on katsottava tarkoituksenmukaiseksi eikä rangaistus, joka tuon valtion lain mukaan voisi seurata rikoksesta, olennaisesti poikkea siitä, mitä rikoksesta Suomen oikeuden mukaan saattaisi seurata. Jos luovuttamista pyydetään rangaistuksen täytäntöönpanoa varten, voidaan pyyntöön suostua ainoastaan, jollei rangaistusseuraamus olennaisesti poikkea siitä, mitä rikoksesta olisi täällä voinut seurata.
8. Luovuttamislain 3 § pohjautuu yleissopimuksen 7 artiklan 1 kohtaan. Sen mukaan se osapuoli, jolle luovuttamispyyntö on esitetty, voi kieltäytyä luovuttamasta henkilöä sellaisesta rikoksesta, joka sanotun osapuolen lain mukaan katsotaan tehdyksi kokonaan tai osittain sen alueella tai sen alueeseen rinnastettavassa paikassa.
9. Korkein oikeus toteaa, että luovuttamislain 3 §:n mukainen lähtökohta on se, että Suomessa tehdyt rikokset selvitetään ja niistä tuomitaan rangaistukset Suomessa. Suomessa tehdystä rikoksesta saadaan luovuttamislain 3 §:n mukaan luovuttaa vain pykälän mukaisten edellytysten täyttyessä.
Rikoksen tekopaikka
10. Rikoslain 1 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan rikos katsotaan tehdyksi sekä siellä, missä rikollinen teko suoritettiin, että siellä, missä rikoksen tunnusmerkistön mukainen seuraus ilmeni. Pykälän 3 momentin mukaan avunantajan rikos katsotaan tehdyksi sekä siellä, missä osallisuusteko suoritettiin, että siellä, missä rikoksentekijän rikos katsotaan tehdyksi.
11. Luovuttamispyyntöön liitetyistä asiakirjoista ilmenee, että albanialaisten johtaman järjestäytyneen rikollisryhmän epäillään tuoneen Espanjasta Suomeen huhtikuun ja elokuun 2024 välisenä aikana 200 kilogrammaa marihuanaa, jota on levitetty ja myyty Suomessa. A:n epäillään osallistuneen järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan siten, että hän on ottanut yhden tekijöistä vastaan Suomessa ja auttanut tätä Suomessa. Luovuttamispyyntöön liitetyissä asiakirjoissa kuvattu A:n menettely on siten tapahtunut Suomessa. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että A:n rikosepäilyssä on kysymys Suomessa tehdystä rikoksesta.
Tarkoituksenmukaisuusvaatimus
12. Suomessa tehdystä rikoksesta luovuttaminen edellyttää edellä todetulla tavalla, että rikoksen oikeudellinen selvittäminen luovuttamista pyytävässä valtiossa katsotaan tarkoituksenmukaiseksi. Luovuttamislain säätämiseen johtaneissa esitöissä esimerkkinä säännöksen soveltamistilanteesta on mainittu rikoksentekijän syyllistyminen rikoksiin useassa maassa. Lain perustelujen mukaan tällöin saattaa usein olla tarkoituksenmukaista käsitellä syyte koko rikossarjasta samassa tuomioistuimessa ulkomailla, jollei asianomistajan etu tai rikoksen selvittäminen muuta vaadi. (HE 3/1970 vp s. 3.)
13. Luovuttamispyyntöön liitetyistä asiakirjoista ilmenee, että nyt kysymyksessä oleva rikosepäily on osa laajempaa järjestyneiden rikollisryhmien tekemää huumausainerikosten kokonaisuutta, jota on tutkittu Suomen ja Albanian viranomaisyhteistyössä. A:han kohdistuva rikosepäily rajoittuu kuitenkin huumausainerikokseen, jossa marihuanaa on maahantuotu Espanjasta Suomeen ja levitetty sen jälkeen Suomessa. A:n epäilty rikollinen menettely on asiakirjojen perusteella tapahtunut pelkästään Suomessa. Nämä seikat puoltavat vahvasti sitä, että A:han kohdistuva rikosepäily olisi tarkoituksenmukaista käsitellä Suomessa. Korkein oikeus katsoo edelleen, että asiassa ei ole esitetty juurikaan perusteita sille, että A:han kohdistuva rikosepäily olisi edellä lausutuista toiseen suuntaan puhuvista seikoista huolimatta tarkoituksenmukaista käsitellä Suomen sijasta Albaniassa. Ottaen kuitenkin huomioon, mitä jäljempänä lausutaan rangaistusta koskevan edellytyksen osalta, asian selvittäminen tältä osin ei ole enemmälti tarpeen.
Rangaistuksen vastaavuutta koskeva vaatimus
14. Luovuttamislain 3 § edellyttää lisäksi, ettei rangaistus, joka luovuttamista pyytävän valtion lain mukaan voisi seurata rikoksesta, olennaisesti poikkea siitä, mitä rikoksesta Suomen oikeuden mukaan saattaisi seurata. Rangaistuksen täytäntöönpanoa varten tapahtuvan luovuttamisen osalta luovuttamislain säätämiseen johtaneissa lain esitöissä on todettu, että luovuttaminen olisi sallittava vain, jos tuomittu seuraamus olisi rinnastettavissa siihen seuraamukseen, mikä Suomessa olisi rikoksesta voinut tulla (HE 3/1970 vp s. 3).
15. Luovuttamispyyntöön liitetyistä asiakirjoista ilmenee, että Albanian lain mukaan huumausainerikoksesta tuomitaan vankeutta 7–15 vuotta. Mikäli teko on tehty yhteistyössä, teosta tuomitaan vankeutta 10–20 vuotta. Osallistumisesta järjestäytyneeseen rikollisryhmään tuomitaan vankeutta 2–5 vuotta. Edelleen Albanian lain mukaan rikoksen tekeminen rikollisryhmän jäsenenä lisää rangaistusta viidellä vuodella, mutta enimmäisrangaistusta ei saa ylittää. Jos sovellettava rangaistussäännös johtaa määräaikaiseen vankeusrangaistukseen tai elinkautiseen vankeusrangaistukseen, rangaistus on 25 vuotta vankeutta tai elinkautinen vankeusrangaistus.
16. Korkein oikeus toteaa, että luovuttamispyynnössä kuvattua tekoa olisi Suomessa pidettävä törkeänä huumausainerikoksena tai avunantona siihen. Rikoslain 50 luvun 2 §:n mukaan törkeästä huumausainerikoksesta on tuomittava vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Rikoksen tekeminen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa on rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdan mukainen rangaistuksen koventamisperuste. Avunantajalle tuomittava rangaistus määrätään rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan noudattaen lievennettyä rangaistusasteikkoa. Sanotun pykälän 2 momentin mukaan tekijälle saa tällöin tuomitaan enintään kolme neljännestä rikoksesta säädetyn vankeusrangaistuksen enimmäismäärästä ja vähintään rikoksesta säädetyn rangaistuslajin vähimmäismäärän. Avunannosta törkeään huumausainerikokseen tuomitaan siten vankeutta vähintään 14 päivää ja enintään 7 vuotta 6 kuukautta.
17. Luovuttamispyyntöön liitetyissä asiakirjoissa ei ole selvitystä Albanian lain yhteisen rangaistuksen määräämistä koskevista säännöksistä. Ottaen kuitenkin huomioon edellä kuvatut Albanian ja Suomen lain mukaiset rangaistusasteikot sekä luovutuspyyntöön liitetyistä asiakirjoista ilmenevän A:n epäillyn osallisuuden asteen Korkein oikeus katsoo, että rangaistus, joka teosta Albanian lain mukaan voisi seurata, poikkeaa olennaisesti siitä, mitä rikoksesta Suomen lain mukaan saattaisi seurata.
18. Korkein oikeus katsoo edellä lausutun perusteella, että A:n luovuttamiselle on luovuttamislain 3 §:n mukainen este.
Korkeimman oikeuden lausunto
Korkein oikeus esittää lausuntonaan, että A:ta koskevaan luovuttamispyyntöön ei voida suostua.
Asian käsittelyyn ovat osallistuneet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Tuomo Antila, Jussi Tapani, Timo Ojala ja Heli Melander. Esittelijä Laura Stenberg.