KKO:2025:66
Käräjäoikeus oli määrännyt 13-vuotiaan A:n kolmen kuukauden pituiseen perusmuotoiseen lähestymiskieltoon, koska oli perusteltua aihetta olettaa kiellolla suojattaviin niin ikään alaikäisiin henkilöihin kohdistuvan vakavan häirinnän jatkuvan ilman lähestymiskiellon määräämistä.
Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että A voitiin määrätä lähestymiskieltoon.
L lähestymiskiellosta 1 §
L lähestymiskiellosta 2 §
L lähestymiskiellosta 2 a §
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Oulun käräjäoikeuden tuomio 23.10.2023 nro 23/1277 ja Rovaniemen hovioikeuden tuomio 18.12.2023 nro 388 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.
Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Marko Suorsa ja hovioikeudessa hovioikeudenneuvokset Kaarina Ollikainen, Anu Pogreboff ja Janne Mononen.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
A:lle myönnettiin valituslupa.
A vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja lähestymiskieltopyyntö hylätään.
B ja C vaativat, että valitus hylätään.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian tausta ja kysymyksenasettelu
1. Käräjäoikeus on 23.10.2023 määrännyt tuolloin 13-vuotiaan A:n niin ikään alaikäisiä B:tä ja C:tä suojaavaan perusmuotoiseen lähestymiskieltoon kolmen kuukauden ajaksi. A oli vastustanut lähestymiskiellon määräämistä ensisijaisesti sillä perusteella, että alle 15-vuotias ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa. Lähestymiskiellon määräämiselle ei ollut myöskään lähestymiskiellosta annetun lain (lähestymiskieltolaki) 2 §:ssä säädettyjä edellytyksiä, vaan kyse oli ollut lasten keskinäisestä nahistelusta.
2. Käräjäoikeus on katsonut, ettei lähestymiskieltolaki estä alle 15-vuotiaan määräämistä lähestymiskieltoon. Käräjäoikeus on katsonut näytetyksi, että A oli häirinnyt B:tä ja C:tä uhkaamalla B:tä ja tämän perhettä väkivallalla sekä kiusaamalla B:tä ja C:tä. Yhdessä välikohtauksessa A:lla oli epäilty olleen puukko hallussaan. Käräjäoikeus on katsonut, että A oli lähestymiskieltolain 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla vakavasti häirinnyt B:tä ja C:tä. Ottaen huomioon, että A oli häirinnyt B:tä ja C:tä maaliskuusta 2023 alkaen ja häirintä oli jatkunut viranomaisten suorittamien toimien jälkeen, oli perusteltua aihetta olettaa häirinnän jatkuvan, ellei lähestymiskieltoa määrätä.
3. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
4. A on Korkeimmassa oikeudessa vaatinut, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja lähestymiskieltopyyntö hylätään, koska hän oli lähestymiskiellon määräämishetkellä alle 15-vuotias eikä siten rikosoikeudellisessa vastuussa.
5. Lähestymiskielto on päättynyt 22.1.2024 eikä hovioikeuden tuomion lopputulokseen voida enää puuttua. Korkein oikeus on kuitenkin ratkaisussa KKO 2023:34 katsonut, että muutoksenhakijana olevalla lähestymiskieltoon määrätyllä on kiellon päätyttyä oikeudellinen tarve saada lausunto kieltoon määräämisen lainmukaisuudesta (kohta 13). A:n valituksesta Korkein oikeus voi siten antaa ratkaisun siitä, onko lähestymiskiellolle ollut lainmukaiset edellytykset.
6. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko 13-vuotias A voitu määrätä lähestymiskieltoon.
Voidaanko alle 15-vuotias määrätä lähestymiskieltoon?
7. Lähestymiskieltolain 1 §:n 1 momentin mukaan henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai tällaisen rikoksen uhan tai muun vakavan häirinnän torjumiseksi voidaan määrätä lähestymiskielto. Lain 2 §:n 1 momentin mukaan lähestymiskielto voidaan määrätä, jos on perusteltu aihe olettaa, että henkilö, jota vastaan kieltoa pyydetään, tulisi tekemään itsensä uhatuksi tuntevan henkilön henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai muulla tavoin vakavasti häiritsemään tätä.
8. Rikoslain 16 luvun 9 a §:ssä säädetään rangaistus lähestymiskiellon rikkomisesta. Lähestymiskieltolain 8 §:n 2 momentin mukaan jos kielto määrätään, ratkaisussa on ilmoitettava kiellon rikkomiseen liittyvästä rangaistusuhasta. Rikoslain 3 luvun 4 §:n 1 momentissa säädetty rikosoikeudellinen vastuuikäraja on 15 vuotta.
9. Lähestymiskieltolain 2 §:stä ilmenevin tavoin luonnollinen henkilö voidaan määrätä lähestymiskieltoon. Laissa ei ole säädetty kieltoon määrättävän henkilön ikään liittyviä rajoituksia.
10. Lähestymiskiellon määräämisen edellytyksenä on siis perusteltu aihe olettaa, että kieltoon määrättävä henkilö tulisi tekemään lain 2 §:ssä mainitun rikoksen tai muulla tavoin vakavasti häiritsemään suojattavaa henkilöä. Muu vakava häirintä voi lain perustelujen mukaan samalla täyttää jonkin rikostunnusmerkistön, mutta se ei ole kiellon määräämisen edellytys. Lähestymiskiellolla voidaan suojata itsensä uhatuksi tuntevaa henkilöä paitsi fyysiseltä myös henkiseltä väkivallalta kuten uhkauksilta, kiusanteolta ja häirinnältä. (HE 41/1998 vp s. 17.) Perusteluissa ei ole käsitelty kysymystä siitä, onko uhkana olevan rikoksen tekemisen kannalta riittävää se, että henkilö tulisi oletetusti tekemään rikostunnusmerkistössä tarkoitetun teon vai edellytetäänkö, että henkilö olisi myös rikosoikeudellisessa vastuussa teostaan. Kysymystä ei ole käsitelty myöskään perheen sisäistä lähestymiskieltoa koskevassa lain 2 §:n 2 momentissa tai sen perusteluissa (HE 144/2003 vp s. 29).
11. Lähestymiskieltolain perusteluista ilmenevin tavoin lähestymiskieltoasiassa ei ole kysymys rikosasiasta, vaan lähestymiskielto voidaan oikeudelliselta luonteeltaan rinnastaa lähinnä pakkokeinoihin ja turvaamistoimiin. Lähestymiskiellon tarkoituksena on antaa suojaa mahdollisia tulevia oikeudenloukkauksia vastaan ja ennalta ehkäistä rikoksia. (HE 41/1998 vp s. 12.)
12. Korkein oikeus toteaa, että lähestymiskieltoasiassa tutkittavana tai kiellon määräämisen edellytyksenä ei ole kieltoon määrättävän henkilön mahdollinen rikosoikeudellinen vastuu teoista, joita lähestymiskiellon määräämisellä osaltaan pyritään torjumaan. Tällaista tulkintaa tukee se, että lähestymiskielto on mahdollista määrätä myös muun vakavan häirinnän kuin rikoksen uhan perusteella. Lähestymiskiellon tarkoitukseen ja oikeudelliseen luonteeseen nähden lähestymiskieltolaissa uhkana olevalla rikoksella on siten katsottava tarkoitetun vaaraa henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tunnusmerkistön mukaisen menettelyn toteuttamisesta, minkä lähtökohtaisesti jo sellaisenaan voidaan katsoa olevan myös kiellolla suojattavan henkilön vakavaa häirintää. Näin ollen lähestymiskieltolain tarkoitus ei puolla tulkintaa siitä, että lähestymiskiellon määrääminen olisi tarkoitettu rajoittaa vain rikosoikeudellisessa vastuussa oleviin henkilöihin.
13. Rikoslain 3 luvun 4 §:n 1 momentissa säädetystä rikosoikeudellisesta vastuuikärajasta seuraa, ettei alle 15-vuotiasta voida tuomita rangaistukseen lähestymiskiellon rikkomisesta. Korkein oikeus toteaa, että lähestymiskiellon määräämisen edellytyksiä ei ole laissa sidottu kiellon rikkomiseen liitettyyn rangaistusuhkaan. Kieltoa on noudatettava, vaikka sen rikkomisesta ei seuraisikaan yksittäistapauksessa rikosoikeudellista rangaistusta. Lähestymiskieltoa määrättäessä tutkittavana ei ole kysymys siitä, voidaanko lähestymiskieltoon määrätty henkilö mahdollisesti myöhemmin tuomita rangaistukseen kiellon rikkomisesta, eikä tämä ole kiellon määräämistä harkittaessa merkityksellistä. Alle 15-vuotiaan osalta lähestymiskiellolta puuttuva rangaistusuhka ei siten muodosta estettä lähestymiskiellon määräämiselle. Se, että lähestymiskieltolain 8 §:n 2 momentti edellyttää ilmoittamaan kiellon rikkomiseen liittyvästä rangaistusuhasta, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.
14. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että alle 15-vuotias voidaan määrätä lähestymiskieltoon rikoksen tai muun vakavan häirinnän uhan perusteella, mikäli lain 2 §:n edellytykset määräämiselle täyttyvät.
Lähestymiskiellon määräämisen edellytysten arviointi alle 15-vuotiaan osalta
15. Lähestymiskieltolain 2 a §:n mukaan kiellon määräämisen edellytyksiä arvioitaessa on otettava huomioon asiaan osallisten henkilöiden olosuhteet, jo tapahtuneen rikoksen tai häirinnän laatu ja toistuvuus sekä todennäköisyys, että henkilö, jota vastaan kieltoa pyydetään, jatkaisi häirintää tai tekisi itsensä uhatuksi tuntevaan henkilöön kohdistuvan rikoksen.
16. Määrättäessä alaikäiseen kohdistuvia rajoitustoimia on otettava huomioon myös YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen määräykset. Sen 3 artiklan 1 kohdan mukaan muun muassa kaikissa tuomioistuinten toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen oikeuksien sopimuksen noudattamista valvova komitea on yleiskommentissaan (29.5.2013, CRC/C/GC/14) korostanut kohdan soveltuvuutta kaikissa oikeusasteissa tapahtuviin oikeudenkäynteihin ja kaikkiin asianmukaisiin lapsia koskeviin menettelyihin ilman minkäänlaisia rajoituksia. Komitea on todennut, että yksittäisissä päätöksissä lapsen etu on arvioitava ja määritettävä kyseisen lapsen erityistilanteessa. Tässä arviossa huomioon otettavia lapsen henkilökohtaisia olosuhteita ovat muun muassa ikä ja kehitystaso.
17. Lisäksi lähestymiskieltoon määrättävän henkilön osalta on otettava huomioon, että lähestymiskielto merkitsee kieltoon määrättävän liikkumisvapauden rajoittamista, rekisteröintiä ja jonkinasteista leimautumistakin (ks. KKO 2014:68, kohta 15). Lähestymiskiellolla määrättävien rajoitusten on siten oltava hyväksyttäviä, välttämättömiä ja oikeasuhtaisia.
18. Toisaalta lähestymiskiellolla suojattavan henkilön osalta on otettava huomioon, että valtiolla on velvollisuus suojella henkilöiden fyysistä ja psyykkistä koskemattomuutta toisten yksilöiden oikeudenloukkauksia vastaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on koulukiusaamista koskevassa ratkaisussaan todennut, että tällainen velvollisuus on erityisesti lasten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien yksilöiden osalta. (Durdević v. Kroatia 19.7.2011, kohta 102 viitattuine ratkaisuineen.)
19. Korkein oikeus katsoo, että arvioitaessa edellytyksiä määrätä alle 15-vuotiasta lasta lähestymiskieltoon on asiaan osallisten henkilöiden olosuhteiden osalta otettava huomioon kieltoon määrättävän lapsen ikä ja kehitystaso sekä hänen kykynsä ymmärtää menettelynsä luonne toiseen kohdistuvana rikoksen tunnusmerkistön mukaisena menettelynä tai muuna vakavana häirintänä. Asiaan osallisten nuorella iällä voi olla merkitystä harkittaessa myös sitä, mitä asiassa on pidettävä laissa tarkoitettuna vakavana häirintänä. Jos sekä kieltoon määrättävä että suojan kohde ovat lapsia, lapsen etua on arvioitava molempien osapuolten kannalta, jolloin on yhtäältä pyrittävä varmistamaan, että itsensä uhatuksi tunteva henkilö saa suojaa ja toisaalta se, että kieltoon määrättävän kannalta kielto ei muodostu suhteettomaksi.
20. Korkein oikeus on aikaisemmassa oikeuskäytännössään katsonut, että lähestymiskiellon edellytyksiä arvioitaessa huomioon on otettava myös kiellon sisältö ja merkitys (ks. KKO 2021:50, kohta 9). Lähestymiskieltolain 3 §:n mukaan perusmuotoista lähestymiskieltoa koskeva määräys merkitsee, että kieltoon määrätty henkilö ei saa tavata suojattavaa henkilöä eikä muuten ottaa häneen yhteyttä tai sitä yrittää. Kiellettyä on myös suojattavan henkilön seuraaminen ja tarkkaileminen. Korkein oikeus katsoo, että esimerkiksi tilanteessa, jossa kieltoon määrättävä ja suojattava henkilö ovat samaa koulua käyviä lapsia, lähestymiskiellon edellytyksiä arvioitaessa on otettava huomioon lähestymiskiellon määräämisen vaikutukset molempien koulunkäyntiin.
21. Korkein oikeus katsoo, että alle 15-vuotiaan määräämisen lähestymiskieltoon tulee tämän nuoresta iästä johtuen lähtökohtaisesti olla poikkeuksellista. Tuomioistuimen on tapauskohtaisesti tarkoin harkittava, onko lähestymiskielto tarkoituksenmukainen, oikeasuhtainen ja välttämätön toimenpide suojattavaan henkilöön kohdistuvan uhan torjumiseksi. Tässä arviossa huomiota on erityisesti kiinnitettävä siihen, onko kieltoon määrättävän lapsen uhkaa aiheuttavaan menettelyyn yritetty puuttua lievemmin keinoin ja kykeneekö lapsi ymmärtämään määrättävän kiellon merkityksen.
Arviointi tässä tapauksessa
22. Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että A on kohdistanut samaa koulua käyviin B:hen ja C:hen häirintää. A on uhannut heitä väkivallalla kahdessa tilanteessa, joista toisessa A:lla on epäilty olleen puukko hallussaan. Lisäksi A on fyysisesti ja sanallisesti kiusannut B:tä ja C:tä sekä häirinnyt heitä sosiaalisessa mediassa ja vapaa-ajan tapahtumissa. Häirintä on alkanut maaliskuussa 2023 ja kestänyt ainakin kesään 2023 saakka eivätkä olosuhteet olleet olennaisesti muuttuneet käräjäoikeuden käsittelyn hetkellä syyskuussa 2023. A on tällä menettelyllään alempien oikeuksien katsomin tavoin vakavasti häirinnyt B:tä ja C:tä, ja tämän johtopäätöksen A on valituksessaan hyväksynyt.
23. A on riitauttanut lähestymiskiellon määräämisen edellytykset nuoren ikänsä perusteella. A on lähestymiskiellon määräämishetkellä ollut 13-vuotias. Koulu on tehnyt asiassa tutkintapyynnön, ja B:n ja C:n turvallisen koulunkäynnin varmistamiseksi on koulussa jouduttu tekemään toimenpiteitä jo ennen lähestymiskiellon määräämistä. Ottaen huomioon A:n ikä, hänen menettelynsä laatu ja kesto sekä sen jatkuminen vielä eri viranomaisten toimenpiteiden jälkeen, Korkein oikeus katsoo, että A:n voidaan katsoa ymmärtäneen menettelynsä luonteen eikä kysymys ole ollut esimerkiksi pelkästä ajattelemattomuudesta. Asiassa on ollut perusteltu aihe olettaa häirinnän jatkuvan, ellei lähestymiskieltoa määrätä.
24. A:n ikä huomioon ottaen hänen voidaan katsoa ymmärtäneen kiellon merkityksen. Koska A:n menettelyyn on yritetty puuttua lievemmin keinoin eikä se ole lopettanut häirintää, Korkein oikeus katsoo, että näissä olosuhteissa kolmen kuukauden pituisen lähestymiskiellon määräämistä on voitu pitää A:n nuoresta iästä huolimatta välttämättömänä ja oikeasuhtaisena toimenpiteenä itsensä uhatuiksi tuntevien lasten suojaamiseksi. Edellytykset lähestymiskiellon määräämiselle ovat siten olleet olemassa.
Tuomiolauselma
A:n määräämiselle lähestymiskieltoon on ollut lainmukaiset edellytykset.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Lena Engstrand, Pasi Pölönen, Kaarlo Hakamies ja Heli Melander. Esittelijä Laura Stenberg.