KKO:2025:63

Yhdistelmärangaistuksen valvonta-aikaa suorittaneella A:lla oli ollut velvollisuus pysyä asunnossaan päivittäin kello 21:n ja kello 6:n välisenä aikana sekä pitää paikannuspuhelinta mukanaan. A oli poistunut asunnostaan noin kello 22 ilman paikannuspuhelinta, ja hänet oli otettu poliisilain säännösten nojalla kiinni yleiseltä paikalta kello 4.15.

Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että asiassa oli ollut todennäköisiä syitä epäillä A:n rikkoneen valvonta-ajan velvollisuuksiaan tavalla, joka osoitti ilmeistä piittaamattomuutta valvonta-ajan asianmukaisesta suorittamisesta. Säilöönottoa ei kuitenkaan ollut pidettävä välttämättömänä rikkomisen selvittämiseksi. A:n säilöönotolle ei siten katsottu olleen yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain 24 §:n 1 momentin mukaisia edellytyksiä.

L yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta 24 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Säilöönotto ja asian käsittely Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa

Yhdistelmärangaistuksen valvonta-aikaa suorittanut A otettiin 18.2.2024 kiinni poliisilain säännösten perusteella ja myöhemmin samana päivänä säilöön yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain 24 §:n perusteella. Rikosseuraamuslaitos teki 19.2.2024 mainitussa lainkohdassa tarkoitetun ilmoituksen säilöönotosta käräjäoikeudelle.

Rikosseuraamuslaitos esitti säilöönoton edellytyksiä koskevassa selvityksessään, että asiassa oli todennäköisiä syitä epäillä A:n rikkoneen lain 17 a §:ssä tarkoitetulla tavalla törkeästi valvottavan velvollisuuksiaan muun muassa poistumalla kotoaan 17.2.2024 kiellettyyn kellonaikaan ilman, että häntä oli pystytty paikantamaan, ja repimällä valvontalaitteen irti poliisin otettua hänet kiinni. Säilöönottoa oli pidettävä välttämättömänä valvottavan velvollisuuksien rikkomisen selvittämiseksi.

A vastusti säilöönottoa. A ei ollut törkeästi rikkonut valvottavan velvollisuuksiaan, eikä säilöönottoa ollut pidettävä välttämättömänä rikkomisen selvittämiseksi.

Käräjäoikeuden päätös 21.2.2024 nro 24/77

Käräjäoikeus totesi, ettei selvityksestä ilmennyt A:lle annetun 17 a §:ssä tarkoitettua varoitusta velvollisuuksiensa rikkomisesta. Asiassa oli sitä vastoin todennäköisiä syitä epäillä A:n rikkoneen törkeästi velvollisuuksiaan 17 a §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, joka osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta valvonta-ajan asianmukaisesta suorittamisesta, sillä A oli oleskellessaan muualla kuin sallitulla alueella esittänyt toistuvasti tappouhkauksia ja käyttäytynyt aggressiivisesti sekä repinyt tämän jälkeen valvontalaitteen jalastaan. Säilöönottoa oli pidettävä välttämättömänä velvollisuuksien rikkomisen selvittämiseksi. Säilöönotolle oli siten lain 24 §:ssä säädetyt perusteet.

Käräjäoikeus määräsi A:n pidettäväksi rangaistuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi turvaamistoimenpiteenä säilössä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Juho Kalliokoski.

Turun hovioikeuden päätös 5.3.2024 nro 160

A kanteli hovioikeuteen ja vaati, että päätös säilöönotosta kumotaan ja hänet määrätään päästettäväksi heti vapaaksi.

Hovioikeus katsoi yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain 17 a §:n 3 momenttia sovellettaessa merkityksettömäksi sen, ettei A:lle ollut aiemmin annettu varoitusta. Poliisi oli ottanut A:n kiinni julkiselta paikalta hänen käyttäytyessään aggressiivisesti, hän oli esittänyt tappouhkauksia, hänen hallussaan oli ollut toisen vahingoittamiseen soveltuva esine, ja hän oli estänyt jalassaan olleen teknisen valvontalaitteen toiminnan. Näissä olosuhteissa oli todennäköiset syyt epäillä A:n rikkoneen velvollisuuksiaan törkeästi eli tavalla, joka osoitti ilmeistä piittaamattomuutta valvonta-ajan asianmukaisesta suorittamisesta. Säilöönottoa oli pidettävä välttämättömänä velvollisuuksien rikkomisen ja rikkomisen seurausten arvioimiseksi.

Hovioikeus hylkäsi kantelun.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Asko Nurmi ja Katariina Sorvari sekä asessori Maiju Auranen. Esittelijä Jari Karppinen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että päätös säilöönotosta kumotaan ja hänet määrätään päästettäväksi heti vapaaksi.

Rikosseuraamuslaitos katsoi vastauksessaan, että säilöön­otolle oli ollut edellytykset.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on alkanut suorittaa yhdistelmärangaistukseen kuuluvaa valvonta-aikaa 4.1.2024. Hänet on otettu yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain (täytäntöönpanolaki) 24 §:n nojalla säilöön 18.2.2024. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat katsoneet säilöönoton edellytysten täyttyneen, koska asiassa on ollut mainitussa lainkohdassa säädetyin tavoin todennäköisiä syitä epäillä A:n rikkoneen velvollisuuksiaan lain 17 a §:n 3 momentissa tarkoitetulla törkeällä tavalla ja koska säilöönottoa on ollut pidettävä välttämättömänä rikkomisen selvittämiseksi.

2. Päätös A:n säilöönotosta ei ole enää voimassa käräjäoikeuden muunnettua 20.3.2024 valvonta-ajan vankeudeksi. Kantelun kohteena olevan päätöksen lopputulokseen ei siten voida enää puuttua. Korkeimmassa oikeudessa on kuitenkin arvioitavana kysymys siitä, onko käräjäoikeudella ollut lailliset edellytykset määrätä A pidettäväksi säilössä täytäntöönpanolain 24 §:n nojalla. Tarkemmin on kysymys siitä, onko asiassa ollut todennäköisiä syitä epäillä A:n rikkoneen velvollisuuksiaan törkeästi eli lain 17 a §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, joka osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta valvonta-ajan asianmukaisesta suorittamisesta, ja onko säilöönottoa voitu pitää välttämättömänä rikkomisen selvittämiseksi.

Sovellettavat säännökset ja niiden tulkinnan lähtökohdat

3. Täytäntöönpanolain 24 §:n 1 momentin mukaan valvottava otetaan rangaistuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi turvaamistoimenpiteenä säilöön, jos hänellä on este valvonta-ajan täytäntöönpanolle tai jos hänen todennäköisin syin epäillään törkeästi rikkoneen velvollisuuksiaan ja turvaamistoimenpidettä on pidettävä välttämättömänä esteen vuoksi tai rikkomisen selvittämiseksi. Velvollisuuksien törkeästä rikkomisesta säädetään lain 17 a §:n 2 ja 3 momentissa. Pykälän 2 momentin mukaan velvollisuuksien rikkominen on törkeää, jos valvottava varoituksesta huolimatta toistuvasti rikkoo tiettyjä keskeisiä velvollisuuksiaan. Pykälän 3 momentin mukaan velvollisuuksien rikkominen on törkeää myös, jos valvottava rikkoo velvollisuuksiaan tavalla, joka osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta valvonta-ajan asianmukaisesta suorittamisesta. Käsillä olevassa asiassa on kysymys velvollisuuksien rikkomisen mahdollisesta törkeydestä pykälän 3 momentin perusteella.

4. Täytäntöönpanolain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä lain 24 §:n 1 momenttiin ehdotettiin säilöönoton edellytykseksi sitä, että valvottavan todennäköisin syin epäillään törkeästi rikkoneen velvollisuuksiaan eikä turvaamistoimenpidettä ole pidettävä selvästi tarpeettomana. Esityksen perusteluissa pidettiin tällaisen turvaamistoimen sisällyttämistä lakiin tarpeellisena, koska valvottava voisi pyrkiä välttelemään rikkomusten selvittämistä ja olla vaarallinen ympäristölleen tai itselleen (HE 268/2016 vp s. 38). Edelleen säilöönotolla haluttiin varmistaa rikkomuksen selvittäminen ja sen seuraamuksen täytäntöönpano (HE 268/2016 vp s. 41).

5. Ehdotus muuttui kuitenkin hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyssä. Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan (PeVL 10/2017 vp s. 5), että koska vapauteen ei saa puuttua mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyjä perusteita, ehdotettua sääntelyä tuli täsmentää siten, että säilöönotto tulee kyseeseen vain viimesijaisena turvaamistoimenpiteenä. Laki säädettiin lakivaliokunnan mietinnön mukaisesti siten, että säilöönoton käyttö kytkettiin siihen, että turvaamistoimenpidettä on pidettävänä välttämättömänä esteen vuoksi tai rikkomisen selvittämiseksi (ks. LaVM 9/2017 vp s. 12).

6. Velvollisuuksien törkeän rikkomisen osalta täytäntöönpanolain esitöissä on mainittu soveltamisesimerkkinä ilmeisestä piittaamattomuudesta tilanne, jossa valvottava ei pyri lainkaan noudattamaan hänelle rangaistusajan suunnitelmassa asetettuja velvollisuuksia, mikä voisi ilmetä esimerkiksi jatkuvana oleskeluna muualla kuin valvonta-ajan suorittamiseen määrätyssä asuinpaikassa tai toimintavelvollisuuden laiminlyöntinä kokonaan jo valvonta-ajan alkaessa. Lainvalmisteluaineiston mukaan ilmeistä piittaamattomuutta arvioitaisiin kokonaisuutena, jossa otettaisiin huomioon muun muassa tekojen vakavuus, jatkuvuus, valvottavan yleinen suoriutuminen valvonta-ajan velvollisuuksista sekä hänen elämäntilanteessaan mahdollisesti tapahtuneet muutokset. (Ks. HE 268/2016 vp s. 37–38 sekä HE 246/2020 vp s. 94 ja 106–107.) Lakivaliokunnan mietinnöstä (LaVM 9/2017 vp s. 11) ilmenee lisäksi, ettei rikoksen tekemistä valvonta-aikana ole tarkoitettu pidettävän valvottavan velvollisuuksien törkeänä rikkomisena. Mietinnön mukaan valittu ratkaisu myös korostaa valvonta-ajan pyrkimystä sopeuttaa valvottava yhteiskuntaan, mitä tukee se, että valvonta-aika suoritetaan yhtäjaksoisesti alusta loppuun. Mietinnössä on tässä yhteydessä myös huomautettu, että jos valvottava syyllistyy valvonta-aikana uuteen rikokseen, hänet voidaan vangitsemisen edellytysten täyttyessä määrätä tutkintavankeuteen.

Täytäntöönpanolain 17 a §:n 2 ja 3 momentin keskinäinen suhde

7. A on katsonut, ettei 17 a §:n 2 momentissa erikseen mainittujen velvollisuuksien rikkomista, kuten oleskelua muulla kuin sallitulla alueella, voida katsoa törkeäksi pykälän 3 momentin perusteella, koska lainsäätäjä on 2 momentissa mainittujen velvollisuuksien osalta nimenomaisesti edellyttänyt niiden rikkomisen olevan törkeää vain, jos valvottavalle ensin annetaan varoitus ja hän vielä tämän jälkeen toistuvasti rikkoo kysymyksessä olevaa velvollisuutta.

8. Täytäntöönpanolain alkuperäisessä 19 §:n 2 momentissa, jossa säädettiin velvollisuuksien rikkomisen törkeydestä ilmeisen piittaamattomuuden perusteella, viitattiin nimenomaisesti kaikkiin lain 12 ja 13 §:ssä tarkoitettuihin velvollisuuksiin. Vaikka alkuperäisen 19 §:n 2 momentin korvanneessa voimassa olevan 17 a §:n 3 momentissa ei enää ole vastaavaa viittausta, momentissa selvästi tarkoitetaan velvollisuuksilla edelleen kaikkia lain 12 ja 13 §:ssä mainittuja velvollisuuksia. Tämä ilmenee täytäntöönpanolain 17 a §:n sanamuodosta kokonaisuudessaan, kun otetaan erityisesti huomioon pykälän 1 momentin viittaus 12 ja 13 §:ssä säädettyihin velvollisuuksiin, samoin kuin siitä, että lain esitöiden mukaan voimassa olevan 17 a §:n 3 momentin mukaisen törkeän rikkomisen edellytysten on tarkoitettu vastaavan aiempaa sääntelyä (ks. HE 246/2020 vp s. 107). Esitöissä on lisäksi mainittu esimerkkinä ilmeisestä piittaamattomuudesta tilanne, jossa henkilö jatkuvasti oleskelee muualla kuin sallitulla alueella (ks. HE 268/2016 vp s. 37 sekä HE 246/2020 vp s. 94 ja 106), eli sellaisen velvollisuuden rikkominen, josta säädetään lain 17 a §:n 2 momentissa.

9. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että velvollisuuksien rikkominen voidaan katsoa täytäntöönpanolain 17 a §:n 3 momentin perusteella törkeäksi muun muassa silloin, kun valvottava on rikkonut pykälän 2 momentissa mainittua velvollisuuttaan tavalla, joka osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta valvonta-ajan asianmukaisesta suorittamisesta. Tällaista piittaamattomuutta osoittava rikkominen voidaan katsoa törkeäksi, vaikka valvottava ei olisi rikkonut velvollisuutta varoituksesta huolimatta toistuvasti.

Johtopäätökset lain tulkinnasta

10. Korkein oikeus toteaa, että täytäntöönpanolain 24 §:n 1 momentissa säädetään nimenomaisesti valvottavan velvollisuuksien rikkomiseen perustuvan säilöönoton edellyttävän, että säilöönottoa on pidettävä välttämättömänä rikkomisen selvittämiseksi. Vaikka kyseisen säännöksen alkuosan mukaan valvottava otetaan säilöön rangaistuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi, edellä mainitun nimenomaisen vaatimuksen säilöönoton välttämättömyydestä on myös täytyttävä.

11. Korkein oikeus toteaa edelleen, että valvottavan velvollisuuksien rikkomisella täytäntöönpanolain 17 a §:ssä ja 24 §:n 1 momentissa tarkoitetaan lain 12 ja 13 §:ssä säädettyjä velvollisuuksia. Kuten edellä selostetuista lain esitöistä osaltaan ilmenee, esimerkiksi rikoksen tekemisessä tai muussa kuin 12 ja 13 §:ssä tarkoitetussa epäasiallisessa käytöksessä ei ole kysymys täytäntöönpanolain mukaisten valvottavan velvollisuuksien rikkomisesta.

Onko A:n voitu todennäköisin syin epäillä törkeästi rikkoneen velvollisuuksiaan?

12. A:lla on ollut valvonta-aikana velvollisuus muun ohella pysyä asunnossaan päivittäin kello 21:n ja 6:n välisenä aikana sekä käsitellä sähköisiä valvontavälineitä eli pantavalvontalaitetta, seurantalaitetta (paikannuspuhelinta) ja laturia huolellisesti ja annettuja ohjeita noudattaen.

13. Asiassa on selvitetty, että A on 17.2.2024 noin kello 22 poistunut asunnoltaan ja tullut poliisin kiinniottamaksi yleiseltä paikalta noin kello 4.15. A:n paikantaminen ei ole tänä aikana onnistunut, mikä tukee Rikosseuraamuslaitoksen näkemystä siitä, ettei A:lla ole ollut paikannuspuhelinta mukanaan. A:n on siten voitu todennäköisin syin epäillä rikkoneen kahta velvollisuuttaan kyseisenä yönä. Rikkomiset ovat kohdistuneet valvottavan keskeisiin velvollisuuksiin ja olleet ajalliselta kestoltaan merkittäviä.

14. A on otettu kiinni poliisilain säännösten perusteella aggressiivisen ja uhkailevan käyttäytymisen vuoksi. A:lle on sittemmin annettu tilanteesta rangaistusvaatimus toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen eli pesäpallomailaa muistuttavan puuesineen hallussapidosta. A on esittänyt, että kysymys on tältä osin ollut korkeintaan epäasiallisesta käyttäytymisestä ja mahdolliset uhkaukset on lausuttu vain yleisellä tasolla ketään konkreettisesti uhkaamatta.

15. Korkein oikeus toteaa, että A:n kerrotussa käyttäytymisessä ei ole ollut kysymys täytäntöönpanolain 12 tai 13 §:ssä säädettyjen valvottavan velvollisuuksien rikkomisesta. A:n epäasiallinen käyttäytyminen tukee kuitenkin arviota, että edellä kohdassa 13 todettuihin useita tunteja kestäneisiin velvollisuuksien rikkomisiin on liittynyt piittaamaton asenne valvonta-ajan asianmukaista suorittamista kohtaan.

16. Täytäntöönpanolain 24 §:n 1 momentin mukaan säilöönoton edellytysten kannalta on riittävää, että velvollisuuksien törkeää rikkomista koskevan epäilyn tueksi on todennäköisiä syitä. Korkein oikeus katsoo, että A:n on edeltä ilmenevin perustein voitu todennäköisin syin epäillä rikkoneen velvollisuuksiaan lain 17 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, joka osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta valvonta-ajan asianmukaisesta suorittamisesta, ja siten törkeästi rikkoneen velvollisuuksiaan.

Onko säilöönotto ollut välttämätön rikkomisen selvittämiseksi?

17. Rikosseuraamuslaitos on perustellut säilöönoton välttämättömyyttä ensinnäkin sillä, että rikkomisen selvittäminen on ollut kesken ja että poliisi on omassa toiminnassaan arvioinut A:n käyttäytymisen sellaiseksi, että tämä oli poliisilain säännösten nojalla otettava kiinni. Korkein oikeus katsoo, ettei pelkästään asian selvittämisen keskeneräisyys osoita, että säilöönottoa olisi pidettävä välttämättömänä rikkomisen selvittämiseksi, ja että säilöönoton edellytyksiä on arvioitava yksinomaan edellä selostettujen täytäntöönpanolain säännösten perusteella.

18. Rikosseuraamuslaitos on lisäksi perustellut säilöönottoa riskillä siitä, ettei A olisi asiaa selvitettäessä viranomaisten tavoitettavissa. Kysymyksessä oleva asunnossa pysymistä ja paikannuspuhelinta koskevien velvollisuuksien rikkominen, josta A:ta on epäilty, on kuitenkin tullut olennaisilta osin selvitetyksi välittömästi rikkomisen tapahduttua ja siten jo ennen kuin säilöönotosta on päätetty. Sikäli kuin A:ta on ollut tarpeen kuulla asiassa myöhemmin, ei ole edes väitetty, etteikö asian selvittäminen olisi tarvittaessa voinut onnistua myös lievempiin keinoihin kuten täytäntöönpanolain 20 §:n mukaiseen noutoon turvautumalla.

19. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, ettei säilöönottoa ole voitu pitää täytäntöönpanolain 24 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla välttämättömänä velvollisuuksien rikkomisen selvittämiseksi. A:n säilöönotolle ei siten ole ollut laillisia edellytyksiä.

Päätöslauselma

A:n säilöönotolle ei ole ollut laillisia edellytyksiä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Juha Mäkelä, Jussi Tapani, Tuija Turpeinen ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Tuukka Vähätalo.