KKO:2025:61

A ja B olivat ensin muun muassa lyömällä ja potkimalla pahoinpidelleet C:tä siten, että tämä oli menettänyt tajuntansa. Tämän jälkeen A ja B olivat työntäneet biljardikepin C:n peräaukkoon ja peräsuolen läpi vatsaonteloon aiheuttaen C:lle vaikean ruumiinvamman ja hengenvaarallisen tilan.

Korkein oikeus katsoi, että biljardikepillä toteutettu tunkeutuminen C:n peräaukkoon oli luonteeltaan seksuaalinen ja että teko täytti raiskauksen tunnusmerkistön. Raiskaukseen välittömästi liittymätön väkivalta tuli arvioitavaksi erillisenä pahoinpitelyrikoksena. A:n ja B:n syyksi luettiin törkeä raiskaus ja törkeä pahoinpitely.

RL 20 luku 1 §
RL 20 luku 2 §
RL 20 luku 23 § 1 mom
RL 21 luku 6 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vastaukset Pohjois-Savon käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta 11.8.2023 tehdyistä törkeästä pahoinpitelystä syytekohdassa 1 ja törkeästä raiskauksesta syytekohdassa 3.

A ja B olivat syytteen teonkuvauksen mukaan syytekohdassa 1 yhdessä tehneet C:lle ruumiillista väkivaltaa kaatamalla hänet lattialle, lyömällä häntä nyrkeillä ja kyynärpäällä useita kertoja päähän, potkimalla häntä useita kertoja päähän ja vartaloon sekä lyömällä häntä useita kertoja biljardikepillä ja jakkaralla tai sen kaltaisella välineellä vartaloon. C oli teon aikana maannut lattialla kyvyttömänä puolustamaan itseään, ja hän oli teon kestäessä menettänyt tajuntansa.

A ja B olivat menettelyllään aiheuttaneet C:lle kivun ja säryn lisäksi tajuttomuuden, kasvoihin voimakasta turvotusta, nenän tyveen haavan, mustelmia yläselkään ja kylkeen, päähän kapeat subduraaliverenvuodot, poskiluun pohjan ja nenäluun murtumat sekä maksan repeämän.

Syytteen mukaan rikos oli tehty erityisen raa'alla ja julmalla tavalla, koska se oli kohdistunut puolustuskyvyttömään asianomistajaan, koska asianomistajaa oli potkittu ja lyöty päähän ja koska teossa oli käytetty astaloita. Rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen huomioon kahden ankaroittamisperusteen täyttymisen lisäksi väkivallan jatkaminen sivullisen väliintuloyrityksen jälkeen ja tekijöiden lukumäärä.

A ja B olivat syytteen teonkuvauksen mukaan syytekohdassa 3 yhdessä olleet sukupuoliyhteydessä C:n kanssa, joka ei ollut osallistunut siihen vapaaehtoisesti. A ja B olivat yhdessä työntäneet biljardikepin lattialla syytekohdassa 1 kerrotun väkivallan vuoksi tiedottomassa tilassa maanneen C:n peräaukkoon ja peräsuolen läpi vatsaonteloon.

A ja B olivat menettelyllään aiheuttaneet C:lle peräsuoleen leikkaushoitoa vaatineen reiän, verikertymää vatsaonteloon ja ainakin pitkäaikaisen avanteen. Aiheutunut vamma oli ollut hengenvaarallinen.

Teolla oli aiheutettu C:lle vaikea ruumiinvamma ja hengenvaarallinen tila sekä erityisen tuntuvaa ruumiillista kärsimystä. C:lle oli aiheutunut elämänlaatua ainakin pitkäksi aikaa merkittävästi heikentävä vamma. Rikoksen oli tehnyt useampi kuin yksi henkilö, ja rikos oli tehty erityisen raa'alla ja julmalla tavalla, koska tajuttoman asianomistajan peräaukkoon oli tunkeuduttu erityisen suurta voimaa käyttämällä. Rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, koska tekoon soveltui useampi ankaroittamisperuste ja koska teko oli tehty sen jälkeen, kun asianomistajaan oli kohdistettu syytekohdassa 1 mainittua voimakasta väkivaltaa.

A ja B tunnustivat vastauksissaan menetelleensä syytekohdissa 1 ja 3 kuvatulla tavalla ja myönsivät syyllistyneensä törkeään pahoinpitelyyn. A ja B kiistivät syytteen törkeästä raiskauksesta, koska biljardikepin työntäminen C:n peräaukkoon ei ollut tapahtunut seksuaalisessa tarkoituksessa.

Käräjäoikeuden tuomio 27.11.2023 nro 23/147310

Asiassa oli riidatonta, että A ja B olivat menetelleet syytteen teonkuvauksissa kuvatulla tavalla ja aiheuttaneet C:lle teonkuvauksissa mainitut vammat.

Käräjäoikeus totesi, että kysymys oli ollut yhtäjaksoisesta tilanteesta, jossa C:hen oli kohdistettu erinäistä raakaa väkivaltaa ja jonka loppuvaiheessa C:n peräaukkoon oli työnnetty biljardikeppi. C oli itse ollut tässä vaiheessa tajuton eikä hänellä siten ollut ollut havaintoja biljardikepin työntämisestä tai siitä, mitä tilanteessa oli mahdollisesti puhuttu. Asiassa esitetystä näytöstä ei voitu siten päätellä, että peräaukkoon tunkeutumisessa olisi ollut seksuaalinen tavoite, vaan olosuhteet huomioon ottaen tarkoitus oli voinut olla asianomistajan vahingoittaminen.

Käräjäoikeus katsoi, että syytteen teonkuvauksessa kuvattua peräaukkoon tunkeutumista ei ollut pidettävä rikoslain 20 luvun 23 §:n 1 momentin sukupuoliyhteyden määritelmässä tarkoitettuna seksuaalisena tunkeutumisena toisen kehoon eikä menettely näin ollen täyttänyt raiskauksen tunnusmerkistöä.

Käräjäoikeus piti A:n ja B:n syytekohdissa 1 ja 3 kuvattua menettelyä yhtenä rikoksena ja luki menettelyn heidän syykseen törkeänä pahoinpitelynä, josta käräjäoikeus harkitsi oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi 4 vuotta 6 kuukautta vankeutta.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n 4 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen törkeästä pahoinpitelystä ja B:n 5 vuoden 2 kuukauden yhteiseen vankeusrangaistukseen törkeästä pahoinpitelystä, syytekohdan 2 perusteella syyksi luetusta toiseen asianomistajaan kohdistuneesta pahoinpitelystä sekä täytäntöönpantavaksi määrätystä jäännösrangaistuksesta.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Hanna-Kaisa Meriläinen ja lautamiehet.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 10.4.2024 nro 24/114368

Syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A:n ja B:n syyksi luetaan törkeä pahoinpitely ja törkeä raiskaus.

Hovioikeus totesi, että tunkeutumalla toisen peräaukkoon vastoin tämän tahtoa loukataan toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Myös suojattavat oikeushyvät seksuaalirikoksessa ja väkivaltarikoksessa ovat erilaiset. Nykyisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön mukaan tunkeutumisen tuli kuitenkin olla seksuaalista ja tekijän tarkoitus ratkaisi näin ollen teon luonnehdinnan. Tässä tapauksessa hovioikeuden käsityksen mukaan tekijöiden tarkoituksena oli ollut mahdollisimman suuren kivun ja kärsimyksen tuottaminen asianomistajalle nöyryyttävällä tavalla.

Edellä mainitulla lisäyksellä hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden arvion siitä, että peräaukkoon tunkeutumista nyt käsiteltävänä olevissa olosuhteissa ei ollut pidettävä rikoslain 20 luvun 23 §:n 1 momentin sukupuoliyhteyden määritelmässä tarkoitettuna seksuaalisena tunkeutumisena toisen kehoon eikä menettely näin ollen täyttänyt raiskauksen tunnusmerkistöä.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pia Porkka, Kari Puukka ja Päivi Törmänen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A:n ja B:n syyksi luetaan törkeä pahoinpitely ja törkeä raiskaus.

A ja B vaativat vastauksissaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Syytteen mukaan A ja B ovat syyllistyneet syytekohdassa 1 törkeään pahoinpitelyyn kaatamalla asianomistajan lattialle, lyömällä tätä nyrkeillä ja kyynärpäällä useita kertoja päähän, potkimalla tätä päähän ja vartaloon sekä lyömällä tätä useita kertoja biljardikepillä ja jakkaralla tai sen kaltaisella välineellä vartaloon. Asianomistaja oli teon aikana menettänyt tajuntansa. Syytteen mukaan A ja B ovat lisäksi syyllistyneet syytekohdassa 3 törkeään raiskaukseen työntämällä biljardikepin lattialla edellä kerrotun väkivallan vuoksi tiedottamassa tilassa maanneen asianomistajan peräaukkoon ja peräsuolen läpi vatsaonteloon. Asianomistajalle oli aiheutunut teosta leikkaushoitoa vaatinut hengenvaarallinen vamma.

2. Käräjäoikeus on katsonut asiassa selvitetyksi, että A ja B olivat menetelleet syytteessä kuvatulla tavalla. Käräjäoikeus on katsonut, että syytteessä kuvattua peräaukkoon tunkeutumista ei ollut pidettävä laissa tarkoitettuna seksuaalisena tunkeutumisena toisen kehoon. Menettely ei siten täyttänyt raiskauksen tunnusmerkistöä. Käräjäoikeus on lukenut A:n ja B:n syytekohdissa 1 ja 3 kuvatun menettelyn heidän syykseen yhtenä törkeänä pahoinpitelynä.

3. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, täyttääkö A:n ja B:n syyksi luettu menettely asianomistajan kehoon tunkeutumista koskevilta osin raiskauksen tunnusmerkistön. Jos raiskauksen tunnusmerkistö täyttyy, kysymys on myös siitä, ovatko A ja B syyllistyneet raiskausrikoksen lisäksi pahoinpitelyrikokseen. Viimeksi kysymys on rikosten törkeysarvostelusta.

Raiskaus ja sukupuoliyhteyden määritelmä

5. Rikoslain 20 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan raiskauksesta tuomitaan se, joka on sukupuoliyhteydessä sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti.

6. Saman luvun 23 §:n 1 momentissa olevan määritelmän mukaan sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan rikoslaissa sukuelimellä tehtävää taikka sukuelimeen tai peräaukkoon kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon, toisen sukuelimen ottamista omaan kehoon taikka toisen sukuelimen tai peräaukon koskettelua sukuelimellä tai suulla.

7. Sukupuoliyhteyden määritelmä rikoslaissa on ajan kuluessa laajentunut. Vuoden 1999 alussa voimaan tulleen rikoslain 20 luvun 10 §:n 1 momentin (563/1998) mukaan sukupuoliyhteydellä tarkoitettiin sukupuolielimellä tapahtuvaa tai sukupuolielimeen kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon. Lainkohdan perustelujen (HE 6/1997 vp s. 188) mukaan tunkeutumisen tuli olla seksuaalista, mikä edellytti, että tunkeutuminen joko tapahtui sukupuolielintä käyttäen tai kohdistui sukupuolielimeen.

8. Lailla 509/2014 (voimaan 1.9.2014) sukupuoliyhteyden määritelmää laajennettiin siten, että se muun ohella kattoi peräaukkoon kohdistuvan seksuaalisen tunkeutumisen toisen kehoon silloinkin, kun tunkeutuminen tehdään esineellä tai muulla ruumiinosalla kuin sukupuolielimellä. Hallituksen esityksessä katsottiin, että tällainen teko vähintäänkin rinnastuu niihin, jotka jo kuuluivat sukupuoliyhteyden määritelmän piiriin. Tunkeutuminen esineellä peräaukkoon voitiin jopa usein katsoa muuta sukupuoliyhteydeksi katsottua tekotapaa vakavammaksi tällaisen teon nöyryyttävyyden tai kivuliaisuuden vuoksi. Näissäkin tapauksissa kysymys olisi, kuten määritelmän mukaisissa tapauksissa ennenkin, seksuaalista laatua olevasta toiminnasta, ei sellaisesta, joka on perusteltavissa esimerkiksi lääkinnällisenä toimena. Perustelujen mukaan yksittäistapauksittain oli ratkaistava, oliko tunkeutuminen luonteeltaan seksuaalista vai oliko se tehty puhtaasti pahoinpitelytarkoituksessa. (HE 216/2013 vp s. 42–43 ja 63.)

9. Määritelmää laajennettiin voimassa olevassa laissa (723/2022, voimaan 1.1.2023) siten, että sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan kehoon tunkeutumisen ja omaan kehoon ottamisen lisäksi myös sukuelimen tai peräaukon koskettelua sukuelimellä tai suulla. Lainkohdan perustelujen mukaan määritelmässä tarkoitettua teon seksuaalista luonnetta arvioitaisiin objektiivisesti. Teon seksuaalista luonnetta arvioitaessa vastaajan ja asianomistajan käsityksille tai tarkoitusperille tulisi antaa merkitystä, mutta mitään näistä ei olisi pidettävä yksin ratkaisevana. (HE 13/2022 vp s. 134.)

10. Korkein oikeus toteaa, että sukupuoliyhteyden määritelmässä edellytettyä teon seksuaalista luonnetta on arvioitava objektiivisesti ottaen huomioon tekijään, teon kohteena olevaan henkilöön ja teko-olosuhteisiin liittyvät seikat. Teon tarkoitusperille voidaan osaltaan antaa arvioinnissa merkitystä, mutta teko voi muut seikat huomioon ottaen olla luonteeltaan seksuaalinen silloinkin, kun sillä ei ole tavoiteltu seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä. Sukupuoliyhteyden määritelmä sisältää tekotavat, jotka loukkaavat vakavimmin seksuaalirikossäännöksillä suojattavaa henkilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Tällaisia tekoja on lähtökohtaisesti pidettävä luonteeltaan seksuaalisina.

Raiskauksen tunnusmerkistön täyttyminen tässä tapauksessa

11. A ja B ovat pahoinpideltyään asianomistajan tajuttomaksi työntäneet biljardikepin noin 40 senttimetrin pituudelta asianomistajan peräaukkoon ja peräsuolen läpi vatsaonteloon aiheuttaen asianomistajalle hengenvaaralliset vammat.

12. Syyttäjän mukaan peräaukkoon tunkeutumisessa on ollut kysymys sukupuoliyhteydestä. A ja B ovat kiistäneet raiskaussyytteen ja vedonneet siihen, että heillä ei ole ollut seksuaalista tarkoitusta, vaan he ovat tehneet teon yksin vahingoittamistarkoituksessa.

13. Asiassa ei ole esitetty välitöntä todistelua tilanteesta, jossa A ja B ovat tunkeutuneet asianomistajan peräaukkoon biljardikepillä. Asianomistaja on ollut teon aikana tiedottomassa tilassa, eivätkä A ja B ole halunneet tulla henkilökohtaisesti kuulluiksi käräjäoikeudessa tai hovioikeudessa.

14. Korkein oikeus toteaa, että A ja B ovat loukanneet vakavasti asianomistajan seksuaalista itsemääräämisoikeutta tunkeutumalla ilman suostumusta tämän peräaukkoon esineellä. Vaikka A:n ja B:n tarkoitus on ensisijaisesti voinut olla asianomistajan vahingoittaminen, tekotavaksi on valittu asianomistajan peräaukkoon tunkeutuminen. Teko on ollut asianomistajan kannalta nöyryyttävä, ja sen nöyryyttävyys on perustunut keskeisesti teon kohdistamiseen asianomistajan intiimialueelle. Korkein oikeus katsoo, että nämä seikat puoltavat vahvasti sitä, että teolla on ollut seksuaalinen luonne.

15. A on vedonnut teon seksuaalista luonnetta vastaan puhuvana seikkana siihen, että asianomistaja on ollut teon aikana tajuton ja tullut tietoiseksi tapahtuneesta vasta myöhemmin, jolloin hän on pitänyt tekoa vain väkivaltana. Ottaen huomioon edellä mainitut seikat tunkeutumisen tekotavasta ja teon luonteesta Korkein oikeus katsoo, että asianomistajalle mahdollisesti teon jälkeen muodostunut käsitys teosta ei poista tässä tapauksessa teolta sen seksuaalista luonnetta.

16. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että A ja B ovat olleet rikoslain 20 luvun 23 §:n 1 momentissa tarkoitetussa sukupuoliyhteydessä asianomistajan kanssa. Näin ollen syytekohdassa 3 kuvattu A:n ja B:n menettely täyttää raiskauksen tunnusmerkistön.

Yksi vai useampi rikos

17. Asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko syytekohdassa 1 kuvattu A:n ja B:n syyksi törkeänä pahoinpitelynä luettu väkivalta katsottava osaksi raiskauksen tekemistä vai tuleeko heidän syykseen lukea sekä pahoinpitely- että raiskausrikos.

18. Korkein oikeus on niin sanottua lainkonkurrenssia koskevassa ratkaisukäytännössään antanut merkitystä sovellettavien rangaistussäännösten taustalla oleville suojelukohteille. Lainkonkurrenssitilanteita on tarkasteltu kokonaisuutena, jossa otetaan kriminalisointien suojeluintressien ohella huomioon myös käsillä olevan tapauksen tosiseikat. (KKO 2025:12, kohta 6 ja siinä viitatut ratkaisut.)

19. Raiskaussäännösten perustelujen mukaan teon täyttäessä sekä raiskauksen että pahoinpitelyn tunnusmerkistön sovellettaisiin vain raiskausta koskevaa säännöstä, jos väkivalta on liittynyt yksinomaan raiskauksen tekemiseen. Jos taas väkivaltaa on käytetty pitempään kuin välittömästi raiskauksen tekemiseen tai se on ollut vakavampaa kuin välittömästi raiskaukseen liittynyt väkivalta, saattaa kysymykseen lisäksi tulla myös pahoinpitelyä koskevien säännösten soveltaminen. (HE 13/2022 vp s. 102 ja 107.)

20. Korkein oikeus toteaa, että raiskausta koskevilla rangaistussäännöksillä suojataan yksilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja siihen liittyvää ruumiillista koskemattomuutta, kun taas pahoinpitelyrikosten suojeluobjektina on ruumiillinen koskemattomuus ja terveys yleisesti. Kuten raiskaussäännösten esitöissä on todettu, perusteltua on, että raiskausrikokseen katsotaan sisältyväksi vain sellainen väkivalta, joka on tehty välittömästi raiskauksen toteuttamiseksi. Tässä arvioinnissa on perusteltua kiinnittää väkivallan tarkoituksen ohella huomiota myös väkivallan vakavuuteen, määrään ja muuhun ilmenemistapaan sekä tilanteeseen kokonaisuutena.

21. Tässä tapauksessa raiskausta on välittömästi edeltänyt edellä kuvattu, erityyppistä väkivallan käyttämistä sisältänyt menettely. Korkein oikeus toteaa, että tämän väkivallan tarkoituksena ei ole väitettykään olleen raiskausrikoksen tekeminen, vaan A ja B ovat riidan vuoksi alkaneet äkillisesti pahoinpidellä asianomistajaa, kunnes tämä on menettänyt tajuntansa. A ja B ovat vasta tämän jälkeen päättäneet työntää biljardikepin asianomistajan peräaukkoon, millä teolla he ovat olleet sukupuoliyhteydessä asianomistajan kanssa. Korkein oikeus katsoo, että A:n ja B:n syytekohdassa 1 kuvattua menettelyä ei ole pidettävä raiskausrikoksen toteuttamiseksi käytettynä väkivaltana. Näin ollen A:n ja B:n menettely on tältä osin luettava heidän syykseen erillisenä pahoinpitelyrikoksena.

Rikosten törkeysarvostelu ja syyksilukeminen

22. Rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan pahoinpitelyä on pidettävä törkeänä, jos rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

23. Rikoslain 20 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan raiskausta on pidettävä törkeänä, jos raiskauksessa 1) käytetään tai uhataan käyttää vakavaa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, 2) rikoksen tekee useampi kuin yksi henkilö, 3) rikoksella aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä, 4) rikos tehdään erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla tai 5) kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi. Lisäksi edellytetään, että raiskaus on kokonaisuutena arvostellen törkeä.

24. Syytekohdan 1 pahoinpitely on tehty erityisen raa’alla ja julmalla tavalla, koska A ja B ovat lyöneet nyrkeillä, kyynärpäällä ja erinäisillä astaloilla sekä potkineet maassa maannutta asianomistajaa useita kertoja päähän ja vartaloon, kunnes tämä on menettänyt tajuntansa. Ottaen lisäksi huomioon, että A ja B ovat tehneet väkivaltaa yhdessä ja jatkaneet sitä edelleen sivullisen väliintuloyrityksen jälkeen, rikos on ollut myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Korkein oikeus katsoo, että A ja B ovat syyllistyneet syytekohdassa 1 kuvatulla menettelyllään törkeään pahoinpitelyyn.

25. A:n ja B:n teolla syytekohdassa 3 on aiheutettu asianomistajalle vaikea ruumiinvamma, hengenvaarallinen tila sekä erityisen tuntuvaa ruumiillista kärsimystä. Rikos on tehty erityisen raa’alla ja julmalla tavalla, koska tajuttoman asianomistajan peräaukkoon on tunkeuduttu erityisen suurta voimaa käyttämällä ja aiheuttamalla vakavaa vahinkoa. Lisäksi rikoksen on tehnyt useampi kuin yksi henkilö. A:n ja B:n menettely täyttää useita raiskauksen ankaroittamisperusteita, ja raiskaus on nämä seikat huomioon ottaen ollut myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Korkein oikeus katsoo, että A ja B ovat syyllistyneet syytekohdassa 3 kuvatulla menettelyllään törkeään raiskaukseen.

26. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että A:n ja B:n syyksi on luettava syytekohdassa 1 törkeä pahoinpitely ja syytekohdassa 3 törkeä raiskaus.

Rangaistuksen määrääminen

27. Rikoslain 21 luvun 6 §:n mukaan törkeästä pahoinpitelystä tuomitaan vankeutta vähintään yksi ja enintään kymmenen vuotta. Lain 20 luvun 2 §:n mukaan törkeästä raiskauksesta tuomitaan vankeutta vähintään kaksi ja enintään kymmenen vuotta.

28. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

29. Rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

30. Rangaistuksen mittaamisen lähtökohdaksi on otettava teoista ankarimmin arvosteltava syytekohdan 3 törkeä raiskaus, jossa A ja B ovat yhdessä työntäneet biljardikepin tajuttoman asianomistajan peräaukkoon ja edelleen peräsuolen läpi vatsaonteloon aiheuttaen tälle vaikean ruumiinvamman ja hengenvaarallisen tilan.

31. Korkein oikeus toteaa, että A:n ja B:n teko syytekohdassa 3 on ollut väkivaltaisen ja vakavia vammoja aiheuttaneen tekotavan vuoksi lajissaan hyvin vahingollinen ja vaarallinen. Teko osoittaa A:ssa ja B:ssä vakavaa piittaamattomuutta asianomistajan hengestä ja terveydestä. Korkein oikeus katsoo, että A ja B tulisi tuomita yksin törkeästä raiskauksesta 4 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.

32. A ja B ovat edellä todetulla tavalla syyllistyneet samaan asianomistajaan kohdistuneeseen törkeään pahoinpitelyyn juuri ennen raiskausrikosta. Ottaen huomioon yhtäältä pahoinpitelyrikoksen vakavuuden ja toisaalta rikosten keskinäisen yhteyden Korkein oikeus katsoo, että A:n ja B:n syyksi luettu törkeä pahoinpitely korottaa heille tuomittavaa rangaistusta 6 kuukaudella.

33. Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden ratkaisun sen osalta, että syytekohdan 2 pahoinpitelyllä ei ole vaikutusta B:lle tuomittavan vankeusrangaistuksen pituuteen ja että täytäntöönpantavaksi määrätyn jäännösrangaistuksen vaikutus B:lle tuomittavaan yhteiseen vankeusrangaistukseen on 8 kuukautta.

34. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla oikeudenmukaiseksi yhteiseksi rangaistukseksi A:lle 5 vuotta ja B:lle 5 vuotta 8 kuukautta vankeutta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

A:n ja B:n syyksi luetaan kohdassa 1 rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin nojalla törkeä pahoinpitely ja kohdassa 3 rikoslain 20 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla törkeä raiskaus (tekoaika 11.8.2023).

A tuomitaan mainituista rikoksista yhteiseen 5 vuoden vankeusrangaistukseen.

B tuomitaan hänen syykseen Korkeimmassa oikeudessa luetuista kohtien 1 ja 3 rikoksista, käräjäoikeuden tältä osin lainvoimaiseksi jääneellä tuomiolla hänen syykseen kohdassa 2 lukemasta pahoinpitelystä sekä täytäntöönpantavaksi määrätystä jäännösrangaistuksesta yhteiseen 5 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tuomo Antila, Lena Engstrand, Mika Ilveskero, Jussi Tapani ja Pasi Pölönen. Esittelijä Ville Hiltunen.