KKO:2025:58

A oli Puolustusvoimissa Pääesikunnan tiedusteluosaston apulaisosastopäällikkönä ja osastopäällikkönä sekä Euroopan unionin sotilasesikunnan tiedustelupäällikkönä käsitellyt ja säilyttänyt näissä tehtävissään saamiaan ja laatimiaan salassa pidettäviä ja turvallisuusluokkiin I-IV luokiteltuja asiakirjoja palvelukseensa kuuluvien velvollisuuksien sekä säännösten ja määräysten vastaisesti kotonaan tulosteina sekä yleiseen tietoverkkoon kytketyllä tietokoneella ja muilla henkilökohtaisilla tallennusalustoilla.

Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, että A oli tehnyt palvelusrikoksen erityisen vastuunalaista tehtävää suorittaessaan ja että rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. A oli syyllistynyt törkeään palvelusrikokseen.

Kysymys myös rangaistuksen määräämisestä. (Ään.)

RL 45 luku 2 §

Asian käsittely Helsingin hovioikeudessa

Syyte

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta 1.5.2005–8.4.2016 tehdystä törkeästä palvelusrikoksesta. Lisäksi syyttäjä vaati, että A tuomitaan menettämään sotilasarvonsa.

Syytteen mukaan A oli toimiessaan Puolustusvoimissa Pääesikunnan tiedusteluosaston apulaisosastopäällikkönä ja osastopäällikkönä sekä määrättynä Euroopan unionin sotilasesikunnan tiedustelupäälliköksi käsitellyt tehtävässään saamiaan ja laatimiaan salassa pidettäviä asiakirjoja palvelukseensa kuuluvien velvollisuuksien sekä säännösten ja määräysten vastaisesti kotonaan.

Asiakirjoja oli ollut yhteensä 119 kappaletta. Pääosa asiakirjoista oli ollut tietoturvallisuutta osoittavilla luokittelumerkinnöillä varustettuja. Muidenkin asiakirjojen osalta A:n oli pitänyt ymmärtää kysymyksen olevan luokiteltavista asiakirjoista ja varmistua siitä, että tiedot olivat luokiteltuja ja merkittyjä. A oli säilyttänyt ja käsitellyt asiakirjoja kotonaan yleiseen tietoverkkoon liitetyillä tietokoneilla ja ulkoisilla tallennusalustoilla sekä säilyttänyt kotonaan myös paperimuotoisia asiakirjoja.

Lisäksi kun A oli siirtynyt 1.4.2013 alkaen Euroopan unionin sotilasesikunnan tehtäviin, 31.3.2013 mennessä saadut asiakirjat olisi pitänyt palauttaa Puolustusvoimille tai hävittää asianmukaisesti viimeistään 31.3.2013 ja sen jälkeen saadut asiakirjat viimeistään 8.4.2016, jolloin A:n työtehtäviin liittynyt oikeus salassa pidettävien asiakirjojen lainmukaiseen hallussapitoon ja käsittelemiseen oli päättynyt.

Palvelusrikos oli tehty erityisen vastuunalaista tehtävää suoritettaessa. Rikoksen tekoaika oli ollut pitkä ja rikoksen kohteena oli ollut suuri määrä turvallisuusluokiteltuja asiakirjoja käsittäen myös korkean turvallisuusluokituksen tietoja. Teko osoitti suurta välinpitämättömyyttä asiakirjojen käsittelyvaatimuksia kohtaan. Palvelusrikos oli ollut myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Puolustusvoimat yhtyi syyttäjän rangaistusvaatimukseen.

Vastaus

A vaati syytteen hylkäämistä. A:n mukaan hän oli tallennusalustoille esitutkinnassa teknisesti palautettua tietoaineistoa lukuun ottamatta käsitellyt tehtävässään saamiaan ja laatimiaan salassa pidettäviä asiakirjoja kotonaan. Teknisesti palautetun aineiston osalta A oli käsittänyt, että hänen tallennusalustalta poistamansa tiedot eivät olleet palautettavissa, ja hän oli olettanut käsittelevänsä tyhjää muistitikkua. A:n virkapaikalla muistitikulta poistamat tiedot olivat siirtyneet tahattomasti A:n kotona hänen henkilökohtaiselle tallennuslaitteelleen, kun hän oli liittänyt muistitikun siihen.

Asiakirjoihin tehdyt viranomaisen salassapitomerkinnät eivät olleet oikeudellisesti sitovia, eikä osaa asiakirjoista ollut niitä laadittaessa lainkaan merkitty salassa pidettäväksi. Suurin osa salassa pidettäväksi merkityistä asiakirjoista oli tullut julkiseksi viimeistään vuonna 2018. Salassapitomerkinnöille ei ollut ollut perustetta, koska tiedot olivat vanhentuneet tai olleet muutoin julkisuudessa.

Aineisto oli päätynyt A:n kotiin virka-ajan ulkopuolella hänen virkatehtäviinsä liittyen. Hän ei ollut voinut toimia toisin.

A ei ollut käsitellyt ja säilyttänyt asiakirjoja erityisen vastuunalaista tehtävää suorittaessaan. Palvelusrikos ei myöskään ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä. A oli työskennellyt kotonaan virka-ajan ulkopuolella ja pyrkinyt suoriutumaan virkatehtävistään mahdollisimman hyvin. Perusmuotoisen palvelusrikoksen osalta syyteoikeus oli vanhentunut.

Hovioikeuden tuomio 9.2.2024 nro 105873

Asian tausta

Hovioikeus totesi syytteen teonkuvauksen olevan pääosin riidaton. A oli tunnustanut käsitelleensä ja säilyttäneensä tehtävissään saamiaan ja laatimiaan salassa pidettäviä ja turvallisuusluokiteltuja asiakirjoja palvelukseensa kuuluvien velvollisuuksien sekä säännösten ja määräysten vastaisesti kotonaan lukuun ottamatta tallennusalustoille esitutkinnan aikana teknisesti palautettua tietoaineistoa.

Asiassa oli kysymys siitä, olivatko asiakirjoista ilmenneet tiedot olleet salassapito- ja turvallisuusluokitteluperusteiltaan joltain osin vanhentuneita ja oliko asiakirjoja esitutkinnan aikana määrätty perusteetta salassa pidettäväksi. Kysymys oli myös siitä, oliko A käsitellyt tallennusalustoille teknisesti palautettuja tiedostoja kotonaan.

Tietoaineistosta

Hovioikeus katsoi selvitetyksi, että syytteessä tarkoitettu tietoaineisto oli liittynyt A:n syytteessä tarkoitettujen virkatehtävien hoitamiseen. A:n hallusta takavarikoidusta tietoaineistosta oli muodostettavissa varsin perusteellinen kokonaiskuva Puolustusvoimien sotilastiedustelun toimintaympäristöstä. Tietoaineisto oli sisältänyt kaikkiin turvallisuusluokkiin merkittyä tietoa painottuen turvallisuusluokkaan II.

A:n kotoa takavarikoitu tietoaineisto oli ollut pääosin Puolustusvoimien laatimaa. Tämä kansallinen tietoaineisto oli ollut pääosin erilaisia sähköisiä ja paperimuotoisia esityksiä, raportteja ja suunnitelmia virkakäyttöön. Näissä kansallisissa tietoaineistoissa oli ollut yhtä muun henkilön kuin A:n laatimaa asiakirjaa lukuun ottamatta havaittavissa alkuperäinen salassapito- ja turvallisuusluokittelumerkintä. Tämä aineisto ei ollut tekoajan alkaessa julkista, eikä tietoaineisto ollut tekoaikana myöskään tietojen luonteen tai muunkaan syyn vuoksi julkista. A:n hallusta takavarikoitu kansallinen tietoaineisto oli ollut yhtä asiakirjaa lukuun ottamatta tekoaikana salassa pidettävää ja turvallisuusluokiteltua.

Hovioikeus totesi, että kaikkien A:n kotoa takavarikoitujen salassa pidettäväksi ja turvallisuusluokitelluiksi merkittyjen kansallisten asiakirjojen salassapitoaika oli ollut syytteen mukaisen tekoajan alkaessa voimassa. Salassapitomääräystä ei ollut yhdenkään asiakirjan osalta tekoajan kuluessa peruutettu. Kolmen asiakirjan osalta 25 vuoden salassapitoaika oli päättynyt tekoajan loppupuolella. A oli kuitenkin säilyttänyt näitä kotonaan virkatehtäviinsä perustuneen käsittelyoikeuden päätyttyä, kun asiakirjat olivat yhä olleet salassa pidettäviä ja turvallisuusluokiteltuja.

Hovioikeus totesi, että tietoaineistoon oli sisältynyt myös A:n henkilökohtaisille tallennusalustoille esitutkinnan aikana teknisesti palautettuja tiedostoja, jotka oli aikaisemmin delete-toiminnolla poistettu. Nämä pääosin kansallisten toimijoiden laatimat tiedostot olivat olleet erilaisia esityksiä, raportteja ja pöytäkirjoja sekä sähköpostiviestejä. Palautettujen tiedostojen lisäksi tallennusalustoilta oli koottu luetteloita tallennusalustoilla olleista tiedostoista.

A ei ollut kiistänyt palautetusta ja kootusta tietoaineistosta ilmenevien alkuperäisten turvallisuusluokittelumerkintöjen oikeellisuutta. Kaikissa aiemmin poistetuissa ja sittemmin tallennusalustalle palautetuissa tiedostoissa ei ollut ollut havaittavissa alkuperäistä salassapito- ja turvallisuusluokittelumerkintää, vaan merkintä oli lisätty asiakirjoihin esitutkinnan aikana. Hovioikeus katsoi selvitetyksi, että myös tämä palautettu tietoaineisto oli ollut alun perin salassa pidettävää ja turvallisuusluokiteltua.

Tietoaineistoon oli kuulunut myös kansainvälisten organisaatioiden laatimaa aineistoa. Tämä aineisto oli ollut määrältään kansalliseen aineistoon verrattuna rajallinen ja pitänyt sisällään erilaisia esityksiä, raportteja ja ohjeita. Kansainvälinen aineisto oli ollut tekoaikana kaikilta osin salassa pidettävää ja turvallisuusluokiteltua sekä tällaiseksi alun perin merkittyä.

Tietoaineiston käsittelyn säännösten ja määräysten vastaisuus

Aineisto oli koostunut 119:stä vuosina 1988–2016 laaditusta asiakirjasta painottuen turvallisuusluokkaan II. Seuraavaksi eniten asiakirjoja oli ollut luokissa IV ja III ja vähiten luokassa I.

Tekoaikana voimassa olleiden A:ta velvoittaneiden lievimpienkin tietoturvallisuusvaatimusten mukaan turvallisuusluokan IV tietoaineistoa oli voinut säilyttää virkapaikan ulkopuolella ainoastaan valvotusti. Turvallisuusluokkien II ja III osalta virkapaikan ulkopuolinen käsittely oli puolestaan edellyttänyt tilaturvallisuusjärjestelyitä. Lisäksi turvallisuusluokkien II ja III aineiston käsittelylle työpaikan ulkopuolella oli asetettu erinäisiä muitakin vaatimuksia. Turvallisuusluokan I tietoaineiston käsittely tai säilyttäminen virkapaikan ulkopuolella ei ollut ollut sallittua. Tietoturvallisuusvaatimukset olivat tekoajan kuluessa useaan kertaan päivittyneet sekä tiukentuneet siten, että myöskään turvallisuusluokan II tietoaineiston etäkäyttö ei ollut ollut sallittua, ja turvallisuusluokkien III ja IV tietoaineiston etäkäyttö oli edellyttänyt viranomaisen päätöstä sekä työnantajan tähän käyttöön antamia välineitä ja yhteyksiä. Lisäksi käyttöympäristön oli tullut täyttää tiedon suojaukselle asetetut vaatimukset.

Hovioikeus katsoi, että vaikka A olisi virkatehtäviinsä liittyen voinut tilapäisesti käsitellä ja säilyttää virkatehtäviinsä välittömästi liittynyttä turvallisuusluokiteltua tietoaineistoa kotonaan, aineiston käsittely ja säilyttäminen oli tullut järjestää voimassa olleiden tietoturvallisuusvaatimusten mukaisesti. Asiassa ei ollut ilmennyt, että A olisi näin toiminut tai muullakaan tavoin pyrkinyt juurikaan suojaamaan kotonaan ollutta turvallisuusluokiteltua tietoaineistoa. Sallittua ei myöskään ollut ollut käsitellä tai säilyttää mihinkään turvallisuusluokkaan kuuluvaa tietoaineistoa henkilökohtaisilla tallennusalustoilla.

Hovioikeus katsoi tallennusalustoille teknisesti palautetun tietoaineiston osalta, että aineisto ei ollut voinut siirtyä A:n esittämällä tavalla tahattomasti, vaan A:n oli täytynyt aktiivisesti siirtää tiedostot henkilökohtaiselle tallennusalustalle ja viedä ne kotiin. Poistettujen asiakirjojen osalta hovioikeus totesi, että ottaen huomioon, että tietoa käsittelevä virkamies vastaa tiedon tietoturvallisesta käsittelystä koko tiedon elinkaaren ajan, oli A:n tuhotessaan turvallisuusluokiteltua tietoaineistoa tullut riittävällä tavalla varmistua siitä, että tuhoaminen tapahtui käsittelyvaatimusten mukaisesti siten, ettei aineisto ollut palautettavissa edes erityisin ohjelmistoin. A:lla ei siten ollut ollut oikeutta käsitellä ja säilyttää myöskään palautettua salassa pidettävää ja turvallisuusluokiteltua tietoaineistoa siten kuin hän oli tehnyt.

Hovioikeus katsoi A:n syytteen teonkuvauksessa kuvatulla tavalla käsitelleen ja säilyttäneen salassa pidettävää ja turvallisuusluokiteltua tietoaineistoa palvelukseensa kuuluneiden velvollisuuksien sekä säännösten ja määräysten vastaisesti kotonaan. A:n menettely täytti palvelusrikoksen tunnusmerkistön.

Törkeää palvelusrikosta koskeva arviointi

Törkeää palvelusrikosta koskevan arvioinnin osalta hovioikeus lausui, että A:n tehtävät olivat olleet erityisen vastuunalaisia. Tehtävien hoitajalla oli ollut pääsy erittäin salaiseen sotilastiedusteluaineistoon. A:n tehtäviin kuulunut vastuu oli lähtökohtaisesti ulottunut hänen kaikkiin tiedusteluaineistoon liittyviin työsuorituksiinsa ja -tehtäviinsä riippumatta siitä, mikä A:n subjektiivinen käsitys kulloinkin kysymyksessä olleen tehtävän vastuullisuudesta oli ollut. Tietoaineisto oli sisältänyt tietoa A:n alaisista, joita salassapidon ja turvallisuusluokitusten oli määrä suojella. A:lle oli esihenkilönä kuulunut valvontavastuu siitä, että hänen alaisensa noudattivat turvallisuusluokitellun tietoaineiston käsittelyä koskevia vaatimuksia. A oli siten vastannut myös alaistensa palvelusturvallisuudesta. Tietoaineiston käsittely ja säilyttäminen eivät olleet miltään osin tapahtuneet muutoin kuin A:n suorittaessa erityisen vastuunalaista tehtävää.

Teon törkeyttä koskevan kokonaisarvioinnin osalta hovioikeus totesi, että A:lla ei ollut ollut hyötymis- tai vahingoittamistarkoitusta, eikä kysymys ollut ollut tietoaineiston järjestelmällisestä keräämisestä tai paljastamisesta tietoon oikeudettomalle. Nämä seikat puhuivat hovioikeuden mukaan sitä vastaan, että palvelusrikos olisi myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Teon katsomista kokonaisuutena arvioiden törkeäksi puolsi se, että A oli käsitellyt ja säilyttänyt kotonaan laajaa ja jopa korkeimman turvallisuusluokan tietoaineistoa, josta oli muodostettavissa perusteellinen kokonaiskuva kansallisen sotilastiedustelun toimintaympäristöstä. A:n menettely oli ollut erityisen vaarallista ja riskialtista suojattaville eduille sekä osoittanut suurta piittaamattomuutta. Nämä seikat sekä A:n asema ja teon yli kymmenen vuoden kesto huomioon ottaen hovioikeus katsoi, että palvelusrikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Tahallisuusarvioinnin osalta hovioikeus lausui, että A oli tekoaikana ollut korkeassa asemassa Puolustusvoimien ja Euroopan unionin sotilasesikunnan sotilastiedustelun johto- ja esihenkilötehtävissä. A:n oli siten täytynyt jo koulutuksensa, kokemuksensa ja ammattitaitonsa puolesta tietää sotilastiedustelun toimintaympäristöön liittyvistä olennaisista kansallisista ja kansainvälisistä tietoturvallisuusvaatimuksista. Ottaen huomioon A:n tehtävien erityinen vastuunalaisuus, hovioikeus katsoi hänellä olleen lisäksi korostunut velvollisuus selvittää ja tuntea häntä ja hänen alaisiaan velvoittavat ajantasaiset turvallisuusluokitellun tietoaineiston käsittelemistä ja säilyttämistä koskevat säännökset, ohjeet ja määräykset. Tähän nähden A:n oli täytynyt tietää salassa pidettävää ja turvallisuusluokiteltua tai tällaiseksi merkityksi kuuluvaa tietoaineistoa kotona käsitellessään ja säilyttäessään toimivansa mainittujen säännösten, ohjeiden ja määräysten vastaisesti. Tekoajan yli kymmenen vuoden kestoon nähden A:lla oli ollut runsaasti tilaisuuksia toimia toisin. A oli siten toiminut tahallisesti.

A oli syyllistynyt menettelyllään törkeään palvelusrikokseen.

Rangaistus

Seuraamusharkinnassaan hovioikeus otti huomioon teon huomattavan pitkän keston, teon kohteena olleen tietoaineiston laajuuden sekä sen, että aineisto oli sisältänyt kaikkien turvallisuusluokkien tietoa. Tietoaineisto olisi sivulliselle päätyessään voinut aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa sotilastiedustelulle ja maanpuolustukselle sekä merkittävää vahinkoa valtion ulkoiselle turvallisuudelle ja kansainvälisille suhteille. Tietoaineiston käsittely- ja säilyttämistapa osoittivat A:ssa suurta piittaamattomuutta tietoturvallisuusvaatimuksia ja niillä suojattavia etuja kohtaan.

A:lla oli ollut sotilastiedustelun johto- ja esihenkilötehtävissä toimiessaan tavanomaista korkeammat vaatimukset huolehtia siitä, että tietoturvallisuusvaatimuksia noudatetaan. A:n menettely oli ollut potentiaalisesti myös hänen alaistensa palvelusturvallisuutta vaarantavaa.

A:n korkea asema oli ollut poikkeuksellisen korostunut. Hovioikeus arvioi oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi ennen lieventämisperusteiden soveltamista 1 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistuksen.

Asian esitutkinta oli viivästynyt valtion vastuulla olevasta syystä kahdella vuodella, minkä vuoksi rangaistusta tuli alentaa neljällä kuukaudella. Asian saama julkisuus ei ollut peruste rangaistuksen alentamiselle. A tuli tuomita 1 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Rangaistuslajin valinnan osalta hovioikeus totesi, että palvelusrikoksen taustalla olevat tavoitteet, vankeusrangaistuksen pituus ja A:n syyksi luetun rikoksen vakavuus puolsivat vankeusrangaistuksen määräämistä ehdottomana. A:ta ei ollut kuitenkaan aikaisemmin rikoksista rekisteröity. A:n syyllisyyttä ei myöskään tullut arvioida tavanomaista ankarammin. Näin ollen hovioikeus katsoi, että vankeusrangaistus voitiin tuomita ehdollisena.

Hovioikeus tuomitsi A:n törkeästä palvelusrikoksesta 1 vuoden 6 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvos Tarja Raiskinen, sotilasjäsenet everstit Eero Svanberg ja Jari Seppälä sekä hovioikeudenneuvos Arto Perälä ja asessori Anssi Rantala.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A vaati valituksessaan, että syyte hylätään.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että vankeusrangaistus korotetaan vähintään kahden vuoden ehdottomaksi vankeudeksi tai että rangaistus kovennetaan joka tapauksessa ehdottomaksi vankeudeksi. Lisäksi syyttäjä vaati, että A tuomitaan menettämään sotilasarvonsa, mikäli hänet tuomitaan vähintään kahden vuoden vankeusrangaistukseen.

Puolustusvoimat vaati valituksessaan, että A:lle tuomittu vankeusrangaistus korotetaan vähintään kahden vuoden ehdottomaksi vankeudeksi tai että rangaistus kovennetaan joka tapauksessa ehdottomaksi vankeudeksi. Lisäksi Puolustusvoimat vaati, että A tuomitaan menettämään sotilasarvonsa, mikäli hänet tuomitaan vähintään kahden vuoden vankeusrangaistukseen.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että A:n valitus hylätään.

Puolustusvoimat vaati vastauksessaan, että A:n valitus hylätään.

A vaati vastauksessaan, että syyttäjän ja Puolustusvoimien valitukset hylätään.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti suullisen valmisteluistunnon ja suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A on toiminut Puolustusvoimissa sotilasvirassa 1.5.2005–30.6.2006 ja 1.10.–31.12.2006 Pääesikunnan tiedusteluosaston apulaisosastopäällikkönä ja 1.1.2007–31.3.2013 tiedusteluosaston päällikkönä sekä 1.4.2013–8.4.2016 Puolustusvoimien virkamiehenä määräaikaisissa virkasuhteissa määrättynä sotilastehtäviin Euroopan unionin sotilasesikunnan tiedustelupäälliköksi.

2. Syytteessä kuvattu asiakirjojen säilyttämistä ja käsittelyä koskeva tapahtumien kulku on riidaton. Syytteessä tarkoitettuja asiakirjoja on ollut kaikkiaan 119 kappaletta, ja ne ovat kansallisia ja kansainvälisiä paperimuotoisia ja sähköisiä asiakirjoja sekä esitutkinnan aikana teknisesti palautettuja sähköisiä asiakirjoja. Paperimuotoisissa ja sähköisissä kansallisissa ja kansainvälisissä asiakirjoissa on yhtä kansallista asiakirjaa lukuun ottamatta ollut alkuperäinen salassapitomerkintä. Riidatonta edelleen on, että teknisesti palautettuja asiakirjoja on ollut kaikkiaan 18 kappaletta, ja näistä kymmenessä asiakirjassa ja neljässä tiedostonimiä sisältäneessä luettelossa ei ole ollut havaittavissa alkuperäistä salassapitomerkintää. Alkuperäisiä salassapitoa ja turvallisuusluokittelua koskevia merkintöjä ei ole syytteessä tarkoitettuna aikana muutettu.

3. A on säilyttänyt kotonaan paperimuotoisia asiakirjoja. Sähköisiä asiakirjoja A on säilyttänyt ja käsitellyt yleiseen tietoverkkoon liitetyillä kahdella tietokoneella, kahdella ulkoisella kovalevyllä sekä useilla cd-levyillä ja muistitikuilla. Tallennusalustat ovat olleet henkilökohtaisia. Hovioikeus on katsonut asiassa tulleen selvitetyksi, että syytteessä tarkoitettu tietoaineisto on liittynyt kokonaisuudessaan A:n virkatehtävien hoitamiseen. Tästä tietoaineistosta on ollut muodostettavissa varsin perusteellinen kokonaiskuva Puolustusvoimien sotilastiedustelun toimintaympäristöstä.

4. Hovioikeus on katsonut asiassa tulleen selvitetyksi, että siltä osin kuin kaikissa teknisesti palautetuissa tiedostoissa salassapito- ja luokittelumerkintöjä ei ole ollut havaittavissa, tämäkin tietoaineisto on ollut alun perin salassa pidettävää ja turvallisuusluokiteltua. Hovioikeus on katsonut A:n toimineen tahallisesti myös teknisesti palautetun tietoaineiston osalta, koska aineisto ei ollut voinut siirtyä ilman A:n aktiivisia toimia tämän henkilökohtaisille tallennusalustoille.

5. Hovioikeus on katsonut, että A on käsitellyt syytteessä yksilöityjä asiakirjoja palvelukseensa kuuluvien velvollisuuksien sekä säännösten ja määräysten vastaisesti.

6. Hovioikeus on katsonut, että A on suorittanut erityisen vastuunalaista tehtävää ja että palvelusrikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Hovioikeus on, ot­taen rangaistusta lieventävänä seikkana huomioon oikeudenkäynnin viivästymisen, tuominnut A:n törkeästä palvelusrikoksesta 1 vuoden 6 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

7. Korkeimmassa oikeudessa on ensinnäkin kysymys siitä, onko syyte hylättävä jäljempänä kuvatuilta osiltaan A:n tahallisuuden puuttumisen vuoksi. Tämän jälkeen kysymys on siitä, onko A syyllistynyt menettelyllään törkeään palvelusrikokseen vai onko syyte hylättävä. Törkeää palvelusrikosta koskevan arvioinnin osalta kysymys on siitä, onko rikos tehty erityisen vastuunalaista tehtävää suoritettaessa ja onko palvelusrikosta pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Mikäli A:n katsotaan syyllistyneen törkeään palvelusrikokseen, kysymys on myös rangaistuksen määräämisestä.

A:n menettely ja tahallisuus sekä asiakirjojen salassapidettävyys

8. A on vaatinut tahallisuuden puuttumisen vuoksi syytettä hylättäväksi niiden edellä kohdassa 2 mainittujen asiakirjojen osalta, joissa ei ole ollut havaittavissa alkuperäistä salassapitomerkintää. A on kiistänyt tahallisuutensa myös poistettujen, mutta myöhemmin hänen hallussaan olleilta tallennusalustoilta teknisesti palautettujen tiedostojen osalta katsoen, että tiedostot olivat voineet kopioitua hänen tietokoneelleen ilman hänen aktiivisia toimenpiteitään. Lisäksi hän oli olettanut, ettei tallennusvälineelle ollut jäänyt mitään tietoja hänen poistamastaan aineistosta.

9. Korkein oikeus on tutkinut kysymyksessä olevilta osin hovioikeuden tuomion oikeellisuuden. Aihetta hovioikeuden tuomion muuttamiseen ei näiltä osin ole. A on siten syytteen teonkuvauksessa kuvatulla tavalla tahallisesti käsitellyt ja säilyttänyt salassa pidettävää ja turvallisuusluokiteltua tietoaineistoa palvelukseensa kuuluvien velvollisuuksien sekä säännösten ja määräysten vastaisesti kotonaan.

Törkeä palvelusrikos

Sovellettava säännös

10. Rikoslain 45 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan palvelusrikokseen syyllistyy muun ohella sotilas, joka rikkoo tai jättää täyttämättä palvelukseen kuuluvan velvollisuuden taikka palvelusta tai sotilaallista järjestystä koskevan ohjesäännöllä tai muulla tavoin annetun määräyksen. Mainitun luvun 2 §:n 3 kohdan mukaan, jos palvelusrikoksessa rikos on tehty erityisen vastuunalaista tehtävää suoritettaessa ja palvelusrikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä palvelusrikoksesta vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.

Turvallisuusluokiteltavat asiakirjat ja niiden käsittelyä koskevat säännökset

11. Syytteessä tarkoitettu palvelusvelvollisuuden rikkominen perustuu salassa pidettävien ja turvallisuusluokiteltujen asiakirjojen käsittelyä koskeviin säännöksiin sekä määräyksiin. Syytteen mukaisena tekoaikana 30.9.2010 saakka voimassa olleen viranomaisten toiminnan julkisuudesta ja hyvästä tiedonhallintatavasta annetun asetuksen 2 ja 3 §:ssä (1030/1999) säädettiin erityissuojattavan tietoaineiston luokituksesta ja tällaista aineistoa koskevista yleisistä tietoturvallisuustoimenpiteistä. Tämän jälkeen 1.10.2010 alkaen voimassa olleen tietoturvallisuudesta valtionhallinnosta annetun asetuksen (681/2010) 11 §:n 1 momentin mukaan, jos asiakirjan tai siihen sisältyvän tiedon oikeudeton paljastuminen tai oikeudeton käyttö voi aiheuttaa vahinkoa kansainvälisille suhteille, valtion turvallisuudelle, maanpuolustukselle tai muulle yleiselle edulle, salassa pidettävän asiakirjan suojaustasoa koskevan merkinnän yhteyteen tai sen sijasta voidaan tehdä erityinen turvallisuusluokitusmerkintä.

12. Viimeksi mainitun asetuksen 11 §:n 2 momentin mukaan turvallisuusluokitusmerkintä tehdään suojaustasoon I kuuluvaan asiakirjaan merkinnällä ”ERITTÄIN SALAINEN”, suojaustasoon II kuuluvaan asiakirjaan merkinnällä ”SALAINEN”, suojaustasoon III kuuluvaan asiakirjaan merkinnällä ”LUOTTAMUKSELLINEN” ja suojaustasoon IV kuuluvaan asiakirjaan merkinnällä ”KÄYTTÖ RAJOITETTU”. Asetuksen 9 §:n mukaan suojaustason I asiakirjaan sisältyvän salassa pidettävän tiedon oikeudeton paljastuminen tai oikeudeton käyttö voi aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa salassapitosäännöksessä tarkoitetulle yleiselle edulle, kun suojaustasossa II kysymys on merkittävästä vahingosta, suojaustasossa III vahingosta ja suojaustasossa IV puolestaan siitä, että tiedon paljastuminen aiheuttaa haittaa.

13. Asetuksen 13 §:n 1 momentin mukaan suojaustasoon I–III kuuluvan asiakirjan käyttöoikeus voidaan antaa vain sille, jolla työtehtäviensä vuoksi on tarve saada tietoja asiakirjasta tai muutoin käsitellä sitä ja joka tuntee asiakirjojen käsittelyä koskevat velvoitteet. Asetuksen 15 §:n mukaan luokiteltuja asiakirjoja ei saa säilyttää tai muutoin käsitellä valtionhallinnon viranomaisen toimitilojen ulkopuolella, ellei viranomaisen luvasta, toimeksiannosta tai antamista ohjeista muuta johdu. Puolustusvoimat on antanut syytteestä ilmenevät määräykset turvallisuusluokiteltujen asiakirjojen käsittelystä.

14. Nykyisin turvallisuusluokkaa koskevan merkinnän tekemisestä säädetään julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetussa laissa ja sen 18 §:n 4 momentin nojalla annetussa asetuksessa asiakirjojen turvallisuusluokittelusta valtionhallinnossa. Turvallisuusluokat I-IV vastaavat asiallisesti aikaisemmin voimassa olleita suojaustasoja.

Rikoksen tekeminen erityisen vastuunalaista tehtävää suoritettaessa

15. Törkeää palvelusrikosta koskevan säännöksen esitöissä (HE 17/1999 vp ja HE 85/1981 vp) ei ole tarkemmin perusteltu sitä, milloin kysymys on erityisen vastuunalaisen tehtävän suorittamisesta.

16. Korkein oikeus toteaa, että mitä korkeammassa sotilasvirassa henkilö toimii, sitä vastuunalaisemmasta tehtävästä voidaan lähtökohtaisesti katsoa olevan kysymys. Yleensä Puolustusvoimien ylimpien upseerinvirkojen osalta kysymys on rikoslain 45 luvun 2 §:n 3 kohdassa tarkoitetusta erityisen vastuunalaisen tehtävän suorittamisesta, kun tällaisessa asemassa oleva sotilas suorittaa sellaisia virkatoimiaan, joiden tekemiseen alemmassa virassa olevilla sotilailla ei ole kelpoisuutta tai toimivaltaa. Korkeassa sotilasvirassa olevan henkilön palvelustehtävässään suorittamia toimia ei kuitenkaan ole perusteltua pitää tällöinkään kaikilta osin sellaisina, että palvelusrikoksen voitaisiin katsoa tehdyn erityisen vastuunalaista tehtävää suoritettaessa. Tällaisessakin asemassa olevan sotilaan palvelusvelvollisuuteen sisältyy tyypillisesti myös sellaisia tavanomaisena pidettäviä hallinnollisia tai muita vastaavan kaltaisia tehtäviä, joiden osalta ei ole perusteltua katsoa, että kyse on erityisen vastuunalaisen tehtävän suorittamisesta.

17. Erityisen vastuunalaista tehtävää ja tällaisen tehtävän suorittamista ei kuitenkaan ole törkeää palvelusrikosta koskevassa säännöksessä kytketty tiettyyn sotilasvirkaan, sotilasarvoon taikka palvelusasemaan. Jos sotilas on palvelustehtävässään esimerkiksi vastuussa muiden hengestä ja turvallisuudesta, voidaan tällaisen palvelustehtävän suorittamista tyypillisesti pitää erityisen vastuunalaisena. Ar­viointi siitä, milloin sotilas suorittaa erityisen vastuunalaista tehtävää, on siten riippuvainen palvelustehtävän ja siihen kuuluvien velvollisuuksien tarkemmasta sisällöstä.

Arviointi tässä asiassa

18. Korkein oikeus toteaa, että A:n kotonaan paperimuotoisina ja tallennusalustoilla säilyttämät asiakirjat ovat olleet salassa pidettäviä ja turvallisuusluokiteltuja. Tietoaineisto on liittynyt kokonaisuudessaan A:n virkatehtävien hoitamiseen. Turvallisuusluokiteltujen asiakirjojen käyttöoikeus voidaankin lähtökohtaisesti antaa vain sille, jolla työtehtäviensä vuoksi on tarve saada tietoja asiakirjasta.

19. A on viimeisimmässä tehtävässään Euroopan unionin sotilasesikunnan tiedustelupäällikkönä johtanut sotilastiedustelua Euroopan unionissa. Tätä edeltävässä tehtävässään Pääesikunnan tiedusteluosaston tiedustelupäällikkönä hän on ollut koko Puolustusvoimien sotilastiedustelua johtava toimialapäällikkö, joka vastaa sotilastiedustelun strategisen ja operatiivisen johdon tehtävistä. Tähän sisältyy myös eri puolustushaarojen tiedusteluelinten johtaminen. Tiedusteluosaston apulaisosastopäällikkönä A on puolestaan toiminut tiedustelupäällikön sijaisena ja vastannut tiedusteluosaston päivittäisestä toiminnasta.

20. Syytteessä tarkoitettuna aikana Puolustusvoimien sotilastiedustelusta ei ollut nimenomaisesti säädetty laissa. Sotilastiedustelun on kuitenkin katsottu kuuluneen myös aikaisemmin Puolustusvoimien tehtäviin. Puolustusvoimista annetun lain 2 §:n perusteluissa (HE 264/2006 vp s. 17–18) onkin todettu, että sotilasstrategisen tilannekuvan muodostamiseksi ja ylläpitämiseksi tiedustelu- ja valvontajärjestelmä seuraa Suomen turvallisuusympäristön kehitystä, määrittää ympäristön muutokset ja tuottaa tietoa vallitsevasta tilanteesta. Järjestelmä antaa ennakkovaroituksen sotilaallisten uhkien kehittymisestä, jotta voidaan käynnistää tarvittavat vastatoimet.

21. Sotilastiedusteluun kuuluu keskeisesti tiedon hankinta ja sen analysointi. Sotilastiedustelua koskevista asiakirjoista voi olla pääteltävissä tiedustelumenetelmiä, tiedon lähteitä, tiedon hankkimiseen ja käsittelemiseen osallistuneita henkilöitä sekä se, mitä tietoa tiedustelulla on onnistuttu hankkimaan ja mitä tietoa puolestaan ei ole. Sotilastiedustelua koskeneet samoin kuin muutkin syytteessä tarkoitetut asiakirjat ovat tässä tapauksessa olleet turvallisuusluokiteltuja. Turvallisuusluokiteltujen asiakirjojen säännösten ja määräysten mukainen käsittely tiedon suojaamiseksi on yleisestikin tärkeä osa tällaista tietoa käsittelevän palvelusvelvollisuutta. Erityisesti sotilastiedustelun tehtävissä toimivien sotilaiden osalta keskeinen palvelustehtävä on turvallisuusluokitellun tiedon käsittely säännösten ja määräysten edellyttämällä tavalla.

22. Syytteessä tarkoitettuna aikana A:n tehtävänä on ollut toimia sotilastiedustelun johdossa ensiksi kommodorina ja myöhemmin kenraalikuntaan kuuluvana upseerina. Syytteessä tarkoitettuja tehtäviä on jo tästä syystä pidettävä erityisen vastuunalaisina. Näihin palvelustehtäviin on olennaisesti kuulunut sotilastiedustelutietoa sekä maanpuolustusta laajemminkin koskevia tietoja sisältävien salassa pidettävien ja turvallisuusluokiteltujen asiakirjojen käsitteleminen. Tällaisia asiakirjoja koskevat hyvin korkeat tietoturvavaatimukset, ja niiden paljastumisesta tai oikeudettomasta käytöstä voi aiheutua asiakirjan turvallisuusluokasta riippuen erityisen suurta tai merkittävää vahinkoa suojattaville eduille eli sotilastiedustelulle, maanpuolustukselle, val­tion ulkoiselle turvallisuudelle sekä kansainvälisille suhteille. Tällaisten asiakirjojen käsittelyä ja niiden säilyttämistä voidaan sotilaan asemasta riippumattakin pitää erityisen vastuunalaisen tehtävän suorittamisena. A on palvelukseensa keskeisesti kuuluneita tehtäviä suorittaessaan käsitellyt sanottuja asiakirjoja säännösten ja määräysten vastaisesti.

23. Edellä todetuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on tehnyt palvelusrikoksen rikoslain 45 luvun 2 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla erityisen vastuunalaista tehtävää suorittaessaan.

Kokonaistörkeysarvostelu

24. Palvelusrikoksen on oltava myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, jotta kysymys olisi törkeästä palvelusrikoksesta.

25. Korkein oikeus toteaa, että rikoksen törkeyden kokonaisarvostelu on jossain määrin tapauskohtaista. Rikoksen laji ja teko-olosuhteet voivat vaikuttaa siihen, millä tavoin rikoksen törkeys kokonaisuutena arvioidaan. Säännöksen sanamuodosta ilmenee, että pelkästään rikoksen törkeän tekomuodon jonkin ankaroittamisperusteen täyttyminen ei riitä rikoksen katsomiseen kokonaisuutena arvostellen törkeäksi. Joissain tapauksissa rikoksen ankaroittamisperusteen ilmenemistapa saattaa kuitenkin olla niin vahingollinen tai vaarallinen, että se jo sellaisenaan antaa aiheen arvioida rikos myös kokonaisuutena arvostellen törkeäksi. Vaikka rikoksen törkeyden kokonaisarvostelussa usein on perusteltua arvioida sitä, liittyykö tekoon yhden tai useamman ankaroitmisperusteen lisäksi muita erityistä moitittavuutta osoittavia seikkoja, rikoksen katsominen kokonaisuutena arvostellen törkeäksi ei aina edellytä ankaroittamisperusteeseen liittymättömien teon törkeyttä osoittavien seikkojen toteamista. Näissä tapauksissa kokonaisarvostelu voi tapahtua arvioimalla rikoksen törkeyttä ankaroittamisperusteen tai -perusteiden ilmenemismuodon pohjalta.

26. A on käsitellyt ja säilyttänyt kotonaan ja erilaisilla henkilökohtaisilla tallennusalustoillaan suurta määrää turvallisuusluokiteltuja asiakirjoja. Asiakirjoja on sisältynyt kaikkiin turvallisuusluokkiin siten, että ne ovat pääasiallisesti olleet turvallisuusluokassa II. A on käsitellyt yleiseen tietoverkkoon kytketyllä henkilökohtaisella tietokoneellaan myös korkeimman turvaluokituksen eli turvallisuusluokan I asiakirjoja, mitä voidaan pitää suojattavan intressin kannalta erityisen vahingollisena ja vaarallisena. Turvallisuusluokkien I ja II asiakirjojen oikeudeton paljastuminen voi aiheuttaa erityisen suurta tai merkittävää vahinkoa suojattavalle edulle.

27. Kyse on ollut sekä kansallisten että kansainvälisten sotilastiedustelun toimijoiden laatimista asiakirjoista hyvin pitkältä, lähes 30 vuoden ajalta. Tällaisten asiakirjojen käsittely muutoin kuin niille tarkoitetuissa tiloissa ja niille tarkoitetuilla laitteilla on salassapidolla ja turvallisuusluokittelulla suojattaviin etuihin nähden potentiaalisesti erittäin vaarallista ja riskialtista, mikä A:n on täytynyt asemansa ja kokemuksensa perusteella tietää. A:n erityisen vastuunalainen asema, jossa rikos on tehty, rikoksen pitkä tekoaika ja asiakirjojen suuri määrä huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että ankaroittamisperusteen ilmenemistapa on jo yksin niin vahingollinen, että se antaa sellaisenaan aiheen arvioida rikoksen myös kokonaisuutena arvostellen törkeäksi, ja toiseen suuntaan puhuvien seikkojen tulisi tällaisessa tilanteessa olla poikkeuksellisen painavia.

28. A on tuonut esille, että hän oli pyrkinyt suoriutumaan työtehtävistään mahdollisimman hyvin, minkä vuoksi hän oli työskennellyt myös kotona virka-ajan ulkopuolella. Tätä väitettä ei ole aihetta epäillä. A:lla ei ole edes väitetty olleen hyötymis- tai vahingoittamistarkoitusta. Lähtökohtaisesti nämä seikat puhuvat jossain määrin kokonaistörkeyttä vastaan.

29. Korkein oikeus kuitenkin toteaa, että tälle A:n työskentelyä koskevalle seikalle ei tässä tapauksessa voida antaa juurikaan merkitystä kokonaistörkeysarvostelussa. Näin on sen vuoksi, että A ei ollut palauttanut asiakirjoja viipymättä Puolustusvoimille sen jälkeen, kun niitä ei ollut tarvittu viran palveluspaikan ulkopuolella tapahtuneeseen työskentelyyn. Asiakirjoja ei ollut palautettu edes siinä vaiheessa, kun A:n asemaan perustunut asiakirjojen käsittelyoikeus oli kokonaan päättynyt ja asiakirjat olisi tullut joka tapauksessa palauttaa Puolustusvoimille. Missään olosuhteissa hyväksyttävää syytä turvallisuusluokan I asiakirjojen tallentamiseen henkilökohtaiselle, yleiseen tietoverkkoon kytketylle tietokoneelle ei ole ollut. Rikoksen pitkään tekoaikaan nähden A:lla on ollut runsaasti tilaisuuksia toimia toisin.

30. A on vedonnut vielä siihen, että asiakirjojen sisältämä tieto oli ollut vanhentunutta ja sitä oli ollut saatavissa myös julkisista lähteistä. Tältä osin Korkein oikeus toteaa, että salassapitomerkintöjä ei ollut syytteessä tarkoitettuna aikana tai sen jälkeen peruutettu. Turvallisuusluokitellun aineiston säilyttämisessä ja käsittelyssä tulee noudattaa sääntöjä ja määräyksiä siihen saakka, kunnes salassapitoa koskeva merkintä poistetaan. Merkitystä ei voida antaa sillekään, vaikka asiakirjojen sisältämät tiedot olisivat joidenkin asiakirjojen osalta ajan kulumisen vuoksi vanhentuneita tai tulleet muuta kautta julkisiksi. Tällöinkin asiakirjat ovat olleet niihin tehtyjen merkintöjen perusteella salassa pidettäviä ja turvallisuusluokiteltuja. Kysymys on sotilastiedustelun suorituskyvyn ylläpitämisestä ja turvaamisesta sekä tiedustelutehtävissä toimivien virkamiesten suojaamisesta. Vastaavasti myös sotilastiedustelun kanssa yhteistyötä tekevien viranomaisten on voitava luottaa siihen, että heidän toimittamaansa tietoa käsitellään asianmukaisesti. Tähän nähden A:n vetoamille seikoille ei voida antaa olennaista merkitystä kokonaistörkeysarvostelussa.

31. Korkein oikeus katsoo, että palvelusrikoksen törkeyttä puoltavat seikat ovat selvästi painavampia kuin sitä vastaan puhuvat seikat. Palvelusrikos on siten ollut myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Syyksilukeminen

32. Korkein oikeus toteaa johtopäätöksenään, että A on tehnyt palvelusrikoksen erityisen vastuunalaista tehtävää suorittaessaan ja että palvelusrikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Näin ollen A on syyllistynyt hovioikeuden hänen syykseen lukemaan törkeään palvelusrikokseen.

Rangaistuksen määrääminen

Rangaistuksen mittaaminen

33. Törkeästä palvelusrikoksesta on rikoslain 45 luvun 2 §:n nojalla tuomittava vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.

34. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

35. Korkein oikeus ei ole antanut ennakkopäätöstä rangaistuksen määräämisestä nyt kuvatun kaltaisessa asiassa. Muutakin tämän tapauksen arvioinnissa merkityksellistä rangaistuskäytäntöä on niukasti, ja ratkaisut koskevat moitittavuudeltaan toisenlaisia tilanteita.

36. Korkein oikeus toteaa, että teon kohteena on ollut hyvin laaja kansallisia ja kansainvälisiä asiakirjoja sisältänyt aineisto pitkältä ajalta. Erityisen moitittavaa ja suojattavien etujen kannalta potentiaalisesti vahingollista ja vaarallista on ollut, että A on käsitellyt turvallisuusluokan I asiakirjoja yleiseen tietoverkkoon kytketyllä henkilökohtaisella tietokoneellaan. Nämä seikat korostavat rikoksen vahingollisuutta ja vaarallisuutta.

37. A on asemansa ja kokemuksensa perusteella ollut tietoinen menettelynsä säännösten ja määräysten vastaisuudesta sekä siihen sisältyvistä riskeistä asiakirjojen paljastumisesta ulkopuolisille. A:lla on korkea-arvoisena upseerina ja sotilastiedustelun johtotehtävissä toimivana ollut myös erityinen velvollisuus huolehtia siitä, että sotilastiedustelussa noudatetaan yleisestikin tietoturvallisuusvaatimuksia. Nämä seikat ja tekoajan pitkä kesto osoittavat A:ssa ilmeistä piittaamattomuutta asiakirjojen turvallisuusluokituksilla suojattavia etuja kohtaan. Nämä seikat osoittavat A:n merkittävää syyllisyyttä.

38. A on kertonut syyksi menettelylleen tavoitteensa suoriutua työtehtävistään mahdollisimman hyvin. A on myös väittänyt, että asiakirjojen sisältämä tieto oli ollut vanhentunutta ja sitä oli ollut saatavissa julkisista lähteistä. Ottaen huomioon, mitä edellä kohdissa 29 ja 30 on lausuttu, Korkein oikeus katsoo, että näille näkökohdille ei ole tässä tapauksessa annettava juurikaan merkitystä rangaistuksen mittaamisessa.

39. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetusta törkeästä palvelusrikoksesta on 2 vuotta 2 kuukautta vankeutta.

Oikeudenkäynnin viivästyminen ja sen hyvittäminen

40. Rikos on tehty vuosina 2005–2016. Hovioikeuden tuomiossa todetulla tavalla rikosasian keston kannalta merkitykselliset A:han kohdistuneet toimenpiteet ovat alkaneet, kun hänen kotiinsa on suoritettu kotietsintä maaliskuussa 2018. Asian kokonaiskäsittelyaika on siten ollut lähes kuusi vuotta hovioikeuden tuomion antamiseen 9.2.2024 mennessä. Hovioikeus on katsonut, että asian esitutkinta oli viivästynyt valtion vastuulla olevasta syystä kahdella vuodella, ja on tämän vuoksi alentanut A:lle tuomittua rangaistusta neljällä kuukaudella.

41. Korkein oikeus toteaa, että oikeudenkäynnin viivästymisen perusteella rangaistusta voidaan rikoslain 6 luvun 7 §:n 3 kohdan nojalla alentaa (ks. KKO 2024:25, kohta 62). Korkein oikeus katsoo, että asiassa ei ole ilmennyt aihetta arvioida oikeudenkäynnin viivästymisen hyvitystä ja sen vaikutusta rangaistukseen toisin kuin hovioikeus on tehnyt. Tällä perusteella rangaistusta on siten alennettava neljällä kuukaudella.

Rangaistuksen kohtuullistaminen julkisuuden perusteella

42. A on vaatinut, että rangaistusta alennetaan myös sen vuoksi, että tapaus on saanut laajaa ja ennakoimatonta julkisuutta.

43. Rikoslain 6 luvun 7 §:n 1 kohdan mukaan rangaistusta lieventävänä seikkana on otettava huomioon tekijälle rikoksesta johtunut tai hänelle tuomiosta aiheutuva muu seuraus, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi näistä syistä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen. Myös epävirallinen seuraus, kuten rikoksen saama poikkeuksellinen julkisuus, kuuluu säännöksen piiriin. Säännönmukainen mediajulkisuus ei itsessään yleensä riitä lievennyksen perustaksi, mutta jos julkisuus nousee kohtuuttomiin mittasuhteisiin ja jos sillä on muita vakavia seuraamuksia tuomitun ja usein jo epäillyn elämään, kyseiset seuraukset voidaan ottaa kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta määrättäessä. Kelvatakseen lieventämisperusteeksi sanktiokumulaation tulee olla keskimääräistä huomattavasti tuntuvampaa. Normaalit lisäseuraamukset eivät yleensä oikeuta soveltamaan säännöstä. (HE 44/2002 vp s. 199–200.)

44. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että rikoksesta johtuvat tai tuomiosta aiheutuvat ennakoitavissa olevat kiusallisetkaan seuraukset eivät oikeuta rangaistuksen lieventämiseen (ks. esim. KKO 2006:44, kohta 8, KKO 2016:39, kohta 68 ja KKO 2018:32, kohta 26).

45. Tässä tapauksessa Korkein oikeus katsoo, että asian saamaa julkisuutta ei voida pitää kysymyksessä olevaan tekoon sekä A:n tehtäviin ja korkeaan virka-asemaan nähden kohtuuttomana tai poikkeuksellisen haitallisena. Rangaistusta ei siten ole aihetta alentaa asian saaman julkisuuden perusteella.

Rangaistuslajin valinta

46. A on näin ollen tuomittava 1 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistukseen. Asiassa on vielä ratkaistava, onko vankeusrangaistus tuomittava ehdollisena vai ehdottomana.

47. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Lajinvalinnassa on lisäksi otettava saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaisesti huomioon muun muassa rangaistuskäytännön yhtenäisyys ja rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavat perusteet.

48. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin sanamuodon mukaan alle kahden vuoden vankeusrangaistuksissa lähtökohtana on rangaistuksen ehdollisuus, elleivät säännöksessä mainitut seikat edellytä rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että mitä lähempänä rangaistus on kahta vuotta vankeutta, sitä painavampia perusteita tarvitaan, jotta rangaistus voidaan tuomita ehdollisena (esim. KKO 2018:91, kohta 21). Ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välinen rangaistuslajin valinta on kuitenkin kokonaisharkintaa (KKO 2023:30, kohta 16 ja siinä viitatut ratkaisut). Rangaistuslajin valinta tehdään kussakin yksittäistapauksessa tekoon ja tekijään liittyvien rikoslain 6 luvun säännösten nojalla huomioon otettavien seikkojen pohjalta.

49. A:lle tuomittavan vankeusrangaistuksen pituus, 1 vuosi 10 kuukautta, on lähellä kahta vuotta ja siten rangaistuksen pituus puoltaa enemmän rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana kuin ehdollisena. A:n tekoon ja hänen syyllisyyteensä ei muutoinkaan liity moitittavuutta vähentäviä piirteitä, jotka puoltaisivat vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdollisena. A:ta ei ole aikaisemmin rikoksista rekisteröity, mikä seikka puoltaa rangaistuksen määräämistä ehdolliseksi.

50. Korkein oikeus katsoo, että edellä kuvatuista lajinvalintaperusteista rangaistuksen pituus sekä A:n menettelyn moitittavuus edellyttävät vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Oikeudenkäynnin viivästyminen tulee riittävästi hyvitetyksi rangaistusta alentamalla, eikä tämä edellytä rangaistuslajin lieventämistä ehdolliseksi vankeudeksi. Asiaan ei myöskään liity muita sellaisia asianhaaroja, jotka selvästi puoltaisivat vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdollisena. Ehdollista vankeusrangaistusta tai ehdollista vankeusrangaistusta ja sen ohella tuomittavaa yhdyskuntapalvelua ei voida siten pitää riittävänä. A tulee siten tuomita 1 vuoden 10 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:lle tuomittu vankeusrangaistus korotetaan 1 vuodeksi 10 kuukaudeksi vankeutta ja määrätään ehdottomaksi.

Muilta osin hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Tatu Leppänen ja oikeusneuvokset Kirsti Uusitalo, Eva Tammi-Salminen, Timo Ojala ja Kaarlo Hakamies (eri mieltä) sekä sotilasjäsenet kenraaliluutnantti Jari Mikkonen ja prikaatikenraali Ari Laaksonen. Esittelijä Matti Pyöriä.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Hakamies: Olen eri mieltä A:lle tuomittavan rangaistuksen pituudesta. A:n erityisenä velvollisuutena sotilastiedustelun johdossa ja kenraalikuntaan kuuluvana upseerina on ollut huolehtia siitä, että sotilastiedustelussa noudatetaan koko tiedustelutoiminnan kannalta keskeisiä määräyksiä salassa pidettävän tiedon käsittelystä. Tässä asemassa hän on kuitenkin itse yli kymmenen vuoden ajan rikkonut näitä määräyksiä siten, että Puolustusvoimilla ei ole ollut lainkaan mahdollisuutta kontrolloida aineistoa, josta on muodostettavissa varsin perusteellinen kokonaiskuva Puolustusvoimien sotilastiedustelun toimintaympäristöstä. Aineisto on paljastanut tietoja sotilastiedustelun suorituskyvystä, seurannan kohteista, toimintatavoista sekä kansainvälisestä yhteistyöstä. Aineistoon on sisältynyt myös yksityiskohtaisia henkilö-, sijainti- ja resurssitietoja. Tietojen paljastuminen olisi voinut haitata merkittävästi sotilastiedustelun edellytyksiä toimia tehtävässään. Tietojen paljastumisesta olisi myös voinut aiheutua merkittävää vahinkoa Suomen kansainvälisille suhteille ja kansainväliselle yhteistyölle, joka perustuu luottamukseen salaisen tiedon asianmukaisesta käsittelystä. A on säilyttänyt tällaista aineistoa kotonaan ja tallentanut ja käyttänyt sitä henkilökohtaisilla tallennusalustoillaan, jotka ovat olleet yhteydessä yleiseen tietoverkkoon, vaikka korkeimpiin turvaluokkiin kuuluvien asiakirjojen säilyttämistä koskevia tiloja ja tietoverkkoja koskevat erityisen korkeat turvallisuusvaatimukset. Ottaen huomioon A:n asema sotilastiedustelun johdossa riski siitä, että hän olisi itse tiedustelutoimien kohteena, on ollut suuri, minkä hän on kertomuksensa perusteella myös itse tuolloin ymmärtänyt. Nämä ja muut Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevät perusteet korostavat rikoksen vahingollisuutta, vaarallisuutta ja A:n merkittävää syyllisyyttä, kun taas sellaisia vastasyitä, joille olisi annettava lieventävää merkitystä rangaistuksen mittaamisessa, ei ole. Näistä syistä katson, että oikeudenmukainen rangaistus olisi lähtökohtaisesti 2 vuotta 8 kuukautta vankeutta. Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvitys huomioon ottaen tuomitsen A:n 2 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen.