KKO:2025:57

Käräjäoikeus oli lapsen vanhempien yhteisen hakemuksen perusteella aloitetussa tuomioistuinsovittelussa vahvistanut sovinnon lapsen asumista ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa lukuun ottamatta syys- ja talvilomatapaamisia koskeneita vaatimuksia, joista vanhemmat eivät olleet päässeet yksimielisyyteen ja jota koskevan maininnan sovittelijana toiminut käräjätuomari oli poistanut sovintoluonnoksesta. Asianosainen oli muutoksenhakemuksessaan hovioikeudessa vaatinut, että hovioikeus jatkaa asian sovittelua taikka palauttaa asian käräjäoikeuteen syys- ja talvilomatapaamisten osalta ja vahvistaa sovinnon muilta osin vanhempien sopiman mukaisesti. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden sovinnon vahvistamista koskeneen päätöksen kaikilta osin ja palautti asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi.

Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan tarkemmin ilmenevillä perusteilla, että käräjäoikeus oli menetellyt virheellisesti, kun se oli vahvistanut sovinnon, vaikka asianosaiset eivät olleet päässeet yksimielisyyteen syys- ja talvilomatapaamisista. Hovioikeus oli siten menetellyt oikein kumotessaan käräjäoikeuden päätöksen sovinnon vahvistamisesta. Kun toinen osapuolista oli hovioikeudessa ilmoittanut, ettei hän suostu sovitteluun, asian palauttamiselle käräjäoikeuteen ei ollut aihetta. Hovioikeuden olisi tullut todeta tuomioistuinsovittelu päättyneeksi. (Ään.)

L riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa (394/2011) 7 §, 8 §, 9 §
OK 20 luku 1 §
OK 20 luku 3 §
OK 20 luku 5 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kainuun käräjäoikeuden päätös 8.9.2022 nro 1005 6294

Käräjäoikeus vahvisti A:n ja B:n 31.8.2022 tuomioistuinsovittelussa tekemän sovinnon heidän yhteisessä huollossaan olevan lapsen ja B:n tapaamisista.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Anne Moilanen.

Rovaniemen hovioikeuden päätös 12.7.2023 nro 229

B valitti hovioikeuteen ja vaati, että hovioikeus jatkaa käräjäoikeudessa aloitettua tuomioistuinsovittelua tai palauttaa asian käräjäoikeuteen sovitteluun siltä osin kuin on kysymys lapsen tapaamisesta koulujen syys- ja talvilomien aikana ja vahvistaa sovinnon muilta osin.

B:n mukaan käräjäoikeuden vahvistama sovinto ei ollut ollut hänen ja A:n välisen sovinnon mukainen. Sovittelijana toiminut käräjätuomari oli ennen sovinnon vahvistamista lähettänyt asianosaisten avustajille sähköpostitse luonnoksen sovintosopimuksesta sen tarkistamista varten. Asianosaisten näkemykset erosivat luonnokseen kirjatusta koulujen syys- ja talvilomien tapaamisten osalta. B:n käsityksen mukaan näistä tapaamisista oli sovittu sovittelussa, mutta A oli halunnut poistaa kirjauksen sopimusluonnoksesta, ja erimielisyyden vuoksi käräjäoikeus oli poistanut luonnokseen kirjatun ehdotuksen.

A vastusti muutosvaatimuksia ja lausui, ettei syys- ja talvilomien tapaamisista ollut sovittu ja että käräjäoikeus oli vahvistanut sovinnon asiassa siten kuin asianosaiset olivat siitä sopineet. Koulujen syys- ja talvilomien aikana tapahtuvista tapaamisista oli keskusteltu lyhyesti sovittelun loppuvaiheessa eikä hän ollut ilmaissut, että asia olisi tältä osin sovittu.

Hovioikeus tiedusteli asianosaisilta mahdollisuutta asian sovinnolliseen ratkaisemiseen koulujen syys- ja talvilomien aikaisten tapaamisten osalta sekä tuomioistuinsovittelun aloittamiseen hovioikeudessa. B pyysi aloittamista hovioikeudessa, mutta A ei tähän suostunut. Asianosaisilla ei toimittamiensa lausumien perusteella ollut yhteisymmärrystä koulujen syys- ja talvilomien tapaamisten alkamisajankohdasta.

Hovioikeus totesi, että sovittelija oli 31.8.2022 järjestetyn sovitteluistunnon jälkeen 5.9.2022 lähettänyt sovintotekstin asianosaisten pyynnöstä näiden tarkistettavaksi ja kommentoitavaksi. Siten sovinto ei ollut tullut istunnossa vahvistetuksi eikä sovittelu ollut päättynyt istunnossa tuomioistuinsovittelulain 9 §:n 1 momentissa säädetyin tavoin. Asianosaisten 6.9.2022 ja 7.9.2022 sovittelijalle lähettämien sähköpostiviestien perusteella oli selvää, että sovittelija oli 7.9.2022 tullut tietoiseksi siitä, ettei sovintotekstin luonnos ollut vastannut syys- ja talvilomatapaamisten osalta A:n tahtoa eikä tämä ollut halunnut sitä vahvistettavan. B vuorostaan oli pyytänyt täsmennystä juuri näiden tapaamisten osalta, jolloin hänellä oli ollut perusteltu syy olettaa, että niitä käsitellään sovinnossa. Vaikka asiassa oli ilmeistä, että asianosaiset olivat muilta osin saavuttaneet sovinnon, tuomioistuinsovittelun päättämiselle ei näissä olosuhteissa ollut ollut tuomioistuinsovittelulain 9 §:n 1 momentin mukaisia edellytyksiä. Näin ollen käräjäoikeus ei olisi saanut vahvistaa sovintoa.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden vahvistaman sovinnon kaikilta osin ja palautti asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Maarit Tukiainen, Pasi Oikkonen ja Janne Mononen. Esittelijä Toni Virranniemi.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen varaan.

B vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A ja B ovat yhteisellä hakemuksellaan käräjäoikeudessa pyytäneet tuomioistuinsovittelun aloittamista heidän yhteisessä huollossaan olevan lapsen tapaamisoikeutta koskien.

2. Sovittelijana toiminut käräjätuomari on 31.8.2022 pidetyn sovitteluistunnon jälkeen 5.9.2022 lähettänyt sähköpostitse A:lle ja B:lle sovintoluonnoksen tarkistettavaksi. Luonnokseen on sisältynyt kohta, jonka mukaan lapsi on koulujen syys- ja talviloman vuorovuosin kummankin vanhempansa luona. B on käräjätuomarille 6.9.2022 lähettämässään sähköpostissa ilmoittanut muutoin hyväksyvänsä sovinnon kirjauksen, mutta pyytänyt täsmennystä koulujen syys- ja talvilomien aikaisiin tapaamisiin. A on sähköpostissaan 7.9.2022 ilmoittanut, että maininta koulujen syys- ja talvilomien aikaisista tapaamisista tulee poistaa, sillä tällaisista tapaamisista ei ollut sovittu eivätkä ne olleet vielä ajankohtaisia.

3. Sovinto on käräjäoikeuden 8.9.2022 antamalla päätöksellä vahvistettu siten, että siinä ei ole ollut mainintaa koulujen syys- ja talvilomien aikaisista tapaamisista.

4. B on valittanut käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen ja vaatinut, että hovioikeus jatkaa käräjäoikeudessa aloitettua sovittelua tai palauttaa asian käräjäoikeuteen tuomioistuinsovitteluun siltä osin kuin kysymys oli koulujen syys- ja talvilomien aikaisista tapaamisista ja vahvistaa sovinnon muilta osin.

5. Hovioikeus on tiedustellut asianosaisilta mahdollisuutta asian sovinnolliseen ratkaisuun syys- ja talvilomatapaamisten osalta sekä suostumusta tuomioistuinsovittelun aloittamiseen hovioikeudessa. A on lausumassaan ilmoittanut, ettei suostu tuomioistuinsovitteluun, joka koskee koulujen syys- ja talvilomien aikaisia tapaamisia. B on lausumassaan pyytänyt, että hovioikeus päättää tuomioistuinsovittelun aloittamisesta.

6. Hovioikeus on katsonut, että vaikka asiassa on riidatonta, että koulujen syys- ja talvilomien tapaamisia lukuun ottamatta B ja A ovat muilta osin saavuttaneet asiassa sovinnon, tuomioistuinsovittelun päättämiselle käräjäoikeudessa ei näissä olosuhteissa ole ollut riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (tuomioistuinsovittelulaki) 9 §:n 1 momentin mukaisia edellytyksiä eikä käräjäoikeus olisi saanut vahvistaa sovintoa. Hovioikeus on kumonnut käräjäoikeuden päätöksen ja palauttanut asian käräjäoikeuteen.

Kysymyksenasettelu

7. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on ensinnä, oliko vanhempien välisen sovinnon vahvistamisen esteenä tuomioistuinsovittelussa käräjäoikeudessa se, että lapsen tapaaminen koulun syys- ja talvilomaviikkojen aikana oli jäänyt epäselväksi. Lisäksi kysymys on hovioikeuden menettelyn oikeellisuudesta.

Oliko käräjäoikeus voinut vahvistaa sovinnon

Oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat

8. Tuomioistuinsovittelulain 8 §:n mukaan tuomioistuinsovittelussa tehdyn sovinnon vahvistamiseen ja sovintoon sovelletaan vastaavasti, mitä laissa säädetään sovinnosta oikeudenkäynnissä. Sovinnon vahvistamiseen sovellettavan oikeudenkäymiskaaren 20 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan sovinto vahvistetaan asianosaisten pyynnöstä. Ainoastaan toisen osapuolen pyynnöstä sovintoa ei voida vahvistaa (HE 114/2004 vp s. 53).

9. Lain 9 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tuomioistuinsovittelu päättyy, kun asiassa vahvistetaan sovinto tai osapuolet ilmoittavat sovittelijalle muuten sopineensa asian. Tuomioistuinsovittelu päättyy momentin 2 kohdan mukaan myös silloin, jos osapuoli ilmoittaa sovittelijalle, että ei halua asiaa enää soviteltavan.

10. Lain 10 §:n 1 momentin mukaan lapsen asemaa ja oikeutta koskevista asioista voidaan tuomioistuimessa sovitella muun ohella niitä, jotka koskevat lapsen tapaamisoikeutta. Tuomioistuinsovittelu on toteutettava siten, että siinä otetaan huomioon muun ohella lapsen etu. Harkitessaan, voidaanko sovinto vahvistaa, tuomioistuimen on otettava huomioon lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) sekä lapsen elatuksesta annetun lain (704/1975) säännökset. Saman pykälän 2 momentin mukaan sovinto, joka vahvistetaan 1 momentin mukaisesti sovitellussa asiassa, rinnastetaan tuomioistuimen päätökseen tai tuomioon näissä asioissa.

11. Ratkaisussa KKO 2018:55 hovioikeuden on katsottu menetelleen virheellisesti, kun se oli asunto-osakeyhtiön ja osakkeenomistajan välisessä riita-asiassa, jossa hovioikeus oli aloittanut tuomioistuinsovittelun, vahvistanut sovinnon vastoin toisen asianosaisen pyyntöä. Sovittelija oli hovioikeudessa järjestetyn sovitteluistunnon jälkeen ennen sovinnon vahvistamista käynyt asianosaisten kanssa sähköpostitse läpi sovinnon sisältöä. Näissä sähköposteissa asianosainen oli ilmoittanut, ettei hän hyväksy sovintotekstiä kaikilta osin eikä peruuta valitustaan. Korkein oikeus on kyseisessä ratkaisussaan todennut, että sovittelu oli jatkunut sovitteluistunnon jälkeenkin ja että asianosaisella oli ollut oikeus sovittelun ollessa kesken ilmoittaa, ettei hyväksy sovintoesitystä, koska tuomioistuinsovittelu on vapaaehtoista ja koska osapuolella on tuomioistuinsovittelulain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti sovittelun kuluessa oikeus peruuttaa siihen antamansa suostumus. Tuossa tilanteessa hovioikeus ei olisi saanut vahvistaa sovintoa.

Arviointi tässä asiassa

12. Tässä asiassa sovittelu oli tullut käräjäoikeudessa vireille asianosaisten yhteisestä hakemuksesta. Sovittelijana toiminut käräjätuomari oli 31.8.2022 pidetyn sovitteluistunnon jälkeen lähettänyt sovintoluonnoksen sähköpostitse asianosaisille ja pyytänyt näitä tarkistamaan, vastaako se heidän kantaansa. Samassa viestissään sovittelija oli ilmoittanut vahvistavansa sovinnon sen jälkeen, kun kumpikin osapuoli on kuitannut asian. Sovintoluonnos oli sisältänyt maininnan siitä, että koulujen syys- ja talviloman lapsi on vuorovuosin kummankin vanhemman luona.

13. Korkein oikeus toteaa, että asianosaisten vastausviestien perusteella on ollut selvää, etteivät he olleet päässeet yksimielisyyteen tapaamisoikeudesta, kun B ei ollut viestissään nimenomaisesti suostunut jättämään syys- ja talvilomatapaamisia pois sovintosopimuksesta ja A puolestaan oli viestissään vaatinut syys- ja talvilomien tapaamisia koskevan maininnan poistamista. Sovittelija on siten tullut tietoiseksi siitä, ettei sovintoteksti sellaisenaan vastannut asianosaisten tahtoa, eikä kirjeenvaihdon perusteella ole ollut pääteltävissä, haluavatko he sovinnon muilta osin vahvistettavaksi tilanteessa, jossa tapaamisoikeudesta ei päästä sovintoon. Korkein oikeus katsoo, ettei käräjäoikeus olisi edellä mainitussa tilanteessa saanut vahvistaa sovintoa 8.9.2022 antamallaan päätöksellä.

Hovioikeuden tutkimisvalta

14. Oikeudenkäymiskaaren 20 luvun 5 §:n mukaan tuomioistuimen ratkaisuun sovinnon vahvistamista koskevassa asiassa saa hakea muutosta noudattaen, mitä muutoksen hakemisesta asianomaisen tuomioistuimen tuomioon säädetään. Vahvistettu sovinto rinnastuu siten tuomioon muutoksenhaun suhteen. Säännöksen perustelujen (HE 114/2004 vp s. 56) mukaan jos sovinnon vahvistamista koskevassa asiassa haetaan muutosta, valitusperusteista on voimassa, mitä yleensäkin tuomioistuimen ratkaisuista valitettaessa. Muutosta haetaan siten vastaavin edellytyksin kuin silloin, kun tuomioistuin on lainkäyttöasiana ratkaissut asian vastoin asianosaisen kantaa. Eduskunnan lakivaliokunta on erityisesti korostanut, että muutoksenhaku kohdistuu nimenomaan sovinnon vahvistamiseen ja sen edellytyksiin, ei saavutetun sovinnon sisältöön sinänsä (LaVM 4/2005 vp s. 8).

15. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan valituskirjelmässä hovioikeudelle on muun muassa mainittava, miltä kohdin käräjäoikeuden ratkaisuun haetaan muutosta, mitä muutoksia vaaditaan tehtäviksi ja mihin perusteisiin ja todisteisiin vaatimukset perustuvat. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 1 §:n mukaan oikeudenkäynti hovioikeudessa koskee käräjäoikeuden ratkaisun kohteena ollutta asiaa valituksessa ja mahdollisessa vastauksessa vedotulta osalta. Tutkittavana on, onko ja miten käräjäoikeuden ratkaisua muutettava. Siten oikeudenkäynti hovioikeudessa ei ala alusta, vaan muutoksenhakumenettelyn tavoitteena on käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden kontrollointi (HE 91/2002 vp s. 39 ja LaVM 27/2002 vp s. 14). Esimerkiksi ratkaisussa KKO 2014:46 (kohdat 30 ja 33) on todettu, että säännöksen eräänä tarkoituksena on rajoittaa oikeudenkäynti muutoksenhakuasteessa sen tutkimiseen, onko käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen aihetta siltä osin kuin asianosainen on vaatinut muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun.

16. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos valituskirjelmä on joltain osin epäselvä sen suhteen, mitä siinä vaaditaan tai mihin siinä halutaan vedota, hovioikeuden on kehotettava valittajaa täydentämään valitustaan. Hovioikeudella on siten tarvittaessa velvollisuus selvittää muutoksenhaun kohde aktiivisin prosessinjohtotoimin.

17. Valituksessaan hovioikeudelle B on ilmoittanut hakevansa muutosta käräjäoikeuden päätökseen ja vaatinut päätöstä muutettavaksi siten, että hovioikeus jatkaa asian sovittelua taikka palauttaa asian käräjäoikeuden tuomioistuinsovitteluun siltä osin kuin on kysymys lapsen tapaamisoikeudesta koulujen syys- ja talviloman aikana ja vahvistaa sovintopäätöksen muilta osin vanhempien sopiman mukaisesti. Muutosvaatimuksiaan hän on perustellut muun ohella siten, ettei sovintoa ollut vahvistettu sovinnon mukaisesti.

18. Korkein oikeus toteaa, että muutoksenhakemuksessaan hovioikeudelle B on katsonut, ettei käräjäoikeuden olisi tullut näissä olosuhteissa vahvistaa sovintoa. Vaikka hän on valituksessaan nimenomaisesti pyytänyt, että asia palautetaan käräjäoikeuteen ainoastaan syys- ja talvilomatapaamisten osalta ja sovintopäätös vahvistetaan muulta osalta, Korkein oikeus katsoo, että muutoksenhakemus on tosiasiassa kohdistunut sovinnon vahvistamisen edellytyksiin. B:n ei voida katsoa hyväksyneen sovintoa muilta osin siinä tilanteessa, että syys- ja talvilomatapaamisten osalta sovittelua ei jatketa tai palauteta käräjäoikeuteen. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, ettei hovioikeus ole ylittänyt tutkimisvaltaansa ottaessaan asian B:n valituksesta tutkittavakseen myös muilta osin kuin syys- ja talvilomatapaamisten osalta.

Oliko hovioikeus voinut palauttaa asian käräjäoikeuteen

19. Hovioikeus oli ennen asian ratkaisemista tiedustellut asianosaisilta heidän kantaansa tuomioistuinsovitteluun. A oli lausumassaan ilmoittanut, ettei suostu sellaiseen tuomioistuinsovitteluun, joka koskisi syys- ja talvilomien tapaamisia ennen koulun alkamista. B taas oli lausumassaan pyytänyt, että hovioikeus päättää tuomioistuinsovittelun aloittamisesta.

20. Tuomioistuinsovittelulain 9 §:n mukaisesti sovittelu päättyy, kun osapuoli ilmoittaa sovittelijalle, että ei halua asiaa enää soviteltavan. Korkein oikeus katsoo, että A:n ilmoitettua hovioikeudelle, ettei hän suostu tuomioistuinsovitteluun syys- ja talvilomatapaamisten osalta, sovittelun jatkamiselle ei ole ollut edellytyksiä. Näin ollen hovioikeuden ei olisi tullut palauttaa asiaa käräjäoikeuteen sen selvittämiseksi, onko asiassa edellytyksiä tuomioistuinsovittelun jatkamiseen.

21. Edellä lausutuin perustein Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden ratkaisu on kumottava siltä osin kuin hovioikeus on palauttanut asian käräjäoikeuteen. Muilta osin Korkein oikeus toteaa, että asian käsittely on tuomioistuinsovittelulain 9 §:n nojalla päättynyt.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hovioikeus on määrännyt asian palautettavaksi käräjäoikeuteen. Siltä osin kuin käräjäoikeuden ratkaisu on kumottu, asia jää hovioikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Tuomioistuinsovittelu todetaan päättyneeksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Kirsti Uusitalo (eri mieltä), Eva Tammi-Salminen, Alice Guimaraes-Purokoski (eri mieltä) ja Pasi Pölönen. Esittelijä Paula Klami-Wetterstein.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Guimaraes-Purokoski : Olen samaa mieltä korkeimman oikeuden ratkaisusta siltä osin kuin kysymys on hovioikeuden toimivallasta tutkia asia (kohdat 14–18), joskin katson, että asia ei ole tässä suhteessa oikeudellisesti tulkinnanvarainen, sillä vastaavaan on päädytty jo ratkaisussa KKO 2018:55 Korkeimman oikeuden tutkittua hovioikeuden vahvistaman sovinnon vahvistamisen edellytykset kaikkinensa.

Lausun muutoin asian lopputuloksena ja perusteluina seuraavan.

Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana, oliko lapsen tapaamisoikeutta koskevassa asiassa lapsen huoltajien välisen sovinnon vahvistamisen esteenä hovioikeuden katsomin tavoin se, että sopiminen oli koulun syys- ja talvilomaviikkojen osalta jäänyt käräjäoikeudessa epäselväksi.

Viittaan asiaan sovellettavien oikeusohjeiden osalta enemmistön ratkaisun kohtiin 8–11.

Totean Korkeimman oikeuden katsoneen ratkaisussa KKO 2018:55 (kohdat 19–21), että sovinto ei ollut tullut hovioikeuden sovitteluistunnossa vahvistetuksi eikä sovittelu ollut päättynyt tuomioistuinsovittelulain 9 §:n 1 momentissa säädetyin tavoin, kun sovintoa ei ollut sovitteluistunnon yhteydessä vahvistettu kirjallisesti, vaan sovittelija oli lähettänyt sovintotekstin asianosaisille tarkistettavaksi ja kommentoitavaksi ja nämä olivat sopineet joistakin muutoksista siihen. Lisäksi toinen asianosaisista oli ilmoittanut sovittelun oltua vielä kesken, ettei sovintoteksti vastannut tämän tahtoa eikä tämä halunnut sitä vahvistettavan. Korkein oikeus katsoi, että tuossa tilanteessa hovioikeus ei olisi saanut vahvistaa sovintoa. Sovintosopimuksen vahvistamiselle oli este myös siltä osin kuin se oli koskenut asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen muuttamista. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden sovintosopimuksen vahvistamista koskevan ratkaisun ja palautti asian hovioikeuden käsiteltäväksi.

Totean kuten hovioikeus, että vastaavasti kuin ratkaisussa KKO 2018:55 esillä olleessa tilanteessa myöskään tässä asiassa sovittelu ei ollut tuomioistuinsovittelulain 9 §:n 1 momentissa säädetyin tavoin päättynyt sovitteluistunnossa 31.8.2022, kun sovittelijana toiminut käräjätuomari oli asianosaisten pyynnöstä lähettänyt sovitteluistunnon jälkeen sovintotekstin asianosaisille vielä tarkistettavaksi ja kommentoitavaksi.

Edelleen vastaavan kaltaisesti kuin ratkaisussa KKO 2018:55 käsillä olleessa tilanteessa, myös tässä asiassa on ollut asianosaisten vastausviestien perusteella selvää, etteivät he olleet päässeet yksimielisyyteen sovintosopimuksesta kaikilta osin. Tämä johtui siitä, että B oli halunnut sovittelijan kirjausta syys- ja talvilomatapaamisista täsmennettävän eikä ollut nimenomaisesti suostunut jättämään näitä tapaamisia pois sovintosopimuksesta ja A oli puolestaan vaatinut näitä tapaamisia koskevan maininnan poistamista sopimuksesta. Sovittelijana toiminut käräjätuomari oli sovintosopimusluonnoksen lausuttamisen myötä tullut tietoiseksi siitä, että sovintoteksti ei syys- ja talvilomatapaamisen osalta vastannut sen paremmin A:n kuin B:nkään näkemystä. Sovinnon vahvistamiselle on näin ollen ollut este jo tällä perusteella.

Katson, että sovittelija ei ole toiminut tuomioistuinsovittelulain 7 §:n mukaisesti poistaessaan omasta aloitteestaan, ilman osapuolten pyyntöä tai suostumusta syys- ja talvilomatapaamisia koskevan ehdon sovittelusopimusluonnoksesta. Sovittelusopimuksen tällainen muuttaminen on johtanut siihen, että se vastasi A:n kantaa mutta ei B:n kantaa. Sovittelijan näin muuttaman sovittelusopimuksen vahvistamiselle ei siten ole ollut tuomioistuinsovittelulain mukaisia edellytyksiä.

Näillä perusteilla katson, että hovioikeuden oli tullut kumota käräjäoikeuden sovintosopimuksen vahvistamista koskeva ratkaisu. Enemmistön ratkaisun perusteluissa todetun mukaisesti katson, että asian palauttaminen käräjäoikeuteen ei ole esillä olevissa oloissa ollut perusteltua.

Oikeusneuvos Uusitalo: Olen eri mieltä Korkeimman oikeuden ratkaisusta kaikilta osin.

Katson, että Korkeimman oikeuden ratkaistavana on ensin kysymys hovioikeuden tutkimisvallasta asiassa, joka koskee sovinnon vahvistamista tuomioistuinsovittelussa. Jos katsotaan, että hovioikeus ei ole ylittänyt tutkimisvaltaansa, on Korkeimmassa oikeudessa kysymys myös käräjäoikeuden menettelyn oikeellisuudesta sovinnon vahvistamisessa.

Kysymys hovioikeuden tutkimisvallasta

Tuomioistuinsovittelulain 8 §:n mukaan tuomioistuinsovittelussa tehdyn sovinnon vahvistamiseen ja sovintoon sovelletaan vastaavasti, mitä laissa säädetään sovinnosta oikeudenkäynnissä. Oikeudenkäymiskaaren 20 luvun 5 §:n mukaisesti tuomioistuimen ratkaisuun sovinnon vahvistamista koskevassa asiassa saa hakea muutosta noudattaen, mitä muutoksen hakemisesta asianomaisen tuomioistuimen tuomioon säädetään. Lain 26 luvun 1 §:n mukaisesti oikeudenkäynti hovioikeudessa koskee käräjäoikeuden ratkaisun kohteena ollutta asiaa valituksessa ja mahdollisessa vastauksessa vedotulta osalta. Tutkittavana on, onko ja miten käräjäoikeuden ratkaisua muutettava.

B on hovioikeudessa vaatinut, että hovioikeus jatkaa käräjäoikeudessa aloitettua sovittelua tai palauttaa asian käräjäoikeuteen tuomioistuinsovitteluun siltä osin kuin kysymys oli koulujen syys- ja talvilomien aikaisesta lapsen oikeudesta tavata isäänsä ja vahvistaa sovinnon muilta osin. B ei siten ole pyytänyt hovioikeutta kumoamaan käräjäoikeuden päätöstä sovinnon vahvistamisesta. Hänen oikeudenkäyntiavustajansa laatima vaatimus ei ole tältä osin epäselvä tai tulkinnanvarainen eikä sitä siten voi vastoin nimenomaista sanamuotoaan tulkita vaatimukseksi käräjäoikeuden ratkaisun kumoamisesta sovinnon vahvistamista koskevilta osin.

A on hovioikeudessa vaatinut, että B:n valitus hylätään. Osapuolet ovat siten hovioikeudessa olleet yksimielisiä siitä, että käräjäoikeuden vahvistama sovinto lapsen ja isän tapaamisista vastaa heidän tarkoitustaan eikä sen kumoamista ole vaadittu. Hovioikeuden arvioitavana on ollut vain kysymys siitä, tulisiko asiassa aloittaa tuomioistuinsovittelu hovioikeudessa lapsen ja isän tapaamista koulujen syys- ja talvilomien aikana koskevilta osin tai tulisiko asia palauttaa tältä osin soviteltavaksi käräjäoikeudessa.

Osapuolten kannanotoista hovioikeudessa on ilmennyt, ettei mainitun kysymyksen sovittelulle hovioikeudessa tai käräjäoikeudessa ole edellytyksiä A:n sitä vastustaessa. Hovioikeuden olisi siten tullut hylätä pyyntö tuomioistuinsovittelun aloittamisesta hovioikeudessa tai asian palauttamisesta tuomioistuinsovitteluun käräjäoikeudessa. Vahvistetun sovinnon kumoamisesta ei hovioikeudessa ole ollut kysymys, kun B oli muutosvaatimuksessaan nimenomaisesti ilmoittanut tyytyvänsä sovinnon vahvistamiseen käräjäoikeuden vahvistamilta osin. Osapuolten jo pitkään noudattaman tapaamisoikeutta koskevan sovinnon kumoaminen hovioikeudessa kaikilta osin on A:n valituksessaan kertomalla tavalla tullut osapuolille yllätyksenä. Katson, että hovioikeus on ylittänyt oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 1 §:ssä säädetyn tutkimisvaltansa kumotessaan käräjäoikeuden päätöksen. Sillä seikalla, että B on vastatessaan A:n valitukseen Korkeimmassa oikeudessa muuttanut mielensä ja hyväksynyt käräjäoikeuden ratkaisun kumoamisen kaikilta osin, ei ole hovioikeuden tutkimisvaltaa laajentavaa merkitystä.

Kumoan hovioikeuden päätöksen, hylkään pyynnön tuomioistuinsovittelun aloittamisesta hovioikeudessa tai sen jatkamisesta käräjäoikeudessa ja jätän asian käräjäoikeuden päätöksen varaan.

Käräjäoikeuden menettelyn arviointi

Äänestyksen lopputulokseen nähden olen velvollinen vielä lausumaan käräjäoikeuden menettelyn oikeellisuudesta. Käräjäoikeudessa on ollut kysymys tuomioistuinsovittelusta. Sovitteluistunnon päätyttyä sovittelija on toimittanut osapuolille sovitteluistunnossa käytyjen keskustelujen perusteella laatimansa sopimusluonnoksen ja halunnut varmistua siitä, vastaako se osapuolten kantoja. Osapuolet ovat tällöin ilmoittaneet, että sopimusluonnos vastaa heidän tarkoitustaan lukuun ottamatta koulujen syys- ja talvilomien aikaista lapsen oikeutta tavata isäänsä. Tältä osin B on vaatinut laajempaa tapaamisoikeutta.

Totean, että kaupallisten ja varallisuusoikeudellisten sopimusten syntymistä arvioitaessa sopimuksen katsotaan vakiintuneen tulkintatavan mukaisesti syntyneen vasta, kun osapuolet ovat päässeet yhteisymmärrykseen kaikista sopimuksen yksityiskohdista. Tällaista sopimusta ei siten ole syntynyt eikä sitä voida vahvistaa tuomioistuimessa siinä tapauksessa, että riitaiset kysymykset ovat joltain osin jääneet ratkaisematta. Tästä sekä siitä, että toinen osapuoli oli peruuttanut suostumuksensa sovitteluun ennen sen päättymistä, on ollut kysymys ratkaisussa KKO 2018:55.

Tässä tapauksessa on kysymys lapsen oikeudesta tavata isäänsä. Sopimusta lapsen tapaamisoikeudesta eivät osapuolet voi tehdä ilman viranomaisten myötävaikutusta. Lapsen huoltolain (190/2019) 10 §:n 4 momentin mukaisesti asia, joka koskee lapsen oikeutta tavata vanhempaansa, on ratkaistava vanhempien sopimalla tavalla, jos vanhemmat tai toinen heistä ovat lapsensa huoltajia eikä ole aihetta olettaa, että tämä ratkaisu olisi vastoin lapsen etua. Tätä säännöstä on oikeuskäytännössä vakiintuneesti tulkittu niin, että tuomioistuimen riita-asiassa antamassa ratkaisussa noudatetaan vanhempien sopimia lapsen tapaamisoikeutta koskevia ja lapsen edun mukaisia yksityiskohtaisia ehtoja, vaikka tapaamisoikeuden laajuudesta ei kaikilta osin olisikaan päästy sopimukseen. Näissä tapauksissa tuomioistuimen ratkaistavaksi tapaamisoikeus on jäänyt vain siltä osin kuin kysymys tapaamisoikeudesta on jäänyt riitaiseksi.

Katson, että käräjäoikeus on myös tuomioistuinsovittelussa käsiteltävänä olleessa asiassa voinut vahvistaa vanhempien saavuttaman sovinnon lapsensa oikeudesta tavata isäänsä asianosaisten sopimalla tavalla, vaikka tapaamisoikeuden laajuus koulujen syys- ja talviloma-aikojen osalta on jäänyt riitaiseksi. B ei ollut peruuttanut suostumustaan sovitteluun ennen kuin sovinto vahvistettiin ja hän on tältä osin pitänyt sopimusta saavutetun sovinnon mukaisena. Kun asia on ollut käräjäoikeudessa vireillä vain tuomioistuinsovitteluna, on asian käsittely tapaamisoikeuden osalta päättynyt sovinnon vahvistamiseen. Lapsen tapaamisoikeutta koskeva asia on riita-asiana saatettavissa käräjäoikeuden ratkaistavaksi riitaiseksi jääneiltä osin. Lapsen edun vastaisena pidän sitä, että tapaamisoikeutta koskeva sovinto, jota osapuolet ovat ilmoittaneet noudattaneensa jo pitkään, kumottaisiin käsillä olevassa tapauksessa sillä seurauksella, että lapsi jäisi tässä vaiheessa ilman vahvistettua ja täytäntöönpanokelpoista oikeutta tavata isäänsä. B on käräjäoikeudessa ilmoittanut vahvistetun sopimuksen olevan tarkoituksensa mukainen, mutta hän on vain toivonut laajempaa tapaamisoikeutta. Käräjäoikeuden ratkaisu ei sovinnon vahvistamista koskevilta osin siten ole hänelle vastainen.