KKO:2025:53

Vastaaja oli kutsuttu käräjäoikeuden pääkäsittelyyn oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 11 §:n 1 momentin nojalla uhalla, että asia voidaan tutkia ja ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta ja että tällöin voidaan tuomita enintään kolmen kuukauden vankeusrangaistus. Vastaaja oli henkilökohtaisesti jäänyt pois pääkäsittelystä, mutta häntä oli siellä edustanut asiamies. Käräjäoikeus oli tuominnut vastaajan tämän syyksi luetuista rikoksista yhteiseen 3 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen katsoen, ettei vankeutta voinut kutsussa asetetun uhan vuoksi tuomita enempää. Hovioikeus katsoi, että asiassa ei ollut ollut edellytyksiä tutkia ja ratkaista asiaa vastaajan poissaolosta huolimatta, eikä vastaajaa olisi tullut kutsua pääkäsittelyyn tällaisella uhalla. Menettelyvirheen vuoksi hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja palautti asian käräjäoikeuteen.

Korkein oikeus katsoi, ettei vastaajaa olisi tullut kutsua pääkäsittelyyn edellä selostetulla uhalla. Kun vastaajaa edusti pääkäsittelyssä asiamies, eikä vastaajan henkilökohtaiselle kuulemiselle ollut tarvetta, kyse ei ollut rikosoikeudenkäyntilain 8 luvun 11 §:n 1 momentissa tarkoitetusta poissaolokäsittelystä. Näin ollen estettä asian tutkimiselle ja ratkaisemiselle käräjäoikeuden pääkäsittelyssä ei ollut. Hovioikeuden asian palauttamista koskeva ratkaisu kumottiin ja asia palautettiin hovioikeuteen.

ROL 8 luku 3 §
ROL 8 luku 11 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pohjois-Savon käräjäoikeuden tuomio 31.1.2023 nro 23/104162 ja Itä-Suomen hovioikeuden päätös 13.7.2023 nro 23/128206 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Katriina Mikkanen ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Eero Antikainen, Sisko Heimonen ja Tiina Kiviranta.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Syyttäjä vaati ensimmäisessä haastehakemuksessaan A:lle rangaistusta petoksesta. Syytteen teonkuvauksen mukaan A oli hankkiakseen itselle tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttänyt asianomistajia ruohonleikkurien vuokraamista koskeneessa asiassa ja aiheuttanut näille 9 500 euron suuruisen taloudellisen vahingon. Syyttäjä vaati, että A tuomitaan tästä teosta enintään kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen.

2. Myöhemmässä haastehakemuksessaan syyttäjä vaati A:lle rangaistusta kahdesta törkeästä rattijuopumuksesta sekä kahdesta kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta. Tämän syytteen teonkuvauksen mukaan A oli ajo-oikeudetta kuljettanut henkilöautoa liikenteessä nautittuaan alkoholia niin, että ajon jälkeen ensimmäisellä kerralla hänen verensä alkoholipitoisuus oli 2,91 promillea ja toisella kerralla alkoholia oli ollut 1,12 milligrammaa litrassa uloshengitysilmaa. Syyttäjä vaati A:lle näistä teoista vankeutta enintään kuusi kuukautta ja että määrättäessä rangaistusta törkeistä rattijuopumuksista tulisi soveltaa koventamisperustetta.

3. Käräjäoikeus oli kutsunut A:n pääkäsittelyyn, jossa kumpaakin syytettä oli tarkoitus käsitellä, uhalla, että asia voidaan tutkia ja ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta. Kutsussa oli todettu, että A:n jäädessä pois pääkäsittelystä voidaan rangaistukseksi tuomita sakkorangaistus tai enintään kolmen kuukauden vankeusrangaistus. A oli jäänyt henkilökohtaisesti pois pääkäsittelystä, mutta häntä oli siellä edustanut asiamiehenä hänelle määrätty oikeudenkäyntiavustaja. A oli ennakkoon antamansa kirjallisen vastauksen mukaisesti tunnustanut syyllistyneensä liikennerikoksiin ja petokseen, mutta kiistänyt aiheuttaneensa petoksella syytteen teonkuvauksen määräistä vahinkoa. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi syytteen mukaiset rikokset siten, että petoksella oli aiheutettu syytteen teonkuvauksessa mainittua pienempi vahinko. Käräjäoikeus on tuominnut A:n yhteiseen kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus on perustellut rangaistuksen mittaamista muun ohella sillä, että A oli kutsuttu istuntoon uhalla, että hänelle voidaan poissa ollessa tuomita enintään kolmen kuukauden vankeusrangaistus.

4. Syyttäjän valitettua rangaistusseuraamuksesta hovioikeus on vakiintunut rangaistuskäytäntö ja syyttäjän haastehakemuksissaan esittämä seuraamuskannanotto huomioon ottaen katsonut, ettei käräjäoikeuden olisi tullut tutkia ja ratkaista asiaa A:n poissaolosta huolimatta eikä A:ta olisi saanut kutsua pääkäsittelyyn sellaisella uhalla. Hovioikeus on tämän vuoksi kumonnut käräjäoikeuden tuomion sekä omasta aloitteestaan palauttanut asian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Kysymyksenasettelu

5. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen johdosta kysymys hovioikeuden menettelyn oikeellisuudesta, kun käräjäoikeuden tuomio on menettelyvirheen perusteella kumottu ja asia palautettu käräjäoikeuden käsiteltäväksi.

Vastaajan kutsuminen käräjäoikeuden pääkäsittelyyn

Arvioinnin oikeudelliset lähtökohdat

6. Hovioikeuden palauttamisratkaisun arvioimiseksi on ensin arvioitava, oliko A voitu kutsua käräjäoikeuden pääkäsittelyyn uhalla, että asia voidaan tutkia ja ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta.

7. Asianosaisen läsnäolosta rikosasian pääkäsittelyssä säädetään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikos-oikeudenkäyntilaki) 8 luvussa. Sen 1 §:n 1 momentin mukaan asianosainen määrätään saapumaan käräjäoikeudessa pidettävään pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti sakon uhalla, jollei katsota, ettei hänen henkilökohtainen läsnäolonsa asian selvittämiseksi ole tarpeen.

8. Luvun 3 §:n 1 momentin mukaan vastaajaa ei voida tuomita rangaistukseen, ellei häntä ole henkilökohtaisesti kuultu tai häntä ole edustanut oikeudenkäyntiasiamies pääkäsittelyssä. Pykälän 2 momentin mukaan vastaajan on kuitenkin oltava henkilökohtaisesti käräjäoikeuden tai hovioikeuden pääkäsittelyssä läsnä siltä osin kuin tuomioistuin katsoo hänen läsnäolonsa asian selvittämiseksi tai muusta syystä tarpeelliseksi.

9. Luvun 11 §:ssä säädetään niin sanotusta poissaolokäsittelystä. Pykälän 1 momentin mukaan sen estämättä, mitä 3 §:ssä säädetään, asia voidaan tutkia ja ratkaista vastaajan poissaolosta huolimatta, jos hänen läsnäolonsa asian selvittämiseksi ei ole tarpeen ja hänet on sellaisella uhalla kutsuttu tuomioistuimeen. Tällöin voidaan tuomita enintään kolmen kuukauden vankeusrangaistus.

10. Rikosoikeudenkäyntilakia koskevan hallituksen esityksen mukaan vastaajan henkilökohtaisella läsnäololla rikosasian selvittämisessä on korostettu merkitys ja vastaaja velvoitetaan pääsäännön mukaan saapumaan pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti. Asia voidaan kuitenkin tutkia ja ratkaista vastaa-jaa oikeudenkäynnin aikana kuulematta silloin, kun käsiteltävänä olevasta rikoksesta on vakiintunut normaalirangaistus ja kun asiassa ratkaistavat muutkin kysymykset ovat sellaisia, että vastaajan läsnäolo ja kannanotot eivät juurikaan vaikuta siihen, miten tuomioistuin voi asian ratkaista. Tuomioistuimen tulisi jokaisessa rikosasiassa erikseen harkita se, milloin vastaaja voidaan kutsua nyt puheena olevalla niin sanotulla poissaolouhalla. (HE 82/1995 vp s. 114–115.)

11. Vastaajan velvollisuutta olla henkilökohtaisesti läsnä pääkäsittelyssä on sittemmin vuoden 2019 lainmuutoksella lievennetty (HE 200/2017 vp s. 22 ja 46). Lakivaliokunta on painottanut, että tuomioistuimen tulee läsnäolovelvoitetta koskevassa harkinnassaan huolellisesti ottaa huomioon oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset (LaVM 2/2018 vp s. 7–8).

12. Käräjäoikeuden on siis pääkäsittelykutsua laatiessaan käytettävissään olevan aineiston perusteella harkittava, edellyttääkö asian selvittäminen vastaajan henkilökohtaista läsnäoloa vai onko vastaaja kutsuttavissa pääkäsittelyyn rikosoikeudenkäyntilain 8 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla itse tai asiamiehen edustamana taikka 11 §:n tai 12 §:n nojalla ratkaisun uhalla.

13. Arvioitaessa sitä, voidaanko vastaaja kutsua luvun 11 tai 12 §:n mukaisesti ratkaisun uhalla, on otettava huomioon muun muassa rikosasian laatu, vastaajan kannanotto rikosepäilyyn ja asiassa esitettävä todistelu sekä se, onko vastaaja nimetty kuultavaksi todistelutarkoituksessa. Poissa-olokäsittelyn edellyttämä selvitysaste on saavutettavissa lähinnä suhteellisen yksinkertaisissa rikosasioissa. Lisäksi on harkittava tuomioistuimen edellytykset arvioida seuraamuskysymystä eli esimerkiksi sitä, onko tapauksessa rangaistuksen mittaamiseen tai lajinvalintaan liittyviä erityisiä olosuhteita ja mitkä ovat vastaajan mahdollisuudet ennakoida seuraamus (KKO 2022:34, kohta 11). Tuomioistuimen on poissaolokäsittelyn edellytyksiä harkitessaan arvioitava myös, pysyykö asiassa todennäköisesti tuomittava seuraamus vastaajalle poissaolouhkaisessa kutsussa mainitun enimmäisrangaistuksen puitteissa.

Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa

14. Käsillä olevassa tapauksessa syytteessä tarkoitetut rikokset ovat laadultaan yksinkertaisia ja niiden rangaistuskäytäntö vakiintunutta. Kukaan asianosaisista ei ole nimennyt A:ta kuultavaksi asian selvittämiseksi. A on esitutkinnassa ja ennen pääkäsittelyä antamassaan kirjallisessa vastauksessa tunnustanut teonkuvausten mukaiset menettelyt. Edellä lausutut seikat huomioon ottaen käräjäoikeus on voinut arvioida, että A:n henkilökohtainen läsnäolo ei ole ollut tarpeen asian selvittämiseksi.

15. Kutsussa asetettavaa uhkaa arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon se, millainen rangaistusseuraamus rikoksista tulisi tuomittavaksi. Tässä tapauksessa syyttäjä on haastehakemusten seuraamuskannanotoissa esittänyt toisessa enintään kolmen kuukauden ja toisessa enintään kuuden kuukauden vankeusrangaistusten tuomitsemista. Korkein oikeus toteaa, että rikoksista edellä kohdissa 1–2 selostetut, haastehakemuksista ilmenevät seikat, syyttäjän seuraamuskannanotto sekä vakiintunut rangaistuskäytäntö huomioon ottaen asiassa odotettavissa oleva konkreettisesti tuomittava seuraamus ei ole ollut arvioitavissa enintään rikosoikeudenkäyntilain 8 luvun 11 §:n 1 momentin mukaisen 3 kuukauden enimmäisrangaistukseksi. Asiassa ei näin ollen ole ollut sen selvitetystä tilasta huolimatta edellytyksiä kutsua A:ta pääkäsittelyyn uhalla, että asia voidaan tutkia ja ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta.

16. Asiassa on seuraavaksi harkittava, mikä merkitys virheellisellä kutsulla on ollut asian tutkimisen ja ratkaisemisen kannalta.

Asian tutkiminen ja ratkaiseminen käräjäoikeuden pääkäsittelyssä

Oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat

17. A:ta on käräjäoikeuden pääkäsittelyssä edustanut asiamies. Käräjäoikeus on tuominnut A:n 3 kuukauden vankeusrangaistukseen viitaten kutsussa mainittuun enimmäisrangaistukseen.

18. Vastaajan kutsuminen oikeudenkäyntiin poissaolouhkaisesti ei merkitse sitä, että hänellä ei olisi halutessaan oikeus osallistua asian käsittelyyn henkilökohtaisesti tai asiamiehen edustamana. Vastaajan poissaololla on vakiintuneesti tulkittu tarkoitettavan sitä, että vastaaja ei ole henkilökohtaisesti läsnä pääkäsittelyssä, eikä häntä edusta pääkäsittelyssä asiamies (esim. KKO 2022:79 kohdat 15–16). Jos vastaajalla kutsun mukaan on oikeus jäädä pääkäsittelystä pois mutta hän lähettää asiamiehensä oikeuteen, hänen ei edellä todetusti katsota jääneen pois asian käsittelystä. Asian käsittelyssä otetaan tällöin huomioon vastaajan asiamiehen päämiehensä puolesta esittämät seikat ja todistelu. (KKO 2022:34, kohta 20.)

19. Vastaajan puolustautumismahdollisuuksien kannalta sillä, mitä kutsussa on poissaolon seurauksista lausuttu, on luonnollisesti suuri merkitys. Selvää on myös, että poissaolouhkaista kutsua tulee käyttää vain niissä tilanteissa, joissa asian käsittelylle on tosiasiassa edellytykset myös vastaajan jäädessä pois istuntokäsittelystä.

Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa

20. A:lle on kutsussa käräjäoikeuden pääkäsittelyyn ilmoitettu, että hän voi halutessaan saapua istuntoon vastaamaan vaatimuksiin, mutta se ei ole kuitenkaan välttämätöntä, sillä asia voidaan tutkia ja ratkaista poissaolosta huolimatta. Kutsussa on edelleen ilmoitettu, että asiassa voidaan tällöin tuomita rangaistukseksi sakkorangaistus tai enintään kolmen kuukauden vankeusrangaistus.

21. Korkein oikeus toteaa, että tällaisen kutsun saanut ja sen mukaista poissaolomahdollisuutta käyttävä rikosasian vastaaja voi perustellusti olettaa, että asiassa tuomittava rangaistus ei tule ylittämään kutsussa mainittua kolmen kuukauden vankeusrangaistusta. Mikäli vastaaja jää itse pois pääkäsittelystä, mutta häntä edustaa pääkäsittelyssä asiamies, voidaan lähtökohtana kuitenkin pitää, että vastaaja saa asiamieheltään tiedon siitä, että tällöin asiassa voidaan tuomita myös kolmen kuukauden vankeusrangaistusta ankarampi rangaistus, koska kysymys ei ole rikosoikeudenkäyntilain 8 luvun 11 §:n 1 momentissa tarkoitetusta poissaolokäsittelystä.

22. Vastauksessaan Korkeimmalle oikeudelle syyttäjä on todennut vaatineensa käräjäoikeuden pääkäsittelyssä A:n tuomitsemista yhteiseen 7 kuukauden vankeusrangaistukseen. Pääkäsittelyn pöytäkirjaan ei ole kirjattu eikä asiassa ole muutoinkaan ilmennyt käräjäoikeudessa käydyn keskustelua siitä, mikä merkitys yhtäältä vastaajalle toimitetulla poissaolouhkaisella kutsulla ja toisaalta tämän asiamiehen läsnäololla on ollut asian käsittelyn ja mahdollisesti tuomittavan rangaistuksen kannalta. Käsillä olleissa olosuhteissa asianmukainen prosessinjohto olisi edellyttänyt tällaista keskustelua.

23. Asiassa ei ole kuitenkaan pääkäsittelyn kuluessakaan ilmenneiden seikkojen perusteella ollut tarpeen kuulla A:ta henkilökohtaisesti asian selvittämiseksi tai muustakaan syystä. Käräjäoikeuden pääkäsittelyssä A on asiamiehensä edustamana voinut lausua tuomittavasta seuraamuksesta. Korkein oikeus katsoo, että vastaajan puolustautumismahdollisuuksien toteutumisen kannalta asia on ollut virheellisestä kutsutavasta huolimatta käsiteltävissä rikosoikeudenkäyntilain 8 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla luvun 11 §:n 1 momentissa säädetyn enimmäisrangaistuksen rajoittamatta seuraamusharkintaa.

Hovioikeuden menettelyn arviointi

24. Asiassa on edellä käsiteltyä taustaa vasten vielä ratkaistava se, onko hovioikeuden ratkaisu asian palauttamisesta käräjäoikeuteen ollut perusteltu.

25. Jutun palauttamisen edellytyksistä ei ole laissa säännöksiä. Palauttaminen sekä sitä koskevat oikeusohjeet perustuvat oikeuskäytäntöön ja oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin. Jutun palauttamista koskevassa arvioinnissa voi jutun tarkoituksenmukaista käsittelyä koskevalla harkinnalla olla tilanteen mukaan merkitystä (KKO 2012:80, kohta 6).

26. Korkein oikeus on edellä hovioikeuden tavoin katsonut, että käräjäoikeus on menetellyt virheellisesti kutsuessaan A:n pääkäsittelyyn rikosoikeudenkäyntilain 8 luvun 11 §:n nojalla poissaolouhkaisesti. A:n kutsumisessa tapahtunut virhe on kuitenkin tosiasiassa korjaantunut, kun A:ta on edustanut asiamies pääkäsittelyssä, eikä kyse ole ollut poissaolokäsittelystä. Asian tutkimiselle ja ratkaisemiselle käräjäoikeudessa ei siten ole ollut hovioikeuden palauttamisratkaisun perusteeksi esitettyä estettä.

27. Vaikka käräjäoikeuden virheellinen kutsu on käräjäoikeuden ratkaisun perusteluiden perusteella mitä ilmeisimmin vaikuttanut rangaistuksen määräämiseen, Korkein oikeus katsoo, ettei oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen ole tässä tapauksessa edellyttänyt jutun palauttamista käräjäoikeuteen, vaan syyttäjän rangaistuksen korottamista koskeva vaatimus on ollut hovioikeuden ratkaistavissa. Hovioikeuden päätös käräjäoikeuden tuomion kumoamisesta ja asian palauttamisesta on näin ollen kumottava.

Asian jatkokäsittely

28. A on valituksessaan vaatinut, että asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan. Syyttäjä on kuitenkin valittanut käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen ja vaatinut rangaistuksen korottamista. Oikeusastejärjestys huomioon ottaen syyttäjän muutoksenhaun käsittelyä on jatkettava hovioikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan Itä-Suomen hovioikeuteen, jonka tulee huomioon ottaen palauttamisen syy omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Kirsti Uusitalo, Juha Mäkelä, Pasi Pölönen ja Heli Melander. Esittelijä Silja Leino.