KKO:2025:52
A oli aikaisemmin tuomittu 1 vuoden 11 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. A:n syyksi luettiin rikokset, jotka oli tehty ennen ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista ja joista hänelle olisi tuomittava yhteinen 6 kuukauden vankeusrangaistus.
Korkein oikeus katsoi, että A:n kokonaisrikollisuuden vakavuus edellytti vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Aikaisemman tuomion rikoslain 7 luvun 6 §:ssä tarkoitettu kohtuullistava vaikutus huomioon ottaen A tuomittiin 80 päivän vankeusrangaistukseen. Ks. KKO:2001:37
RL 6 luku 9 § 1 mom
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Pohjois-Savon käräjäoikeuden tuomio 7.9.2022 nro 22/134082 ja Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 6.7.2023 nro 23/127493 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.
Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomarit Joona Ålander, Adelina Komulainen ja Jaana Tikkunen ja hovioikeudessa hovioikeudenneuvokset Seppo Isometsä ja Eeva Kaisa Kääriäinen sekä asessori Ulla-Riitta Paso.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla rangaistuksen määräämisen osalta.
A vaati valituksessaan, että rangaistusta alennetaan ja se lievennetään sakkorangaistukseksi tai ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi.
Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian tausta
1. A:n syyksi on luettu 1.1.–7.6.2021 tehty ampuma-aserikos ja 1.4.–7.6.2021 tehty huumausainerikos. Ampuma-aserikoksen osalta A:n on katsottu ampuma-aselain vastaisesti luvattomasti pitäneen hallussaan toimintakuntoista ja luvanvaraista taskuaseena pidettävää .38 kaliiperin revolveria ja yhteensä 333 kappaletta patruunoita. Huumausainerikoksen osalta A:n on katsottu laittomasti pitäneen hallussaan noin 2 grammaa marihuanaa ja 24,5 grammaa amfetamiinia, josta 23,2 grammaa on ollut pitoisuudeltaan 24-prosenttista. A:n on katsottu hankkineen huumausaineen osin edelleenmyyntitarkoituksessa.
2. Käräjäoikeus on katsonut, että oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetusta huumausainerikoksesta ja ampuma-aserikoksesta olisi yhteinen 8 kuukauden vankeusrangaistus. A oli ennen käräjäoikeuden tässä asiassa antamaa tuomiota tuomittu Päijät-Hämeen käräjäoikeuden 18.3.2022 antamalla tuomiolla 1.1.2018–7.6.2021 tehdystä törkeästä rahanpesusta 1 vuoden 11 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus on katsonut, että mainittu tuomio muodostaa esteen vankeusrangaistuksen tuomitsemiselle ehdollisena. Kun nyt kysymyksessä olevat teot olisi voitu käsitellä yhdessä mainitulla tuomiolla A:n syyksi luetun teon kanssa, käräjäoikeus on ottanut tuomion rangaistusta alentavana huomioon ja tuominnut A:n 80 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
3. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Kysymyksenasettelu
4. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen perusteella kysymys rangaistuksen mittaamisesta ja rangaistuslajin valinnasta. Erityisesti kysymys on siitä, muodostaako A:lle nyt kysymyksessä olevien tekojen jälkeen tuomittu ehdoton vankeusrangaistus esteen vankeusrangaistuksen tuomitsemiselle ehdollisena.
Rangaistuksen mittaaminen
5. Rangaistuksen määräämistä koskevat yleiset periaatteet ilmenevät rikoslain 6 luvun 3 ja 4 §:stä. Yhteistä rangaistusta mitattaessa rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.
6. A:n syyksi luetuista rikoksista ankarimmin rangaistava on huumausainerikos, joka on otettava yhteisen rangaistuksen mittaamisen lähtökohdaksi. Rikoslain 50 luvun 1 §:n mukaisesti huumausainerikoksesta tuomitaan sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.
7. A on pitänyt hallussaan 24,5 grammaa amfetamiinia, josta 23,2 grammaa on ollut vahvuudeltaan keskimääräistä, ja noin 2 grammaa marihuanaa. A:n on katsottu hankkineen huumausaineet osin edelleenmyyntitarkoituksessa. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen seuraamus A:n syyksi luetusta huumausainerikoksesta olisi 5 kuukautta vankeutta.
8. Ampuma-aserikoksesta tuomitaan rikoslain 41 luvun 1 §:n mukaan sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Tilastojen perusteella ampuma-aserikoksista tuomitaan yleisimmin sakkoja tai päivissä mitattavia vankeusrangaistuksia.
9. A on ampuma-aselain vastaisesti pitänyt hallussaan taskuaseena pidettävää revolveria ja yhteensä 333 patruunaa. Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi luettu ampuma-aserikos korottaa yhteistä rangaistusta kuukaudella.
10. Edellä mainituilla perusteilla A olisi tuomittava nyt syyksi luetuista rikoksista yhteiseen 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.
Rangaistuslajin valinta ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä
11. Rangaistuslajin valinnassa on noudatettava rikoslain 6 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan rangaistuksen mittaamisessa vaikuttavien perusteiden ohella, mitä luvun 9–12 §:ssä säädetään.
12. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista.
13. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin sanamuodon mukaan alle kahden vuoden vankeusrangaistuksissa lähtökohtana on rangaistuksen ehdollisuus, elleivät säännöksessä mainitut seikat edellytä rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että mitä lähempänä rangaistus on kahta vuotta vankeutta, sitä painavampia perusteita tarvitaan, jotta rangaistus voidaan tuomita ehdollisena. Yleensä ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitseminen ensikertalaiselle tulee kysymykseen vasta yli vuoden pituisissa rangaistuksissa. Ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välinen rangaistuslajin valinta on kuitenkin kokonaisharkintaa. (KKO 2020:48, kohta 17 ja siinä viitatut ratkaisut.)
14. Ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välisessä lajivalinnassa keskeisiä arvioitavia seikkoja ovat rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys ja tekijän aikaisempi rikollisuus. Rikoslain 6 luvun 9 §:n säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä ilmenee, että aikaisemmalla rikollisuudella tarkoitetaan niitä rikoksia, joista tekijä on tuomittu rangaistukseen ennen kuin hän syyllistyy tuomittavana olevaan uuteen rikokseen. Jos samaan konkurrenssiryhmään kuuluvista eri rikoksista tuomitaan rangaistukseen kahdessa eri oikeudenkäynnissä, ensimmäisessä oikeudenkäynnissä käsiteltyjä rikoksia ei voida pitää syytetyn aikaisempana rikollisuutena, vaan ehdollisen vankeusrangaistuksen mahdollisuus määräytyy rikosten vakavuuden ja tekijän syyllisyyden perusteella. (HE 44/2002 vp s. 205.)
15. Rangaistuksen määräämistä koskevilla rikoslain säännöksillä on yleisesti pyritty siihen, ettei rikosten ilmitulon ajankohta ja rangaistusten tuomitseminen eri oikeudenkäynneissä vaikuta rangaistustasoon. Seuraamusharkinnan tulee tapahtua tekokokonaisuuksien pohjalta, eikä rangaistuksen laatu ja määrä tai kokonaisrangaistus saisi riippua siitä, onko rikokset käsitelty yhdessä vai useammassa oikeudenkäynnissä, jos ne periaatteessa olisi kaikki voitu käsitellä yhdessä. (Esim. KKO 2021:61, kohta 7 ja siinä viitattu ratkaisu.)
16. Korkein oikeus on ehdollista vankeusrangaistusta koskevassa ratkaisussaan KKO 2001:37 katsonut yhtenäisrangaistuksen periaatteista johtuvan, että seuraamusharkinnassa tuli ottaa huomioon kaikki ne teot, joista yhteisen rangaistuksen tuomitseminen olisi ollut mahdollista. Rangaistuslajin valinta oli ratkaistava siltä pohjalta, olisiko kaikista rikoksista määrättävä yhteinen vankeusrangaistus ollut ehdoton vai ehdollinen.
17. Ratkaisussa KKO 2001:37 oli sovellettavana aikaisemmin voimassa ollut ehdollisesta rangaistuksesta annettu laki, jonka 1 §:n 2 momentin mukaan vankeusrangaistus voitiin määrätä ehdolliseksi, jollei yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaatinut rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Mainittu laki kumottiin 1.9.2001, jolloin voimaan tulleen rikoslain 2 b luvun 1 § (520/2001) sisälsi nykyisin voimassa olevaa rikoslain 6 luvun 9 §:ää sisällöltään vastaavan säännöksen ehdollisesta vankeudesta. Lainmuutoksen esitöistä ilmenee, että lakiin kirjattiin tuolloin täsmällisemmin aikaisemmassa oikeuskäytännössä sovelletut rangaistuksen lajivalintaperusteet (ks. HE 177/2000 vp s. 11–12 ja LaVM 8/2001 vp s. 4).
18. Korkein oikeus katsoo, ettei edellä mainitun lainmuutoksen yhteydessä ole ollut tarkoitus muuttaa ratkaisusta KKO 2001:37 ilmenevää rangaistusharkinnan lähtökohtaa. Tätä tukee myös voimassa olevan säännöksen esitöissä lausuttu siitä, että tuomitun rikollisuus konkurrenssitilanteissa saattaa muodostua niin vakavaksi, että hänet on myöhemmässä oikeudenkäynnissä tuomittava ehdottomaan vankeusrangaistukseen (HE 44/2002 vp s. 205–206).
19. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että arvioitaessa ehdollisen vankeusrangaistuksen edellytyksiä rikosten vakavuuden osalta huomioon on otettava vastaajan kokonaisrikollisuus myös sellaisten aikaisemmin syyksi luettujen rikosten osalta, jotka olisi voitu käsitellä samassa oikeudenkäynnissä.
Rangaistuslajin valinta tässä asiassa
20. A:n syyksi luettujen huumausainerikoksen ja ampuma-aserikoksen vakavuus ja niistä ilmenevä tekijän syyllisyys eivät yksin edellytä ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitsemista. Ehdollisen vankeuden puolesta puhuu myös nyt tuomittavan vankeusrangaistuksen pituus.
21. Päijät-Hämeen käräjäoikeus on 18.3.2022 antamallaan tuomiolla tuominnut A:n 1.1.2018–7.6.2021 tehdystä törkeästä rahanpesusta 1 vuoden 11 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Itä-Suomen hovioikeus ei ole tuomiollaan 31.5.2024 muuttanut käräjäoikeuden tuomiota tältä osin. Käräjäoikeuden tuomio on annettu vasta sen jälkeen, kun A oli syyllistynyt nyt kysymyksessä oleviin tekoihin. Käräjäoikeuden tuomiossa syyksi luettua rikosta ei siten voida pitää rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentissa tarkoitettuna A:n aikaisempana rikollisuutena.
22. Nyt kysymyksessä olevat rikokset olisi voitu käsitellä samassa yhteydessä käräjäoikeuden mainitulla tuomiolla syyksi luetun törkeän rahanpesun kanssa. Yhteistä rangaistusta ei olisi tällöin voitu määrätä ehdolliseksi huomioon ottaen A:lle käräjäoikeuden tuomiossa tuomitun ja tässä asiassa tuomittavan rangaistuksen pituudet. Korkein oikeus katsoo yhdenvertaisuusperiaate huomioon ottaen, että ehdollisen vankeuden tuomitseminen tällaisessa tilanteessa voisi tulla kysymykseen vain poikkeuksellisesti.
23. Korkein oikeus katsoo, että ehdollista vankeutta puoltavista seikoista huolimatta A:n kokonaisrikollisuuden vakavuus edellyttää vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana.
Johtopäätös
24. A olisi tuomittava hänen syykseen nyt luetuista rikoksista 6 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Rangaistusta alentavana on rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla otettava huomioon Itä-Suomen hovioikeuden 31.5.2024 (Päijät-Hämeen käräjäoikeuden 18.3.2022) antamassa tuomiossa tuomittu ehdoton vankeusrangaistus. Korkein oikeus katsoo, ettei hovioikeuden tuomitsemaa 80 päivän vankeusrangaistusta ole aihetta muuttaa.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Mika Huovila, Juha Mäkelä, Tuija Turpeinen ja Pasi Pölönen. Esittelijä Laura Stenberg.