KKO:2025:47

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 10.2.2023 nro 23/106050

Käräjäoikeus luki A:n syyksi 1.1.2003–22.11.2020 tehdyt eläinsuojelurikoksen ja törkeän eläinsuojelurikoksen täyttävän rikoksen sekä terveysrikoksen, 1.1.2003–28.2.2020 tehdyn ympäristön turmelemisen, 1.5.2010–22.11.2020 tehdyn rekisterimerkintärikoksen ja 1.11.2019–27.11.2020 tehdyn veropetoksen.

Käräjäoikeus katsoi eläinsuojelurikoksen ja törkeän eläinsuojelurikoksen käsittävän rikoksen osalta selvitetyksi, että A oli tahallaan tai ainakin törkeästä huolimattomuudesta pahoinpitelemällä tai muuten lain vastaisesti kohdellut eläimiä tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa aiheuttaen. A oli lopettanut yli 2 000 lammasta ja kaksi nautaa viiltämällä niiden kaulat auki ilman, että eläimiä oli tainnutettu lainkaan tai ainakaan lain edellyttämällä tavalla. Ilman tainnutusta tehtävä verenlasku aiheutti eläimelle erittäin suurta kipua, tuskaa ja kärsimystä, eikä eläin menettänyt välittömästi tajuntaansa viillon jälkeen, vaan kuoli lopulta verenhukkaan. Lisäksi A oli välillä kuljettaessaan pientä määrää eläviä lampaita ajoneuvossa tai peräkärryssä sitonut niiden jalat kuljetuksen ajaksi. Lampaiden lopettamisen osalta käräjäoikeus katsoi A:n tehneen eläinsuojelurikoksen erityisen raa’alla ja julmalla tavalla. Rikoksen kohteena oli ollut huomattavan suuri määrä eläimiä. Ottaen huomioon, että A oli tavoitellut teurastustoiminnallaan taloudellista hyötyä ja tiennyt käyttämänsä lopetustavan edistävän lihan markkinointia, rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Terveysrikoksen osalta käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli tahallaan tai ainakin törkeästä huolimattomuudesta käsitellyt, kuljettanut, pitänyt myynnissä, välittänyt ja luovuttanut lampaan, vuohen ja naudan lihaa siten, että teko oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle ja terveydelle. A oli hankkinut 2 143–2 198 lammasta, neljä nautaa, 25 kalkkunaa ja kolme vuohta. Naudat, kalkkunat ja vuohet sekä lampaista 1 783–1 838 A oli ostanut teurastaakseen ne ja myydäkseen tai muuten luovuttaakseen niistä saatavaa lihaa. Teurastuksen yhteydessä A oli paloitellut eläinten ruhot ja pakannut lihat muovipusseihin, banaanilaatikoihin tai muihin vastaaviin pakkauksiin ja sen jälkeen kuljettanut lihat ilman kylmäkuljetuslaitteistoa ostajille ja myynyt tai muuten luovuttanut lihat elintarvikkeina käytettäviksi. A oli laiminlyönyt teurastaa eläimet niin, ettei niistä saatavien elintarvikkeiden hyvä hygieeninen laatu vaarannu, ja laiminlyönyt käsitellä, säilyttää ja kuljettaa elintarvikkeita niin, ettei niiden hyvä hygieeninen laatu vaarannu. Teurastukseen käytetyt tilat, kontaktimateriaalit, työtavat ja työvälineet eivät olleet täyttäneet elintarvikelainsäädännön vaatimuksia. A oli lisäksi laiminlyönyt varmistua siitä, että eläimet olivat terveydentilaltaan sellaisia, että niistä saatavien elintarvikkeiden hyvä hygieeninen laatu voidaan turvata ja että liha on laissa edellytetyin tavoin tarkastettua. Vielä A oli laiminlyönyt huolehtia välittämiensä elintarvikkeiden jäljitettävyydestä. A:n menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan sen, että erilaisia taudinaiheuttajia oli päässyt siirtymään elintarvikkeeksi tarkoitettuun lihaan ja lisääntymään siinä ja että ihmisten terveyden kannalta riskialttiita sivutuotteita oli päätynyt elintarvikekäyttöön.

Ympäristön turmelemisen osalta käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli tahallaan tai ainakin törkeästä huolimattomuudesta lain vastaisesti saattanut ympäristöön teurasjätteitä. A oli hylännyt maastoon tai muuten lain vastaisella tai hallitsemattomaksi katsottavalla tavalla hävittänyt teurasjätteitä suuresta määrästä lampaita. Teurasjätteet olisi eläimistä saatavina sivutuotteina tullut hävittää polttolaitoksessa. A:n menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista ja vaaraa ihmisten terveydelle ja se oli aiheuttanut roskaantumista.

Rekisterimerkintärikoksen osalta käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli aiheuttaakseen oikeudellisesti merkityksellisen virheen Ruokaviraston pitämään lammas- ja vuohirekisteriin saanut lampaiden myyjät ilmoittamaan rekisteriin virheellisiä tietoja siitä, kenelle nämä olivat myyneet lampaita. A oli ilmoittanut myyjille lampaiden ostajan tilatunnukseksi B:n tilatunnuksen, vaikka B ei ollut ollut lampaiden ostaja eikä A:lla ainakaan vuoden 2015 jälkeen ollut ollut B:n lupaa käyttää tilatunnusta. Ilmoituksista oli aiheutunut eläinrekisteriin oikeudellisesti merkityksellinen virhe 1 978 lampaan osalta.

Veropetoksen osalta käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli tahallaan ottanut säilytettäväksi levittämistarkoituksessa ulkomailta muiden toimesta tulliselvittämättä ja tullille ilmoittamatta tuodut 250 kartonkia eli 50 000 kappaletta savukkeita. A oli pitänyt savukkeita väliaikaisen verottomuuden järjestelmän ulkopuolella hallussaan tarkoituksenaan saattaa ne kulutukseen ja jättänyt savukkeet verotuksessa ilmoittamatta. A oli siten veron välttämistarkoituksessa laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla oli merkitystä veron määräämiselle, aiheuttanut tupakkaveron määräämättä jättämisen vältetyn veron määrän ollessa 14 625 euroa.

Rangaistuksen mittaamisen osalta käräjäoikeus totesi eläinsuojelurikoksen ja törkeän eläinsuojelurikoksen käsittävän rikoksen olevan A:n syyksi luetuista teoista vakavin. Törkeää eläinsuojelurikosta koskevan lainkohdan voimaantulon 1.3.2011 jälkeen A oli lopettanut yli 1 500 lammasta raa’alla ja julmalla tavalla, eli selvästi suurin osa A:n menettelystä oli tapahtunut lainmuutoksen jälkeen. Tekoaika oli ollut hyvin pitkä ja eläinten määrä huomattavan suuri. A oli tietoisesti lopettanut ja teurastanut eläimet tavalla, joka oli aiheuttanut niille huomattavaa tuskaa ja kärsimystä, ja tehnyt tämän taloudellista hyötyä tavoitellen. Tekoa voitiin pitää hyvin vahingollisena ja A:n syyllisyyttä erittäin suurena. Yksin tästä rikoksesta olisi tullut käräjäoikeuden arvion mukaan tuomita 2 vuoden vankeusrangaistus. Myös A:n syyksi luettu terveysrikos oli ollut lajissaan vakava, ja siitä olisi yksistään tehtynä tullut tuomita 4 kuukauden vankeusrangaistus. A oli pitkällä ajalla myynyt ja luovuttanut erittäin suuren määrän lihaa täysin piittaamatta elintarvikehygieniasta ja sitä koskevasta lainsäädännöstä.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n hänen syykseen luetuista rikoksista oikeudenmukaiseksi katsomaansa yhteiseen 2 vuoden 3 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Ulf Brunberg.

Vaasan hovioikeuden tuomio 21.12.2023 nro 23/152758

A valitti hovioikeuteen vaatien, että rangaistusta alennetaan.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen rangaistuksen mittaamisen osalta ja totesi lisäksi, että törkeän eläinsuojelurikoksen kohteena oli ollut huomattavan suuri määrä eläimiä ja kyse oli ollut erittäin pitkästä tekoajasta. A oli tietoisesti valinnut eläinten teurastukseen lopetustavan, joka oli aiheuttanut eläimille tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaa. Nämä seikat lisäsivät rikoksen vahingollisuutta ja vaarallisuutta. Vaikka lopetustavalla oli ollut uskonnollisia perusteita, A:lla olisi ollut keinoja hankkia lihaa, joka oli teurastettu noudattaen erityistä uskonnollisista syistä hyväksyttyä teurastustapaa. Lainvastaiseen ja eläimille tuskalliseen lopetustapaan oli päädytty taloudellisista ja muista syistä, jotka eivät vähentäneet A:n syyllisyyttä.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden presidentti Sakari Laukkanen sekä hovioikeudenneuvokset Mika Kinnunen ja Sandra Wallin.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että rangaistusta alennetaan ja se lievennetään ehdolliseksi vankeudeksi.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on katsonut A:n syyllistyneen ajalla 1.1.2003–22.11.2020 tehtyihin eläinsuojelurikoksen ja törkeän eläinsuojelurikoksen täyttävään rikokseen sekä terveysrikokseen, ympäristön turmelemiseen ajalla 1.1.2003–28.2.2020, rekisterimerkintärikokseen ajalla 1.5.2010–22.11.2020 ja veropetokseen ajalla 1.11.2019–27.11.2020. Käräjäoikeus on tuominnut A:n hänen syykseen luetuista rikoksista yhteiseen 2 vuoden 3 kuukauden vankeusrangaistukseen. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

2. Eläinsuojelurikoksen ja törkeän eläinsuojelurikoksen käsittävässä teossa on ollut keskeisesti kysymys siitä, että A on teurastanut yli 2 000 lammasta ja muuta eläintä viiltämällä niiden kaulat auki ilman, että eläimiä oli tainnutettu lainkaan tai ainakaan lain edellyttämällä tavalla. Lampaiden lopettamisen osalta rikoksen on katsottu olleen erityisen raaka ja julma ja rikoksen kohteena olleen huomattavan suuri määrä eläimiä. A:n on lisäksi katsottu tavoitelleen toiminnallaan taloudellista hyötyä ja tienneen käyttämänsä lopetustavan edistävän lihan markkinointia, mitkä seikat huomioon ottaen tekoa on pidetty myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

3. Terveysrikos on liittynyt mainittuun eläinten teurastusta koskevaan menettelyyn ja koskenut sitä, että A on teurastaessaan eläimet laiminlyönyt noudattaa teurastukseen ja lihan käsittelyyn liittyviä elintarvikelainsäädännön määräyksiä. A on teurastuksen yhteydessä paloitellut eläinten ruhot, pakannut lihat muovipusseihin, banaanilaatikoihin tai vastaaviin pakkauksiin ja kuljettanut lihaa ostajille autossaan ilman kylmäkuljetuslaitteistoa. Teurastukseen käytetyt tilat ja välineet eivät ole täyttäneet toiminnan hygieenisyyteen liittyviä vaatimuksia, minkä lisäksi lihan alkuperä ei ole ollut jäljitettävissä. Ympäristön turmelemisessa on puolestaan ollut kyse siitä, että A on hylännyt maastoon tai muuten lainvastaisella tavalla hävittänyt teurasjätteitä suuresta määrästä lampaita. Rekisterimerkintärikokseen A on syyllistynyt saatuaan lampaiden myyjät merkitsemään Ruokaviraston pitämään lammas- ja vuohirekisteriin virheellisen tiedon lampaiden ostajasta.

4. Muihin A:n syyksi luettuihin tekoihin liittymättömässä veropetoksessa on ollut kyse ulkomailta tuotujen savukkeiden ilmoittamatta jättämisestä verotuksessa.

5. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen perusteella kysymys rangaistuksen määräämisestä.

Rangaistuksen määräämisen lähtökohdat

6. Kohdasta 1 ilmenevällä tavalla osassa kysymyksessä olevia rikoksia rikosten tekoaika on alkanut jo 1.1.2003. Tämän jälkeen rikoslain 6 luvun säännökset on uudistettu 1.1.2004 voimaan tulleella lailla. Ottaen huomioon, että valtaosa rikollisesta menettelystä on tehty 1.1.2004 jälkeen ja että säännösten sisällössä on vain vähäisiä eroja, aikaisemmin voimassa olleella sääntelyllä ei ole asiallista merkitystä tässä asiassa (ks. myös KKO 2007:38, kohta 15).

7. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistuskäytännön yhtenäisyyden huomioon ottamisella pyritään takaamaan yhdenvertaisuusperiaatteen toteutuminen myös rangaistuksen mittaamisessa. Rangaistuskäytännön yhtenäisyyteen pyrittäessä olennaista on verrata kysymyksessä olevaa tekoa muihin samankaltaisiin tekoihin ja ottaa huomioon niissä mitatut rangaistukset (KKO 2023:30, kohta 17 ja siinä viitatut ratkaisut).

8. Rangaistus on rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Arvioitavina ovat tällöin paitsi teosta aiheutuneet seuraukset myös se vahinko ja vaara, joiden teosta on ennalta arvioiden saatettu odottaa aiheutuvan. Vaaraa arvioidaan sekä seurausten todennäköisyyden että niiden laadun ja vakavuuden mukaan (HE 44/2002 vp s. 187). Tekijän syyllisyys puolestaan viittaa sekä teon vaikuttimiin että teon ilmentämään syyllisyyteen (KKO 2024:4, kohta 14).

9. Rangaistuksen mittaamisharkinnassa keskeisessä asemassa ovat tapauskohtaisiin olosuhteisiin perustuvan harkinnan ohella mittaamista ohjaavat ja muut Korkeimman oikeuden ratkaisut. Jos Korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä ei ole jonkin rikoksen osalta lainkaan tai jos se on niukkaa, huomiota voidaan kiinnittää myös rangaistuskäytäntöä kuvaaviin tilastollisiin tai muihin selvityksiin, mikäli niistä ilmenevää rangaistustasoa voidaan pitää rangaistuksen mittaamisperusteet huomioon ottaen oikeudenmukaisena. Se, että hyvin erilaiset rikokset voivat täyttää saman tunnusmerkistön, on otettava huomioon arvioitaessa yksittäistapauksessa rangaistuksen mittaamisharkinnassa tilastollisten selvitysten merkitystä. (KKO 2023:46, kohta 22 ja siinä viitatut ratkaisut.)

10. Yhteisen rangaistuksen mittaamisessa noudatetaan rikoslain 7 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan soveltuvin osin rikoslain 6 luvun säännöksiä. Yhteistä rangaistusta mitattaessa on pykälän 2 momentin mukaan lähtökohdaksi otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

Rangaistuksen mittaaminen eläinsuojelurikoksissa

11. Voimassa olevan rikoslain 17 luvun 14 §:n mukaan eläinsuojelurikoksesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi ja saman luvun 14 a §:n mukaan törkeästä eläinsuojelurikoksesta tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Törkeää eläinsuojelurikosta koskeva säännös on tullut voimaan 1.3.2011, jota ennen rikoslaissa oli säädetty vain voimassa olevaa rikoslain 17 luvun 14 §:ää asiallisesti vastaavasti perusmuotoisesta eläinsuojelurikoksesta.

12. Rangaistuksen mittaamisesta törkeästä eläinsuojelurikoksesta ei ole julkaistua Korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä. Tilastokeskuksen tietojen (Rangaistukset rikoksittain) mukaan vankeusrangaistusten mediaanipituudet törkeän eläinsuojelurikoksen ollessa päärikoksena ovat vuosina 2018–2023 olleet noin seitsemästä kahdeksaan kuukautta. Tilastoista ei ilmene tarkemmin, millaisista rikoksista on ollut kyse. Tuomittavana olleiden rikosten määrä on lisäksi ollut varsin vähäinen.

13. Rangaistuskäytäntöä kuvaavissa selvityksissä on todettu, että lähes puolessa törkeää eläinsuojelurikosta koskevista tapauksista vankeusrangaistus on ollut pituudeltaan neljästä kuuteen kuukautta ja lähes puolessa tapauksista seitsemästä kuukaudesta vuoteen. Vain vähäisessä osassa tapauksia tuomittu rangaistus on ollut yli vuoden. Mainittu rangaistustaso on koskenut sekä sellaisia rikoksia, joissa teko on kohdistunut yksittäisiin seuraeläimiin, että rikoksia, joissa kohteena on ollut suuri määrä tuotantoeläimiä.

14. Korkein oikeus toteaa, että törkeänä eläinsuojelurikoksena voi tulla arvioitavaksi ilmenemistavoiltaan ja moitittavuudeltaan hyvin erilaisia tekoja. Tyypillisinä törkeinä eläinsuojelurikoksina voidaan pitää yhtäältä yksittäiseen tai muutamaan seuraeläimeen kohdistuvaa erityisen raakaa tai julmaa väkivaltaa sisältävää tekoa (ks. esim. KKO 2023:86) tai toisaalta huomattavan suureen määrään seura- ja harrastuseläimiä tai tuotantoeläimiä kohdistuvaa pitkäkestoista riittävän hoidon ja ruokinnan laiminlyöntiä, jonka seurauksena eläimiä kuolee tai niitä joudutaan huonon kunnon vuoksi lopettamaan (ks. esim. KKO 2020:44).

15. Kuten edellä kohdassa 11 on todettu, sisällytettäessä eläinsuojelurikoksia koskevat säännökset rikoslakiin vuoden 1999 alussa voimaan tulleella lailla (563/1998) lakiin ei sisältynyt törkeää tekomuotoa koskevaa säännöstä. Törkeää eläinsuojelurikosta koskeva säännös lisättiin sittemmin rikoslain 17 lukuun 1.3.2011 voimaan tulleella lailla (14/2011). Uuden rangaistussäännöksen tarkoituksena oli korostaa törkeimpien tekojen moitittavuutta ja ohjata tuomitsemaan tällaisista teoista aikaisempaa ankarampia rangaistuksia (HE 97/2010 vp s. 10 ja 15). Vuoden 2024 alusta on tullut voimaan laki eläinten hyvinvoinnista (693/2023), jolla on kumottu eläinsuojelulaki (247/1996). Lainmuutoksen yhteydessä rikoslain 17 luvun 14 §:n viittaus eläinsuojelulakiin on muutettu viittaukseksi lakiin eläinten hyvinvoinnista. Uuden lain perusteluissa (HE 186/2022 vp s. 36–37) todetuin tavoin lailla on haluttu uudistaa eläinten hyvinvointia koskeva sääntely vastaamaan nyky-yhteiskunnassa vallitsevaa käsitystä eläinten asemasta ja suojelutarpeesta. Eläimen asema yhteiskunnassa on perustelujen mukaan muuttunut ja eläinten hyvä hyvinvointi, millä tarkoitetaan eläimen kokemusta sen omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilasta, koetaan entistä tärkeämmäksi. Korkein oikeus toteaa, että lakiuudistukset ilmentävät kehitystä, joka viime vuosikymmeninä on tapahtunut suhtautumisessa eläinten suojeluun (ks. KKO 2023:86, kohta 9).

16. Tekoaikana voimassa olleen eläinsuojelulain (247/1996) tarkoitus on sen 1 §:n mukaan ollut suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Lain peruslähtökohdan mukaan ihmisellä on moraalinen velvollisuus kunnioittaa kaikkia eläimiä ja ottaa huomioon niiden kyky muistaa ja tuntea kärsimystä (ks. HE 36/1995 vp s. 20). Lakia on sovellettu sen 2 §:n mukaan kaikkiin eläimiin ja siten myös tuotantoeläimiin. Eläinsuojelulakiin on sisältynyt säännöksiä myös eläinten lopetuksesta ja teurastuksessa noudatettavista menetelmistä, teurastajalta edellytetystä ammattitaidosta ja teurastuspaikkojen olosuhteista. Eläinten lopettamista ja teurastusta koskevilla kansallisilla säännöksillä on pantu täytäntöön neuvoston direktiivi eläinten suojelusta teurastus- tai lopettamishetkellä (93/119/ETY), joka on kumottu kaikissa jäsenvaltioissa 1.1.2013 alkaen sellaisenaan sovellettavalla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1099/2009 eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä (jäljempänä lopetusasetus).

17. Eläinsuojelulain 32 §:n 1 momentin (584/2013) mukaan eläin on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti sen lopetukseen soveltuvalla menetelmällä ja tekniikalla. Muiden kuin luonnonvaraisten eläinten ihmisravinnoksi teurastusta koskevan eläinsuojelulain 33 §:n (584/2013) mukaan eläin on asianmukaisesti tainnutettava tai lopetettava siihen soveltuvalla menetelmällä ennen verenlaskun aloittamista, jollei 33 b §:stä muuta johdu. Mainitun 33 b §:n (584/2013) mukaan vain sellainen uskonnollisista syistä noudatettava erityinen teurastustapa, jossa verenlasku aloitetaan samanaikaisesti eläimen tainnuttamisen kanssa, on sallittua. Pykälässä tarkoitettu teurastus on sallittua vain teurastamossa tarkastuseläinlääkärin läsnäollessa. Tekoajan alkupuolella voimassa olleisiin eläinsuojelulain 32 ja 33 §:iin (247/1996) ja eläinsuojeluasetukseen (396/1996) on sisältynyt vastaavat säännökset.

18. Lopetusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan eläimiä saa lopettaa vasta tainnuttamisen jälkeen noudattaen kohdassa tarkoitettuja tainnutusmenetelmiä. Tajuttomuuden ja tuntemiskyvyn menetyksen on säilyttävä eläimen kuolemaan saakka. Artiklan 4 kohdan mukaan 1 kohdan vaatimuksia ei sovelleta teurastettaessa eläimiä uskonnollisten rituaalien määrittämiä erityismenetelmiä käyttäen, edellyttäen, että teurastus tapahtuu teurastamossa.

19. Lopetusasetuksen 26 artiklassa mahdollistetaan kansallinen sääntely, joka sallii laajemman eläinten suojelun lopetuksen yhteydessä muun ohessa 4 artiklan 4 kohdan mukaisessa teurastuksessa. Suomessa eläinsuojelulain 33 b §:ää (584/2013) säädettäessä ehdotetun, voimassa ollutta sääntelyä vastanneen sääntelyn on todettu tarkoittavan lopetusasetusta laajempaa eläinten suojelua (HE 35/2013 vp s. 11–12). Uskonnollisista syistä tapahtuvaa eläinten teurastusta koskevilla erityisillä säännöksillä on pyritty sovittamaan yhteen uskonnonvapauden ja eläinten suojelun tavoitteet (ks. PeVL 106/2022 vp s. 2–4).

20. Euroopan unionin tuomioistuin on suuren jaoston tuomiossaan Centraal Israëlitisch Consistorie van België e.a. ym. (tuomio 17.12.2020, C-336/19, EU:C:2020:1031) tarkastellut kansallista sääntelyä, jolla oli poistettu lakiin aiemmin sisältynyt mahdollisuus uskonnolliseen rituaaliteurastukseen ilman edeltävää tainnutusta, ja sitä, onko tällainen sääntely ristiriidassa perusoikeuskirjassa turvatun uskonnonvapauden kanssa. Tuomioistuin on katsonut, ettei uskonnonvapaus ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa edellytetään rituaaliteurastuksenkin yhteydessä edeltävää peruutettavissa olevaa tainnutusta, joka ei aiheuta eläimen kuolemaa. Myöskään Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole katsonut tällaisen lainsäädännön loukkaavan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklan mukaista uskonnonvapautta (Executief van de Moslims van België ym. v. Belgia, 13.2.2024, kohta 123).

21. Korkein oikeus toteaa, että eläinsuojelurikoksia koskevien rangaistussäännösten tarkoituksena on suojella kaikkia eläimiä tarpeettomalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä. Rangaistusta mitattaessa keskeisessä asemassa on se, minkälaisesta säännösten vastaisesta eläinten kohtelusta kulloinkin on kysymys ja mikä on tällä tavoin rikoksen kohteena olleille eläimille aiheutetun kärsimyksen laatu ja määrä (ks. myös HE 97/2010 vp s. 10). Tämän lisäksi huomioon on otettava muun ohella teon kohteena olleiden eläinten lukumäärä sekä tekijän syyllisyyteen liittyvät seikat. Törkeää eläinsuojelurikosta koskevissa perusteluissa todetulla tavalla erityistä julmuutta voi osoittaa esimerkiksi tuotanto- tai lemmikkieläimen lopettaminen tai sen yrittäminen lainvastaisella tavalla, joka aiheuttaa eläimelle pitkittynyttä, suurta kärsimystä (HE 97/2010 vp s. 14).

Rangaistuksen mittaaminen tässä tapauksessa

22. A:n syyksi on luettu se, että hän on lopettanut yli 2 000 lammasta ja kaksi nautaa viiltämällä niiden kaulat auki ilman, että eläimiä on tainnutettu lainkaan tai ainakin ilman, että eläimet on tainnutettu lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Asiassa esitetyn Ruokaviraston asiantuntijalausunnon mukaan ilman tainnutusta tehtävä verenlasku aiheuttaa eläimelle äärimmäistä kipua, tuskaa ja kärsimystä. Kaulan viiltäminen tajuissaan olevalta eläimeltä ei aiheuta eläimelle tajuttomuutta, mutta se estää eläintä ääntelemästä. Lausunnon mukaan aika, jonka kuluttua lammas menettää tajuntansa ilman tainnutusta tehdyn verenlaskun jälkeen vaihtelee viillon tekotavan ja onnistumisen mukaan keskimäärin 14 sekunnista lähes viiteen minuuttiin riippuen siitä, onko viiltämisellä onnistuttu katkaisemaan kaikki valtimot ja laskimot. Naudalla tajunnan menetys kestää keskimäärin 75 sekuntia.

23. Ilman tainnutusta tehtävä eläimen teurastus aiheuttaa edellisessä kohdassa todetusti eläimelle erittäin suurta kipua ja kärsimystä. Kärsimys on toisaalta lyhytkestoista verrattuna esimerkiksi eläimen kuolemaan johtavaan nälkiintymiseen tai muuhun pitkäaikaiseen hoidotta jättämiseen.

24. Eläinsuojelulain ja lopetusasetuksen teurastusta ja eläinten tainnuttamista koskevilla yksityiskohtaisilla määräyksillä suojellaan erityisesti tuotantoeläimiä tarpeettomalta kärsimykseltä. A ei ole noudattanut näitä velvoitteita, vaan on tietoisesti lihaa myydäkseen valinnut eläimille tarpeetonta erittäin suurta kipua ja kärsimystä aiheuttavan, lainvastaisen teurastustavan. Korkein oikeus katsoo, että vaikka A:n menettelyn eläimille aiheuttama kipu ja kärsimys on ollut verrattain lyhytkestoista ja liittynyt eläinten teurastukseen, tämä ei eläimille aiheutuneen kivun laatu huomioon ottaen vähennä A:n teon vahingollisuutta tai menettelyn moitittavuutta.

25. A:n menettely on kestänyt lähes 18 vuotta eli huomattavan pitkän ajan. Teon kohteena on ollut yhteensä yli 2 000 eläintä, joista yli 1 500 on lopetettu lainvastaisella tavalla 1.3.2011 jälkeen eli sen jälkeen, kun törkeää eläinsuojelurikosta koskeva säännös on tullut voimaan. Eläimiä on ollut moninkertaisesti yli sen määrän, jota voidaan pitää törkeän eläinsuojelurikoksen tunnusmerkistössä tarkoitettuna huomattavan suurena määränä eläimiä. Kysymys on siten tarpeettoman kärsimyksen, kivun tai tuskan aiheuttamisesta hyvin suurelle määrälle eläimiä ja siten erittäin vakavasta teosta.

26. A on vedonnut siihen, että teon pääasiallisena motiivina oli ravinnon saaminen, minkä lisäksi teolla oli ollut uskonnollinen motiivi. A on viitannut lisäksi siihen, että monissa maissa eläinten teurastus oli sallittua tainnuttamattakin.

27. Korkein oikeus toteaa, että edellä mainittu lopetusasetus jättää Euroopan unionin jäsenvaltioille harkintavaltaa yhteensovittaa eläinten hyvinvointi ja uskonnonvapaus. Suomessa tätä harkintavaltaa on käytetty edellä selostetun mukaisesti siten, että uskonnollisistakaan syistä tapahtuva eläimen teurastus ilman verenlaskun aloittamisen kanssa samanaikaista tainnuttamista ei ole sallittua. Tähän nähden se, että ilman tainnuttamista tapahtuva teurastus uskonnollisista syistä on joissain muissa valtioissa sallittua, ei Suomessa voimassa olleeseen sääntelyyn nähden vähennä menettelyn moitittavuutta. Tässä arviossa Korkein oikeus ottaa huomioon ensinnäkin sen, että kohdasta 17 ilmenevästi uskonnollisiin syihin perustuvasta teurastustavasta on erikseen säädetty, jota tapaa ei ole tässä tapauksessa noudatettu. Menettely on ollut myös unionin lopetusasetuksen vastaista, sillä teurastus ei ole tapahtunut asianmukaisissa olosuhteissa teurastamossa.

28. A:n valitsema teurastustapa on perustunut uskonnollisiin syihin eikä A:n nimenomaisena tarkoituksena tai tietoisena pyrkimyksenä ole ollut eläinten kiduttaminen tai kärsimyksen aiheuttaminen niille. Toisaalta A on tietoisesti valinnut eläinten lopetukseen tavan, joka ei ole ollut sallittu ja on aiheuttanut eläimille erittäin suurta kipua ja kärsimystä. A on käräjäoikeuden toteamin tavoin tiennyt käyttämänsä teurastustavan edistävän lihan markkinointia ja hänen on katsottu tavoitelleen teollaan taloudellista hyötyä. Viimeksi mainitut seikat lisäävät A:n menettelyn moitittavuutta.

29. Ottaen erityisesti huomioon kysymyksessä oleva eläinten teurastuksessa noudatettu lainvastainen tapa, teon huomattavan pitkä kesto, teon kohteena olleiden eläinten huomattavan suuri määrä ja eläimille aiheutetun kivun ja kärsimyksen suuri määrä Korkein oikeus katsoo, että eläinsuojelurikoksen ja törkeän eläinsuojelurikoksen käsittävästä teosta tuomittavan rangaistuksen on tässä tapauksessa oltava merkittävästi keskimääräistä ankarampi. Rangaistuksen määrääminen on Korkeimman oikeuden arvioitavana vain A:n muutoksenhaun pohjalta. Rangaistusta on siten mahdollista arvioida vain siinä suhteessa, onko se liian ankara. Tämä sekä edellä todetut rangaistuksen mittaamisessa merkitykselliset seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden pelkästään tästä teosta harkitsemaa 2 vuoden vankeusrangaistusta ei ole aihetta alentaa.

30. A:n syyksi on lisäksi luettu terveysrikos, ympäristön turmeleminen ja rekisterimerkintärikos. A on teurastusten yhteydessä laiminlyönyt noudattaa myös elintarvike- ja ympäristölainsäädännön määräyksiä, ja hän on ilmoittanut virheellisiä tietoja lampaiden myyjille, mikä osoittaa hänen suhtautuneen teurastusta koskevaan sääntelyyn ilmeisen piittaamattomasti. Tämän ohella A:n syyksi on luettu myös veropetos. Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden tuomion siltäkin osin kuin näiden tekojen on katsottu korottavan yhteistä rangaistusta kolmella kuukaudella.

31. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:lle tuomitun yhteisen 2 vuoden 3 kuukauden vankeusrangaistuksen alentamiseen ei ole aihetta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kirsti Uusitalo, Timo Ojala, Pasi Pölönen, Kaarlo Hakamies ja Heli Melander. Esittelijä Elina Elo.