KKO:2025:4

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 9.3.2021 nro 21/110407

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 1.1.2017–8.8.2019 tahallaan säännösten taikka yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti käsitellyt, tuonut maahan, pitänyt hallussaan, varastoinut, kuljettanut, pitänyt myynnissä sekä yrityksensä julkisella internetsivustolla että liiketilassa, välittänyt tai luovuttanut ilokaasua (dityppioksidi) lukuisille henkilöille. Teko oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle.

A oli luovuttanut ilokaasua lukuisille yksityishenkilöille, vaikka oli ollut syytä epäillä, että sitä aiotaan hankkia ilmeisesti päihtymistarkoitukseen tai muutoin käyttää väärin siten, että käytöstä voi aiheutua erityistä vaaraa terveydelle. Hän ei ollut selvittänyt asiakkailtaan tuotteiden käyttötarkoitusta ja oli myös jättänyt varmistamatta, että ostajat ovat täysi-ikäisiä.

A oli toiminut X Oy:n ainoana hallituksen jäsenenä ja osakkeenomistajana ja Y Oy:n hallituksen jäsenenä sekä tosiasiallisesti yhtiöiden toiminnasta vastaavana henkilönä. Hän oli tilannut ja hankkinut sekä Suomesta että ulkomailta ilokaasukapseleita, tuonut maahan ulkomailta hankkimiaan ilokaasukapseleita ja järjestellyt ilokaasukapseleiden kuljetuksia. Yrityksellä oli ollut varastopalvelu Virossa, josta tuotteita oli tuotu Suomeen, sekä liiketila Suomessa, josta käsin toimintaa oli johdettu.

A oli käsitellyt ja pitänyt myynnissä ja näin saattanut yleisön saataville ilokaasukapseleita verkkosivustolla sekä luovuttanut yrityksen tiloihin saapuneille asiakkaille heidän tilauksensa ja postittanut verkkosivuston kautta tulleita tilauksia. Hän oli myös ohjeistanut ja palkannut työntekijöitä sekä sopinut näiden työajoista.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) oli lähettänyt yhtiöille selvityspyynnön koskien mahdollista ilokaasun myyntiä päihdekäyttöön sekä lopulta sakon uhalla kieltänyt yhtiöiltä ilokaasun myynnin. Kiellosta huolimatta A oli jatkanut menettelyään.

Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen menettelyllään terveysrikokseen.

Rangaistuksen määräämisen osalta käräjäoikeus totesi, että A oli ilokaasun päihdekäytön terveysvaaroista tietoisena ja valvovan viranomaisen kiellosta huolimatta jatkanut ilokaasun myymistä kuluttajille yli kahden ja puolen vuoden ajan liiketaloudellista voittoa tavoitellen. Menettely ei sen osoittaman syyllisyyden aste huomioon ottaen ollut sovitettavissa sakolla. Oikeudenmukaisena seuraamuksena käräjäoikeus piti neljän kuukauden pituista vankeusrangaistusta, joka voitiin tuomita ehdollisena.

Käräjäoikeus tuomitsi syytteessä tarkoitetussa toiminnassa käytetystä liiketilasta takavarikoidut 9 759 ilokaasukapselia valtiolle menetetyiksi. Käräjäoikeus katsoi, että rikoslain 10 luvun 4 ja 5 §:n mukaiset edellytykset ilokaasukapselien menetetyksi tuomitsemiseen olivat olemassa, jotta uusien vastaavien rikosten tekeminen estetään.

Lisäksi käräjäoikeus velvoitti A:n yhtiöiden edustajana poistamaan yleisön saatavilta ja hävittämään yhtiöiden käyttämältä internetsivustolta verkkoviestit, joissa markkinoidaan, kuvataan, esitellään sekä sallitaan asiakkaiden tilata ilokaasua sisältäviä tuotteita. Käräjäoikeus katsoi, että vaikka internetsivuston sisältämiä verkkoviestejä ei itsessään ollut todettu lainvastaisiksi, ne muodostuivat yhtiöiden ja niiden edustajien käsissä lainvastaisiksi, sillä A ei ollut Tukesin päätöksestä huolimatta pyrkinyt poissulkemaan ilokaasukapseleiden viihdekäyttöä varmistautumalla ostajien käyttötarkoituksesta. A ei ollut lopettanut ilokaasukapseleiden myymistä lainvastaisella tavalla eikä ollut pyrkinyt kohdentamaan myyntiään muille kuin päihdekäyttöä harjoittaville yksityishenkilöille.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Maritta Pakarinen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 23.3.2023 nro 23/112064

A ja yhtiöt valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus katsoi, että A oli menetellyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemalla tavalla.

Hovioikeus piti käräjäoikeuden A:lle tuomitsemaa rangaistusta rikoksen rangaistusasteikkoon ja laatuun nähden liian ankarana ja alensi rangaistuksen 60 päivään vankeutta. Ehdollisen vankeuden koeaika oli alkanut käräjäoikeuden tuomion antopäivästä ja päättyi 31.12.2022.

Takavarikoituja ilokaasukapseleita ei voitu hovioikeuden mukaan pitää rikoksen toteuttamista edistävinä välineinä, joten niitä ei voitu määrätä menetetyksi rikoslain 10 luvun 4 §:n nojalla.

Ilokaasukapseleiden hallussapito ei ollut rangaistavaa. Asiassa ei ollut ilmennyt perusteita pitää kaikkia takavarikoituja ilokaasutuotteita rikoksen kohteina. Niitä ei voitu myöskään pitää sinänsä terveydelle haitallisina taikka erityisen soveliaina rikoksen kohteeksi tai rikolliseen käyttöön. Näin ollen menettämisseuraamuksen tuomitsemiselle myöskään rikoslain 10 luvun 5 §:n nojalla ei ollut perusteita.

Lisäksi hovioikeus katsoi, että koska ilokaasun markkinointiin ja myyntiin liittyviä verkkoviestejä ei ollut todettu sisällöltään lainvastaisiksi, ei ollut perusteita määrätä niitä sananvapauslain 22 §:n 3 momentin nojalla hävitettäviksi ja poistettaviksi.

Hovioikeus hylkäsi menettämisseuraamusta ja verkkoviestien poistamista ja hävittämistä koskevat vaatimukset.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Ari Siltama ja Anniina Teronen sekä asessori Juhani Laine.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan syyttäjä vaati, että A:lle tuomittu rangaistus korotetaan neljäksi kuukaudeksi vankeutta. Lisäksi hän vaati, että menettämisseuraamusta sekä verkkoviestien poistamis- ja hävittämismääräystä koskevilta osin hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.

Vastauksessaan A ja yhtiöt vaativat, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A:n syyksi on luettu 1.1.2017 ja 8.8.2019 välisenä aikana tehty terveysrikos. A oli yrityksensä toiminnassa muun ohella markkinoinut ja myynyt ilokaasua sisältäviä tuotteita lukuisille henkilöille, vaikka oli ollut syytä epäillä, että niitä hankitaan ilmeisesti päihtymistarkoitukseen. Hän oli myös jättänyt varmistamatta, että ostajat ovat täysi-ikäisiä. Menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Suurin osa asiakkaista oli ollut yksityishenkilöitä. Osa heistä oli tilannut useita kertoja suuria määriä siten, että keskimääräinen kertaostos oli ollut 150 ilokaasukapselia. Ilokaasukapseleita oli myyty sekä yrityksen verkkosivuston kautta että yrityksen liiketilassa. Yrityksen pankkitilille oli tekoaikana tehty tilillepanoja yhteensä yli 636 000 euroa.

2. Käräjäoikeus on tuominnut A:n neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus on tuominnut yrityksen liiketilasta takavarikoidut ilokaasukapselit valtiolle menetetyiksi. Lisäksi käräjäoikeus on määrännyt A:n poistamaan yleisön saatavilta ja hävittämään yrityksen verkkosivustolla olevat ilokaasua sisältävien tuotteiden markkinointia ja myyntiä koskevat verkkoviestit.

3. Hovioikeus on alentanut A:lle tuomitun rangaistuksen 60 päivään vankeutta sekä hylännyt menettämisseuraamusta ja verkkoviestien poistamis- ja hävittämismääräystä koskevat vaatimukset.

4. Korkeimmassa oikeudessa on syyttäjän valituksesta kysymys siitä, onko A:lle tuomittua rangaistusta korotettava, sekä menettämisseuraamuksen tuomitsemisen ja verkkoviestien poistamis- ja hävittämismääräyksen antamisen edellytyksistä.

Rangaistuksen mittaaminen

Sovellettavat säännökset ja rangaistuksen mittaamisen lähtökohdat

5. Rikoslain 44 luvun 1 §:n mukaan terveysrikoksesta on tuomittava rangaistukseksi sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta.

6. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

7. Korkein oikeus on antanut aikaisemmin terveysrikosta koskevan ennakkopäätöksen KKO 2012:56. Siinä vastaajan on katsottu toimineen törkeän huolimattomasti ja syyllistyneen kahteen terveysrikokseen, kun vastaajan yhtiö oli myynyt bakteerin saastuttamaa porkkanaraastetta, minkä seurauksena sadat henkilöt olivat sairastuneet vatsatautiin. Vastaaja on tuomittu sakkorangaistukseen.

8. Mainitussa ratkaisussa on ollut kyse tuottamuksellisesta teosta, kun taas A:n menettely on ollut tahallista. Teon luonne on muutenkin olennaisesti poikennut nyt käsiteltävänä olevasta A:n menettelystä, joten ratkaisusta ei ole saatavissa tukea mittaamisharkintaan tässä asiassa.

9. Terveysrikoksen rangaistusasteikko on verraten kapea. Tilastollisen aineiston perusteella terveysrikoksesta tuomitaan tyypillisesti sakkoa (Tilastokeskus: Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset). Toisaalta on otettava huomioon, että rangaistussäännös kattaa rikoksen vahingollisuuden ja vaarallisuuden sekä tekijän syyllisyyden kannalta hyvin erilaisia tekotapoja.

10. Kun syyttäjä ei ole hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon, asiassa ei voida A:n vahingoksi poiketa käräjäoikeuden tuomitsemasta rangaistuksesta.

Rangaistuksen mittaaminen tässä asiassa

11. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan ilokaasu (dityppioksidi, typpioksiduuli) on lyhytvaikutteinen, hengittämällä otettava nukutus- ja kivunlievitysaine. Se laskee välittömästi hengittämisen jälkeen tajunnan tasoa, mistä seuraa uneliaisuutta, huimausta, pahoinvointia, koordinaatiokyvyn heikkenemistä ja joskus aistiharhoja. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunto 8.8.2014.)

12. Ilokaasua päihtymistarkoitukseen käytettäessä useamman ilokaasukapselin nopea peräkkäinen hengittäminen voi aiheuttaa lyhytkestoisen tajuttomuuden ja tukehtumisvaaran, kun sisäänhengitysilmassa ei ole happea. Lisäksi ilokaasun käytön on todettu aiheuttavan vitamiininpuutostiloja, jotka voivat johtaa neurologisiin oireisiin, sekä luuytimen toiminnan lamaantumista, mikä aiheuttaa haittaa muun ohella veren muodostukselle. (Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean lausunto 24.5.2013.) Selvityksen mukaan tiedossa on myös ilokaasun päihdekäyttöön liittyviä kuolemantapauksia. Erityisesti päihteiden sekakäytön aiheuttama hengityslama tai oksentelu voi lisätä tukehtumisen vaaraa. (Duodecim 2013:129:1517–9.)

13. A:n on selvitetty yrityksensä toiminnassa myyneen yli kahden ja puolen vuoden aikana ilokaasua sisältäneitä tuotteita suuria määriä pääosin yksityishenkilöille päihtymistarkoitukseen. Suuri osa asiakkaista on asioinut yrityksen verkkosivustolla useammin kuin kerran. Ilokaasukapseleita on myyty suurina pakkauskokoina ja satojen kapseleiden kertatoimituserinä. Tarkkoja myyntimääriä ei ole selvitetty, mutta tilillepanoja on tekoaikana tullut yrityksen tilille yli 636 000 euroa, mistä voidaan päätellä, että liiketoiminta on ollut varsin laajaa. Vaikka verkkosivustolla on ollut maininta, että tuotteita ei toimiteta viihdekäyttöön eikä alaikäisille, yrityksellä ei ole ollut asiakasrekisteriä tai muutakaan menettelyä, jolla tämä olisi yritetty estää.

14. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on valvonnassaan havainnut, että yrityksen verkkosivustolla on ollut viitteitä ilokaasun myynnistä päihdekäyttöön. Se on pyytänyt asiasta selvitystä jo vuonna 2013 ja tämän jälkeen uudelleen vuonna 2017. Tukes on antanut yritykselle tietoa kemikaalilainsäädännön ilokaasun myynnille asettamista rajoituksista sekä ilokaasun päihdekäyttöön liittyvistä terveysriskeistä. Lopulta Tukes on 17.11.2017 antamallaan päätöksellä sakon uhalla kieltänyt yritystä myymästä ilokaasua tai muutoin luovuttamasta sitä vähittäismyynnissä. Ilokaasun vähittäismyyntiä on jatkettu muuttumattomasti kiellosta huolimatta.

15. Korkein oikeus toteaa, että terveysrikossäännöksellä suojellaan ihmisten henkeä ja terveyttä. Tähän nähden mittaamisharkinnassa korostuvat ilokaasun potentiaalinen vaarallisuus sekä toiminnan laatu ja laajuus, jotka ilmentävät rikoksen vaarallisuutta ja vahingollisuutta.

16. Ilokaasun väärinkäyttöön liittyy edellä kuvattuja potentiaalisesti vakaviakin terveysriskejä. A on toiminut tahallisesti näistä terveysriskeistä tietoisena ja taloudellista hyötyä tavoitellen. Verkkosivuston välityksin ja liiketilassa tapahtunut myynti on ollut ammattimaista ja pitkäkestoista ja se on suuntautunut laajalle ostajakunnalle. A on jatkanut ilokaasun myyntiä päihdekäyttöön valvontaviranomaisen kiellosta välittämättä, mikä osoittaa selvää välinpitämättömyyttä ilokaasun päihdekäytöstä ostajille aiheutuvista terveysriskeistä. Lisäksi menettelyn moitittavuutta korostaa se, että ilokaasukapseleita on myyty päihtymistarkoitukseen varmistamatta ostajien ikää, jolloin niiden päätyminen myös alaikäisille on ollut mahdollista. Ilokaasukapseleita on käytetty päihtymistarkoituksessa niiden myyntiin tarkoitetussa liiketilassa ja sen lähistöllä.

17. Nämä seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden A:lle tuomitsema rangaistus on liian lievä ja se on korotettava käräjäoikeuden tuomitsemaksi neljän kuukauden pituiseksi vankeusrangaistukseksi.

Menettämisseuraamus

18. Syyttäjä on vaatinut, että syytteessä tarkoitetussa toiminnassa käytetystä liiketilasta takavarikoidut ilokaasukapselit tuomitaan valtiolle menetetyiksi. Korkein oikeus katsoo, että menettämisseuraamuksen tuomitsemisen edellytyksiä on asiassa arvioitava ensisijaisesti rikoslain 10 luvun 5 §:n perusteella.

19. Rikoslain 10 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan rikoksella tuotettu, valmistettu tai aikaansaatu taikka rikoksen kohteena ollut esine tai omaisuus voidaan tuomita kokonaan tai osaksi menetetyksi, jos menettämisseuraamus on tarpeen muun ohella esineen tai omaisuuden terveydelle tai ympäristölle haitallisten ominaisuuksien vuoksi (1 kohta) tai uusien rikosten ehkäisemiseksi, ja esine on erityisen sovelias rikoksen kohteeksi tai rikolliseen käyttöön (2 kohta).

20. A on syyllistynyt liiketoiminnassaan tahalliseen terveysrikokseen. Asiassa on selvitetty, että ilokaasukapseleiden laajamittainen vähittäismyynti päihdekäyttöön on ollut A:n yrityksen pääasiallinen liiketoiminnan muoto. Vaikka ilokaasua on mahdollista pitää kaupan laillisestikin esimerkiksi elintarvikekäyttöön, A:n yrityksen toiminnassa ilokaasukapseleiden maahantuonnin, hallussapidon ja myynnin on osoitettu liittyneen terveysrikoksen tunnusmerkistön täyttävään menettelyyn. Näin ollen takavarikoidut ilokaasukapselit ovat olleet A:n syyksi luetun terveysrikoksen kohteena rikoslain 10 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

21. Ilokaasun on osoitettu olevan terveydelle haitallista päihdekäytössä. A ei ole valvontaviranomaisen kehotuksista huolimatta järjestänyt toimintaansa niin, että väärinkäyttöä pyrittäisiin tehokkaasti estämään, vaan on jatkanut samanlaista liiketoimintaa valvontaviranomaisen uhkasakolla tehostamasta kiellosta huolimatta. Tähän nähden ei voida pitää uskottavana, että yrityksen liiketiloista takavarikoidut ilokaasukapselit myytäisiin yksinomaan lailliseen tarkoitukseen. Näin ollen ilokaasukapselit ovat A:n yrityksen hallussa erityisen soveliaita rikoksen kohteeksi tai rikolliseen käyttöön, ja menettämisseuraamus on tarpeen myös uusien rikosten ehkäisemiseksi.

22. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus katsoo, että rikoslain 10 luvun 5 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetyt menettämisseuraamuksen tuomitsemisen edellytykset täyttyvät.

Verkkoviestien poistamista ja hävittämistä koskeva vaatimus

Sovellettavat oikeusohjeet ja kysymyksenasettelu

23. Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain (sananvapauslaki) 22 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuin voi määrätä sisällöltään lainvastaiseksi todetun verkkoviestin poistettavaksi yleisön saatavilta ja hävitettäväksi. Lain 1 §:n 2 momentin mukaan sananvapauslakia sovellettaessa ei viestintään saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa.

24. Asiassa on siten ratkaistava, onko yrityksen verkkosivustolla julkaistuja ilokaasua sisältävien tuotteiden markkinointia ja myyntiä koskevia verkkoviestejä pidettävä sananvapauslain 22 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvastaisina. Mikäli näin katsotaan olevan, on lisäksi vielä arvioitava, onko sananvapauteen puuttuminen oikeasuhtaista.

Korkeimman oikeuden arviointi ja johtopäätökset

25. Ilokaasua sisältäviä tuotteita on mahdollista markkinoida ja myydä laillisesti esimerkiksi elintarvikekäyttöön. Tässä asiassa on kuitenkin edellä todetun mukaan kysymys tällaisten tuotteiden markkinoinnista ja myynnistä lainvastaisesti päihtymistarkoitukseen. Korkein oikeus katsoo, että tällaisessa tilanteessa ilokaasun myytävänä pitämistä koskevan verkkoviestin väitettyä lainvastaisuutta ei voida arvioida vain verkkoviestin sanamuodon perusteella. Sen ohella huomioon on otettava myös se, millaiseen toimintaan verkkoviesti tosiasiallisesti liittyy ja mitä siten voidaan pitää verkkoviestin tarkoitusta vastaavana sisältönä.

26. A:n yrityksen verkkosivustolla julkaistujen verkkoviestien sisältö on näennäisesti viitannut siihen, että ilokaasukapseleita markkinoitaisiin ja myytäisiin elintarvikekäyttöön. A:n on kuitenkin selvitetty tosiasiassa tahallaan markkinoineen ja myyneen verkkosivuston välityksellä ilokaasua sisältäneitä tuotteita päihtymistarkoitukseen terveysrikoksen tunnusmerkistön täyttävällä tavalla. Kun A:n syyksi luettu rangaistava menettely on pitänyt sisällään verkkosivuston välityksellä tapahtuvaa ilokaasukapseleiden markkinointia ja myyntiä, näitä koskevia verkkoviestejä on pidettävä sisällöltään lainvastaisina. Sananvapauslain 22 §:n 3 momentin mukaiset edellytykset verkkoviestien poistamista ja hävittämistä koskevan määräyksen antamiselle ovat siten olemassa.

27. Vielä on arvioitava, onko sananvapauteen puuttuminen oikeasuhtaista. Tätä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota yhtäältä siihen, minkä luonteisesta viestinnästä on kysymys, ja toisaalta siihen, millaisten etujen suojaamiseksi sananvapauteen puututaan.

28. Kysymyksessä olevat verkkoviestit ovat luonteeltaan puhtaasti kaupallista viestintää. Perustuslakivaliokunta on käytännössään vakiintuneesti katsonut, että sananvapauden suoja kattaa lähtökohtaisesti myös mainonnan ja markkinoinnin. Niihin voidaan kuitenkin kohdistaa pidemmälle meneviä rajoituksia kuin sananvapauden sisällöllisellä ydinalueella olisi mahdollista. (Esim. PeVL 40/2013 vp s. 2.)

29. Tässä asiassa viestintään puuttumisen tarkoituksena on ihmisten hengen ja terveyden suojelu. Puuttumista voidaan pitää välttämättömänä ottaen erityisesti huomioon A:n syyksi luetun menettelyn kesto ja laajuus sekä menettelyn jatkaminen valvontaviranomaisen kiellosta huolimatta.

30. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että määräämällä ilokaasukapseleiden markkinointia ja myyntiä koskevat verkkoviestit poistettaviksi yleisön saatavilta ja hävitettäviksi ei puututa viestintään enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:lle tuomittu rangaistus korotetaan neljäksi kuukaudeksi vankeutta. Vankeusrangaistus on ehdollinen hovioikeuden tuomiosta ilmenevin koeajoin.

Ilokaasukapseleita koskevan menettämisseuraamuksen sekä verkkoviestien poistamis- ja hävittämismääräyksen osalta hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Huovila, Tuomo Antila, Alice Guimaraes-Purokoski, Pasi Pölönen ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Pauliina Ratilainen.