KKO:2025:39

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte Keski-Suomen käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa rangaistusta A:lle ja B:lle neljästä törkeästä huumausainerikoksesta (syytekohdat 1, 3, 5 ja 8) sillä perusteella, että he olivat tuoneet maahan oksikodonia sisältäviä Oxycontin 80 mg -tabletteja, sekä C:lle muun ohella kolmesta törkeästä huumausainerikoksesta (syytekohdat 2, 4 ja 6) sillä perusteella, että C oli myynti- ja levitystarkoituksessa pitänyt hallussaan syytekohdissa 1, 3 ja 5 tarkoitettuja tabletteja sekä myynyt tabletteja eteenpäin.

Syytteen mukaan syytekohdissa 1–4 oli kussakin kysymys 900 tabletista eli yhteensä 72 grammasta oksikodonia, josta oli syytteen mukaan saatavissa käyttötavasta riippuen 1 200–2 700 käyttöannosta. Syytekohdissa 5, 6 ja 8 oli puolestaan kussakin kysymys 1 800 tabletista eli yhteensä 144 grammasta oksikodonia, josta oli syytteen mukaan saatavissa 2 400–5 400 käyttöannosta.

Käräjäoikeuden tuomio 13.6.2022 nro 22/124382

Käräjäoikeus katsoi vastaajien syyllistyneen niihin rikoksiin, joista syyttäjä oli vaatinut heille rangaistusta, ja luki A:n ja B:n syyksi syytekohdissa 1, 3, 5 ja 8 törkeät huumausainerikokset sekä C:n syyksi syytekohdissa 2, 4 ja 6 törkeät huumausainerikokset ja syytekohdassa 7 ampuma-aserikoksen.

Käräjäoikeus arvioi oksikodonin tyypilliseksi päihdekäyttöannokseksi suun kautta 20–40 mg sekä parenteraalisesti 10–20 mg ja katsoi syytteessä mainitut rikosoikeudellisesti merkitykselliset käyttöannosten määrät toteen näytetyksi. Käräjäoikeus totesi oksikodonin olevan erittäin vaarallinen huumausaine, joka on rinnastettavissa morfiiniin.

Käräjäoikeus otti yhteisen rangaistuksen mittaamisen pohjaksi kunkin vastaajan osalta sellaisen törkeän huumausainerikoksen, jossa oksikodonin määrä oli 144 grammaa, ja mittasi rangaistukseksi tältä osin 4 vuotta 6 kuukautta vankeutta.

Käräjäoikeus lisäsi muiden syyksi luettujen rikosten perusteella A:n ja B:n pohjarangaistukseen 3 vuotta sekä C:n pohjarangaistukseen 2 vuotta.

Käräjäoikeus alensi A:n ja B:n rangaistusta 6 kuukaudella ottaen huomioon heidän roolinsa kuriirina. Lisäksi käräjäoikeus alensi A:n rangaistusta 2 kuukaudella, koska hän oli edistänyt rikostensa selvittämistä. C:n rangaistusta käräjäoikeus alensi ottaen huomioon hänen lääkeriippuvuutensa ja kiputilansa.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n yhteiseen 6 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistukseen, B:n yhteiseen 7 vuoden vankeusrangaistukseen ja C:n yhteiseen 6 vuoden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Matti Kuuliala ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 23.1.2023 nro 23/102550

A ja B valittivat hovioikeuteen heille tuomituista rangaistuksista ja C syyksilukemisesta ja rangaistuksesta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden syyksilukemista.

Rangaistuksen mittaamisen osalta hovioikeus katsoi, että syytekohtien 5, 6 ja 8 oksikodonin määrä 144 grammaa oli rinnastettavissa noin 80 grammaan käyttövahvuista heroiinia tai noin 960 grammaan käyttövahvuista amfetamiinia. Tällä perusteella hovioikeus katsoi oikeudenmukaiseksi pohjarangaistukseksi noin 2 vuotta 8 kuukautta vankeutta.

Hovioikeus mittasi A:lle ja B:lle muut syyksi luetut rikokset huomioon ottaen yhteiseksi rangaistukseksi ennen lieventämisperusteiden huomioon ottamista 5 vuotta vankeutta. Hovioikeus alensi A:n ja B:n rangaistusta kuriiriaseman perusteella 1 vuodella sekä A:n rangaistusta lisäksi rikosten selvittämisen edistämisen perusteella 6 kuukaudella. Hovioikeus mittasi C:lle muut syyksi luetut rikokset huomioon ottaen yhteiseksi rangaistukseksi 4 vuotta vankeutta. Hovioikeuden mukaan asiassa ei ollut edellytyksiä lieventää rangaistusta C:n osalta.

Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että A:n rangaistus alennettiin 3 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta, B:n rangaistus 4 vuodeksi vankeutta ja C:n rangaistus 4 vuodeksi vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Harri Kurkinen, Jukka Mäkelä ja Sandra Wallin.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan syyttäjä vaati, että A:lle, B:lle ja C:lle tuomittuja rangaistuksia korotetaan.

Vastauksissaan A, B ja C vaativat, että valitus hylätään.

Välitoimi

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) sekä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (Fimea) antoivat Korkeimman oikeuden pyytämät lausunnot seikoista, joiden perusteella voidaan arvioida oksikodonin keskimääräistä väärinkäyttöannosta, sekä siitä, miten oksikodoni vertautuu muihin huumaaviin aineisiin.

Syyttäjä sekä A, B ja C antoivat lausuntojen johdosta lausu-mat.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Käräjäoikeus on lukenut A:n ja B:n syyksi syytekohdissa 1, 3, 5 ja 8 törkeät huumausainerikokset sillä perusteella, että he olivat tuoneet maahan neljänä eri kertana yhteensä 5 400 kappaletta oksikodonia sisältäviä Oxycontin 80 mg -tabletteja, sekä C:lle syytekohdissa 2, 4 ja 6 törkeät huumausainerikokset sillä perusteella, että C oli myynti- ja levitystarkoituksessa pitänyt hallussaan ja myynyt yhteensä 3 600 kappaletta edellä mainittuja tabletteja.

2. Hovioikeus on vastaajien valituksesta mainituista teoista rangaistusta määrätessään katsonut tableteista saatavien käyttöannosten määrää tarkemmin arvioimatta, että syytekohdissa 5, 6 ja 8 rikoksen kohteena ollut määrä 1 800 kappaletta Oxycontin 80 milligramman tabletteja (144 grammaa oksikodonia) voidaan rinnastaa noin 80 grammaan käyttövahvuista heroiinia tai noin 960 grammaan käyttövahvuista amfetamiinia. Hovioikeus on tällä perusteella yhteistä vankeusrangaistusta mitatessaan päätynyt syytekohdan 5 tai 8 ja syytekohdan 6 osalta 2 vuoden 8 kuukauden pohjarangaistukseen. Kun pohjarangaistuksiin on lisätty muut vastaajien syyksi luetut rikokset, yhteiseksi rangaistukseksi on saatu A:lle ja B:lle ennen lieventämisperusteiden huomioon ottamista noin 5 vuotta vankeutta ja C:lle 4 vuotta vankeutta. Hovioikeus on alentanut A:n ja B:n vankeusrangaistusta kuriiriaseman perusteella 1 vuodella sekä A:n osalta lisäksi rikosten selvittämisen edistämisen perusteella 6 kuukaudella. Hovioikeus on tuominnut yhteiseksi rangaistukseksi A:lle 3 vuotta 6 kuukautta vankeutta, B:lle 4 vuotta vankeutta ja C:lle 4 vuotta vankeutta.

Kysymyksenasettelu

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys A:lle, B:lle ja C:lle tuomittavien vankeusrangaistusten mittaamisesta. Muutoksenhakuasetelma huomioon ottaen Korkeimman oikeuden harkittavana on vain se, onko hovioikeuden tuomitsemia rangaistuksia korotettava.

Rangaistuksen mittaamisen lähtökohdat huumausainerikoksissa

4. Rikoslain 50 luvun 2 §:n mukaan törkeästä huumausainerikoksesta tuomitaan vankeutta vähintään yksi vuosi ja enintään kymmenen vuotta.

5. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

6. Huumausainerikoksissa rangaistuksen mittaamiseen vaikuttaa keskeisesti se, kuinka vaarallisesta huumausaineesta on kysymys ja kuinka suuri määrä huumausainetta teon kohteena on ollut. Huumausaineen määrän suuruutta mittaamisen kannalta arvioitaessa on merkitystä kyseisen huumausaineen tavanomaisella käyttöannoksella. Huumausainerikoksesta tuomittavan rangaistuksen ei kuitenkaan tule perustua yksin rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatuun ja määrään, vaan rangaistuksen mittaamisessa on otettava huomioon kaikki rikoslain 6 luvun 4 §:ssä mainitut seikat (esim. KKO 2024:32, kohta 6 ja siinä viitatut ratkaisut).

7. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä tavanomaisella huumausaineen käyttöannoksella on tarkoitettu lähtökohtaisesti sellaista kerta-annosta, jota voidaan pitää keskimääräisenä tai tyypillisenä kysymyksessä olevan huumausaineen käytössä. Käyttöannoksen suuruuteen voivat osaltaan merkittävästi vaikuttaa käyttäjälle tottumisen myötä syntyvä sietokyky sekä se tapa, jolla huumausainetta käytetään. Eri käyttötavoilla huumausaineen imeytyminen elimistöön ja aineen vaikutukset voivat olla hyvin erilaisia. Huumausaineen edelleen luovuttamisen käsittävissä teoissa edellä mainitut käyttäjään ja käyttötapaan liittyvät yksilölliset seikat eivät yleensä ole luovuttajan kontrolloitavissa. Pääsääntöisesti tällaisia käyttäjäkohtaisia eroja ei siten voida ottaa huomioon, vaan arvioinnin tulee perustua tavanomaisesti huumausainekäytössä toteutuvaan käyttöannokseen. (KKO 2024:32, kohta 7.)

8. Jos huumausaineen käytössä esiintyy yleisesti erilaisia käyttötapoja, on oikeuskäytännön mukaan syytä ottaa huomioon kaikki tällaiset käyttötavat. Mikäli jokin käyttötapa on tietylle huumausaineelle selvästi tyypillisin, voidaan tavanomainen käyttöannos arvioida sen perusteella. (KKO 2017:33, kohta 17 ja siinä viitattu oikeuskäytäntö.)

Oksikodoni huumausaineena

9. Asiassa on kysymys oksikodonista, joka on luokiteltavissa erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi. Rangaistustason määrittämiseksi on arvioitava oksikodonin vaarallisuutta ja verrattava sitä muihin huumausaineisiin.

10. THL:n ja Fimean Korkeimmalle oikeudelle antamista lausunnoista ilmenee, että oksikodoni on semisynteettinen opioidi, jonka yleisimmät väärinkäyttötavat ovat käyttö suun kautta nielemällä tabletti tai kapseli, käyttö nenän limakalvojen kautta polttamalla tai nuuskaamalla taikka käyttö suonen- tai lihaksensisäisesti. Opioidiriippuvuuden alkuvaiheessa on todennäköistä, että oksikodonia käytetään suun kautta, mutta riippuvuuden edetessä opioidiriippuvainen siirtyy usein suonensisäiseen käyttöön. Käyttöannoksiin vaikuttaa toleranssin lisäksi se, onko oksikodoni helposti vai vaikeasti liukenevassa muodossa ja onko kyseessä nopea- vai hidasvaikutteinen valmiste. Hitaasti vaikuttavalla, vaikeasti murskattavalla tai liukenevalla tabletilla käyttöannokset ovat suurempia kuin hyvin veteen liukenevalla valmisteella.

11. Edellä mainittujen lausuntojen mukaan päihdekäytössä oksikodoni, joka on keskushermostoa lamaava opioidi, vertautuu ominaisuuksiensa puolesta heroiiniin. Asiassa aiemmin esitetyn 12.7.2005 päivätyn asiantuntijalausunnon mukaan heroiinin on kuitenkin arvioitu olevan käytännössä oksikodonia vaarallisempaa, koska katukaupasta saatavien heroiinivalmisteiden pitoisuus ja puhtaus ovat ennakoimattomampia verrattuna lääkevalmisteisiin tai niistä valmistettuihin johdannaisvalmisteisiin. Lausuntojen perusteella amfetamiini, joka on keskushermostoa kiihottava psykostimulantti, vaikuttaa mekanismiltaan eri tavoin kuin opioidit, joten sen vertaaminen oksikodoniin on hyvin vaikeaa.

12. THL:n lausunnon mukaan oksikodonin käyttöannos riippuu annostelutavasta, käyttötiheydestä ja käyttäjän toleranssista. Opioideille kehittyy jatkuvassa käytössä toleranssi, minkä vuoksi vuorokausiannokset voivat kasvaa hyvinkin suuriksi. THL on tältä osin viitannut tutkimukseen, jonka yhteydessä oksikodoniriippuvaisten päihdekäyttäjien keskimääräiseksi oksikodoniannokseksi todettiin jopa 184 milligrammaa vuorokaudessa. THL on lausunnossaan katsonut, että oksikodonin päihdekäytössä tavanomaisena käyttöannoksena voidaan pitää suun kautta annosteltaessa 20–40 milligrammaa ja nenän limakalvojen kautta tai suonen- tai lihaksensisäisesti käytettynä 10–20 milligrammaa. Edelleen lausunnon mukaan 80 milligramman oksikodonitabletti sisältää todennäköisesti oksikodonia hitaasti vaikuttavassa depotmuodossa, jolloin yhdestä tabletista saadaan todennäköisesti kaksi käyttöannosta, jos oksikodoni käytetään suun kautta. Suonensisäistä käyttöä varten käyttöannoksia saadaan todennäköisesti neljä.

13. Fimean lausunnossa on todettu, että opioideihin kehittyy toistuvan annostelun seurauksena voimakasta toleranssia, jolloin annoskokoa joudutaan kasvattamaan käytön pitkittyessä. Päihdekäyttöannokset ovat opioidien käyttöön tottumattomilla henkilöillä pieniä, mutta pitkään käyttäneillä henkilöillä annokset voivat olla lopulta monikymmenkertaisia, mikä lisää myrkytyshaittojen ilmaantumista. Fimean lausunnon mukaan 80 milligramman oksikodonitabletista olisi saatavissa suun kautta käytettäessä neljä 20 milligramman tai kaksi 40 milligramman käyttöannosta. Suonensisäisessä käytössä tabletista liuotettuna olisi mahdollista saada kahdeksan 10 milligramman tai neljä 20 milligramman käyttöannosta. Nenän limakalvojen kautta otetun oksikodonin tarkka hyötyosuus ei ole tiedossa, mutta se asettuu suun kautta otetun ja suonen-sisäisesti otetun oksikodonin väliin.

14. Korkein oikeus toteaa edellä selostettujen asiantuntijalausuntojen perusteella, että oksikodoni on luokiteltavissa vaarallisuudeltaan lähes heroiinia vastaavaksi huumausaineeksi. THL:n ja Fimean lausuntojen perusteella oksikodonille on vaikea määritellä sellaista kerta-annosta, jota voidaan pitää keskimääräisenä tai tyypillisenä kysymyksessä olevan huumausaineen käytössä. Oksikodonin päihdekäyttöannokset vaihtelevat merkittävästi riippuen annostelutavasta, käyttötiheydestä ja käyttäjän toleranssista. Käyttöannokseen vaikuttaa lisäksi se, onko oksikodoni helposti vai vaikeasti liukenevassa muodossa sekä onko kyseessä nopea- vai hidasvaikutteinen valmiste. Korkein oikeus katsoo, että esitettyjen asiantuntijalausuntojen perusteella voidaan kuitenkin arvioida, että yhdestä syytteessä tarkoitetusta 80 milligramman hitaasti vaikuttavassa ja huonosti liukenevassa depotmuodossa olevasta Oxycontin-tabletista on ollut saatavissa päihdekäyttöön vähintään kaksi ja enimmillään kahdeksan tavanomaiseksi katsottavaa väärinkäyttöannosta.

Rangaistuksen mittaaminen tässä asiassa

15. Korkein oikeus toteaa, että mitattaessa rangaistusta vastaajien syyksi luetuista teoista rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetuksi yhteisen rangaistuksen mittaamisen lähtökohdaksi on otettava törkeä huumausainerikos, jonka kohteena on ollut 1 800 kappaletta 80 milligramman Oxycontin-tabletteja eli yhteensä 144 grammaa oksikodonia (A:n ja B:n osalta syytekohdan 5 sekä C:n osalta syytekohdan 6 törkeä huumausainerikos). Syyttäjä on syytteessään lähtenyt siitä, että tällaisesta tablettierästä on ollut saatavissa 2 400–5 400 käyttöannosta.

16. Korkein oikeus toteaa, että syyttäjän näkemystä tablettierästä saatavien käyttöannosten määrän vaihteluvälistä voidaan pitää asianmukaisena. Tämän ja edellä asiantuntijalausunnoissa todetun huomioon ottaen Korkein oikeus arvioi, että tällaisesta tablettierästä on ollut saatavissa, sen depotmuoto huomioon ottaen, ainakin 3 600 tavanomaista väärinkäyttöannosta, mitä voidaan pitää lähtökohtana verrattaessa kysymyksessä olevan huumausaineen määrää muita huumausaineita koskevaan rangaistuskäytäntöön.

17. Korkein oikeus katsoo asiantuntijalausuntojen perusteella, että mitattaessa rangaistusta oksikodonin osalta voidaan hakea johtoa heroiinia koskevasta rangaistuskäytännöstä. Korkein oikeus on heroiinin hallussapitoa koskevassa ennakkopäätöksessään KKO 2004:73 (kohta 5) katsonut vastaajalta takavarikoidun 1 540 gramman heroiinin määrän osalta vakiintuneen rangaistuskäytännön mukaiseksi rangaistukseksi vähintään seitsemän vuoden vankeusrangaistuksen. Muuntohuumetta U-47700 koskevassa ratkaisussa KKO 2020:87 (kohta 56) Korkein oikeus on katsonut, että 310 käyttöannosta kyseistä huumausainetta vastaa noin 15–30 gramman heroiinimäärää, jonka hallussapidosta olisi tullut tuomita noin vuoden pituinen vankeusrangaistus.

18. Korkein oikeus toteaa, että edellä kohdassa 16 lausuttu 3 600 käyttöannoksen määrä oksikodonia vastaa – kun heroiinin tavanomaiseksi käyttöannokseksi katsotaan 0,05–0,1 grammaa – vähintään 180 gramman heroiinimäärää. Korkein oikeus katsoo, että huumausaineen määrän perusteella sekä heroiinia koskeva rangaistuskäytäntö vertailukohtana huomioon ottaen oikeudenmukainen pohjarangaistus syytekohtien 5 ja 6 osalta olisi 3 vuoden 3 kuukauden vankeusrangaistus. Rangaistusta mitattaessa voidaan kuitenkin ottaa huomioon, että heroiini on käytännössä jonkin verran oksikodonia vaarallisempaa. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että yksin käsillä olevan aineen laadun ja määrän perusteella on pohjarangaistukseksi mitattava A:lle ja B:lle syytekohdan 5 sekä C:lle syytekohdan 6 osalta 3 vuoden vankeusrangaistus.

19. Syytekohtien 1–6 ja 8 teoilla on vahva keskinäinen yhteys. Tällaisessa tilanteessa aina uudesta rikoksesta johtuva kokonaisrangaistusta lisäävä vaikutus on vähäisempi verrattuna tilanteeseen, jossa rikoksilla ei olisi mitään keskinäistä yhteyttä. Rikosten keskinäinen yhteys on siten otettava huomioon rikoksista tuomittavaa yhteistä rangaistusta määrättäessä. Korkein oikeus katsoo, että syytekohdan 8 rangaistusta lisäävä vaikutus on noin 1 vuosi ja syytekohtien 1–4 kunkin vaikutus noin 6 kuukautta vankeutta käsittäen myös kohdan 7 ampuma-aserikoksesta tuomittavan rangaistuksen korottavan vaikutuksen.

20. Edellä lausutuin perustein Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus yksin huumausaineen laadun ja määrän perusteella olisi syytekohtien 1, 3, 5 ja 8 rikoksista A:lle ja B:lle 5 vuotta vankeutta sekä C:lle syytekohtien 2, 4 ja 6 rikoksista ja syytekohdan 7 ampuma-aserikoksesta 4 vuotta vankeutta.

21. Rangaistusta mitattaessa on otettava huumausaineen laadun ja määrän lisäksi huomioon myös muut mittaamiseen vaikuttavat tekijät. Tässä tapauksessa hovioikeus on katsonut, että A:lle ja B:lle tuomittavia rangaistuksia on alennettava ottaen huomioon heidän syyllisyytensä ja osallisuutensa tekoon kuriirina. Hovioikeus on lisäksi katsonut, että A on merkittävällä tavalla myötävaikuttanut rikoksiensa selvittämiseen, ja alentanut hänelle tuomittua rangaistusta myös tällä perusteella. Syyttäjä ei ole Korkeimmassa oikeudessa riitauttanut sitä, että vankeusrangaistuksia voidaan näillä perusteilla alentaa. Korkein oikeus katsoo, että edellä mainitut seikat huomioon ottaen oikeudenmukainen rangaistus on hovioikeuden katsomin tavoin A:lle 3 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistus ja B:lle 4 vuoden vankeusrangaistus. Asiassa ei ole perustetta lieventää C:n rangaistusta edellä mainitusta. Hovioikeuden tuomitsemia vankeusrangaistuksia ei ole siten aihetta muuttaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Tuomo Antila (eri mieltä), Eva Tammi-Salminen, Tuija Turpeinen ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Silja Leino (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Vanhempi oikeussihteeri Leino: Esittelijän mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen perustelujen kohtien 1–15 ja 17 osalta. Muilta osin Korkein oikeus lausunee seuraavaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen lausuntojen perusteella oksikodonin tavanomainen väärinkäyttöannos on suun kautta 20–40 milligrammaa ja nenän limakalvojen kautta tai suonen- tai lihaksensisäisesti käytettynä 10–20 milligrammaa. Edelleen THL:n lausunnon mukaan 80 milligramman oksikodonitabletti sisältää todennäköisesti oksikodonia hitaasti vaikuttavassa depotmuodossa, jolloin yhdestä tabletista saadaan todennäköisesti käyttöannoksia suun kautta käytettäessä kaksi ja suonensisäistä käyttöä varten neljä. Lausuntojen perusteella on arvioitavissa, että 80 milligramman tabletista on saatavissa erilaiset käyttötavat huomioiden keskimäärin noin kolme käyttöannosta.

Edellä lausuttu huomioon ottaen 1 800 kappaleen tablettierästä on saatavissa keskimäärin 5 400 käyttöannosta. Tämä käyttöannosmäärä vastaa – kun heroiinin tavanomaiseksi käyttöannokseksi katsotaan 0,05–0,1 grammaa – vähintään 270 gramman heroiinimäärää. Huumausaineen määrän perusteella sekä heroiinia koskeva rangaistuskäytäntö vertailukohtana huomioon ottaen oikeudenmukaiseksi pohjarangaistukseksi syytekohtien 5 ja 6 osalta katsottaneen 3 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistus. Rangaistusta mitattaessa voidaan kuitenkin ottaa huomioon, että heroiini on käytännössä jonkin verran oksikodonia vaarallisempaa. Näin ollen katsottaneen, että yksin käsillä olevan aineen laadun ja määrän perusteella olisi pohjarangaistukseksi mitattava A:lle ja B:lle syytekohdan 5 sekä C:lle syytekohdan 6 osalta 3 vuoden 5 kuukauden vankeusrangaistus.

Syytekohdan 8 rikoksesta erikseen mitattava rangaistus olisi samansuuruinen. Syytekohtien 1–4 rikosten kohteena on ollut kussakin tapauksessa 900 Oxycontin-tablettia, joista on ollut saatavissa keskimäärin 2 700 käyttöannosta. Tämä vastaa laskennallisesti vähintään 135 gramman heroiinimäärää. Kun vertailukohtana käytetään rangaistuskäytäntöä huumausainerikoksissa, joissa kohteena on heroiini, tulisi erikseen arvioituna kustakin syytekohdan 1–4 rikoksesta tuomita 3 vuotta 2 kuukautta vankeutta. Kun otetaan huomioon oksikodonin hiukan vähemmän vaarallinen luonne, yksikkörangaistus olisi 2 vuotta 10 kuukautta vankeutta.

Syytekohtien 1–6 ja 8 teoilla on vahva keskinäinen yhteys. Tällaisessa tilanteessa aina uudesta rikoksesta johtuva kokonaisrangaistusta lisäävä vaikutus on vähäisempi verrattuna tilanteeseen, jossa rikoksilla ei olisi mitään keskinäistä yhteyttä. Rikosten keskinäinen yhteys on siten otettava huomioon rikoksista tuomittavaa yhteistä rangaistusta määrättäessä. Syytekohdan 8 rangaistusta lisääväksi vaikutukseksi katsottaneen noin 1 vuosi vankeutta ja syytekohtien 1–4 kunkin vaikutukseksi noin 10 kuukautta vankeutta. Lisäksi syytekohdan 7 ampuma-aserikos korottanee C:lle tuomittavaa rangaistusta 1 kuukaudella.

Edellä lausutuin perustein katsottaneen, että oikeudenmukainen rangaistus yksin huumausaineen laadun ja määrän perusteella olisi syytekohtien 1, 3, 5 ja 8 rikoksista A:lle ja B:lle 6 vuotta 1 kuukautta vankeutta sekä C:lle syytekohtien 2, 4 ja 6 rikoksista ja syytekohdan 7 ampuma-aserikoksesta 5 vuotta 2 kuukautta vankeutta.

Rangaistusta mitattaessa on otettava huumausaineen laadun ja määrän lisäksi huomioon myös muut mittaamiseen vaikuttavat tekijät. Tässä tapauksessa hovioikeus on katsonut, että A:lle ja B:lle tuomittavia rangaistuksia on alennettava ottaen huomioon heidän syyllisyytensä ja osallisuutensa tekoon kuriirina. Hovioikeus on lisäksi katsonut, että A on merkittävällä tavalla myötävaikuttanut rikoksiensa selvittämiseen, ja alentanut hänelle tuomittua rangaistusta myös tällä perusteella. Syyttäjä ei ole Korkeimmassa oikeudessa riitauttanut sitä, että vankeusrangaistuksia voidaan näillä perusteilla alentaa. Näille seikoille voitaneen rangaistusta määrättäessä antaa tuntuva merkitys eikä hovioikeuden A:lle ja B:lle tuomitsemia vankeusrangaistuksia katsottane sen vuoksi olevan syytä korottaa.

Asiassa katsottaneen, ettei C:n rangaistusta ole perustetta lieventää edellä mainitusta. Siten hovioikeuden C:lle tuomitsemaa rangaistusta korotettaneen.

Näillä perusteilla C:lle tuomittu yhteinen vankeusrangaistus korotettaneen 5 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeutta. A:n ja B:n osalta ratkaisun lopputulosta ei muutettane.

Oikeusneuvos Antila: Hyväksyn esittelijän mietinnön.