KKO:2025:3

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

Asunto-osakeyhtiö (jäljempänä tilaaja) teki urakoitsijan kanssa vuonna 2010 urakkasopimuksen 72 huoneistoa käsittävän kerrostalon käyttövesiputkien uusimisesta. Sopimukseen sovellettiin rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja YSE 1998. Urakka suoritettiin vuonna 2011, ja sen takuuaika päättyi heinäkuussa 2013. Kerrostalon huoneiston A 24 kylpyhuoneessa havaittiin maaliskuussa 2017 vesivuoto, joka aiheutti vahinkoa rakenteisiin ja myös muihin huoneistoihin.

Kanne ja vastaus Oulun käräjäoikeudessa

Tilaaja vaati kanteessaan, että urakoitsija velvoitetaan suorittamaan sille vahingonkorvausta muun ohella vaurioiden selvittämisestä ja vesivahinkojen korjauksesta. Tilaajan mukaan vahingot olivat aiheutuneet urakoitsijan virheistä. Urakoitsija oli menetellyt törkeän huolimattomasti.

Urakoitsija kiisti kanteen.

Käräjäoikeuden tuomio 28.10.2021 nro 21/24316

Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että käyttövesiputkien läpivientien tiivistys oli ollut puutteellinen. Vesi oli päässyt vuotamaan huoneiston A 24 kylpyhuoneen allaskaapista läpiviennin kautta kerrostalon hormirakenteeseen ja sitä kautta valumaan rakennetta pitkin alaspäin vahingoittaen huoneiston A 24 lisäksi myös muita rakennuksen huoneistoja ja rakenteita. Urakoitsijan suoritus oli urakkasopimuksen, suunnitelmien, LVI-rakentamista koskevien rakennusmääräysten ja hyvän rakennustavan vastainen, ja suorituksessa oli virhe. Jos tiivistys olisi ollut kunnossa, vesi ei olisi päässyt vuotamaan rakenteisiin. Virhe oli siten syy-yhteydessä vesivuotoon ja sen aiheuttamiin vaurioihin sekä vahinkoihin.

Käräjäoikeus totesi, että huoneistojen pesuhuoneissa läpivientien tiivistys oli ollut kunnossa vain kahdessa huoneistossa. Urakoitsijan puutteet asennuksissa ja tiivistyksissä olivat toistuvia ja lukumääräisesti runsaita. Huomattava vahingonvaara vesivuodon tapahtumisesta oli käsillä myös muissa huoneistoissa kuin huoneistossa A 24. Käräjäoikeus katsoi, että virhe oli aiheutunut urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä. Urakoitsija oli siten vastuussa virheestään myös takuuajan jälkeen.

Käräjäoikeus velvoitti urakoitsijan suorittamaan tilaajalle vahingonkorvausta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Keijo Putkonen.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 28.11.2022 nro 332

Urakoitsijan haettua muutosta hovioikeus katsoi, että urakkasuorituksessa oli ollut käyttövesijohdon läpiviennin tiivistyksen osalta virhe, joka oli aiheuttanut vesivahingon rakennuksessa.

Hovioikeus katsoi edelleen, että aiheutuneet vahingot olivat merkittäviä. Vahingonvaara oli myös ollut jo asennusvaiheessa ilmeinen. Läpivientien tiivistämisen merkitys oli ollut rakennusalalla yleisesti tiedossa. Urakoitsijalta oli siten voitu edellyttää erityistä huolellisuutta läpivientejä tiivistettäessä. Ottaen huomioon tiivistysten merkitys ja vahingon vaara, tiivistysten asentaminen rakentamismääräyskokoelmasta ilmenevien ohjeiden vastaisesti sekä virheiden toistuvuus useissa huoneistoissa, hovioikeus katsoi, että urakoitsija oli aiheuttanut huoneiston A 24 läpiviennin tiivistyksen virheen törkeällä laiminlyönnillä. Urakoitsija vastasi virheen aiheuttaman vesivahingon kustannuksista vielä takuuajan jälkeenkin.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Virve Salo, Liisa Rintala-Satokangas ja Petri Nykänen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Urakoitsijalle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna kysymykseen siitä, onko urakoitsijan urakkasuorituksessaan käyttövesiputkien läpivientien tiivistämisessä tekemä virhe aiheutunut sen törkeästä laiminlyönnistä ja onko se tämän perusteella korvausvastuussa virheestä hovioikeuden tuomion mukaan tilaajalle aiheutuneesta vahingosta.

Urakoitsija vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään.

Tilaaja vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Urakoitsija ja tilaaja ovat tehneet vuonna 2010 urakkasopimuksen 72 huoneistoa käsittävän kerrostalon käyttövesiputkien uusimisesta. Sopimuksen mukaan siihen sovelletaan rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja YSE 1998 (jäljempänä YSE 1998 -ehdot). YSE 1998 -ehtojen 29 §:n mukaan urakoitsijan takuuajan pituus on, ellei urakkasopimuksessa ole muuta määrätty, kaksi vuotta. YSE 1998 -ehtojen 30 §:ssä on määrätty urakoitsijan takuuajan jälkeisestä vastuusta, joka voi perustua muun muassa törkeään laiminlyöntiin ja joka kestää kymmenen vuotta rakennuskohteen vastaanottamisesta tai siitä päivästä, jolloin rakennuskohde on otettu käyttöön.

2. Urakka on suoritettu ja vastaanotettu vuonna 2011, ja YSE 1998 -ehtojen 29 §:n mukainen kahden vuoden takuuaika on päättynyt vuonna 2013. Rakennuksen huoneiston A 24 kylpyhuoneessa on havaittu maaliskuussa 2017 vesivuoto allaskaapin sisällä olleen käyttövesiputken liitoksesta. Huoneiston A 24 lisäksi myös muita rakennuksen huoneistoja ja rakenteita on vahingoittunut veden valuttua käyttövesiputken tiivistämättä jääneen läpiviennin kautta seinän sisälle hormirakenteisiin.

3. Käräjäoikeus on katsonut, että urakoitsijan suorituksessa oli virhe, joka oli syy-yhteydessä vesivuotoon ja sen aiheuttamiin vaurioihin sekä vahinkoihin. Virhe oli aiheutunut urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä. Käräjäoikeus on velvoittanut urakoitsijan suorittamaan tilaajalle vahingonkorvausta. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

4. Korkeimmassa oikeudessa on arvioitavana, onko virhe, jonka urakoitsija on tehnyt käyttövesiputkien läpivientien tiivistämisessä, aiheutunut sen törkeästä laiminlyönnistä.

YSE 1998 -ehtojen mukainen vastuu takuuajan jälkeen

5. YSE 1998 -ehtojen 30 § rajoittaa urakoitsijan vastuuta takuuajan jälkeen havaituista virheistä. Urakoitsija vastaa takuuajan jälkeenkin sellaisista virheistä, joiden tilaaja näyttää aiheutuneen urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä, täyttämättä jääneestä suorituksesta tai olevan seurausta sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä ja joita tilaaja ei ole kohtuuden mukaan voinut havaita vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana. (Ks. KKO 2016:79, kohta 9.)

6. YSE 1998 -ehdoissa ei ole lähemmin määritelty, mitä laiminlyönnin törkeydellä niissä tarkoitetaan. Ehtojen 30 § vastaa osaltaan yleistä sopimusoikeudellista periaatetta, jonka mukaan sopimuksen osapuoli ei vapaudu sopimusehdon perusteella sellaisen vahingon korvaamisesta, jonka hän on aiheuttanut tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudellaan (ks. esim. KKO 1993:166). Tällöin törkeänä huolimattomuutena voidaan pitää ainakin tietoista piittaamattomuutta vahingon välttämiseksi tarpeellisista huolellisuusvaatimuksista. Lähtökohtaisesti huolimattomuutta voidaan sopimussuhteessa pitää törkeänä, kun osapuoli on ilmeisesti ja olennaisessa määrin poikennut häneltä vaadittavasta huolellisuudesta (ks. esim. Lars Erik Taxell, Avtal och rättsskydd, 1972, s. 101).

7. Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2016:79 arvioinut mainitun 30 §:ssä tarkoitetun laadunvarmistuksen laiminlyönnin olennaisuutta ja katsonut (kohta 19), että tällöin huomioon on otettava muun muassa se suoritusvelvollisuus, johon laadunvarmistus liittyy, ja se, miten paljon kysymyksessä olevassa menettelyssä on poikettu asianmukaisista laadunvarmistustoimenpiteistä. Korkein oikeus toteaa, että myös arvioitaessa urakoitsijan laiminlyönnin törkeyttä yhdeksi lähtökohdaksi voidaan ottaa urakoitsijan urakkasopimuksen mukainen suoritusvelvollisuus sekä se, kuinka paljon urakoitsijan virheellinen menettely on poikennut asianmukaisesta urakkasuorituksesta.

8. Asianmukaisuuden arvioinnissa on otettava huomioon urakoitsijaa velvoittava lainsäädäntö ja muut määräykset, urakoitsijan työsuoritusta koskevat sopimusmääräykset sekä hyvä rakennustapa. Merkitystä on tällöin osaltaan sillä huolellisuuden tasolla, jota urakkasuorituksessa voidaan siihen liittyvä vahinkoriski eli vahingon todennäköisyys ja seurauksen vakavuus huomioon ottaen edellyttää. Erityistä ammattitaitoa vaativan urakan suorittajalta voidaan perustellusti edellyttää tavanomaista suurempaa huolellisuutta. Lisäksi laiminlyönnin törkeyden arvioinnissa merkitystä voidaan antaa myös esimerkiksi urakoitsijan virheiden lukumäärälle ja mahdolliselle toistuvuudelle. Viime kädessä kysymys on tapauskohtaisesta kokonaisarvioinnista.

Urakoitsijan menettelyn arviointi tässä tapauksessa

9. Urakassa on tullut noudattaa muun muassa rakentamismääräyskokoelman vesi- ja viemärilaitteistoja koskevan osan D1 määräyksiä ja ohjeita, mikä ilmenee osapuolten välisestä urakkasopimuksesta ja nimenomaisesti myös urakkasopimuksen osana olevasta LVI-työselostuksesta. Rakentamismääräyskokoelman osan D1 määräyksessä 2.4.1 on muun ohella todettu, että rakennukseen asennettava vesijohto on sijoitettava siten, että mahdollinen vesivuoto voidaan havaita luotettavasti ja ajoissa. Määräystä koskevassa ohjeessa 2.4.1.1 on todettu, että vesikalusteiden kytkentäjohdot asennetaan seinärakenteeseen siten, että mahdollinen vesivuoto ei tunkeudu rakenteeseen, ja siten, että vuoto voidaan helposti havaita. LVI-työselostuksessa on tarkemmin kuvattu menetelmä, miten päätteet, kannakereiät ja muut lävistykset on täytynyt tiivistää. Tiivistäminen on siten ollut olennainen osa käyttövesiputkien uusimista koskevaa työsuoritusta.

10. Vesivahingon jälkeen laaditun korjaustarveselvityksen mukaan käyttövesiputkien läpivientien tiivistys oli ollut puutteellinen 52 huoneistossa, tiivistystä ei voitu tarkistaa 18 huoneiston osalta ja tiivistys oli kunnossa kahdessa huoneistossa.

11. Urakoitsijan suoritus on toteutettu LVI-rakentamista koskevien rakennusmääräysten, urakkasopimuksen, LVI-työse-lostuksen ja siten myös hyvän rakennustavan vastaisesti. Urakoitsijan virhe käyttövesiputken läpiviennin tiivistyksessä on aiheuttanut vesivahingon tilaajan omistamassa rakennuksessa, kun vesi on päässyt vuotamaan huoneiston A 24 kylpyhuoneen läpiviennin kautta kerrostalon hormirakenteeseen ja sitä kautta valumaan rakennetta pitkin alaspäin. Asiassa on riidatonta, että tilaaja ei ole voinut kohtuuden mukaan havaita läpivientien tiivistysten virheitä vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana.

12. Ottaen huomioon, että urakoitsija on rikkonut urakkasopimusta menettelemällä rakentamismääräyskokoelman määräysten ja ohjeiden sekä LVI-työselostuksen vastaisesti ja virhe on toistunut useissa huoneistoissa, Korkein oikeus katsoo, että urakoitsijan suoritus on selvästi poikennut siitä, mitä ammattitaitoiselta ja huolellisesti toimivalta urakoitsijalta voidaan edellyttää. Vahingonvaara on ollut ilmeinen.

13. Korkein oikeus katsoo johtopäätöksenään, että virhe, jonka urakoitsija on suorituksessaan tehnyt käyttövesiputkien läpivientien tiivistämisessä, on aiheutunut urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Huovila, Lena Engstrand, Eva Tammi-Salminen, Alice Guimaraes-Purokoski ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Minna Heikinsalmi.