KKO:2025:24

Asianomistaja ei ollut saapunut käräjäoikeuden pääkäsittelyyn sen alkaessa. Häntä oli yritetty noutaa siinä onnistumatta, minkä vuoksi hänet oli tuomittu esteettömän poissaolon varalta asetettuun uhkasakkoon. Asianomistaja oli myöhemmin samana päivänä tuotu tuolloin vielä kesken olleeseen pääkäsittelyyn. Häntä oli kuultu saman istuntopäivän aikana, eikä hänen poissaolonsa aiheuttanut istunnon peruuntumista tai lykkääntymistä.

Korkein oikeus katsoi, että uhkasakon tuomitsemiselle ei ole ollut perusteita.

OK 12 luku 31 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Oulun käräjäoikeuden päätös 13.3.2023 nro 23/110566 ja Rovaniemen hovioikeuden päätös 15.8.2023 nro 23/130188 kuvataan tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Johanna Kiviniemi ja lautamiehet sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Maarit Tukiainen, Pasi Oikkonen ja Kaarina Ollikainen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hänelle tuomittu uhkasakko poistetaan.

Syyttäjä katsoi vastauksessaan, että A:n tuomitsemiselle uhkasakkoon ei ole ollut perusteita.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A oli velvoitettu asianomistajana saapumaan käräjäoikeuden pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti esteettömän poissaolon varalta asetetun 500 euron sakon uhalla.

2. Käräjäoikeuden pääkäsittely oli alkanut kello 10.00. A ei ollut saapunut pääkäsittelyyn sen alkaessa eikä hän ollut ennakolta ilmoittanut avustajalleen tai käräjäoikeudelle syytä poissaololleen. A:ta oli yritetty tavoitella puhelimitse siinä kuitenkaan onnistumatta. Myöskään nouto ei ollut onnistunut, koska A:ta ei ollut tavoitettu hänen kotiosoitteestaan.

3. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n hänelle asetettuun 500 euron uhkasakkoon ja määrännyt hänet noudettavaksi seuraavaan istuntoon. Käräjäoikeus oli todennut, että A ei ollut ilmoittanut syytä poissaololleen eikä käräjäoikeudella ollut ollut muutoinkaan tiedossa, että A:lla olisi ollut laillinen este poissaololleen. Lisäksi A:n henkilökohtainen läsnäolo pääkäsittelyssä oli ollut edelleen välttämätöntä. Keskusteltuaan asianosaisten kanssa käräjäoikeus oli kuitenkin päättänyt aloittaa pääkäsittelyn ja käsitellä asian siltä osin kuin se oli mahdollista ilman A:n henkilökohtaista läsnäoloa.

4. Myöhemmin pääkäsittelyn aikana poliisi oli ilmoittanut käräjäoikeuden puheenjohtajalle, että A oli ottanut yhteyttä ja pyytänyt poliisilta kyytiä käräjäoikeuden pääkäsittelyyn. Poliisi oli tuonut A:n pääkäsittelyyn kello 13.20, jolloin A oli kuultu. Pääkäsittely oli päättynyt kello 15.25.

5. A on hovioikeudessa vaatinut uhkasakon poistamista tai ainakin sen alentamista. Hovioikeus on katsonut, että edellytykset uhkasakon tuomitsemiselle olivat olleet olemassa. A:ta oli ennen uhkasakon tuomitsemista yritetty noutaa istuntoon siinä onnistumatta. A oli kuitenkin saatu kuultua todistelutarkoituksessa saman istuntopäivän aikana eikä hänen poissaolonsa ollut aiheuttanut istunnon lykkääntymistä. Hän oli oma-aloitteisesti ottanut yhteyttä poliisiin päästäkseen istuntopaikalle. Kun lisäksi otettiin huomioon A:n vähävaraisuus, hovioikeus on katsonut, että asiassa oli olemassa oikeudenkäymiskaaren 32 luvun 1 §:ssä tarkoitettu erityinen syy tuomita uhkasakko asetettua lievempänä. Hovioikeus on tuominnut A:n 200 euron uhkasakkoon.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

6. A:n valituksen perusteella Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, onko uhkasakon tuomitsemiselle ollut edellytykset.

Sovellettavat säännökset

7. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 4 §:n mukaan jos asianomistaja tai hänen laillinen edustajansa ei noudata hänelle annettua määräystä saapua henkilökohtaisesti sakon uhalla tuomioistuimeen, tuomioistuimen on, jos se edelleen pitää asianomistajan henkilökohtaista läsnäoloa välttämättömänä, tuomittava hänet asetettuun uhkasakkoon ja asetettava korkeampi uhkasakko tai määrättävä hänet tai hänen laillinen edustajansa tuotavaksi samaan tai myöhempään istuntoon. Lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan mainitun 8 luvun säännöksiä jäävät edelleen täydentämään oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 28–36 §:n säännökset (HE 82/1995 vp s. 109).

8. Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 31 §:n mukaan milloin asianosainen tai hänen laillinen edustajansa, joka asetetusta uhkasakosta huolimatta on jäänyt saapumatta tuomioistuimeen, saadaan tuoduksi samaan oikeudenkäyntitilaisuuteen, häntä ei tuomita uhkasakkoon poissaolosta. Uhkasakkoa ei myöskään tuomita, jos kysymys asianosaisen tai hänen laillisen edustajansa kuulemisesta raukeaa tai jos poissaolevan asianosaisen laillisesta esteestä esitetään selvitystä siten kuin oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 30 §:ssä säädetään.

Asian arviointi

9. Korkein oikeus toteaa, että uhkasakon tarkoituksena on tehostaa henkilölle asetettua velvollisuutta saapua tuomioistuimeen henkilökohtaisesti ja siten turvata pääkäsittelyn kulkua niin, että se voidaan toimittaa ajallaan eikä sitä tarvitse asianosaisen tai todistajan esteettömän poissaolon vuoksi tarpeettomasti peruuttaa, keskeyttää tai lykätä. Tätä tarkoitusta ilmentää edellä viitattu oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 31 §:n säännös. Uhkasakkoa ei ole tarkoitettu rangaistukseksi luvattomasta poissaolosta. Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 31 §:ssä säädettyjen tilanteiden varalta voi usein olla perusteltua lykätä uhkasakon tuomitsemista tilanteessa, jossa henkilö ei ole saapunut pääkäsittelyyn sen alkaessa, mutta pääkäsittely on kuitenkin päätetty aloittaa.

10. Tässä asiassa pääkäsittely on aloitettu ja asiaa on käsitelty siltä osin kuin se on ollut mahdollista ilman A:n henkilökohtaista läsnäoloa. Myöhemmin samana päivänä A on tuotu käräjäoikeuteen ja hänet on kuultu.

11. Pääkäsittelyä ei ole jouduttu peruuttamaan, keskeyttämään tai lykkäämään A:n poissaolon vuoksi ja se on ollut kesken siinä vaiheessa, kun A on tuotu pääkäsittelyyn. Kysymys on siten ollut oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 31 §:ssä tarkoitetusta samasta oikeudenkäyntitilaisuudesta, johon A on saatu tuotua. Näin ollen A:ta ei olisi tullut sanotun säännöksen nojalla tuomita uhkasakkoon.

Johtopäätös

12. Edellä todetuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että perusteita tuomita A hänelle asetettuun uhkasakkoon ei ole ollut.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan.

A vapautetaan hänelle tuomitusta uhkasakosta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Kirsti Uusitalo, Juha Mäkelä, Pasi Pölönen ja Heli Melander. Esittelijä Matti Pyöriä.