KKO:2025:22

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 8.6.2022 nro 22/124274

Käräjäoikeus luki A:n syyksi B:hen kohdistuneet kaksi törkeää petosta (kohdat 1 ja 2). Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että syytekohdan 1 törkeässä petoksessa A oli yhdessä kanssavastaajansa kanssa erehdyttänyt B:tä lainaamaan rahaa 20 000 euroa, vaikka lainaa ei ollut tarkoitus maksaa takaisin. Syytekohdan 2 törkeässä petoksessa A oli yhdessä kanssavastaajan kanssa erehdyttänyt B:tä sijoittamaan kiinteistö- ja öljyprojektiin sekä erehdyttänyt auton myyntiin liittyen siten, että B:lle oli aiheutunut 140 000 euron suuruinen taloudellinen vahinko.

Käräjäoikeus totesi tuomittavan rangaistuksen osalta, että A:n syyksi oli luettu kaksi törkeää petosta, joilla aiheutettu vahingon määrä oli yhteensä 160 000 euroa. A:n toiminta oli suunnitelmallista. A oli aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistuksiin, mutta viimeisin tuomio oli annettu vuonna 2005 tehdyistä rikoksista. Oikeudenmukaisena rangaistuksena oli pidettävä 1 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistusta. Käräjäoikeus katsoi, että rangaistus tuli tuomita ehdottomana, kun otettiin erityisesti huomioon rikoksen kohteena olleiden varojen määrä.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Johan Karlais ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 15.9.2023 nro 23/134854

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syytteet hylätään ja että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan ja lievennetään ehdolliseksi vankeudeksi mahdollisine oheisseuraamuksineen.

Hovioikeus hylkäsi syytteen kohdassa 1 ja osittain kohdassa 2. Hovioikeus katsoi kohdassa 2 syytteen enemmälti hyläten asiassa tulleen selvitetyksi, että A oli erehdyttänyt B:n sijoittamaan kiinteistöprojektiin luovuttamalla A:lle 30 000 euroa, vaikka kiinteistön kehittämissuunnitelmia ei ollut tarkoitus toteuttaa. Lisäksi A oli yhdessä kanssavastaajiensa kanssa saanut B:n uskomaan öljyprojektia koskevaan liiketoimintaan, jota ei ollut tarkoituskaan aloittaa. B oli nostanut tileiltään 68 500 euroa ja luovuttanut rahat A:lle ja tämän kanssavastaajalle. Petoksessa oli tavoiteltu huomattavaa hyötyä ja aiheutettu erityisen tuntuvaa vahinkoa. Tekotapa ja teon suunnitelmallisuus huomioon ottaen petosta oli pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

A:lle tuomittavan rangaistuksen osalta hovioikeus totesi, että kyseessä oli pitkäkestoinen luottamukseen perustuva huijaus, jossa A:lla oli ollut keskeinen rooli erehdyttämisen edellyttämän luottamuksen hankinnassa ja ylläpitämisessä. Syytteen tultua kohdassa 1 kokonaan hylätyksi ja syyksilukemisen muututtua kohdassa 2 rangaistusta oli kuitenkin alennettava kahdella kuukaudella. Hovioikeus totesi, ettei A:lla ollut sellaista aikaisempaa rikollisuutta, joka puoltaisi ehdotonta vankeusrangaistusta. Hovioikeus tuomitsi rangaistuksen kuitenkin ehdottomana huomioon ottaen rangaistuksen pituus ja A:n syyllisyyttä korostavat seikat.

Hovioikeus tuomitsi A:n syytekohdan 2 törkeästä petoksesta 1 vuoden 8 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tuula Keltikangas, Mika Kinnunen ja Patrick Palmroos.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että rangaistusta alennetaan ja se lievennetään ehdolliseksi vankeudeksi mahdollisine oheisseuraamuksineen.

Syyttäjä ja B vaativat vastauksissaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A:n syyksi on hovioikeudessa luettu B:hen kohdistunut törkeä petos ajalla 9.11.2017–31.12.2019. Hovioikeus on katsonut, että A oli hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttänyt B:n luovuttamaan käteistä rahaa, jota ei ollut ollut tarkoitustakaan maksaa takaisin, ja siten aiheuttanut B:lle taloudellista vahinkoa. A oli kertonut B:lle Ähtärissä sijaitsevasta kahdeksan huoneiston kiinteistöstä, sitä koskevista suunnitelmista ja tulevan toiminnan kannattavuudesta ja ehdottanut B:lle sijoittamista kiinteistöön. A oli saanut B:n uskomaan käytännössä arvottoman kiinteistön kehittämissuunnitelmaan, jota ei todellisuudessa ollut ollut tarkoitustakaan toteuttaa. A oli saanut B:n nostamaan tililtään rahaa, josta B oli luovuttanut A:lle 30 000 euroa.

2. Lisäksi A ja syytteessä mainittu kanssavastaaja olivat tutustuttaneet B:n toiseen kanssavastaajaan, joka oli kertonut B:lle Kroatiaan perustettavasta pyrolyysitekniikalla jätemuovista öljyä tekevästä tehtaasta ja esitellyt B:lle yritystoiminnan käynnistämistä, rahoitusta ja hyviä tuottoja sekä asian uskottavuutta lisäten ottanut B:n mukaansa matkoille Kroatiaan ja Kosovoon. A ja toinen kanssavastaajista olivat antaneet ymmärtää sijoittavansa itsekin yhtiön toimintaan vastaavia summia. B oli saatu uskomaan liiketoimintaan, jota ei todellisuudessa ollut ollut tarkoitustakaan aloittaa, ja sijoittamaan siihen vastaajien kautta suuria rahasummia. B oli nostanut tileiltään 68 500 euroa käteissuorituksia, jotka hän oli luovuttanut A:lle ja toiselle kanssavastaajalle, joiden piti toimittaa varat edelleen tehdashanketta esitelleelle kanssavastaajalle.

3. Hovioikeus on katsonut A:n syyllistyneen törkeään petokseen, koska teolla oli tavoiteltu huomattavaa hyötyä ja aiheutettu erityisen tuntuvaa vahinkoa ja se oli tekotapa ja teon suunnitelmallisuus huomioon ottaen myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Hovioikeus on tuominnut A:n 1 vuoden 8 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

4. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen perusteella kysymys rangaistuksen määräämisestä.

Rangaistuksen määräämisen lähtökohdat

5. Törkeästä petoksesta on rikoslain 36 luvun 2 §:n mukaan tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

6. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistuskäytännön yhtenäisyyden huomioon ottamisella pyritään takaamaan yhdenvertaisuusperiaatteen toteutuminen myös rangaistuksen mittaamisessa. Rangaistuskäytännön yhtenäisyyteen pyrittäessä olennaista on verrata kysymyksessä olevaa tapausta muihin samankaltaisiin tekoihin ja ottaa huomioon niissä mitatut rangaistukset. (KKO 2023:30, kohta 17 ja siinä viitatut ratkaisut.)

7. Rangaistus on rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Arvioitavina ovat tällöin paitsi teosta aiheutuneet seuraukset myös se vahinko ja vaara, joiden teosta on ennalta arvioiden saatettu odottaa aiheutuvan. Tekijän syyllisyys viittaa sekä teon vaikuttimiin että teon ilmentämään syyllisyyteen (KKO 2024:4, kohta 14 sekä siinä viitattu ratkaisu).

8. Rangaistuksen mittaamisharkinnassa keskeisessä asemassa ovat tapauskohtaisiin olosuhteisiin perustuvan harkinnan ohella mittaamista ohjaavat, kyseistä rikoslajia koskevat relevantit Korkeimman oikeuden ratkaisut. Jos Korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä ei ole jonkin rikoksen osalta lainkaan tai jos se on niukkaa, huomiota voidaan kiinnittää myös rangaistuskäytäntöä kuvaaviin tilastollisiin tai muihin selvityksiin, mikäli niistä ilmenevää rangaistustasoa voidaan pitää rangaistuksen mittaamisperusteet huomioon ottaen oikeudenmukaisena (KKO 2023:46, kohta 22).

Petosrikoksia koskeva rangaistuskäytäntö

9. Rangaistuksen mittaamista törkeästä petoksesta on käsitelty useissa aiemmissa ratkaisuissa (ks. esim. KKO 1997:140, KKO 2019:93, KKO 2020:59 ja KKO 2023:19). Ratkaisussa KKO 1997:140 todetulla tavalla petosrikoksella aiheutetun taloudellisen vahingon ohella rikoksen erityistä moitittavuutta ilmentävät seikat tulee ottaa huomioon rangaistusta mitattaessa. Ratkaisussa KKO 2019:93 (kohta 13) vastaajan oli katsottu toisen henkilön pankkitiliä ja henkilötietoja käyttäen erehdyttäneen asianomistajayhtiötä myöntämään itselleen 22 500 euron lainan aikomattakaan maksaa sitä takaisin. Oikeudenmukaisena rangaistuksena tästä pidettiin seitsemän kuukauden vankeutta, kun toisen henkilön tietojen hyväksikäyttämisen katsottiin osoittaneen teossa tavanomaista suurempaa moitittavuutta.

10. Tilastokeskuksen tilastojen mukaan ensimmäisessä asteessa tuomittujen törkeiden petosten keskimääräiset vankeusrangaistukset ovat vuosina 2022–2023 olleet noin 11 kuukautta sekä vankeusrangaistusten mediaanit 7,5 kuukauden ja 8 kuukauden välillä. Seuraamusjärjestelmää koskevan selvityksen mukaan törkeästä petoksesta tuomitaan yleisimmin ehdollista vankeutta, jonka pituus tyypillisesti on neljästä kahdeksaan kuukautta. Ehdottomien vankeusrangaistusten kohdalla rangaistusten hajonta on puolestaan laaja. (Seuraamusjärjestelmä 2022, Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti.)

11. Korkein oikeus toteaa, että petosrikoksia koskevassa ratkaisukäytännössä rangaistuksen mittaaminen on usein suhteutettu etupäässä tavoitellun hyödyn tai aiheutetun vahingon rahamääriin. Petokseen voi kuitenkin syyllistyä hyvin erilaisilla tekotavoilla, ja tekotapa sekä teko-olosuhteet on otettava huomioon teon moitittavuuden arvioinnissa. Petoksesta rangaistusta mitattaessa onkin teon kohteena olleen rahamäärän ohella tapauskohtaisesti arvioitava, liittyykö rikokseen myös muita teon vahingollisuuden ja vaarallisuuden sekä tekijän syyllisyyden arviointiin vaikuttavia seikkoja, joille on syytä antaa merkitystä teon rangaistusarvoa määriteltäessä (ks. vastaavasti KKO 2017:41, kohta 18 ja siinä viitattu ratkaisu). Kohdassa 9 mainituista rangaistuksen mittaamista koskevista ennakkoratkaisuista ei näistä tekotapojen erilaisuuteen liittyvistä syistä olekaan saatavissa suoraan johtoa mittaamisharkintaan tässä asiassa. Nämä tekotapojen erilaisuuteen liittyvät syyt on otettava huomioon myös arvioitaessa yksittäistapauksessa rangaistuksen mittaamisharkinnassa kohdassa 10 mainittujen tilastollisten selvitysten merkitystä.

Rangaistuksen mittaaminen tässä tapauksessa

12. A:n syyksi on luettu törkeä petos, jossa on tavoiteltu ja saatu huomattavaa hyötyä ja aiheutettu asianomistaja B:lle erityisen tuntuvaa vahinkoa. Teon on katsottu täyttävän kaksi törkeän petoksen ankaroittamisperustetta, mikä osaltaan osoittaa menettelyn moitittavuutta. Petosrikoksella hankitun oikeudettoman taloudellisen hyödyn määrä on ollut yhteensä 98 500 euroa eli moninkertaisesti yli sen, mitä pidetään törkeän petoksen tunnusmerkistössä tarkoitettuna huomattavana hyötynä. Kyse on siten lähtökohtaisesti vakavasta teosta.

13. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, miten Kroatiaan perustettavaan öljytehtaaseen liittyvät 68 500 euroa on jaettu A:n ja kanssavastaajien kesken. Koska vastaajat ovat rikoskumppaneina yhdessä aiheuttaneet B:lle sanotun suuruisen vahingon, tämä seikka ei kuitenkaan vähennä A:n syyksi luetun menettelyn moitittavuutta eikä sillä siten ole rangaistusta alentavaa merkitystä. Ähtärin kiinteistöprojektiin liittyvät 30 000 euroa A on saanut hänelle syyksiluetun menettelyn perusteella kokonaan itselleen.

14. B on käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla tekoaikana A:han tutustuessaan voinut henkisesti huonosti. A:sta ja B:stä on asiassa esitetyn selvityksen mukaan tullut hyviä kavereita. Käräjäoikeus on katsonut B:n olleen helposti johdateltavissa ja hyväksikäytettävissä. Nämä seikat sekä se, että A on itsekin antanut ymmärtää sijoittavansa Kroatian öljyprojektiin, ovat edesauttaneet B:n erehdyttämisessä ja erehdyksen ylläpitämisessä. A:lla on hovioikeuden toteamin tavoin ollut keskeinen rooli erehdyttämisen edellyttämän luottamuksen luomisessa ja ylläpitämisessä. Tämä osoittaa A:ssa merkittävää syyllisyyttä.

15. Teko on kokonaisuudessaan kestänyt yli kaksi vuotta eli huomattavan pitkään. A on saanut B:n erehdytettyä sijoittamaan huomattavan osan varallisuudestaan kahteen eri projektiin, joita ei ollut tarkoitustakaan toteuttaa, ja erityisesti öljyprojektiin liittynyt tekotapa on ollut pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen.

16. A on siten pitkäkestoisesti ja suunnitelmallisesti hyödyntänyt B:n haavoittuvaa asemaa ja saanut tämän luovuttamaan itselleen ja kanssavastaajille yhteensä 98 500 euroa. Korkein oikeus katsoo, että asiassa on aiheutetun vahingon ohella edellä mainittuja muita teon moitittavuutta lisääviä teon vahingollisuuden ja vaarallisuuden sekä tekijän syyllisyyden arviointiin vaikuttavia seikkoja, joiden vuoksi hovioikeuden A:lle tuomitsemaa 1 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistusta ei ole aihetta alentaa.

Rangaistuslajin valinta

17. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Lajinvalinnassa on lisäksi otettava saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaisesti huomioon muun muassa rangaistuskäytännön yhtenäisyys ja rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavat perusteet.

18. Rikoslain 6 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan jos ehdollista vankeutta on pidettävä riittämättömänä rangaistuksena rikoksesta, voidaan sen ohessa tuomita sakkoa, tai jos ehdollinen vankeus on kahdeksan kuukautta tai sitä pidempi, vähintään 14 ja enintään 120 tuntia yhdyskuntapalvelua.

19. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin sanamuodon mukaan alle kahden vuoden vankeusrangaistuksissa lähtökohtana on rangaistuksen ehdollisuus, elleivät säännöksessä mainitut seikat edellytä rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että mitä lähempänä rangaistus on kahta vuotta vankeutta, sitä painavampia perusteita tarvitaan, jotta rangaistus voidaan tuomita ehdollisena. Ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välinen rangaistuslajin valinta on kuitenkin kokonaisharkintaa (KKO 2023:30, kohta 16 ja siinä viitatut ratkaisut). Rangaistuslajin valinta tehdään kussakin yksittäistapauksessa tekoon ja tekijään liittyvien rikoslain 6 luvun säännösten nojalla huomioon otettavien seikkojen pohjalta. Tästä johtuen tuomioistuimen ratkaisut samantyyppisissäkin tapauksissa saattavat erota toisistaan ilman, että käsillä olisi oikeusturvaa vaarantava yhdenvertaisuudesta tai oikeuskäytännön yhtenäisyydestä poikkeaminen. (KKO 2018:92, kohta 17 ja siinä viitattu ratkaisu.)

Rangaistuslajin valinta tässä tapauksessa

20. A:lle tuomittavan vankeusrangaistuksen pituus, 1 vuosi 8 kuukautta, on lähellä kahta vuotta ja siten rangaistuksen pituus puoltaa enemmän rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana kuin ehdollisena.

21. Vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana puoltaa myös se, että A:n teko on sillä aiheutettu vahinko ja erityisesti menettelyn suunnitelmallinen luottamuksen hyväksikäyttö huomioon ottaen erittäin moitittava ja se osoittaa A:ssa suurta syyllisyyttä.

22. Sen sijaan A:n aikaisempi rikollisuus ei tässä tapauksessa puolla ehdottoman vankeuden tuomitsemisesta. Vaikka A on ennen nyt kysymyksessä olevaa tekoa syyllistynyt lukuisiin rikoksiin ja myös useisiin petosrikoksiin, aikaisemmista rikoksista ja viimeisimmästäkin niitä koskevasta tuomiosta on kuitenkin kulunut yli kymmenen vuotta ennen nyt kysymyksessä olevaa törkeää petosta.

23. Korkein oikeus katsoo, että edellä kuvatuista lajinvalintaperusteista rangaistuksen pituus sekä A:n menettelyn moitittavuus ja erityisesti teosta ilmenevä A:n syyllisyys edellyttävät vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Asiaan ei myöskään liity sellaisia asianhaaroja, jotka selvästi puoltaisivat vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdollisena. Ehdollista vankeusrangaistusta ja sen ohella tuomittavaa yhdyskuntapalvelua ei voida siten pitää riittävänä.

Lopputulos

24. Korkein oikeus katsoo edellä lausutuilla perusteilla, että A:lle tuomitun rangaistuksen alentamiseen ja määräämiseen ehdolliseksi ei ole aihetta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Jussi Tapani, Timo Ojala, Alice Guimaraes-Purokoski ja Pasi Pölönen. Esittelijä Elina Elo.