KKO:2025:2

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä huumausainerikoksesta (tekoaika 14.7.–16.10.2020) ja ampuma-aserikoksesta. Syytteen mukaan A oli yhdessä B:n ja C:n kanssa pitänyt hallussaan levittämistarkoituksessa useita kiloja amfetamiinia ja useita satoja grammoja kokaiinia sekä myynyt ja levittänyt noin 3 000 grammaa amfetamiinia ja noin 715 grammaa kokaiinia. Lisäksi A oli syytteen mukaan pitänyt 16.10.2020 hallussaan 1,1 grammaa marihuanaa, 1,6 grammaa kannabisvoita ja 3,5 ekstaasitablettia.

A kiisti syytteen törkeästä huumausainerikoksesta ja väitetyn yhdessä tekemisen. Hän myönsi syyllistyneensä huumausainerikokseen pitämällä omaa käyttöään varten hallussaan hänen asunnostaan 16.10.2020 takavarikoituja huumausaineita (40 grammaa amfetamiinia ja 7,2 grammaa kokaiinia sekä edellä todetut määrät marihuanaa, kannabisvoita ja ekstaasitabletteja). A myönsi oikeaksi syytteen ampuma-aserikoksesta.

Käräjäoikeuden tuomio 15.12.2020 nro 20/150242

Käräjäoikeus tuomitsi A:n kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta sekä ampuma-aserikoksesta yhteiseen 5 vuoden vankeusrangaistukseen.

Käräjäoikeus katsoi A:n tekoaikana 14.7.–28.8.2020 pitäneen yhdessä B:n kanssa levittämistarkoituksessa hallussaan 556 grammaa amfetamiinia ja noin 192,20 grammaa kokaiinia, mistä määrästä he olivat yhdessä myyneet ja levittäneet noin 122 grammaa kokaiinia.

Lisäksi käräjäoikeus katsoi A:n tekoaikana 14.7.–16.10.2020 pitäneen levittämistarkoituksessa hallussaan noin 190 grammaa amfetamiinia ja noin 257,20 grammaa kokaiinia, mistä määristä hän oli myynyt tai muutoin levittänyt 150 grammaa amfetamiinia ja 250 grammaa kokaiinia, sekä pitäneen 16.10.2020 hallussaan syytteen mukaisia määriä marihuanaa, kannabisvoita ja ekstaasitabletteja.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Elisa Savolainen ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden päätös 19.9.2022 nro 22/136006

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että hänet törkeiden huumausainerikosten asemesta tuomitaan myöntämisensä mukaisesti vain huumausainerikoksesta ja että hänelle tuomittua rangaistusta joka tapauksessa lievennetään. Syyttäjä teki vastavalituksen ja vaati, että A:lle tuomittua vankeusrangaistusta korotetaan.

Syyttäjä ilmoitti hovioikeuskäsittelyn aikana tarkistavansa syytettä ja vaati asian palauttamista käräjäoikeuteen. Asiassa oli käräjäoikeuden tuomion jälkeen ilmennyt uusia olennaisia seikkoja ja tarve esittää runsaasti uutta todistelua. Syyttäjän ilmoituksen mukaan muutetussa, merkittävästi suurempia huumausainemääriä koskevassa syytteessä oli kysymys samoista huumausaine-eristä kuin käräjäoikeudessa esitetyssä syytteessä. Syyttäjä ilmoitti tulevansa vaatimaan A:lle 10 vuoden pituista vankeusrangaistusta.

Muutetun syytteen mukaan törkeän huumausainerikoksen tekoaika oli 11.9.2019–16.10.2020. Teonkuvauksen mukaan A oli yhdessä B:n, D:n ja E:n kanssa laittomasti tuonut maahan ja pitänyt hallussaan levittämistarkoituksessa ainakin noin 40 kilogrammaa amfetamiinia ja noin 10 kilogrammaa kokaiinia sekä ainakin 1,4 kilogrammaa metyleenidioksimetamfetamiinia, mikä määrä vastaa noin 5 730 kappaletta ekstaasitabletteja. A oli 11.9.2019 muulla kuin omalla nimellään vuokrannut Helsingistä varaston, jonne edellä kerrotut huumausaine-erät oli varastoitu. A oli yhdessä B:n kanssa pitänyt hallussaan huumausainekätkönä toiminutta varastoa, hakenut varastosta huumausaineita ja yhdessä eräiden henkilöiden kanssa levittänyt niitä. A oli 28.8.2020 matkustanut Ruotsiin, jolloin huumausainekätkönä toimineessa varastossa oli ollut vielä ainakin 40 kilogrammaa amfetamiinia ja 10 kilogrammaa kokaiinia. A ja D olivat salatussa viestijärjestelmässä antaneet ohjeet varaston avaimen etsintään ja avaimen luovutuksiin. A oli lisäksi sopinut salatussa viestijärjestelmässä F:n kanssa, että F ryhtyy hoitamaan huumausaine-erien vastaanottamisen, varastoimisen, levittämisen sekä huumausainekauppaan liittyvien rahojen keräämisen ja edelleen toimittamisen.

Lisäksi muutetussa syytteessä esitettiin, että huumausaineiden maahantuontia ja levittämistä koskeva toiminta, johon A oli osallistunut, oli tapahtunut osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa.

A vastusti asian palauttamista käräjäoikeuteen.

Hovioikeus katsoi, että tarkistettu teonkuvaus muodosti amfetamiinin ja kokaiinin osalta yhden kokonaisuuden ja että aikaan, paikkaan ja teko-olosuhteisiin nähden kysymys oli samasta teosta kuin alkuperäisessä teonkuvauksessa. Myöskään ekstaasitablettien osalta kyseessä ei ollut kokonaan eri teko. Siten teonkuvaukseen tehdyt muutokset olivat sallittua syytteen tarkistamista. Käräjäoikeuden tuomio oli kuitenkin lainvoimainen siltä osin kuin syyte oli hylätty. Lainvoimaisuuden tarkka raja voitiin määrittää vasta uuden oikeudenkäyntiaineiston esittämisen jälkeen.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion törkeiden huumausainerikosten syyksilukemisen ja ampuma-aserikoksesta määrätyn rangaistuksen osalta sekä palautti asian näiltä osin käräjäoikeuteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden presidentti Asko Välimaa, hovioikeudenneuvokset Jaakko Rautio, Heli Sankari, Nina Wilkman, Outi Mikkola ja Jussi Kivi (eri mieltä) sekä asessori Minna Kauranen (eri mieltä). Esittelijä Antti Holopainen.

Eri mieltä olleet hovioikeudenneuvos Kivi ja asessori Kauranen katsoivat, ettei syytettä voitu tarkistaa amfetamiinin ja kokaiinin määrien osalta, koska käräjäoikeuden tuomio oli syytteen hylkääviltä osin lainvoimainen. Ekstaasitablettien osalta muutetussa syytteessä ei ollut kysymys aikaan, paikkaan ja teko-olosuhteisiin nähden samasta teosta kuin alkuperäisessä teonkuvauksessa, joten kyse ei ollut sallitusta syytteen tarkistamisesta vaan kielletystä syytteen laajentamisesta. Syytettä voitiin tarkistaa siltä osin kuin tarkistaminen koski rikosten tekemistä osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa, sillä käräjäoikeus ei ollut ratkaissut tätä kysymystä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan.

Syyttäjät vaativat vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

1. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi muun ohella kaksi törkeää huumausainerikosta. A on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut, että hänet törkeiden huumausainerikosten asemesta tuomitaan myöntämisensä mukaisesti vain huumausainerikoksesta. Syyttäjät ovat vastavalituksessaan vaatineet A:lle tuomitun vankeusrangaistuksen korottamista.

2. Syyttäjät ovat ilmoittaneet hovioikeuskäsittelyn aikana tarkistavansa syytettä ja vaatineet asian palauttamista käräjäoikeuteen. A on vastustanut vaatimusta.

3. Hovioikeus on hyväksynyt syytteen tarkistamisen, kumonnut käräjäoikeuden tuomion törkeiden huumausainerikosten syyksilukemisen osalta ja palauttanut asian käräjäoikeuteen.

Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oleva kysymys

4. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, ovatko syyttäjät voineet muuttaa A:ta vastaan ajettua syytettä hovioikeuskäsittelyn aikana, minkä jälkeen on ratkaistava kysymys syytteen jatkokäsittelystä.

Syytteen muuttamista koskevat oikeusohjeet

5. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 5 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan nostettua syytettä ei saa muuttaa. Syyttäjä voi kuitenkin laajentaa samaa vastaajaa koskevan syytteen käsittämään toisen teon, jos tuomioistuin esitettävään selvitykseen ja muihin seikkoihin nähden katsoo sen soveliaaksi. Lainkohdan perustelujen mukaan syytettä ei voi kuitenkaan ylemmässä tuomioistuimessa laajentaa koskemaan muuta tekoa (HE 82/1995 vp s. 76). Oikeuskäytännössä tätä on kuitenkin pidetty eräissä tilanteissa mahdollisena (KKO 2010:59, kohta 8 ja KKO 2003:12). Lakivaliokunnan mukaan (LaVM 9/1997 vp s. 14) syytteen muuttamista koskevalla kiellolla pyritään keskitetyn käsittelyn toteuttamiseen ja vastaajan puolustautumismahdollisuuksien turvaamiseen. Syytteen muuttamismahdollisuuden puuttuminen ei siten tarkoita syyttämismahdollisuuden puuttumista vaan sitä, että silloin on nostettava uusi syyte.

6. Pykälän 2 momentin mukaan syytteen muuttamisena ei pidetä sitä, että syyttäjä ilmoittaa toisen lainkohdan kuin haastehakemuksessa taikka vetoaa uuteen seikkaan syytteen tueksi (syytteen tarkistaminen). Syytteen tarkistaminen on mahdollista vielä muutoksenhakuvaiheessakin (KKO 2021:46, kohta 10 sekä KKO 2008:6, kohta 3 ja siinä mainittu ratkaisu). Lakivaliokunnan mukaan (LaVM 9/1997 vp s. 14) uudet seikat ovat niitä, jotka luonnehtivat alkuperäisessä syytteessä kuvattua tekoa, toimintaa tai laiminlyöntiä rikosoikeudellisesti merkityksellisessä suhteessa mutta jotka eivät kuitenkaan muuta alun perin kuvattua tekoa toteutus- tai ilmenemistavaltaan muunlaiseksi toiminnaksi tai laiminlyönniksi.

7. Syytteen tarkistamisen sallimista koskevassa Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä merkitystä on annettu sille, että uudet seikat, joihin tarkistetussa syytteessä on vedottu, eivät ole muuttaneet alun perin kuvattua tekoa muuksi tapahtumaksi (esim. KKO 2021:46, kohta 10, KKO 2019:72, kohta 15, KKO 2001:62 ja KKO 1998:151).

8. Syyttäjä voi hovioikeudessa tarkistaa syytettä, vaikka hän olisi tyytynyt käräjäoikeuden tuomioon syyksilukemisen osalta (KKO 2021:46, kohta 5). Syytteen tarkistamista ei kuitenkaan hovioikeudessa voi kohdistaa käräjäoikeuden tuomion lainvoimaiseksi jääneeseen osaan (esim. KKO 2021:46, kohta 5 ja KKO 2008:6, kohta 7).

Syytteen muuttamisen arviointi tekojen samuuden kannalta

9. Kysymyksellä teon samuudesta on edeltä ilmenevin tavoin merkitystä arvioitaessa, onko syytettä tarkistettu vai onko sitä laajennettu koskemaan toista tekoa. Tarve sallia syytteen tarkistaminen perustuu ne bis in idem -kieltoon, koska rikosasiassa annettava ratkaisu tulee lainvoiman saatuaan myös oikeusvoimaiseksi sen teon osalta, joka on ollut syytteen ja tuomion kohteena. Uutta syytettä sellaisen olosuhteen arvioimiseksi, joka liittyy samaan tekoon, ei voida ottaa tutkittavaksi. Kysymys teon samuudesta ratkaistaan sen vuoksi yhdenmukaisilla perusteilla sekä arvioitaessa oikeutta syytteen tarkistamiseen että arvioitaessa ne bis in idem -kieltoa. (KKO 2014:76, kohta 20.)

10. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan 1 kohdan mukaan ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti (ne bis in idem -kielto).

11. Tekojen samuuden arvioinnin tulee Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan perustua teon konkreettisten tosiseikkojen tarkasteluun. Keskeistä on se, koskeeko uusi syyte samoja tai olennaisesti samoja tosiseikkoja kuin aikaisempi syyte (Zolotukhin v. Venäjä, suuri jaosto, 10.2.2009, kohdat 82 ja 83). Tarkastelu on kohdistettava konkreettisiin teonkuvauksiin eikä sovellettujen rangaistussäännösten tunnusmerkistöihin (Grande Stevens ym. v. Italia, 4.3.2014, kohta 224). Erityistä merkitystä on annettu tekijän, tekoajan ja tekopaikan samuudelle (Zolotukhin, kohta 84 ja Grande Stevens ym., kohta 221).

12. Ne bis in idem -kielto on myös unionin oikeuden perusperiaate, joka on vahvistettu unionin perusoikeuskirjan 50 artiklassa (Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio 28.10.2022, HF, C-435/22 PPU, EU:C:2022:852, 64 kohta). Mainitun artiklan mukaan ketään ei saa tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo unionissa lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi lain mukaisesti. Perusoikeuskirja tulee nyt sovellettavaksi, sillä asiassa on perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla kysymys unionin oikeuden soveltamisesta. Tämä johtuu siitä, että neuvoston puitepäätöksessä 2004/757/YOS vahvistetaan huumausainekaupan rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevat vähimmäissäännöt, joiden avulla voidaan määritellä yhteinen lähestymistapa unionin tasolla huumekaupan torjunnassa (tuomio 2.2.2023, TF, C-806/21, EU:C:2023:61, 52 kohta). Puitepäätöksessä määrätään sellaisten huumausaineisiin liittyvien tekojen säätämisestä rangaistavaksi, joita syyte koskee.

13. Unionin tuomioistuin on ne bis in idem -kiellon osalta omaksunut tulkinnan, jonka mukaan kysymystä siitä, koskevatko kaksi prosessia samaa asiaa, tulee arvioida ottaen huomioon ne konkreettiset tosiseikat, joihin nämä prosessit perustuvat. Merkitystä ei tällöin ole sillä, mitkä oikeudelliset luokittelut asiaan voivat soveltua, tai sillä, mitä oikeushyviä eri oikeussäännöksillä suojataan (esim. tuomio 9.3.2006, Van Esbroeck, C-436/04, EU:C:2006:165 ja tuomio 5.12.2006, Kraaijenbrink, C-367/05, EU:C:2006:760). Unionin tuomioistuimen mukaan tekojen samuudella tarkoitetaan sellaisten konkreettisten olosuhteiden kokonaisuutta, jotka johtuvat pääosin samoista tapahtumista siltä osin kuin niissä on kyse samasta tekijästä ja ne liittyvät erottamattomasti toisiinsa ajallisesti ja alueellisesti (esim. tuomio 22.3.2022, bpost, C-117/20, EU:C:2022:202, 37 kohta). Van Esbroek -tapauksessa unionin tuomioistuin katsoi, että saman huumausaine-erän maahantuontia ja maastavientiä on lähtökohtaisesti pidettävä samana tekona. Kraaijenbrink-tapauksessa unionin tuomioistuin katsoi, että tekojen samuutta ei osoita pelkästään se, että niillä on sama rikollinen tarkoitus.

14. Kansallisessa oikeuskäytännössä kysymys asian samuudesta on ihmisoikeustuomioistuimen käytännön mukaisesti ratkaistu vertaamalla uuden syytteen teonkuvausta aiemman syytteen teonkuvaukseen. Ratkaisevaa on katsottu olevan, koskevatko syytteissä esitetyt teonkuvaukset samoja tosiseikkoja, kun taas sillä, miten teko on aikaisemmassa syytteessä tai tuomiossa rikosoikeudellisesti luokiteltu, ei ole ollut tässä yhteydessä merkitystä. Lähtökohtana on siis ollut syytteiden teonkuvauksiin sisältyvien historiallisten tapahtumainkulkujen vertailu. Kysymys on ”samasta teosta”, jos syyte on koskenut viime kädessä yhtä ja samaa tosielämän tapahtumaa tai menettelyä kuin jo annettu lainvoimainen tuomio (KKO 2023:55, kohta 12 ja siinä viitatut ratkaisut). Erityistä merkitystä on annettu tekijän, tekoajan ja tekopaikan samuudelle. Myös teon kohteelle ja sille, onko toiminta ollut jatkuvaa tai toistuvaa, on annettu arvioinnissa merkitystä (KKO 2023:65, kohta 14 ja siinä viitatut ratkaisut).

15. Sovellettaessa ne bis in idem -kieltoa kysymys voi olla samasta teosta, vaikka teko jäsennettäisiin oikeudellisesti eri ”rikoksiksi” liittämällä tai jättämällä pois eri osatekijöitä siitä teonkuvauksesta, joka asetetaan seuraamusarvioinnin perusteeksi (KKO 2023:55, kohta 13 ja siinä viitattu ratkaisu).

Syytteen muuttamisen arviointi tässä tapauksessa

16. Käräjäoikeudessa esitetyn syytteen tekoaika on ollut 14.7.–16.10.2020. Teonkuvauksen mukaan A on yhdessä kahden muun henkilön kanssa pitänyt hallussaan levittämistarkoituksessa useita kiloja amfetamiinia ja useita satoja grammoja kokaiinia sekä myynyt ja levittänyt noin 3 000 grammaa amfetamiinia ja noin 715 grammaa kokaiinia. Lisäksi A on 16.10.2020 yksin pitänyt hallussaan 1,1 grammaa marihuanaa, 1,6 grammaa kannabisvoita ja 3,5 kappaletta ekstaasitabletteja. Menettely on teonkuvauksessa paikantunut kolmeen Helsingissä sijaitsevaan yksityisasuntoon, joista huumausaineita on takavarikoitu 28.8.2020 ja 16.10.2020 syytteessä tarkemmin eritellyt määrät.

17. Hovioikeudessa esitetyn muutetun syytteen mukaan rikoksen tekoaika on ollut 11.9.2019–16.10.2020. Teonkuvauksen mukaan A on yhdessä kolmen muun henkilön kanssa, joista kahdesta ei ole ollut kysymys käräjäoikeudessa esitetyssä syytteessä, laittomasti tuonut maahan ja pitänyt hallussaan levittämistarkoituksessa ainakin noin 40 kilogrammaa amfetamiinia ja noin 10 kilogrammaa kokaiinia sekä ainakin 1,4 kilogrammaa metyleenidioksimetamfetamiinia, mikä määrä vastaa noin 5 730 kappaletta ekstaasitabletteja. A on vuokrannut 11.9.2019 Helsingistä varaston, jonne edellä kerrotut huumausaineet on viety. A on yhdessä toisen henkilön kanssa pitänyt hallussaan huumausainekätkönä toiminutta varastoa, hakenut varastosta huumausaineita ja yhdessä eräiden henkilöiden kanssa levittänyt niitä. A on 28.8.2020 matkustanut Ruotsiin, jolloin huumausainekätkönä toimineessa varastossa on ollut vielä ainakin 40 kilogrammaa amfetamiinia ja 10 kilogrammaa kokaiinia. Lisäksi muutetussa syytteessä on esitetty, että huumausaineiden maahantuontia ja levittämistä koskeva toiminta, johon A on osallistunut, on tapahtunut osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa.

18. Korkein oikeus toteaa, että muutetun syytteen mukaan A on osallistunut huomattavasti alkuperäisessä syytteessä kuvattua suurempien huumausainemäärien maahantuontiin, hallussapitoon ja levittämiseen alkuperäistä syytettä noin kymmenen kuukautta pidemmän tekoajan kuluessa. A:n rikoskumppaneiksi on muutetussa syytteessä nimetty paitsi toinen alkuperäisistä kanssavastaajista myös kaksi henkilöä, joita alkuperäinen syyte ei ole koskenut. Alkuperäinen syyte ei ole koskenut lainkaan huumausaineiden maahantuontia. Muutetussa syytteessä kuvattu menettely on paikantunut pääosin varastotilaan, joka ei ole sisältynyt alkuperäisen syytteen teonkuvaukseen. Alkuperäiseen syytteeseen verrattuna kysymys on siis huomattavasti pidemmästä tekoajasta, osaksi eri rikoskumppaneista ja osin eri menettelytavoista sekä eri tekopaikasta Helsingissä. Alkuperäisen syytteen ja muutetun syytteen teonkuvaukset eroavat siten toisistaan henkilöiden, toiminnan, paikan ja ajan suhteen olennaisilla tavoilla.

19. Kuten edeltä kohdasta 9 ilmenee, syytteen laajentamisen ja tarkistamisen välinen rajanveto liittyy olennaisesti siihen, miten laajana pidetään rikostuomion negatiivista oikeusvoimavaikutusta. Jotta rikosprosessijärjestelmä voi toimia johdonmukaisesti ja ennakoitavasti, tekojen samuutta on arvioitava kummassakin suhteessa samalla tavalla siten, että syytteen tarkistaminen on sallittua sellaisiin seikkoihin, joiden tutkimisen uudessa oikeudenkäynnissä alkuperäisen syytteen oikeusvoima estäisi.

20. Ratkaisussa KKO 2019:72 Korkein oikeus on katsonut, että syyttäjällä oli oikeus tarkistaa varkausrikosta koskevaa syytettä siten, että syytteen mukainen tekoaika piteni noin 4 vuodesta noin 13 vuoteen, kun tekoajan olennaisesta pidentämisestä huolimatta syytteen edelleen katsottiin koskevan samaa tekoa. Tämän ratkaisun perusteella tässä tapauksessa alkuperäisessä ja muutetussa syytteessä tarkoitettujen tekojen samuuden arvioinnin kannalta merkityksellisenä ei ole perusteltua pitää sitä, että muutetun syytteen mukainen tekoaika on noin kymmenen kuukautta pitempi kuin alkuperäisen syytteen mukainen tekoaika.

21. Syyttäjien ilmoituksen mukaan muutetussa syytteessä tarkoitetut huumausaineet ovat olleet samaa huumausaine-erää kuin alkuperäisessä syytteessä tarkoitetut huumausaineet. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1997:117 katsonut samaan huumausaine-erään kohdistuneen laittoman maahantuonnin, hallussapidon ja välittämisen muodostavan yhden törkeän huumausainerikoksen, koska huumausaine-erä on tekijä, joka yhdistää siihen liittyvät teot jatkuvaksi toiminnaksi ja yhdeksi kokonaisuudeksi. Ratkaisu sinänsä koskee huumausainerikoksen yksiköintiä aineellisena kysymyksenä eikä tekojen samuutta prosessuaaliselta kannalta. Tästä huolimatta ratkaisu puoltaa sitä käsitystä, että saman huumausaine-erän maahantuontia, hallussapitoa ja levittämistä ei ole perusteltua myöskään prosessuaalisesti katsoa eri teoiksi, vaan esimerkiksi huumausaine-erän hallussapitoa koskevan syytteen johdosta annettu lainvoimainen tuomio estää myöhemmin tutkimasta uutta syytettä, jossa vaaditaan rangaistusta saman huumausaine-erän maahantuonnista.

22. Tekojen samuuden arvioinnin kannalta olennaista ei ole sekään, että muutettu syyte koskee huomattavasti suurempia huumausainemääriä kuin alkuperäinen syyte, eikä se, että rikolliseen menettelyyn on muutetun syytteen mukaan osallistunut useampia henkilöitä kuin alkuperäisen syytteen mukaan. Keskeistä on sen sijaan se, että alkuperäisessä syytteessä kuvattu menettely sisältyy muutetun syytteen teonkuvaukseen. Muutettu syyte muodostaa siis yhtenäisen tekokokonaisuuden, johon alkuperäisessä syytteessä kuvattu menettely kuuluu, vaikkakin suhteellisen vähäisenä osana. Kun tätä alkuperäisen syytteen kohteena ollutta osaa ei voida millään selkeillä ja ennakoitavilla kriteereillä erottaa muutetun syytteen muodostamasta kokonaisuudesta ja kun alkuperäisen syytteen johdosta annettavan lainvoimaisen ratkaisun oikeusvoima siten estäisi tähän prosessuaalisesti samaksi teoksi katsottavaan kokonaisuuteen sisältyvää menettelyä koskevan uuden syytteen tutkimisen, muutettu syyte on tutkittava yhtenä kokonaisuutena.

23. Muutetun syytteen jatkokäsittelyssä on hovioikeuden toteamin tavoin otettava huomioon se, että käräjäoikeuden tuomio on lainvoimainen siltä osin kuin käräjäoikeus on osittain hylännyt alkuperäisen syytteen. Tuomion osittainen lainvoimaisuus ei kuitenkaan vaikuta nyt arvioitavana olevaan kysymykseen alkuperäisessä syytteessä ja muutetussa syytteessä tarkoitettujen tekojen samuudesta.

24. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tavoin, että muutetussa syytteessä on kysymys sallitusta syytteen tarkistamisesta. Sen vuoksi valitus on hylättävä ja asia jätettävä hovioikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Tuomo Antila, Mika Ilveskero (eri mieltä), Eva Tammi-Salminen ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Jurkka Jämsä (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Määräaikainen oikeussihteeri Jämsä: Esittelijän mietintö on Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen kohtien 1–19 osalta. Tämän jälkeen esitän, että Korkein oikeus lausuisi perusteluinaan ja lopputuloksenaan seuraavaa:

Syyttäjien ilmoituksen mukaan muutetussa syytteessä on kysymys samoista huumausaine-eristä kuin käräjäoikeudessa esitetyssä syytteessä mutta suurimmaksi osaksi eri huumausaineista. Syyttäjien ilmoituksen mukaan varastotilassa on ollut muutetussa syytteessä yksilöity, huomattava määrä huumausaineita 28. ja 30.8.2020 välisenä aikana, joten kysymys ei voi olla samoista huumausaineista, jotka on alkuperäisen syytteen mukaan takavarikoitu 28.8.2020 syytteessä mainituista yksityisasunnoista. Sen sijaan on mahdollista, että kysymys on osittain samoista huumausaineista, jotka on takavarikoitu 16.10.2020 A:n asunnosta. Korkein oikeus todennee, että tästä liitynnästä ei yksinään seuraa, että tekoja olisi pidettävä samoina.

Muutetun syytteen teonkuvaus eroaa edellä kohdassa 18 todetun mukaisesti alkuperäisen syytteen teonkuvauksesta olennaisilla tavoilla tekijöiden, tekoajan ja tekopaikan osalta. Lisäksi muutettu teonkuvaus sisältää kokonaan uuden tekotavan, maahantuonnin. Teoilla ei ole sama kohde, koska teonkuvauksissa on kysymys olennaisesti eri huumausaineista ja määristä, vaikka ne ovatkin samaa huumausaine-erää. Näitä teon objektiivisia olosuhteita on arvioitava kokonaisuutena sen määrittämiseksi, onko kysymys erottamattomasti toisiinsa liittyvistä tosielämän tapahtumista. Esimerkiksi ennakkopäätöksessä KKO 2019:72 syytteen muuttaminen koski ainoastaan tekoaikaa. Tekoajan pidentäminen ei kuitenkaan ollut vaikuttanut siihen, mitä ja kenen omistamaa omaisuutta vastaajan oli väitetty anastaneen. Syytteen tarkistaminen ei myöskään muuttanut tekoa toteuttamistavaltaan muunlaiseksi toiminnaksi, eivätkä anastuksen kohde, sen arvo tai omistaja muuttuneet.

Edellä kohdissa 13 ja 15 todetuin tavoin pelkästään sama rikollinen tarkoitus tai se, että teot voitaisiin kansallisen oikeuden mukaan yksiköidä yhdeksi rikokseksi, eivät tee teoista erottamattomasti samoja tapahtumia ne bis in idem-kiellon kannalta. Riittävää ei ole myöskään teonkuvauksissa mainittujen tosiseikkojen samankaltaisuus, vaan niiden tulisi olla olennaisesti samoja. Muutetun syytteen teonkuvaus eroaa toteutus- ja ilmenemistavaltaan ratkaisevilla tavoilla alkuperäisen syytteen teonkuvauksesta, joten kysymys on eri teoista.

Alkuperäisessä syytteessä kuvattu menettely sisältyy muutetun syytteen teonkuvaukseen. Rikosasiassa annettava ratkaisu tulee lainvoiman saatuaan myös oikeusvoimaiseksi sen teon osalta, joka on ollut syytteen ja tuomion kohteena. Oikeusvoima ei estä eri tekoa koskevan uuden syytteen tutkimista. Siltä osin kuin uusi syyte sisältää tosiseikkoja, jotka ovat olleet oikeusvoiman saaneen ratkaisun kohteina, syytettä ei saa oikeusvoimavaikutuksen vuoksi tutkia. Kun muutettu syyte koskee toista tekoa kuin alkuperäinen syyte, ratkaisun KKO 2003:12 oikeusohje syytteen laajentamisen sallittavuudesta hovioikeudessa saman teon osalta ei sovellu tässä asiassa.

Siltä osin kuin muutetussa syytteessä väitetään, että rikos olisi tehty osana rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun huumausainerikosten laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa, kysymys ei ole toisesta teosta, vaan rikosoikeudenkäyntilain 5 luvun 17 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syytteen sallitusta tarkistamisesta.

Edellä todetun mukaisesti muutetussa syytteessä kysymys on eri teosta kuin alkuperäisessä syytteessä. Syyttäjien muutettu syyte tarkoittaa siten syytteen laajentamista koskemaan muuta tekoa kuin alkuperäisessä syytteessä on ollut kysymys. Ylemmässä tuomioistuimessa syytettä ei voida laajentaa koskemaan muuta tekoa. Siten syyttäjien vaatimus syytteen tarkistamisen sallimisesta on hylättävä, kuitenkin siten että väitteessä rikoksen tekemisestä osana huumausainerikosten laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa kysymys on syytteen sallitusta tarkistamisesta.

Syyttäjät ovat tyytyneet käräjäoikeuden tuomioon siltä osin kuin alkuperäinen syyte on hylätty. Näiltä osin käräjäoikeuden tuomio on saanut lainvoiman. A:n syyksi ei siten voida enää lukea sellaista alkuperäisessä syytteessä kuvattua menettelyä, jonka osalta syyte on hylätty. Tuomion osittainen lainvoimaisuus ei kuitenkaan vaikuta nyt arvioitavana olevaan kysymykseen alkuperäisessä syytteessä ja muutetussa syytteessä tarkoitettujen tekojen samuudesta.

Hovioikeuden päätös kumottaneen.

Korkein oikeus todennee, että syytteen tarkistamisena on sallittua vedota siihen, että rikos olisi tehty osana rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun huumausainerikosten laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. Muilta osin syytteen tarkistamista ei sallittane.

Syyttäjien vaatimus asian palauttamisesta käräjäoikeuteen hylättäneen.

Asia palautettaneen Helsingin hovioikeuteen, jonka on otettava omasta aloitteestaan asia uudelleen käsiteltäväkseen.

Oikeusneuvos Ilveskero: Hyväksyn esittelijän mietinnön.