KKO:2025:16

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vastaus Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä kavalluksesta. Ensisijaisen syytteen mukaan A oli 14.11.2016 ja 13.10.2017 välisenä aikana anastanut hallussaan olleita X Oy:n varoja ainakin yli 34 000 euron arvosta. Toissijaisen syytteen mukaan A oli 14.11.2016 ja 21.12.2017 välisenä aikana, saatuaan toimeksiannon perusteella tai muulla sellaisella tavalla haltuunsa varoja, joiden arvo hänen oli tullut tilittää toiselle, oikeudettomasti käyttämällä sanottuja tai niiden tilalle tulleita varoja taikka muulla sellaisella tavalla aiheuttanut tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen joko sovittuna tai muuten edellytettynä aikana.

A oli toiminut osakkaana ja lakimiehenä X Oy:ssä ainakin ajalla 5.2.–13.11.2016, minkä ajankohdan jälkeen A oli siirtynyt työskentelemään kotonaan osakkaiden riitaannuttua. A oli tehnyt toimenpiteitä asiakkaille mainittuna aikana 5.2.–13.11.2016, mutta ohjannut niistä saadun tulon, yhteensä yli 34 000 euroa Y Oy:n tilille. A oli perustanut Y Oy:n 26.1.2017, ja yhtiö oli rekisteröity kaupparekisteriin 3.2.2017. A oli Y Oy:n hallituksen ainoa jäsen.

Kavalluksen kohteena oli ollut suuri määrä varoja. A oli koulutukseltaan ja ammatiltaan lakimies ja tästäkin syystä tiennyt tekonsa lainvastaisuuden ja moitittavuuden. Rikosta oli edellä kuvatuissa olosuhteissa tehtynä pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

A kiisti syytteen ja vaati sen hylkäämistä.

Käräjäoikeuden tuomio 8.10.2021 nro 21/142312

Käräjäoikeus totesi olevan riidatonta, että A oli siirtänyt syytteessä kuvatun määrän varoja Y Oy:n tilille. Käräjäoikeuden mukaan laskusaatavien siirtämisestä ja tilittämisestä Y Oy:lle ei ollut sovittu X Oy:n tai sen muiden osakkaiden kanssa. Syytteessä mainitut varat olivat poistuneet X Oy:n varallisuudesta A:n menettelyn johdosta ja sekoittuneet Y Oy:n varoihin. X Oy:lle kuuluvat varat oli ohilaskutettu toiseen yhtiöön vastoin osakeyhtiölain säännöksiä. X Oy yhtiönä tai sen muut osakkeenomistajat eivät olleet olleet tietoisia A:n menettelystä.

Käräjäoikeus katsoi, että syytteessä kuvatut X Oy:n rahavarat olivat olleet A:n hallussa ja että A oli anastanut niitä yli 34 000 euron arvosta. Käräjäoikeus luki A:n syyksi ensisijaisen syytteen mukaisen törkeän kavalluksen.

Asian ovat ratkaisseet laamanni Martti Juntikka sekä käräjätuomarit Pasi Kettula ja Juho Angervo.

Turun hovioikeuden tuomio 11.11.2022 nro 22/145366

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi olevan riidatonta, että tulo 5.2.–13.11.2016 tehdyistä toimenpiteistä oli kuulunut lähtökohtaisesti X Oy:lle.

Kun A oli lähettänyt asiakkaalle laskun toimenpiteistä, X Oy:lle oli syntynyt myyntisaaminen asiakkaalta. Myyntisaaminen ei rinnastunut kavalluspykälässä tarkoitettuihin toisen tilillä oleviin varoihin, joita tekijällä on oikeus siirtää tai nostaa. Toimeksiannosta saatavat varat eivät olleet olleet A:n hallussa sillä hetkellä, kun hän oli lähettänyt laskun asiakkaalle. Kysymys ei ollut siten ollut sellaisista lain tarkoittamista varoista, joita voisi esinekavalluksella anastaa. Se, että laskutetut varat olivat myöhemmin tuloutuneet Y Oy:n tilille, ei ollut ollut A:n määräämistoimi eikä siten voinut tulla arvioitavaksi anastustekona.

Syyttäjän esittämän toissijaisen niin sanottua saatavan kavallusta koskevan syytteen osalta hovioikeus totesi, että Y Oy:llä oli ollut riittävästi varoja X Oy:n osuuden tilittämiseksi. Näyttämättä oli jäänyt, että A olisi aiheuttanut tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen.

Hovioikeus hylkäsi syytteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Rita Melartin ja Vilja Hahto sekä asessori Miia Ylikulju.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan syyttäjä vaati, että A tuomitaan törkeästä kavalluksesta.

Vastauksessaan A vaati, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. A oli toiminut osakkaana ja lakimiehenä sekä hallituksen jäsenenä X Oy:ssä. A oli suorittanut X Oy:n asiakkaille oikeudellisia asiantuntijapalveluita 5.2.2016 ja 13.11.2016 välisenä aikana. Asiassa on riidatonta, että tulot näistä toimenpiteistä olivat kuuluneet lähtökohtaisesti X Oy:lle. Riitauduttuaan X Oy:n muiden osakkaiden kanssa A oli siirtynyt etätöihin 14.11.2016 ja perustanut 26.1.2017 Y Oy:n. A oli tämän jälkeen perinyt X Oy:lle kuuluvia myyntisaamisia lähettämällä Y Oy:n nimissä laadittuja laskuja useille asiakkaille sellaisten toimeksiantojen perusteella, joita hän oli hoitanut jo X Oy:ssä työskennellessään. Laskujen perusteella Y Oy:n tilille oli maksettu yli 34 000 euroa.

2. Käräjäoikeus on katsonut A:n anastaneen hallussaan olleita X Oy:n varoja ja tuominnut hänet törkeästä kavalluksesta. Hovioikeus on hylännyt syytteen.

3. Syyttäjän valituksen perusteella Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A syyllistynyt rikoslain 28 luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuun niin sanottuun esinekavallukseen anastamalla hallussaan olevia varoja tai pykälän 3 momentissa tarkoitettuun niin sanottuun saatavan kavallukseen jättämällä täyttämättä haltuunsa saamiaan varoja koskevan tilitysvelvollisuuden.

Sovellettavat säännökset

4. Rikoslain 28 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan kavalluksesta on tuomittava se, joka anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta. Pykälän 3 momentin mukaan kavalluksesta tuomitaan niin ikään se, joka saatuaan toimeksiannon perusteella tai muulla sellaisella tavalla haltuunsa varoja, joiden arvo hänen on tilitettävä toiselle, oikeudettomasti käyttämällä sanottuja tai niiden tilalle tulleita varoja taikka muulla sellaisella tavalla aiheuttaa tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen joko sovittuna tai muuten edellytettynä aikana.

5. Rikoslain 28 luvun 13 §:n 3 momentin mukaan luvun 4–6 §:n säännöksiä sovellettaessa pidetään tekijän hallussa olevina myös toisen tilillä olevia varoja, jos tekijällä on oikeus siirtää tai nostaa niitä.

6. Rikoslain 28 luvun 4 §:n 1 momentissa rangaistavaksi säädetty esinekavallus koskee toisen omaisuuden tai varojen anastamista. Pykälän 3 momentissa tarkoitettu saatavan kavallus ei sen sijaan kohdistu toisen omistamaan omaisuuteen, vaan siinä rikotaan velvoiteoikeudellista tilitysvelvollisuutta, joka on syntynyt toisen omaisuuden tai varojen muututtua liittämisen tai sekoittumisen kautta siviilioikeudellisessa merkityksessä haltuunsaajan omaisuudeksi. Esinekavalluksen ja saatavan kavalluksen keskeinen ero on siinä, että 1 momentissa tarkoitetut varat tulee pitää kirjanpidollisesti erillään varojen haltijan omista varoista. Sen sijaan 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa tällaista erilläänpitovelvollisuutta ei ole. (HE 66/1988 vp s. 39 ja 41.) Tilitysvelvollisuus kohdistuu varojen arvoon eikä esineperusteisesti haltuun saatuun omaisuuteen (KKO 2022:46, kohta 11).

Kavallussäännöksen ”tekijän hallussa olevat varat” -käsitteen tulkinta

Arvioinnin lähtökohdat

7. Esinekavalluksen kohteena on rikoslain 28 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan tekijän hallussa olevat varat tai muu irtain omaisuus. Saatavan kavallus voi puolestaan kohdistua pykälän 3 momentin mukaisesti vain tekijän hallussa oleviin tai niiden tilalle tulleisiin varoihin. Korkein oikeus toteaa, että on lähtökohtaisesti perusteltua tulkita hallussa olevien varojen käsitettä yhdenmukaisesti molemmissa kavallusrikoksen tunnusmerkistöissä.

8. Saatavan kavalluksen kohteeksi on jo vuoden 1972 rikoslain uudistuksessa säädetty varat, joiden arvo tekijän on tilitettävä toiselle. Lainkohdan perusteluissa on todettu, että varoilla tarkoitetaan sekä rahaa ja muita paljousesineitä että tilillä olevia varoja (HE 23/1972 vp s. 11 ja HE 66/1988 vp s. 41).

9. Vuoden 1991 rikoslain uudistuksessa esinekavallusta koskevaa rangaistussäännöstä muutettiin silloiseen tilanteeseen nähden vähäisesti siten, että esinekavalluksen kohteena voivat muun irtaimen omaisuuden lisäksi olla myös varat. Säännöksen lisäyksellä ilmaistiin varojen käsitteellä tarkoitettavan sitä, että varat voivat olla kavalluksen kohteena silloinkin, kun ne eivät ole kolikkoina tai seteleinä, vaan näkyvät ainoastaan tilien saldoina. Varoilla tarkoitetaan siis paitsi rahaa myös tilisaldoista ilmeneviä saamisoikeuksia. (HE 66/1988 vp s. 39.)

10. Rikoslain 28 luvun 13 §:n 3 momentin määritelmäsäännöksen perusteella kavalluksena voi tulla rangaistavaksi varojen siirtäminen tililtä toiselle vaikkei varoja tililtä nostettaisikaan. Määritelmäsäännöksellä on ollut tarkoitus selventää kavallussäännöksen soveltamisalaa silloin, kun kavalluksen kohteena ovat toisen tilillä olevat varat. Tällaisia varoja ei voida pitää hallussa samalla tavoin kuin käteistä rahaa, vaan ne ovat oikeastaan saamisoikeuksia. Säännöksen mukaan tilillä olevien varojen katsotaan olevan sen hallussa, jolla on tiliin ainakin jonkinasteinen käyttöoikeus. Tämä ilmenee siten, että henkilö saa nostaa tililtä varoja tai siirtää niitä toiselle tilille. Jos hän tällöin anastaa tililtä varoja, hänen katsotaan syyllistyvän kavallusrikokseen. Tavallisimpia lainkohdassa tarkoitettuja tilejä oli perustelujen mukaan pankin talletustilit. (HE 66/1988 vp s. 39 ja 49.)

11. Kavallussäännöksen kanssa saman rikoslain luvun 1 §:ssä rangaistavaksi säädetyn varkauden kohteena on irtain omaisuus. Lain perustelujen mukaan varkaussäännöstä sovellettaessa irtaimeen omaisuuteen ei lueta muun ohella saamisoikeuksia ja niin sanottuja sähköisiä (tilillä olevia) varoja. Tällaisten varojen oikeudeton siirtäminen omalle tilille voi tulla rangaistavaksi olosuhteista riippuen joko petoksena tai kavalluksena. (HE 66/1988 vp s. 34.)

Korkeimman oikeuden kannanotot

12. Sen ratkaisemiseksi, voidaanko A:n katsoa syyllistyneen esinekavallukseen tai saatavan kavallukseen, on ensin arvioitava, voidaanko X Oy:n myyntisaamisia pitää näissä kavallusrikossäännöksissä tarkoitettuina tekijän hallussa olevina varoina.

13. Esineoikeuden näkökulmasta irtaimena omaisuutena voidaan pitää varallisuuskohteita, kuten myyntisaamisia, joilla on varallisuusarvoa ja jotka voivat olla vaihdannan kohteena. Myyntisaamisia voidaan pitää ulosottokelpoisena varallisuutena ja ne voidaan pantata velan vakuudeksi.

14. Esinekavalluksen kohteena voivat olla tekijän hallussa olevat varat tai muu irtain omaisuus, joten rikoslain 28 luvun 4 §:n 1 momentin säännöksen sanamuodon mukaan myös varat ovat irtainta omaisuutta. Edellä kohdassa 9 todetusti vuoden 1991 rikoslain uudistuksen myötä kavalluksen kohteena voivat olla varat silloinkin, kun ne eivät ole konkreettisesti tekijän hallussa, vaan ilmenevät ainoastaan saamisoikeuksina tilisaldoista. Myös tilillä olevat varat voivat siis olla kavallussäännöksessä tarkoitettua irtainta omaisuutta. Lainmuutoksen perustelut viittaavat kuitenkin siihen, että esinekavallussäännöstä ei ollut tarkoitus laajentaa koskemaan muita saamisoikeuksia kuin tilien saldoina ilmeneviä rahavaroja, joita yksinomaan myös rikoslain 28 luvun 13 §:n 3 momentin määritelmäsäännös koskee. Tähän viittaa myös säännöksen ruotsinkielinen sanamuoto (”Den som olovligen tillägnar sig penningmedel eller annan lös egendom”).

15. Vaikka myyntisaamisiin perustuva tulo syntyy kirjanpidollisesti, kun suorite on luovutettu, eivät myyntisaamiset rinnastu tilillä oleviin rahavaroihin. Myyntisaamisten realisointi ei ole mahdollista ilman velallisen myötävaikutusta, eikä niihin voida käyttää vastaavanlaista määräysvaltaa kuin sellaisella pankkitilillä oleviin varoihin, joihin asianomaisella henkilöllä on käyttöoikeus.

16. Johtopäätöksenään Korkein oikeus katsoo, että myyntisaamisia ei voida pitää kavallussäännöksissä tarkoitettuina tekijän hallussa olevina varoina.

Tämän asian arviointi

17. A:ta on syytetty ensisijaisesti rikoslain 28 luvun 4 §:n 1 momentin mukaisesta esinekavalluksesta ja toissijaisesti saman pykälän 3 momentin mukaisesta saatavan kavalluksesta, koska hän on lähettänyt Y Oy:n nimissä laadittuja laskuja X Oy:n asiakkaille, jotka ovat suorittaneet maksut A:n määräysvallassa olleelle Y Oy:n tilille.

18. A:n hallintaan Y Oy:n pankkitilille on päätynyt varoja, jotka ovat perustuneet A:n X Oy:ssä tekemään työhön. Ennen asiakkaiden tekemiä maksusuorituksia kysymys on ollut X Oy:n myyntisaamisista. Edellä todetulla tavalla myyntisaamisia ei voida pitää rikoslain 28 luvun 4 §:ssä tarkoitettuina tekijän hallussa olevina varoina, jotka voivat olla kavallusrikoksen kohteena. Näin ollen A ei ole pitänyt X Oy:n varoja hallussaan asiakkaiden tekemiä maksusuorituksia edeltäneenä aikana. Merkitystä ei tältä osin ole sillä, että A on saamisia koskevat laskut lähettämällä sinänsä pyrkinyt realisoimaan X Oy:n myyntisaamisia Y Oy:öön. A:n menettely ei siten voi tulla arvioitavaksi esinekavalluksena.

19. Asiassa on saatavan kavalluksen tunnusmerkistön kannalta arvioitava vielä sitä, onko A saanut myyntisaamisia vastaavat suoritukset haltuunsa määräysvallassaan olevalle Y Oy:n pankkitilille niin, että hänelle on syntynyt tilitysvelvollisuus varojen arvosta X Oy:tä kohtaan.

20. Korkein oikeus toteaa, että ratkaisevaa rikoslain 28 luvun 4 §:n 3 momentin saatavan kavalluksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta on se, että tekijä saa haltuunsa toisen varoja, joiden arvo hänen on tilitettävä takaisin. Sillä seikalla, miten toiselle kuuluneet varat ovat joutuneet tekijän haltuun, ei ole merkitystä, kunhan haltuunsaamiseen liittyy tilitysvelvollisuus. Jos taas haltuunsaajalla on oikeus käyttää varat omiin tarkoituksiinsa, kuten velaksiannossa, hän ei voi syyllistyä kavallukseen vaikka ei kykenisikään täyttämään takaisinmaksuvelvollisuuttaan (ks. HE 23/1972 vp s. 10–11, LaVM 4/1972 vp s. 3 ja HE 66/1988 vp s. 41). Jos tekijä on syyllistynyt haltuunsaamisen yhteydessä varojen omistuksen saamiseksi tehtyyn rikokseen, kuten esimerkiksi varkauteen tai petokseen, tilitysvelvollisuutta ei ole. Tunnusmerkistössä edellytetään siis varojen haltuun saamista ennen niiden anastamista tai tilitysvelvollisuuden laiminlyömistä.

21. Syytteen mukaan X Oy:n myyntisaamiset on laskutettu Y Oy:öön luvattomasti. Näin ollen A ei ole saanut X Oy:n varoja haltuunsa rikoslain 28 luvun 4 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla niin, että hänelle olisi syntynyt tilitysvelvollisuus varojen arvosta X Oy:tä kohtaan. A:n menettely ei siten voi tulla arvioitavaksi myöskään saatavan kavalluksena.

22. Yhteenvetonaan Korkein oikeus toteaa, että syytteessä kuvattu A:n menettely ei täytä rikoslain 28 luvun 4 §:n 1 tai 3 momentin tunnusmerkistöä. Näin ollen hovioikeuden ratkaisun lopputuloksen muuttamiseen ei ole ilmennyt aihetta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Kirsti Uusitalo, Lena Engstrand, Juha Mäkelä ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Heikki Kemppinen.