KKO:2025:107
Kanteessa oli vaadittu Suomessa voimaan saatetun lääkealan eurooppapatentin ja
sen perusteella Suomessa myönnetyn lisäsuojatodistuksen mitättömäksi
julistamista puuttuvan uutuuden perusteella. Väite uutuuden puuttumisesta oli perustunut siihen, että eurooppapatentin patenttijulkaisuun merkittyä etuoikeutta ei ollut pidettävä pätevänä, koska patenttia Euroopan patenttivirastossa hakenut yhtiö ei väitetysti ollut ollut Euroopan patenttisopimuksen 87 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetulla tavalla pätevässä siirron saajan asemassa.
Korkein oikeus katsoi, että asiassa oli perusteltua soveltaa Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan ratkaisua vastaavaa todistustaakkasääntöä, jonka mukaan eurooppapatentin hakijan oletetaan olevan etuoikeuden pyytämiseen oikeutettu taho, kun etuoikeuspyyntö on täyttänyt Euroopan patenttisopimuksen 88 artiklan 1 kappaleen mukaiset edellytykset. Todistustaakka vahvan olettaman kumoamisen perusteena olevista seikoista on etuoikeuden kyseenalaistavalla taholla.
Asian tausta ja käsittely markkinaoikeudessa
Asian tausta
Yhtiöllä A oli Suomessa voimaan saatettu lääkealan eurooppapatentti, ja se oli myös kyseisen patentin perusteella Suomessa myönnetyn lisäsuojatodistuksen haltija. Peruspatentin suoja-aika päättyi 17.9.2022. Lisäsuojatodistuksen voimassaoloaika päättyi 20.5.2026.
Eurooppapatentti oli siirtynyt yhtiölle A yhtiöltä B, jolle se oli myönnetty tämän 17.9.2002 tekemän hakemuksen perusteella. Eurooppapatenttiin oli merkitty yhtiön B vaatima etuoikeus keksinnön tekijöiden 21.9.2001 tekemästä väliaikaisesta yhdysvaltalaisesta patenttihakemuksesta. Sanotut keksijät olivat 3.11.2001 siirtäneet oikeudet väliaikaiseen patenttihakemukseen yhtiölle C. Yhtiöt B ja C kuuluivat samaan konserniin, ja yhtiö B omisti yhtiön C kokonaan.
Mitättömyyskanne ja vastaus markkinaoikeudessa
Yhtiö X vaati markkinaoikeudessa, että Suomessa voimaan saatettu eurooppapatentti ja Suomessa myönnetty lisäsuojatodistus julistetaan kokonaisuudessaan mitättömiksi.
Kanteen perusteena vedottiin siihen, että eurooppapatentti tarkoitti keksintöä, joka ei ollut patenttilain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla uusi siihen verrattuna, mikä oli tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää.
Eurooppapatentin patenttijulkaisuun merkittyä etuoikeutta ei ollut pidettävä pätevänä, koska patenttia Euroopan patenttivirastossa hakenut yhtiö B ei ollut ollut Euroopan patenttisopimuksen 87 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetulla tavalla pätevässä siirron saajan asemassa etuoikeushakemuksessa mainittuihin keksijöihin nähden.
Patentinhaltijalla oli Euroopan patenttiviraston teknisten valituslautakuntien ratkaisukäytännön mukaan näyttötaakka etuoikeuden pätevästä siirtymisestä. Etuoikeuden siirron pätevyyden arviointi tuli tehdä tässä asiassa Yhdysvaltojen liittovaltion lainsäädännön nojalla. Etuoikeuden siirrosta olisi sen mukaan tullut sopia kirjallisesti ja riittävän selvästi myös konserniyhtiöiden B ja C välillä ennen myöhemmän patenttihakemuksen tekemistä. Tällaista ei ollut näytetty.
Eurooppapatentin uutuutta tuli edellä todetun perusteella arvioida sen hakemuksen tekemispäivän tunnetun tekniikan tason perusteella, ja patentilta puuttui erään toisen kansainvälisen patenttihakemuksen perusteella uutuus.
Kanteen perusteina vedottiin lisäksi keksinnöllisyyden puutteeseen ja selityksen riittämättömyyteen.
Yhtiö A vaati kanteen hylkäämistä. Kyseessä olevassa eurooppapatentissa tarkoitettu keksintö oli uusi.
Oikeus pyytää etuoikeutta oli siirtynyt pätevästi. Näin ollen eurooppapatentin etuoikeuspäivä oli pätevä, ja uutuuden esteenä vedottu kansainvälinen patenttihakemus oli merkityksetön.
Markkinaoikeuden tuomio 22.5.2024 nro 290/2024
Markkinaoikeus katsoi, että asiassa ei ollut perusteita noudattaa Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan ratkaisussa 10.10.2023 yhdistetyissä asioissa G 1/22 ja G 2/22 tarkoitettua vahvaa pätevyysolettamaa. Ratkaisu koski Euroopan patenttiviraston toimivaltaa arvioida asianosaisen oikeutta vaatia etuoikeutta Euroopan patenttisopimuksen 87 artiklan 1 kappaleen nojalla, ja ratkaisussa oli lisäksi todettu, että yhtenäistä oikeustilaa kaikissa sopimusvaltioissa ei ollut koskaan mahdollista varmistaa. Markkinaoikeuden mukaan asiassa tulivat sovellettavaksi kansalliset oikeusohjeet todistustaakan jaosta ja näyttökynnyksen korkeudesta.
Markkinaoikeus katsoi, että kysymystä Euroopan patenttisopimuksen 87 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetun etuoikeuden siirron pätevyydestä tuli arvioida asiassa Yhdysvaltain liittovaltion lain perusteella. Markkinaoikeus katsoi, että etuoikeus ei ollut pätevä jo sillä perusteella, että Yhdysvaltain liittovaltion lain edellyttämää nimellisen omistusoikeuden siirtoa yhtiöiden C ja B välillä ei ollut tehty kirjallisesti tehtäessä jatkohakemusta Euroopan patenttivirastossa taikka esitettäessä virastossa selvitystä etuoikeushakemuksen asianmukaisesta tekemisestä. Yhtiöllä B ei siten ollut ollut oikeutta vedota yhdysvaltalaisen hakemuksen perusteella etuoikeuteen Euroopan patenttivirastossa tehtäessä kyseessä olevaa eurooppapatenttihakemusta.
Vaikka asian voitiin katsoa markkinaoikeuden mukaan ratkeavan jo tällä perusteella, markkinaoikeus käsitteli yhtiön A asiassa etuoikeuden pätevyyden perusteeksi esittämät väitteet myös muilta osin. Pätevää etuoikeutta ei olisi voitu perustaa implisiittiseen sopimukseen taikka tosiasialliseen omistusoikeuteen eikä sitä olisi voitu takautuvasti perustaa myöskään yhtiöiden C ja B väliseen siirtosopimukseen 23.4.2007. Markkinaoikeus katsoi, että yhtiö A ei ollut näyttänyt pätevän siirron edellytysten täyttyneen.
Markkinaoikeus katsoi, että kun yhtiöllä B ei ollut ollut oikeutta vedota yhdysvaltalaisen patenttihakemuksen perusteella etuoikeuteen Euroopan patenttivirastossa, eurooppapatentilta puuttui uutuus erään aiemman kansainvälisen patenttihakemuksen sisältöön nähden. Markkinaoikeus totesi, ettei asiassa ollut tarvetta lausua muista eurooppapatentin mitättömyyden perusteeksi esitetyistä seikoista. Koska eurooppapatentti oli mitätön, myös sen perusteella myönnetty lisäsuojatodistus oli jo tällä perusteella julistettava mitättömäksi.
Markkinaoikeus julisti Suomessa voimaan saatetun eurooppapatentin ja sen perusteella Suomessa myönnetyn lisäsuojatodistuksen mitättömiksi.
Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Jussi Karttunen (eri mieltä), markkinaoikeustuomarit Reima Jussila ja Jaakko Ritvala sekä markkinaoikeusinsinööri Pasi Nikkonen.
Eri mieltä ollut markkinaoikeuden ylituomari Karttunen totesi, että Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan ratkaisu asioissa G 1/22 ja G 2/22 on merkinnyt sitä, että Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä aikaisemmin vakiintuneesti noudatettu käytäntö, jonka mukaan ollakseen pätevä etuoikeus on tullut siirtää ennen myöhemmän hakemuksen tekemistä, elleivät kaikki aikaisemman hakemuksen hakijat ole myös myöhemmän hakemuksen hakijoita, on tullut hylätyksi. Yhtiön X asiassa esittämän perusteella peruspatentin tarkoittamilta keksinnöiltä ei puuttunut uutuutta.
Asiassa ei ollut perusteita julistaa peruspatenttia mitättömäksi myöskään muiden yhtiön X esittämien kanneperusteiden johdosta, jolloin ei ollut perusteita julistaa mitättömäksi myöskään peruspatentin perusteella myönnettyä lisäsuojatodistusta.
Edellä mainituilla perusteilla eri mieltä ollut ylituomari Karttunen hylkäsi yhtiön X kanteen kokonaan pääasian osalta.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
Yhtiölle A myönnettiin valituslupa rajoitettuna oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla koskemaan kysymystä, sovelletaanko asiassa Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan asioissa G 1/22 ja G 2/22 antamasta ratkaisusta ilmenevää oikeusohjetta, jonka mukaan eurooppapatentin hakijan oletetaan olevan etuoikeuden pyytämiseen oikeutettu taho, kun etuoikeuspyyntö on täyttänyt Euroopan patenttisopimuksen 88 artiklan 1 kohdan mukaiset edellytykset. Kysymys valitusluvan myöntämisestä muilta osin siirrettiin ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.
Yhtiö A vaati valituksessaan, että markkinaoikeuden tuomio kumotaan.
Yhtiö X vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Valituslupaa koskeva ratkaisu
Siltä osin kuin kysymys valitusluvan myöntämisestä on siirretty ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä valituslupa myönnetään muilta osin kuin kysymykseen yhtiö X:n oikeudesta ulkopuolisena tahona vedota eurooppapatentin (jäljempänä myös peruspatentti) etuoikeuden pätemättömyyteen sen siirtoon liittyvillä perusteilla. Tältä osin markkinaoikeuden tuomio jää siis pysyväksi.
Pääasiaratkaisun perustelut
Asian tausta
1. Yhtiö A:lla on ollut Suomessa voimaan saatettu lääkealan eurooppapatentti, ja yhtiö A on myös kyseisen peruspatentin perusteella myönnetyn, Suomea koskevan lisäsuojatodistuksen haltija.
2. Peruspatentti on siirtynyt yhtiö A:lle yhtiö B:ltä, jolle se on myönnetty tämän 17.9.2002 tekemän hakemuksen perusteella. Peruspatenttiin on merkitty yhtiö B:n vaatima etuoikeus keksinnön keksijöiden 21.9.2001 tekemästä väliaikaisesta yhdysvaltalaisesta patenttihakemuksesta. Sanotut keksijät ovat 3.11.2001 siirtäneet oikeudet kyseiseen väliaikaiseen patenttihakemukseen yhtiö C:lle. Emoyhtiö B on omistanut kokonaan yhtiö C:n.
3. Yhtiö X on 13.6.2022 nostanut markkinaoikeudessa peruspatentin ja lisäsuojatodistuksen mitättömäksi julistamista koskevan kanteen yhtiö A:ta vastaan vedoten muun ohella siihen, että peruspatentin tarkoittama keksintö ei ole patenttilain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla uusi. Väitteen perusteena on ollut se, että peruspatentin patenttijulkaisuun merkittyä etuoikeutta ei ole pidettävä pätevänä, koska oikeutta ei ole pätevästi siirretty peruspatentin hakijalle. Markkinaoikeus on muutoksenhaun kohteena olevalla tuomiollaan julistanut eurooppapatentin ja sen nojalla myönnetyn lisäsuojatodistuksen mitättömiksi.
Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa
4. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, millaista todistustaakkaa etuoikeuden pätevyydestä sovelletaan tilanteessa, jossa etuoikeus on merkitty eurooppapatentin patenttijulkaisuun, ja arvioitavana on erityisesti se, millä edellytyksillä eurooppapatentin hakijaa voidaan pitää etuoikeuden pyytämiseen oikeutettuna tahona.
Sovellettavat oikeusohjeet
Todistustaakkaa ja näyttökynnystä koskeva sääntely
5. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan riita‑asiassa asianosaisen on näytettävä ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa tai vastustamisensa perustuu. Pykälän 2 momentin mukaan seikan asettaminen tuomion perustaksi edellyttää, että asianosainen on esittänyt siitä uskottavan näytön. Pykälän 4 momentin mukaan, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, noudatetaan, jollei todistustaakasta tai näytöltä vaadittavasta vahvuudesta laissa toisin säädetä tai asian laadusta muuta johdu.
6. Mainitun 4 momentin perusteluissa asian laatua koskevina keskeisinä arviointikriteereinä mainitaan kokemusperäinen todennäköisyys, asianosaisten näyttömahdollisuudet ja asianomaisen lainsäädännön toimivuus. Viimeksi mainitusta esimerkkinä on käytetty sitä, että oikeustoimea on lähtökohtaisesti pidettävä pätevänä ja että todistustaakka on sillä, joka väittää oikeustoimea rasittavan pätemättömyysperusteen. Todistustaakkanormi voi syntyä myös oikeuskäytännössä. (HE 46/2014 vp s. 48.)
Patentin mitättömäksi julistamista koskeva sääntely
7. Patenttilain 52 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tuomioistuimen tulee julistaa patentti mitättömäksi sitä tarkoittavan kanteen perusteella, milloin patentti tarkoittaa keksintöä, joka ei täytä muun ohella 2 §:ssä säädettyjä ehtoja.
8. Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä.
9. Patenttilain 70 m §:n 1 momentin mukaan eurooppapatenttia koskevalla hakemuksella, jolle Euroopan patenttivirasto on vahvistanut tekemispäivän, on Suomessa sama oikeusvaikutus kuin samana päivänä Suomessa tehdyllä kansallisella patenttihakemuksella. Jos hakemuksella on Euroopan patenttisopimuksen mukaisesti etuoikeus tekemispäivää aikaisemmasta päivästä, on tällainen etuoikeus voimassa myös Suomessa.
Euroopan patenttisopimuksen etuoikeuden pyytämistä koskevat määräykset
10. Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen (Euroopan patenttisopimus) 87 artiklan (1973) 1 kappaleen mukaan se, joka on asianmukaisesti tehnyt patentti- tai hyödyllisyysmallihakemuksen taikka hakenut hyödyllisyys- tai keksijäntodistusta jossakin Pariisin teollisuusomistusoikeuden suojelemista koskevan sopimuksen sopimusvaltiossa tai tällaista valtiota varten, tai se, jolle hänen oikeutensa on siirtynyt, voi tehdessään samaa keksintöä koskevan eurooppapatenttihakemuksen pyytää etuoikeutta kahdentoista kuukauden aikana ensimmäisen hakemuksen tekemispäivästä. Artiklan 2 kappaleen mukaan etuoikeus voi perustua jokaiseen sellaiseen hakemukseen, joka vastaa asianmukaisesti tehtyä kansallista hakemusta sen valtion, jossa se tehtiin, kansallisen lainsäädännön mukaisesti tai kahden- tai monenvälisen sopimuksen mukaisesti, tämä yleissopimus mukaan lukien.
11. Euroopan patenttisopimuksen 88 artiklan (1973) 1 kappaleen mukaan eurooppapatentin hakijan, joka haluaa käyttää hyväkseen aikaisemman hakemuksen etuoikeutta, on annettava etuoikeusselvitys, aikaisemman hakemuksen kopio ja, jos jälkimmäinen ei ole jollain Euroopan patenttiviraston virallisella kielellä, sen käännös jollakin näistä virallisista kielistä. Näitä määräyksiä toimeenpantaessa noudatettava menettely vahvistetaan soveltamismääräyksissä.
Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan 10.10.2023 yhdistetyissä asioissa G 1/22 ja G 2/22 antama ratkaisu
12. Yhtiö A on esittänyt, että etuoikeuden siirron pätevyys ratkeaa Euroopan patenttisopimuksen 87 artiklan 1 kappaleen nojalla ja että asiassa tulee sen osalta noudattaa Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan 10.10.2023 yhdistetyissä asioissa G 1/22 ja G 2/22 antamasta ratkaisusta ilmenevää patentin etuoikeutta koskevaa vahvaa pätevyysolettamaa.
13. Euroopan patenttiviraston laajennettu valituslautakunta on 10.10.2023 mainituissa asioissa antamassaan ratkaisussa muuttanut Euroopan patenttiviraston aikaisempaa käytäntöä katsoessaan, että eurooppapatentille aikaisemmasta hakemuksesta myönnettävän etuoikeuden edellytyksiä arvioidaan yksinomaan Euroopan patenttisopimuksen mukaisten edellytysten perusteella kansalliseen lakiin viittamatta, koska eurooppapatentin hyväksi vedottava etuoikeus on Euroopan patenttisopimukseen perustuva autonominen oikeus (ks. ratkaisun kohdat 84–86 ja 129–130). Ratkaisussa todetuin tavoin Euroopan patenttisopimus ei sisällä muodollisia edellytyksiä etuoikeuden siirrolle (ks. kohta 86 luettuna yhdessä kohdan 68 kanssa).
14. Ratkaisussa on lisäksi katsottu, että mikäli Euroopan patenttisopimuksen 88 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetut etuoikeuspyynnön muodolliset edellytykset täyttyvät, sovelletaan kumottavissa olevaa mutta vahvaa olettamaa siitä, että hakijalla on oikeus pyytää etuoikeutta. Olettama perustuu siihen, että lähtökohtaisesti hakija ei kykene täyttämään etuoikeuspyynnön muodollisia edellytyksiä toimimatta yhteistyössä aiemman etuoikeushakemuksen tekijän kanssa. Lisäksi aiemman etuoikeushakemuksen tekijän oletetaan hyväksyvän sen, että myöhempi hakija vetoaa tämän etuoikeuteen, eikä etuoikeuden siirtymiselle ole asetettu muodollisia edellytyksiä. (Ks. ratkaisun kohdat 101–107, 110 ja 131.) Mainittu pätevyysolettama on ratkaisun mukaan harvinaisissa ja poikkeuksellisissa tapauksissa kumottavissa, jos aiemmalla etuoikeushakemuksen tekijällä on ollut perusteltu syy olla hyväksymättä myöhemmän hakijan etuoikeushakemuksen tekemistä, millainen tilanne voi olla käsillä esimerkiksi myöhemmän hakijan vilpillisen menettelyn vuoksi (ks. kohdat 108, 110 ja 131). Todistustaakka olettaman kumoamisen perusteena olevista nimenomaisista seikoista on ratkaisun mukaan etuoikeuden kyseenalaistavalla taholla (ks. kohta 110).
Korkeimman oikeuden arviointi
15. Oikeudesta pyytää etuoikeutta eurooppapatentille määrätään Euroopan patenttisopimuksen 87 artiklassa, jonka tulkinnasta edellä mainitussa Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan ratkaisussa on muun ohella ollut kysymys. Kyseinen ratkaisu koskee kuitenkin menettelyä Euroopan patenttivirastossa, eikä se sellaisenaan sido kansallisia tuomioistuimia niiden käsitellessä eurooppapatentin etuoikeuden pätevyyteen liittyvää asiaa (ks. ratkaisun kohta 115).
16. Kyseessä on Suomessa voimaansaatetun eurooppapatentin mitättömäksi julistamista koskeva asia, johon sovelletaan lähtökohtaisesti Suomen lakia. Patenttilaki tai Euroopan patenttisopimuksen 87 artikla ei koske sitä, millaista todistustaakkaa noudatetaan arvioitaessa mitättömyysasiassa etuoikeuden pätevyyttä. Sovellettavaksi tulevat näin ollen oikeudenkäymiskaaren todistustaakkasäännökset. Tällöin lähtökohtana on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 1 momentin mukainen todistustaakan jakautuminen ja pykälän 2 momentin mukainen uskottavaa näyttöä koskeva vaatimus. Sanotun pääsäännön mukaisesta todistustaakan jakautumisesta voidaan kuitenkin pykälän 4 momentin mukaisesti poiketa, jos asian laadusta muuta johtuu. Lain perusteluissa todetulla tavalla asian laatua arvioitaessa huomioon voidaan ottaa muun muassa kokemusperäinen todennäköisyys, asianosaisten näyttömahdollisuudet ja asianomaisen lainsäädännön toimivuus. Korkein oikeus toteaa, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n todistustaakkasäännökset ovat tältä osin joustavat.
17. Korkein oikeus toteaa edelleen, että eurooppapatentissa on kysymys joukosta kansallisesti voimaan saatettuja patentteja. Edellä viitatussa Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan 10.10.2023 antamassa ratkaisussa todetulla tavalla patentille myönnettävän etuoikeuden perustarkoituksena on suojata rajoitetun ajan patentin hakijoiden intressiä hankkia kansainvälinen suoja keksinnölleen, ja sitä kautta lieventää patenttien territoriaalisuudesta johtuvia haitallisia seuraamuksia (ks. ratkaisun kohta 54).
18. Suomen Euroopan patenttisopimukseen liittymisen yhteydessä patenttilain muuttamista koskeneessa hallituksen esityksessä on todettu olevan tarkoituksenmukaista, että Suomen patenttiviranomaisen ja Euroopan patenttiviraston tulkintalinja on mahdollisimman yhdenmukaista (HE 161/1995 vp s. 18). Vastaavalla tavalla Euroopan patenttisopimuksen uudistamiskirjaa Suomessa hyväksyttäessä on patenttilain muuttamista koskeneissa esitöissä korostettu, että Euroopan patenttisopimuksen ja patenttilain tulkinnan tulee olla mahdollisimman yhdenmukaisia oikeusvarmuuden turvaamiseksi (HE 92/2005 vp s. 28). Korkein oikeus katsoo, että esitöistä ilmenevä tulkintojen yhdenmukaisuuden tavoite korostuu esillä olevan kysymyksen yhteydessä, sillä kansallisesti voimaan saatetun eurooppapatentin rekisteröinnin edellytyksiä kansallisessa mitättömyysoikeudenkäynnissä arvioitaessa tulevat sovellettavaksi samat Euroopan patenttisopimuksen artiklat kuin rekisteröintimenettelyssä Euroopan patenttivirastossa.
19. Edellä todetun perusteella Korkein oikeus katsoo, että eurooppapatenttia koskevan sääntelyn toimivuus ja oikeusvarmuusnäkökohdat tukevat vahvasti patenttilain yhdenmukaista tulkintaa Euroopan patenttisopimuksen kanssa. Tätä patenttisopimuksen ja kansallisten tulkintojen yhdenmukaistamistavoitetta on perusteltua soveltaa myös tässä asiassa.
20. Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan ratkaisun mukainen pätevyysolettama on edellä todetuin tavoin perustunut siihen, että lähtökohtaisesti hakija ei kykene täyttämään etuoikeuspyynnön muodollisia edellytyksiä toimimatta yhteistyössä aiemman etuoikeushakemuksen tekijän kanssa. Lisäksi aiemman etuoikeushakemuksen tekijän oletetaan hyväksyvän sen, että myöhempi hakija vetoaa tämän etuoikeuteen, eikä etuoikeuden siirtymiselle ole asetettu muodollisia edellytyksiä. Näissä tilanteissa kokemusperäinen todennäköisyys puoltaa vahvasti todistustaakan asettamista sille taholle, joka kyseenalaistaa etuoikeuden sen siirtoon liittyvillä perusteilla.
21. Korkein oikeus toteaa vielä, että todistustaakka pätevyysolettaman kumoamiseksi koskee poikkeuksellisia olosuhteita kuten siirronsaajan vilpillistä menettelyä. Myöskään näyttömahdollisuudet tällaisista seikoista eivät muodostu pätemättömyysväitteen esittäjän kannalta kohtuuttomiksi.
22. Edellä mainituin perustein Korkein oikeus toteaa, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun todistustaakkaa koskevat säännökset mahdollistavat Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan edellä mainitun ratkaisun mukaista todistustaakkaohjetta vastaavan todistustaakkanormin soveltamisen. Myös useissa muissa Euroopan maissa tuomioistuimet ovat ratkaisuissaan katsoneet, että kyseessä olevasta Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan ratkaisusta ilmeneviä todistustaakkaohjeita etuoikeuden pätevyydestä on sovellettava myös kansallisessa etuoikeuden pätevyyteen liittyvässä prosessissa, kun kansallisesta sääntelystä ei aiheudu tälle estettä. Muun ohella Ruotsissa on omaksuttu tällainen tulkinta koskien nimenomaan esillä olevaa yhtiö A:n peruspatenttia vastaavaa Ruotsissa voimaan saatettua eurooppapatenttia (Patent- och marknadsöverdomstolen, dom 20.6.2024, mål nr PMT 14326-22).
23. Johtopäätöksenään Korkein oikeus katsoo, että Suomessa on perusteltua soveltaa Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan 10.10.2023 yhdistetyissä asioissa G 1/22 ja G 2/22 antamasta ratkaisusta ilmenevän oikeusohjeen kanssa vastaavaa todistustaakkanormia, jonka mukaan eurooppapatentin hakijan oletetaan olevan etuoikeuden pyytämiseen oikeutettu taho, jos etuoikeuspyyntö on täyttänyt Euroopan patenttisopimuksen 88 artiklan 1 kappaleen mukaiset edellytykset. Olettama on kumottavissa vain harvinaisissa ja poikkeuksellisissa tapauksissa. Todistustaakka olettaman kumoamisen perusteena olevista seikoista on etuoikeuden kyseenalaistavalla taholla.
24. Korkein oikeus toteaa, että yhtiö X ei ole esillä olevassa asiassa esittänyt väitettä siitä, että Euroopan patenttisopimuksen 88 artiklan 1 kappaleen mukaiset edellytykset eivät täyttyisi. Näin ollen myös tässä asiassa olisi tullut noudattaa edellä mainittua vahvaa etuoikeuden pätevyysolettamaa.
Asian jatkokäsittely
25. Asiassa tulee seuraavaksi arvioitavaksi, onko yhtiö X esittänyt riittävän näytön edellä mainitun vahvan pätevyysolettaman kumoamiseksi. Yhtiö X on Korkeimmassa oikeudessa pyytänyt asian palauttamista markkinaoikeuteen, mikäli Korkein oikeus katsoo, että asiassa noudatetaan Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan ratkaisun mukaista kumottavissa olevaa etuoikeuden pätevyysolettamaa.
26. Korkein oikeus toteaa, että markkinaoikeus on asettanut etuoikeuteen liittyvän todistustaakan olennaisesti toisin kuin Korkein oikeus edellä. Korkein oikeus katsoo, että asian käsittelyä on perusteltua jatkaa markkinaoikeudessa sen arvioimiseksi, onko yhtiö X esittänyt asiassa riittävän näytön etuoikeuden vahvan pätevyysolettaman kumoamiseksi. Mikäli näin ei ole, asiassa tulevat arvioitaviksi myös muut peruspatentin mitättömyyden perusteeksi esitetyt seikat.
Päätöslauselma
Markkinaoikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan markkinaoikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan otettava asia uudelleen käsiteltäväkseen ja ottaen huomioon palautuksen syy siinä laillisesti meneteltävä.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Tatu Leppänen sekä oikeusneuvokset Mika Huovila, Juha Mäkelä, Alice Guimaraes-Purokoski ja Pasi Pölönen. Esittelijä Mirva Näsi.