KKO:2025:102
Lapsen äiti ja isä olivat yhdessä matkustaneet kesäkuussa 2025 Suomeen yhden vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäisen lapsensa kanssa Australiasta, missä he olivat asuneet lapsen syntymästä saakka. Vanhemmat olivat yhdessä päättäneet muuttaa pois Australiasta sekä toteuttaneet tätä koskevat toimet tarkoituksenaan muuttaa Suomen kautta Kiinaan. Kaksi viikkoa Suomeen saapumisen jälkeen isä oli lähtenyt lapsen kanssa vanhempien yhteisestä kodista turvakotiin. Äiti vaati lapsen määräämistä palautettavaksi Australiaan.
Kysymys lapsen asuinpaikasta väitetyn luvattoman palauttamatta jättämisen hetkellä.
Haagin sopimus 3 art
Haagin sopimus 4 art
Haagin sopimus 12 art
L lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 30 §
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Vaatimukset Helsingin hovioikeudessa
Lapsen äiti vaati, että hänen ja lapsen isän yhteinen vuonna 2023 syntynyt lapsi määrätään palautettavaksi asuinpaikkavaltioonsa Australiaan.
Lapsen isä vastusti hakemusta.
Hovioikeuden päätös 18.8.2025 nro 1033 4584
Hovioikeus totesi riidattomaksi, että perhe oli asunut Australiassa 5.6.2025 saakka. Lapsi oli tullut Suomeen äidin ja isän suostumuksella 5.6.2025 siten, että perheen oli ollut tarkoitus muuttaa lokakuussa 2025 Kiinaan. Isä oli lähtenyt lapsen kanssa turvakotiin 19.6.2025. Äiti ei ollut tämän jälkeen tavannut lasta.
Hovioikeus katsoi, että lapsen asuinpaikka välittömästi ennen väitettyä luvatonta palauttamatta jättämistä oli ollut Australia. Hovioikeuden mukaan isä oli toiminnallaan loukannut äidin huoltajan oikeuksia, kun äiti ei ollut 19.6.2025 jälkeen saanut tavata lasta. Äiti ei myöskään ollut antanut Suomessa oleskeluun sellaista suostumusta, jota hän ei olisi voinut tehokkaasti peruuttaa. Asiassa oli jäänyt näyttämättä, että lapsi olisi vallitsevissa olosuhteissa muuttanut Suomeen äidin suostumuksella tai että äiti olisi nimenomaisesti tai hiljaisesti hyväksynyt lapsen muuttamisen Suomeen. Lapsen palauttamatta jättäminen oli ollut Haagin sopimuksessa tarkoitetuin tavoin luvaton eikä palauttamiselle ollut myöskään vakavasta vaarasta johtuvaa estettä.
Hovioikeus määräsi lapsen heti palautettavaksi asuinpaikkavaltioonsa Australiaan ja velvoitti isän korvaamaan äidille lapsen palauttamisesta aiheutuvat kustannukset.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pia Sandvik, Tom Laitinen ja Riina Karma. Esittelijä Anna-Maria Svinhufvud.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
Lapsen isälle myönnettiin valituslupa.
Isä vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan.
Lapsen äiti vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian tausta
1. Asianosaisten yhteinen lapsi on syntynyt vuonna 2023 Australiassa, jossa hän on asunut yhdessä vanhempiensa kanssa. Vanhemmat ovat kesäkuun alussa 2025 allekirjoittaneet sopimuksen, jonka mukaan he yhdessä lapsen kanssa muuttavat Kiinaan Suomen kautta siten, että he muuttavat kesäkuun alussa 2025 Australiasta Suomeen ja lokakuussa 2025 edelleen Kiinaan. Sopimukseen kirjattujen ehtojen mukaan isä ei saa erottaa lasta äidistä tai ilman tämän suostumusta viedä lasta yöksi pois perheen yhteisestä asunnosta. Näiden ehtojen rikkomisesta seuraa sopimuksen mukaan äidin oikeus välittömästi päättää sopimus sekä sijoittautua lapsen kanssa itsenäisesti.
2. Vanhemmat ovat 5.6.2025 matkustaneet sopimuksen mukaisesti lapsen kanssa Suomeen. Isä on 19.6.2025 lastensuojelun ohjaamana hakeutunut lapsen kanssa turvakotiin, minkä jälkeen äiti ei ollut tavannut lasta.
3. Lapsen äiti on vaatinut lapsen määräämistä palautettavaksi Australiaan. Äidin mukaan lapsi on jäänyt luvattomasti palauttamatta 19.6.2025. Äiti on katsonut isän rikkoneen vanhempien välistä sopimusta ja hänen suostumuksensa lapsen muuttamiselle Suomeen siten peruuntuneen. Äidin mukaan lapsen asuinpaikkavaltio on palauttamatta jättämisen hetkellä ollut Australia.
4. Lapsen isä on vastustanut äidin hakemusta ja vaatinut sitä hylättäväksi. Isä on katsonut, ettei lapsen asuinpaikka ollut enää ollut Australia. Isän mukaan vanhemmat olivat yhteisymmärryksessä muuttaneet lapsen kanssa pois Australiasta.
5. Hovioikeus on hyväksynyt äidin hakemuksen ja määrännyt lapsen palautettavaksi Australiaan.
Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa
6. Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana on ensisijaisesti kysymys siitä, onko Australia ollut lapsen asuinpaikka välittömästi ennen 19.6.2025 tapahtuneeksi väitettyä luvatonta palauttamatta jättämistä. Mikäli lapsen asuinpaikan katsotaan olleen Australia, kysymys on myös siitä, onko isän menettely loukannut äidin huoltoon liittyviä oikeuksia ja onko lapsen palauttamatta jättämiselle annettu suostumus tai hyväksyntä. Viimesijaisesti asiassa tulee arvioitavaksi, onko palauttamiselle este sen johdosta, että lapsi joutuisi Australiassa vakavaan vaaraan.
Lapsen asuinpaikan määräytymisperusteet
7. Lapsen palauttamista on vaadittu Haagissa kansainvälisistä lapsikaappauksista 25.10.1980 tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan yleissopimuksen (Haagin sopimus) perusteella.
8. Haagin sopimuksen tarkoituksena on sen 1 artiklan mukaan turvata sopimusvaltioon luvattomasti viedyn tai sieltä luvattomasti palauttamatta jääneen lapsen pikainen palauttaminen. Tavoitteena on suojella lasta niiltä hänelle haitallisilta vaikutuksilta, joita syntyy, jos toinen lapsen huoltajista vie lapsen tälle tutusta ja vakiintuneesta elinympäristöstä vieraaseen valtioon. Lapsi on määrättävä nopeasti palautettavaksi alkuperäiseen asuinpaikkavaltioonsa, jotta lapsen vakiintuneet olosuhteet voitaisiin saattaa ennalleen. (Ks. KKO 2008:98, kohta 6.) Edelleen tarkoituksena on, että mahdolliset huoltajuutta koskevat kiistat tulisi ratkaista lapsen asuinpaikkavaltiossa. Sopimuksen mukaisella järjestelmällä pyritään torjumaan siten se, että jompikumpi vanhempi omavaltaisesti siirtää lapsen asuinpaikkavaltiostaan toiseen valtioon ja saa siten aikaan sellaisia muutoksia lapsen olosuhteissa, joilla sittemmin voi olla merkitystä huoltoon liittyvien ratkaisujen ja toimivallan kannalta. (KKO 2023:66, kohta 7.)
9. Haagin sopimusta sovelletaan 4 artiklan mukaan jokaiseen lapseen, jonka asuinpaikka oli sopimusvaltiossa välittömästi ennen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskevien oikeuksien loukkaamista.
10. Asuinpaikan käsitettä ei ole määritelty Haagin sopimuksessa. Asuinpaikalla (habitual residence) tarkoitetaan Haagin konferenssissa laadituissa sopimuksissa vakiintuneesti sitä asuinpaikkaa, jossa henkilö tosiasiallisesti asuu ja jossa on hänen tosiasiallisesti keskeinen elinympäristönsä. Palautuspyyntöä tutkivan tuomioistuimen on määriteltävä kussakin tapauksessa erikseen lapsen asuinpaikka tapaukseen liittyvien lapsen olosuhteita kuvaavien tosiseikkojen perusteella. (KKO 2008:98, kohta 4 ja KKO 2015:44, kohta 25.)
11. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (lapsenhuoltolaki) 30 §:ssä säädetään, että Suomessa oleva lapsi, joka on luvattomasti viety pois siitä valtiosta, jossa lapsella oli asuinpaikka, taikka jätetty luvattomasti palauttamatta, on määrättävä heti palautettavaksi, jos lapsella välittömästi ennen luvatonta poisviemistä tai palauttamatta jättämistä oli asuinpaikka valtiossa, joka on Haagin sopimuksen osapuoli. Lapsen poisviemisen tai palauttamatta jättämisen luvattomuudesta säädetään lain 32 §:n 1 momentissa Haagin sopimuksen 3 artiklaa vastaavasti niin, että palauttamatta jättäminen on luvatonta, jos se loukkaa huoltoon liittyviä oikeuksia.
12. Lapsenhuoltolain 4 ja 5 lukua koskevien esitöiden mukaan asuinpaikka määräytyy lapsen osalta tosiasiallisten seikkojen eikä perhesuhteiden perusteella. Asuinpaikan muodostuminen johonkin valtioon ei edellytä sitä, että lapsen vanhemmilla on tarkoitus jäädä tosiasialliseen asuinmaavaltioon joko pysyvästi taikka toistaiseksi, vaan asuinpaikka voidaan katsoa saaduksi myös silloin, kun asuminen tietyssä valtiossa jo ennalta on tarkoitettu vain määräajan kestäväksi. Asuinpaikkaa ratkaistaessa otetaan ennen muuta huomioon asumisen kestoaika ja yhtäjaksoisuus sekä muut vastaavat henkilöön liittyvät tosiseikat, jotka ovat osoituksena tosiasiallisista siteistä siihen valtioon, jossa henkilö asuu. Pelkkä tilapäinen oleskelu tietyssä valtiossa esimerkiksi lomanvieton, yksittäisen työtehtävän suorittamisen tai lyhytaikaisen opiskelun yhteydessä ei sen sijaan riitä perustamaan asuinpaikkaa oleskeluvaltiossa. (HE 60/1993 vp s. 16–17.) Korkein oikeus on ennakkopäätöksessä KKO 2019:37 todennut edellä mainittuihin esitöihin viitaten, ettei asumisen väliaikaisuus yksin muodosta estettä sille, että lapsen asuinpaikka voisi muuttua asumisvaltioon (kohta 21).
13. Kun lasta vaaditaan palautettavaksi Australiaan, Euroopan unionin oikeus ei tule asiassa sovellettavaksi. Korkeimman oikeuden arvio lapsen asuinpaikasta esimerkiksi ratkaisuissa KKO 2008:98, KKO 2019:37 ja KKO 2021:16 on perustunut Haagin sopimuksen ohella myös unionin oikeudelle. Ratkaisussa KKO 2008:98 Korkein oikeus on todennut, että asuinpaikan käsitettä tulee joka tapauksessa tulkita yhdenmukaisesti Haagin sopimuksen ja Bryssel II a -asetuksen tavoitteiden kanssa sekä kuvannut mainittujen sopimuksen ja asetuksen yhteneviä tavoitteita (kohta 6).
14. Korkein oikeus katsoo, että unionin oikeudesta johdettuja tulkintoja lapsen asuinpaikan määrittelyssä voidaan hyödyntää Haagin sopimusta sovellettaessa myös silloin, kun lapsen palauttamista vaaditaan muuhun kuin Euroopan unionin jäsenvaltioon.
15. Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2008:98 (kohdat 13 ja 14) katsonut, että noin 1- ja 3-vuotiaille lapsille ei ollut noin kuuden kuukauden aikana vakiintunut sellaisia sosiaalisia siteitä, että heidän asuinpaikkansa voitaisiin katsoa muuttuneen. Asuinpaikan harkinnassa Korkein oikeus kiinnitti huomiota myös siihen, että lapset olivat äitinsä kanssa Skotlannissa oleskelunkin aikana olleet tekemisissä myös Suomessa asuvien sukulaistensa kanssa. Korkein oikeus katsoi lasten asuinpaikan olleen Suomessa, jonka vuoksi lapsia ei voitu määrätä palautettavaksi Skotlantiin.
16. Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2019:37 katsonut (kohdat 21–24), että 5-vuotiaan lapsen asuinpaikaksi oli hänen elinympäristönsä tosiasiallisen vakiintumisen vuoksi muodostunut Belgia. Asuinpaikan arvioinnissa kiinnitettiin huomiota vanhempien yksimielisyyden puuttumiseen muuton keston suhteen sekä lapsen ikään ja asumisen kestoon vertailumaissa. Lapsen keskeinen elinpiiri oli hänen perheensä. Huomioon otettiin myös lapsen läheinen yhteys kumpaankin vanhempaansa, kielitaito ja kansalaisuus sekä lapsen koulunkäynti, harrastukset ja ystävyyssuhteet.
17. Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2021:16 katsonut, että noin kahdeksan kuukauden ikäisen lapsen asuinpaikaksi oli vakiintunut Suomi, jonne hänen elinpiirinsä keskus eli sosiaalinen ympäristönsä ja perheympäristönsä oli tätä edeltäneen puolen vuoden aikana vakiintunut. Korkein oikeus otti asuinpaikan arvioinnissa lähtökohdaksi ensisijaisesti objektiiviset seikat, eikä vanhempien tarkoitus ollut sellaisenaan ratkaiseva. Asuinpaikan arvioinnissa kiinnitettiin huomiota oleilun kestoon suhteessa lapsen ikään. Korkein oikeus otti arvioinnissa huomioon myös lapsen vakiintuneen perheympäristön, säännölliset neuvolakäynnit, suoritetut erikoissairaanhoidon tutkimukset sekä kielellisen ja kansalaisuuteen liittyvän yhteyden. Lisäksi otettiin huomioon seikkoja, jotka ilmensivät vanhempien tarkoitusperiä lapsen asuinpaikan suhteen, kuten lapsen päivähoitopaikan hakeminen, lastenhoidon järjestäminen sekä vanhempien työsuhteita ja asumista koskevat järjestelyt. (Kohdat 20–21, 24–26, 28.)
18. Oikeuskirjallisuuden mukaan yleisesti hyväksyttynä on pidetty sitä, ettei asuinpaikkaa menetetä väliaikaisella poissaololla, mutta pysyvä lähteminen voi muuttaa asuinpaikan nopeastikin. On myös katsottu, ettei asuinpaikan yleensä voida katsoa siirtyvän, mikäli siirtyminen toiseen maahan on tarkoitettu välivaiheeksi, mutta pysyväksi tarkoitettu oleskelu voi siirtää asuinpaikan uuteen valtioon heti muuton hetkellä. Lisäksi on katsottu, että lapsi voi olla niin sanotussa välitilassa asuinpaikkojen välillä (Tuulikki Mikkola, Kansainvälinen lapsioikeus, 2012, s. 118–119). Myös kansainvälistä oikeuskäytäntöä kuvaavassa selvityksessä on todettu, että asuinpaikka voi vaihtua nopeastikin, mikäli vanhemmilla on tarkoitus asettua asumaan uuteen maahan. Vaatimus lapsen palauttamisesta on voitu hylätä myös sen vuoksi, ettei lapselle ole voitu lainkaan määrittää Haagin sopimuksessa tarkoitettua asuinpaikkaa. (Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin perustama INCADAT-tietokanta.)
Lapsen asuinpaikkaa koskeva selvitys
19. Vanhemmat ovat asuneet Australiassa jo ennen lapsen syntymää vuonna 2023. Lapsen äiti on Kiinan kansalainen ja isä Suomen ja Australian kansalainen. Lapsella on sekä Suomen että Australian kansalaisuus.
20. Vanhemmat ovat ennen Suomeen matkustamista tehneet sopimuksen, jonka sanamuodon mukaan he muuttavat lapsen kanssa ensin kesäkuussa 2025 Australiasta Suomeen ja saman vuoden lokakuussa edelleen Kiinaan. Sopimuksessa ei ole viitteitä siitä, että Australiaan olisi tarkoitus palata. Perhe on myös toteuttanut sopimuksessa tarkoitetun suunnitelman ja tosiasiassa lähtenyt Australiasta.
21. Asiassa on selvitetty, että isä on irtisanoutunut työstään Australiassa, järjestellyt uutta työtä Kiinassa sekä perustanut yrityksen Suomessa. Ennen Suomeen lähtöä perheen asunto Australiassa on laitettu myyntiin ja Suomesta on vuokrattu asunto perheen yhteiseksi kodiksi. Selvitystä on siitä, että myös äiti on suunnitellut liiketoiminnan aloittamista Suomessa. Hän on myös hakenut oleskelulupaa Suomessa. Lapsen isän puolen isovanhemmat asuvat Suomessa, ja heidän ainakin ajoittainen yhteydenpitonsa lapsen kanssa ennen Suomeen matkustamista ja Suomessa olon aikana on riidatonta.
22. Äidillä on ollut Australiassa ammatillista toimintaa sekä ystävyyssuhteita. Hänellä on ollut Australiassa vireillä pysyvää oleskelulupaa koskeva hakemus, mutta päätöstä asiassa ei ole vielä annettu.
23. Lapsi on ennen Suomeen matkustamista asunut Australiassa koko elämänsä eli hieman alle kahden vuoden ajan. Lapsi on Australian kansalainen, mutta asiassa ei ole selvitetty, että lapsella olisi maahan vahvaa kielellistä yhteyttä. Lapsella on ollut Australiassa päivähoitopaikka syyskuusta 2024 alkaen, joka on yhdessä australialaisen lastensuojelun asiakkuuden kanssa päättynyt perheen lähtiessä Suomeen. Lapsella ei ole sukulaisia tai päiväkodin lisäksi muita sosiaalisia yhteyksiä Australiassa.
24. Asiassa esitetty selvitys osoittaa molempien vanhempien hoitaneen lasta, viettäneen aikaa tämän kanssa ja huolehtineen tämän asioista. Lapselle on ennen Suomeen lähtemistä haettu Suomesta päivähoitopaikkaa, ja Suomessa hän on ollut terveys- ja sosiaalipalveluiden piirissä. Lapsella ei ole selvitetty olleen vahvaa kielellistä yhteyttä Suomeen.
Korkeimman oikeuden arviointi
25. Korkein oikeus toteaa, että lapsen asuinpaikka on ollut Australia ennen perheen matkustamista Suomeen kesäkuussa 2025. Ennen väitettyä luvattoman palauttamatta jättämisen ajankohtaa lapsi on viettänyt Suomessa noin kaksi viikkoa. Lapsi on kyseisenä ajankohtana ollut noin yhden vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen. Lapsen elinpiiri on hänen syntymästään lukien kesäkuuhun 2025 saakka muodostunut lähinnä hänen vanhemmistaan sekä kodistaan ja päivähoitopaikastaan Australiassa.
26. Asian arvioinnin kannalta merkityksellistä on se, mikä on ollut lapsen asuinpaikka Haagin sopimuksessa tarkoitetulla tavalla 19.6.2025, kun hänet on äidin mukaan jätetty luvattomasti palauttamatta.
27. Korkein oikeus toteaa, että arvioitaessa lapsen asuinpaikan vaihtumista toiseen valtioon kahta viikkoa on lähtökohtaisesti pidettävä varsin lyhyenä ajanjaksona elinpiirin keskuksen siirtymiseksi. Kahden viikon ajanjakso ei myöskään ole kestoltaan merkityksellinen noin kaksivuotiaan lapsen elämässä. Tähän nähden ja huomioon ottaen Suomessa oleskelun väliaikainen tarkoitus, Suomessa oleskelulle ei voida antaa olennaista merkitystä arvioitaessa lapsen elinpiirin keskusta ja siten asuinpaikkaa (vrt. KKO 2021:16, kohta 21).
28. Korkein oikeus katsoo, että vanhempien tarkoitus voi lapsen elinpiiriä määritettäessä saada erityistä merkitystä silloin, kun vanhempien yhteisenä tarkoituksena on ollut muuttaa pysyvästi pois aiemmasta asuinpaikkavaltiosta. Yhteisymmärryksessä tapahtuneen muuton jälkeen toinen huoltaja ei voi enää tehokkaasti peruuttaa suostumustaan. Palauttamisvaatimusta ei voida perustaa luvattomaan lapsen palauttamatta jättämiseen, jos palaaminen lähtömaahan ei ole ollut tarkoituksena lasta maahan tuotaessa. (KKO 2019:37, kohta 36.) Tällöin ei etenkään hyvin nuorten lasten kohdalla ole välttämättä jäljellä niitä lapsen elinpiirin muodostaneita vakiintuneita olosuhteita, joiden ennalleen saattamista palauttamismenettelyllä tavoitellaan. Vanhempien muuttaessa yhteistuumin pois asuinpaikkavaltiosta kyse ei myöskään ole siitä, että jompikumpi vanhempi olisi omavaltaisesti siirtänyt lapsen asuinpaikkavaltiostaan toiseen valtioon.
29. Korkein oikeus toteaa, että lapsen ikä huomioon ottaen hänen elinpiirinsä keskus on tässä tapauksessa muodostunut keskeisesti hänen vanhemmistaan ja kodistaan. Vanhemmat ovat yhdessä päättäneet muuttaa pois Australiasta sekä toteuttaneet tätä koskevat toimet. Ennen väitettyä palauttamatta jättämistä vanhemmilla ei ole osoitettu olevan tarkoitusta palata Australiaan eikä paluuta ole selvitetty valmistellun millään tavoin. Perheen asunto on annettu myyntiin ja lapsen päivähoidon ja lastensuojelun asiakkuudet Australiassa on päätetty.
30. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella vanhempien tarkoitus ei myöskään ole ollut asettua Suomeen. Suomessa asuminen on tarkoitettu joitain kuukausia kestäväksi välivaiheeksi.
31. Huomioon ottaen vanhempien yhteinen tarkoitus muuttaa pysyvästi pois Australiasta ja sitä merkinneet toimet Korkein oikeus katsoo, että lapsen pysyvä asuinpaikka välittömästi ennen väitettyä luvatonta palauttamatta jättämistä ei ole enää ollut Australia. Lapsen asuinpaikan ei toisaalta voida katsoa väitetyn luvattoman palauttamatta jättämisen hetkellä siirtyneen Suomeen ottaen huomioon Suomessa oleskelun lyhyt kesto sekä sen tarkoitettu väliaikaisuus. Näissä olosuhteissa se, että isä on jättänyt palauttamatta lapsen vanhempien yhteiseen asuntoon Helsingissä hakeuduttuaan lapsen kanssa turvakotiin, ei ole merkinnyt sitä, että lapsi olisi viety pois asuinpaikkavaltiostaan tai jätetty sinne palauttamatta. Asiassa ei siten ole edellytyksiä määrätä lasta palautettavaksi Australiaan, minne lapsen elinpiirin tosiasialliset siteet ovat katkenneet. Asian näin päättyessä palauttamista koskevien muiden edellytysten täyttyminen tai esteiden olemassaolo ei tule asiassa enemmälti arvioitavaksi.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätös kumotaan. Hakemus lapsen palauttamisesta hylätään.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Kirsti Uusitalo, Juha Mäkelä, Tuija Turpeinen ja Pasi Pölönen. Esittelijä Kirsikka Linnanmäki.