KKO:2025:10

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomio 15.10.2021 nro 21/143399

Käräjäoikeus totesi asiassa olevan riidatonta, että A:n hallussa oli ollut niin kutsuttu kynäpistooli. Keskusrikospoliisin lausunnon mukaan kyse oli jousitoimisesta kynäpistoolista, jonka pesässä oli ollut 22-kaliiperin patruuna. Aseella suoritetussa koeammunnassa sen oli todettu toimivan moitteettomasti. Valokuvien perusteella ase ei näyttänyt ampuma-aseelta, mutta ei myöskään selvästi kynältä.

Arvioitaessa sitä, oliko asetta pidettävä erityisen vaarallisena ampuma-aseena, käräjäoikeus katsoi, että esinettä tarkasteleva henkilö erehtyi pitämään sitä muuna esineenä kuin ampuma-aseena, sillä se ei muistuttanut lainkaan ampuma-asetta. Kyse oli siten ampuma-aselain 9 §:n 3 kohdan tarkoittamasta muuksi esineeksi kuin ampuma-aseeksi naamioidusta ja siten erityisen vaarallisesta ampuma-aseesta.

Lisäksi käräjäoikeus katsoi, että toimintakuntoista asetta ei ollut tarkoitus käyttää pitkän matkan päästä, vaan läheltä niin, että sen käyttö tulee vastapuolelle yllätyksenä. Ase oli myös helposti kätkettävissä. Käräjäoikeus piti rikosta siten myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen törkeään ampuma-aserikokseen. A:n aiempi rikollisuus edellytti ehdottoman vankeuden tuomitsemista, ja hänet tuomittiin 4 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Mikko Koli.

Helsingin hovioikeuden tuomio 24.8.2023 nro 23/131267

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että aseen naamiointia koskevan edellytyksen tulkinnassa oli otettava huomioon rikoslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukainen rikosoikeudellinen laillisuusperiaate. Hovioikeus katsoi, että lain sanamuodon mukainen naamioiminen oli ymmärrettävä tarkoitukselliseksi toiminnaksi, jossa tekijällä on nimenomainen naamiointitarkoitus. Jos epätyypillisen näköinen ampuma-ase ei varsinaisesti muistuttanut mitään muuta esinettä, oli arvioitava, oliko se kuitenkin tarkoituksellisesti valmistettu harhauttamaan asetta tarkasteleva henkilö pitämään sitä muuna kuin ampuma-aseena.

Hovioikeus katsoi, että aseen putkimainen ulkomuoto muttereineen ei ollut omiaan herättämään mielleyhtymää mistään tietystä esineestä. Vähintään varteenotettavana vaihtoehtona oli pidettävä siitä, että aseen epätyypillisen ulkomuodon esineenä selittivät aseen omavalmisteisuus sekä tästä johtuva aseen alkeellinen rakenne ja karkea toimintaperiaate. Asiassa jäi siten näyttämättä, että asetta valmistettaessa olisi ollut tarkoitus naamioida sitä muuksi esineeksi kuin ampuma-aseeksi. Asetta ei ollut ampuma-aselain 9 §:n 3 kohdan tarkoittamalla tavalla naamioitu muuksi esineeksi kuin ampuma-aseeksi, eikä se näin ollen ollut kyseisen lainkohdan ja rikoslain 41 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamalla tavalla erityisen vaarallinen.

Hovioikeus katsoi A:n syyllistyneen ampuma-aserikokseen ja alensi rangaistuksen 30 päiväksi ehdotonta vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden presidentti Asko Välimaa (eri mieltä), hovioikeudenneuvokset Kari Vesanen, Jaakko Rautio (eri mieltä), Minna Mattila (eri mieltä), Juha Hartikainen ja Lalli Castrén sekä asessori Pekka Pöyhönen.

Ratkaisun lopputuloksesta eri mieltä olleet hovioikeuden presidentti ja jäsenet totesivat, että aseen naamioiminen oli laillisuusperiaatteen estämättä ymmärrettävä salaamiseksi tai peittämiseksi taikka tunnistamattomaksi tekemiseksi. Erityisen vaarallisen ampuma-aseen hallussa pitämistä koskevien rangaistussäännösten tai ampuma-aselain määritelmäsäännöksen ei voitu katsoa edellyttävän teon rangaistavuudelta tarkoitustahallisuutta. Aseen valmistajan oli alkuperäisistä motiiveistaan riippumatta täytynyt pitää vähintäänkin varsin todennäköisenä, että ase ei ulkomuodoltaan vastaa tavanomaista asetta. Tältä osin ei ollut perusteita arvioida aseen luonteen ampuma-aseena tienneen hallussapitäjän tahallisuutta toisin. Kyse oli siten naamioinnista ja rikoslain 41 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamasta erittäin vaarallisesta ampuma-aseesta, eikä aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiselle ollut.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna kysymykseen, oliko A syyllistynyt törkeään ampuma-aserikokseen. Muilta osin valituslupaa ei myönnetty.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A:n syyksi luetaan törkeä ampuma-aserikos ja rangaistusta korotetaan.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on ampuma-aselain vastaisesti pitänyt hallussaan ampuma-asetta. Keskusrikospoliisin lausunnon mukaan kyse on ollut jousitoimisesta kynäpistoolista, jonka pesässä on ollut kaliiperin .22 patruuna. Aseella suoritetussa koeammunnassa sen on todettu toimivan moitteettomasti. Kyseessä on noin 13 senttimetrin pituinen putkimainen esine, joka ei ulkoisesti muistuta ampuma-asetta, mutta ei toisaalta myöskään mitään muuta tiettyä käyttöesinettä.

2. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on, onko A syyllistynyt törkeään ampuma-aserikokseen. Erityisesti kysymys on siitä, onko tämän hallussa pitämää asetta pidettävä erityisen vaarallisena muuksi esineeksi kuin ampuma-aseeksi naamioituna ampuma-aseena.

Sovellettavat oikeusohjeet

3. Rikoslain 41 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ampuma-aserikoksesta on tuomittava muun ohella se, joka ampuma-aselain vastaisesti pitää hallussaan ampuma-asetta.

4. Saman luvun 2 §:n mukaan rikoksentekijä on tuomittava törkeästä ampuma-aserikoksesta muun ohella, jos ampuma-aserikoksessa rikoksen kohteena on erityisen vaarallinen ampuma-ase ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

5. Erityisen vaarallinen ampuma-ase on määritelty ampuma-aselain 9 §:ssä, jonka 3 kohdan mukaan tällaisena pidetään muuksi esineeksi kuin ampuma-aseeksi naamioitua ampuma-asetta.

6. Ennen ampuma-aserikosten sisällyttämistä rikoslakiin niistä säädettiin ampuma-aselaissa, jonka perusteluissa (HE 183/1997 vp s. 63) on todettu, että muuksi esineeksi kuin ampuma-aseeksi naamioidulla ampuma-aseella tarkoitetaan esityksessä kynäksi naamioitua pistoolia, kävelykepiksi tai sateenvarjoksi naamioitua kivääriä, salkuksi naamioitua konepistoolia ja vastaavia aseita. Muuksi esineeksi kuin ampuma-aseeksi naamioituna aseena olisi pidettävä muutakin ampuma-asetta, josta on tarkoituksellisesti valmistettu ampuma-aseeksi ulkomuodoltaan epätyypillinen esine tarkoituksena harhauttaa asetta tarkasteleva henkilö pitämään sitä muuna esineenä kuin ampuma-aseena.

Arvioinnin lähtökohdat

7. Korkein oikeus on useissa ratkaisuissaan katsonut käsitteiden tulkinnan olevan välttämätöntä ja oikeutettua myös yksittäisiä rikostunnusmerkistöjä sovellettaessa edellyttäen, että tulos on sopusoinnussa tunnusmerkistöstä ilmenevän, rangaistusuhalla tavoitellun suojan tarkoituksen kanssa ja että lopputulos on kohtuudella tekijän ennakoitavissa (ks. esim. KKO 2023:9, kohta 15).

8. Korkein oikeus toteaa, että ampuma-aselain 9 §:n 3 kohdassa tarkoitetun erityisen vaarallisen ampuma-aseen tulee lain sanamuodon mukaan olla muuksi esineeksi kuin ampuma-aseeksi naamioitu. Tällaisen ampuma-aseen erityinen vaarallisuus perustuu siihen, että asetta tarkasteleva henkilö ei pysty sen ulkomuodon perusteella helposti tunnistamaan esinettä aseeksi, minkä vuoksi asetta voi muun muassa olla mahdollista päästä käyttämään yllättäen. Ampuma-aselain mainittu säännös ei edellytä aseen naamiointitarkoitusta tai sitä, että naamioitu ase muistuttaisi jotain muuta selvästi tunnistettavaa esinettä.

9. Korkein oikeus katsoo, että arviointi siitä, onko kyseessä muuksi esineeksi naamioitu ase, perustuu esineen ulkomuodosta tehtäviin objektiivisiin havaintoihin. Tällaisen objektiivisiin seikkoihin perustuvan arvioinnin on katsottava olevan hyvin sopusoinnussa ampuma-aselain säännöksestä ilmenevän määritelmän ja rangaistusuhalla tavoitellun suojan tarkoituksen kanssa. Se on myös tekijän ennakoitavissa.

10. Ampuma-aserikoksesta tuomitseminen edellyttää, että vastaajan menettely on ollut tahallista. Tässä asiassa tahallisuuden kannalta ratkaisevaa on se, onko A ollut tietoinen törkeän ampuma-aserikoksen tunnusmerkistön täyttymisen edellyttämistä tosiseikoista tai onko hän pitänyt rikoksen tunnusmerkistöön kuuluvien olosuhteiden käsilläoloa vähintään varsin todennäköisenä.

Ankaroittamisperusteen arviointi tässä asiassa

11. Valokuvatodisteista ilmenevin tavoin A:n hallussaan pitämä ase ei muistuta ampuma-asetta, mutta ei myöskään mitään tiettyä tunnistettavaa esinettä. Sitä voidaan joka tapauksessa luonnehtia esineeksi, jonka ulkomuoto on ampuma-aseelle epätyypillinen. Tämän perusteella voidaan todeta, että asetta tarkasteleva henkilö voi helposti erehtyä pitämään sitä muuna kuin ampuma-aseena.

12. Johtopäätöksenään Korkein oikeus katsoo, että kyseessä on ollut ampuma-aselain 9 §:n 3 kohdassa tarkoitettu muuksi esineeksi kuin ampuma-aseeksi naamioitu ja siten erityisen vaarallinen ampuma-ase.

13. Korkein oikeus toteaa, että A on tiennyt pitävänsä hallussaan kohdassa 11 kuvattua ampuma-asetta, joka ulkonäön perusteella muistuttaa muuta esinettä kuin ampuma-asetta. A on siten ollut tietoinen kaikista tunnusmerkistön täyttymisen kannalta merkityksellisistä tosiseikoista. Hän on näin ollen menetellyt tahallisesti.

Onko ampuma-aserikos kokonaisuutena arvostellen törkeä

14. Edellä on katsottu, että asiassa täyttyy erityisen vaarallista ampuma-asetta koskeva ankaroittamisperuste. Asiassa on vielä arvioitava, onko rikos myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

15. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2013:57 (kohta 6) todetuin tavoin kokonaisarvostelusäännöksen sanamuodosta ilmenee, että pelkästään törkeän tekomuodon jonkin ankaroittamisperusteen täyttyminen ei riitä rikoksen katsomiseen kokonaisuutena arvostellen törkeäksi. Joissain tapauksissa rikoksen ankaroittamisperusteen ilmenemistapa saattaa kuitenkin olla niin vahingollinen tai vaarallinen, että se jo sellaisenaan antaa aiheen arvioida rikoksen myös kokonaisuutena arvostellen törkeäksi.

16. A:n hallussaan pitämä jousitoiminen ase ei ole ollut erityisen vaarallisena ampuma-aseena tuhovoimaltaan erityisen suuri. Hän on kuitenkin pitänyt hallussaan toimintakuntoista kaliiperin .22 patruunalla panostettua erityisen vaarallista asetta yleisellä paikalla. Korkein oikeus katsoo, että tällä perusteella rikosta on pidettävä niin vahingollisena ja vaarallisena, että sitä on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Syyksi lukeminen

17. A:n syyksi luetaan käräjäoikeuden hänen syykseen lukema törkeä ampuma-aserikos.

Rangaistuksen määrääminen

18. Rikoslain 41 luvun 2 §:ssä törkeästä ampuma-aserikoksesta on säädetty rangaistukseksi vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta.

19. Käräjäoikeus on tuominnut A:n törkeästä ampuma-aserikoksesta tuomittavaan minimirangaistukseen. Kun vain A on hakenut hovioikeudelta muutosta käräjäoikeuden tuomioon, hänet on Korkeimmassa oikeudessa tuomittava neljän kuukauden vankeusrangaistukseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Mika Huovila, Juha Mäkelä, Timo Ojala ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Pauliina Ratilainen.