KKO:2024:48

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 12.8.2021 nro 21/132910

Käräjäoikeus luki A:n syyksi 17.4.2020 ja 15.5.2020 tehdyt kaksi maksuvälinepetosta (syytekohdat 5 ja 29) sekä 26.7.2019 ja 9.4.–19.9.2020 tehdyt 27 petosta (syytekohdat 1–4 ja 6–28).

Käräjäoikeus totesi petoksia koskevilta osin, että A oli erehdyttänyt asianomistajia julkaisemalla väärällä nimellä internetissä myynti-ilmoituksia ja saanut asianomistajat maksamaan sovitun kauppahinnan ilman aikomustakaan täyttää omaa sopimusvelvoitettaan. Asianomistajien A:lle maksamat yksittäiset summat olivat vaihdelleet 20 eurosta noin 380 euroon. Maksuvälinepetoksissa A oli erehdyttänyt rahoitusyhtiöitä myöntämään lainaa 4 000 euroa ja 500 euroa käyttämällä lainoja hakiessaan oikeudettomasti isänsä henkilötietoja ja verkkopankkitunnuksia.

Käräjäoikeus katsoi, että syytekohdissa 1–4 ja 6–28 kysymys oli petosrikoksista. Tekoja ei voitu pitää vähäisinä ottaen huomioon tekokokonaisuus, joka oli sisältänyt lyhyen ajan sisällä tehtyjä petosrikoksia.

Rangaistuksen määräämisen osalta käräjäoikeus totesi, että A oli aikaisemmin tuomittu 255 rikoksesta, jotka olivat lähinnä samanlaisia kuin nyt käsiteltävänä olevat rikokset. Aikaisempien rikosten ja nyt kysymyksessä olevien rikosten samankaltaisuus osoitti A:ssa ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Rangaistuksen mittaamisessa tuli soveltaa koventamisperustetta. Käräjäoikeus tuomitsi A:n hänen syykseen luetuista rikoksista yhteiseen 9 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Hasse Häkki.

Vaasan hovioikeuden tuomio 22.12.2022 nro 22/152521

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että hänen katsotaan syyllistyneen petosten asemesta lieviin petoksiin ja että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

Hovioikeus totesi, että A oli syyllistynyt suhteellisen lyhyen ajan sisällä lukuisiin laadultaan samankaltaisiin petoksiin. Vaikka yksittäisissä teoissa hyödyn määrä oli ollut varsin vähäinen, hovioikeus katsoi, että teot ilmensivät sellaista suunnitelmallisuutta ja syyllisyyttä, ettei niitä voitu pitää lievinä petoksina.

Rangaistuksen osalta hovioikeus katsoi, että A:n syyksi luettuja petoksia oli perusteltua arvioida kokonaisuutena. Lisäksi hovioikeus katsoi, että petokset muodostivat sellaisen ajallisen ja toiminnallisen jatkumon, että niiden yhteisen motivaatioperustan oli katsottava jossain määrin alentavan yhteistä rangaistusta. Olennaista merkitystä ei voitu antaa yksittäisen asianomistajan kärsimän vahingon määrälle tai sille, minkälainen rangaistus vastaavan kokonaisvahingon aiheuttaneesta yhdestä petoksesta tulisi määrättäväksi. Teot olivat kohdistuneet yksityishenkilöihin, joiden varallisuusolot vaihtelevat ja joille yksittäisen rikoksen vahingollisuus voi olla erilainen. A:n ilmoittaman peliriippuvuuden perusteella rangaistusta ei ollut aihetta alentaa.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Annette Laukkonen, Timo Saranpää ja Johanna Borgmästars.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että hänen katsotaan syyllistyneen petosten asemesta lieviin petoksiin ja että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Hovioikeus on katsonut A:n syyllistyneen 27 petokseen, koska A oli väärällä nimellä esiintyen julkaissut internetissä erilaista elektroniikkaa, astioita ja kirjasarjoja koskevia myynti-ilmoituksia. Hän oli erehdyttänyt ostajia siirtämään sovitun kauppasumman käyttämälleen pankkitilille ilman aikomustakaan toimittaa myynti-ilmoitusten mukaisia tavaroita maksun suorittaneille ostajille. Asianomistajien A:lle maksamat yksittäiset summat ovat vaihdelleet 20 eurosta noin 380 euroon. Yhtä tekoa lukuun ottamatta A on tehnyt rikokset noin viiden kuukauden aikana. Hovioikeus on tuominnut A:n näistä petoksista ja kahdesta maksuvälinepetoksesta yhteiseen 9 kuukauden vankeusrangaistukseen.

2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, ovatko A:n syyksi luetut teot petoksia vai lieviä petoksia. Lisäksi kysymys on yhteisen rangaistuksen määräämisestä ja mittaamisesta.

Sovellettavat säännökset ja arvioinnin lähtökohdat

3. Rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan petoksesta tuomitaan se, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä.

4. Jos petos, huomioon ottaen tavoitellun hyödyn tai aiheutetun vahingon määrä taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, tuomitaan rikoksentekijä saman luvun 3 §:n mukaan lievästä petoksesta.

5. Arvio siitä, onko petosta pidettävä lievänä, perustuu kokonaisharkintaan, jossa on otettava huomioon kaikki rikokseen liittyvät seikat. Lievää petosta koskevassa säännöksessä on nimenomaisesti mainittu tavoitellun hyödyn ja aiheutetun vahingon määrä rikoksen kokonaisarvioinnissa huomioon otettavina seikkoina. Kokonaisarvostelusta johtuen petosta ei ole aina pidettävä lievänä, vaikka tavoitellun hyödyn tai aiheutetun vahingon määrä olisikin vähäinen.

6. Lain perusteluissa (HE 66/1988 vp) ei ole tarkemmin arvioitu sitä, milloin petosta olisi kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä. Rangaistussäännöksen sanamuoto huomioon ottaen säännöstä on perusteltua tulkita siten, että tavoitellun hyödyn tai aiheutetun vahingon ollessa vähäinen kyseessä on lievä petos, elleivät muut rikoksen kokonaisarviossa huomioon otettavat seikat johda siihen, että rikosta ei voida kuitenkaan pitää vähäisenä.

7. Korkein oikeus ei ole antanut ennakkopäätöstä petoksen ja lievän petoksen välisestä arvioinnista. Korkein oikeus on anastusrikoksia koskeneissa ennakkopäätöksissään KKO 2002:33, KKO 2011:66 ja KKO 2023:32 arvioinut varkauden ja näpistyksen välistä suhdetta. Kokonaisarvostelussa merkitystä on annettu muun muassa sille, onko anastaminen ollut suunnitelmallista. Rikoksen toistamista ei ole sinänsä pidetty rikoksen tunnusmerkistön arviointiin vaikuttavana seikkana, mutta senkin on katsottu voivan ilmentää sellaista suunnitelmallisuutta, joka osoittaa rikoksen tavanomaista suurempaa paheksuttavuutta (KKO 2023:32, kohta 10 ja siinä viitatut ratkaisut sekä kohta 12).

8. Petoksen tekeminen edellyttää jo lähtökohtaisesti anastusrikosta suurempaa suunnitelmallisuutta. Petoksen kokonaisarvostelussa teon suunnitelmallisuutta on tästä syystä perusteltua arvioida suhteessa siihen, minkälaista suunnitelmallisuutta petokset tavanomaisesti edellyttävät. Petosrikoksen kokonaisarvostelun kannalta merkitystä on myös sillä, toistuvatko teot samankaltaisina hyvin lyhyin väliajoin ja perustuvatko petokset satunnaisiin päätöksiin vai osoittavatko ne pikemminkin toimivaksi tiedetyn tekotavan pitkäjänteistä hyödyntämistä taloudellisen hyödyn saamiseksi.

Kokonaisarvostelu tässä tapauksessa

9. Korkein oikeus toteaa, että yksinomaan tavoitellun hyödyn tai aiheutetun vahingon määrän perusteella arvioituna A:n syyksi luetut teot syytekohdissa 1–4 ja 6–28 olisivat vähäisiä.

10. Teot ovat olleet tekotavaltaan melko tavanomaisia internetin myyntipaikoilla tapahtuvia petoksia. Myynti-ilmoituksen laatiminen internetin myyntisivustoille on verraten helppoa. Myynti-ilmoitusten laatimisen lisäksi tekojen toteuttaminen on kuitenkin edellyttänyt A:lta muitakin toimenpiteitä muun muassa maksujen saamiseksi hänen käyttämälleen tilille. Asianomistajien erehdyttämiseen tähdännyt toiminta on toistunut samankaltaisena hyvin lyhyin väliajoin, joskus jopa saman päivän aikana. Tekoja on ollut myös lukumääräisesti paljon. A:n menettely ilmentää toimivaksi osoittautuneen tekotavan pitkäjänteistä hyödyntämistä ja johdonmukaista pyrkimystä laittoman taloudellisen hyödyn saamiseen.

11. Korkein oikeus katsoo edeltä ilmenevillä perusteilla, että petoksia ei voida pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisinä. A on siten syyllistynyt hovioikeuden hänen syykseen lukemiin petoksiin.

Rangaistuksen määräämisen lähtökohdat

12. Rangaistusta määrättäessä on rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään tekijän muuhun syyllisyyteen.

13. Yhteisen rangaistuksen mittaamisessa noudatetaan rikoslain 7 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan soveltuvin osin rikoslain 6 luvun säännöksiä. Yhteistä rangaistusta mitattaessa on pykälän 2 momentin mukaan lähtökohdaksi otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

14. Vaikka yhteinen rangaistus mitataan rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaisesti lähtemällä ankarimmin rangaistavan rikoksen rangaistuksesta ja lisäämällä siihen oikeudenmukaiseksi arvioitu osa muiden rikosten rangaistuksista, tarkoituksena on viime kädessä kuitenkin pyrkiä kokonaisrangaistukseen, joka on oikeudenmukaisessa suhteessa tuomittavana olevien rikosten kokonaisuuteen (HE 40/1990 vp s. 31). Tämä on erityisen perusteltua silloin kun rikokset liittyvät kiinteästi toisiinsa (esimerkiksi KKO 2018:44, kohta 6 ja KKO 2020:59, kohta 23).

Rangaistuksen määrääminen tässä tapauksessa

Ankarimmin rangaistavasta teosta mitattava pohjarangaistus

15. A:n syyksi on luettu kaksi maksuvälinepetosta ja 27 petosta. Alempien oikeuksien tuomioissa ei ole yksilöity, mistä A:n syyksi luetusta rikoksesta olisi tullut ankarin rangaistus, joka on otettava yhteisen rangaistuksen lähtökohdaksi. Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi luetuista rikoksista ankarimmin rangaistava on syytekohdan 5 maksuvälinepetos, jossa saadun oikeudettoman taloudellisen hyödyn määrä on ollut 4 000 euroa. Oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetusta maksuvälinepetoksesta yksinään arvioituna olisi 60 päivää vankeutta. Tästä rikoksesta tuomittava rangaistus on siten otettava yhteisen rangaistuksen mittaamisen lähtökohdaksi.

Petoksista tuomittava rangaistus

16. A:n syyksi on syytekohdissa 1–4 ja 6–28 luettu 27 petosta. Kaikissa teoissa on ollut kyse samanlaisesta menettelystä. Asianomistajille aiheutuneet vahingot ovat vaihdelleet tekoa kohden 20 eurosta noin 380 euroon kokonaisvahingon ollessa noin 4 350 euroa. Rikokset on tehty syytekohdan 1 tekoa lukuun ottamatta noin viiden kuukauden aikana.

17. Mainituista petoksista voisi yksittäisten tekojen laadun perusteella olla lähtökohtaisesti mahdollista tuomita rangaistukseksi sakkoa. Rangaistusjärjestelmän asteittaisesta ankaroitumisesta johtuen A:n syyksi luetuista petoksista olisi kuitenkin tässä tilanteessa myös yksittäin arvioituna tuomittava vankeutta, kun otetaan huomioon A:n aikaisempi petosrikollisuus sekä nyt kysymyksessä olevien petosten määrä ja toistuvuus (ks. KKO 2020:55, kohta 15 ja siinä viitatut ratkaisut).

18. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2018:44 mitannut yhteisen rangaistuksen pahoinpitelyn ja 25 petoksen muodostamassa kokonaisuudessa, jossa oli kyse vastaavan kaltaisista petoksista, joista myös nyt on kysymys. Korkein oikeus arvioi rangaistuksen mittaamisessa petoksia kokonaisuutena, ja katsoi, että oikeudenmukainen rangaistus pelkästään petoksista olisi ollut noin 6–7 kuukauden vankeusrangaistus (KKO 2018:44, kohdat 17 ja 19).

19. A:n syyksi luetut petokset muodostavat ajallisen ja toiminnallisen jatkumon. Petosrikosten yhteinen motivaatioperusta vaikuttaa tällöin kokonaisuudessa rangaistusta lieventävästi. Koska kunkin petosrikoksen yksittäinen rangaistusarvo on vähäinen ja niiden mekaaninen huomioon ottaminen vaikuttaisi liiaksi rangaistuksen määrään, rangaistuksen mittaamisessa petoksia on myös tässä tapauksessa perusteltua arvioida kokonaisuutena.

20. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus syytekohtien 1–4 ja 6–28 petoksista olisi noin 6–7 kuukautta vankeutta.

Yhteisen rangaistuksen mittaaminen

21. Maksuvälinepetosten ja petosten erilaisesta tekotavasta huolimatta myös nämä teot muodostavat ajallisen ja toiminnallisen jatkumon, jolla on yhteinen motivaatioperusta eli oikeudettoman taloudellisen hyödyn hankkiminen. Arvioitaessa petosten vaikutusta yhteiseen rangaistukseen on lisäksi otettava huomioon, että petoksia on jo edellä kohdissa 18–20 arvioitu osin rikoslain 7 luvun 5 §:stä ilmenevien periaatteiden mukaisesti samalla tavoin kuin ratkaisussa KKO 2018:44. Edellä mainitulla perusteella petoksista mitattavan noin 6–7 kuukauden vankeusrangaistuksen vaikutus yhteiseen rangaistukseen on vähäisempi kuin sanotussa ratkaisussa, jossa pahoinpitelyllä ja petoksilla ei katsottu olevan keskinäistä yhteyttä (kohdat 21 ja 22).

22. Korkein oikeus katsoo, että syytekohtien 1–4 ja 6–28 petosten sekä syytekohdan 29 maksuvälinepetoksen vaikutus yhteiseen rangaistukseen, jonka lähtökohtana on syytekohdan 5 maksuvälinepetoksesta tuomittava 60 päivän vankeusrangaistus, on tässä tapauksessa yhteensä 4 kuukautta. Näin ollen oikeudenmukainen yhteinen rangaistus A:n syyksi luetuista rikoksista ennen koventamis- ja lieventämisperusteiden arviointia olisi 6 kuukautta vankeutta.

Koventamis- ja lieventämisperusteet

23. Korkein oikeus katsoo, että samankaltaisten rikosten toistuva uusiminen osoittaa A:ssa ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Rangaistuksen mittaamisessa on siten perusteltua soveltaa A:n aikaisemman rikollisuuden perusteella rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 5 kohdan koventamisperustetta. Huomioon ottaen, että A:n aikaisempi petosrikollisuus on jo otettu kohdasta 17 ilmenevin tavoin huomioon rangaistuslajia harkittaessa, koventamisperusteen vaikutus A:lle tuomittavaan vankeusrangaistukseen on 1 kuukausi.

24. A on vedonnut siihen, että hän on vakavan peliriippuvuutensa vuoksi tehnyt kysymyksessä olevat rikokset pakottavan tunteen alla. Korkein oikeus katsoo, ettei A:n peliriippuvuudesta esittämällä selvityksellä ole merkitystä A:n syyllisyyden arvioinnissa eikä rangaistusta ole aihetta mainitulla perusteella muutoinkaan alentaa. (Ks. myös KKO 2023:19, kohta 17.)

Rangaistusta koskeva johtopäätös

25. Edellä mainituilla perusteilla oikeudenmukainen yhteinen rangaistus A:n syyksi luetuista rikoksista on 7 kuukautta vankeutta. Hovioikeuden A:lle tuomitsemaa rangaistusta on siten alennettava.

26. Korkein oikeus katsoo A:n aikaisemman rikollisuuden edellyttävän, että vankeusrangaistus tuomitaan ehdottomana.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:lle tuomittu yhteinen rangaistus alennetaan 7 kuukauteen vankeutta.

Muilta osin hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Huovila, Lena Engstrand, Timo Ojala, Tuija Turpeinen ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Pauliina Ratilainen.