KKO:2024:9

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

A oli työskennellyt sairaanhoitopiirin palveluksessa ensihoitajana 30.12.2013 alkaen.

Sairaanhoitopiirin palvelukseen oli 1.1.2014 siirtynyt yksityisten toimijoiden palveluksessa ollut ensihoitohenkilökunta työsopimuslain 1 luvun 10 §:n mukaisessa liikkeen luovutuksessa niin sanottuina vanhoina työntekijöinä entisine työsuhde-etuuksineen.

Liikkeen luovutuksen yhteydessä siirtyneisiin ensihoitajiin sovelletun työehtosopimuksen voimassaolon päätyttyä 30.4.2014 sairaanhoitopiiri oli ryhtynyt noudattamaan kaikkien ensihoitajien osalta kunnallista virka- ja työehtosopimusta. Tällöin kaikkien samaa työtä tekevien ensihoitajien palkka määriteltiin yhdenmukaisesti. Kuitenkin sairaanhoitopiirin palvelukseen liikkeen luovutuksella siirtyneelle B:lle maksettiin 1.1.2014 alkaen entisen palkan ja uuden tehtäväkohtaisen palkan erotusta kiinteän lisän tai rekrytointilisän nimellä 389,38 euroa kuukaudessa. Niin ikään liikkeen luovutuksella siirtyneelle C:lle maksettu vastaava lisä oli 239,74 euroa kuukaudessa.

Lapin käräjäoikeuden tuomio 9.11.2020 nro 20/17531

A:n kanteesta käräjäoikeus velvoitti sairaanhoitopiirin suorittamaan A:lle palkkavahinkona 1.1.2014 ja 16.8.2019 väliseltä ajalta yhteensä 39 693,05 euroa korkoineen.

Käräjäoikeuden mukaan A oli esittänyt todennäköisiä perusteita väitteelleen siitä, että sairaanhoitopiirin menettely oli ollut ristiriidassa työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetyn tasapuolisen kohtelun periaatteen kanssa, kun sairaanhoitopiiri oli maksanut korkeampaa palkkaa samaa tai samanarvoista työtä tehneille B:lle ja C:lle. Sairaanhoitopiirin oli tämän jälkeen osoitettava, että sillä oli ollut hyväksyttävä syy menettelylleen.

Koska A oli palkattu sairaanhoitopiirin palvelukseen ennen liikkeen luovutusta 1.1.2014 ja koska A sekä B ja C olivat olleet saman työnantajan palveluksessa vasta tuosta ajankohdasta eteenpäin, palkkaeron hyväksyttävyyttä oli arvioitava liikkeen luovutuksen perusteella ja siten arvioitavana oli, mikä on ollut kohtuullinen aika poistaa palkkaeroavaisuus. Sairaanhoitopiirin taloudellinen tilanne ei ollut hyväksyttävä syy poiketa työntekijöiden yhdenvertaisesta kohtelusta palkkauksessa. Taloudellisella perusteella voi korkeintaan olla vaikutusta arvioitaessa palkkaerojen harmonisointiin tarvittavaa kohtuullista aikaa.

Käräjäoikeus katsoi oikeuskäytäntöön viitaten, että kohtuullisena harmonisointiaikana on yleensä pidettävä enintään noin kahden vuoden aikaa. A:n tapauksessa palkkaero oli ollut suuri. Tähän nähden käräjäoikeus katsoi, ettei sairaanhoitopiirin taloudellisten voimavarojen niukkuus voinut pidentää kohtuullisena pidettävää siirtymäaikaa. A:n kohdalla kohtuullisena palkkaeroja koskevana siirtymävaiheena voitiin siten pitää noin kahta vuotta eli ajanjaksoa 1.1.2014–31.12.2015. Koska sairaanhoitopiiri ei ollut ryhtynyt mihinkään harmonisointitoimiin kahden vuoden aikana, vaan oli sallinut epätasapuolisen kohtelun jatkua vuoteen 2019 saakka siihen mitenkään puuttumatta, sairaanhoitopiiri oli rikkonut työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentin mukaista työntekijöiden tasapuolisen kohtelun velvoitetta jo 1.1.2014 alkaen.

Käräjäoikeus katsoi, että A:n palkkavahinkoa arvioitaessa verrokkina oli B, joka oli saanut korkeampaa palkkaa kuin niin ikään samaa työtä tehnyt C.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Janne Anttila.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 10.12.2021 nro 355

Sairaanhoitopiirin valituksen johdosta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tapio Kamppinen, Petri Nykänen ja Meriel Koppström.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

Sairaanhoitopiirille myönnettiin valituslupa rajoitettuna oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla kysymykseen siitä, onko sairaanhoitopiiri menetellyt vastoin työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentissa säädettyä tasapuolisen kohtelun vaatimusta, kun se on maksanut samaa tai samankaltaista työtä tehneille perustason ensihoitajille erisuuruista palkkaa 1.1.2014–16.8.2019 sen vuoksi, että korkeampaa palkkaa saaneet ensihoitajat olivat siirtyneet sen palvelukseen liikkeen luovutuksella 1.1.2014, vaikka sairaanhoitopiiri oli siirtynyt kaikkien ensihoitajien osalta noudattamaan kunnallista yleistä virka- ja työehtosopimusta, jolloin samaa työtä tekevien ensihoitajien tehtäväkohtainen palkka oli määritelty yhdenmukaisesti ja palkan erot olivat johtuneet sairaanhoitopiirin palvelukseen liikkeen luovutuksella siirtyneille ensihoitajille maksetuista palkan lisistä.

Sairaanhoitopiiri vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään tai että sen maksettavaksi tuomittua palkkavahingon korvausta ainakin alennetaan.

Vastauksessaan A vaati, että valitus hylätään tai toissijaisesti, että hänelle aiheutuneen vahingon ja sairaanhoitopiirin korvausvelvollisuuden määräksi katsotaan ainakin 31 768,37 euroa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A on työskennellyt sairaanhoitopiirin palveluksessa ensihoitajana 30.12.2013 alkaen. Liikkeen luovutuksen yhteydessä sairaanhoitopiirin palvelukseen ovat 1.1.2014 tulleet vanhoina työntekijöinä ensihoitajat B ja C. B:n ja C:n palkka aiemmassa työsuhteessa on ollut korkeampi kuin heidän tehtäväkohtainen palkkansa uudessa tehtävässä sairaanhoitopiirin palveluksessa. B:lle on maksettu 1.1.2014 alkaen entisen palkan ja uuden tehtäväkohtaisen palkan erotusta niin sanottuna kiinteänä lisänä 389,38 euroa kuukaudessa ja C:lle 239,74 euroa kuukaudessa.

2. B:n ja C:n työsuhteeseen aikaisemmin sovelletun sairaankuljettajien työehtosopimuksen voimassaolon päätyttyä sairaanhoitopiiri on ryhtynyt 1.5.2014 lähtien noudattamaan kaikkien ensihoitajien osalta kunnallista virka- ja työehtosopimusta. Kaikkien samaa työtä tekevien ensihoitajien tehtäväkohtainen palkka on tämän jälkeen ollut yhdenmukainen, mutta B:lle ja C:lle on tästä alkaen maksettu edellä mainitun suuruista palkanlisää rekrytointilisänä.

3. Käräjäoikeus on velvoittanut sairaanhoitopiirin korvaamaan A:lle hänen ja B:n palkan välisen erotuksen ajalta 1.1.2014–16.8.2019. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Hovioikeus on katsonut, että palkkaeron muodostumisesta kulunutta huomattavan pitkää aikaa ei voitu pitää kohtuullisena. Sairaanhoitopiiri oli rikkonut työntekijöiden tasapuolisen kohtelun velvoitetta, kun se ei ollut poistanut palkkaeroa kohtuullisessa ajassa eikä ollut esittänyt menettelylleen hyväksyttävää syytä.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

4. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, onko sairaanhoitopiiri noudattanut työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentin edellyttämää tasapuolisen kohtelun vaatimusta, kun se on ajalla 1.1.2014–16.8.2019 maksanut sairaanhoitopiirin palveluksessa olleelle ensihoitaja A:lle alhaisempaa palkkaa kuin liikkeen luovutuksella sen palvelukseen siirtyneille, samaa tai samanarvoista työtä tehneille ensihoitajille, eikä ole tuona aikana toimenpiteillään poistanut palkkaeroa.

Sovellettavat säännökset

5. Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentin (1331/2014) mukaan työnantajan on kohdeltava työntekijöitä tasapuolisesti, jollei siitä poikkeaminen ole työntekijöiden tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua. Ennen lain 1331/2014 voimaan tuloa 1.1.2015 alkaen sama säännös on ollut työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 3 momentissa (55/2001). Liikkeen luovutusta koskevan työsopimuslain 1 luvun 10 §:n 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitetussa liikkeen luovutuksessa työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista työsuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet sekä niihin liittyvät työsuhde-etuudet siirtyvät liikkeen uudelle omistajalle tai haltijalle.

6. Liikkeen luovutuksen oikeusvaikutuksia koskee myös neuvoston direktiivi 2001/23/EY työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä. Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan ne luovuttajan oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuvat luovutuksen tapahtuessa voimassa olleesta työsopimuksesta tai työsuhteesta, siirtyvät tällaisen luovutuksen seurauksena luovutuksensaajalle. Artiklan 3 kohdan mukaan luovutuksen jälkeen luovutuksensaajan on noudatettava työehtosopimuksen määräyksiä ja ehtoja sellaisina kuin luovuttaja niitä noudattaa kyseisen työehtosopimuksen mukaisesti, kunnes työehtosopimus kumotaan tai sen voimassaolo päättyy taikka uusi työehtosopimus tulee voimaan tai sitä aletaan soveltaa.

7. Työsopimuslain 12 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantajan, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö työsuhteesta tai työsopimuslaista johtuvia velvollisuuksia, on korvattava työntekijälle siten aiheuttamansa vahinko.

Korkeimman oikeuden arvioinnin lähtökohdat

8. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on katsottu, että työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimus merkitsee palkkauksen osalta sitä, että samasta tai samanarvoisesta työstä on maksettava sama palkka ja että palkan määräytymisperusteiden samassa tai samanarvoisessa työssä on oltava yhteneväiset (KKO 2020:4, kohta 13 ja siinä mainittu ratkaisukäytäntö).

9. Tässä asiassa on riidatonta, että A sekä korkeampaa palkkaa saaneet B ja C ovat sairaanhoitopiirin palveluksessa ollessaan tehneet samaa tai samanarvoista työtä. Edellä kohdissa 5 ja 6 mainittujen liikkeen luovutusta koskevien normien perusteella on selvää, että sairaanhoitopiirillä on ollut velvollisuus säilyttää liikkeen luovutuksella palvelukseensa siirtyneiden B:n ja C:n aiemmat työsuhteisiin perustuneet etuudet. Näiden etujen heikentäminen on ollut mahdollista vain erikseen sopimalla taikka työsuhteen irtisanomisperusteen vallitessa työnantajan yksipuolisin toimin.

10. A on Korkeimmassa oikeudessa vastauksessaan sairaanhoitopiirin valitukseen vedonnut siihen, että sairaanhoitopiirin olisi jo hänen työsopimustaan solmittaessa vuoden 2013 lopulla tullut olla tietoinen liikkeen luovutuksella palvelukseensa 1.1.2014 siirtyvien ensihoitajien työsuhteen ehdoista ja että samaa palkkausta olisi siten tullut noudattaa A:n työsuhteessa jo sen alusta lukien.

11. Korkein oikeus toteaa, että liikkeen luovutus 1.1.2014 on alun perin ollut hyväksyttävä syy palkkaerojen syntymiselle. Työnantajan on kuitenkin tullut mahdollisuuksiensa mukaan ryhtyä toimenpiteisiin palkkaerojen poistamiseksi kohtuullisessa ajassa (KKO 2004:103, kohta 6, KKO 2013:10, kohta 27, KKO 2013:11, kohta 25 sekä TT 2011–29 ja TT 2018–18).

Tasapuolisen kohtelun edellyttämien toimenpiteiden riittävyyttä koskeva oikeuskäytäntö

12. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2004:103 työnantaja oli liikkeen luovutuksensaajana sidottu luovuttajayhtiössä sovellettuun palkkausjärjestelmään, jonka mukaiset tuotantoon sidotut urakkapalkat olivat paremmat kuin työnantajan palvelukseen myöhemmin tulleille henkilöille maksetut tuntipalkat. Työnantajan palveluksessa oli vielä 16 vuotta liikkeen luovutuksen jälkeen työntekijöitä, joille maksettiin urakkapalkkaa. Työnantajan mahdollisuudet työehtojen yhtenäistämiseen olivat olleet vähäiset. Työnantaja oli liikkeen luovutuksen jälkeen tekemissään työsopimuksissa noudattanut keskenään yhdenmukaisia palkkausehtoja. Työnantajalla katsottiin olleen menettelylleen hyväksyttävä syy.

13. Ratkaisussa KKO 2013:10 Korkein oikeus on tasapuolisen kohtelun vaatimusta koskevalta osin lausunut, että työnantajan oli tullut mahdollisuuksiensa mukaan pyrkiä siihen, että erilaisten palkkausjärjestelmien soveltamisesta johtuneet palkkaerot korjaantuvat. Työnantajalle oli kuitenkin annettava mahdollisuus kohtuullisessa siirtymäajassa yhtenäistää eriperusteiset palkat. Kun palkat oli saatu kahdessa vuodessa työnantajan toimin harmonisoitua, työnantaja oli kohtuullisessa ajassa yhtenäistänyt palkkauksen ehdot. Samanlainen on ollut Korkeimman oikeuden arviointi myös ratkaisussa KKO 2013:11, jossa siirtymävaihe oli kestänyt yhden vuoden ja viisi kuukautta.

14. Työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2011–29 oli kysymys työehtosopimukseen liittyvistä ja sen nojalla tehdyistä palkkasopimuksista johtuvista palkkaeroista, jotka perustuivat vain osalle luotseista maksettuun satamaluotsauskompensaatioon. Palkkaeron poistamiseksi oli esitetty palkankorotustekninen suunnitelma, ja vuosiksi 2007–2010 tehdyn työehtosopimuksen perusteella palkkaeroja oli pienennetty. Työnantaja oli pyrkinyt edistämään suunnitelmaa neuvotteluissa, mutta se olisi edellyttänyt kokeneempien työntekijöiden luopuvan osasta heille muuten tulevista palkankorotuksista. Työtuomioistuin katsoi, että eripalkkaisuutta oli kestänyt jo pitkän aikaa, noin kuusi vuotta. Suunnitelman toteutumisesta ei ollut uskottavia takeita ja sille esitettyä vielä noin kymmenen vuoden aikataulua ei voitu pitää hyväksyttävänä.

15. Työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2018–18 katsottiin, että työnantaja oli rikkonut työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimusta, kun se oli vielä viisi vuotta liikkeen luovutuksen jälkeen maksanut työntekijöilleen erisuuruista palkkaa muun muassa niin, että vaativuustasoltaan matalammasta tehtävästä oli työntekijälle maksettu korkeampaa palkkaa kuin työntekijälle vaativammasta tehtävästä. Työnantajan taloudellista tilannetta ei tässä tapauksessa pidetty hyväksyttävänä syynä palkkaeroille. Työnantajan palkkausjärjestelmä oli uudistettu liikkeen luovutuksen jälkeen 1.9.2006 ja palkkoja oli yhdenmukaistettu, mutta työnantajalla ei ollut vuoden 2012 jälkeisenä aikana enää suunnitelmaa palkkaerojen poistamiseksi.

Sairaanhoitopiirin toimenpiteet palkkaerojen poistamiseksi

16. Sairaanhoitopiiri on siirtynyt pian liikkeen luovutuksen jälkeen 1.5.2014 alkaen noudattamaan kaikkien ensihoitajien osalta kunnallista yleistä virka- ja työehtosopimusta (jäljempänä KVTES) ja samaa tai samanarvoista työtä tekevien ensihoitajien tehtäväkohtainen palkka on tällöin määritelty yhdenmukaisesti. Tästä huolimatta palkkaerot ovat säilyneet, koska sairaanhoitopiiri on maksanut liikkeen luovutuksella palvelukseensa siirtyneille ensihoitajille edellä kohdissa 1 ja 2 mainittua palkanlisää, jonka avulla heidän aiemman työnantajan palveluksessa saavuttamansa palkkataso on säilytetty.

17. Sairaanhoitopiiri on esittänyt kirjallisena todisteena maakuntauudistuksen valmisteluun liittyneen Sote-Savotan henkilöstötyöryhmän kokouspöytäkirjan 1.6.2016, jonka mukaan kokouksessa hyväksyttiin harmonisointisuunnitelma, jonka toteuttamisaikatauluna oli vuoden 2017 loppupuoli. Edelleen todistelun mukaan työntekijäjärjestöt esittivät 22.6.2017 ensihoitajien kokonaispalkkauksen harmonisointia koskevan paikallisneuvottelupyynnön, jossa toivottiin paikallisneuvottelujen alkavan kesälomien jälkeen.

18. Yhtymähallituksen kokouksen 19.12.2018 pöytäkirjan mukaan SPAL ry:n ja SuPer ry:n kanta ensihoitajien palkkauksen harmonisointiin oli, että tasoksi tulee ottaa maksussa olevien rekrytointilisien mediaanitaso ja että korotus tulisi maksaa taannehtivasti. Neuvotteluissa todettiin, että palkkojen harmonisointiin voidaan lähtökohtaisesti käyttää järjestelyerää 2019, mutta pelkästään järjestelyerästä harmonisointia ei voida toteuttaa.

19. Yhtymähallituksen kokouspöytäkirjassa 20.3.2019 todetaan ensihoitajien palkkojen harmonisoinnin tasoksi sovitun 1.1.2019 maksussa olevien ensihoitajien rekrytointilisien yhdistetty mediaanitaso 193,90 euroa vähennettynä järjestelyerästä 1.1.2019 alkaen toteutetuilla korotuksilla. A on tältä osin vedonnut paikallisneuvottelun pöytäkirjaan 6.3.2019, jonka ovat allekirjoittaneet sairaanhoitopiirin ja SPAL ry:n edustajat, mutta ei SuPer ry:n edustaja.

20. Sairaanhoitopiiri on vedonnut vielä yhdistettyyn pöytäkirjaan paikallisneuvotteluista 12.4.2019 ja 6.5.2019, jonka mukaan sairaanhoitopiirin hallitus oli 20.3.2019 päättänyt ensihoitajien palkkauksen harmonisoinnin toteuttamisesta neljälle vuodelle 2019–2022 jaksotettuna.

Korkeimman oikeuden johtopäätökset

21. Korkein oikeus toteaa, että sairaanhoitopiiri on 1.5.2014 jälkeen johdonmukaisesti noudattanut kaikkien työntekijöiden osalta KVTES:n palkkausperusteita, jolloin työntekijöiden tehtäväkohtainen palkkaus on määräytynyt yhdenmukaisesti. A:n ja verrokkiensihoitajien palkkaerot ovat johtuneet kohdissa 1 ja 2 selostetuista palkanlisistä.

22. Asiassa esitetyn, edellä selostetun selvityksen perusteella sairaanhoitopiiri on aloittanut palkkaharmonisointiin tähtäävät konkreettiset toimenpiteet kesällä 2016, jolloin on hyväksytty harmonisointisuunnitelma. Tätä seuranneet neuvottelut palkkaeroja pienentävien palkankorotusten kohdentamisista ovat johtaneet harmonisointiohjelmaan, jota on myös ryhdytty toteuttamaan 1.1.2019 alkaen. Sairaanhoitopiirin pyrkimys palkkaerojen poistamiseen virka- ja työehtosopimuskausittain tapahtuvin neuvotteluin on ollut sairaanhoitopiirin taloudellisten voimavarojen rajallisuus huomioon ottaen ymmärrettävä menettelytapa.

23. Korkein oikeus toteaa, että edellä kuvatusta oikeuskäytännöstä ei voida johtaa mitään täsmällistä yleisesti hyväksyttävissä olevaa enimmäisaikaa, jonka kuluessa palkkaerojen harmonisointi tulisi toteuttaa. Kohtuullinen aika on arvioitava kunkin tapauksen olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen.

24. Asiassa kysymyksessä olevia palkkaeroja ei ole saatu vielä kokonaan poistettua kanteessa tarkoitetussa yli viiden ja puolen vuoden pituisessa ajassa, eikä esitetystä selvityksestä ole varmuudella pääteltävissä, milloin erot ovat kokonaan poistuneet. Tämä puoltaisi asiassa johtopäätöstä, jonka mukaan sairaanhoitopiiri on laiminlyönyt velvollisuutensa palkkaerojen poistamiseen. Toisaalta tätä johtopäätöstä vastaan puhuvana seikkana on otettava huomioon, että sairaanhoitopiiri on ryhtynyt toimenpiteisiin palkkaharmonisoinnin toteuttamiseksi ja palkkaeroja on vuoden 2019 alusta lähtien suunnitelmallisesti pienennetty. Sairaanhoitopiirin harmonisointiohjelmaa palkkaerojen poistamiseksi voidaan myös pitää uskottavana.

25. Korkein oikeus katsoo edellä mainittuja eri suuntiin vaikuttavia seikkoja punnittuaan, että sairaanhoitopiirin ajanjaksolla 1.1.2014–16.8.2019 toteuttamia toimenpiteitä, jotka ovat johtaneet toteutettavana olleeseen harmonisointiohjelmaan, voidaan pitää riittävinä. Sairaanhoitopiiri ei ole laiminlyönyt velvollisuuttaan pyrkiä mahdollisuuksiensa mukaan poistamaan palkkaerot. Sairaanhoitopiiri ei siten ole kanteessa tarkoitettuna aikana menetellyt vastoin työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimusta vahingonkorvausvelvollisuuden synnyttävällä tavalla. Tämän vuoksi A:n kanne on hylättävä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja A:n kanne hylätään. Sairaanhoitopiiri vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta A:lle.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Pekka Koponen, Kirsti Uusitalo (eri mieltä), Lena Engstrand ja Tuija Turpeinen. Esittelijä Heikki Heino.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Uusitalo: Olen kohtien 1–7 osalta samaa mieltä kuin enemmistö. Sen jälkeen lausun asiasta seuraavan.

Totean, että liikkeen luovutus 1.1.2014 on alun perin ollut hyväksyttävä syy palkkaerojen syntymiselle A:n ja liikkeen luovutuksella sairaanhoitopiirin palvelukseen siirtyneiden B:n ja C:n välille. Suoraan laista ja liikkeen luovutuksesta johtuva hyväksyttävä syy palkkaeroille työnantajalla on ollut 30.4.2014 saakka, kun työnantajan on tuohon saakka tullut noudattaa B:n ja C:n osalta eri työehtosopimusta kuin A:n osalta.

Työnantaja on yhtenäistänyt palkkausjärjestelmänsä siirryttyään kaikkien työntekijöitten osalta noudattamaan kunnallista virka- ja työehtosopimusta 1.5.2014 lukien, jonka jälkeen kaikkien työntekijöiden tehtäväkohtainen palkanosa on ollut sama. Erot A:n ja verrokkityöntekijöiden palkoissa ovat johtuneet palkanlisistä, joilla työnantaja on varmistanut sen, etteivät liikkeen luovutuksella siirtyneiden työntekijöiden palkat alene työsopimuslain 1 luvun 10 §:n 2 momentin vastaisesti.

Totean, ettei laissa ole säädetty mitään ehdotonta aikaa, jonka kuluessa työnantajan on yhdenmukaistettava sen palveluksessa olevien vanhojen työntekijöiden ja sen palvelukseen liikkeen luovutuksella siirtyneiden, korkeampaa palkkaa saavien työntekijöiden palkat. Työnantajan on kuitenkin tullut mahdollisuuksiensa mukaan ryhtyä toimenpiteisiin palkkaerojen poistamiseksi kohtuullisessa ajassa (KKO 2004:103, kohta 6).

Palkkaerojen poistamiseen kuluneen ajan kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon ne keinot, joita työnantajalla on käytettävissä erojen poistamiseksi. Myös työnantajan taloudellinen tilanne on merkityksellinen, kun arvioitavana on suoraan laista johtuvan palkkaeron hyväksyttävyys.
Liikkeen luovutuksesta johtuva palkkaero voi joissain tilanteissa muodostuakin hyvin pitkäkestoiseksi.

Korkeimman oikeuden ja työtuomioistuimen ratkaisukäytännössä on useita ratkaisuja, joissa on arvioitu kohtuullista aikaa palkkaerojen tasoittamiseen. Ratkaisuissa käsillä olleissa tapauksissa taustalla on ollut liikkeen luovutus, mutta palkkaerojen syntymiseen ja niiden poistamiseen kuluneeseen aikaan ovat vaikuttaneet myös muut seikat sekä työnantajan toimet. Enemmistön kannasta poiketen katson, ettei ratkaisuissa KKO 2013:10, KKO 2013:11, TT 2018–18 tai TT 2011–29 käsiteltyjä asioita ja työnantajilta niissä palkkaerojen tasoittamiseen kulunutta aikaa voida sellaisenaan ottaa vertailukohdaksi tässä tapahtumatiedoiltaan ja olosuhteiltaan täysin erilaisessa asiassa. Ajan kulumisen sijaan arvioitavaksi on otettava ne toimet, jotka työnantaja on palkkaerojen tasoittamiseksi tehnyt ja verrattava niitä niihin toimiin, joita työnantaja olisi asiassa väitetyllä tavalla voinut tehdä.

Olen samaa mieltä kuin enemmistö edellä kohdissa 16–20 sairaanhoitopiirin toimenpiteistä palkkaerojen poistamiseksi esitetystä selvityksestä. Esitetyn selvityksen perusteella työnantajan yhdessä työntekijöitä edustaneiden ammattiliittojen kanssa neuvottelemat suunnitelmat palkkojen harmonisoinnista eivät ole toistaiseksi toteutuneet. Tämän jälkeen totean seuraavan.

Sairaanhoitopiiri on 1.5.2014 jälkeen johdonmukaisesti noudattanut kaikkien työntekijöiden osalta KVTES:n palkkausperusteita, jolloin samaa tai samanarvoista työtä tekevien työntekijöiden tehtäväkohtainen palkkaus on määräytynyt yhdenmukaisesti. A:n ja samaa tai samanarvoista työtä tehneiden verrokkiensihoitajien palkkaerot ovat johtuneet edellä enemmistön perustelujen kohdissa 1 ja 2 selostetuista palkanlisistä.

Katson, että tasapuolisen kohtelun vaatimusta arvioitaessa huomioon tulee ottaa se, mikä on palvelussuhteen ehdoissa olevien erojen alkuperä ja oikeudellinen peruste. Tässä tapauksessa pelkästään liikkeen luovutusta koskevista säännöksistä johtuen työnantajan on tullut suorittaa A:lle maksettavaa vastaavan tehtäväkohtaisen palkanosan lisäksi B:lle ja C:lle myös sellainen palkanlisä, jolla varmistetaan heidän aiempien palkkaetujensa pysyvyys. Sairaanhoitopiirillä on ollut harmonisointisuunnitelmia, joilla se on pyrkinyt näiden palkkaerojen poistamiseen. Pidän uskottavana työnantajan selvitystä siitä, että sillä ei ole ollut muita keinoja palkkaerojen tasoittamiseen. Liikkeen luovutuksesta johtuvien lakiperusteisten palkkaerojen hyväksyttävyyttä arvioitaessa voidaan ottaa huomioon myös työnantajan taloudelliset resurssit, vaikka näin ei muunlaisissa samapalkkaisuutta koskevissa riitatilanteissa olekaan yleensä perusteltua tehdä. Työnantajan käytössä olleet keinot palkkaerojen poistamiseksi kokonaan ovat olleet vähäiset huomioon ottaen myös sen selostama taloudellisten resurssien rajallisuus. Katson, että palkkaeroille kanteessa tarkoitettuna aikana myös 1.5.2014 jälkeen on ollut liikkeen luovutuksesta ja työsopimuslain 1 luvun 10 §:n 2 momentista johtuva hyväksyttävä syy. Tämän vuoksi hylkään A:n kanteen.