KKO:2024:82

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

Asunto-osakeyhtiön omistama rivitalo oli 28.2.2018 tuhoutunut tulipalossa asuinkelvottomaksi. Tulipalo oli levinnyt rakennukseen sen edustalla pysäköitynä olleesta mopoautosta, joka oli syttynyt tuleen. Tulipalo oli saanut alkunsa mopoauton moottoritilaan sijoitetusta sisätilanlämmittimestä. C, jonka käytössä mopoauto oli ollut, oli moottorin lämmittämistä varten asettanut mopoauton konepellin alle auton sisätilan lämmittämiseen tarkoitetun laitteen, joka oli jatkojohdolla kytketty rakennuksen sähköverkkoon. C oli käynnistänyt laitteen, laskenut konepellin alas, asettanut konepellin päälle peitteen ja poistunut paikalta.

Vakuutusyhtiö B oli korvannut rivitalon palovahingosta aiheutuneet kustannukset asunto-osakeyhtiön omaisuusvakuutuksen perusteella.

Mopoauto oli vakuutettu liikennevakuutuslain mukaisella liikennevakuutuksella vakuutusyhtiö A:ssa. B oli esittänyt A:lle takautumisvaatimuksen, koska se oli katsonut A:n olevan ajoneuvolle myönnetyn liikennevakuutuksen perusteella velvollinen korvaamaan vahingon. A oli kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa katsoen, että kysymys ei ollut ollut liikennevakuutuslaissa tarkoitetusta ajoneuvon käyttämisestä liikenteeseen.

Kanne ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

Vakuutusyhtiö B vaati kanteessaan, että vakuutusyhtiö A velvoitetaan suorittamaan sille sen palovahingosta asunto-osakeyhtiölle korvaama määrä 575 000 euroa korkoineen. A vastusti kannetta.

Käräjäoikeuden tuomio 18.10.2021 nro 21/48930

Käräjäoikeus totesi, että tulipalo ei ollut aiheutunut mopoauton omien sähkölaitteiden vian vuoksi vaan palo oli saanut alkunsa moottoritilaan sijoitetusta, sähkövirtaan kytketystä auton sisätilanlämmittimestä. Sisätilanlämmitintä ei ollut tarkoitettu moottoriajoneuvon moottoritilan lämmittämiseen. Kysymys oli siten ollut sähkölaitteen väärästä käytöstä, joka oli jo lähtökohtaisesti ollut omiaan aiheuttamaan huomattavan onnettomuusvaaran varsinkin vartioimattomaksi jätettynä.

Moottorin lämmittäminen oli sinällään ajoneuvon tavanomaista käyttöä. Käytettäessä auton moottoritilan lämmittämiseen sisätilanlämmitintä kysymys ei kuitenkaan enää ollut sellaisesta ajoneuvon käyttämisestä, joka oli luonteenomaista ajoneuvon käyttämiselle sellaiseen tarkoitukseen, johon se oli valmistettu. Sisätilanlämmittimen käytöstä suljetun moottoritilan lämmittämiseen aiheutuva riski oli ollut suuri ja moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämiselle vieras. Aiheutunut vahinko ei ollut liikennevakuutuksesta korvattava.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jussi Sippola.

Helsingin hovioikeuden tuomio 28.11.2023 nro 1788

B valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että sisätilanlämmitin oli sijoitettu mopoauton moottoritilaan, jonka konepelti oli suljettu ja sen päälle oli laitettu lämmityspeitto. Ajoneuvon palo oli havaittu noin 5–15 minuutin kuluttua lämmityksen aloittamisesta. Palon syttymismekanismi oli jäänyt epäselväksi, mutta oli selvää, että sisätilanlämmitintä oli käytetty vastoin sen käyttöohjeita ja siten lisätty riskiä laitteen vikaantumisesta ja tulipalosta.

Tapahtuma-aikana ulkoilman lämpötila oli ollut -15 astetta, ja mopoauto oli jo ollut pysäköitynä yön yli ennen sen moottoritilan lämmityksen aloittamista. Lämmityksen ainoana tavoitteena oli ollut moottorin käyntiin saaminen ja mopoautolla välittömästi liikkeelle lähteminen. Vaikka mopoauton moottoritilan lämmitystapa oli ollut käyttöohjeiden vastainen ja menettelyyn voitiin kohdistaa moitearvostelua, lämmitystapaa ei voitu katsoa niin poikkeukselliseksi, että se olisi moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämiselle vieras. Hovioikeus katsoi, että mopoauton liikenteeseen käyttämisellä ja aiheutuneella vahingolla oli syy-yhteys.

Mopoauto oli ollut pysäköitynä rivitalon eteen. Näin ollen liikennevakuutuslain 1 §:n 2 momentin (460/2016) mukaiset rajoitussäännökset eivät tulleet asiassa sovellettaviksi.

Hovioikeus katsoi, että rakennuksen tulipalo oli aiheutunut mopoauton liikenteeseen käyttämisestä ja tästä aiheutunut vahinko tuli korvata ajoneuvon liikennevakuutuksesta.

Hovioikeus hyväksyi kanteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Maria Ahlström ja Jan Ylitapio sekä asessori Riina Karma. Esittelijä Niklas Sivén.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään.

Vastauksessaan B vaati valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Asunto-osakeyhtiön omistama rivitalo on tuhoutunut 28.2.2018 tulipalossa, joka on saanut alkunsa rakennuksen edustalla pysäköitynä olleesta mopoautosta. Tulipalon syttymisen aikaan mopoauton moottoritilaa on pakkassäällä lämmitetty sinne sijoitetulla auton sisätilan lämmittämiseen tarkoitetulla irrallisella lämmityslaitteella, johon on jatkojohtoa käyttäen johdettu sähkövirtaa rakennuksen seinässä olleesta pistorasiasta. Lämmityslaite on sijoitettu mopoauton moottoritilaan, jonka konepelti on suljettu ja jonka konepellin päälle on asetettu peitemäinen lämpösuoja. Tulipalon välittömänä syttymissyynä on ollut lämmityslaitteeseen tullut vika.

2. B on asunto-osakeyhtiön omaisuusvakuutuksen perusteella korvannut asunto-osakeyhtiölle tulipalosta aiheutuneet vahingot ja vaatinut kanteellaan, että mopoautolle liikennevakuutuksen antanut A suorittaa B:lle sen korvauksena maksaman määrän 575 000 euroa korkoineen. Käräjäoikeus on hylännyt kanteen. Hovioikeus on katsonut, että rakennuksen tulipalo on aiheutunut mopoauton liikenteeseen käyttämisestä ja vahinko tulee korvata ajoneuvon liikennevakuutuksesta. Hovioikeus on velvoittanut A:n suorittamaan B:lle kanteessa vaaditun määrän korkoineen.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, ovatko rakennuksen vahingot liikennevakuutuslain 1 §:ssä tarkoitetuin tavoin aiheutuneet mopoauton liikenteeseen käyttämisestä.

Sovellettavat säännökset ja arvioinnin lähtökohdat

4. Liikennevakuutuslain soveltamisalasta säädetään lain 1 §:ssä, jota tässä asiassa sovelletaan alkuperäisessä muodossaan (460/2016). Pykälän 1 momentin mukaan laissa säädetään moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuvien henkilö- ja esinevahinkojen korvaamisesta sekä näiden vahinkojen varalta otettavasta liikennevakuutuksesta. Pykälän 2 momentissa on säädetty siitä, milloin moottoriajoneuvo ei ole liikennevakuutuslaissa tarkoitetussa liikenteessä. Viimeksi mainitun momentin 2 kohdan mukaan moottoriajoneuvo ei ole laissa tarkoitetussa liikenteessä, kun se on säilytettävänä, korjattavana, huollettavana tai pestävänä liikenneväylistä erillään olevassa paikassa.

5. Liikennevakuutuslailla on pantu täytäntöön moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/103/EY. Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että sellaisten ajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta on otettu liikennevakuutus, joilla on pysyvä kotipaikka sen alueella. Direktiivin mukaan jäsenvaltiot voivat säätää direktiivin edellyttämää paremmasta vakuutusturvasta.

6. Direktiiviä 2009/103/EY on muutettu 24.11.2021 annetulla direktiivillä (EU) 2021/2118. Direktiivin 1 artiklaan tässä yhteydessä lisätyn määritelmäsäännöksen mukaan ajoneuvon käytöllä tarkoitetaan direktiivissä ajoneuvon käyttöä, joka vastaa ajoneuvon käyttötarkoitusta liikennevälineenä liikennevahingon aiheutuessa, riippumatta ajoneuvon ominaisuuksista ja riippumatta siitä, missä maastossa ajoneuvoa käytetään ja onko ajoneuvo paikallaan vai liikkeessä. Muutosdirektiivin johdanto-osan 5 kappaleesta ilmenee, että uudella määritelmäsäännöksellä on haluttu parantaa oikeusvarmuutta ottamalla huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntö. Direktiivi (EU) 2021/2118 on pantu kansallisesti täytäntöön liikennevakuutuslain muuttamisesta annetulla lailla (218/2024), joka on tullut voimaan 1.6.2024 ja jonka voimaantulosäännöksen mukaan ennen lain voimaantuloa sattuneeseen vahinkotapahtumaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

7. Lailla 218/2024 liikennevakuutuslain 1 §:n 2 momenttiin on otettu liikenteeseen käyttämisen käsitettä tarkentava säännös, jonka mukaan arvioitaessa sitä, käytetäänkö moottoriajoneuvoa liikenteeseen tässä laissa tarkoitetulla tavalla, merkitystä ei ole sillä, missä moottoriajoneuvoa käytetään tai onko moottoriajoneuvo paikallaan vai liikkeessä. Korkein oikeus toteaa, että vaikka mainittu säännös ei tulekaan tässä asiassa sovellettavaksi, myös nyt kysymyksessä olevassa tulkintatilanteessa on otettava huomioon säännöksen taustalla oleva tarkoitus varmistaa se, että liikennevakuutuslakia sovelletaan direktiivin mukaisesti, siten kuin direktiiviä on unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännössä tulkittu.

Liikennevakuutuslain soveltamisalaa koskevasta ratkaisukäytännöstä

8. Korkein oikeus on arvioinut liikennevakuutuslain soveltamisalaa muun muassa ratkaisussaan KKO 1990:159. Tuossa tapauksessa auton sisätilassa vallinnut helteisestä säästä johtunut korkea lämpötila oli aiheuttanut autossa kuljetettavana olleen aineen räjähtämisen seurauksin, että autossa matkustajina olleet henkilöt olivat vammautuneet. Räjähdys oli tapahtunut auton seistessä pysäköitynä kuljettajan poistuttua hetkellisesti autosta. Korkein oikeus katsoi vahingon aiheutuneen auton liikenteeseen käyttämisestä.

9. Unionin tuomioistuimen tuomiossa 20.6.2019 Línea Directa Aseguradora, C-100/18, EU:C:2019:517 tuomioistuin on katsonut, että direktiivin 2009/103/EY 3 artiklan ensimmäistä kohtaa oli tulkittava siten, että siinä tarkoitetun ajoneuvojen käytön käsitteen alaan kuuluu tilanne, jossa kiinteistöllä olevaan autotalliin pysäköity, liikennevälineenä käytetty ajoneuvo syttyi tuleen ja aiheutti tulipalon, joka johtui kyseisen ajoneuvon sähköjärjestelmästä ja josta aiheutui vahinkoa kiinteistölle, vaikka ajoneuvoa ei ollut siirretty yli 24 tuntiin ennen tulipalon syttymistä.

10. Korkein oikeus toteaa, että lähtökohtaisesti liikennevakuutuslakia sovelletaan kaikilla sellaisilla alueilla, joissa ajoneuvolla voi liikkua. Liikenteeseen käyttämisen riskit voivat toteutua myös ajoneuvon ollessa liikkumaton, jos ne välittömästi liittyvät ajoneuvon liikenteelliseen käyttöön.

Arviointi tässä asiassa

Onko käsillä laissa erikseen säädetty rajoitus lain soveltamisalaan?

11. Liikennevakuutuslain alkuperäisen 1 §:n 2 momentissa säädettyjen edellytysten täyttyessä moottoriajoneuvon käyttämisestä aiheutuneet vahingot eivät tule korvattaviksi liikennevakuutuksesta. Korkein oikeus arvioi sen vuoksi ensin, onko mopoauto ollut väitetyin tavoin tulipalon syttyessä korjattavana tai huollettavana. Jos mainittu moottoriajoneuvon käyttötapaan perustuva edellytys täyttyy, on lisäksi arvioitava sitä, onko mopoauto tapahtuma-aikaan ollut liikenneväylistä erillään olevassa paikassa.

12. Liikennevakuutuslain alkuperäisen 1 §:n 2 momentin perustelujen mukaan momentin tarkoitus on rajoittaa liikennevakuutuksen korvauspiiriä ja tarkentaa lain soveltamisalaa, eikä momentin säännöksiä ole tarkoitettu tyhjentäviksi. Lain soveltamisalan ulkopuolelle voi liikenteen yleiskieleen perustuvan määritelmän kautta jäädä muitakin kuin momentissa mainittuja tilanteita, joissa ajoneuvon käyttämisen ja vahingon välillä on syy-yhteys, mutta ajoneuvoa ei ole käytetty liikenteessä. (HE 123/2015 vp s. 46.)

13. Korkein oikeus katsoo, että perusteita tulkita rajoitussäännöksessä mainittuja korjaamisen tai huoltamisen käsitteitä niiden yleiskielen mukaista sisältöä laajemmin ei ole. Tämän huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että mopoauto, jonka moottoria on vahinkoon johtaneessa tilanteessa lämmitetty, ei ole ollut liikennevakuutuslain alkuperäisen 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla korjattavana tai huollettavana. Näin ollen ei ole tarpeellista arvioida, onko mopoauto tapahtumahetkellä ollut säännöksessä tarkoitetuin tavoin liikenneväylistä erillään olevassa paikassa.

14. Asiassa on kuitenkin arvioitava, jääkö kyseinen tilanne muuten liikennevakuutuslain soveltamisalan ulkopuolelle sillä perusteella, että vahingon ei voida katsoa aiheutuneen ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä liikennevakuutuslain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Onko vahinko aiheutunut mopoauton liikenteeseen käyttämisestä liikennevakuutuslain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla?

15. Tulipalo on saanut alkunsa siitä, että rivitalon pihalla yön yli pysäköitynä ollut mopoauto on sen moottoria lämmitettäessä syttynyt tuleen ja tuli oli levinnyt rivitalon rakenteisiin. Riidatonta on, että palo on saanut alkunsa auton moottorin lämmittämiseen käytetyn ajoneuvoon kiinteästi kuulumattoman sisätilanlämmittimen vikaantumisesta. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella mopoauton moottoritilan lämmittäminen auton sisätilan lämmittämiseen tarkoitetulla laitteella sen käyttöohjeiden vastaisesti on aiheuttanut vaaran, että lämmityslaite voi tällä tavoin käytettynä yli-kuumentuessaan tai rikkoutuessaan aiheuttaa tulipalon. Sanottu vaara on ollut seurausta mopoauton käyttäjän menettelystä. Tulipalon tarkka syttymismekanismi on kuitenkin jäänyt epäselväksi.

16. Edellä kohdissa 8–10 todetun perusteella myös pysäköitynä olevan moottoriajoneuvon aiheuttama vahinko voi olla liikennevakuutuslain 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuva. Siitä, että mopoauto on ollut pysäköitynä rivitalon piha-alueella, ei siten seuraa, etteikö vahinko voisi tulla liikennevakuutuksesta korvattavaksi.

17. Korkein oikeus toteaa, että ajoneuvon kuljettajan säännösten vastaisesta taikka riskinottoon perustuvasta menettelystä ei tavallisesti sellaisenaan seuraa, etteikö ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuneita vahinkoja korvattaisi liikennevakuutuksesta (ks. esim. KKO 2003:3). Korkein oikeus katsoo, ettei myöskään nyt kysymyksessä olevaan lämmittämiseen liittyvästä väitetystä huolimattomuudesta seuraa, etteivätkö asunto-osakeyhtiölle aiheutuneet vahingot voisi tulla liikennevakuutuksesta korvattaviksi.

18. Pysäköidyn mopoauton moottoritilaa on tässä tapauksessa lämmitetty siinä tarkoituksessa, että mopoautolla liikkeelle lähteminen olisi moottorin lämmettyä ollut mahdollista. Vaikka lämmitystapa on ollut edellä selostetulla tavalla virheellinen ja omiaan lisäämään tulipalon riskiä, Korkein oikeus katsoo, että menettely on liikennevakuutuslaissa edellytetyin tavoin riittävän välittömästi liittynyt ajoneuvon liikenteelliseen käyttöön. Sillä seikalla, että lämmittäminen on tapahtunut ajoneuvoon kiinteästi kuulumattomalla auton sisätilanlämmittimellä, ei ole tässä arvioinnissa merkitystä. Menettelystä aiheutunut vahinko on sen vuoksi liikennevakuutuksesta korvattava.

19. Asiassa on riidatonta, että A on vakuutusyhtiöiden keskinäisessä suhteessa korvausvelvollinen, kun kyseessä on liikennevakuutuksesta korvattava vahinko.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tuomo Antila, Lena Engstrand, Eva Tammi-Salminen, Tuija Turpeinen ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.