KKO:2024:77

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati useille eri henkilöille rangaistusta osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa yhdessä tehdyistä törkeistä huumausainerikoksista. Ryhmä oli ollut rakenteellisesti jäsentynyt ja siinä oli ollut eriytynyt työnjako. Tehtävänjaolla oli erityisesti pyritty siihen, että huumausaineita ja rahoja käsittelivät eri henkilöt. Ryhmän toimintamalli oli ollut se, että ryhmän johtohenkilöt olivat toimineet ulkomailta käsin tilaten ulkomailta Suomeen suuret määrät huumausaineita. Huumausaineet oli levitetty Suomessa, ja niistä saatava rikoshyöty oli toimitettu toisten henkilöiden toimesta Viroon. Rikollisryhmän toimintaa Espanjasta käsin johtanut henkilö oli jäänyt tavoittamatta.

Syytekohdissa 27 ja 28 esitetyn mukaan päätekijöinä pidetyt kaksi henkilöä olivat yhdessä toisten henkilöiden kanssa yrittäneet hankkia 40 kilogrammaa amfetamiinia ja yhden kilogramman kokaiinia. Lopulta he olivat pitäneet hallussaan sekä myyneet ja levittäneet 32 kilogrammaa amfetamiinia ja yhden kilogramman kokaiinia. Huumausaine-erä oli saapunut Suomeen 11.2.2021 ja toimitettu muiden syytettyjen järjestämiin autoihin. Huumausaineet oli noudettu autoista ja levitetty eteenpäin. Huumausaineiden myynnistä saadut rahat oli toimitettu Viroon toiselle päätekijöistä. Rikoksen tekemisessä oli käytetty Anom-viestintäjärjestelmää.

A:lle syyttäjä vaati syytekohdassa 38 rangaistusta ensisijaisesti törkeästä huumausainerikoksesta (tekoaika 19.2.–13.3.2021). Syytteen mukaan A oli osana huumausainerikosten tekemistä varten erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa ollut vastuussa huumausainerikosten myynnistä saatujen tuottojen noutamisesta ja toimittamisesta eteenpäin rikollisryhmän johdolle. A oli viimeistään 19.2.2021 tullut mukaan ryhmään, jolloin hänelle oli myös luovutettu Anom-puhelin rikollisryhmän sisäiseen viestintään. A:n rooli oli ollut keskeinen rahakuljetusten suorittamiseksi Suomesta Viroon, koska hänellä oli työnsä puolesta ollut mahdollisuus koronarajoituksista huolimatta matkustaa säännöllisesti Suomen ja Viron väliä.

A oli rikollisryhmän johtajalta saamiensa toimeksiantojen ja ohjeiden mukaisesti noutanut Suomessa viitenä eri ajankohtana yhteensä 96 750 euroa käteistä rahaa ja toimittanut ne kolmessa erässä eteenpäin Viroon toiselle päätekijöistä. A oli saanut palkkioksi toimistaan 1 750 euroa.

Toissijaisesti A:lle vaadittiin rangaistusta avunannosta törkeään huumausainerikokseen (tekoaika 19.2.–11.3.2021). Tämän syytteen mukaan A oli osana huumausainerikosten tekemistä varten erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa tahallaan auttanut tavoittamatta jäänyttä rikollisryhmän johtajaa sekä kahta päätekijää ja muun muassa heidän muodostamaansa huumausainerikosten tekemistä varten erityisesti järjestäytynyttä rikollisryhmää syytekohdissa 27 ja 28 kuvattujen törkeiden huumausainerikosten tekemisessä.

A oli noutanut rikollisryhmän johtajalta saamiensa toimeksiantojen ja ohjeiden mukaisesti ensisijaisessa syytteessä mainitut huumausainekaupasta peräisin olevat yhteensä 96 750 euroa käteistä rahaa, kuljettanut ne pois Suomesta ja vienyt Viroon, jossa hän oli luovuttanut ne eteenpäin toiselle päätekijälle.

A:n menettely oli edistänyt merkittävällä tavalla huumausainekaupasta saatavien tuottojen saamista rikollisryhmän haltuun. A:lla oli ollut työnsä takia mahdollisuus säännöllisesti matkustaa Suomen ja Viron väliä, eikä muiden ole tarvinnut tulla Suomeen noutamaan rahoja, mikä ei olisi
koronarajoitusten takia välttämättä edes ollut aina mahdollista.

A oli saanut teosta 1 750 euron suuruisen palkkion.

A kiisti syytteen ja vaati sen hylkäämistä.

Käräjäoikeuden tuomio 28.2.2022 nro 22/107459

Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että A oli menetellyt ensisijaisessa syytteessä esitetyllä tavalla. Asiassa oli näytetty, että A oli toiminut rahakuriirina ja hän oli ollut tietoinen ainakin rikollisryhmän tavoittamatta jääneestä johtajasta sekä toisesta päätekijästä. A oli ollut vastuussa huumausainerikosten myynnistä saatujen tuottojen noutamisesta ja toimittamisesta eteenpäin rikollisryhmän jäsenille.

A oli toiminut osana huumausainerikosten tekemistä varten
erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. A oli osallistunut oman toimenkuvansa mukaisesti tekotoimet suorittamalla tietoisesti laajamittaiseen, kansainväliset ulottuvuudet käsittävään huumausainekauppaan, jossa teon kohteena oli ollut suuret määrät erittäin vaarallisia huumausaineita. Rahamäärien perusteella A:n oli täytynyt tietää tai pitää vähintään todennäköisenä sitä, että teossa oli tavoiteltu ja myös saatu huomattavaa taloudellista hyötyä. Tekoa voitiin pitää suunnitelmallisena ottaen huomioon työnjaon eriytyminen ja salatuksi kuvitellun viestintäjärjestelmien käyttö.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä huumausainerikoksesta 2 vuodeksi ehdottomaan vankeuteen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Juha Fredriksson ja Pasi Lilja sekä lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 17.11.2023 nro 23/145772

A valitti hovioikeuteen vaatien, että syyte hylätään. Syyttäjä toisti vastauksessaan käräjäoikeudessa esittämänsä toissijaisen syytteen ja esitti viimesijaisen syytteen törkeästä rahanpesusta (tekoaika 25.2.–11.3.2021).

Hovioikeus katsoi, että A oli tiennyt tai pitänyt varsin todennäköisenä, että hänen noutamansa ja kuljettamansa käteisvarat olivat huumausainekaupasta peräisin. Samoin perustein A:n oli katsottava tienneen tai pitäneen varsin todennäköisenä, että huumausainekaupan kohteena oli ollut suuri määrä huumausainetta ja että sillä oli tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä.

Arvioitaessa sitä, oliko A tiennyt toimivansa osana järjestäytynyttä rikollisryhmää, hovioikeus totesi seuraavaa: A oli itse viestitellyt vain rikollisryhmän tavoittamatta jääneen johtajan ja toisen päätekijän kanssa, eikä näistä viesteistä tai edellä mainittujen henkilöiden viesteistä ilmennyt, että A olisi ollut sellaisessa asemassa tai niin kiinteästi mukana ryhmän toiminnassa, että hänen voitaisiin katsoa tienneen toiminnan taustalla olleesta järjestäytyneestä rikollisryhmästä riittävästi, jotta hänen tahallisuutensa kattaisi teon tekemisen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. Hovioikeus katsoi siten jääneen näyttämättä, että A olisi tiennyt toimivansa osana huumausainerikosten tekemistä varten erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa.

A:n osallisuudesta hovioikeus totesi seuraavaa: A:n menettely ei ollut suoranaisesti liittynyt huumausaineiden hallussapitoon tai levitykseen, mutta hänen oli edellä katsottu olleen tietoinen siitä, että hänen rahankuljetustehtävänsä oli liittynyt huumausaineiden levitykseen. Huumausainekaupassa rahojen päätyminen levittäjälle oli olennainen osa rikollista menettelyä ja kokonaisuuden kannalta merkityksellistä. A oli siten omalta osaltaan mahdollistanut toiminnan ja sen, että Suomessa myynnistä kerätyt rahat olivat päätyneet toiselle päätekijälle ja tavoittamatta jääneelle rikollisryhmän johtajalle.

Vaikka A:n oli katsottu olleen tietoinen siitä, että rahojen kuljettaminen oli liittynyt suuren huumausainemäärän levittämiseen eli tienneen päärikoksen edistämisestä, hänen ei kuitenkaan ollut näytetty olleen tarkemmin tietoinen levitetyn huumausaineen laadusta tai määristä. A:n tekemät toimet olivat etäällä huumausainerikoksen tunnusmerkistöstä. Lisäksi hänen saamansa palkkio oli ollut suhteessa huumausaineiden myyntituottoihin varsin vähäinen. Kokonaisuutena arvioiden A:n menettely oli ennemmin syytekohdissa 27 ja 28 tarkoitettujen rikosten edistämistä kuin tekijänvastuuta huumausainerikoksesta.

Hovioikeus katsoi, että kauppahinnan siirtyminen ostajalta myyjälle oli olennainen osa huumausaineiden myyntiä ja levittämistä. A oli siten toissijaisen syytteen teonkuvauksesta ilmenevin tavoin auttanut toista päätekijää ja rikollisryhmän tavoittamatta jäänyttä johtajaa törkeän huumausainerikoksen tekemisessä ja edistänyt menettelyllään merkittävällä tavalla huumausainekaupasta saatavien tuottojen saamista heidän johtamansa rikollisryhmän haltuun.

Johtopäätöksenään hovioikeus totesi, että A oli menettelyllään syyllistynyt syyttäjän toissijaisen syytteen mukaiseen avunantoon törkeään huumausainerikokseen kuitenkin siten, ettei syyksilukeminen kattanut rikoksen tekemistä osana huumausainerikosten tekemistä varten erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa.

Hovioikeus tuomitsi A:n avunannosta törkeään huumausainerikokseen 1 vuoden 10 kuukauden ehdottomaan vankeuteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Johanna Jylhä, Maarit Leppänen ja Kristian Sjöblom.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna kysymykseen siitä, oliko A hovioikeudessa selvitetyksi katsotulla tahallisella menettelyllään syyllistynyt törkeän huumausainerikoksen avunantoon.

A vaati valituksessaan, että syyte hylätään tai että hänen syykseen luetaan törkeän huumausainerikoksen avunannon sijasta rahanpesu tai törkeä rahanpesu.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään. Syyttäjä toisti hovioikeudessa esittämänsä viimesijaisen syytteen törkeästä rahanpesusta.

Syyttäjä antoi pyydetyn lausuman rangaistuksesta törkeän rahanpesun osalta. A antoi pyydetyn lausuman syyttäjän törkeää rahanpesua koskevan vaatimuksen ja siihen liittyvän rangaistusta koskevan lausuman johdosta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Käräjäoikeus on katsonut usean tekijän yhdessä syyllistyneen törkeään huumausainerikokseen. Kaksi syytettyä ja tuntemattomaksi jäänyt henkilö (jäljempänä päätekijät) ovat käräjäoikeuden mukaan yrittäneet hankkia 40 kilogrammaa amfetamiinia ja yhden kilogramman kokaiinia sekä tästä määrästä lopulta pitäneet hallussaan sekä myyneet ja levittäneet 32 kilogrammaa amfetamiinia ja yhden kilogramman kokaiinia. Huumausaineet on tuotu Suomeen 11.2.2021, minkä jälkeen niiden levittämiseen on osallistunut useita henkilöitä. Päätekijät sekä eräät muut syytetyt ovat käräjäoikeuden mukaan muodostaneet järjestäytyneen rikollisryhmän, jonka johtajana tuntemattomaksi jäänyt henkilö on toiminut.

2. A:lle on käräjäoikeudessa vaadittu rangaistusta syytekohdassa 38 törkeästä huumausainerikoksesta ja toissijaisesti avunannosta törkeään huumausainerikokseen. Käräjäoikeus on katsonut, että A:lle on 19.2.2021 luovutettu niin sanottu Anom-puhelin. A on tuntemattomaksi jääneeltä rikollisryhmän johtajalta saamiensa ohjeiden mukaisesti ja 1 750 euron palkkiota vastaan noutanut Suomessa yhteensä 96 750 euroa käteistä rahaa ja toimittanut ne Viroon toiselle päätekijöistä. Tällä menettelyllään A on käräjäoikeuden mukaan syyllistynyt osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa tehtyyn törkeään huumausainerikokseen. Käräjäoikeus on tuominnut A:n törkeästä huumausainerikoksesta 2 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

3. A on valittanut hovioikeuteen, jossa syyttäjä on esittänyt viimesijaisen syytteen törkeästä rahanpesusta. Hovioikeus on katsonut, että A on tiennyt tai pitänyt varsin todennäköisenä, että hänen käsittelemänsä käteisvarat ovat liittyneet huumausainekauppaan. Hovioikeus on kuitenkin katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi tiennyt toimivansa osana järjestäytynyttä rikollisryhmää. Hovioikeus on lukenut A:n syyksi avunannon törkeään huumausainerikokseen ja tuominnut A:n tästä 1 vuoden 10 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensisijaisesti siitä, onko A:n menettelyssä kyse rangaistavasta avunannosta törkeään huumausainerikokseen. Mikäli tähän vastataan kielteisesti, on asiassa syyttäjän Korkeimmassa oikeudessa toistaman viimesijaisen syytteen perusteella arvioitava, onko A syyllistynyt menettelyllään törkeään rahanpesuun.

Avunannon rangaistavuuden edellytykset

5. Rikoslain 50 luvun 1 §:n 4 ja 5 kohdan mukaan huumausainerikoksesta tuomitaan se, joka laittomasti myy, välittää, toiselle luovuttaa tai muulla tavoin levittää tai yrittää levittää huumausainetta (4 kohta), tai se, joka pitää hallussaan tai yrittää hankkia huumausainetta (5 kohta). Törkeästä huumausainerikoksesta säädetään saman luvun 2 §:ssä.

6. Rikoslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan avunannosta rikokseen tuomitaan se, joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä.

7. Edellä mainitun lainkohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on todettu, että avunantona rangaistaan kaikkinainen myötävaikuttaminen toisen tahalliseen rikokseen eli päärikokseen. Avunantona rangaistaan ennen rikosta tai sen aikana tapahtuva toiminta. Rikoksen tekeminen voi joissakin tapauksissa jatkua vielä senkin jälkeen, kun sen täyttymispiste on saavutettu. Tällöin avunanto voi tulla kyseeseen, vaikka rikoksen juridinen täyttymispiste olisi jo saavutettu. (HE 44/2002 vp s. 157.)

8. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on arvioitu avunannon rangaistavuuden edellytyksiä eri yhteyksissä (esim. KKO 2009:75, KKO 2009:87, KKO 2014:22, KKO 2015:10, KKO 2020:52, KKO 2021:80 ja KKO 2024:38). Nämä ratkaisut koskevat erilaisia tilanteita kuin nyt arvioitava, mutta nekin osaltaan osoittavat, että avunantoa voi olla kaikentyyppinen tahallinen myötävaikuttaminen toisen henkilön tekoon, joka edistää tätä päätekoa ja lisää sen tekemisen mahdollisuutta ja jota ei ole katsottava rikoskumppanuudeksi tai yllytykseksi. Jo sovellettavasta säännöksestä ilmenee, että avunannon muodostavan myötävaikutuksen on toteuduttava ennen päätekoa tai sen aikana.

Avunantovastuun arviointi tässä tapauksessa

9. Hovioikeus on katsonut, että A on auttanut päätekijöitä törkeän huumausainerikoksen tekemisessä. Päätekijöiden on katsottu yrittäneen hankkia huumausaineita, pitäneen huumausaineita hallussaan sekä myyneen ja levittäneen huumausaineita. A:n syyksi avunantona luetuissa toimissa on ollut kysymys päätekijöiden suorittamasta huumausaineiden myynnistä saatujen rahojen noutamisesta ja kuljettamisesta. A on 25.2.2021 ja 11.3.2021 välisenä aikana vastaanottanut viidellä eri kerralla käteisvaroja neljältä eri henkilöltä yhteensä 96 750 euron arvosta. A on kuljettanut käteisvarat useassa erässä Viroon toiselle päätekijöistä.

10. Korkein oikeus katsoo, että päätekojen ja A:n avunantosyytteen teonkuvauksen perusteella A:n edellä kuvatussa menettelyssä ei ole kysymys avunannosta päätekijöiden toteuttamaan huumausaineiden hankkimisyritykseen tai huumausaineiden hallussapitoon. On siis arvioitava sitä, onko A edistänyt päätekijöiden syyksi luettua huumausaineiden myyntiä ja levittämistä. A:n menettelyn perusteella kyse on tältäkin osin nimenomaisesti päätekijöiden syyksi luettuun myyntiin liittyneistä toimista eikä levittämisestä muulla tavoin.

11. Asiassa on kysymys laajasta rikoskokonaisuudesta, jossa huumausaineita on käsitelty työnjaon mukaisesti usealla eri toiminnan tasolla usean eri tahon toimesta. Päätekijät eivät heitä koskevien syytteiden mukaan ole konkreettisesti käsitelleet Suomeen saapuneita huumausaineita, vaan heidän roolinsa on koskenut yhteydenpitoa muihin henkilöihin ja levittämisen yksityiskohdista sopimista. Kolme A:lle rahaa luovuttaneista henkilöistä on etukäteen tilannut huumausaineita päätekijöiden kanssa samaan rikollisryhmään kuuluneelta ja ryhmän johtajana pidetyltä tuntemattomaksi jääneeltä henkilöltä. Alempien oikeusasteiden tuomioiden perustelujen mukaan huumausaineita päätekijöiltä ostaneet henkilöt ovat ensin saaneet huumausaineet haltuunsa ja maksaneet ne myöhemmin huumausaineiden edelleenmyynnistä saamillaan varoilla.

12. A:n syyksi luetussa menettelyssä on ollut kysymys huumausaineiden myynnistä saatujen käteisvarojen vastaanottamisesta, hallussapidosta ja kuljettamisesta. Avunantovastuun kannalta olennaista on se, onko A:n tällä menettelyllään katsottava auttaneen päätekijöitä, kun huumausaineita on levitetty niitä myymällä.

13. Korkein oikeus toteaa, että myynti on huumausainerikosta koskevassa rangaistussäännöksessä mainittu välittämisen ja luovuttamisen ohella esimerkkinä huumausaineen erilaisista levittämistavoista. Huumausaineiden levittäminen tapahtuu jo luovutettaessa huumausaineet toiselle riippumatta siitä, maksetaanko luovutuksesta vastiketta ja saako myyjä mahdollisen vastikkeen jo luovutushetkellä vai vasta myöhemmin.

14. Korkein oikeus toteaa, että huumausaineiden myynnistä saatujen rahavarojen kerääminen ostajalta sen jälkeen, kun huumausaineet on jo luovutettu tälle ei sellaisenaan lisää huumausaineen myynnillä tapahtuvan levittämisen toteutumisen mahdollisuutta. A:n toimissa, jotka ovat tapahtuneet sen jälkeen, kun huumausaineet on luovutettu ostajille, ei siten ole kysymys päätekijöiden auttamisesta huumausaineita levitettäessä. A:n ei ole osoitettu muullakaan tavoin myötävaikuttaneen huumausaineiden levittämiseen.

15. Edeltä ilmenevillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A ei ole kysymyksessä olevilla toimillaan rikoslain 5 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ennen rikosta tai sen aikana auttanut päätekijöitä törkeän huumausainerikoksen tekemisessä. Syyte avunannosta törkeään huumausainerikokseen on näin ollen hylättävä.

Rahanpesurikosta koskeva arviointi

16. Syyttäjä on Korkeimmassa oikeudessa toistanut viimesijaisen rangaistusvaatimuksen törkeästä rahanpesusta. Syytteen mukaan A oli ottanut vastaan kolmena eri päivänä yhteensä 96 750 euroa huumausainekaupasta peräisin olevaa käteistä rahaa, pitänyt rahoja hallussaan ja kuljettanut ne Suomesta Viroon luovuttaen ne eteenpäin yhdelle päätekijöistä. A oli siten vähintään auttanut kolmea päätekijää välttämään huumausainerikoksen oikeudelliset seuraamukset ja avustanut heitä peittämään tai häivyttämään hyödyn alkuperän ja sijainnin. Rikoksen kautta saatu omaisuus oli syytteen mukaan erityisen arvokas ja rikosta oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

17. Asiassa on seuraavaksi arvioitava sitä, onko A syyllistynyt menettelyllään rahanpesurikokseen ja onko rahanpesua siinä tapauksessa pidettävä törkeänä.

18. Rikoslain 32 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan rahanpesusta tuomitaan se, 1) joka ottaa vastaan, käyttää, muuntaa, luovuttaa, siirtää, välittää tai pitää hallussaan rikoksella hankittua omaisuutta, rikoksen tuottamaa hyötyä tai näiden tilalle tullutta omaisuutta hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä tai peittääkseen tai häivyttääkseen hyödyn tai omaisuuden laittoman alkuperän tai avustaakseen rikoksentekijää välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset taikka 2) peittää tai häivyttää rikoksella hankitun omaisuuden, rikoksen tuottaman hyödyn taikka näiden tilalle tulleen omaisuuden todellisen luonteen, alkuperän, sijainnin tai siihen kohdistuvat määräämistoimet tai oikeudet taikka avustaa toista tällaisessa peittämisessä tai häivyttämisessä. Saman luvun 7 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan törkeästä rahanpesusta tuomitaan, jos rahanpesussa rikoksen kautta saatu omaisuus on ollut erittäin arvokas ja rahanpesu on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

19. Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden arvion siitä, että A on tahallisuudelta edellytettävällä tavalla tiennyt käsittelemiensä käteisvarojen olleen peräisin rikoksesta. A on siten ottanut vastaan, pitänyt hallussaan ja luovuttanut rikoksen tuottamaa hyötyä hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä, peittääkseen tai häivyttääkseen hyödyn alkuperän sekä avustaakseen rikoksentekijää välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset. A:n hovioikeudessa selvitetyksi katsottu menettely täyttää siis rikoslain 32 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisen rahanpesun tunnusmerkistön.

20. Rikoksen kautta saatu omaisuus, yhteensä 96 750 euroa, on ollut rikoslain 32 luvun 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla erittäin arvokas. A on toiminut salatuksi luullun viestintäkanavan kautta saamiensa ohjeiden mukaisesti ja vastaanottanut sekä kuljettanut käteisvaroja palkkiota vastaan usealla eri kerralla. Näin ollen rahanpesu on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

21. A:n syyksi on siten luettava edellä kohdista 19 ja 20 ilmenevän menettelyn mukainen törkeä rahanpesu.

Rangaistuksen määrääminen

22. Törkeästä rahanpesusta tuomitaan vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään kuusi vuotta.

23. Korkein oikeus on arvioinut rangaistuksen mittaamista törkeästä rahanpesusta ennakkopäätöksessä KKO 2019:110. Tapauksessa tekijän oli katsottu ottaneen vastaan, pitäneen hallussaan, siirtäneen ja luovuttaneen rikoksella hankittua omaisuutta yhteensä 19 600 euron arvosta. Tekijä oli järjestänyt rahanpesun siten, että rikoksella hankitut varat oli nostettu kanssavastaajien tileiltä ja luovutettu pysäköintipaikalla olleille tuntemattomaksi jääneille henkilöille. Korkein oikeus katsoi, että vaikka törkeä rahanpesu on vakava rikos, ei tekoon kuitenkaan liittynyt rikoslajissaan erityisen moitittavia piirteitä. Tekijä olisi tuomittu yksin törkeästä rahanpesusta 8 kuukaudeksi vankeuteen.

24. Ratkaisussa KKO 2019:110 on käsitelty myös Korkeimman oikeuden aikaisempaa rangaistuskäytäntöä törkeää rahanpesua koskevissa asioissa. Rangaistukset ovat vaihdelleet 10 kuukaudesta 1 vuoteen vankeutta, kun rikoksen kohteena olleen omaisuuden arvo on ollut noin 45 000–62 800 euroa. Korkeimman oikeuden ratkaisussa (KKO 2020:98, kohdat 43 ja 44) oikeudenmukaisena rangaistuksena törkeästä rahanpesusta, jossa määrätietoiseksi luonnehditun menettelyn kohteena oli ollut noin 40 000 euron arvoinen omaisuus, on pidetty 11 kuukauden vankeusrangaistusta.

25. Tilastokeskuksen tilastojen mukaan ensimmäisessä asteessa tuomittujen törkeiden rahanpesurikosten keskimääräiset vankeusrangaistukset ovat vuosina 2018–2022 vaihdelleet noin 10 kuukauden ja 1 vuoden 1 kuukauden välillä sekä vankeusrangaistusten mediaanit 7 kuukauden ja 10 kuukauden välillä.

26. A:n syyksi luettu törkeä rahanpesu on muodostunut useista erillisistä käteisvarojen nouto- ja kuljetuskerroista, joihin hän on saanut ohjeet tätä tarkoitusta varten haltuun saamaansa puhelimeen. Rikoksen kohteena on ollut lähes 100 000 euroa, ja A on saanut tehtävästään palkkion. A on työnsä takia voinut matkustaa Suomen ja Viron välillä aikana, jolloin liikkumista maiden välillä on koronapandemian takia rajoitettu. Hänen menettelynsä on osaltaan liittynyt kansainväliseen rikollisuuteen.

27. Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi luettua törkeää rahanpesua voidaan pitää selvästi moitittavampana kuin ratkaisuissa KKO 2019:110 ja KKO 2020:98 arvioituja menettelyjä. Oikeudenmukainen rangaistus törkeästä rahanpesusta on tässä tapauksessa 1 vuosi 4 kuukautta vankeutta.

28. A:ta ei ole aikaisemmin rekisteröity rikoksista. Kun myöskään rikoksen vakavuus ja rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys ei sitä edellytä, A:lle tuomittava vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

A:n syyksi luetaan kohdassa 38 törkeän huumausainerikoksen avunannon asemesta rikoslain 32 luvun 7 §:n nojalla törkeä rahanpesu (tekoaika 25.2.–11.3.2021).

A tuomitaan 1 vuoden 4 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Ehdollisen vankeuden koeaika alkaa Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä ja päättyy 31.12.2026.

Ehdollinen vankeus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos A koeaikana tekee rikoksen, josta syyte nostetaan vuoden kuluessa koeajan päättymisestä ja josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen tai yhdistelmärangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Lena Engstrand, Eva Tammi-Salminen, Timo Ojala ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Heikki Kemppinen.