KKO:2024:76

Asian aikaisempi käsittely

Hakemuksen kohteena olevat Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomio 29.6.2012 nro 3748 ja Turun hovioikeuden tuomio 27.6.2013 nro 1337 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Ylimääräinen muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

X ja Y vaativat, että hovioikeuden tuomio puretaan syyksilukemisen, rangaistusten ja vahingonkorvausten osalta oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 1, 2 tai 3 kohdan nojalla. Lisäksi X ja Y vaativat, että hovioikeuden tuomio poistetaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella oikeudenkäyntivirheen johdosta.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että hakemus hylätään.

Hakemuksen kohteena olevan tuomion asianomistajat A, B, C ja D ilmoittivat vastauksessaan hyväksyvänsä hakemuksen.

X ja Y antoivat pyydetyn lausuman syyttäjän vastauksesta ja syyttäjä asianomistajien vastauksesta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Purettavaksi vaadittu tuomio

1. Käräjäoikeus on tuominnut X:n kolmesta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kahdesta törkeästä raiskauksesta, kahdesta pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, kahdesta pahoinpitelystä, lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja laittomasta uhkauksesta 7 vuodeksi vankeuteen. Y on tuomittu neljästä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kolmesta pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, kahdesta törkeästä raiskauksesta, lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pahoinpitelystä 10 vuodeksi vankeuteen. Lisäksi X ja Y on tuomittu maksamaan vahingonkorvauksia A:lle, B:lle, C:lle ja D:lle. Käräjäoikeus on hylännyt syytteen tiettyjen rikosten osalta kokonaan sekä tiettyjen rikosnimikkeiden kohdalla osittain.

2. Yhtä Y:n syyksi luettua lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä lukuun ottamatta kaikkien X:n ja Y:n syyksi luettujen rikosten asianomistajia ovat olleet X:n lapset A, B, C ja D. Tuomio on keskeisesti perustunut B:n, C:n ja D:n videoituihin kertomuksiin sekä heistä lääkärintarkastuksessa tehtyihin havaintoihin. A on jo tuolloin kertonut, että hän ei ollut kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä eikä hänen tiedossaan ollut, että myöskään hänen sisaruksensa olisivat sellaista kokeneet tai että heihin olisi kohdistunut pahoinpitelyä.

3. Kaikki asianosaiset ovat valittaneet käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Tuomiossaan hovioikeus on arvioinut kaksi X:n syyksi luettua pahoinpitelyä törkeiksi pahoinpitelyiksi sekä lukenut syyksi yhden törkeän pahoinpitelyn, jota koskevan syytteen käräjäoikeus oli hylännyt. Muilta osin hovioikeus on arvioinut todistelua samalla tavoin kuin käräjäoikeus eikä ole muuttanut käräjäoikeuden tuomion syyksilukemista muiden syytekohtien osalta. X:lle tuomittu rangaistus on korotettu 7 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta. Y:n osalta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Purkuhakemus ja vastaukset

4. X ja Y ovat hakemuksensa perusteena vedonneet siihen, että B:n, C:n ja D:n vuosina 2021 ja 2023 antamien uusien kertomusten mukaan X ja Y eivät olleet syyllistyneet heidän
syykseen luettuihin rikoksiin ja että B:n, C:n ja D:n aikaisemmin antamat kertomukset eivät pitäneet paikkaansa. Uusien kertomusten mukaan B:tä, C:tä ja D:tä oli lapsina painostettu antamaan äitiään ja Y:tä syyllistävät kertomukset ja kertomuksia oli harjoiteltu yhdessä etukäteen. Aikaisemmin annettujen kertomusten taustalla oli B:n, C:n ja D:n vieraannuttaminen äidistään ja A:sta. Hakemukseen on liitetty videotallenteet asianomistajien keskusteluista hakijoiden oikeudenkäyntiavustajan kanssa.

5. X:n ja Y:n tuomiovirhekantelu on kohdistunut hovioikeuden pääkäsittelyn yhteydessä 26.2.2013 tekemään käsittelyratkaisuun, jolla X:n editiovaatimus on hylätty. Kyseinen vaatimus oli kohdistunut asianomistajia koskeviin sosiaalihuollon asiakirjoihin ja merkintöihin vuoden 2007 alusta lukien. Kantelun mukaan kyseisistä asiakirjoista, jotka nyt on saatu puolustuksen käyttöön, olisi ilmennyt B:n, C:n ja D:n vieraannuttaminen kaikista heille läheisistä ihmisistä.

6. Syyttäjän pyynnöstä asiassa on suoritettu lisätutkinta, jossa poliisi on kuulustellut asianomistajia sekä eräitä muita asiaan liittyviä henkilöitä. Lisätutkinnassa on myös hankittu asianomistajia koskevat sosiaalihuollon asiakirjat ja kirjaukset. B:n, C:n ja D:n poliisille antamat kertomukset ovat olleet asiallisesti samansisältöisiä kuin purkuhakemukseen liitetyt kertomukset. Asianomistajat ovat myös omassa vastauksessaan kertoneet laajasti aikaisempien kertomustensa syntyhistoriasta sekä oloistaan kertomusten antamisen ajankohtana ja sen jälkeen.

Kysymyksenasettelu

7. Korkeimmassa oikeudessa on ensin kysymys siitä, voidaanko tuomiovirhekantelu ja tuomion purkamista koskeva hakemus tutkia. Siinä tapauksessa, että hakemukset otetaan tutkittavaksi, asiassa on arvioitavana, onko oikeudenkäynnissä hovioikeudessa tapahtunut sellainen oikeudenkäyntivirhe, jonka johdosta hovioikeuden tuomio tulisi poistaa, tai onko asiassa vedottu sellaiseen uuteen todisteeseen, jonka johdosta hovioikeuden tuomio tulisi purkaa.

Hakemuksen tutkiminen

8. X:n ja Y:n tuomiovirhekantelussa on vedottu oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaiseen oikeudenkäyntivirheeseen. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan tällainen kantelu on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona tuomio sai lainvoiman. Tuomiovirhekantelun kohteena oleva hovioikeuden tuomio on saanut lainvoiman 11.6.2014 Korkeimman oikeuden hylättyä valituslupahakemukset. Tuomiovirhekantelua koskeva kirjelmä on toimitettu Korkeimmalle oikeudelle 7.12.2023 eli myöhässä. Kirjelmää ei siten oteta tutkittavaksi tuomiovirhekanteluna. Sitä vastoin kirjelmässä esitetyt seikat voidaan ottaa huomioon osana tuomion purkamista koskevaa hakemusta, jos kyseisen hakemuksen tutkimiselle ei ole muuta estettä.

9. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 19 §:n mukaan asianosainen saa Korkeimmassa oikeudessa kannella tuomiovirheestä, hakea tuomion purkamista ja hakea menetetyn määräajan palauttamista samassa asiassa vain kerran, jollei asiaa ole erityisen painavasta syystä välttämätöntä tutkia uudelleen. X ja Y ovat molemmat hakeneet Turun hovioikeuden tuomion purkamista kerran aikaisemmin.

10. Lain esitöiden mukaan samassa asiassa tehtyjen ylimääräistä muutoksenhakua koskevien hakemusten tutkittavaksi ottaminen ei perustuisi siihen, onko uudessa hakemuksessa esitetty uusia todisteita tai muita perusteita kuin aikaisemmin. Samassa asiassa tehty uusi ylimääräistä muutoksenhakua koskeva hakemus voitaisiin tutkia, jos esimerkiksi hakijan oikeusturva välttämättä vaatii asian tutkimista uudelleen tai ensimmäisen hakemuksen hylkääminen havaitaan virheelliseksi. (HE 200/2017 vp s. 43.)

11. X ja Y on hakemuksen kohteena olevalla tuomiolla tuomittu vakavista rikoksista pitkiin vankeusrangaistuksiin. Korkein oikeus katsoo hakemuksen tueksi esitetyt perusteet ja hakijoiden oikeusturva huomioon ottaen, että tuomion purkamista koskeva hakemus on erityisen painavasta syystä välttämätöntä tutkia uudelleen.

Sovellettava säännös ja sen tulkinta

12. Lainvoiman saaneet tuomiot on tarkoitettu pysyviksi. Niihin voidaan puuttua vain poikkeuksellisesti laissa tarkoin määritellyin painavin perustein. Rikostuomion purkamisen edellytyksistä syytetyn eduksi on säädetty oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:ssä. Hakemuksessa on vedottu tuomion purkamisen perusteena sanotun pykälän 1, 2 ja 3 kohtaan. Korkein oikeus katsoo, että hakemusta on perusteltua arvioida ensisijaisesti säännöksen 3 kohdan perusteella.

13. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn eduksi purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei ole aikaisemmin esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn vapauttamiseen tai siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava lievempiä rangaistussäännöksiä, taikka on erittäin painavia syitä, katsoen siihen mihin näin vedotaan ja mitä muutoin käy ilmi, saattaa uudelleen tutkittavaksi kysymys, onko syytetty tehnyt sen rikollisen teon, joka on luettu hänen syykseen.

14. Korkein oikeus toteaa, että silloin kun hakemus rikostuomion purkamisesta syytetyn eduksi perustuu uuteen seikkaan tai todisteeseen, arvioitavana on pääsääntöisesti ensin oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdan mukainen edellytys siitä, olisiko seikan tai todisteen esittäminen todennäköisesti johtanut syytetyn vapauttamiseen tai lievempien rangaistussäännösten soveltamiseen. Erittäin painavien syiden nojalla tuomio voidaan purkaa ilman tällaisen edellytyksen täyttymistä. Erittäin painavat syyt on peruste, joka voi jo sanamuotonsa mukaan tulla vain harvoin sovellettavaksi. Korkein oikeus katsoo, että X:n ja Y:n purkuhakemuksessa vedottua uutta todistelua on kysymyksessä olevassa asiassa arvioitava ensin sillä perusteella, olisiko sen esittäminen todennäköisesti johtanut heidän vapauttamiseensa.

15. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettua todennäköisyyttä on tarkasteltava siltä kannalta, miten asiaa käsitellyt tuomioistuin olisi ratkaisua tehdessään arvioinut asiaa, mikäli uusi seikka olisi ollut sen tiedossa. Tällainen arviointi on purkuhakemuksen käsittelyn yhteydessä väistämättä hypoteettista, joten harkinnassa on kiinnitettävä huomiota tuomioistuimen ratkaisun perusteluihin ja muihin asiassa esille tulleisiin seikkoihin sekä tehtävä niiden perusteella kokonaisarviointi. (Ks. esim. KKO 2023:6, kohta 13.)

16. Tuomion purkamista koskevassa asiassa aiemmassa oikeudenkäynnissä esitetty todistelu ei ole välittömästi Korkeimman oikeuden arvioitavana. Arvio uuden selvityksen merkityksestä aikaisemman näyttöratkaisun kannalta perustuu yhtäältä uudesta selvityksestä ilmenevään sekä toisaalta purun kohteena olevasta ratkaisusta ilmeneviin seikkoihin. Keskeistä tässä arviossa on, miten vakuuttavana syyksilukemisen perusteita voidaan purun kohteena olevassa ratkaisussa pitää uuden selvityksen valossa. Purkuasian yhteydessä näytön arviointia ei ole tarkoitettu suoritettavaksi yksityiskohtaisesti ja kokonaisuudessaan uudestaan niissä tilanteissa, joissa tuomion mahdollisen purkamisen jälkeen asian käsittely jatkuu täydentyneen todistusaineiston perusteella alemmassa oikeusasteessa. Uuden selvityksen vaikuttavuudelta edellytetään edellä todetulla tavalla tapahtuvan arvion jälkeen todennäköistä vaikutusta asian lopputulokseen. Arvioinnin kohteena on siten nyt se, olisiko X:ää ja Y:tä koskeneet syytteet uuden selvityksen perusteella todennäköisesti hylätty.

Uutta selvitystä koskeva todennäköisyysarvio

Kohdeasian näyttöratkaisu

17. Y:n syyksi luetut rikokset sekä X:n syyksi luetut seksuaalirikokset on tehty 1.11.2007 ja 31.7.2008 välisenä aikana. X:n syyksi luetut pahoinpitelyt on tehty 5.2.2007 ja 18.9.2009 välisenä aikana ja laiton uhkaus 15.2.2007 ja 18.9.2009 välisenä aikana.

18. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden näyttöratkaisut ovat keskeisesti perustuneet B:n, C:n ja D:n videotallenteille tallennettuihin kertomuksiin ja tuomioistuinten arvioon kertomusten luotettavuudesta. A on jo kyseisessä oikeudenkäynnissä kertonut, ettei häneen tai hänen sisaruksiinsa ollut kohdistunut mitään väitetyistä rikoksista. A on ollut rikosten tekoaikaan 10–12-vuotias, B 7–10-vuotias, C 5–7-vuotias ja D 2–5-vuotias.

19. Kaikki asianomistajat on syksyllä 2009 sijoitettu vastaanottokotiin ja huhtikuussa 2010 sijaisvanhempien luo. A on muuttanut pois sijaisvanhempien luota kesällä 2010. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioiden mukaan B, C ja D olivat oma-aloitteisesti alkaneet kertoa sijaisvanhemmille X:n puolison murhaan sekä X:n tekemiin pahoinpitelyihin liittyvistä asioista kesällä 2011 lasten ollessa veneilemässä sijaisvanhempiensa kanssa. Psykologit olivat haastatelleet lapsia elokuun puolivälissä 2011. Tämän jälkeen elokuun lopussa lapset olivat alkaneet kertoa sijaisvanhemmilleen myös seksuaalirikoksiin liittyvistä seikoista, joista heitä oli haastateltu elo-syyskuun vaihteessa. Lisähaastatteluja oli järjestetty vielä myöhemmin syksyllä 2011. Kertomusten antamisen aikaan B on ollut 12-vuotias, C 9-vuotias ja D 7-vuotias.

20. Käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa on kuultu todistajina huomattava määrä lapsia haastatelleita sekä lasten kertomusten luotettavuuden arviointiin perehtyneitä psykologeja. Lisäksi asiassa on kuultu lapsia tutkineita erikoislääkäreitä ja arvioitu heidän B:stä, C:stä ja D:stä tekemiään löydöksiä.

21. Lapsia haastatelleet psykologit ovat pitäneet käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioista ilmenevällä tavalla B:n, C:n ja D:n tuolloin antamia kertomuksia yksityiskohtaisina ja johdonmukaisina. Kertomukset olivat olleet omakohtaisia ja kertojan ikätasoa vastaavia. Kertomusten keskeiset osat olivat pysyneet lapsia eri kerroilla kuultaessa muuttumattomina, ja monet tapahtumat oli yhdistetty tiettyyn aikaan tai paikkaan. Lapsia oli kuultu erillään toisistaan eri psykologien toimesta, ja lapset olivat antaneet keskenään keskeisiltä osiltaan ristiriidattomia kertomuksia. Kertomuksissa oli ollut epätodennäköisiä kohtia, mutta ne olivat suurilta osin koskeneet merkitykseltään vähäisiä seikkoja.

22. Tuolloin on pidetty epätodennäköisenä, että näin nuoret lapset olisivat keskenään kyenneet suunnittelemaan tällaisia kertomuksia ja sopineet niistä niin hyvin, etteivät he jäisi kiinni valehtelusta kertomusten ristiriitaisuuksien, muuttumisen tai muun syyn vuoksi. Lapsia haastatelleet psykologit olivat lisäksi olleet sitä mieltä, että tarinan syntyminen vuorovaikutuksessa vaatisi pitkän ajan. Käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa esitetyn todistelun mukaan seksuaalirikoksista ei ollut puhuttu aikaisemmin kuin sijaisvanhempien kertomalla tavalla vain vähän ennen virallisia haastatteluita. Sekä syyttäjän että puolustuksen nimeämät asiantuntijat olivat tuolloin olleet sitä mieltä, että sijaisvanhemmat eivät olleet tahallaan vaikuttaneet lasten kertomuksiin. Kaikki asiantuntijat olivat pitäneet selvänä, että myöskään lapsia haastatelleet psykologit eivät olleet saaneet johdattelevuudella aikaan lasten kertomuksia.

23. Asiantuntijat ovat pitäneet epätodennäköisenä sitäkin, että lapset ilman omia kokemuksia tai havaintoja keksisivät ja muistaisivat näin nuorille lapsille lähtökohtaisesti vieraita ja äärimmäisen poikkeuksellisia tapahtumia. Kertomuksiin oli sisältynyt huomattava määrä lasten ikätasoon kuulumatonta tietoa seksuaaliasioista.

24. Lääkärintutkimuksissa lapsissa oli havaittu arpi- ja vammalöydöksiä ano-genitaalialueella ja muualla kehossa. Näiden tutkimusten yhteydessä lapset olivat kertoneet tapahtumista samalla tavoin kuin heitä haastatelleille psykologeille. Lääkärit olivat olleet kaikista löydöksistä yhtä mieltä, eikä niiden synnylle ollut esitetty muuta tai uskottavampaa selitystä kuin lasten kertomat tapahtumat. Löydökset tukivat vahvasti lasten kertomusten luotettavuutta.

25. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat tuomioissaan arvioineet yksityiskohtaisesti asiassa esitettyä todistelua ja mahdollisia virhelähteitä. Sekä käräjäoikeus että hovioikeus, jotka ovat edellä selostetun asiantuntijatodistelun välittömän vastaanottamisen lisäksi voineet itse arvioida lasten kertomusten luotettavuutta videotallenteilta, ovat pitäneet kaikki asiassa esitetty todistelu huomioon ottaen B:n, C:n ja D:n kertomuksia pääosin luotettavina. Eräiltä osin syytteet on hylätty riittävän näytön puuttuessa.

Uusi selvitys

26. C ja D ovat antaneet hakemuksessa viitatut uudet kertomuksensa vuonna 2021 ja B vuonna 2023. Uusien kertomusten aikaan B on ollut 23-vuotias, C 19-vuotias ja D 17-vuotias. Aikaisemmista kertomuksista on kulunut aikaa C:n ja D:n osalta noin 10 vuotta ja B:n osalta yli 10 vuotta. Lasten uusien kertomusten keskeisen sisällön mukaan X ja Y eivät olleet lainkaan toimineet niin kuin he olivat aikaisemmin kertoneet ja kertomukset olivat olleet keksittyjä.

27. Lasten mukaan sijaisvanhemmat olivat painostavasti ja johdattelevasti kyselleet heiltä siitä, oliko tiettyjä asioita, kuten pahoinpitelyjä ja seksuaalirikoksia tapahtunut. Lasten ahdistavina pitämistä tilanteista oli aina päässyt pois, jos he olivat vastanneet kysymyksiin myöntävästi ja jos he olivat keksineet tarinoihin yksityiskohtia. Kertomukset olivat siis syntyneet osin sijaisvanhempien ja osin lasten itsensä toimesta, ja kertomuksia oli harjoiteltu yhdessä ennen viranomaishaastatteluita. Lasten mukaan he eivät olleet uskaltaneet kertoa valehtelusta heitä kuulleille psykologeille, koska he olivat pelänneet sijaisvanhempiaan.

28. Lapset ovat laajasti kertoneet oloistaan sijaisvanhempien luona sekä vuosina 2010–2011 että tässä asiassa arvioinnin kohteena olevien vuonna 2011 annettujen kertomusten antamisen jälkeen. Lasten mukaan sijaisvanhemmilla oli ollut kova kuri ja useita erikoisia sääntöjä, rangaistuksia ja toimintatapoja. Lapset ovat kokeneet, että heitä oli vieraannutettu äidistään, A:sta sekä isovanhemmistaan. C ja D olivat muuttaneet pois sijaisvanhempien luota ennen kuin he olivat tulleet täysi-ikäisiksi.

29. Asianomistajien sijaisvanhempia on kuultu lisätutkinnassa. He ovat kiistäneet vaikuttaneensa lasten kertomuksiin ja kertoneet tapahtumista pääpiirteissään samalla tavalla kuin jo aikaisemmassa oikeudenkäynnissä. He ovat kertoneet myös oman näkemyksensä lasten olosuhteista näiden asuessa heidän luonaan.

Korkeimman oikeuden arviointi

30. Purkuhakemuksen tueksi on tässä asiassa esitetty aikaisemmin kohdeasiassa tapahtumista kertoneiden B:n, C:n ja D:n muuttuneet kertomukset. Asiassa tehtävä todennäköisyysarvio kohdistuu siten tilanteeseen, jossa kohdetuomiossa esitetyn todistelun lisäksi olisi ollut käytettävissä nyt esitetty uusi selvitys. Todennäköisyyskynnyksen ylittymistä arvioitaessa on arvioitava yhtäältä kertomusten muuttumiselle esitettyjä syitä ja toisaalta uusista kertomuksista ilmenevien seikkojen merkitystä syyksiluettujen rikosten tunnusmerkistöjen täyttymisen kannalta.

31. Korkein oikeus katsoo, että B:n, C:n ja D:n uudet kertomukset aikaisempien kertomusten väitetystä opettelusta ja heihin kohdistuneesta painostuksesta eivät ole kovinkaan yksityiskohtaisia, mihin on voinut osaltaan vaikuttaa ajan kuluminen. Edellä todetuin tavoin B, C ja D ovat kertoneet sijaisvanhempien enimmäkseen esittäneen johdattelevia kysymyksiä ja lasten keksineen itse tapahtumia. Uusienkin kertomusten mukaan väitetty opettelu oli alkanut vasta kesällä 2011, eli kohdeasiassa annetut kertomukset on väitetysti opeteltu enintään muutaman kuukauden pituisen ajanjakson aikana. Kohdeasiassa on kuultu useita lasten kertomusten luotettavuuden arviointiin perehtyneitä psykologeja, jotka eivät ole pitäneet kertomusten syntymistä näin lyhyen vuorovaikutuksen tuloksena mahdollisena.

32. Uusissa kertomuksissaan B, C ja D eivät ole osanneet selittää heitä koskevissa lääkärintutkimuksissa havaittujen löydösten syntymistä. Myös alkuperäisiin kertomuksiin sisältyvien seksuaalista sisältöä käsittävien kuvausten lähde jää edelleen epäselväksi. Tämän purkuasian yhteydessä on esitetty ristiriitaista selvitystä siitä, mikä motiivi sijaisvanhemmilla olisi ollut lasten painostamiseen kertomaan valheellisesti X:n ja Y:n rikoksista. Mitään selitystä ei ole esitetty sille, miksi sijaisvanhempien toiminta olisi kohdistunut Y:hyn, jota he eivät olleet omien kertomustensa mukaan koskaan tavanneet ja jonka kanssa kukaan asianosaisista ei ollut ollut tekemisissä enää useaan vuoteen ennen kertomusten antamista.

33. B:n, C:n ja D:n uudet kertomukset on annettu noin 10 vuotta tai yli 10 vuotta alkuperäisten kertomusten jälkeen. Edellä kohdista 31–32 ilmenevin tavoin uusiin kertomuksiin liittyy epävarmuustekijöitä, jotka heikentävät kertomusten merkitystä näyttönä. Kohdeasiassa lasten alkuperäisten kertomusten luotettavuuden arviointi on suoritettu huolellisesti, perusteellisesti ja asiantuntemustietoa asianmukaisesti soveltaen. Näissä olosuhteissa Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa voida pitää oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdan edellyttämällä tavalla todennäköisenä, että kohdeasia olisi ratkaistu hakijoiden eduksi, mikäli uusi selvitys olisi ollut käytettävissä asiaa ratkaistaessa.

34. Asiaa on seuraavaksi arvioitava erittäin painavia syitä koskevan purkuperusteen kannalta.

Erittäin painavat syyt

35. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdan tarkoittamien erittäin painavien syiden tulkinnasta ei ole juurikaan Korkeimman oikeuden julkaisematontakaan oikeuskäytäntöä. Lainkohdan sisältö vastaa Ruotsin lainsäädäntöä. Ruotsin oikeuskäytännössä erittäin painavien syiden on katsottu voivan tulla kysymykseen lähinnä erityisen vakavien rikosten kohdalla, jos kirjallisesti tapahtuvassa purkuasian käsittelyssä ei ole ollut riittävästi mahdollisuuksia arvioida uusien seikkojen tai todisteiden näyttöarvoa, taikka tapauksissa, joissa näytön arviointiin on saattanut vaikuttaa myös virheellinen tai poikkeuksellinen oikeudenkäyntimenettely. Kuten edellä kohdassa 14 on todettu, erittäin painavien syiden soveltamisedellytykset ovat korostetun korkeat.

36. Tässä asiassa ei ole kysymys siitä, että kohdeasian oikeudenkäyntimenettelyyn liittyisi ilmeisiä virheitä. X ja Y on kuitenkin tuomittu vakavista rikoksista pitkiin vankeusrangaistuksiin. Syytteiden mukaiset tapahtumat ovat koskeneet seksuaalirikoksia ja pahoinpitelyrikoksia, joissa näyttö on perustunut suurelta osin asianosaisten kertomusten varaan. Purkuhakemuksessa esitetyn uuden selvityksen perusteella näyttöasetelma on käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa vastaan otettuun todisteluun nähden muuttunut olennaisella tavalla B:n, C:n ja D:n muutettua kertomuksiaan. Asianomistajista A oli jo aikaisemmin katsonut, ettei seksuaalirikoksia ollut tapahtunut. Edellä kohdassa 33 todetuin tavoin uusiin kertomuksiin liittyy epävarmuustekijöitä, mutta kertomusten näyttöarvoa ja merkitystä ei ole mahdollista arvioida yksityiskohtaisesti ja kokonaisuudessaan tämän purkuasian käsittelyn yhteydessä. Tällainen kattava arviointi edellyttäisi B:n, C:n ja D:n uusien kertomusten arviointia suhteessa heidän aiemmin antamiinsa kertomuksiin ja kohdeasiassa esitettyyn muuhun todisteluun.

37. Korkein oikeus toteaa, että asianomistajat ovat puoltaneet X:n ja Y:n hakemuksen hyväksymistä. Ottaen huomioon, että asianomistajien aikaisemmat kertomukset ovat vieläkin arvioitavissa videotallenteilta, näyttöharkinnan edellytyksiäkään ei voida pitää menetettyinä uudessa oikeudenkäynnissä.

Johtopäätökset

38. Edellä kohdissa 36-37 mainitut seikat puoltavat kohderatkaisun purkamista erittäin painavien syiden vuoksi ja asian palauttamista käräjäoikeuteen näytön uudelleen arvioimiseksi. Korkein oikeus katsoo, että asiassa on olemassa oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitetut erittäin painavat syyt tuomion purkamiselle.

39. X:n syyksi on hovioikeudessa luettu kohdassa 17 C:hen kohdistunut törkeä pahoinpitely, ja hänen on katsottu menetelleen syytteen alakohtien 17.1, 17.8, 17.9 ja 17.11 mukaisesti. X:n syyksi on luettu kohdassa 19 B:hen kohdistunut törkeä pahoinpitely, ja hänen on katsottu menetelleen syytteen alakohtien 19.1, 19.3, 19.4, 19.5 ja 19.7 mukaisesti. Syyttäjä on vastauksessaan katsonut, että edellytyksiä tuomion purkamiselle ei ole ainakaan syytekohdassa 17 alakohdan 17.11 osalta sekä syytekohdassa 19 alakohtien 19.3 ja 19.4 osalta, koska näiden osalta asianomistajien kertomukset eivät olleet muuttuneet.

40. Korkein oikeus toteaa, että B:n ja C:n kertomuksissa ei ole tapahtunut muutosta siltä osin kuin kysymys on edellä todetuista syyttäjän viittaamista syytteiden alakohdista. Vaikka hovioikeuden tuomion purkamisen edellytykset ovat käsillä muutoin siltä osin kuin X:n syyksi on kohdissa 17 ja 19 luettu törkeät pahoinpitelyt, hovioikeuden tuomion purkamiseen ei ole edellytyksiä kohtien 17.11, 19.3 ja 19.4 osalta. Näiden kohtien rikosoikeudellinen arviointi tulee tehtäväksi asian palauttamisen jälkeen yhdessä niiden kohtien kanssa, joiden osalta asia on käsiteltävä uudestaan.

41. Näin ollen tuomion purkamisen edellytykset ovat edellä mainitut kohdat pois lukien täyttyneet X:n ja Y:n syyksi luettujen rikosten, heille tuomittujen rangaistusten sekä heidän maksettavakseen tuomittujen vahingonkorvausten osalta. Tähän nähden asiassa ei ole tarpeen enemmälti lausua X:n ja Y:n hakemuksessaan vetoamista muista purkuperusteista.

42. Uudessa oikeudenkäynnissä otetaan vastaan asiaan liittyvä todistelu ja arvioidaan B:n, C:n ja D:n kertomusten merkitys ja uskottavuus yhdessä muun todistelun kanssa. Asian käsittelyä on oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 14 §:n 1 momentin perusteella jatkettava käräjäoikeudessa.

Päätöslauselma

Turun hovioikeuden tuomio 27.6.2013 nro 1337 ja Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomio 29.6.2012 nro 3748 puretaan siltä osin kuin:

Y:n syyksi on luettu syytekohdassa 1 törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, syytekohdassa 4 pakottaminen seksuaaliseen tekoon, syytekohdassa 5 törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, syytekohdassa 7 törkeä raiskaus, syytekohdassa 8 pakottaminen seksuaaliseen tekoon, syytekohdassa 9 törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, syytekohdassa 11 törkeä raiskaus, syytekohdassa 12 pakottaminen seksuaaliseen tekoon, syytekohdassa 13 törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, syytekohdassa 18 pahoinpitely ja syytekohdassa 22 lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö sekä Y:lle tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen osalta;

X:n syyksi on luettu syytekohdassa 2 törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, syytekohdassa 4 pakottaminen seksuaaliseen tekoon, syytekohdassa 6 törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, syytekohdassa 7 törkeä raiskaus, syytekohdassa 10 törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, syytekohdassa 11 törkeä raiskaus, syytekohdassa 12 pakottaminen seksuaalisen tekoon, syytekohdassa 14 lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, syytekohdassa 15 törkeä pahoinpitely, syytekohdassa 17 törkeä pahoinpitely lukuun ottamatta alakohtaa 17.11, syytekohdassa 19 törkeä pahoinpitely lukuun ottamatta alakohtia 19.3 sekä 19.4 ja syytekohdassa 20 laiton uhkaus sekä X:lle tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen osalta;

Y ja X on yksin tai yhteisvastuullisesti velvoitettu suorittamaan vahingonkorvausta A:lle, B:lle, C:lle ja D:lle; ja

Y ja X on velvoitettu korvaamaan valtiolle A:n, B:n, C:n ja D:n avustajille maksettuja palkkioita ja X omalle puolustajalleen käräjäoikeudessa maksettu palkkio.

Muilta osin tuomioita ei pureta.

Asia osoitetaan Varsinais-Suomen käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Käräjäoikeuden tulee omasta aloitteestaan ottaa asia käsiteltäväkseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kirsti Uusitalo, Juha Mäkelä, Eva Tammi-Salminen, Timo Ojala ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Heikki Kemppinen.