KKO:2024:74

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 7.12.2021 nro 21/152656

Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen 1.6.–30.7.2020 huumausainerikokseen, kun tämä oli viljellyt hamppua eli kannabiskasvia käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena. A oli kasvattanut asuntonsa parvekkeella yhteensä 16 kannabiskasvia ja asunnon olohuoneessa teltassa yhtä kannabiskasvia. Kasveista olisi 25 gramman tuottoarvion perusteella ollut saatavissa yhteensä 425 grammaa marihuanaa. Lisäksi A oli laittomasti pitänyt hallussaan 274 grammaa kannabisöljyä, yhteensä 18,4 grammaa marihuanaa, 0,4 grammaa kokaiinia ja 11 kappaletta buprenorfiinia sisältäviä Subutex-tabletteja ilman niiden hallussapitoon oikeuttavaa lääkemääräystä (syytekohta 1).

Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen lisäksi 30.7.2020 lievään ampuma-aserikokseen (syytekohta 2), 18.8.2020 rattijuopumukseen (syytekohta 3) ja huumausaineen käyttörikokseen (syytekohta 4) sekä 24.9.2020 rattijuopumukseen (syytekohta 5), huumausaineen käyttörikokseen (syytekohta 6) ja kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta (syytekohta 7).

Syytekohdissa 8–10 käräjäoikeus luki edelleen A:n syyksi tapon yrityksen, laittoman uhkauksen ja lievän ampuma-aserikoksen, jotka oli tehty 14.4.2021 sekä syytekohdissa 11–14 kolme pahoinpitelyä ja laittoman uhkauksen, jotka oli tehty 27.5.–9.8.2021. Syytekohdissa 15 ja 16 käräjäoikeus luki vielä A:n syyksi 23.9.2021 tehdyt törkeän ryöstön yrityksen ja vahingonteon.

A oli päässyt 21.11.2019 ehdonalaiseen vapauteen, jonka koeajan viimeinen päivä oli ollut 5.12.2020. Syytekohdissa 1–7 A:n syyksi luettuihin rikoksiin nähden käräjäoikeus määräsi 380 päivän mittaisesta jäännösrangaistuksesta täytäntöönpantavaksi 120 päivää. Yhteiseksi rangaistukseksi A:n syyksi luetuista rikoksista sekä osittain täytäntöönpantavaksi määrätystä jäännösrangaistuksesta käräjäoikeus tuomitsi 4 vuotta 6 kuukautta vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Emilie Henn ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 3.11.2022 nro 22/143426

A:n valituksen johdosta hovioikeus katsoi tämän syytekohdassa 8 syyllistyneen tapon yrityksen sijasta törkeään pahoinpitelyyn. Lisäksi hovioikeus hylkäsi osittain syytteen laittomasta uhkauksesta syytekohdassa 9. Muutoin hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota syyksilukemisen osalta.

Hovioikeus katsoi, että A:n syyksi luetuista rikoksista ankarimmin rangaistava oli syytekohdan 8 törkeä pahoinpitely, josta oikeudenmukainen yksikkörangaistus oli 2 vuotta vankeutta. Yksikkörangaistukseksi syytekohdan 15 törkeän ryöstön yrityksestä hovioikeus katsoi vankeutta 1 vuosi 6 kuukautta, jonka vaikutus yhteiseen rangaistukseen oli vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan 6 kuukautta vankeutta. Syytekohtien 12 ja 13 pahoinpitelyjen kummankin yksikkörangaistukseksi hovioikeus katsoi 6 kuukautta vankeutta, joiden kummankin vaikutus yhteiseen rangaistukseen oli 2 kuukautta.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun jäännösrangaistuksen täytäntöönpanosta ja katsoi syytekohtien 1–7, 9–11, 14 ja 16 rikosten yksikkörangaistusten sekä täytäntöönpantavaksi määrätyn jäännösrangaistuksen vaikutukseksi yhteiseen vankeusrangaistukseen 4 kuukautta.

Hovioikeus tuomitsi A:lle vankeutta 3 vuotta 2 kuukautta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Jaakko Hirsto ja Juha Hartikainen sekä asessori Sini Majlander.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, oliko jäännösrangaistus määrättävä pantavaksi täytäntöön.

A vaati valituksessaan, että jäännösrangaistusta ei määrätä pantavaksi täytäntöön.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A on 26.2.2019 tuomittu 2 vuoden 1 kuukauden vankeusrangaistukseen. Hän on päässyt 21.11.2019 ehdonalaiseen vapauteen, jonka koeajan viimeinen päivä on ollut 5.12.2020 ja jäännösrangaistuksen pituus 380 päivää.

2. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa hovioikeus on lukenut A:n syyksi sanotun ehdonalaisen vapauden koeajalla tehdyt huumausainerikoksen (syytekohta 1), lievän ampuma-aserikoksen, rattijuopumuksen ja huumausaineen käyttörikoksen (syytekohdat 2–4) sekä rattijuopumuksen, huumausaineen käyttörikoksen ja kulkuneuvon kuljettamisen oikeudetta (syytekohdat 5–7).

3. Hovioikeus on edelleen lukenut A:n syyksi mainitun koeajan päättymisen jälkeen tehdyt törkeän pahoinpitelyn, laittoman uhkauksen ja lievän ampuma-aserikoksen (syytekohdat 8–10), kolme pahoinpitelyä ja laittoman uhkauksen (syytekohdat 11–14) sekä törkeän ryöstön yrityksen ja vahingonteon (syytekohdat 15 ja 16).

4. Hovioikeus on pitänyt syytekohdan 8 törkeää pahoinpitelyä ankarimmin rangaistavana ja katsonut siitä oikeudenmukaiseksi yksikkörangaistukseksi 2 vuotta vankeutta. Hovioikeus on katsonut syytekohdan 15 törkeän ryöstön yrityksen vaikutukseksi yhteiseen rangaistukseen 6 kuukautta vankeutta sekä syytekohtien 12 ja 13 pahoinpitelyjen kummankin vaikutukseksi 2 kuukautta vankeutta. Hovioikeus on hyväksynyt käräjäoikeuden ratkaisun määrätä jäännösrangaistuksesta täytäntöönpantavaksi 120 päivää syyttäjän syytekohdissa 1 ja 3–7 esittämästä vaatimuksesta ja katsonut syytekohtien 1–7, 9–11, 14 ja 16 rikosten yksikkörangaistusten sekä täytäntöönpantavaksi määrätyn jäännösrangaistuksen vaikutukseksi yhteiseen vankeusrangaistukseen 4 kuukautta. Hovioikeus on tuominnut A:lle yhteiseksi rangaistukseksi 3 vuotta 2 kuukautta vankeutta.

Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oleva kysymys

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:n jäännösrangaistus määrättävä pantavaksi täytäntöön. Arvioitavana on erityisesti koeajalla tehtyjen tekojen kanssa samalla kertaa käsiteltävänä olevien, koeajan jälkeen tehtyjen rikosten merkitys jäännösrangaistuksen täytäntöönpanoa harkittaessa.

Sovellettavat säännökset

6. Rikoslain 2 c luvun 14 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi syyttäjän vaatimuksesta määrätä jäännösrangaistuksen pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan hänet olisi tuomittava ehdottomaan vankeuteen tai yhdistelmärangaistukseen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä. Tällöin täytäntöön pantavasta jäännösrangaistuksesta ja koeajalla tehdystä rikoksesta tuomittavasta rangaistuksesta määrätään yhteinen ehdoton vankeusrangaistus tai yhdistelmärangaistus muista rikoksista samalla kertaa tuomittavien vankeusrangaistusten kanssa noudattamalla, mitä 2 c luvun 11 §:ssä ja 7 luvussa säädetään. Jäännösrangaistusta ei ole kuitenkaan pidettävä 7 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuna ankarimpana rangaistuksena. Täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen pituutta määrätessään tuomioistuimen tulee ottaa huomioon, mitä saman pykälän 2 momentissa säädetään.

7. Pykälän 2 momentin mukaan jäännösrangaistus voidaan jättää määräämättä täytäntöön pantavaksi erityisesti silloin, jos 1) suuri osa koeajasta on suoritettu ennen kuin 1 momentissa tarkoitettu rikos on tapahtunut; 2) jäännösrangaistus on lyhyt; 3) koeajalla tehdystä rikoksesta tuomittava rangaistus on lyhyt; tai 4) tekijälle koeajalla tehdystä rikoksesta johtuvan tai tuomiosta aiheutuvan muun seurauksen vuoksi jäännösrangaistuksen määrääminen täytäntöönpantavaksi johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.

8. Pykälän 3 momentin mukaan tuomioistuin voi myös määrätä jäännösrangaistuksen täytäntöönpantavaksi vain osaksi, jolloin ehdonalainen vapaus jatkuu entisin koeajoin.

9. Rikoslain 7 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan yhteisen vankeusrangaistuksen ja sakkorangaistuksen mittaamisessa noudatetaan soveltuvin osin 6 luvun säännöksiä. Pykälän 2 momentin mukaan yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

Arvioinnin lähtökohdat

10. Rikoslain 2 c luvun 14 §:ssä säädetään jäännösrangaistuksen täytäntöönpanon edellytysten lisäksi siitä, millä tavoin jäännösrangaistuksen täytäntöön pantavaksi määräämisen jälkeen on määrättävä yhteinen rangaistus täytäntöön pantavasta jäännösrangaistuksesta ja koeajalla tehdystä rikoksesta tuomittavasta rangaistuksesta sekä muista rikoksista samalla kertaa tuomittavien vankeusrangaistusten kanssa.

11. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on katsottu rikoslain 2 c luvun 14 §:n 1 momentin perusteella, että kun jäännösrangaistusta ei voida pitää ankarimpana rangaistuksena rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin nojalla yhteistä rangaistusta mitattaessa, myöskään jäännösrangaistuksen tosiasiallinen vaikutus yhteiseen rangaistukseen ei voi olla suurempi kuin sen rikoksen, josta olisi tuleva ankarin rangaistus. Jäännösrangaistuksesta täytäntöönpantavan määrän mittaaminen on aina tietyllä tavalla liitännäinen kysymys suhteessa uuteen, koeaikana tehtyyn rikokseen. Harkinta, jota rangaistuksen mittaamisessa joudutaan käyttämään silloin, kun määrätään yhteinen rangaistus jäännösrangaistuksesta ja jutussa syyksi luetuista uusista rikoksista, poikkeaa siitä harkinnasta, kun useasta rikoksesta tuomitaan yhteinen rangaistus. Näin ollen sitä rangaistuksen mittaamiskäytäntöä, joka on vakiintunut, kun useammasta rikoksesta rikoslain 7 luvun mukaan määrätään yhteinen rangaistus, ei sellaisenaan voida soveltaa. (KKO 2008:70, kohta 9 ja KKO 2008:72, kohta 9. Ks. myös KKO 2014:5, kohta 13.)

12. Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään lausunut myös, että mitattaessa täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen tosiasiallista vaikutusta yhteiseen vankeusrangaistukseen tulee, kuten rikoslain 2 c luvun 14 §:n 1 momentista ilmenee, ottaa huomioon, mitä pykälän 2 momentissa säädetään jäännösrangaistuksen jättämisestä panematta täytäntöön. Sanotussa lainkohdassa tarkoitetut seikat ohjaavat siten tuomioistuimen harkintaa, paitsi harkittaessa jäännösrangaistuksen täytäntöönpanoa ylipäätään, myös mitattaessa täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen tosiasiallista vaikutusta yhteiseen rangaistukseen (KKO 2008:70, kohta 13, KKO 2008:72, kohta 10 ja KKO 2014:5, kohta 14).

13. Rikoslain 2 c luvun 14 §:n esitöiden (LaVM 9/2005 vp s. 8–9) mukaan tuomioistuimen tulee yksittäistapauksessa kiinnittää huomiota paitsi kuhunkin 2 momentissa mainittuun seikkaan erikseen myös niiden yhdessä muodostamaan kokonaisuuteen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, kuinka suuri osa koeajasta on suoritettu ennen koeajalla tehtyä rikosta.

14. Pykälän 2 momentin 4 kohdan mukaan jäännösrangaistus voidaan jättää määräämättä täytäntöön pantavaksi erityisesti silloin, jos tekijälle koeajalla tehdystä rikoksesta johtuvan tai tuomiosta aiheutuvan muun seurauksen vuoksi yhteinen rangaistus johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen. Lainkohdan perustelujen (HE 262/2004 vp s. 51–52) mukaan säännöksellä on tarkoitus ehkäistä se, että rikoksen uusiminen koventaa rangaistusta samanaikaisesti monella eri tavalla. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2008:72 (kohdat 12–14) on kohtuuttomaan lopputulokseen johtavalla muulla seurauksella kuitenkin tulkittu lähtökohtaisesti tarkoitettavan rangaistuksen ohella tekijälle koituneita muita oikeudellisia tai tosiasiallisia seuraamuksia, eikä jäännösrangaistuksen täytäntöönpanoa ja aikaisempaan rikollisuuteen perustuvan koventamisperusteen soveltamista ole pidetty kiellettynä sanktiokumulaationa (ks. myös KKO 2020:20, kohdat 22–23).

15. Jos tuomioistuin harkinnassaan päätyy rikoslain 2 c luvun 14 §:n 2 momentissa säädetty huomioon ottaen siihen, että jäännösrangaistus on määrättävä täytäntöönpantavaksi, sen tulee vielä pykälän 3 momentin mukaan arvioida, kuinka paljon jäännösrangaistuksesta pannaan täytäntöön. Pykälän 2 momentissa mainittujen seikkojen tulee ohjata myös tätä harkintaa (LaVM 9/2005 vp s. 9). Hallituksen esityksestä (HE 262/2004 vp s. 52) ilmenevällä tavalla jäännösrangaistuksesta voidaan panna täytäntöön vain osa esimerkiksi silloin, kun jäännösrangaistusta ei voida 2 momentin perusteella jättää täysin määräämättä täytäntöön pantavaksi, mutta tällainen tilanne on lähellä.

16. Rikoslain 2 c luvun 14 §:ssä tai sen esitöissä ei ole käsitelty jäännösrangaistuksen täytäntöönpanon edellytyksiä silloin, kun vain osa samalla kertaa käsiteltävänä olevista rikoksista on tehty jäännösrangaistuksen koeaikana. Tästä ei ole myöskään Korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä.

Korkeimman oikeuden arviointi koeajan jälkeen tehtyjen rikosten merkityksestä jäännösrangaistuksen täytäntöönpanoon

17. Jäännösrangaistuksen täytäntöönpano on edellä todetulla tavalla liitännäinen kysymys nimenomaan koeajalla tehtyyn rikokseen ja siitä tuomittavaan rangaistukseen. Täytäntöönpanoa koskeva kysymys ei voi ylipäänsä tulla esille ilman uutta koeajalla tehtyä rikosta. Tuomioistuimen on jäännösrangaistuksen täytäntöönpanon edellytyksiä arvioidessaan harkittava koeajalla tehdystä ankarimmin rangaistavasta rikoksesta tuomittava yksikkörangaistus yleisten rangaistuksen määräämistä koskevien periaatteiden ja sääntelyn mukaisesti. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Luvun 9 §:n 1 momentin nojalla määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Myös esimerkiksi rikoslain 6 luvun 5 §:ssä säädetyt rangaistuksen koventamisperusteet koskevat muun ohella tekijän aikaisempaa rikollisuutta.

18. Korkein oikeus toteaa, että rangaistusta koeajalla tehdystä rikoksesta harkittaessa vaikutusta voi siten olla itse tekoon liittyvien seikkojen ohella vain sellaisella tekijän muulla rikollisuudella, joka on ajalta ennen koeajalla tehtyä rikosta. Samalla kertaa käsiteltävänä oleva, koeajan jälkeen tehty rikos voi kuitenkin jo itsessään olla niin vakava, että tosiasiassa sen vuoksi myös koeajalla tehdyistä rikoksista on tuomittava ehdotonta vankeutta, kun kaikista rikoksista määrätään yhteinen rangaistus. Koeajan jälkeiselle rikollisuudelle ei kuitenkaan voida antaa merkitystä, kun harkitaan rikoslain 2 c luvun 14 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla sitä, olisiko koeajalla tehdystä rikoksesta tuomittava ehdotonta vankeutta.

19. Lisäksi on arvioitava, mikä merkitys koeajan jälkeisellä rikollisuudella on harkittaessa jäännösrangaistuksen täytäntöönpanosta luopumista. Rikoslain 2 c luvun 14 §:n 1 momentin sanamuoto jättää tuomioistuimelle harkintavaltaa sen osalta määrätäänkö jäännösrangaistus täytäntöön pantavaksi. Pykälän 2 momentissa on lisäksi lueteltu tilanteita, joissa jäännösrangaistus erityisesti voidaan jättää määräämättä täytäntöön pantavaksi.

20. Korkein oikeus toteaa, että arvioitaessa jäännösrangaistuksen täytäntöönpanosta luopumista voidaan pykälän 2 momentin 1–3 kohtien perusteella antaa merkitystä koeajalla tehtyjen rikosten määrälle ja laadulle sekä rikoksista ilmeneville tekijän syyllisyyteen liittyville seikoille, samoin kuin tekojen toistuvuudelle ja uusimisnopeudelle suhteutettuna myös siihen, missä vaiheessa koeaikaa rikoksiin on syyllistytty. Koeajan päättymisen jälkeen tehdystä rikoksesta tuomittavaa rangaistusta ei sen sijaan voida tässä arvioinnissa ottaa huomioon. Koeajan päättymisen jälkeen tehdystä rikoksesta tuomittava rangaistus on seuraamusjärjestelmän säännönmukainen sanktio myöhemmästä teosta, eikä sen määrääminen johda kiellettyyn sanktiokumulaatioon.

21. Edellä todetun perusteella Korkein oikeus katsoo, että jäännösrangaistuksen täytäntöönpanoon liittyvästä harkinnanvaraisuudesta huolimatta koeajan jälkeen tehdyille rikoksille ei voida antaa merkitystä rikoslain 2 c luvun 14 §:n 2 momentin 1–4 kohtien mukaisessa harkinnassa.

22. Vaikka rikoslain 2 c luvun 14 §:ää sovellettaessa koeajan jälkeinen rikollisuus ei vaikuta jäännösrangaistuksen täytäntöönpanon edellytyksiä harkittaessa, sillä on merkitystä jäännösrangaistuksen täytäntöön pantavaksi määräämisen jälkeen yhteistä rangaistusta määrättäessä, koska täytäntöön pantavasta jäännösrangaistuksesta ja koeajalla tehdystä rikoksesta tuomittavasta rangaistuksesta määrätään yhteinen ehdoton vankeusrangaistus muista rikoksista samalla kertaa tuomittavien vankeusrangaistusten kanssa.

23. Edellä kohdassa 11 todetuin tavoin jäännösrangaistuksen tosiasiallinen vaikutus yhteiseen rangaistukseen voi olla enintään samansuuruinen kuin sen rikoksen, josta olisi tuleva ankarin rangaistus. Jäännösrangaistuksen tosiasiallinen vaikutus voi olla myös mainittua enimmäismäärää alempi ottaen huomioon rikoslain 6 ja 7 luvun periaatteet ja se, mitä rikoslain 2 c luvun 14 §:n 2 momentissa säädetään. Vaikka rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisen rangaistuksen määräämisen perustaksi voidaan ottaa koeajan päättymisen jälkeen tehty rikos, jäännösrangaistuksen täytäntöönpano on aiemmin mainituin tavoin liitännäinen kysymys juuri koeajalla tehdystä rikoksesta tuomittavaan rangaistukseen. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen tosiasiallinen vaikutus yhteiseen rangaistukseen voi olla enintään yhtä suuri kuin sen rikoksen arvioitu vaikutus, joka koeaikana tehdyistä rikoksista olisi ankarimmin arvosteltava. Koeajan jälkeen tehdyille rikoksille ei siten voida antaa merkitystä myöskään tässä harkinnassa.

A:n jäännösrangaistuksen täytäntöönpano

24. Syyttäjä on käräjäoikeudessa vaatinut syytekohtien 1 ja 3–7 osalta, että A:n jäännösrangaistus määrätään osittain täytäntöönpantavaksi. Näissä syytekohdissa A:n syyksi luetut rikokset on tehty ehdonalaisen vapauden koeaikana, ja niitä koskeva syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä. Alempien oikeuksien tuomioiden perusteluista ei tarkemmin ilmene, minkälainen rangaistus koeajalla tehdyistä rikoksista olisi jäännösrangaistuksen täytäntöönpanoa ajatellen tuomittava ja mikä näistä rikoksista olisi ankarimmin arvosteltava.

25. Korkein oikeus katsoo, että A:n koeajalla tehdyistä rikoksista vakavimpana on pidettävä syytekohdan 1 huumausainerikosta. A oli kasvattanut asunnossaan 17 kannabiskasvia, joista olisi ollut saatavissa yhteensä 425 grammaa marihuanaa. Lisäksi A oli pitänyt hallussaan laittomasti 274 grammaa kannabisöljyä, 18,4 grammaa marihuanaa, 0,4 grammaa kokaiinia ja 11 kappaletta Subutex-tabletteja. Ottaen erityisesti huomioon teon kohteena olleiden huumausaineiden laatu ja määrä sekä rikoksen vahingollisuus ja vaarallisuus, teon vaikuttimet ja rikoksesta ilmenevä muu A:n syyllisyys Korkein oikeus katsoo, että teosta erikseen tuomittava rangaistus olisi yleinen rangaistuskäytäntö huomioon ottaen vähintään 3 kuukautta vankeutta. Syytekohdissa 2–7 A:n syyksi luetut rikokset huomioon ottaen A:n koeajalla tehdyistä rikoksista tuomittavan yhteisen seuraamuksen tulisi tällöin olla 4 kuukautta vankeutta.

26. A on 26.2.2019 tuomittu 2 vuoden 1 kuukauden vankeusrangaistukseen vuonna 2018 tehdyistä rikoksista, joissa on ollut kysymys muun muassa törkeästä huumausainerikoksesta ja huumausainerikoksen valmistelusta. Ottaen erityisesti huomioon aiemmasta tuomiosta ja sen tarkoittamista teoista kulunut melko lyhyt aika koeajalla tehtyihin rikoksiin sekä aikaisemman rikollisuuden ja koeajalla tehtyjen rikosten osittainen samankaltaisuus, A:n sanottu aikaisempi rikollisuus edellyttää ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista koeajalla tehdyistä rikoksista.

27. Rikokset syytekohdissa 1 ja 3–7 on tehty koeajan puolivälistä lähtien. Korkein oikeus toteaa, että runsaan vuoden pituisesta koeajasta rikoksetonta aikaa on ollut noin kuusi kuukautta, mikä voisi puoltaa jäännösrangaistuksen jättämistä panematta täytäntöön. Toisaalta A:n 380 päivän jäännösrangaistus ei ole lyhyt. Myöskään rangaistusta, joka A:n syyksi luetuista koeajalla tehdyistä rikoksista olisi kohdassa 25 lausutun mukaisesti tuomittava, ei voida pitää lyhyenä, eikä teoista ole katsottava ilmenevän tavanomaista alhaisempaa syyllisyyttä osoittavia seikkoja. Vaikka osaa koeaikana tehdyistä rikoksista voidaan pitää yksittäisinä tekoina arvioituna verrattain vähäisinä ja A on osin syyllistynyt niihin hänen kokonaissyyllisyyttään vähentävällä tavalla samalla kertaa, on koeaikana tehtyjä eri tekoja ja tekokokonaisuuksia kuitenkin useampi. Nämä seikat puoltavat jäännösrangaistuksen määräämistä täytäntöönpantavaksi.

28. Edellä kohdassa 26 todetun mukaisesti se, että A:lle on tuomittava koeajalla tehdyistä rikoksista ehdotonta vankeutta, on perustunut hänen aikaisempaan rikollisuuteensa. Sanotussa kohdassa mainittu aikaisempi tuomio on sama, jonka jäännösrangaistuksen täytäntöönpanoa asia koskee. Rikosten uusiminen vaikuttaa siten A:n rangaistusseuraamukseen ankaroittavasti kahdella eri tavalla. Oikeudenmukaisen rangaistuksen määrääminen A:lle koeajalla tehdyistä rikoksista edellyttää ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista, ja aikaisemman rikollisuuden huomioon ottaminen tässä harkinnassa perustuu lakiin. Jäännösrangaistuksen täytäntöön pantavaksi määrääminen koeajalla tehtyjen rikosten vuoksi on sekin lain mukaan määräytyvä seuraamus. Kysymys ei siten ole rikoslain 2 c luvun 14 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetusta muusta oikeudellisesta tai tosiasiallisesta seurauksesta, jonka perusteella jäännösrangaistusta olisi syytä jättää täytäntöönpanematta.

29. Vaikka asiassa on tullut esille myös seikkoja, jotka puoltavat jäännösrangaistuksen jättämistä määräämättä täytäntöön pantavaksi, Korkein oikeus päätyy kokonaisarvioinnin perusteella siihen, että jäännösrangaistusta ei voida rikoslain 2 c luvun 14 §:n 2 momentin perusteella jättää täysin määräämättä täytäntöön pantavaksi. Korkein oikeus katsoo, että näissä oloissa jäännösrangaistuksen osittainen täytäntöönpano alempien oikeuksien määräämällä tavalla 120 päivän osalta ei johda A:n kohdalla kohtuuttomaan lopputulokseen. Edellä kohdassa 27 mainitut seikat huomioon ottaen jäännösrangaistuksen tosiasiallinen vaikutus yhteiseen rangaistukseen on alempi kuin sen sallittu enimmäisvaikutus eli koeajalla tehdyistä rikoksista vakavimpana pidetyn syytekohdan 1 rikoksen arvioitu vaikutus.

Johtopäätös

30. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että edellytykset A:n jäännösrangaistuksen osittaiselle täytäntöönpanolle ovat olemassa. Syytä hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei ole.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Kirsti Uusitalo, Lena Engstrand, Tuija Turpeinen ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Juhana Moilanen.