KKO:2024:66

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pyyntö Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa

A pyysi, että asianajaja X määrätään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 2 luvun 1 a §:n 3 kohdan nojalla hänen oikeudenkäyntiavustajakseen esitutkintaa ja mahdollista oikeudenkäyntiä varten kiskonnantapaista työsyrjintää, työsyrjintää tai kiskontaa koskevassa asiassa.

A vetosi siihen, että rikoksesta epäilty oli käyttänyt hyväkseen hänen tietämättömyyttään, kielitaidottomuuttaan ja heikompaa asemaansa työsuhteen ehdoista päätettäessä, minkä vuoksi A tarvitsi oikeusturvansa takaamiseksi asiantuntevaa oikeudellista apua.

Käräjäoikeuden päätös 8.12.2022 nro 22/44790

Käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen.

Käräjäoikeus katsoi, etteivät rikosnimikkeet kiskonnantapainen työsyrjintä, työsyrjintä ja kiskonta täyttäneet rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n 3 kohdan vaatimusta henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvasta rikoksesta. Rikoksen vakavuudesta ei myöskään ollut hakemuksessa esitetty riittävää selvitystä. A:n henkilökohtaiset olosuhteet kuten tietämättömyys ja kielitaidottomuus olisivat perusteltuja erityisiä syitä oikeudenkäyntiavustajan määräämiselle, mutta käräjäoikeus katsoi kokonaisarvioinnin perusteella, että ne eivät yksin riittäneet oikeudenkäyntiavustajan määräämiseen.

Asian on ratkaissut käräjänotaari Laura Björkqvist.

Turun hovioikeuden päätös 19.7.2023 nro 478

A valitti hovioikeuteen toistaen käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimuksen. A lausui perusteinaan muun ohessa, että kiskonnantapainen työsyrjintä oli yksi ihmiskaupan ilmenemismuodoista ja siten vapauteen kohdistuva rikos. Kiskonnantapaista työsyrjintää pidettiin ihmiskaupan lähirikoksena, ja molempien rikosten tunnusmerkistöihin sisältyi samankaltaisia vapauteen kohdistuvia elementtejä.

Hovioikeus hankki välitoimena oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 7 §:n nojalla syyttäjältä esitutkintapöytäkirjan tutkintailmoituksen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Hovioikeus totesi, että kiskonnantapainen työsyrjintä, työelämässä tapahtuva törkeä kiskonta ja pakkotyötarkoituksessa harjoitettu ihmiskauppa muistuttavat monessa suhteessa toisiaan. Kaikissa näissä kyse voi olla ulkomaisen työntekijän riippuvaisen aseman hyväksikäytöstä, mikä voi ilmetä esimerkiksi alipalkkauksena ja heikkoina työoloina. Keskeiseksi erottavaksi tekijäksi muodostuu se, onko kyse pakkotyöstä eli onko hyväksikäytön kohteeksi joutuneella työntekijällä ollut oikeus ja mahdollisuus kieltäytyä tehtävistä tai lopettaa niiden suorittaminen.

Hovioikeuden mukaan tuomioistuimella ei kuitenkaan ole esitutkinnan tai syyteharkinnan alkuvaiheessa mahdollisuutta tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, millä rikosnimikkeellä syyte mahdollisesti tullaan nostamaan. Merkittävää painoarvoa asianomistajan oikeudenkäyntiavustajaa määrättäessä on annettava esitutkintaa suorittavan poliisin kirjaamalle rikosnimikkeelle. Tässä tapauksessa varsin epätodennäköisenä oli pidettävä, että rikosnimike tulisi tutkintailmoitukseen merkitystä ainakaan ankaroitumaan, sillä tutkintailmoituksen selostusosan perusteella A:n kohdalla kysymys oli keskeisesti työsuhteeseen liittyvistä palkkasaatavista ja työsuhde-eduista.

Hovioikeus totesi, että kiskonnantapaisella työsyrjinnällä pyritään suojaamaan oikeushyvinä yhdenvertaisuutta ja heikompaa osapuolta. Näin ollen nyt kysymyksessä oleva asia ei rinnastunut rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n 3 kohdan edellyttämällä tavalla vapauteen kohdistuvaan rikokseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Asko Nurmi, Atte Andersson ja Minnimari Saari. Esittelijä Jenna Kanerva.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että asianajaja X määrätään hänen oikeudenkäyntiavustajakseen esitutkintaa ja mahdollista oikeudenkäyntiä varten.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Asian tausta

1. A:ta on kuulusteltu esitutkinnassa asianomistajana kiskonnantapaista työsyrjintää, työsyrjintää tai kiskontaa koskevassa asiassa.

2. A on pyytänyt, että hänelle määrätään oikeudenkäyntiavustaja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 2 luvun 1 a §:n 3 kohdan nojalla esitutkintaa ja mahdollista oikeudenkäyntiä varten. A:n mukaan kiskonnantapainen työsyrjintä on ihmiskaupan niin sanottu lähirikos. Kummankin rikoksen tunnusmerkistössä on samankaltaisia vapauteen kohdistuvia elementtejä, minkä vuoksi myös kiskonnantapainen työsyrjintä kohdistuu vapauteen. Tätäkin asiaa olisi voitu tutkia työperäisenä ihmiskauppana.

3. Alemmat oikeudet ovat hylänneet A:n pyynnön katsottuaan, ettei A ole asianosaisena mainitussa lainkohdassa tarkoitetussa vapauteen kohdistuvassa rikosasiassa.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

4. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on, voidaanko A:lle määrätä oikeudenkäyntiavustaja rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n 3 kohdan nojalla esitutkintaa ja mahdollista oikeudenkäyntiä varten.

Sovellettava säännös ja sen tulkinta

5. Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n mukaan tuomioistuin voi määrätä asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajan esitutkintaa ja, silloin kun asianomistajalla on vaatimuksia syyttäjän ajamassa asiassa, oikeudenkäyntiä varten: 1) rikoslain 20 luvussa tarkoitetussa seksuaalirikosta koskevassa asiassa, jollei sitä erityisestä syystä pidetä tarpeettomana; 2) rikoslain 21 luvun 1–6 ja 6 a §:ssä tarkoitetussa rikosasiassa, jos sitä asianomistajan ja rikoksesta epäillyn välinen suhde huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna; 3) henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaa rikosta koskevassa asiassa, jos sitä rikoksen vakavuus, asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna.

6. Pykälän 3 kohtaa muutettiin vuonna 2006 (243/2006). Lainkohdan perustelujen mukaan tarkoituksena oli laajentaa asianomistajan mahdollisuutta saada valtion varoilla palkattu oikeudenkäyntiavustaja myös muissa kuin silloisessa laissa tarkoitetuissa tilanteissa, joissa väkivaltarikos voi syvästi loukata uhria. Rikoksen asianomistajan todettiin voivan olla henkilökohtaisten ominaisuuksiensa tai olosuhteidensa vuoksi tavallista heikommassa asemassa myös muun kuin läheisen suhteensa vuoksi epäiltyyn. Myös muiden rikosten kuin rikoslain 21 luvun 1–6 §:ssä rangaistavaksi säädettyjen väkivaltarikosten asianomistajalla todettiin voivan olla vastaava oikeudenkäyntiavustajan tarve. Asianomistajan mahdollisuutta saada valtion varoilla palkattava oikeudenkäyntiavustaja haluttiin laajentaa kaikkiin henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuviin rikoksiin silloin, jos asianomistajalla esimerkiksi henkilökohtaisten olojensa tai muun vastaavan syyn takia olisi erityinen tarve oikeudenkäyntiavustajan saamiseen. Ehdotetun laajennuksen jälkeen asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan määrääminen tuli 3 kohdan nojalla mahdolliseksi paitsi ihmiskauppaa koskevassa rikosasiassa, niin myös muissa henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvissa rikosasioissa. (HE 271/2004 vp s. 19–20 ja 37.)

7. Oikeudenkäyntiavustaja voidaan määrätä jo esitutkintaa varten. Tämä on tärkeätä, jotta asianomistajalla olisi yhtä hyvät mahdollisuudet valmistautua oikeudenkäyntiin kuin rikosasian vastaajalla. Oikeudenkäyntiavustaja voidaan määrätä asianomistajan pyynnöstä tai syyttäjän tai esitutkintaviranomaisen esityksestä. Tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntiavustajan myös omasta aloitteestaan. (HE 82/1995 vp s. 48 ja HE 82/2001 vp s. 12.)

Arvioinnin lähtökohdat

8. Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:ssä on lueteltu tyhjentävästi ne rikokset, jotka mahdollistavat oikeudenkäyntiavustajan määräämisen asianomistajalle (HE 271/2004 vp s. 19 ja HE 141/2012 vp s. 28). Pykälän 3 kohdassa oikeudenkäyntiavustajan määräämisen edellytyksenä olevien rikosasioiden laatu on määritelty yleisellä tasolla kytkemättä sitä 1 ja 2 kohdan tavoin tiettyihin erikseen mainittuihin rikoslain säännöksiin. Oikeudenkäyntiavustajan määrääminen 3 kohdan nojalla edellyttää ensiksi sitä, että kysymyksessä on siinä mainittuihin oikeushyviin eli henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuva rikos. Sen jälkeen on vielä arvioitava, onko oikeudenkäyntiavustajan määräämistä pidettävä perusteltuna rikoksen vakavuus, asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen.

9. Korkein oikeus katsoo, että määrättäessä asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajaa oikeudenkäyntiä varten keskeisessä asemassa on syyttäjän nostama syyte ja siinä tarkoitettu rikos. Esitutkintaa varten oikeudenkäyntiavustajaa määrättäessä arvioinnin lähtökohdaksi on puolestaan otettava esitutkintaviranomaisen määrittämä rikosnimike.

10. Oikeudenkäyntiavustajan määräämisestä asianomistajalle päättää esitutkintavaiheessa se tuomioistuin, jossa rikosasia voidaan panna vireille. Vaikka esitutkintaviranomaisen määrittämä rikosnimike muodostaa vahvan lähtökohdan oikeudenkäyntiavustajan määräämistä koskevaa asiaa käsiteltäessä, se ei kuitenkaan sido tuomioistuinta. Poikkeuksellisesti voi syntyä tilanne, jossa asianomistajan hakemuksessaan esittämien, tutkittavana olevaa rikosta koskevien seikkojen nojalla tuomioistuin voi perustellusti katsoa olevan syytä poiketa esitutkintaviranomaisen käyttämästä rikosnimikkeestä. Oikeudenkäyntiavustajan määräämistä koskeva asia on kuitenkin tarkoitettu käsiteltäväksi varsin summaarisesti. Tarkoituksenmukaista ei ole, että siitä muodostuu rikosasian esikäsittely.

Esitutkinnan kohteena olevat rikokset ja niillä suojatut oikeushyvät

11. A:ta on kuulusteltu esitutkinnassa asianomistajana kiskonnantapaista työsyrjintää, työsyrjintää tai kiskontaa koskevassa asiassa.

12. Rikoslain 47 luvun 3 §:n mukaan työsyrjinnästä tuomitaan työnantaja tai tämän edustaja, joka työpaikasta ilmoittaessaan, työntekijää valitessaan tai palvelussuhteen aikana ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asettaa työnhakijan tai työntekijän epäedulliseen asemaan 1) rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen, perimän, vammaisuuden tai terveydentilan taikka 2) uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella.

13. Jos työsyrjinnässä asetetaan työnhakija tai työntekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on rikoslain 47 luvun 3 a §:n mukaan, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä.

14. Rikoslain 36 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan kiskontaan syyllistyy se, joka käyttämällä hyväksi toisen taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä tai ajattelemattomuutta jonkin sopimuksen tai muun oikeustoimen yhteydessä hankkii tai edustaa itselleen tai toiselle taloudellista etua, joka on selvästi epäsuhteessa vastikkeeseen.

15. Kiskonnantapainen työsyrjintä on erityissäännös suhteessa työsyrjintään ja kiskontaan. Kiskonnantapaisen työsyrjinnän edellytyksenä on, että työnhakija tai työntekijä asetetaan huomattavan epäedulliseen asemaan. Epäedullinen asema voi ilmetä esimerkiksi muihin työntekijöihin verrattuna huomattavasti alhaisemman palkan maksamisena tai epäasiallisina työaikoina. Kiskonnantapaista työsyrjintää koskevan säännöksen samoin kuin työsyrjintää koskevan säännöksen tarkoituksena on suojella yhdenvertaisuutta ja heikompaa osapuolta. (HE 151/2003 vp s. 16–17.) Kiskontasäännöksellä turvattu oikeushyvä on puolestaan alisteisessa asemassa olevan henkilön taloudelliset edut. Sanotuilla tunnusmerkistöillä suojattava oikeushyvä ei siten ole lähtökohtaisesti vapaus.

16. Kiskonnantapaista työsyrjintää koskeva säännös sisältää samankaltaisia tunnusmerkistötekijöitä kuin ihmiskauppa, josta säädetään vapauteen kohdistuvia rikoksia koskevassa rikoslain 25 luvussa.

17. Rikoslain 25 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan ihmiskaupasta tuomitaan se, joka 1) käyttämällä hyväksi toisen riippuvaista asemaa tai turvatonta tilaa taikka toista painostamalla, 2) erehdyttämällä toista tai tämän erehdystä hyväksi käyttämällä, 3) maksamalla korvauksen toista määräysvallassaan pitävälle henkilölle tai 4) ottamalla vastaan sellaisen korvauksen ottaa toisen määräysvaltaansa, värvää toisen taikka luovuttaa, kuljettaa, vastaanottaa tai majoittaa toisen hänen saattamisekseen 20 luvun 10 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun tai siihen rinnastettavan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin taikka elimien tai kudoksien poistamiseksi.

18. Ihmiskaupan tunnusmerkistö sisältää kolme rangaistavuuden edellytystä eli tekotavat, teossa käytetyt keinot ja teon tarkoituksen, joiden kaikkien on täytyttävä, jotta kysymys olisi ihmiskaupasta (HE 34/2004 vp s. 93). Ihmiskaupan ja kiskonnantapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistöt saattavat muun muassa hyväksikäyttökeinojen osalta rinnastua toisiinsa ja keinot olla osin päällekkäisiä. Tämä koskee ennen muuta riippuvaisen aseman hyväksikäyttöä. Muilta osin kiskonnantapaisen työsyrjinnän edellyttämät keinot ovat samantyyppisiä kuin ihmiskaupassa, mutta eivät yhtä vakavia. Säännökset eroavat siinä, minkälaisiin olosuhteisiin teon kohteet joutuvat. Ihmiskaupassa kysymys on henkilön saattamisesta ”pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin”. Kiskonnantapaisessa työsyrjinnässä teon kohde taas saatetaan ”huomattavan epäedulliseen asemaan”. Työperäistä hyväksikäyttöä koskevat säännökset muodostavat liukuman kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä törkeään kiskontaan ja edelleen ihmiskauppaan. Kun ihmiskauppasäännöksessä tarkoitettu pakkotyötä koskeva tunnusmerkistötekijä täyttyy, täyttyy yleensä myös ihmiskaupan tunnusmerkistö kokonaisuutena (ks. HE 103/2014 vp s. 34–35 sekä VN:n julkaisusarja 2022:18 s. 48 ja 213–214).

19. Korkein oikeus katsoo, että ihmiskaupan vapautta loukkaava luonne perustuu olennaisesti teon tarkoitukseen saattaa uhri esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin. Näin ollen pelkästään keinojen mahdollinen yhtäläisyys ihmiskaupassa ja kiskonnantapaisessa työsyrjinnässä ei merkitse, että myös viimeksi mainittu rikos kohdistuu vapauteen.

Kansainvälisten velvoitteiden merkitys

20. Ihmiskauppaa koskevan rikoslain 25 luvun 3 §:n perustelujen mukaan lainkohta perustuu ensisijaisesti Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen eli niin sanotun Palermon yleissopimuksen ihmiskauppaa koskevaan lisäpöytäkirjaan (SopS 70–71/2006) sekä Euroopan unionin puitepäätökseen ihmiskaupan torjunnasta (2002/629/YOS). Puitepäätös on sittemmin korvattu ns. ihmiskauppadirektiivillä (Euroopan parlamentin ja neuvoston 5.4.2011 antama direktiivi 2011/36/EU ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta). Ihmiskaupan uhrien oikeuksista on määräyksiä myös Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta annetussa yleissopimuksessa (SopS 44/2012).

21. Korkein oikeus toteaa, että Palermon yleissopimuksen lisäpöytäkirjan sekä ihmiskauppadirektiivin ja ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta annetun yleissopimuksen takaamat oikeudet koskevat vain ihmiskaupan uhreja. Sopimuksiin ja direktiiviin sisältyvä ihmiskaupan määritelmä on olennaisesti sama kuin rikoslain 25 luvun 3 §:n mukainen ihmiskaupan tunnusmerkistö, jota säädettäessä on otettu huomioon Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet (ks. HE 34/2004 vp s. 6 ja HE 103/2014 vp s. 4–5). Sanottujen sopimusten ja direktiivin perusteella ihmiskaupan uhrin mahdollisuus saada oikeusapu on jätetty kansallisen sääntelyn varaan, eikä ihmiskaupankaan uhrilla ole ehdotonta oikeutta valtion varoista kustannettavaan avustajaan. Tällaista oikeutta ei ole myöskään johdettavissa Euroopan ihmisoikeussopimuksesta tai sen soveltamiskäytännöstä.

22. Niin sanottu rikosuhridirektiivi (Euroopan parlamentin ja neuvoston 25.10.2012 antama direktiivi 2012/29/EU rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta) on pantu kansallisesti täytäntöön muun muassa rikosoikeudenkäyntilakia muuttamalla. Direktiivin 13 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että uhrilla on mahdollisuus oikeusapuun, jos hänellä on rikosoikeudellisen menettelyn osapuolen asema. Edellytykset tai menettelymääräykset, joiden nojalla uhri voi saada oikeusapua, määritetään kansallisessa oikeudessa. Jäsenvaltioille on siten direktiivissäkin jätetty laaja harkintavalta määrätä oikeusavun myöntämisen edellytyksistä (ks. KKO 2021:78, kohta 13).

Tämän asian arviointi

23. Edellä todetulla tavalla työsyrjinnän, kiskonnantapaisen työsyrjinnän ja kiskonnan tunnusmerkistöt eivät suojaa vapautta. Näin ollen kysymyksessä ei ole esitutkinnassa määritettyjen rikosnimikkeiden perusteella lähtökohtaisesti rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n 3 kohdassa tarkoitettu vapauteen kohdistuva rikosasia, jota varten asianomistajalle voitaisiin määrätä oikeudenkäyntiavustaja.

24. Hovioikeus on hankkinut oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 7 §:n nojalla syyttäjältä esitutkintapöytäkirjan tutkintailmoituksen. Tutkintailmoituksen perusteella asiassa on keskeisesti kysymys A:n joulukuussa 2021 päättyneeseen työsuhteeseen liittyvistä palkkasaatavista ja työsuhde-eduista. Lisäksi tutkintailmoituksessa on maininta pitkistä työpäivistä. Tutkintailmoituksesta tai muusta asiassa esitetystä selvityksestä ei ilmene, että epäilty rikos olisi tosiasiassa laadultaan sellainen, että se olisi kohdistunut A:n vapauteen rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n 3 kohdan tarkoittamalla tavalla.

25. Korkein oikeus toteaa vielä, että kiskonnantapaisen työsyrjinnän ja sitä lähellä olevien rikosten uhrilla on kuitenkin lähtökohtaisesti oikeus avustajaan, jos hän on taloudellisen asemansa perusteella oikeutettu oikeusapuun. Oikeusapulain mukainen avustajan määräys on mahdollista antaa yksityiselle avustajalle esitutkintaa varten (ks. KKO 2003:89).

Korkeimman oikeuden johtopäätös

26. Korkein oikeus katsoo edellä lausutuilla perusteilla, ettei asiassa ole edellytyksiä määrätä A:lle oikeudenkäyntiavustajaa rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n 3 kohdan
nojalla. Säännöksen sanamuotoa laveampi tulkinta ei saa sellaista tukea perus- ja ihmisoikeuksista tai niitä täsmentävistä kansainvälisistä sopimuksista, että sitä voitaisiin pitää perusteltuna oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen kannalta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Kirsti Uusitalo, Lena Engstrand, Juha Mäkelä ja Jussi Tapani. Esittelijä Juhana Moilanen.