KKO:2024:61

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Ulosottomiehen päätös 21.3.2022

Ulosottomies ulosmittasi A:lle 24.3.2022 maksettavan veronpalautuksen 3 401,45 euroa.

Ulosottovalitus Pohjois-Savon käräjäoikeudessa

A vaati ulosottovalituksessaan, että ulosmittauksen määrää rajoitetaan siten, että A:n käyttöön jää vähintään viisi kuudesosaa ulosmitatuista varoista. A katsoi, että ulosmitatussa maatalouden energiatuotteen valmisteveron palautuksessa oli kysymys ulosottokaaren 4 luvun 65 §:n mukaisesta muusta kuin toistuvasta elinkeinotulosta ja A tarvitsi sitä elinkeinotoiminnan jatkamiseen. Lisäksi ulosmitatuista varoista oli tulovero maksamatta, eikä koko palautusmäärää olisi edes voinut ulosmitata.

Käräjäoikeuden päätös 6.7.2022 nro 22/833

Käräjäoikeus katsoi, että veronpalautuksen ulosmittauksessa oli kyse ulosottokaaren 4 luvun 8 §:n mukaisesta saatavan ulosmittauksesta, jota eivät koskeneet suojaosuussäännökset. Käräjäoikeuden mukaan veronpalautus ei ollut mainitun luvun 65 §:ssä tarkoitettua elinkeinotuloa.

Käräjäoikeus katsoi kuitenkin, että perustellusta syystä veronpalautuksen ulosmittausta olisi mahdollista rajoittaa, kun kyse oli elinkeinotoimintaa harjoittavasta velallisesta. Arvioitaessa mahdollista ulosmittauksen rajoittamista asiassa ei tullut ottaa huomioon sitä, että ulosmitatusta veronpalautuksesta tuli maksaa tuloveroa. A ei ollut kuulemisessaan tuonut esille, että veronpalautuksen ulosmittaus johtaisi siihen, ettei elinkeinotoimintaa voitaisi jatkaa tai sen toiminta vaarantuisi. Käräjäoikeus hylkäsi valituksen katsoen, että ulosmittauksen rajoittamiselle ei ollut perusteita, kun otettiin huomioon A:n ulosottovelkojen kokonaismäärä, veronpalautuksen ulosmittauksen merkitys A:n elinkeinotoimintaan, se, että A:n ulosottovelkoihin sisältyi myös elinkeinotoimintaan liittyviä MYEL- ja vakuutusmaksuja, ja hakijoiden etu.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Adelina Komulainen.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 12.1.2023 nro 7

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus katsoi, että valmisteveron palautuksessa oli kysymys elinkeinotulosta, kun otettiin huomioon, että A:n saama valmisteveron palautus oli peräisin hänen vuonna 2021 harjoittamastaan elinkeinotoiminnasta, palautuksesta oli maksettava veroa ja elinkeinotuloa voi olla monen tyyppistä. Kun lisäksi otettiin huomioon, että palautusta oli haettava vuosittain erillisellä hakemuksella, hovioikeus katsoi, että kysymys oli muusta kuin toistuvasta elinkeinotulosta. Näin ollen ulosmittausta voitiin ulosottokaaren 4 luvun 65 §:n nojalla lähtökohtaisesti rajoittaa.

A:n elinkeinonaan harjoittama karjankasvatustoiminta oli kuitenkin lopetettu jo ennen kuin hän oli hakenut valmisteveron palautusta eikä uutta aiottua toimintaa eli rehuherneen viljelyä ollut aloitettu. Pelkkä A:n väite rehuherneen viljelyn mahdollisesta tuotosta taikka se, että A oli viljellyt rehuherneen asemesta hunajakukkaa, ei osoittanut, että A olisi voinut jatkaa elinkeinotoimintaansa kasvinviljelyllä ulosottokaaren 4 luvun 65 §:ssä tarkoitetulla tavalla, mikäli ulosmittauksen määrää olisi rajoitettu. A:n ulosottovelkojen kokonaismäärä huomioon ottaen ulosmittauksen määrän rajoittaminen olisi myös olennaisesti ulosmittauksen hakijoiden edun vastaista. Näillä perusteilla hovioikeus hylkäsi A:n valituksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Minna Koskinen, Tuulikki Räsänen ja Juha Palkamo.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja ulosmittauksen määrää rajoitetaan siten, että hänen käyttöönsä jää vähintään viisi kuudesosaa ulosmitatuista varoista.

Velkoja B ilmoitti, ettei sillä ollut lausuttavaa.

Velkoja C vaati vastauksessaan, että A:n valitus hylätään.

Ulosottolaitos antoi pyydetyn lausunnon.

Välitoimi

Asianosaisille ja Ulosottolaitokselle varattiin tilaisuus lausuman antamiseen kysymyksessä olevan saatavan ulosmittaukseen sovellettavasta lainkohdasta ja sen arviointiin vaikuttavista seikoista.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Verohallinto on 15.3.2022 päättänyt A:n hakemuksesta palauttaa A:lle maatalouden energiatuotteen valmisteveroa 3 401,45 euroa. Ulosottomies on 21.3.2022 ulosmitannut valmisteveron palautuksen kokonaisuudessaan ulosottokaaren 4 luvun 8 §:n 2 momentin nojalla saatavana. A on valittanut päätöksestä käräjäoikeuteen ja vaatinut, että ulosmittauksen määrää rajoitetaan siten, että ulosmittaamatta jätetään vähintään viisi kuudesosaa varoista.

2. Käräjäoikeus on hylännyt A:n valituksen katsoen, ettei kysymys ollut ulosottokaaren 4 luvun 65 §:n mukaisesta elinkeinotulosta vaan saatavasta, jota eivät koskeneet suojaosuussäännökset, ja ettei ulosmittauksen määrän rajoittamiselle muutoinkaan ollut perusteita. Hovioikeus on A:n valituksesta katsonut, että kysymys oli mainitun pykälän mukaisesta elinkeinotulosta mutta että ulosmittauksen määrän rajoittamiselle ei ollut perusteita. Hovioikeus on siten pysyttänyt käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen.

3. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen perusteella arvioitavana A:lle myönnetyn maatalouden energiatuotteen valmisteveron palautuksen luonne elinkeinotulona ja mahdollinen ulosmittauksen määrän rajoittaminen. Ennen tätä arvioitavana on kuitenkin, onko hovioikeus A:n väittämällä tavalla perustanut ratkaisunsa sellaiseen seikkaan, johon kukaan asianosaisista ei ollut vedonnut.

Väittämistaakka hovioikeudessa

4. Hovioikeus on ratkaisussaan katsonut, ettei A:n vaatimalle valmisteveron palautuksen ulosmittauksen määrän rajoittamiselle ollut perusteita. Hovioikeus on perustellut ratkaisuaan muun ohessa sillä, että A oli lopettanut elinkeinonaan harjoittamansa karjankasvatustoiminnan jo ennen palautuksen hakemista eikä hän ollut aloittanut uutta aiottua toimintaa eli rehuherneen viljelyä. A on valituksessaan katsonut, ettei kukaan asianosaisista ollut esittänyt tällaista väitettä eikä hovioikeus siten olisi saanut perustaa ratkaisuaan tähän seikkaan.

5. Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan asiassa, jossa sovinto on sallittu, tuomiota ei saa perustaa seikkaan, johon asianosainen ei ole vaatimuksensa tai vastustamisensa tueksi vedonnut. Tästä yleisestä säännöstä poikkeuksena ulosottokaaren 11 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan käräjäoikeus voi tutkia ulosottomiehen toimen tai päätöksen oikeellisuuden valituksessa ja vastauksessa ilmoitettuja seikkoja laajemmin. Saman luvun 19 §:n 2 momentista ilmenee, että mainittu poikkeussäännös laajasta tutkimisvallasta ei koske jatkomuutoksenhakua, ja muutoksenhaussa käräjäoikeuden ratkaisuun sekä asian käsittelyssä hovioikeudessa tulevat soveltuvin osin sovellettaviksi oikeudenkäymiskaaren 25 ja 26 luvun säännökset. Korkein oikeus toteaa, että hovioikeuden tutkimisvalta kohdistuu oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 1 §:n mukaisesti käräjäoikeuden päätökseen ulosottovalitusasiassa valituksessa ja mahdollisessa vastauksessa vedotulta osalta. Ratkaisua ei hovioikeudessa voi perustaa sellaiseen seikkaan, johon ei ole asiassa vedottu. Seikalla tarkoitetaan vaaditun oikeusseuraamuksen kannalta välittömästi ratkaisuun vaikuttavaa tosiasiaa eli niin sanottua oikeustosiseikkaa (ks. esim. KKO 2016:47, kohta 16 ja siinä viitatut ratkaisut).

6. Korkein oikeus toteaa, että kun velallinen ulosottovalitusasiassa vaatii ulosmittauksen määrän rajoittamista, väittämistaakka rajoittamisen edellytyksinä olevista seikoista on velallisella. A on valituksessaan hovioikeudelle vedonnut siihen, että ulosmittauksen määrän rajoittaminen vaikuttaa hänen mahdollisuuteensa harjoittaa elinkeinoa. Hovioikeuden tutkittavana on asiassa siten ollut, miten valmisteveron palautus tai sen ulosmittaus vaikuttaa A:n elinkeinotoimintaan. Osana tätä hovioikeus on voinut arvioida A:n elinkeinon harjoittamista ylipäänsä. Arviossaan hovioikeus on näin ollen voinut ottaa huomioon sen A:n pääkäsittelyssä todistelutarkoituksessa kertoman, että karjankasvatustoiminta oli jo lopetettu eikä rehuherneen viljelyä ollut vielä aloitettu. Hovioikeus ei siten ole perustanut ratkaisuaan sellaiseen seikkaan, johon asiassa ei ollut vedottu.

Maatalouden energiatuotteen valmisteveron palautuksen luonne elinkeinotulona

7. Tämän jälkeen asiassa on arvioitavana, onko A:lle myönnetty maatalouden energiatuotteen valmisteveron palautus A:n ja hovioikeuden katsomin tavoin luonteeltaan ulosottokaaren 4 luvun 65 §:n mukaista muuta kuin toistuvaa elinkeinotuloa, jonka ulosmittauksen määrää on mahdollista pykälässä säädetyillä edellytyksillä rajoittaa.

8. Ulosottokaaren 4 luvun 64 §:n 1 momentin mukaan, jos velallinen on elinkeinoa harjoittava luonnollinen henkilö, hänen saamastaan toistuvasta elinkeinotulosta jätetään ulosmittaamatta viisi kuudesosaa. Momentin 1 ja 2 kohdissa säädetyillä edellytyksillä velalliselle voidaan jättää myös tätä enemmän tai tätä vähemmän. Pykälän 3 momentin mukaan tuki, jonka luonnollinen henkilö saa julkisyhteisöltä elinkeinoansa varten, ulosmitataan 1 momentin mukaisesti.

9. Ulosottokaaren 4 luvun 64 §:ää vastanneen ulosottolain säännöksen esitöiden (HE 13/2005 vp s. 94) mukaan pykälän tarkoituksena on turvata elinkeinotoiminnan jatkuminen tilapäisistä maksuvaikeuksista huolimatta sekä yrittäjän ja hänen perheensä toimeentulo. Pykälän 3 momentin säännös koskee perusteluiden mukaan esimerkiksi maanviljelijälle maksettavaa maataloustukea. Säännöksen on todettu vastaavan oikeuskäytäntöä, jossa silloisen ulosottolain 4 luvun 8 a §:n soveltamisalaa oli laajennettu sen sanamuotoon nähden (KKO 1988:113 ja KKO 1993:155). Ulosottokaaren 4 luvun 65 §:n mukaista elinkeinotuloa puolestaan on muu kuin 64 §:ssä tarkoitettu elinkeinotulo. Tällainen tulo voi olla käytännössä monen tyyppistä. (HE 13/2005 vp s. 95.)

10. Edellisessä kohdassa mainituissa, ennen ulosottokaaren voimaantuloa annetuissa ratkaisuissa KKO 1988:113 ja KKO 1993:155 satovahinkokorvausta, pinta-alalisää ja peltoalan perusteella maksettavaa tukea on pidetty ulosottolain 4 luvun 8 a §:n (470/1986) mukaisena elinkeinotulona, josta oli pääsääntöisesti jätettävä ulosmittaamatta viisi kuudesosaa. Sen sijaan ratkaisussa KKO 1999:3 elinkeinotuloa koskeva suojasäännös ei soveltunut, vaan maataloustuki voitiin ulosmitata kokonaan, kun ulosmittaus oli tapahtunut sen jälkeen, kun tila oli pakkohuutokaupalla myyty ja velallinen oli luopunut tilan viljelemisestä.

11. Veronpalautussaatava voidaan kuitenkin vakiintuneen ulosotto- ja oikeuskäytännön mukaisesti ulosmitata kokonaan riippumatta siitä, millaisesta tulosta ennakonpidätys on toimitettu (ks. HE 13/2005 vp s. 52–53). Esimerkiksi palkkaa koskevat suojaosuussäännökset eivät tällöin tule sovellettaviksi.

12. Korkein oikeus toteaa, että A:lta ulosmitatut varat ovat olleet maataloudessa käytettyjen eräiden energiatuotteiden valmisteveron palautuksesta annetun lain mukaan myönnettyä valmisteveron palautusta. Mainitussa laissa säädetyillä edellytyksillä ammattimaisella maataloudenharjoittajalla on oikeus hakemuksesta saada maataloudessa käyttämästään polttoöljystä ja sähköstä valmisteveron palautusta. Ammattimaisella maatalouden harjoittajalla tarkoitetaan lain 2 §:n 1 kohdan mukaan muun ohella luonnollista henkilöä, joka harjoittaa maataloutta ja jolle on verovuoden aikana maksettu Euroopan unionin suoria tukia, luonnonhaittakorvausta, maatalouden ympäristötukea tai kansallista tukea. Veronpalautusta on lain 6 §:n mukaan haettava Verohallinnolta kirjallisesti vuosittain. Valmisteveron palautus on maatilatalouden tuloverolain 5 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaista maatalouden verovuoden veronalaista tuloa.

13. Maataloudessa käytettyjen eräiden energiatuotteiden valmisteveron palautuksesta annetun lain tavoitteena on sen perusteluiden (HE 56/2006 vp s. 7) mukaan ollut maataloustuotannon toimintaedellytysten tasapuolinen varmistaminen maan eri osissa ja eri tuotantosuunnissa. Koska Etelä-Suomen EU- ja kansallisten maataloustukien maksuvaltuudet ovat olleet jo täysimääräisesti käytössä eivätkä kansallisen tuen yksikkötukien korotukset ole olleet mahdollisia koko maassa, on pyritty löytämään keinoja, joilla vaikutetaan maatalouden kustannuksiin, jolloin kysymykseen on tullut polttoaine- ja sähköveron osittainen palauttaminen maataloudelle.

14. Maatalouden energiatuotteen valmisteveron palautus ei ole varsinaista maataloustukea, josta säädetään maataloustukia koskevassa lainsäädännössä. Edellisessä kohdassa selostetun tarkoituksensa puolesta se kuitenkin tosiasiallisesti rinnastuu maataloustukeen. Kysymys on erillisestä hakemuksesta maksettavasta palautuksesta, joka on saajansa veronalaista tuloa. Näiden seikkojen perusteella Korkein oikeus katsoo, että valmisteveron palautus ei rinnastu sellaiseen veronpalautukseen, joka koostuu tuloverotusta varten toimitetusta verovelvolliselta liikaa peritystä ennakonpidätyksestä. Kyse on näin ollen elinkeinotulosta.

15. Ulosottokaaren 4 luvun 64 §:n ja erityisesti sen 3 momentin tarkoituksena on elinkeinoa harjoittavan luonnollisen henkilön ja tämän elinkeinotoiminnan suojaaminen, minkä perusteella velalliselle jätetään pääsääntöisesti viisi kuudesosaa ulosmitattavasta saatavasta. Valmisteveron palautus maksetaan maatalouden harjoittajalle tämän elinkeinoa varten, ja sen tarkoituksena on muun ohella maatalouden toimintaedellytysten varmistaminen. Valmisteveron palautuksen tarkoitus on siten yhteensopiva ulosottokaaren 4 luvun 64 §:n tavoitteiden kanssa. Lisäksi palautuksen maksajana on julkisyhteisö. Edellä selostetun perusteella Korkein oikeus katsoo, että maatalouden energiatuotteen valmisteveron palautuksessa on kysymys ulosottokaaren 4 luvun 64 §:n 3 momentin mukaisesta tuesta, jonka luonnollinen henkilö saa julkisyhteisöltä elinkeinoansa varten.

Ulosmittauksen määrän rajoittaminen

16. Edellä todetusti tuesta, jota julkisyhteisö maksaa luonnolliselle henkilölle elinkeinoa varten, jätetään pääsäännön mukaan ulosmittaamatta viisi kuudesosaa. Ulosottokaaren 4 luvun 64 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan velalliselle voidaan kuitenkin jättää tätä enemmän, jos velallinen voi siten jatkaa elinkeinotoimintaa, on ryhtynyt elinkeinonharjoittajaksi pitkän työttömyyden jälkeen tai jos velallisen maksukyky on erityisen syyn vuoksi olennaisesti heikentynyt. Momentin 2 kohdan mukaan velalliselle voidaan toisaalta jättää tätä vähemmän, jos sitä voidaan pitää velallisen varallisuusasemaan nähden kohtuullisena tai jos velallinen on olennaisesti laiminlyönyt elinkeinoonsa liittyviä maksuvelvoitteita.

17. Elinkeinotulon ulosmittaamista koskevissa lain perusteluissa (HE 13/2005 vp s. 94) korostetaan tarkoituksena olevan, että velallinen voi ulosmittaamatta jäävällä tulon osalla kattaa toiminnasta aiheutuvat kulut, minkä lisäksi pyritään turvaamaan yrittäjän ja hänen perheensä toimeentuloa. Ulosottomiehellä on elinkeinotulosta ulosmitattavan määrän suhteen laajahko harkintavalta, koska elinkeinotoiminnan laatu, kustannusrakenne ja muut vastaavat seikat vaihtelevat. Korkein oikeus katsoo, että todistustaakka niistä seikoista, joiden perusteella ulosmittaamatta voidaan jättää viittä kuudesosaa enemmän, on velallisella, kun taas velkojalla on todistustaakka niistä seikoista, joiden perusteella ulosmittaamatta voidaan jättää viittä kuudesosaa vähemmän.

18. A ei ole ryhtynyt elinkeinonharjoittajaksi pitkän työttömyyden jälkeen, eikä asiassa ole esitetty olevan sellaisia erityisiä syitä, joiden vuoksi A:n maksukyky olisi olennaisesti heikentynyt. Arvioitavaksi tulee siten A:n elinkeinotoiminnan jatkaminen. Tätä arvioitaessa on keskeistä, miten ulosmittaamatta jätettävän osan suuruus vaikuttaa A:n elinkeinon jatkamisen mahdollisuuksiin. Arviossa on otettava huomioon yhtäältä elinkeinotoiminnan kulut ja kustannusrakenne ja toisaalta velallisen ja hänen perheensä tarvitsema elatus.

19. A on hovioikeudessa kertonut lopettaneensa karjankasvatuksen vuonna 2021. Valmisteveron palautuksesta saatavilla varoilla hänen oli ollut tarkoitus viljellä vuonna 2022 rehuhernettä, josta hän olisi kertomansa mukaan voinut saada kuivatuskustannukset ja puinti huomioon ottaen 27 000–28 000 euroa tuottoa. Koska koko valmisteveron palautus oli ulosmitattu, A ei ollut voinut ostaa siemeniä ja polttoainetta rehuherneen viljelyä varten. Sen sijaan A oli kesällä 2022 viljellyt hunajakukkaa.

20. Esitetyn selvityksen perusteella A on jatkanut elinkeinotoimintaansa valmisteveron palautuksen ulosmittaamisesta huolimatta. Hän on kuitenkin joutunut muuttamaan suunnitelmiaan ja viljelemään hunajakukkaa, jolloin rehuherneen viljelystä mahdollisesti saatava tuotto on jäänyt saamatta. Tämän perusteella ei voida päätellä, miten ulosmittaamatta jätettävän osan kasvattaminen viidestä kuudesosasta vaikuttaisi A:n mahdollisuuksiin jatkaa elinkeinoaan.

21. Lisäksi asiassa annetuista ulosottomiesten lausunnoista ilmenee, että A:n ulosottovelkojen määrä on ulosottovalituksen käsittelyn aikana selvästi kasvanut. Ulosottoylitarkastajan käräjäoikeudelle antaman lausunnon mukaan A:n ulosottovelkojen määrä oli 21.3.2022 yhteensä noin 220 190 euroa. Kihlakunnanvoudin käräjäoikeudelle antaman lausunnon mukaan velkojen määrä oli 19.4.2022 yhteensä 222 268 euroa. Edelleen kihlakunnanvoudin Korkeimmalle oikeudelle antaman lausunnon mukaan ulosottovelkojen määrä oli 19.2.2024 yhteensä 334 581 euroa. Esitetyn selvityksen perusteella ulosottovelkoihin sisältyy muun ohella työeläke- ja tapaturmavakuutusmaksuvelkoja useiden vuosien ajalta. A:n elinkeinostaan tähän mennessä saama tulo ei siten ole riittänyt kattamaan sekä elinkeinotoiminnan kuluja että hänen ja hänen perheensä elatusta.

22. Asiassa ei ole esitetty tarkempaa selvitystä A:n elinkeinotoiminnan tuloista ja kustannuksista. Selvitystä ei myöskään ole esitetty siitä, paljonko A on saanut toiminnastaan itselleen ja perheelleen elatusta tai toisaalta siitä, paljonko hän olisi toiminnasta saamallaan tulolla voinut lyhentää ulosottovelkojensa määrää tai onko lyhennyksiä tapahtunut lainkaan. Ottaen erityisesti huomioon edellisessä kohdassa selostettu A:n jatkunut velkaantuminen sekä se, että A:lle myönnetty valmisteveron palautus on suhteessa velkojen kokonaissummaan varsin pieni, asiassa ei voida päätellä, että A:n elinkeinotoiminnan jatkamiseen vaikuttaisi se, jätetäänkö valmisteveron palautuksesta ulosmittaamatta viisi kuudesosaa vai tätä enemmän. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että asiassa ei ole edellytyksiä jättää valmisteveron palautuksesta ulosmittaamatta viittä kuudesosaa enempää.

23. A:n varallisuusasema ei tässä asiassa ole toisaalta sellainen, että sen perusteella hänelle jäävää määrää olisi perusteltua pienentää. Arvioitavaksi tulee siten se, onko A olennaisesti laiminlyönyt elinkeinoonsa liittyviä maksuvelvoitteita. Tässä arviossa ratkaisevaa ei ole yksin se, kuinka suuri laiminlyötyjen maksuvelvoitteiden kokonaismäärä on, vaan merkitystä on myös sillä, osoittaako laiminlyönti velallisen maksuhaluttomuutta tai muuta moitittavaa suhtautumista velvoitteidensa hoitamiseen.

24. Edellä kohdasta 21 ilmenevästi A:n ulosottovelkoihin sisältyy muun ohella suuri määrä työeläke- ja tapaturmavakuutusmaksuja, jotka liittyvät A:n elinkeinoon. Korkein oikeus toteaa, että tällaisten maksujen laiminlyönti on yleensä sellaista elinkeinoon liittyvien maksuvelvoitteiden laiminlyöntiä, jota lainkohdassa tarkoitetaan. Asiassa ei kuitenkaan ole esitetty tarkempaa selvitystä siitä, mikä osa A:n ulosottoveloista liittyy hänen elinkeinotoimintaansa sekä minkä osan näistä veloista ja muun muassa mainituista työeläke- ja vakuutusmaksuista hän on kyennyt maksamaan. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n ei ole selvitetty olennaisesti laiminlyöneen elinkeinoonsa liittyviä maksuvelvoitteita. Asiassa ei ole edellytyksiä jättää valmisteveron palautuksesta ulosmittaamatta myöskään viittä kuudesosaa vähempää.

25. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että A:lle myönnetystä maatalouden energiatuotteen valmisteveron palautuksesta on jätettävä ulosmittaamatta ulosottokaaren 4 luvun 64 §:n pääsäännön mukainen viisi kuudesosaa. Valmisteveron palautuksen kokonaismäärä on 3 401,45 euroa, jolloin ulosmittaamatta jätettävä osa on 2 834,54 euroa ja ulosmitattava määrä 566,91 euroa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan. Maatalouden energiatuotteen valmisteveron palautuksen ulosmittaus kumotaan viideltä kuudesosalta eli 2 834,54 euron osalta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Tatu Leppänen sekä oikeusneuvokset Kirsti Uusitalo, Eva Tammi-Salminen, Jussi Tapani ja Pasi Pölönen. Esittelijä Elina Elo.