KKO:2024:60

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Käräjäoikeus oli aloittanut yksityishenkilön velkajärjestelyn ja määrännyt siihen selvittäjäksi A:n. A oli laatinut maksuohjelmaehdotuksen, jonka käräjäoikeus vahvisti velallisen maksuohjelmaksi. A oli vaatinut, että hänen palkkiokseen vahvistetaan velkajärjestelyyn kuuluneiden velkojen lukumäärän perusteella 844,20 euroa, mitä palkkiota oli työmäärän erityisen laajuuden vuoksi korotettava 25 prosentilla, eli yhteensä 1 055,25 euroa.

Pohjois-Savon käräjäoikeuden päätös 21.9.2022 nro 22/1336

Käräjäoikeus totesi, että yksityishenkilön velkajärjestelyasiassa määrätyn selvittäjän palkkiosta ja kulukorvauksesta annetun oikeusministeriön asetuksen 1 §:n 2 momentti on sanamuodoltaan yksiselitteinen. Sen mukaan selvittäjän palkkio määräytyi velkojien lukumäärän perusteella siitä huolimatta, että selvittäjän tosiasiallinen työmäärä riippui hyvin paljon siitä, kuinka monta velkaa velallisella on. Koska velkojia oli ollut yhdeksän, palkkio oli määrättävä tämän lukumäärän perusteella. Palkkion määrä oli siten 604,80 euroa.

Käräjäoikeus katsoi, että asia oli ollut työmäärältään erityisen laaja, ja korotti asetuksen 2 §:n nojalla selvittäjän palkkiota noin 40 prosentilla ottaen huomioon, että maksuohjelmaehdotus oli jouduttu laatimaan kahteen kertaan. Lisäksi velkojen lukumäärä oli ollut 18, joka ei kuitenkaan ollut huomattavan suuri määrä. Käräjäoikeus vahvisti selvittäjän palkkioksi 844,20 euroa.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jaana Tikkunen.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 16.2.2023 nro 93

A valitti hovioikeuteen ja toisti vaatimuksensa.

Hovioikeus totesi, että asetuksen 1 §:n 2 momentin sanamuoto on selvä. Asetus ei ole myöskään ristiriidassa yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 70 §:n 1 momentin kanssa, koska selvittäjälle voidaan vahvistaa tehtävästään kohtuullinen palkkio korottamalla velkojien lukumäärään perustuvaa lähtökohtaista palkkiota asetuksen 2 §:n nojalla, mikäli siinä mainitut korottamisen edellytykset täyttyvät. Palkkion korottamista harkittaessa yhtenä perusteena voi olla velkojen poikkeuksellisen suuri lukumäärä. Hovioikeus katsoi, ettei ollut perusteita poiketa siitä asetuksen lähtökohdasta, että selvittäjän palkkio määräytyy velkojien lukumäärän perusteella. Hovioikeus piti käräjäoikeuden selvittäjälle vahvistamaa palkkiota korotuksineen kohtuullisena selvittäjän työmäärään nähden eikä muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Antti Savela sekä hovioikeudenneuvokset Merja Lahti (eri mieltä), Aki Rasilainen (eri mieltä), Harri Hyvärinen, Sirpa Pulkkinen, Kari Puukka ja Juha Palkamo.

Eri mieltä olleet hovioikeuden jäsenet totesivat, että velallisen velkojien lukumäärä voi yksittäisessä asiassa vaihdella selvityksen aikana, koska perintää harjoittavat yritykset ostavat velkoja muilta velkojilta. Selvittäjän on kuitenkin selvitettävä jokainen yksittäinen velka samalla tavalla, vaikka samalla velkojalla olisi niitä useampia. Asetusta sen sanamuodon mukaisesti soveltamalla selvittäjän peruspalkkio määräytyisi selvittäjästä ja tämän tekemän työn määrästä riippumattomista ja selvittäjän kannalta sattumanvaraisista seikoista, mitä ei voida pitää kohtuullisena palkkion määräytymisperusteena. Velkojen lukumäärä on siten velkojien lukumäärää selkeämpi ja kohtuullisempi peruste määrätä asetuksen 1 §:n mukainen peruspalkkio.

Lisäksi eri mieltä olleet jäsenet totesivat, että sillä, että asetuksen 1 §:n soveltaminen ei ole harkinnanvaraista, on turvattu selvittäjien yhdenvertainen kohtelu palkkiota määrättäessä. Sen sijaan asetuksen 2 §:ssä on säädetty harkinnanvaraisista poikkeuksellisista palkkion korotusperusteista erityisen vaikeassa tai työmäärältään erityisen laajassa asiassa. Sanotun säännöksen tarkoituksena ei ole, että sen soveltamisen lopputuloksena asetuksen 1 §:n mukaista peruspalkkiota korotetaan korkeamman peruspalkkion tasolle soveltamalla pykäliä samanaikaisesti.

Näillä perusteilla eri mieltä olleet jäsenet sovelsivat asetuksen 1 §:ää niin, että A:lle sen mukaan määrättävä palkkio perustuu velkojien lukumäärän asemesta velkojen määrään. Käräjäoikeuden vahvistama palkkio vastasi asetuksen 1 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaista peruspalkkiota ja oli siten määrältään oikea. Valituksessa ei ollut esitetty perusteita korottaa näin määräytyvää peruspalkkiota asetuksen 2 §:n nojalla. Aihetta muuttaa käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta ei siten ollut.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hänen palkkiokseen selvittäjän tehtävästä vahvistetaan 844,20 euroa 25 prosentilla korotettuna eli yhteensä 1 055,25 euroa.

Velallinen B ei antanut vastausta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Asianajaja A on määrätty selvittäjäksi B:tä koskevaan yksityishenkilön velkajärjestelyyn. A on laatinut maksuohjelmaehdotuksen, jonka käräjäoikeus on vahvistanut velallisen maksuohjelmaksi. A on vaatinut, että hänen palkkionsa vahvistetaan velkojen lukumäärän perusteella ja että näin määräytyvää peruspalkkiota korotetaan työmäärän erityisen laajuuden vuoksi 25 prosentilla.

2. Käräjäoikeus on katsonut, että selvittäjän peruspalkkio määräytyy velkojien lukumäärän perusteella. Käräjäoikeus on kuitenkin korottanut selvittäjän palkkiota työmäärän perusteella noin 40 prosentilla. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

Kysymyksenasettelu

3. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana, onko selvittäjän palkkio määrättävä velkojen vai velkojien lukumäärän perusteella.

Sovellettavat säännökset

4. Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) 70 §:n 1 momentin mukaan selvittäjällä on oikeus saada tehtävästään kohtuullinen palkkio sekä korvaus hänelle aiheutuneista tehtävän kannalta tarpeellisista kustannuksista. Pykälän 6 momentin mukaan tarkempia säännöksiä selvittäjän palkkiosta ja kustannusten korvauksesta annetaan oikeusministeriön asetuksella.

5. Yksityishenkilön velkajärjestelyasiassa määrätyn selvittäjän palkkiosta ja kulukorvauksesta annetun oikeusministeriön asetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan selvittäjällä on oikeus palkkioon suorittamastaan tehtävästä siten kuin velkajärjestelylain 70 §:ssä ja tässä asetuksessa säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan palkkio selvittäjän tehtävästä on 478,80 euroa, kun velkojia on vähemmän kuin 5 (kohta 1), 604,80 euroa, kun velkojia on vähintään 5 mutta vähemmän kuin 15 (kohta 2) ja 844,20 euroa, kun velkojia on vähintään 15 (kohta 3).

6. Mainitun asetuksen 2 §:n mukaan selvitystehtävästä asetuksen 1 §:n mukaan määrättävää palkkiota voidaan tuomioistuimen harkinnan mukaan korottaa enintään 50 prosentilla, jos asia on erityisen vaikea tai työmäärältään erityisen laaja. Jos korottamiseen kuitenkin on erittäin painava syy, korotus voi olla suurempi. Palkkion korottaminen on erikseen perusteltava.

Asian arviointi

7. Korkein oikeus toteaa, että asetuksen 1 §:n sanamuoto on selvä ja yksiselitteinen ja sen mukaan selvittäjän peruspalkkio määräytyy velkojien lukumäärän perusteella. Tähän nähden on arvioitava, onko asiassa sellaisia perusteita, että säännöksen sanamuodosta poikkeaminen olisi perusteltua.

8. Selvittäjän palkkio on määräytynyt velkojien lukumäärän perusteella velkajärjestelylainsäädännön säätämisestä lähtien. Ennen nyt voimassa olevaa asetusta oikeusministeriö vahvisti palkkion perusteet määräyksellä, jossa porrastus perustui velkojien lukumäärään vastaavalla tavalla kuin nyt voimassa olevan asetuksen säännöksessä. Asetusta säädettäessä oikeusministeriön 26.11.2001 päivätyssä muistiossa palkkion määräytymisen perustumista velkojien lukumäärään ei ole erikseen tarkasteltu, vaan peruste on siirretty sellaisenaan asetukseen. Asetusta on tämän jälkeen kahdesti muutettu vuosina 2015 ja 2016, eikä näidenkään muutosten yhteydessä ole arvioitu palkkion määräytymisperustetta tältä kannalta.

9. A on vedonnut siihen, että palkkion määräytyminen velkojen perusteella kuvaa paremmin selvittäjän työn määrää. Ennen velkajärjestelyä ja sen aikana velkojat ja niiden edustajat voivat vaihtua useaan kertaan, koska perintää harjoittavat yritykset ostavat velkoja itselleen, jolloin velkojien lukumäärä laskee. Tästä huolimatta selvittäjä joutuu selvittämään kunkin yksittäisen velan velkojien lukumäärästä riippumatta.

10. Korkein oikeus katsoo, että vaikka velkojen lukumäärä voi joissain tapauksissa kuvata velkojien lukumäärää paremmin selvittäjän työn määrää, yksin tällä perusteella asetuksen yksiselitteistä sanamuotoa ei voida sivuuttaa. Tähän ei ole aihetta myöskään sillä perusteella, että velkojien lukumäärä voi muuttua velkajärjestelyn aloittamisen ja maksuohjelman vahvistamisen välisenä aikana. Maksuohjelman vahvistamisen yhteydessä palkkiota määrättäessä voidaan velkajärjestelyn aloittamishetken velkojien lisäksi ottaa huomioon myös niiden velkojien lukumäärä, joiden saatavat ilmenevät vasta velkajärjestelyn aloittamisen jälkeen.

11. Velkojen lukumäärän vaikutus selvittäjän tehtävän työläyteen ei ole sellainen seikka, jonka perusteella asetuksen sääntelyn voitaisiin katsoa olevan perustuslain 107 §:ssä tarkoitetulla tavalla ristiriidassa sen kanssa, että selvittäjällä on velkajärjestelylain 70 §:n 1 momentin mukaan oikeus kohtuulliseen palkkioon, kun otetaan lisäksi huomioon, että tuomioistuin voi asetuksen 2 §:n nojalla korottaa selvittäjän palkkiota, jos peruspalkkiota ei voida pitää kohtuullisena asian vaikeuteen tai laajuuteen nähden. Palkkion korottaminen tällä perusteella on mahdollista esimerkiksi sen vuoksi, että velkojen lukumäärä on huomattava ja velkojien lukumäärän perusteella määrättävää palkkiota ei voida tämän vuoksi pitää riittävänä.

12. Korkein oikeus katsoo johtopäätöksenään, että selvittäjän peruspalkkio on määrättävä asetuksen 1 §:n 2 momentin sanamuodon mukaisesti velkojien lukumäärän perusteella.

Palkkion määrääminen tässä asiassa

13. Tässä asiassa selvittäjän peruspalkkion määrä on velkojien lukumäärän perusteella asetuksen 1 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisesti 604,80 euroa.

14. Käräjäoikeus on korottanut asetuksen 2 §:n nojalla selvittäjän palkkiota noin 40 prosentilla. Muutoksenhakuasetelmasta johtuen tämän korotuksen aiheellisuus ei ole Korkeimman oikeuden arvioitavana. Perustetta korottaa enemmälti A:n palkkiota tämän vaatimalla tavalla ei ole.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Tuomo Antila, Mika Ilveskero, Tuija Turpeinen ja Pasi Pölönen. Esittelijä Matti Pyöriä.